Glesebygdes ungdomar på E4

Maaliskuun lopulla sain sähköpostiini viestin Opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisoyksiköstä: voisiko Inarin viestintäpaja vetää osaltaan workshoppia Hanasaaren kulttuurikeskuksessa. Tapahtumaksi ilmoitettiin Suomen Pohjoismaisen ministerineuvoston puheejohtajuusvuoden merkeissä pidettävä nuorisotyöttömyyttä ja sen torjuntaa pohtiva seminaari. Paja haluttiin kertomaan työpajatoiminnasta ja sen merkityksestä haja-asutusalueella.

Pyyntö oli niitä, joihin täällä ei ole ollut tapana vastata kieltävästi. Niinpä reissu tehtiin yhdistettynä opinto- ja seminaarimatkana 24. - 28.5.2011. Kyllä kannatti... Maine kasvoi ja muutoinkin päästiin kiintoisiin tutustumiskohteisiin.

Nämä kaksi tahoa kohtasivat toisensa siis torstaina 26.5.2011.



Kauas on pitkä matka. Lukema menomatkalla Jämsässä jo 1000.7 km. Tiistaina 24.5. piipahdettiin myös ulkomailla Haaparannan kylpylässä, jossa opintojärjestö Studiefrämjandetin revyyharjoituksista löytyi reissun teemaan liittyvää ruotsalaista sarkasmia. Niin, seminaari-puheet ja todellisuus = ilmeinen ristiriita. Tähän asiaan otti kantaa sitten myös seminaariesityksessään viestintäpajatyöntekijä Antti.


Hesan alta löytyi mahdottoman iso maanalainen maailma. Maalaispojat ajoivat ensikertalaisen varmuudella runsaan kilometrin ohi ajatellun P-paikan. Yhtään en tiennyt mistä noustaan ylös. Maan pinnalla totesin, että ajatella, Rautatientori. Parkkiluolien kokonaisuus on niin iso, että perjantain tutustumiskohteisiin olisi voitu käyttää omaa autoa maan alla :D
Ainakin yksi menehtyi... Pitkään matkaan mahtuu viivytyksiä ja yllätyksiä. Jämsässä suma seisoi lähes 1.5 tuntia.


Autossa soivat lukuisat eri kanavat, myös Iskelmä, jonka Kaapelitehtaan toimituksessa käytiin tutustumassa kanavan toimintaan. Inarilaisella iskuryhmällä oli myös tilaisuus tutustua Suomen maineikkaimman rockklubin Tavastian toimintaan. Todella kiinnostavasta esittelystä vastasi legendaarinen Mr. rockfestivaali Juhani Merimaa. Tila oli täynnä karismaa... Esittelyn jälkeen päästiin Leavings konserttiin, joka paljasti, että bändi kyllä sinällään toimi, mutta jotain uupui. Kyllä: Gösta Sundqvistin karisma on hankalasti paikattavissa...


Oulun taide- ja mediapaja Wankkuri oli myös mainio tutustumiskohde. Hyvää työtä nuorten parissa, oikein hyvää...

2500 kilometriä tila-autossa pistää keksimään kaikenlaista ajankulua. Dokumentointi ja juttujen teko Radio Inariin on hyvää ajanvietettä, matka taittuu. Nuorisotyön tutkija Petri palasi etelään Inarista ja sai kyydin Tornioon pajaporukan kyydissä.


Laskee uudelleen.... Pääasiassa tästä laitteesta oli iso hyöty

Vesijärvenkadulla Lahdessa näytti aamu yhdeksältä 26.5. tämmöiseltä... Lahdessa yövyttiin Ivalon nuorisotila Stönön ystävyystilan Nuorten talo Pariston tiloissa. Hieno mesta, mukavia ihmisiä, minulle ei tämä ollut uutinen. Ensikertalaiset hyvin tyytyväisiä...

Kaikenlaista dokumentointia kuten kuvaan sopiikin... Puheen ohella seminaarisalissa myös tehtiin: kuvattiin, haastateltiin ja Terppa pyöritti editointiyksikköä. Tehokasta ja havainnollista. Hyvä palaute järjestäjiltä kokonaisuudesta kaikenkaikkiaan...


