Julistamani reissuton helmikuu piti. Kävi niin, että se ainoa matkarauhaa uhannut Rovaniemen reissu peruuntui ja hyvä niin. Loistava lopputulos: lähes kaksi kuukautta vierähti iloisesti niin, ettei tarvinnut poistua Inarin kunnan alueelta mihinkään. Kunnes tuli kevätloma, molemmista päistä typistetty versio. Alussa oli Inari ja lopussa Flow4YU. Vapaa viikonloppu loppui launtai-iltana ja päädyin lopulta sunnuntai-iltana kolmen lentokentän ja yhden vilkkaan rautatieaseman kautta Pohjois-Italialaiseen pikkukaupunkiin.
Italia on mahtava maa. Harvemmin on tullut piipahdettua. Edellinen, se ensimmäinen kerta, tapahtui 1990 -luvun alussa. Osallistuin tuolloin silloisen Lapin läänin nuorisolautakunnan delegaation contact making -matkaan Lazion seutukuntaan Rooman liepeillä. Asemapaikkana oli tuolloin Latina -niminen kaupunki ja odotukset tietenkin korkealla. Perillä paljastui, että nimestään huolimatta kaupunki oli kaikkea muuta kuin antiikin Rooman ajoilta. Runsaan 100.000 asukkaan paikka oli perustettu 1930 -luvulla Mussolinin toimesta.
No, niin tai näin. Viikossa nähtiin paljon: pyörittiin Roomassa sekä Rietin maakunnan toinen toistaan kauniimmassa vuoristokylässä; Sezze, Priverno, mitä niitä olikin. Isännät olivat nähneet paljon vaivaa ja oli aika rankka reissu: päivän päätteeksi palailtiin aamupuolella yötä hotellille ja kahdeksalta, kun kurkisteltiin verhonraosta isännät odottelivat jo autojensa kanssa. Sittemmin kävi niin, että jatkoa kyseisen alueen kanssa ei syntynyt, mutta ikimuistoiselle reissulle pääsi mukaan.
Citizens' Europe ja Fidenzan tunnelmat
Kansalaisten Eurooppa -ohjelmaan sisältyvä hanke sinkautti meidän kv-asioiden sihteeri Eilan ja minut Inarista parinkymmenentuhannen asukkaan viehättävään Fidenzan kaupunkiin. Nimi ei kerro mitään, lähin tunnetumpi paikka taitaa olla kinkusta ja Garibaldista tuttu Parma. Eikä yhteen Euroopan muotimaailman keskuksista kuuluvaan Milanoonkaan ole kuin rapian tunnin junamatka. Harvemmin Inarissa tavattu juna taitaakin olla Italian tärkeimpiä julkisen kulkemisen välineitä, niitä olen nähnyt nyt joksikin aikaa tosi paljon. Lippujen hinta ei päätä huimannut, junissa oli runsaasti kulkijoita ja raiteita sekä rautatiesiltoja: niitä riitti. Jos kaikkialla maassa on niitä yhtä runsaasti kuin tuolla pikku alueella, niin raidekilometrejä on tolkuttomasti.
Melko hyvin käynti vastasi niitä mielikuvia, joita Lazzion reissu aikanaan jätti. Pohjoisen taivaan alla asustelevan luterilaisen kulttuurin kansan mentaliteetissa on katolisen Italian menoon nähden katedraalin kokoinen sävyero. Italialainen järjestelmällisyys sekä tehokkuus on kotimaisessa suoritushysteriassa elävälle suorastaan terapeuttista koettavaa, ainakin satunnaisannoksina. Sielu soittaa siinä menossa nupit kaakossa Nino Rotan musiikkia elokuvaan Amarcord.
Ihmisten välitön kanssakäyminen on mahtavaa. Asusteltiin viehättävässä pikkuhotellissa, jota pyöritti iäkäs pariskunta. Hotellissa ei ollut muita kuin tapaamisemme hankevieraita Italiasta, Ruotsista ja Suomesta. Olihan isäntäväki löytänyt sisäisen yrittäjänsä verrattomalla tavalla. Italiaa puhuivat, mutta hyvin tultiin toimeen ja mahtavaa palvelua, ei siinä työaikoja kyllä kyselty.
