Fiilistelyä viestintäpajalla ja on the air...

Meillä on ollut kohta 20 vuotta mainio nuorten työpaja nimeltään Inarin kunnan viestintäpaja. Sen esiaste, Inarin kunnan videopaja, aloitti ala-asteen kellarissa jo 1980 -luvun puolella, taisi olla 1989. Jos tuo muistikuva on oikea, se tarkoittaa sitä, että meillähän on edessä 25-vuotisjuhlavuosi... Isot bileet ja lisää näkyvyyttä, sitähän se merkitsee. Hmmm, taidetaan pitää juhlavuosi, oli se sitä tai ei, ihan sama... Tarvetta olisi juhlia näyttävästi.

Viestintäpaja on kunnallisena panostuksena iso. Sen kehittämiseen liittyy paljon monien ihmisten pitkäaikaista ja periksi antamatonta työtä sekä merkittäviä euro- tai markkamittaisia satsauksia. En ole ikinä laskenut montako nuorta pajan läpi on sen historian aikana kulkenut, mutta erilaisissa työvoimapoliittisissa tai opiskeluun liittyvissä toimenpiteissä on ollut varovaisesti arvioiden semmoiset 600 inarilaisnuorta. Se on aika iso luku....

Viestintäpajan toiminta on näkyvää. Se tunnetaan paikallisesti, mutta myös laajemminkin. Opetusministeriö myönsi sille nuorisotyön valtionpalkinnon jo vuonna 2004 ja pajaan on vuosien mittaan tutustunut lukematon määrä erilaisia delegaatioita ja opintomatkalaisia. Paja on oman perustyön ohella osallistunut lukuisiin yhteistyöhankkeisiin, joilla on ollut näkyvyyttä Inaria laajemminkin. Paja on mukana kaikessa mitä kunnan nuorisotyö tekee, se on itseasiassa tietoisesti meidän nuorisotyön palvelutuotantoon liitetty oleellinen osa.

Paja tarjoaa työtä tai koulutuspaikkaa vailla oleville nuorille tilaisuuden oppia uutta, toimia ryhmässä, kehittää sosiaalisia taitoja ja miettiä sitä mitä seuraavaksi. Paja palvelee kuntalaisia monin tavoin. Äänekkäin niistä on Euroopan Unionin pohjoisin paikallisradio, Radio Inari. Pajalla on aina tehty oikeita asioita, oikeaa työtä: tilaustyönä videointeja, radiojuttuja, nettityötä, ilmoituksia paikallislehteen, julisteita, osallistujakortteja, digitointeja ynnä muuta.... Kaikella on ollut tarkoitus, tekeminen ei ole tapahtunut vain tekemisen itsensä vuoksi.

Kaikki siis hienosti...???

Periaatteessa kyllä. Saattaa olla, että pajakaan ei ole profeetta omalla maallaan. Aika ajoin nimittäin tuhkasta nousevan Fenix linnun lailla nousee keskustelu siitä mihin pajaa tarvitaan. Ja siitä onko media työpajalla kaikille nuorille sopiva menetelmä.... Ja siitä onko pajatoiminta oikeaa työllistämistä vai jonkinmoista ohjelmoitua elitististä oleilua. Ja siitä...., no olkoon, näitä kysymyksiä riittää...

Ja niitä riittää aina silloin kun talous kiristyy. Kuten juuri nyt.

Ihan tavalliset avoimet ovet ja mitä sitten tapahtui....

Kun euroja sijoitetaan, on toki niin, että läpinäkyvyys pitää hyväksyä. Toisaalta on aika rasittavaa, että hyvä homma (meidän mielestä) kyseenalaistetaan säännöllisesti.  Ihmisen muisti on lyhyt. 1990-luvun alun säästöt olivat ehkä tarpeellisia, mutta mitä sitten? Laman lapsi on huono osallistuja ja nyt etsivien armeijakunta vierailee peräkammareissa hakemassa heitä, joita ei nappaa, takaisin tuottavaan työhön. Inhimillinen hätä on vieläkin vieras ajattelen minä. Mutta tuottavuus.... Se vaatii, ja huoltosuhde. Etsimään, ja olemaan huolissaan.

Ymmärrän läpinäkyvyyden myös toista kautta: kuntakenttä odottelee kauhunsekaisin tuntein,  mistä se hallituksen markkinoima miljardi säästetään. Ihan hyvä kun kysellään panoksen ja tuotoksen suhdetta. Mutta silti.... Kaikella on lopulta hintansa, ilmaisia lounaita ei ole eikä kehitystä tapahdu ilman lisäpanostuksia.

Ihmisen muisti on tosiaan lyhyt. Moni myös työllistämisen  kanssa tekemisissä oleva persoona kyselee viestintäpajan perään. Eikö se ole liian pieni? Miksi teillä on erikseen nuorten työpaja? Eikö isommalla yksiköllä kuten työllistämissäätiöllä olisi enemmän mahdollisuuksia?

Kyllä toisaalta. Mutta samalla: kuka muistaa, että täälläkin oli säätiö? Eipä ole enää ja sama sille miksi ei. Asiat on hoidettu toisin nyt ja säätiön tilat palvelevat kansalaisopiston kudontaa ja skeittihommia. Kun kritisoidaan, niin missä ovat paremmat nuoria koskevat vaihtoehdot? Viestintäpaja on kuitenkin yhä.

Kiusallinen kysymys on se, olemmeko epäonnistuneet tärkeässä: Inarissa ei tiedetä...

Osittain siksi pidimme avoimet ovet. Sinällään on niin, että ns. virka-aikana pajalla voi käydä kuka vaan. Siitä huolimatta halusimme antaa mahdollisuuden ihmisille käydä tutustumassa ja kyselemässä. Mahdollisuudesta tiedotettiin erikseen ynnä muuta.

Hyvä päivä oli, porukoita kävi, mutta ehkä kumminkin olisin odottanut enemmän.  Olisin odottanut heitä, joilla on sanottavaa, tulevan paikalle kysymään nykynuorilta miten menee... Ei näkynyt, ehkä lopulta ei kiinnostanut.

Minusta oli mahtavaa kuunnella Radio Inarin erikoislähetystä. Ne nykyiset soittivat edellisille. Ja mikä oli edellisten viesti: paja-aika oli ollut hyödyllinen, siellä oppi ja monelle paja suuntasi myös elämän valintoja... Niin, aika oleellista, kun puhutaan työpajan tuloksista.

Hommaa halutaan silti laajentaa. Olemme tehneet viestintäpajalle kehittämissuunnitelman vuosille 2014 - 16. Hyvä niin, mutta ongelma on siinä, että tässäkään ei ole ilmaisia lounaita. Rahaa tarvitaan. Jos kehitetään joku maksaa... Se jää avoimeksi, että kuka.... Joksikin aikaa... Ensi vuosi näyttää...

Selvän Kelin paluu  On the air -tilaan

 

Selvä Keli on alun perin Radio Inarin viikoittainen nuoria, nuorten asioita ja nuorisotyötä käsitellyt
makasiiniohjelma. Ystäväni ja Inarin seurakunnan silloisen nuorisotyöntekijä Mortin aloitteesta syntynyt ohjelma toimi viikoittain neljä vuotta, kunnes kesäkuussa 2012 pistettiin Marin kanssa proggis ns. telakalle epämääräiseksi ajaksi.

On the air versio Selvästä Kelistä uinui toista vuotta, kunnes elvytettiin srk:n nykyisen nuorisotyöläisen Taunon kanssa se hetkellisesti henkiin osana viestintäpajan avoimia ovia. Oli mahtavaa. Olin jo unohtanut sen kuinka nopeasti tunti menee, olin jo unohtanut muutoinkin sen kuinka intensiivistä tunnin radio-ohjelman teko on. Olin unohtanut senkin millainen oppimisprosessi kuikin ohjelmatunti on.

Mahtavaa oli, soitettiin rokkia, kuultiin Saamelaiskäräjien nuorisosihteeriä Kaisaa, Vasatokan tj, Mikaa sekä skeittirokkihalli Oliweria. Huomasin. että olin kaivannut ohjelman teon intensiivistä tunnetta. Mutta: nyt tunnustin, että kuinka paljon: tosi paljon...

Kun lyötiin mikkiliuku kiinni, niin lyötiin myös Tanen kanssa kättä päälle... Aletaan vaan, herätetään Selvä Kelin radioversio horroksestaan tammikuussa. Ehkei joka torstai, mutta kenties joka toinen. Asioita riittää, ja nuoria, ehkä sanottavaakin...

Skoeoe

 

Tee siitä numero...

Nuorisovaltuusto vaihtui taannoin. Peruskoulutus käynnistyi syyskuun lopulla NuValle tutuksi tulleessa paikassa Nuorisokeskus Vasatokassa Riutulassa. Tavan mukaan vuorokauden työskentely oli tiivis ja tuottelias. Voin suositella kaikkialle sitä, että NuVan jättävät nuoret mentoroivat seuraajiaan. Toimi ainakin nyt hienosti ja vanhan NuVan kokemuksien pohjalta uuden on helpompi aloittaa kaksivuotinen urakkansa osallisuuden ja vaikuttamisen poluilla.

Järjestäytyminen sujui juohevasti joskin reippaasti äänestellen. Taisi olla niin, että tunkua oli kaikkialle muualle paitsi puheenjohtajaksi. Se on hienoa se ja lupaa hyvää jatkoon. Kenenkään äänestyksissä toiseksi jääneen ei pidä masentua: demokratiassa äänet ratkaisevat ja aina on mahdollisuus ottaa revanssi. Kärsivällisyys on hyve ja lopulta aktiivisuus sekä sinnikkyys palkitaan.

Viikonlopun ryhmätöiden tuloksista yhtä seurasi noin 200 hengen yleisö Tornion Musiikkitalolla RajaRock -tapahtumassa. NuVabändi Osallisuusorkesterin taival käynnistyi siis Vasatokassa, jossa bändin keikkahistoria saa jatkoa tammikuussa 2014. Se on loistava juttu jo semmoisenaan, kun ajatellaan lähtökohtia: yhtyeen neljä soittajaa asuvat eri puolilla Inaria eivätkä he olleet ennen soittaneet keskenään. Vasatokan keikalle bändiin liittyy vielä Ida, NuValainen eteläisestä Inarista ja se tarkoittaa melkoista alueellista kattavuutta: Saitajärvi - Kaamanen - Inari - Ivalo - Saariselkä. Kitaristi Juuson ja laulaja Idan asuinpaikkojen välimatka on 170 km.

Melkoista luovaa ennakkoluulottomuutta ja periksi antamattomuutta, juuri sellaista mitä nuorten osallisuuskuvioissa tarvitaan, jos ääni halutaan kuuluviin. Lupaa hyvää tulevaan, oikein hyvää...

Lupaavaa oli myös tulevaan NuVa toimintaan liittynyt työskentely, jonka yhteydessä syntyi mahtava slogan työtä kuvaamaan: Tee siitä numero! Aika hyvä, kolmessa sanassa olennainen siitä mistä pohjimmiltaan on kysymys. Minulla on luottavainen olo: se hyvä työ mitä NuVa on tehnyt nuorten paikallisena edunvalvojana ja puolestapuhujana jatkuu, en epäile yhtään.

Bloggaamista ja muuta numerointia

Olen mietiskellyt tuota slogania myös nuorisotyön näkyvyyden kannalta. Voihan olla niin, että vaikkapa tämä blogi päivittyy juuri tuosta syystä: tee nuorista ja nuorisotyöstä numero. Siihen liittyy toki myös kuntaelämässä peräänkuulutettu läpinäkyvyys: tee omasta työstäsi numero, jotta kuntalaiset tietävät. Selvä Keli on minulle myös tapa osallistua nuorisotyön alueelliseen ja valtakunnalliseen kehittämiskeskusteluun. Olen myös ajatellut, että ei kai siitä haittaa ole, jos tekee tunnetuksi sitä mitä on arjen ihan tavallinen nuorisotyö täällä pohjoisessa.

Blogi ja sosiaalisessa mediassa liikkuminen eivät tietenkään yksistään riitä, mutta eipä niistä ole haittaakaan, päinvastoin: ne ovat nopeita ja saavutettavissa kaikkialla missä on nettiyhteys. Kuulin joskus matkamessuihin liittyen semmoista analyysia, että hyötyjä on hankala todentaa, mutta poiskaan ei voi jäädä. Tässä on vähän sama juttu... Tietysti pitää tiedottaa muutoinkin, monin eri tavoin ja säännöllisesti.

Sosiaalisessa mediassa käydään kovasti nuorisotyöhön ja -politiikkaan liittyvää keskustelua. Siellä jaetaan myös runsaasti materiaalia, lehtijuttuja, tutkimusten yhteenvetoja, seminaarialustuksia ja niin edelleen. Se on myös nopea ja tehokas reaaliaikainen keskusteluväline, ilmainen vaihtoehto vaikkapa kännykälle. Siksi se on tärkeä työväline, haluttiinpa tai ei. Sen käyttö pitää tietysti perustua vapaaehtoisuuteen, mutta luulen, että ne nuorisotyöntekijät jotka ulkoistavat itsensä tästä, tekevät virhevalinnan. On myös muistettava, että nuoret toivovat poliitikoilta ja nuorisotyöläisiltä nettinäkyvyyttä.

Seurailen muutamaa toimialani blogia. Erityisellä mielenkiinnolla olen lueskellut maan toisen suurimman nuorisokunnan Helsingin nuorisotoimenjohtaja Tommi Laition blogia. Siinä kyllä  avataan ajoittain pääkaupungin Nuorisoasiankeskuksen työtä ja suunnitelmia aika reippaasti. Minullehan se ei kuulu, mutta kuulostaa silti hyvältä: 400 hengen työyhteisön johtaminen pistää kehittelemään avointa tiedottamista. Ennakkoluulottomuutta siis, kuten sekin, että Tommi on tainnut jo kiertää kaikki yksikkönsä toimipisteet. Blogissa tuuletellaan myös suomalaisen nuorisotyön rakenteita. Kantsii tutustua http://www.tommilaitio.munstadi.fi

Nuorten vaikuttamiseen liittyen muuten munstadista löytyy myös toinen kiintoisa osoite http://www.ruutiexpo.munstadi.fi . Helsinkiä on joskus moitiskeltu siitä, että kaupungilla ei ole nuorisovaltuustoa. Ei olekaan, mutta ei siellä ole silti toimettomina oltu. Hesan Ruutiexpo on semmoinen järjestely, että siitä voi ottaa oppia soveltuvin osin kaikkialla.

NuVa juttujakin on kritisoitu ja toki välillä aiheestakin. Mutta nuorisovaltuusto sopii pikku paikkakunnille. Sitä paitsi se on ainakin niille nuorille, jotka ovat siellä tosi tarkoituksella mukana, tosi kova juttu. Lukaiskaapa meidän edellisen NuVan puheenjohtaja Sunnan blogiteksti 14.10.2013: Ehkä vain satua - Kiitos ja hyvästi, NuVa! http://www.satu-avain.blogspot.fi

Minä luin, aika vakuuttava teksti...

Skeittirokkiparkkihalli ja muita avoimia ovia

Meillä on lopultakin saatu vietettyä avajaiset paikassa, jossa kohtaavat toisensa agilityihmiset, skeittaajat, temppupyöräilijät ja rokkarit. Revontulisäätiön perintönä vapautunut ja kierrätykseen päätynyt teollisuushalli palvelee itäpäädyssä myös kansalaispiston käsityöpiiriläisiä, joten melkoinen eritystoimitila on kyseessä.  Viehättävää sinänsä: tiloissa harrastaa kuntalaisia ala-asteikäisistä eläkeläisiin.

Aikamoinen ikuisuusprojekti, jossa oli monta vastusta ja viivettä. Oli kohtalaisen työlästä hakea tuohon skeitti- ja pyöräjuttuun tyhjentävää tietoa mm. vastuukysymyksistä, rakenteiden turvallisuudesta ja sen sellaisesta. Sisätiloja näihin juttuihin ei ole paljoa. Lapisssa taitaa Ivalon ohella löytyä Kemistä ja lisäksi Tornion Nuorisopalvelut avasi vastikään oman hallinsa, jonka valmisteluihin nuoret skeittaajat osallistettiin kuten täälläkin tapahtui.

Tästä hallista tehdään numero, kuten siitäkin, että nyt kun nuorisotyö sai Ivaloon pari bändeille tarkoitettua treenikämppä, on rakentamiset rakennettu.  Nyt pitää keskittyä tekemiseen.

Numero tehdään myös viestintäpajan avoimista ovista (torstai 21.11.2013) sekä Nuorisokeskus Vasatokkaan valmistuneen monitoimisalin vastaavista (torstai 28.11.2013).

Mutta niistä siten jatkossa.... Ai niin. Selvä Kelin radioversio herää pajan avointen ovien kunniaksi hetkeksi henkiin to 21.11. klo 19 - 20, tutut taajuudet 89.0 ja 95.7 MHz täällä Inarissa. Siistiä...

Skoeoe

Tämä teksti on omistettu inarilaiselle Osallisuusorkesterille, Helsingin Kaupungin Nuorisoasiainkeskukselle sekä kaikille osallisuuteen uskoville nuorille täällä ja Hesassa. Osallisuudessa on ruutia sekä rokkia ja se on iloinen asia se

 

Kadonneen brändin metsästys...

RajaRockin jälkeen on ollut tosi tiivistä. Blogi uinahtikin siinä turbulenssissa hetkeksi horrostilaan ja ehkäpä sen on aika herätä taas.

Virike ilmaantui, kun tuli ajeltua typötyhjällä ratikalla Itä-Pasilasta Etu-Töölöön. Syynä ei ollut ratikka eikä Allianssi talolla Nuorisotyölehden merkeissä viettämäni laatuaika. Syynä oli aiemmin samana päivänä pidetty sidosryhmätapaaminen, elämäni toinen piipahdus Tieteiden Talolle Kruunuhaassa. Se edellinen tapahtui muuten helmikuussa 2001, kun osallistuin yhdessä Sodankylän Mr. Nuorisotyön Jounin kanssa opetusministeriön nuorisoyksikön järjestämään ennaltaehkäisevän huumetyön seminaariin. Esittäydyimme rehellisinä Lapin miehinä, jotka kertovat vain totuuden Pohjois-Lapin huumetilanteesta.

Muistan kuinka yksikön silloinen päällikkö Olli ilmoitti totisen tuimasti, että ei pidä leikitellä vakavilla asioilla: "Elämme vaikeita hetkiä". Ihmeteltiin, että miten se nyt noin? Kunnes ruokatunnilla Kirkkokadun auringonpaisteessa näimme laukun, TV:stä hyvin tutun, näimme K-P:n, näimme kolme kuvausryhmää ja Hiihtoliiton silloiset lääkärit ja johtokunnan. Tiukkailmeinen porukka marssi vauhdilla kohti keskustaa ja edelleen kohti sitä kuuluisaa Lahden doping-sotkun laajuuden paljastanutta tiedotustilaisuutta. Sakki oli informoinut ministeri Lindeniä samaan aikaan, kun me esittäydyimme... Mistäpä sitä rehellinen Lapin mies olisi voinut tietää, Olli tiesi.

 Nuorisokeskukset olennaisen äärellä...

Nyt ei puhuttu huumeista, nyt oltiin Suomen Nuorisokeskukset ry:n kokoamassa sidosryhmä-tapaamisessa antamassa virikkeitä nuorisokeskusten strategiatyölle. Kiintoisa rupeama...

Koska tunnen osasyyllisyyttä Vasatokan syntyyn, tunnen myös nuorisokeskusten toimintaa ja koko järjestelmän historiaa. Taitaa olla niin, että myös minun nimeni löytyy keskusyhdistyksen perustamiskokouksen pöytäkirjasta.

Suomessa on 10 opetus- ja kulttuuriministeriön tukemaa valtakunnallista nuorisokeskusta. Ensimmäiset taisivat aloittaa toimintansa 1984, Inarin Riutulassa touhu alkoi 10 vuotta myöhemmin.

Keskusjärjestelmän perustana on Helsingin ETYK vuodelta 1975. Tuolloin kuulemma oli hyväksytty aie perustaa Euroopan nuorten liikkuvuutta edistämään nuorisokeskusten verkosto. Tässä taisi kumminkin käydä kuten joissain muissakin jutuissa, että Suomi muisti, muut eivät. Suomalaisen keskusjärjestelmän veroista ei löydy muualta. Nyt kun Suomessa pitkän tuotekehityksen jälkeen voi puhua järjestelmästä, on se kyllä lopulta herättänyt myös kansainvälistä kiinnostusta, kumma kyllä.

Brändi vailla brändiä...

Voisin kehua jokaisen nuorisokeskuksen, voisin kehua myös niiden yhteistyöjärjestön SNK:n toiminnan sekä keskusten yhteistyön kehittymisen. Kaikki sikäli ihan hyvin. Strategiatyö on tästä mainio esimerkki. Menossa oleva prosessi ajoittuu lisäksi haastavaan, mutta loistavaan vaiheeseen: talous kiristyy, kuntarakenteeseen on odotettavissa isoja muutoksia ja edessä on tilanteita, jotka luultavimmin pakottavat nuorisotyön kentän ihan uudentyyppiseen yhteistyöhön. Sen toteuttamisessa ei pidä kaihtaa ennakkoluulottomuutta.

Nuorisokeskuksia on perustettu erilaisiin paikkoihin ja niiden hallinnointi on ollut, ehkä alun perin kokeilupohjalta, aika kirjavaa. Keskusten investoinneissa ja käyttötalouden tukemisessa valtion avustuspolitiikalla on ollut ratkaiseva merkitys. Niinpä edunvalvonta ja yhteismarkkinointi pistivät keskukset tiivistämään yhteistyötään 1990 -luvun alussa. SNK on tuon yhteistyön ruumiillistuma, kattoyhdistys, jolla on myös nuorisotyön kehittämiskeskuksen status.

Paljon on tehty, rakenteet ovat kunnossa ja palvelut laadukkaita, henkilöstö osaavaa, mutta yksi puuttuu edelleen. Voi olla, että järjestelmä syntyi siten, että sen tarvepohja oli varsin hutera, intoa oli ja ETYK-henkeä, mutta oikea rooli nuorisotyössä rakentui ohueen analyysiin.

Niinpä yhäti on siten, että nuorisokeskukset ovat tunnettuja lähinnä yksittäisten keskusten kautta. Nuorisotyön kentässä tunnetaan vaikkapa Kokkolan Villa Elban loistelias kansainvälinen toiminta ja osaaminen, Piispala puolestaan on yleisesti tunnustettu leirikoulutoiminnan kehittäjä ja niin edelleen.

Tästä kaikesta myönteisestä huolimatta järjestelmän kokonaisuus jää edelleen epämääräiseksi, etäiseksi, ei hahmotu. Keskiverto hallintonuorisotyöntekijä kysyy edelleen valtion nuorisotyön budjettia lukiessaan, että mitkä nuorisokeskukset? Miksi rahaa noiden rakentamiseen ja toimintaan tuommoisia määriä? Hyviä kysymyksiä

Alueensa nuorisotyön kehittäjiä?

Itse toivoisin, että nykyinen strategiatyö pureutuisi tuohon vakavasti. Tiedän, että se on hyvin haastava tehtävä. Toisaalta tiedän myös sen, että keskusten itsensä on se tehtävä. Ministeriö ei sitä tee, eivätkä kunnat, eikä Allianssi, eikä.... liian pitkä lista.

Ironista kyllä tässä työssä talouden kiristyminen on samalla uhka, mutta myös suuri mahdollisuus. Toinen strategiatyön mahdollisuus on piakkoin uudelleenkirjoitukseen menevä nuorisolaki.

Nuorisokeskuksille on tarjottu nuorisotyön kehittäjän viittaa. Hyvä niin, mutta miten temppu tehdään.

Luulen, että oikotietä ei ole. Koko järjestelmän uskottavuus rakentuu hiljalleen. Vaikka keskusten profiili on valtakunnallinen ja kansainvälinen, niiden ei pitäisi unohtaa paikallista roolia. Niiden olisi otettava oma paikkansa myös maakunnallisina toimijoina. Tämä on välttämätöntä, mikäli isossa asiassa halutaan edetä.

Ja luvata ei pidä enempää mihin pystytään. Nuotta-valmennus on hyvä esimerkki. En ole oikein osannut suhtautua. Minulla on sellainen olo, että tuo sosiaaliseen vahvistamiseen liittyvä työmuoto tuotiin raakileena markkinoille, liikkeelle lähdettiin europussi edellä ja systeemille luotiin ylimitoitettu odotusarvo. Nuotan kanssa on onneksi rauhoituttu ja keskuksissa sekä koordinaattoreiden joukossa ymmärretään nyt se, että Nuotta on parhaimmillaankin oivallinen täydentäjä sille pitkäkestoiselle työlle, jonka tulokset tehdään tosiasiassa ihan muualla.

Ehkäpä tässä on yksi keskusten dilemma: ne ovat enimmäkseen intervallipaikkoja. Paljolti tämä aiheutuu niiden sijainnista ja osin myös siitä, että toiminnan tulee tuottaa ainakin osa menoeuroistaan itse. Ai niin Nuotasta vielä: myönnän ilman muuta sen, että panostus on mittava. Nuottamahdollisuus on myös lähentänyt keskuksia ja kuntien etsivää nuorisotyötä. Askel kohti kehittämiskeskusta siis.

Siinä voisi toimia malli, jossa keskukset ovat eräänlaisia alueidensa nuorisotyön hankkeiden takomoja. Verkosto kuntoon ja oletan kysyntää/kiinnostusta/kumppaneita löytyvän.

Keskusten ei myöskään kannata haaveilla isompaa roolia mikä on realismia. Puheet nuorisopolitiikasta on syytä unohtaa pelkästään keskusten omana toimintana. Siinä jää yksin niin sanotusti toiseksi. Mutta toistan itseäni: verkostot kuntoon, Valtakunnallinen Työpajayhdistys, Nuorisotutkimusverkosto, Allianssi, Nuorisokanuuna.... Onhan näitä. Sitten kun lähiympäristö on hoideltu...

Minulla on kuitenkin hyvä kutina. Hidasta on, mutta sinnikkyys lopulta palkitaan. Ja se, että tunnustetaan muidenkin nuorisokentän toimijoiden osaaminen ja näkemykset.

Sikälis Tieteiden Talon sidosryhmätapaaminen oli oikein hyvä avaus... Ja olihan siellä puhetta, jota kannattaa ei vain kuulla vaan kuunnella...

Miettii Skoeoe

Ai niin, Vasatokasta bloggaan erikseen, Sen verran on pakko hehkutella, että välttämättömyys on toteutunut: monitoimisali on luovutettu ja nyt valmistellaan isoja bileitä tammikuun lopulle. Itsekin olen innoissani. Onnittelut Vasatokan väelle, Mikalle erityisesti. Eikö tunnukin mahtavalta?

 

RajaRock 2013 mainconcert (on line blogging)

Okay... It's finally time to ROCK!!! This update will be written at Tornio Music House just before and during the great RajaRock 2013 mainconcert. Picture material is sofar just taken and the feelings based on Just here and just now -effect, a kind of on-line blogging. First time with this blog ever, cool...

RajaRock is a now during 2012 - 14 a part of Enpi Kolarctic -supported Connecting Young Barents project... RajaRock is also an independant rock event, maybe one of the oldest in Lapland which is ment to be a possibility for youngsters' rockgroups to climb up on stage and to get guidance to their music by professional musicians. First of this event ever was played in Utsjoki village in August 1989. So we noticed a while ago that if RajaRock still exists after this Tornio - Haaparanta På Gränsen event, so it will have a celebration year: 25 anniversary event coming.

Via CYB -project or via other discussions the future is unsure. Actually there hasn't been any discussions about the coming years: where, by whom, with which money and so on. All the important issues are open. Nobody knows...

In fact we've however already decided in Inari on behalf of all at least one thing:  there will be a celebration concert in January 2014 at Vasatokka Youth Center new sporthall. We'll put many things together: RajaRock 25 -year anniversary concert as a part of opening ceremonies of new hall and as a part of Youth Center Inari/Vasatokka 20 -year anniversary year. Big concert at the same time with Skabmagovat sámish film festival. Plans go so that all the groups which are invited to stage must have a kind of connection to Inari.

So our network partners will be in: Murmansk, Tornio, Alta, Inari of cource... We discussed about this at Nuorkka, Tornio Youth House, when the project had steering group meeting. All the partners said that it's a really good idea. So, no possibilities to step backwards. We are already looking forward to January 2014. In a cottage at open fire the the whole network can discuss about RajaRock future. Cool... I think 2014 won't  be the end of the story. Anyway I hope...

Musichouse rocking...

Now here RajaRock started to rock... Start was a success: connecting young Lapland show. Punkmusic powered by Pekka the drummer from Inari, Aki and Miku the singers from Tornio, Juuso the guitarhero from Sevettijärvi and finally Jaakko the bassplayer from Tornio. Really cool: they decided to do this performance just three hours before concert. And of cource: they had never played together, some of the musicians never played punk. But the result was fantastic seen from this perspective. Crazy people make big stories and maybe this is the best part of RajaRock history and CYB -project too. You just must believe....

It's like Inari municipal youth council band Osallisuusorkesteri. In a short period four youth council members created a band, of cource they had never played together. Of cource they come from different parts of Inari: Juuso from Sevettijärvi, basist Sanna from Kaamanen, drummer Pekka from Inari village and finally other guitarplayer Ronni from Ivalo. Singer comes from Saariselkä but couldn't take part to Tornio event. But later we'll see a five musician Osallisuusorkesteri. Really well done I must say... Crazyness is something which makes things possible. We adults should always remember this, and trust on youngsters. It's like Norwegian Alta Huset style to do youth work: youngsters are a possibility, not any problem.

It was really cool to see Osallisuusorkesteri on real stage, good equipments and a lot of audience. Atmosphere in the hall promises a lot for coming rest evening. Good bands will climb on stage... Let's enjoy Barentsian youth rockmusic... It still exists.

Youth Houses in progress at Kola Peninsula

One of the practical partners in CYB -project is Murmansk Youth House Mr. Pink. I have known already before that their aim is to help youngsters in other Nortwestern Russia cities to create youth houses like Mr. Pink. To create a new way to think about youngster's wellfare and future and not only think but act.

So it has been cool to notice that there has started a similiar youth house like Mr. Pink in Apatity. Like Natasha the vicepresident said in the afternoon at Aineen Taidemuseo in a matchmaking event: "Now we have a small brother, Mr. Orange in Apatity. And the work continues to create more youth houses...."

That is really great. Respect for this. And hope for success in creating it. It's not so easy...

Skoeoe

Approaching Pluto from Alta on stage at 21.25.... Good show... Success in Tornio + Inari + Murmansk + Alta. To be recommended... Ask Eirik from Huset i Alta.



 

Pirates of AMK (and Barentsian...)

No niin... Tuli tutustuttua opiskelijaelämään... Hyvä niin, ettei totuus unohdu. Tämä tapahtui muuten Torniossa, jolla on taas näin lokakuussa iso osa omaa työtäni...

Mutta aloitetaan 4-tieltä. Ajelin taannoin kohti Rovaniemeä Humakin projektin ohjausryhmän kokoukseen. Koska ei oltu enää Radio Inarin kuuluvuusalueella, kuuntelin Lapin Radiota. Ja äänessä oli tuttu kaveri: ivalolainen medianomiopiskelija Jyri raportoi tulevan Lapin Ammattikorkeakoulun aikeista lopettaa medianomikoulutus Torniosta. Piti nostaa volumet kymppiin, että kuulee koko jutun.

Taas kerran kävi kuten aina: on käsittämätömän hienoa kuulla, katsoa tai lukea kuinka joku inarilainen nuori, joka on ollut meillä viestintäpajalla oppimassa viestintää, elämää ja kasvamassa korkoa, selviää muissa yhteyksissä. Ja hehän selviävät: Jyriltä loistavaa journalistiikkaa, kiihkotonta mutta kriittistä, hienoa, hyvä tulee... Olin innoissani, vaikka juttu käsitteli ikävää asiaa lappilaisten mediaopiskelijoiden osalta.

Torniolla menee huonosti nuorten koulutukseen liittyen, sieltä katoaa nuorisotyöhön liittyviä aloituspaikkoja. Humak päätti lopettaa nuorten koulutuksen jo 2012. Uusi yksikkö on perustettu Kuopioon ja sinnehän se lappilainen yhteisöpedagogiopiskelija matkustaa jatkossa, jos ei halua ihan etelään. 

Nyt syksyllä uusi Lapin ammattikorkeakoulu, Rovaniemen ja Kemi-Tornion ammattikorkeakoulujen yhteensulauma, on päättänyt ajaa alas Tornion medianomikoulutuksen. Aika kylmää kyytiä. Syystäkin Torniossa on oltu pettyneitä ja ärsyyntyneitä. Opiskelijoita ärsyttää ja kun olet viimeisessä saapumiserässä, painaa ymmärrettävästi stressi siitä, että opinnot edistyvät jouhevasti ilman katkoksia.

Muitakaan ei naurata: Tornion kaupunginjohtaja on syyttänyt julkisuudessa näkyvästi Rovaniemeä vedätyksestä ja jopa huijaamisesta. Aloituspaikka on arvossaan, kun katsellaan mikä jatkuu ja missä, kun on pakko säästää miljoonatolkulla.

Sinällään säästäminen on ymmärrettävää. Pakko. On myös niin, että ei ole järkeä koulutella nuoria aloille, joihin sitten ei ylitarjonnan takia työllisty kuin käsittämättömällä tuurilla. Kuitenkin... Koulutuksen uudelleenjärjestelyissä määräävänä tekijänä on euro ja keskittäminen. Minusta on tosi ymmärrettävää, että leikkauksista on noussut alueellinen metakka. Kuka muu puolustaa maakunnan nuorten mahdollisuuksia, elleivät maakunnan nuoret itse.

Kumpaankin ratkaisuun liittyy myös riski siitä, että amk-koulutuksen lähtö heijastuu vastaavaan ammatilliseen koulutukseen. Lappia opisto kouluttaa media-assistentteja ja toisella puolella väylää Peräpohjolan opisto nuoriso- ja vapaa-aikatoiminnan ohjaajia. Synergiaedut katoavat ja pahimmillaan Humakin ja Lapin amk:n ratkaisut näivettävät ammatillisen koulutuksen. Ja se olisi äärimmäisen huono lopputulos lappilaisten nuorten ja nuorisotyön kannalta...

Sitten on kysymys yhdenvertaisuudesta tai edes jostain sen suuntaisesta. Pohjoisesta lähdetään pääosin muualle opiskelemaan. Asiassa ei itsessään ole mitään dramaattista. Näin on aina ollut ja niin pitää olla. Mutta Inarin näkökulmasta mennä Tornion sijasta Ouluun Kuopiosta nyt puhumattakaan, on askel hankalampaan. Nuoret ylipäänsä haluavat pitää kosketuksen kotiseutuunsa ja homma kyllä hankaloituu jatkossa.  

Minun silmissäni mahdollisuuksien tasa-arvo koulutuksessa on lähinnä politiikkaohjelmien onttoa retoriikkaa. Mahdollisuuksen tasa-arvoa ei ole ja reunoilta yhä etäämmälle karkaava koulutus pitää huolen siitä, että käsite voidaan poistaa jatkossa ihan mainiosti erilaisista julistuksista.

Kysäiskääpä vaikka nuorilta itseltään. No kohta kysytään lisää, vaikka he ovat jo elämöineet ja hyvä niin. Nuorisotyölehteen on työn alla reportaasi Torniosta, koulutuksen rakennemuutosalueelta. Keväällä sitten luetaan, nuori mies Ville siellä jo terävöittää kynäänsä...

Pirates of Barentsian...

Tornioon menen pian uudestaan. Connecting Young Barents jatkuu ja vuorossa on RajaRock, paikalla soittajia ja dokumentoijia kaikista Barentsin maista. Siistiä. Puitteet ovat komeat: Tornion Musiikkitalo on kuulemma puolen Suomen mahtavin mesta tämmöiseen. Eipä kumma, että meiltäkin on menty sinne opiskelemaan soittoa tai ääniteknologiaa. Sama pätee muuten mediakoulutukseen: erinomaiset puitteet lakkautettavaksi...

Tornioon tulee myös ystäviä Murmanskista. Kaupunki on ollut viime viikot otsikoissa muista kuin kulttuurisyistä. En oikein ole osannut suhtautua Greenpeacen mielenosoitukseen. Sen seuraukset ovat tietysti ylimitoitetut ja merirosvoussyyte järjetön ihmisoikeusnäkökulmasta. Ja mielenosoittajat tulisi kotouttaa pikimiten, vaikka minua pelottaa että toisin käy.

Venäjän hallinnon reaktio kertoo siitä kuinka herkkään asiaan Sini Saarela ja kumppanit iskivät. Arktis, jota Greenpeace haluaa suojella, on supervallan näkökulmasta paitsi sotilaspoliittisesti ja logistisesti myös luonnonresursseiltaan strategisesti äärettömän tärkeä alue. Sinne on siksi aika riskialtista mennä heilumaan. Jos aiemmin ei ole tapahtunut mitään, on sillä vain se merkitys, että aiemmin ei ole tapahtunut mitään. Kun mitta täyttyy, niin se tekee sen näyttävästi, pelotteena. Ja lainsäädäntö taipuu kyllä...

Asialla on myös Venäjän kansalaisia ja koko pohjoista koskeva puolensa: Stokhmanin kaasu- ja öljyesiintymien sekä muiden luonnonvarojen käytön varaan lasketaan  paljon. Resurssien hyödyntäminen tuo työtä ja luo toimeliaisuutta sekä tulevaisuudenuskoa seudulle, joka kärsii poismuutosta ja jossa vaihtoehdot ovat vähissä. Näin se vain on, siitä huolimatta, että jäljet pelottavat: tilanne on parantunut, mutta silti maisema vaikkapa Monsegorskin liepeillä ei inspiroi, se karmaisee.

Venäjän oma kansalaistoiminta on lujilla. Hallinto tekee siitä hankalaa ja ulkomaiset kontaktit tuovat järjestöille ulkomaan agentin leiman. Se ei välttämättä tarkoita mitään, mutta äärimillään se merkitsee vakoilua ulkovallan hyväksi.

En tiedä miten näyttävät mielenosoitukset vaikuttavat tähän. Arvoituksellisessa maassa voi olla, ettei mitenkään tai sitten kovasti. Greenpeacen aktivistien ohella tunnen suurta huolta siitä miten sikäläiset ystäväni pärjäävät. Ja siitä miten on viisasta toimia ihmisoikeuksien toteutumisen puolesta.... 

Pohtii

Skoeoe

Nuorisotyön syksyä 2013

Mitä voi syksyllä harrastaa, kun jäljellä ei ole mittään...

On se aika syksystä, jolloin loppuvuoden suunnitelmat ovat joltisenkin selvillä ja julkaistaan perinteinen kunnan nuorisotyön syystiedote. Sitä jaetaan kouluille ja sitä saa mm. nuorisotiloilta Vintti ja Stönö.

Sen löytää nyt ensi kertaa myös tästä blogista... Se on meidän koko nuorisotyön porukan yhteisesti kokoama ja siinä olevat kohteet on tietysti yhteisesti sovittu. Tekninen toteutus on viestintäpajan, joka tuottaa meille kaiken tämmöisen takuuvarmasti ja tyylikkäästi. Kannen kuva ja esitteen toteutus on viestintäpajatyöläisen Petterin tekoa...

Hunting high and low (laaja-alaisen yhteistyön metsästys)

Syyskuussa tapahtui paljon sellaista mitä kutsutaan laaja-alaisen yhteistyön edistämiseksi. On ollut koulutuksia, ohjausryhmää, tapahtumaa, toiveita ja aloitteita. Se on ollut tyypillistä hallinnon ja palvelutuotannon lajikäyttäytymistä jo jonkin aikaa. Tuntuu siltä, että lähes kaikkialla on äkillisesti havahduttu huomaamaan, että yhdessä tekeminen on oivallisempi lähtökohta kuin se, että jokainen touhuaa omissa laatikoissaan. Miltei jokaisella nuorten kanssa toimivalla taholla tuntuu olevan myös omia ratkaisuja ja avauksia.

Toki on niinkin, että vielä esiintyy kunnon perinteistä eristäytymistä. Vanha hyväksi koettu keino tähän on vedota vaitiolovelvollisuuteen. Vaikka lapsen ja nuoren nimenomainen etu vaatisi, tieto ei liiku vahingossakaan. Kokemus työllistämistoimista on kuluvan vuoden aikana ollut lähinnä sellainen, että uudistunut työhallinto on toteuttanut velvollisuuttaan olla vaiti olemalla vaiti. Byrokratian luomista esteistä ja  toimenpiteen estoloukuista onkin esimerkiksi nuorisotakuun toteutumisen osalta käyty valtakunnallisesti kipakkaa keskustelua ja hyvä niin. Eihän siinä ole mitään järkeä, että kysynnän ja tarjonnan välillä on iso tyhjä tila. Siis olisi töitä ja rahaa, mutta ei ole työttömiä. vaikka heitä toisaalta on enemmän kuin aikoihin. Onneksi tilanne on helpottamassa.

Enemmän kumminkin esiintyy yllättävää aloitteellisuuta. Jännä homma. Olen pohdiskellut mistä tämä oikein kertoo... Olisiko niin, että siellä sun täällä on jotenkin pallo hukassa. Olisiko niin, että kun väki vähenee, pidot eivät parane oikein missään ja aika alkaa lopulta olla niinsanotusti kypsä.

Jos nuorisotyö pelaa korttinsa oikein, tilanne on herkullinen: kysyntää on sinne missä nuoria ainakin periaatteessa löytyy. Tietysti on niin, että kyse ei saa olla ilmaisesta sijaispalvelusta tai puhtaasti yhteistyötä esittävän tahon omista intohimoista. Aito ja tasavertainen yhteistyö hyväksyy myös nuorisotyön lähtökohdat. Muuten ei synny mitään pysyvää... Toisaalta pitää muistaa sekin, että nuorisotyöllä on oltava aidosti annettavaa, pelkkä meno johonkin ei riitä.

Jotenkin tuntuu siltä, että nuorisotyö muistaessaan omat lähtökohdat, on tässä turbulenssissa aika vahvoilla. Pakko on pistänyt tekemään ja kokeilemaan yhteistyötä jo ennenkin, inarilaisina esimerkkeinä vaikkapa lastensuojelun kehittämistyöryhmä ja Selvä Peli -verkosto. Molemmat ovat toimineet jo kauan ennen kun nuorisolainsäädäntöön sisällytettiin laaja-alaisen yhteistyön velvoite.

Ollaan tosiaan piipahdettu melko useassa koulutuksessa syyskuun aikana ja on semmoinen olo, että juhlavista koulutusotsikoista huolimatta niissä puhutaan lopulta aika yksinkertaisista arjen asioista. Yhteistyö on ennenkaikkea tahtotila, asenne. Jos se puuttuu on ihan samantekevää millaisia työryhmiä kootaan...

Kouluyhteistyön tarve

Koulusta löytyvät kaikki nuoret.... Samoista nuoristahan on kyse.... Siinä tiiviisti syyt miksi kouluyhteistyöstä on puhuttu jo jonkin aikaa melko painokkaasti. Isot kaupungit, joilla on resursseja, ovat panostaneet kyseisen yhteistyön perusteiden selvittämiseen, toiminnan tutkimiseen ja sen kehittämiseen. Täällä reunoilla tuota seurataan, jos kerjetään, loivasti kateellisena. Täällä pelkkä maalaisjärki saa riittää, kun työn suuntaamista koskevia valintoja tehdään...

Suunta on Inarissakin selkeä: osa toisen etsivän työajasta kohdistuu jatkossa aiempaa enemmän kouluille. Toki niin, että kyse ei ole vain nuorisotoimiston halusta, työ pitää nähdä osana arjen toimintoja kummallakin puolella.

Kokeilu käynnistyy Inarin koululla, jossa nuorisotila Vintti on luonteva osa koulukokonaisuutta. Asiasta on sovittu yhteistuumin koulun rehtorin kanssa, etsivä Ronjalle on nimetty opettajakunnasta työpari ja alkajaisiksi kaksikko paneutuu tukioppilastoiminnan virittelyyn. Vinttilähtöinen ulottuvuus siinä on se, että samat nuoret voisivat toimia nuoriso-ohjusten ohella vertaisohjaajina nuorisotilalla. Vapaaehtoisrinki Stuffi olisikin hyvä herätellä unestaan...

Täsmätoiminnan tarvetta on toki muuallakin ja katsotaan nyt minne ehditään. Työn uudelleen kohdistaminen ei tietenkään merkitse sitä, että työtunnit lisääntyvät. Kyllä niitä jatkossakin on se määrä mikä työsopimuksessa määritellään, niiden käyttöä joudutaan miettimään...

Kirjaston muuttuva maailmankuva

Sen toisen maan suurimman kunnan, Helsingin, nuorisojohtaja Tommi Laitio on omissa puheenvuoroissaan esittänyt, että kirjasto olisi tulevaisuudessa aiempaa merkittävästi oleellisempi nuorisotyön  kumppani nuorten asioihin liittyen.

Kiintoisa ajatus, yllättäväkin. No, sopii odottaakin: puhutaan varsin tuoreesta nuorisopäälliköstä. Tommin käsityksistä riippumatta kokeiltiin Inarin kirjaston esityksestä yhteinen toimintaperjantai-ilta. Kiintoisa juttu, ei mitenkään voinut ennustaa kuinka vetää. Tapahtuma ei ollut lajityypissään ensimmäinen, mutta edellisestä oli aikaa. Aika mukavastihan kokeilu veti, olivat laskeskelleet että runsaat 80 nuorta illan mittaan...

Tapahtuman järjestäminen pohditutti ja varmaan pohdituttaa jatkossakin. On nimittäin melko iso omaan toimintaan liittyvä valinta pistää kaksi nuorisotilaa kiinni ja katkaista myös viestintäpajan palvelutuotanto päiväksi. Siinä mielessä on oltava melkoinen motiivi jatkoon, pelkkä yksittäisen tapahtuman uudelleenlämmittely ei riitä.

Hesassa voi olla osin kyse myös siitä, että kun kaupunki joutuu keskittämään nuorisotiloja jää reunoille katveita, joissa nuoret käyttävät kirjastoa olohuoneenaan. Logiikka on sama kuin vaikkapa netti- tai kauppakeskusnuorisotyössä: mennään sinne missä nuoret ovat.

Kirjastot ovat olleet melkoisen muutospaineen alla: hiipuvat kuntataloudet leikkaavat kirjahankintoja, digitaalinen viestintä on nostanut huimasti merkitystä ja muuta tämmöistä on ilmassa. Se on saanut kirjastot pohtimaan palvelujaan ja Inarin kirjaston aloitteellisuus ei ole irrallinen ilmiö: kirjastoista kehitellään aiempaa monipuolisempia mahdollisuuksien tiloja, joissa on vaikkapa omaa tapahtumatuotantoa.

Mikä ettei, mutta kyllä kaikkialla pitäisi myös huomioida naapuritoimistojen työ. Tämä olisi tärkeätä, ettei käy kuten täällä: kirjasto perusti kirjastojen tyyliin asiakkailleen ilmaisen digitointipisteen. Meilläkin on viestintäpajalla semmoinen, on ollut paljon kauemmin kuin kirjastossa. Se palvelutuotanto on ollut suosittua ja siitä työpaja on tulouttanut kuntaan euroja palvelumaksuina.

Ei oltu oikein innostuneita kirjaston ratkaisusta. Siinä mielessä pistää miettimään miten yhteistyötä tehdään, molemminpuolinen avoimuus on tärkeätä ja luo yhdenvertaisuuden tunnetta tekemiseen. Näin se vaan kaikissa yhteistyökuvioissa menee. Jatkosta päätämme myöhemmin: olisiko niin, että ensi syksynä kirjasto pistää itsensä kiinni, siirtyy nuorisotalo Stönölle ja sitten vietetään porukalla kirjallisuuden teemailtaa...

Miettii

Skoeoe

Nuorisovaltuusto on vaihtunut. Pidettiin syyskuun päätteeksi koulutus Vasatokassa. Olipa mukavaa. Tuottelias vuorokausi ja lupaava porukka. Ja aivan loistokkaasti hoitivat koulutustehtäviä entisen NuVan pj Sunna, jäsen Ville sekä nykyisessä NuVassa varapuheenjohtajana jatkava Jaakko. Tästä tavasta toimia tehdään perinne... Sitä ei tarvitse miettiä yhtään...