Antti, Ville ja Iiro äänessä. Erinomainen presentaatio. Yleisö hyvin keskittynyttä ja asiasta kiinnostunutta. Antti on muuten ensimmäinen pajalainen, jolla on voimassaoleva kutsu Fär Saarille... Pajatoimintakonsultti , saarille kun pitäisi kuulemma käynnistää työpajatoimintaa... ;D hienoa.

Helsingin Nuorisoasiainkeskuksen toimintakeskus Happi edustaa hesalaista toimintojen keskittämistapaa parhaimmillaan. Mahtava tutustumiskohde ja nuorten mediatuotannon kotimainen lippulaiva. Paljon nähtävää. Suosittelen kaikille, jotka nuorisotyössä harjoittavat mediahommia.

Nuorten ääni -toimitus on muuten todella loistelias, kovan luokan konsepti, kuka lie keksinyt, hyvin hoksittu. Pisteet myös TV 1:n A-studiolle, Suomen Kuvalehdelle sekä Hesarille, jotka tarjoavat toimitukselle mahdollisuuden tuottaa omannäköistä ja rehellistä materiaalia laatukanavien levitykseen.
Ilmari ja ties kuinka mones haastattelu, käsittelyssä Mediahatun Antti. Oli muuten erittäin kiinnostava haastattelu. Vierailu oli mukava: kahdesta tunnista sovittiin, mutta tarinointia riitti lähes neljäksi tunniksi, asia yhdistää ja toki Hapessa oli paljon mitä katsella. Keskustelu äityi hyvin vilkkaaksi. Koko matkajengi diggasi.

Niin. Kehykset ovat erilaiset ja mittaluokat tosi ääripäissä, mutta asiat, ilmiöt, ongelmat ja tarpeet ovat häkellyttävän samanlaiset ollaanpa sitten Sörnäisten tai Ivalon Rantatiellä.

Sum summarum: 34 tuntia autossa, lähes 2.500 kilometriä, paljon nähtyä ja koettua. Hieno reissu. Lappilainen osaaminen esillä, sitä kyllä kelpaa kaupitella, kestää vertailun.

Voin kehua. Minähän olin vain päätoiminen volkkarikuljettaja ja apunavigoija...

- S -

Game over: Nyt poika saunoo...

Kevään Iso Jytky n:o 2 oli epäilemättä leijonien upeasti taistelema jääkiekon maailmanmestaruus. Torilla oli tavattu näissä merkeissä 16 vuotta aikaisemmin ja juhlinta olikin sen mukaista. Niin tai ainakin juhlinnan uutisointi, joka toisteli Nurmisen ilmaveiviä ja Jutin lausuntoja kerta toisensa jälkeen. Tietoa tulvi kaikkialta ja edelliskertaan verrattuna tietysti oleellisesti enemmän, kun sosiaalinen media on nyt mukana. Alleviivaavaan örveltämisen näyttämiseen sortui myös moni ns. laatulehti tai sähköisen viestinnän laatukanava.

Panee kysymään, että miksi näin. Myyntiä pitää tietysti edistää, mutta kova on hinta kun itse asia katoaa seurannaisten selvittelemiseen ja sosiaalipornahtavaan kurkisteluun. Haastattelin tutkija Mikko Salasuota, joka otti City -lehden verkkoblogissa vahvasti kantaa Kauppatorin tapahtumiin. Tutkija kysyy aiheellisesti median vastuun perään: onko pakko vahvistaa suomalaiseen juhlimiskulttuuriin pesiytynyttä yletöntä päihteiden käyttöä ja sen ihannointia.

Pelaajat ovat juhlansa ansainneet. Ei ole mikään ihme, että valtavan tarkkailun alla eläneiden nuorten miesten paineet purkautuvat voimakkaasti. Siltikin joutuu ihmettelemään, että miksi tyylikäs juhlinta tuntuu olevan mahdottomuus ja moni päätyy nöyryyttämään itseään käsittämättömän julkisesti eräistä tosiTV-formaateista tutulla tavalla. Mikko Salasuo pitää itsestään selvänä, että idolien antamat mallit siirtyvät: sadat juniorit treenaavat Granlundin ilmaveiviä. Toisaalta kärjistäen: piirinmestarit tekevät Nurmisen ilmaveiviä oikein urakalla, kun äijämäinen hillunta kuuluu kuvaan lähes joka taito- ja sarjatasolla.

Tapahtumat paljastivat karulla tavalla sen kuinka iso vastuu on joukkueen valmennus- ja muulla johdolla. Miten voidaan edellyttää joukkueelta asiallista käytöstä, jos osa johdosta sekoilee julkisesti kännipäissään. Kun tätä joukkueenjohdon taholta selitetään vielä typerällä tavalla parhain päin ja päävalmentaja kommentoi, ettei juhlinta mennyt yli, niin tyylipisteet jäävät jakamatta. Sitäpaitsi: juhlista huolimatta on muistettava, että kultajoukkueen johto oli Torilla töissä. On outoa, jos asiaan ei tartuta ja vähättely jatkuu. Sponsorit ovat ärähtäneet ja hyvä niin.

Työ työnä. Me odottelimme nuorisotilaa Inarin kirkonkylään 25 vuotta. Mitäpä luulette tapahtuneen, jos nuorisotyöntekijät olisivat vetäneet avajaisissa kunnon juhlakoomat...

Kultturisoitunut käyttäytyminen ja muutoksen haasteellisuus

Moni on kysynyt torimenoja ällistelleiltä, että miksi olla juhlan hetkellä tiukkapipoinen moraalinvartija, sattuuhan näitä... On myös sanottu, että ei näillä selitetä nuorten päihteidenkäyttöä, syyt ja mallit tulevat muualta.

Juteltiin Mikko Salasuon kanssa siitä mitä vaaditaan kun kultturisoitunutta käyttäytymistä lähdetään muuttamaan. Allekirjoitan tutkijan näkemykset täysin: kyse on kasvatuksesta, valistuksesta sekä hyvinvoinnin edistämisestä, kaiken tämän kokonaisuudesta. Kyse on pitkäjänteisestä ja johdonmukaisesta toiminnasta, jossa ei tunneta pikavoittoja. Tehtävä on haasteellinen myös siksi, että niin kovin monien asioiden pitäisi hoitua samansuuntaisesti.

Niinpä. Tätä kautta tarkasteltuna ei olekaan enää yhdentekevää millä tavalla Poika saunoo tai miten se tuodaan näkyville. Muutoksen tekeminen on ryskätyötä parhaimillaan, siinä hihat kääritään ja se vaatii hillitöntä turhauman sietoa. Paikallisesti tästä on hyvä esimerkki kun 2000-luvun alkuvuosina ajettiin sisään päihteetöntä toimintaa tavamerkkinä pitävä Selvä Peli. Ei muuten ollut ihan yksinkertainen homma sekään... Kaikenmoista on yritetty ja luotu muutama toiminnallinen tavaramerkki. Yksi niistä liittyy villiksi biletysajaksi tiedettyyn koulujen päätöspäivän iltaan.

Ollaan porukassa oltu jo pitkään liikenteessä nimenomaisena iltana. Muutama kerta beachillä Ivalojoen rantsussa kypsytti pohtimaan toisia lähestymistapoja. Parhaimmillaan rantariennoissa oli runsaat 300 nuorta ja meno melkoista, juopottelun kaikki tyylisuunnat iloisesti edustettuna. Kolmannen Selvä Peli -laavuhomman jälkeen pohdittiin muuta lähtökohtana luoda vaihtoehto heille, joita beachipippalot eivät kiinnosta.

Niinpä 4.6. klo 18 - 22 Selvä Peli järjestää jo neljännen toiminnallisen Game over tapahtuman kaikenikäisille. Urheilukentän rakennustyöt sekä Stönön eteisremppa siirtävät kekkerit tutulta pelipaikalta uuteen Ivalon lukion pihalle. Nähtäväksi jää miten vaikuttaa, mutta yksi varma voittaja on: Kyyläradion toimitus. Radio Inarin legendaarinen suora show tarjoilee tunnelmia Ivalon ja Inarin yöstä kotisohville ainakin klo 24.00 sakka. Game over on nyt helppo hoitaa, kun asiat tapahtuvat studion ikkunan alla.

Viestintäpajalta Hanasaareen

Poika tai Kundi tai se mitä siitä on juhlinnan tuoksinassa jäänyt jäljelle, on nyt maakuntakierroksellaan. Alueellisen tasa-arvon merkeissä meidän viestintäpajalta lähtee poikien edustusjoukkue alkavalla viikolla pääkaupunkikierrokselle.

Taustalla on opetus- ja kultuuriministeriön nuorisoyksikön pyyntö, pyyntö jollaisiin ei ole tavattu vastata kieltävästi. Nuoret miehet matkustavat Espoon Hanasaareen, jossa pidetään pohjoismaista nuorisotyöttömyysseminaaria. Herrat vetävät siellä workshopin teemana haja-asutusalueiden työpajatoiminta ja sen merkitys. Kiintoisaa, valmistelut ovat kiihkeimmillään, showtime on torstaina 26.5. ja tunnelmiin palataan myöhemmin.

Tuo matka vie harmillisen lähelle Jyväskylää, jossa on perjantaina 27.5. erittäin mielenkiintoinen väitöstilaisuus: tutkija Katariina Soanjärvi on pureutunut väitöskirjassaan suomalaisen nuorisotyön syvimpään olemukseen. Ennakkoinfossa Kati tiivistää asian riemastuttavan hienosti: yhteiskunnan palokunta nuorille. Minulla on takana vain 30 vuotta nuorisotyöläisen arkea, mutta siltikin: näinhän se on ollut ja niin luulen sen olevan jatkossakin. Strategioita sekä lapsi- ja nuorisopoliittisia ohjelmia suolletaan, mutta nuorisotyön tulipaloluonne säilyy niin hyvässä kuin huonossa....

Hetken jo harkitsin, että jätän pojat perjantaiksi Hesaan ja piipahdan Jyväskylässä. No. Lopulta käy niin, että yritän saada tutkijalta haastattelun Radio Inarille myöhemmin.

Etukäteisonnittelut kumminkin... Tutkimus on nuorisotyölle tärkeä ja ansaitsee kyllä laajaa huomiota.

Skoeoe

Murmanskrokkia ja byrokratian esteitä

Nyt on nähty tämäkin: vappu Murmanskissa.

Oli hieno rokkipitoinen reissu nyt jo kolmena vuonna tutuksi tulleelle Rock Attacks Barents -festivaalille matkakumppanina haaparantalainen nuorten naisten melodinen rockorkesteri Traffic Jams ja ivalolainen örinäkokoonpano Stoned Sultans. Veikeää matkaseuraa, joka kokonaisuudessaan heitti hienot setit paikallisessa Bellona -yökerhossa pidetyissä rokeissa :D

Ruotsin tyttäret muuten hurmasivat yleisön: Venäjällä ei ole totuttu siihen, että naiset soittavat rokkia. Yhtään paikallista tyttöbändiä en ole nähnyt siellä ikinä, muutamia yksittäisiä persoonia, lähinnä laulajia tai kosketinsoittajia kylläkin. Isännät vahvistivat asian: rock on miesten juttu...

Ystävällisten isäntien maa ja mittasuhteiden suhteellisuus

Onhan se ollut tiedossa: itäisessä naapurissa vieraat ovat arvossaan ja heistä pidetään huolta suorastaan liikuttavalla tavalla. Niin nytkin, kieli, kulttuuri ja meno muutenkin on erilaista, mutta kyllä olo on noin kolmenkymmenen käynnin tuloksena jo perin kotoinen.

Olen ollut mukana Lapin entisen läänin ja Murmanskin oblastin nuorisovaihdossa käytännössä koko sen ajan mitä sitä on tehty. Sitä on tehty kohta 20 vuotta ja seuraava reissu on edessä jo kesäkuussa ja silloin juhlitaan tuon vaihtotoiminnan merkkivuotta.

Virallista vaihtoa on vaivannut moni selittämätön juttu. Jotenkin jossain vaiheessa päädyttiin siihen, että ensin pidettiin neuvottelu, jossa sovittiin seuraavan vuoden toimet. Vuotta myöhemmin kokoonnuttiin taas ja nyt mietittiin mikä meni pieleen kun hommat unohtuivat.

Ehkäpä tästä syystä päädyin jossain vaiheessa ns. suoraan toimintaan ja uusiin kumppaneihin. Murmanskissa on virinnyt kansalaisten omaa toimintaa sekä sen myötä uusia toimijoita suorastaan kiitettävällä tavalla. Vaihtotoimintaan liittyen on pitkään esiintynyt jossain määrin ärtyneisyyttä siitä, että rahaa oletetaan löytyvän muilta, ei itänaapurilta. Nyt puhaltelevat osin uudet tuulet. RAB-festivaalin taustalta löytyy Socium+ -niminen organisaatio, joka tekee kovasti töitä uuden ENPI -rahoituksen varaan rakennettavien projektien suhteen. Tutustuin tuon organisaation projektipäällikkö Irinaan kaksi vuotta sitten, kun Murmanskissa toimivan ja Barents-maiden valtioiden rahoittaman Barentsin nuorisovaihdon keskuksen koordinaattori Maria välitti minulle pyynnön osallistua bändin tai parin kanssa RAB-festareille.

Sociumin projektipäällikkö on kaikilla mittareilla tarkasteltuna uuttera ja tehokas nainen. Pyrkimys vaihtotoiminnan edistämiseen on kova ja uutta hankerahoitusta määrätietoisesti hyödyttävä. Nuorisotyön näkökulmasta kyseessä ovat ns. isot rahat. Hanketoiminnan etuna on myös ohjelmapohja: kolmen vuoden aikaväli on parempi kuin vuosittainen sopiminen ja jatkuva rahoituksen haku.

Ihan yllättäen minut vietiin rokkifestarin aikana myös neuvottelupöydän ääreen ja sanoma oli lupaava: venäläiset hakevat rahoitusta isoon hankkeeseen, johon sisällytetään mm. Murmanskin RAB-festivaali, meidän ja Tornio-Haaparanta -seudun Rajarock sekä Norjan Altan kaupungion Aronnes-rocken.

Kiintoisaa. Minua tosin välillä hirvittävät mittasuhteet. Olen yrittänyt muistutella, että Inari on tosi pieni kunta Murmanskiin verrattuna. Kumppanit protestoivat ja korostavat sitä, että Venäjän Federaatiossa Murmansk on pienen pieni kaupunki. Niinpä niin. Tottahan se on, jos muistetaan Moskovan 10 miljoonaa ja Pietarin 8 miljoonaa asukasta. Mitä on Murmanskin nykyiset 350.000 asukasta? Ei mitään. No, on se kumminkin aika paljon Inarin 6.800 verrattuna...

Seminaarien kaunopuheet ja käytännön todellisuus

Viestintäpajamme ykkösketjun välittämät tiedot Levin työpajapäiviltä kertovat, että kyseessä olivat hyvin järjestyt päivät. Kuulostelin sitä, että mikä oli pääviesti. Koko kolmikko kertoi saman tarina, joka on tuttu myös tiedotusvälineistä ja seminaareista: nuorisotyöttömyyttä tulee torjua päättäväisesti, toimenpiteitä on pystyttävä räätälöimään (kuten termi kuuluu) joustavasti ja nuoren lähtökohdat sekä elämäntilanne huomioiden. Niin ja nuori on syytä ottaa mukaan kun joutilaisuuden katkaisevaa toimenpidekokonaisuutta suunnitellaan...

Hienoa. Seminaarivaiheessa kaikki on vielä selkeää ja ymmärrettävää. Sitten tulee suuri mutta: Edellistä yritetään soveltaa käytäntöön...

Mikähän siinä on, että se on niin hirveän vaikeata. Mielummin kuin puhutaan esilläolevan ratkaisun hyvistä puolista ja mahdollisuuksista, viranomaiset etsivät tukun esteitä sille, että miksi tässäkäään tapauksessa ei voi joustaa. Työvoimatoimiston käytäntö on huono kieltävä perustelu nuorelle, jolle olisi tarjolla mielekäs työtehtävä, tehtävä jonka suorittaminen edellyttäisi joustoa ja muutaman kuukauden normisti 6 kuukautta ylittävää tukityösuhdetta.

Kun tilanne monesti on näissä vielä se, että jousto ei olisi pois keneltäkään, niin voi vain ällistellä juhlapuheiden ja arjen käytäntöjen karua ristiriitaa. Miksi? Miten tämä kerrotaan nuorelle? Miksi nämä asiat eivät voi muuttua? Eivätkö työpaja ja työhallinto olekaan samalla puolella?

Niin. Kuka ärähtäisi... Syytä olisi...

Skoeoe

Rolling on a highway...

Parin vuoden tauon jälkeen tuli osallistuttua valtakunnalliseen nuorisotyöntekijöiden kokoontumisajoon. Mikkeli on niin hankalan matkan takana, että sinnehän oli ihan pakko lähteä.

Pohjoisen kimppakyyti johti ensin Tornioon, josta hypättiin bussiin yhdessä Tornion, Keminmaan, Kemin ja Peräpohjolan opiston nuorisotyöntekijöiden kanssa. Hieno reissu, jonka parasta antia epäilemättä on ihmisten tapaaminen. Tuo bussipoppoo itsessään oli laadukkainta mahdollista matkaseuraa, pohjoisen nuorisoihmiset tuntevat yhteenkuuluvuutta ja ovat ylpeitä lappilaisuudestaan. Siinä sakissa ei parituhatta kilometriä paina missään...

Kovan luokan nuorisotyöläinen (osa 1: Sodankylä)

Inarin eteläpuolinen naapuri on Sodankylä. Kunta on tunnettu varuskunnastaan ja inarilaisille se on etupäässä läpikulkupaikka, jonka nopea ohittaminen hankaloitui merkittävästi, kun kylään tuli jokunen vuosi sitten jotain sellaista mitä Inarissa ei ole vieläkään, liikennevalot.

Sodankylä on kummallinen kunta, siitä ei oikein saa otetta. Kunnan panostus nuorisotyöhön on toistaiseksi ollut kuntakokoon nähden perin vaatimatonta. Kuntakeskuksessa on löytynyt urheiluseura Lapin Veikoilta vuokrattu nuorisotalo Veikkola ja palkkalistoilta yksi vakituinen nuoriso-ohjaaja Jouni, mr. Sodankylän nuorisotyö.

Pitkänlinjan nuorisotyöläinen Jouni on, kuten meidän työpajalla kunnioituksella nimitettäviä persoonia kutsutaan, kaikilla mittareilla tarkasteltuna ns. kova jätkä. Vähän arveluttaa ottaa kantaa naapurikunnan asioihin, mutta jo pitkään minusta on tuntunut siltä, että Sodankylän kunnassa ei ole tajuttu Jounin arvoa. Asian täytyy olla näin, sillä niin kummallisen yksin puurtaja on jätetty hommansa kanssa.

Käytiin kahvilla. Nyt oli menty eteenpäin: nuorisotyön henkilöstö oli kaksinkertaistunut sitten viime näkemän, nuoriso-ohjaaja itse oli alkanut etsiväksi työntekijäksi ja hänelle oli otettu aisapariksi naispuolinen nuoriso-ohjaaja. Toinen iso askel: Veikkola nuorisotilana on historiaa ja Sodankylän nuoret ovat saaneet entistä ehommat ja isommat tilat aiemmasta Kitisenrannan koulusta.

Aivan mahtavaa, oltiin innoissaan ja hyvillään Jounin puolesta. Edessä on paljon työtä ja uusi alku, mutta tässä tapauksessa hyvä niin: kuultiin hienoja suunnitelmia. Nyt on syytä toivoa, että Sodankylän kuntapäättäjät antavat nuorisotoimistolleen ja nuorilleen toimintarauhan. He ovat tämän luottamuksen ansainneet ilman epäilyksen häivääkään.