Pistäydyttiin myös muutamassa nuorisotilassa. Aika jännää: tilaa saattoi olla runsaasti, mutta ne näyttivät jotenkin alastomilta, lähes kolkoilta ja varustetaso oli tarkoittuksenmukainen, mutta aika pelkistetty. Kontrasti kaupungin vanhemman osan ulkoiseen idylliin oli melkomoinen. Toisaalta: paikallisessa iltapäiväkerhossa samoin kuin kirkon etsivän työn keskuksessa oli hyvä meininki ja tunnelma. Bänditiloissakin pikapyörähdettiin. Siellä tunnelma oli hiukan kuin takavuosien legendaarisella Ivalon Pommarilla loppukevään sulamisvesien aikaan. Maan pinnalla sentään oltiin: Corsi Musica
Piti toki vaihtaa parin kansalaisen kanssa ajatuksia maan poliittisesta tilanteesta ja tulevaisuudesta. Jos oikein ymmärsin, niin tässä Monti - Pellegrino - Berlusconi asetelmassa on haastetta. Shakkitermein: ollaan pattitilanteessa.
Vierailun aikana maassa tuijoteltiin milloin savu Sikstuksen kappelin kaminanpiipussa Vatikaanissa valkaistuu. Jäi vähän harmittamaan se, että se pysyi mustana ja valkaistui vasta, kun jo oltiin kotiSuomessa. Olisi ollut kiintoisaa nähdä vaikuttiko se Fidenzassa mitenkään näkyvästi tai ainakin kuuluvasti. Aamuseitsemän normikirkonkello kuului kyllä aamuisin selkeästi...
Välitilinpäätös Flow 4YU -hankkeeseen
Hanke alkaa olla loppumetreillä. Jäljellä on enää Dubrovnikin loppuseminaari sekä raportoinnit. Täytyy tunnustaa, että minulla oli alunperin aika varautunut ote koko hommaan. Mutta on ollut pakko tarkistaa kantaa.
Varsinaista loppuarviota taidan tehdä myöhemmin, mutta sen voi sanoa, että ei tarvitse suomalaisten hävetä. Flown ydinajatuksena on ollut kehittää nuorten ja päätöksentekijöiden välistä vuoropuhelua. Saattaa olla, että tässä hankkeessa ideoita ja hyviä käytäntöjä sekä esimerkkejä käytännön toimista oli meillä enemmän ulkomaanvientiin kuin sieltä tuontiin. Fidenzassa oli kuitenkin mukava huomata, että lopultakin mm. Italiassa oli päästy eteenpäin ja yritetty aidosti kehittää asioita. Matka siellä tuntuu kyllä olevan valovuosia pitempi kuin kotiSuomessa, se on kyllä käynyt selväksi.
Hankkeen päänuorisotapaaminen pidettiin joulukuussa Inarissa. Oli hienoa huomata kuinka kovasti tapahtumasta oli pidetty. Moiteitta ei juurikaan tullut. Pisteet suomalaisnuorille, jotka olivat tapahtumajärjestelyissä keskipisteessä. Onnistunut homma: eräs italialaisista jopa suunnitteli pitkää jobshadowning jaksoa Inariin.
Suomen rintama on ollut rikkumattoman yhtenäinen myös hankalissa vääntötilanteissa, joita tämmöisessä hankkeessa syntyy takuuvarmasti. Paikallisesti hanke on tiivistänyt lukion, kunnan kansainvälisen työn sekä nuorisotyön yhteistyötä. Hanke on myös tuonut ryhtiä paikalliseen vuorovaikutukseen,
Mitä jatkossa, sen näyttää aika. No, paljastettakoon sen verran, että Jyväskylän Veturitallien mediagurun Esan kanssa on jo rupateltu yhteistyöstä.
Mutta sitä ennen vielä hankenuoret vääntävät Cervian ja Inarin tapaamisissa esillenostamiensa toimenpiteiden perusteella huoneentaulun päättäjille. Dubrovnikissa se hiotaan muotoonsa ja jokainen paikkakunta vie asian poliittiseen päätöksentekoon.
Hienoa
Sköö...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti