perjantai 5. huhtikuuta 2013

Tavallisen työviikon ainekset: perjantai 5.4.2013




Olipahan taas näitä päiviä... Blogi päivittyy puoliltaöin Muddusjärven etelärannalla Riutulassa. Näillä seuduilla ja Nuorisokeskus Vasatokalla on minun työuralla ollut erityinen sija, Mutta se on toinen juttu se...

Varhain tänään: aamuysiltä valtuustosaliin, on talouskoulutuksen päivä. Kunta on käyttänyt useiden muiden kuntien tavoin talousasioissa konsulttina Eero Laesterää, jonka laskelmia on esitelty nyt kun taloudenhoito on tarkkailun alla.

Aika mahtava koulutus, selkeäsanainen luennoitsija, joka hallitsee kyllä asiansa. Ihan hyvä kertaus perusasioihin ja paljon kiinnostavaa uutta. Lopulta on hyvin harmillista, että muut kiireet vievät ajankäytön siihen, että joudun poistumaan puoliltapäivin. Laesterän sanoman ydin on selvä: näin ei voida kuntakentässä jatkaa. Inarin taloudenhoito sinällään saa ansaitsemansa kehut ja paikallisesti paljon parjatut ns. elinvoimainvestoinnit ymmärrystä osakseen.

Joku pistää vastaan. Ehkä se tulee siitä, että asiat ovat kovin euro- ja suoritepainotteisia.  Korostetaan sitä, että Inarin panostukset ovat asukaslukuun suhteutettuna maan huippuluokkaa. Sekin menee, mutta jotenkin on jäänyt se vaikutelma, että se on huono juttu. Nopeasti päätyy kysymään, että miten niin? Miksi (muutoin kuin ehkä tilastomielessä) se, että on haluttu satsata on huono asia, rasite? Miksi sitä ei nähdä position kautta: kunnan vahvuutena. Aika outo juttu, kun toisaalta korostetaan houkuttelevuutta sekä vetovoimatekijöiden tärkeyttä. Tai sitä, että poismuuttavalle nuorelle kotiseudusta jäävä myönteinen mielikuva, on yksi tärkeä paluumuuton mahdollisuutta edistävä tekijä.

Niin... Kiintoisaa. Oli muuten hauskoja detaljeja tilastoissa. Suhteellisen omaisuusmassan listojen kolmossijalta löytyi mielenkiintoinen asia: Kannonkoski- niminen pikkukunta Keski-Suomesta. Selitys taitaa olla nuorisotyöhön liittyvä: kunnan suurin työnantaja on Nuorisokeskus Piispala. Toinen yllättävän kärjessä oleva kunta on Rautavaara: täytyy olla liki sama selitys. Metsäkartano kuuluu samaan valtakunnallisten nuorisokeskusten joukkoon kuin Piispala. Niin, nuorisotyökin voi työllistää, rakentaa, palvella monin tavoin ja olla ns. jonakin...

Kohti pohjoista

Heti koulutuksesta vapauduttuani on lähdettävä pohjoiseen.

Viikon toinen Vinttipiipahdus Inarissa. Tapaan toisen etsivämme ja Vinttitoiminnan vastuuohjaajan Ronjan pitkähkön tauon jälkeen ja pitää hiukan päivittää. Myöhemmin illalla olen loivasti, mutta vain loivasti osallinen erään Inarin seurakunnan ja oikeastaan koko kunnan alueen nuorisotyölle tärkeän persoonan opintoihin liittyvässä näyttötilanteessa.

Vasatokassa on muutama pieni ryhmä, joista yhtä ohjastaa takavuosien LahtIvalo vaihtotoiminnan kautta tuttu nuorisotyöläinen. Nuorten Talo Pariston taannoinen ohjaaja Tatu on nykyään Kuopiossa. Aivan mahtavan mukava jälleennäkeminen. Kuopion porukka on myös Vintillä, pizza paistuu ja porukkaa on normiperjantaita enemmän, Mukavaa...

Tänään en mene kotiin. Jään Vasatokkaan, odottelen vieraita Murmanskista. Rock Attacks Barents -festivaali on viikon päästä ja työn alla on Contact making seminaarin järjestäminen kesäkuussa Rovaniemellä. Lauantaina on tarkoitus pitää hankekokous ja vielä tänään myöhäisillalla istua ruuan merkeissä.

Perunamuusipotut on jo kuorittu, kun Rajajoosepista tulee tekstiviesti: myöhästyttiin tullista 1 minuutti, yövytään autossa ja tullaan aamulla...

Niin justiinsa, aika pitkään onkin selvitty ilman tämmöistä. No, tuleepa aamuksi runsaanlainen aamiainen. Tämä on tätä. No can do...

Skoeoe

 

torstai 4. huhtikuuta 2013

Tavallisen työviikon ainekset: torstai 4.4.2013



Tietenkin talosta katoaa sähköt keskiyöllä juuri silloin, kun harmeja vähiten kaipaisi. Yöunet jäävät vajaaksi, kun aikaa menee sulakkeiden kanssa tapellessa. Konstit loppuvat ja pitää odottaa aamuun. Sama tappelu kaverin kanssa ja ei auta: Tunturiverkko palvelee kuitenkin tosi nopeasti, vika paikantuu läheiseen muuntajaan. Aamulle kaavaillut paperihommat on pakko siirtää tulevalle viikolle.

Tämä on viikon työyhteisöpäivä.

Meidän toimistolla on ollut jo jonkin aikaa selkeä käytäntö: torstaisin ei pääsääntöisesti pidetä tiloja auki eikä tehdä iltahommia. Torstaisin pidetään säännöllisesti koko porukan yhteiset palaute- ja suunnittelukokoontumiset. Muutoinkin päivä pyritään pyhittämään erilaisille tarpeellisille yhteistyöpalavereille ja tulevan suunnittelulle. Tiedän, että näin menetellään muuallakin.... Näin on syytäkin menetellä, yhteistä käsiteltävää riittää.

Enimmäkseen kokoonnutaan Ivalon nuorisotila Stönöllä. Hyvä paikka nuorisotyöhön, hyvä myös tähän. Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä kuinka minun on mahdotonta kuvitella kunnan nuorisotyötä ilman Stönöä. Olen edelleen samaa mieltä, ilman perustoimintaa ei synny eriytettyä tai erityistä, pohjat luodaan siinä arjen ihan tavallisessa kanssakäymisessä. Nuorisotilojen roolista ja tarpeesta käydään vilkasta valtakunnallista keskustelua ja hyvä niin, ei pidä hirttäytyä kaavoihin. Taitaa olla lopulta kumminkin niin, että nuorisotyö tarvitsee kokoavat tilansa...

Kiusallisen pitkä asialista normikokoukseen. Aika tyypillistä nykyään. Kaikkea katsotaan, mutta harmillisesti osa asioista tuppaa jäämään ns. vähemmälle huomiolle... Omituinen homma: aikaa ei ole koskaan riittävästi. No niillä mennään, millä mennään. Nyt käydään läpi enemmän tulevaa kuin mennyttä.

Kesä lähestyy vääjäämättömästi ja kiihtyvällä vauhdilla. Ivalossa on uuden urheilukentän valmistuttua yksi Lapin mahtavimmista palvelukeskittymistä lasten ja nuorten päiväleirien toteuttamista varten. Satoi tai paistoi: urheilutalon sali, nuorisotila Stönö, urheilukenttä, liikennepuisto, sääsuojahalli...

Helppoa toimia asianmukaisissa tiloissa eikä tarvitse sinkoilla paikasta toiseen. Asiaa pintaraapaistaan nyt, käsittelyä jatketaan tulevalla viikolla. Inarissa on samansuuntainen tilanne, toiminnat on kylläkin hiukan erillään toisistaan Juutuanvaaran hiihtostadionilla ja koulukeskuksessa.

Kunnassa on panostettu siirtymään alakoulusta yläkouluun. Hommaa on pehmennetty ryhmäyttämällä uudet seiskat Vasatokassa. Keskuksen, seurakunnan ja nuorisotyön yhteisjuttua on toteutettu jo vuosia hyvällä kokemuksella. Uudempi keksintö on Ivalon ja Törmäsen kutosille huhtikuussa pyöräytettävä niveltämisviikko. Osa meistä on mukana tuossa. Järjestelyt hyvässä vaiheessa. Pitää muistaa oma osuus: NuVa kertoo jo tässä vaiheessa olemassaolostaan ja alkusyksyn vaaleista uusille yläkoululaisille. Minin pitäisi muistaa muistuttaa asianosaisia. Puheenjohtajiston laatiman powerpoint innostajan olen nähnyt, hyvin rakennettu juttu...

Nuorisotiloihin liittyen on mietitty ja osin toteutettukin asioita uudella lähestymistavalla. Etsivän raporttia vasta muutaman kerran keskiviikkoisin toteutetusta K17Stönöstä on mukava kuunnella, parisenkymmentä nuorta/kerta. Se on hyvä luku. Muutoinkin avoimen perustoiminnan osalta on viitteitä osallistumisen piristymisestä. Oma eilinen Vinttivuoro osoitti seiskojen tekevän comebackia. Hieno hommeli...

Palaverin pääasia on kumminkin paneutua hallitun menokehityksen ohjelman laadintaan. Keskustellaan tilanteen vaatimuksista. Käydään vilkasta ja rakentavaa keskustelua siitä mistä halutaan pitää kiinni. Hyvältä vaikuttaa, eiköhän oma osuus tule hoidetuksi ja keskeiset palvelut turvatuksi. Aikataulu on kova, nuorisotyön esitys jatkovuosille hiotaan esittelykuntoon parin viikon päästä. Tähän käytetään aikaa, sillä prosessissa on tarkoituksena kuulla henkilöstöä. Sopeuttaminen ei tule näin kenellekään yllätyksenä.

Palaveerauksen jälkeen siirrytään viestintäpajalle yhteiseen työyhteisökoulutukseen.
Päivä päättyy klo 18.00.

Skoeoe






 

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Tavallisen työviikon ainekset: keskiviikko 3.4.2013




Kuka hitto päivitti mun blogin ennen aikojaan.... Blogi päivittelee itseään.... mahtavaa :D

No, aamupäivä meni kunnantalolla pikaisissa täsmähommissa.
 
On sovittu, että seuraava moniyhteisöllisen Selvä Peli -työryhmän kokous pidetään viikon päästä. Päivä alkaa kokouskutsun laatimisella. On aikakin kokoontua: loppukevään merkittävin yhteinen ponnistus, koulujen päätöspäivän Game Over -tapahtuma lähestyy. Aikaa on enää puolitoista nopeasti kuluvaa kuukautta. Suosittu kokoperheen tapahtuma pitää käsikirjoittaa ja sopia työnjako. Selvä Peli on hyvä konsepti: olen täysin varma siitä, että erilaisten yhteistyörenkaiden merkitys kasvaa dramaattisesti tulevaisuudessa. Meidän sovellutuksessa on nykyisellään 12 eri nuorten kanssa toimivaa tahoa. Takana on kohta 13 vuotta, tällä on hyvä jatkaa...

Seuraava kokous pidetään Ivalon päiväkeskus Valkamassa. Mukavasti hoidettu ja tuiki tarpeellinen paikka, viihtyisä palaveriympäristö. On sovittu, että joka kokoukseen pyydetään vierailija. Mahtavaa: varmistuu, että ensi viikoksi saadaan viranhaltija suoraan nuorten hyvinvoinnin ytimestä. Muutakin puhuttavaa on: ollaan rakentelemassa NuVan, Selvä Pelin ja kunnanvaltuuston yhteistä seminaaria. Seuraavassa agendalla ulkopuolisuutta aiheuttavat mekanismit, nuorisotakuun toteuttaminen sekä syksyllä toimintansa päättävän NuVan "testamentti" paikallisille päättäjille. Kiintoisaa... Aiemmat vastaavat seminaarikokemukset rohkaisevat. Kyllä päätöksentekijätkin arvostavat tällaista vuorovaikutusta.

Aamupäivällä on lisäksi ihan pakko tarkistaa mikä on haettavana olevien nuorten kesätyöpaikkojen tilanne. Sivistysosastolle otetaan kuukauden mittaisiin työsuhteisiin lähes 30 inarilaista opiskelijaa. Viikon hakuaika on laulattanut sähköpostia mukavasti: 14 hakemusta ja kaikkiin työpisteisiin halutaan.  Viime vuoteen verrattuna on muutama paikka lisää: päivähoito ottaa myös osansa.

Näyttää siltä, että hakijoita on enemmän kuin jaettavaa. Hakuaika päättyy maanantaina 15.4. klo 15.00, joten kun otetaan huomioon ns. viime tipassa -efekti, tullee hakijamäärä nousemaan yli mahdollisuuksien.

Lounasta ennen kerkiää vielä jotain. Kevään mittaan sähköposti on sinkauttanut kymmenkunta toinen toistaan haastavampaa webropolkyselyä. En tajua mistä niitä riittää, useimmilla on ollut tekemistä suoraan tai välillisesti nuorisotakuun tai monialaisen yhteistyön kanssa. Nyt on vuorossa Kuntaliiton nuorisotyön tulevaisuus -kysely. Puolisen tuntia ja enter... Yksi kysely jää vielä odottelemaan vuoroaan... Näyttää vähän siltä, että se saa odotella. Ei kerkiä. Ei taida keritä se mihinkään.

Kohti pohjoista

Ruokatunnin jälkeen nelostielle kohti Inaria paikkaamaan Nuorisotila Vintin vetovuoroa. Myössäjärvellä pilkitään. Keli on semmoinen, että ihmisen pitäisi olla lomalla, tai ainakin pilkkihommissa...

Jännät henkilökohtaiset odotusarvot oli etukäteen: kaverina piti oleman työharjoittelussa meillä oleva alan opiskelija, jonka kanssa minulla on sama kotiosoite. Kevätkausi kumminkin harventaa rivejä, joten oma seura saa kelvata. Pohjoisesta on muuten lähtenyt aika runsaasti nuoria opiskelemaan joko yhteisöpedagogiksi tai nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi. Uskoa alan tulevaisuuteen löytyy ja hyvä niin, vaikka välillä seniorinuorisotyöläistä hiukan arveluttaakin. Pitää kumminkin innostaa. Vieläkin ärsyttää HUMAKin ratkaisu siirtää yhteisöpedagogikoulutus Torniosta Kuopioon. Neljäsataa kilsaa lisää Ylä-Lapin opiskelijalle. Paska juttu, mutta minkäs voi...

Iltapäivällä tapaan Vintillä toisen alan opiskelijan, harjoittelu myöhemmin tänä vuonna. Ihan kelpo perussuunnitelma syntyy aika tehokkaasti. Hyvä, teema on kiintoisa ja taatusti ns. ajassa kiinni.

Ennen Vinttiytymistä piipahdan pikaisesti Nuorisokeskus Vasatokassa varmistelemassa viikonlopun Murmansk -vierailun majoituskuviot. Kouluvierailu kuuluu myös Vinttipäivien peruskuvioihin. Vintissä on normimeininki. Hymyilyttää: oven takana on oven aukeamista odottamassa lähes 20 pikkuvinttiläisen jono. Kähinä kantautuu käytävässä alakerran ulko-ovelle saakka. Joku paistaa perinteiset Vintin muffinssit. Ne katoavat alta aikayksikön... On kulunut varmaan 20 vuotta siitä, kun olen pelannut kahden tuppea: Eemeli pistää minut häkellyttävän helposti tuppeen kolmen rami- ja kahden nolojaon jälkeen.  Vaihdetaan jokunen ajatus myös NuVan seuraavasta kokouksesta.

Ilta alkaa rauhallisesti, kevätilma on niin upea, että kelkkailu ja muu ulkoistettu hengailu taitaa kiinnostaa. Mesettelen joutessani ensi viikon rokkimatkaan liittyen sekä Murmanskiin että lähemmäksi Tornioon ja Inariin. Naapurikaupungista tulee kiintoisa esitys: näyttää siltä, että kumpikin lappilaisbändi pääsee stagelle kahtena iltana. Jännä homma: lähes tasan 10 vuotta on siitä, kun maailmanhistorian ensimmäinen Venäjällä järjestetty Rajarock soiteltiin Apatityn kulttuuritalossa. Hardcoremiehet saavat varautua eksoottiseen keikkamatkaan tuohon samaan kaupunkiin. Se on heille oikein: Tornion ystävyyskaupunki Kirovsk on ihan heavysoundin kantaman päässä...

Hengailusta puheenollen: silläkin on maassa monet kasvot. Iltalehdessä näyttää olevan raportti otsikolla Näin nuoriso häiriköi. Outo juttu: ensin tehdään tiloja, joihin ihmisten odotetaan kokoontuvan ja kun siinä onnistutaan, osaa porukkaa aletaan häätämään muualle. Vuosi sitten vierailin lahtelaisessa Kauppakeskus Triossa, jossa asiaan oli tartuttu perustamalla alakertaan Lahden Nuorisopalvelujen ylläpitämä nuorten tila Tripla. Mahtava mesta ja aika uskomattomat kävijäluvut. Kiintoisaa nähdä mitä Kampin kauppakeskuksessa tapahtuu jatkossa. Hengailun haltuunotto on taitolaji... Mikähän kelkkaparkki tänne pitäisi perustaa...

Vintin osalta näyttää sinänsä lupaavalta. Inarin koululla ja päivähoidossa on lappilaisittain omituinen ongelma: huutava tilapula. Yhtenä ratkaisuna esiopetuksen tilaongelmaan on tiedusteltu Vintin käyttöä siihen iltapäivisin. Periaatteessahan monikäyttö on kannatettavaa ja suorastaan suotavaa, mutta pulmaksi muodostuisi se, mitä tehtäisiin tällöin Pikku Vintin iltapäivän kohderyhmälle (kolmos-vitoset), joka kulkee uskollisesti tiloissa samaan aikaan kolmena iltapäivänä. Näyttää kumminkin siltä, että nuorisotyön näkemykset tässä asiassa otetaan huomioon ja ratkaisuja etsitään muutoin, Hyvä niin, se mahdollistaa myös aiemmin jo sovitun päivähoidon Vinttivuoroilun niinä aikoina jolloin nuorisotyö ei tilaa tarvi.

Blogi päivittyy Vintillä... Josko tästä kotiutuisi tänään Tv ykkösen pääuutisille...

Skoeoe

 

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Tavallisen työviikon ainekset: tiistai 2.4.2013




Huhtikuu on vuodenajoista julmin... Tiedä häntä, kevät on kumminkin hienoa aikaa: aurinko paistaa lumet lähtee, valoa on kuin  solariumissa lähes läpi vuorokauden. Toisaalta huhtikuu on kohtalaisen työteliäs. Se on nuorisotyöläiselle prologi touko-kesäkuuhun, jotka muodostavat perinteisesti työmielessä armottoman jakson ennen vapauttavaa kesälomaa.

Olen joskus bloggaillut siitä miltä inarilaisen hallintonuorisotyöläisen työviikko näyttää. Taisi olla niin, että yksi päivitys kertoi koko työviikon. Uudistan idean, kumminkin niin, että nyt tulee tekstiä työviikolta 2. - 6.4.2013 joka päivä. Nyt saa tirkistellä luvan kanssa, tällaisista aineksista minun työni koostuu ja tästä palkkani kertyy.

Millaista se nuorisotyöläisyys on? Meillä on Radio Inarissa raskaan musiikin teemaohjelma nimeltään Sekametelisoppa. Sippo, yksi viestintäpajamme ensimmäisistä vastuuhenkilöistä, perusti ohjelman. Ajan hammas ei ole Soppaan purrut, se on edelleen voimissaan. Melkoista sekametelisoppaa on myös arjen nuorisosihteerin arki: kahta samanlaista päivää ei ole... Hyvä niin, se pitää draivia yllä. Moni asia on itsestä kiinni ja työssä saa tavata runsaasti ihmisiä, työ ei ole myöskään sidottu yhteen työpisteeseen. On oikeastaan mahtavaa, että olla töissä ei ole ollenkaan sama asia kuin olla työntekoon osoitetussa toimistossa. Toki tässä kuten muussakin työssä on kääntöpuolensa, mutta olkoon nyt se...

No ehkä sen verran, että kaikella on hintansa. KVTES ei kuulu oman ajan säätelyssä luetuimpien teosten joukkoon. Pakko: huhtikuun ensimmäinen viikko on tiivis. Se sisältää iltatöitä joka päivä ja homman kruunaa työperäinen lauantai. Toinen juttu: kun työelämässä ihmisiä tulee ja menee koko ajan ja ollaan jatkuvasti tekemässä jos jonkinlaista kekkeriä sekä kokoontumisajoja, jättää tuo kaikki jälkensä: sosiaalinen elämä kaventuu, vapailla ei kaipaa isommin kansanjoukkoja...

Viikon virallinen virastopäivä


Täysi tiistaipäivä Kunnantalon uumenissa... Toimiston ovi käy 8.15.

Kuun puolivälissä mennään Murmanskiin. Connecting Young Barents on hankkeen nimi ja matkustan kahden rockbändin ja muutaman muun persoonan kanssa Rock Attacks Barents- festivaalille. Viisumihommat on kunnossa, mutta silti päivä sisältää valmistelutyötä. Pitää kerätä lista soittimista, kameroista, nauhureista ynnämuusta rajamuodollisuuksia ja kalustovakuutuksia varten. Muutoinkin: on asioita, joita pitää varmistaa ja sopia. Yllättävän työlästä ja aikaa vievää. Minusta on tullut ehdoton viisumivapaan vyöhykkeen kannattaja.

Kokouskutsut torstain toimistopalaveriin on laadittavana. Perushommia, mutta pitäähän näitäkin ajatella ja erityisesti juuri näitä. Minulla on sentään työyhteisö...

Kello 14 kunnanhallituksen kokoushuoneeseen. Hallitun menokehityksen ohjelma tehdään toimialoittain pienissä työryhmissä. Ns. vapaa-aikatyöryhmän työ käynnistyy nyt, työryhmässä kirjasto, kansalaisopisto, liikuntatoimi, kulttuuripalvelut ja nuorisotyö, lisäjäsenenä sivistyslautakunnan puheenjohtaja ja puhetta johtaa sivistysjohtaja. Tämä rumba on koettu ennenkin. Tyypillistä. Työ tehdään taas kerran hillittömällä vauhdilla, valmista pitää olla kuukaudessa. Jossain välissä tarvitsee kuulla ja informoida henkilöstöä, laskeakin vähän ja kaikkea. Toukokuun alun dead-line on kaiken keskellä tiukka, mutta saavutettavissa. Voihan se olla hyväkin näin, eipä jää roikkumaan ja vaivaamaan.

Ohjelma tehdään vuosille 2014 - 16, kuluva vuosi mennään vielä entiseen tapaan, mutta 2014 on jo tarkan euron vuosi. Saa nähdä mitä tästä tulee... Nuorisotyön palvelupaketti on tiivis kokonaisuus, jota on kehitelty tavoitteellisesti koko 2000 -luku. Eri osien on ajateltu palvelevan toisiaan ja muodostavan jatkumon, joka alkaa nykyisellään 3 - 5 luokkalaisista ja päättyy työpajanuoriin. Vähän paha jättää paketista mitään poiskaan. No, tiivistää voi aina ja eiköhän oma osuus saada väännetyksi. Se on sitten toinen juttu, jos kunta ei halua ylläpitää nykytyyliin kehiteltyä nuorisotyön kokonaisuutta. Hieman hämmentyneenä leimailen itseni ulos virastolta.

Viikon ensimmäinen piipahdus viestintäpajalle tapahtuu klo 18. Pajalla Inarin Paikallisradioyhdistyksen johtokunnan kokous. Tilikirjoihin nimi ja vuosikokousasioiden käsittely. Rutiini toimii ja keskustelu on vilkasta. Hyvältä näyttää ainakin vielä...

Kotiin klo 20.00.



sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Hallitun menokasvun kevät (ja tulevaisuus)



Yhtä takuuvarmasti kuin palaavat kesän ensimmäiset pääskyt palaa säännöllisesti kuntaelämään keskustelu kiristyvästä kuntataloudesta. Tuoreessa muistissa ovat sekä 1990 -luvun alun merkittävät juustohöyläilyt ja vuoden 1998 kehittämistyö sekä kevään 2009 tasapainotuskierros, jonka yhteydessä käytiin läpi koko kuntakonserni tarkalla ja tiheäpiikkisellä kammalla. Kolmen vuoden takainen kierros oli sisäsiisti: tasapainotukset tehtiin henkilöstöä kuunnellen ja kuntalähtöisesti, konsulteille ei silloin annettu tilaa.

Kymppitonni katosi nuorisotyön raamista, mutta lopputulos oli siedettävä, tappio lopulta pieni ja tuloksen kanssa on pystytty elämään erinomaisesti. Lopulta kävi niin, että vuodet 2010 - 12 ovat olleet taloudellisesti suotuisia ja ollaan jopa pystytty kehittämään palveluja Inarin nuorisotila Vintin, Ivalon skeittirokkiparkkihallin ja kaikinpuolisen varustelun ajantasaistamisen verran.

Ja hyvä niin. Tiedossa on ollut jo hyvän aikaa, ettei tämä nousukierre voi jatkua iättömiin. Nyt sitten ollaankin uusien talkoiden edessä. Taivas ei aiemmin ole pudonnut uhkakuvista huolimatta ja elämä on jatkunut lähes entisellään. Nyt on kumminkin edessä totisempi paikka. Kun etsivän nuoriso-ohjaajan toimen vakinaistamisjuttu ajoi kiville syksyllä 2012, nuorisotyö sai sinällään osakseen ymmärrystä ja sympatiaa, mutta ei päätöksenteossa tarvittavaa tukea. Tapauskuva ja ihmisten silloinen vaitonaisuus alkavat hiljalleen saada selityksensä.

Hallittuun menokasvuun

Julkisuudessa on jo kerrottu kuinka Inari laatii pikatahtia hallitun menokasvun ohjelmaksi nimetyn toimenpideohjelman, jolla kunta sopeutuu lähivuosien talouden haasteisiin. Monta asiaa taustalla: verotulot laskevat, työikäinen väestö muuttaa, väki vähenee ja ikääntyy... Epävarmuutta luo myös valtion budjettiin odotettavissa olevat kehysleikkaukset, joista valtionosuusjärjestelmän muuttuminen luo erityistä epätietoisuutta.

Ennakointi on viisautta, sieltä ohjelmatyö hakee oikeutuksensa. Sekin on hyväksyttävä, että kaikki palvelutuotanto, nuorisotyö myös, pistetään säännöllisesti tarkasteluun. Menokasvuohjelman laadinnan perusreseptit ovat tuttuja vanhastaan: lisää tuloja, vähemmän menoja, eläkeratkaisut läpikäydään, ketään ei irtisanota... Mitä se kaikki käytännössä on, selviää seuraavan noin kahden kuukauden aikana. Kaikki osallistuvat, se on selvää.

Nuorisotyön näkökulmasta erityishaaste liittyy tuloihin. Nuorisotyössä pyörähtää bruttona rapiat 600.000 euroa (sis. alv eikun nuorten työpaja + työllistämiseurot). Erilaisten tulojen osuus kokonaisuudesta oli vuonna 2012 yhteensä 207.000 € eli yli kolmannes. Tämän osuuden nostaminen tuntuu hengästyttävän hankalalta, ei kumminkaan mahdottomalta, mutta ei kylläkään isommin houkuttele jatkaa loputonta projekti-/hankekierrettä... Palvelumaksuja toki voidaan myös korottaa, mutta niillä ei herran huoneita rakennella. Pahimmillaan ne leikkaavat osallistumista ja se ei ole hyvä juttu se.

Taloudessa kiertää paljon euroja, joihin on lähes mahdotonta vaikuttaa omalla työllä. Näitä ovat mm. taloushallinnon ja erityisesti toimitilojen kustannukset. Jatkovuosien palvelutuotannon kannalta erityisen tärkeä on kuitenkin kysymys määräaikaisten palkkaamisesta. Millä perusteilla määräaikaisia voidaan jatkossa ottaa? Käytännössä puhutaan mm. siitä, voidaanko etsivää työtä jatkaa ja miten toimitaan mahdollisissa sijaisuuksissa. Nuorisotyön ongelma on se, että mikäli sitä halutaan tehdä, on se suhteellisen työvoimavaltaista. Työpaja ei pyöri ajatuksen voimalla.

Haasteita ja kysymyksiä siis riittää. Jotenkin edelliskertojen kokemuksen pohjalta uskon kumminkin, että nytkin selvitään isommitta kolhuitta.

Inarin ja Kemin irtiotto

Arvatkaapa mikä yhdistää Kemin kaupunkia ja Inarin kuntaa?

Kuntakenttä erityisesti idässä ja pohjoisessa odottelee levottomana valtionosuusuudistusta. Tiedossa on se, että perusteet muuttuvat. Järjestelmään on sisältynyt merkittävää, pohjoista ymmärtävää ns. positiivista diskriminaatiota. Syrjäisyys, harva asutus sekä saamelaisuus ovat olleet voimissaan. Tiedot kertovat, että painopisteitä ollaan muuttamassa, kriteereihin nousevat mm. maahanmuuttajien määrä sekä työpaikkaomavaraisuus. Suunta taitaa olla selvä: painopiste tässäkin asiassa siirtyy reunoilta keskuksiin. Ihan johdonmukaista keskittämistä kuten kaikki muukin.

Kun valtion tuki muodostaa parhaimmillaan reippaasti yli puolet kuntatuloista ei ole mikään ihme, että vaikkapa Ranua tai Utsjoki vastustavat kuntaliitoksia ankarasti. Niin tekee Lapin kunnista valtaosa. Syitä toki on muitakin kuin raha. On puhuttu Saamen kunnasta, joka muodostettaisiin Suomen saamelaisalueesta eli Enontekiön, Utsjoen ja Inarin kunnista sekä Sodankylän kunnan pohjoisosan Lapin paliskunnan alueesta (Vuotso - Purnumukka - Tankavaara). Kyllä siinä olisikin kunnalla hillitön koko. Ihan aiheellisesti väki suhtautuu asiaan epäillen. Jättikunta vaatisikin ihan uutta kunta-ajatusta myös asukkailtaan. Myös lähidemokratia menisi ihan uuteen tarkasteluun.

Mutta mutta. Lopulta voi olla niin, että valtio virtaviivaistaessaan omia palveluita ja työpaikkoja pois alueilta, lykätessään kuntiin lisää tehtäviä ja muuttaessaan valtiosuusjärjestelmän perusteita, ei jätä pikkukunnille mahdollisuuksia. Sanotaan, että pakoteta ei, mutta käytännössä tilanne ajetaan kuntaliitosten suuntaan. Asukasluvultaan pieni ei voi siinä maailmanjärjestyksessä olla kaunista.

Ehkäpä tässä syy siihen miksi Inarissa on päädytty siihen mihin on päädytty. Inari ja Kemi ovat Lapin ainoat kunnat, jotka suhtautuvat kuntajakoselvityksiin myönteisesti. Inari on jopa liputellut tuon ns. Saamenkunnan muodostamisen puolesta, eräin varauksin mutta kuitenkin...

Nähtäväksi jää, elämme (jälleen kerran) kiintoisaa kevättä... Puhetta tulee olemaan ilma sakeana.

Pohtii

Skoeoe



 

torstai 14. maaliskuuta 2013

Kansalaisten Eurooppa: Fidenza









Julistamani reissuton helmikuu piti. Kävi niin, että se ainoa matkarauhaa uhannut Rovaniemen reissu peruuntui ja hyvä niin. Loistava lopputulos: lähes kaksi kuukautta vierähti iloisesti niin, ettei tarvinnut poistua Inarin kunnan  alueelta mihinkään. Kunnes tuli kevätloma, molemmista päistä typistetty versio. Alussa oli Inari ja lopussa Flow4YU. Vapaa viikonloppu loppui launtai-iltana ja päädyin lopulta sunnuntai-iltana kolmen lentokentän ja yhden vilkkaan rautatieaseman kautta Pohjois-Italialaiseen pikkukaupunkiin.

Italia on mahtava maa. Harvemmin on tullut piipahdettua. Edellinen, se ensimmäinen kerta, tapahtui 1990 -luvun alussa. Osallistuin tuolloin silloisen Lapin läänin nuorisolautakunnan delegaation contact making -matkaan Lazion seutukuntaan Rooman liepeillä. Asemapaikkana oli tuolloin Latina -niminen kaupunki ja odotukset tietenkin korkealla. Perillä paljastui, että nimestään huolimatta kaupunki oli kaikkea muuta kuin antiikin Rooman ajoilta. Runsaan 100.000 asukkaan paikka oli perustettu 1930 -luvulla Mussolinin toimesta.

No, niin tai näin. Viikossa nähtiin paljon: pyörittiin Roomassa sekä Rietin maakunnan toinen toistaan kauniimmassa vuoristokylässä; Sezze, Priverno, mitä niitä olikin. Isännät olivat nähneet paljon vaivaa ja oli aika rankka reissu: päivän päätteeksi palailtiin aamupuolella yötä hotellille ja kahdeksalta, kun kurkisteltiin verhonraosta isännät odottelivat jo autojensa kanssa. Sittemmin kävi niin, että jatkoa kyseisen alueen kanssa ei syntynyt, mutta ikimuistoiselle reissulle pääsi mukaan.

Citizens' Europe ja Fidenzan tunnelmat

Kansalaisten Eurooppa -ohjelmaan sisältyvä hanke sinkautti meidän kv-asioiden sihteeri Eilan ja minut Inarista parinkymmenentuhannen asukkaan viehättävään Fidenzan kaupunkiin. Nimi ei kerro mitään, lähin tunnetumpi paikka taitaa olla kinkusta ja Garibaldista tuttu Parma. Eikä yhteen Euroopan muotimaailman keskuksista kuuluvaan Milanoonkaan ole kuin rapian tunnin junamatka. Harvemmin Inarissa tavattu juna taitaakin olla Italian tärkeimpiä julkisen kulkemisen välineitä, niitä olen nähnyt nyt joksikin aikaa tosi paljon. Lippujen hinta ei päätä huimannut, junissa oli runsaasti kulkijoita ja raiteita sekä rautatiesiltoja: niitä riitti. Jos kaikkialla maassa on niitä yhtä runsaasti kuin tuolla pikku alueella, niin raidekilometrejä on tolkuttomasti.

Melko hyvin käynti vastasi niitä mielikuvia, joita Lazzion reissu aikanaan jätti. Pohjoisen taivaan alla asustelevan luterilaisen kulttuurin kansan mentaliteetissa on katolisen Italian menoon nähden katedraalin kokoinen sävyero. Italialainen järjestelmällisyys sekä tehokkuus on kotimaisessa suoritushysteriassa elävälle suorastaan terapeuttista koettavaa, ainakin satunnaisannoksina. Sielu soittaa siinä menossa nupit kaakossa Nino Rotan musiikkia elokuvaan Amarcord.

Ihmisten välitön kanssakäyminen on mahtavaa. Asusteltiin viehättävässä pikkuhotellissa, jota pyöritti iäkäs pariskunta. Hotellissa ei ollut muita kuin tapaamisemme hankevieraita Italiasta, Ruotsista ja Suomesta. Olihan isäntäväki löytänyt sisäisen yrittäjänsä verrattomalla tavalla. Italiaa puhuivat, mutta hyvin tultiin toimeen ja mahtavaa palvelua, ei siinä työaikoja kyllä kyselty.

Pistäydyttiin myös muutamassa nuorisotilassa. Aika jännää: tilaa saattoi olla runsaasti, mutta ne näyttivät jotenkin alastomilta, lähes kolkoilta ja varustetaso oli tarkoittuksenmukainen, mutta aika pelkistetty. Kontrasti kaupungin vanhemman osan ulkoiseen idylliin oli melkomoinen. Toisaalta: paikallisessa iltapäiväkerhossa samoin kuin kirkon etsivän työn keskuksessa oli hyvä meininki ja tunnelma. Bänditiloissakin pikapyörähdettiin. Siellä tunnelma oli hiukan kuin takavuosien legendaarisella Ivalon Pommarilla loppukevään sulamisvesien aikaan. Maan pinnalla sentään oltiin: Corsi Musica

Piti toki vaihtaa parin kansalaisen kanssa ajatuksia maan poliittisesta tilanteesta ja tulevaisuudesta. Jos oikein ymmärsin, niin tässä Monti - Pellegrino - Berlusconi asetelmassa on haastetta. Shakkitermein: ollaan pattitilanteessa.

Vierailun aikana maassa tuijoteltiin milloin savu Sikstuksen kappelin kaminanpiipussa Vatikaanissa valkaistuu. Jäi vähän harmittamaan se, että se pysyi mustana ja valkaistui vasta, kun jo oltiin kotiSuomessa. Olisi ollut kiintoisaa nähdä vaikuttiko se Fidenzassa mitenkään näkyvästi tai ainakin kuuluvasti. Aamuseitsemän normikirkonkello kuului kyllä aamuisin selkeästi...

Välitilinpäätös Flow 4YU -hankkeeseen


Flow4YU on hanke, jonka takia Fidenzaan saapuivat edustajat isäntämaan Cerviasta ja Ravennasta sekä kokoontumisen  isäntäkunta Fidenzasta, Kroatian Dubrovnikista, Ruotsin Mjölbystä sekä Inarin ohella kotimaisilta kumppaneilta Jyväskylästä ja Rovaniemeltä.

Hanke alkaa olla loppumetreillä. Jäljellä on enää Dubrovnikin loppuseminaari sekä raportoinnit. Täytyy tunnustaa, että minulla oli alunperin aika varautunut ote koko hommaan. Mutta on ollut pakko tarkistaa kantaa.

Varsinaista loppuarviota taidan tehdä myöhemmin, mutta sen voi sanoa, että ei tarvitse suomalaisten hävetä. Flown ydinajatuksena on ollut kehittää nuorten ja päätöksentekijöiden välistä vuoropuhelua. Saattaa olla, että tässä hankkeessa ideoita ja hyviä käytäntöjä sekä esimerkkejä käytännön toimista oli meillä enemmän ulkomaanvientiin kuin sieltä tuontiin. Fidenzassa oli kuitenkin mukava huomata, että lopultakin mm. Italiassa oli päästy eteenpäin ja yritetty aidosti kehittää asioita. Matka siellä tuntuu kyllä olevan valovuosia pitempi kuin kotiSuomessa, se on kyllä käynyt selväksi.

Hankkeen päänuorisotapaaminen pidettiin joulukuussa Inarissa. Oli hienoa huomata kuinka kovasti tapahtumasta oli pidetty. Moiteitta ei juurikaan tullut. Pisteet suomalaisnuorille, jotka olivat tapahtumajärjestelyissä keskipisteessä. Onnistunut homma: eräs italialaisista  jopa suunnitteli pitkää jobshadowning jaksoa Inariin.

Suomen rintama on ollut rikkumattoman yhtenäinen myös hankalissa vääntötilanteissa, joita tämmöisessä hankkeessa syntyy takuuvarmasti. Paikallisesti hanke on tiivistänyt lukion, kunnan kansainvälisen työn sekä nuorisotyön yhteistyötä. Hanke on myös tuonut ryhtiä paikalliseen vuorovaikutukseen,

Mitä jatkossa, sen näyttää aika. No, paljastettakoon sen verran, että Jyväskylän Veturitallien mediagurun Esan kanssa on jo rupateltu yhteistyöstä.

Mutta sitä ennen vielä hankenuoret vääntävät Cervian ja Inarin tapaamisissa esillenostamiensa toimenpiteiden perusteella huoneentaulun päättäjille. Dubrovnikissa se hiotaan muotoonsa ja jokainen paikkakunta vie asian poliittiseen päätöksentekoon.

Hienoa

Sköö...


 

torstai 7. maaliskuuta 2013

Kansalaisten Eurooppa: Inari



Kevätlomalle laskeutuminen alkoi mukavasti, joskaan ei kovin pehmeästi. Viimeisellä työperjantailla oli kahdet kasvot. Hieno puoli ensin: olin koko päivän Inarin kirkonkylän nuorisotila Vintissä. Ennen lasten saapumista byrokraattitehot olivat kohtuullisen korkealla, listalla oli tolkusti tekemistä, kiireluettelon kärjessä täydennysten lähettäminen opetus- ja kuttuuriministeriöön liittyen etsivän työn rahoitushakemukseen. Toinen hieno puoli: ihmisten tapaaminen, käynnistyvästä kevätlomasta huolimatta Vintissä riitti ihan mukavasti kävijöitä. Nuorimmat kävelivät sisään jo puolisen tuntia ennen ovien virallista aukeamista ja lähes iltaysiin saakka porukoita riitti. Mukavaa.

Se huono puoli: aivan ylipitkä päivä loman alkajaisiksi, aika tyypillistä, mutta silti. Pimennettyäni Vintin ajelin Ivaloon ja siellä Nuoriso- ja urheilutalolle katselemaan hetken yösählyturnausta. Siihen hommaan riittää osallistujia, hienoa... Kotoa lähdöstä oli vierähtänyt semmoiset 14.5 tuntia, kun lopulta pääsin loman viettoon.

Kehittyvä Inari

Taas kerran tuli pohdiskeltua. Tuntuu usein unohtuvan se, että Inarin kirkonkylä on kokoluokassaan yksi nopemmin kehittynyt, ellei peräti se nopeiten kehittynein kylä Lapissa, jos pohditaan aikaa 2010 luvulla. Ajelin joskus 2010 kesällä hillareisulta Paadarjärven pohjoispuolelta koti-Ivaloon, kun kiinnitin huomiota nelostien kupeella olevaan monttuun, rakennustyömaahan sekä ilmeiseen putkiuraan, jota kaivettiin Juutuanjoen pohjoispuolella. Sitten muistin: kaukolämpölaitos.

Piti tehdä linjapoikkeama Kittiläntielle sekä Saarikoskentielle. Rapiat kolme kilometriä rakennustyömata: Saamelaiskulttuurikeskus Sajos, Koulukeskus kaikilla oheismausteilla, kalanviljelylaitos, Hotelli Kultahovi, Saamelaisalueen Koulutuskekuksessa jotain ja lopulta piti pyörähtää Juutuanvaaran hiihtokeskuksessa, jossa piti alkaman urheilukentän pohjustustyöt. Olihan se tiedossa, mutta silti hämmästytti...

Tätä taustaa vasten on aika kummallista se, että yhäkin kuulee ajoittaista kritiikkiä siitä, että kaikki kunnan kehittämistoimet kohdistuvat Saariselälle. En oikein tiedä mitä ikikritisoijat ovat oikein vailla, Inarin kirkonkylä on juuri kokoisensa kylä ja kokoonsa nähden sitä on kyllä kehitetty, ei tietenkään pelkästään kunta, mutta onko sillä väliä: liike on keskeistä.

Nopealla tahdilla on toki varjopuolensa. Inariin on kaavoitettu tontteja ja rakennettu vuokra-asuntoja. Edullisten vuokrattavien ensiasuntojen kysyntä on kumminkin tarjontaan nähden kova ja tässä ehkä se keskeisin haaste. Juuri opintonsa päättäneelle nuorelle paluumuuttajalle oma kaavatontti on harvoin heti se ykkösvaihtoehto.

Yhteensovitettavaa

Sajoksen jälkeen on selvää, että Inari on Suomen saamelaiskulttuurin, hallinnon sekä viestinnän ja koulutuksen kiistaton keskus. Sajoksen ohella Inariin on rantautunut jo aiemmin pysyvästi Yleisradion Saamelaistoimitus, Saamelaisalueen Koulutuskeskus, Saamelaiskäräjät, Saamelaismuseo-luontokeskuksen yhdistelmä Siida ja tosi paljon muutakin.

Jos ajatellaan Inarin kunnan sekä kylän tulevaisuutta ja nuorten paluumuuton mahdollisuuksia, tulee kestävinä ulottuvuuksina nopeasti mieleen neljä osin toisiinsa nivoutuvaa tekijää: saamelaisuus, matkailu, rajakauppa sekä luonto. Viimeisessä kyse on osin luontaiselinkeinoista ja osin erilaisesta virkistyskäytöstä.

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta on joka osaltaan hyvin haastavaa. Haaste on myös erilaisessa yhteensovittamisessa. Jo jonkin aikaa on käyty kiivastakin keskustelua siitä kenellä on mitäkin oikeuksia suhteessa vaikkapa maan omistukseen ja sitä koskevaan suunnitteluun, suhteessa ILO -sopimuksen 169. artiklan vahvistamiseen sekä siihen kuka kuluu alkuperäiskansa saamelaisiin ja kuka ei. Kättä on väännetty siitäkin kuka tuli ensin ja kuka missäkin vaiheessa historian saatossa. Tässä suhteessa Suomen saamelaisten toinen vähemmistö, inarinsaamelaiset taitavat olla vahvoilla.

Isoja kysymyksiä, joihin minulla ei ole vastauksia. Ei myöskään siihen kysymykseen minkälainen kunta tulevaisuudessa parhaiten turvaisi elämisen edellytykset ja saamelaisten asioiden toteutumisen pohjoisimmassa Lapissa, tästäkin keskustellaan nyt värikkäin sanakääntein, tottakai kun kuntauudistus on valtakunnallisesti pinnalla.

Alueen tulevaisuuden kannalta olisi kumminkin enemmän kuin suotavaa, että eri osapuolet löytäisivät toisensa ja kaikkien ääni tulisi aidossa monikulttuurisessa ympäristössä kuulluksi. Koko ajan hillittömällä tahdilla keskittyvässä maassa ei reunaseuduilla oikein ole varaa isoon eriseuraisuuteen. Pohjois-Lapilla on kuitenkin mahdollisuuksia, huomattavasti hankalampaa on Tornijokilaaksolla  sekä Itä-Lapilla: maakunnallisessa mediassa kerrottiin tällä viikolla siitä, että työikäinen väestö vähenee siellä lähivuosina edelleen dramaattisesti.

Positiivinen pulma


Asukasluku myös Inarin kunnassa on laskenut. Vaikka tahti on hiipunut, on suunta edelleen sama, väki muuttaa pois ja vähenee. Myös syntyvyys on laskussa ja näkyy oppilasennusteissa kaikkialla muualla paitsi Inarin koululla. Eikä ihme: sopiikin odottaa, että kaikki panostukset kehittävät Inaria myös väestöllisessä mielessä.

Inarin kouluremontin oheistuotteena nuorisotyön toimintaedellytykset paranivat nuorisotila Vintin myötä merkittävästi. On ollut todella kiintoissa lopultakin päästä luomaan uutta perinnettä. Osallistujamäärät ensimmäisen kahden vuoden jälkeen ovat olleet kohtuulliset. Jos lähtökohtana on se, että koulussa on hiukan yli 100 oppilasta, joista puolet kuljetusoppilaita ja Vintillä käy kolmosista ylöspäin 15 - 30 nuorta/aukiolokerta, on tarve ilmeinen. Vielä ei edes tiedä mihin mennään, nyt kasvatetaan uutta sukupolvea suhteellisen uuden palvelun käyttäjiksi.

Vintti on keskellä kasvatuksen keskittymää, tai oikeastaan kun se on kolmoskerroksessa. se on kaiken muun yläpuolella. Pari kerrosta alempana entistä asuntolaa, nykyistä Inarin monitoimitaloa, sijaitsee pari päiväkotia. Kerrosta alempana toimii kansalaisopisto ja eniten kasvatuksen tiloja on tietysti koululla.

Asetelma on nuorisotyön näkökulmasta kiintoisa. Hieno jatkumo. Vintissä on toiminut muun ohella jo lähes koko kaksi vuotta MLL:n Inarin osasto. Nyt on käynnistetty myös keskustelut siitä voisiko Vintti palvella joinain aikoina myös päivähoitoa. Lähinnä kyse on niistä ajoista, jolloin tilalta löytyy ns. käyttövapaata aikaa.

Taustalla on positiivinen ongelma. Vaikka tilamassaa on sinällään runsaasti, on niin että syntyvyyden noustua aletaan päätyä ainakin hetkellisesti tilapulaan. Erikoista, yleensä pohjoisessa menee näinä aikoina toisinpäin: tyhjenevät tilat huutavat käyttäjiä... Sellainen on helpommin myös ennakoitavissa, positiivinen yläkierre syntyy, jos on syntyäkseen ja enpä tiedä kuka sellaisen onnistuu kohdilleen ennustamaan.

Parempi kumminkin näin kuin toisinpäin. Myönteisten asioiden aiheuttamat pulmat on ihan toisella tavalla ratkaistavissa...

Miettii

Skoeoe