Kovan luokan nuorisotyöläinen (osa 2: Haaparanta)

Piti käväistä myös ulkomailla. Haaparannan nuorisotalo Station on paikka, joka on viehättänyt minua kovasti jo heti vuonna 2002 tapahtuneesta ensitapaamisesta lähtien. Station on nimensä mukaisesti entinen rautatieasema, josta on kunnostettu monipuolinen nuorisotalo.

Panostus Haaparannan kaupungilta on melkoinen. Talossa on mukava tunnelma ja monipuolista toimintaa, jota pyöritetään itseasiassa aika pienellä, mutta asiaansa vihkiytyneellä porukalla. Asioita käsitellään toisinaan ärsyttävyyteen asti yltävällä perusteellisuudella ja aina demokraattisesti, diskuteeraus on miltei elämäntapa ja nuorisoneuvostolta kysytään lähes kaikkea.

Kesti aikansa ennenkuin opin edes hivenen siitä tyylistä millä toimitaan. Ruotsi on lähellä, mutta kulttuurieroja löytyy kumminkin. Stationilla törmäsin heti ensi kerralla Jariin, sikäläisen valtakunnallisen opintokeskuksen aluetyöntekijään, monitoimihenkilöön ja kovan luokan muusikkoon, jonka kanssa olen sittemmin tehnyt monenmoista erityisesti nuorten rokkivaihtoon liittyen.

Ja se tekeminen on ollut kiintoisaa ja mukavaa. Tyylit ovat erilaisia, mutta päämäärä lopulta ratkaisee ja asiat ovat hoituneet aina, kertaakaan ei ole annettu periksi. Se on hienoa, sillä ei näissä hommissa ole helppoa Ruotsissakaan, ei vaikka niin helposti saattaisi luulla.

Kovan luokan nuorisotyöläinen (osa 3): Akaa

Suomessa jaetaan valtakunnallinen nuorisotyöpalkinto joka toinen vuosi yhteisölle ja joka toinen vuosi yksittäiselle henkilölle tunnustuksena merkittävästä nuorten hyvinvoinnin puolesta tehdystä työstä.

Mikkelissä oli sitten se joka toinen vuosi, jolloin palkitaan yksilö. Kymppitonnin palkinnon kunniakirjoineen kävi kumartamassa Akaan kaupungin pitkäaikainen nuorisosihteeri Sirkka-Liisa Strömmer.

En tuntenut häntä etukäteen. Kuntaliitosten johdannaisena oli käynyt myös niin, etten kyennyt sijoittamaan Akaata Suomen kartalle ennenkuin jututin Sirkka-Liisaa Selvän Kelin lähetystä varten. Sana Toijala kertoi kyllä sitten sen mistä olikaan kysymys.

Olipa mukava jutusteluhetki. Tunsin yhteenkuuluvuutta monella tapaa. Palkittu kertoi, että tunnustus tuli täydellisenä yllätyksenä ja selvisi hänelle vasta Mikaelin salissa nuorisotyöpäivien avajaisissa, missä palkinto jaettiin ja hänet pyydettiin lavalle. Meillehän kävi samoin vuonna 2004 kun yhteisöpalkinto myönnettiin Inarin kunnan viestintäpajalle. Kukaan ei tuolloinkaan kertonut asiasta etukäteen. Onneksi tieto vuosi meille päivää ennen, muuten olisi takuulla käynyt niin, että tunnustusta ei olisi ollut vastaanottamassa kukaan. Olin kyllä tuolloin osallistumassa Allianssi -risteilylle, mutta koskaan ennen tuota tilisuutta enkä sen jälkenkään ole osallistunut risteilyn maalla pidettäviin avajaisiin, olen rynnistänyt suoraan satamaterminaaliin.

Myös asiat, joista Sirkka-Liisa jutteli, tuntuivat varsin tutuilta. Punnittua puhetta kaikin osin ja kiteytys olennaisesta oli kiinnostava: nuorten osalta tärkeintä on myötäeläminen ja kanssakulkeminen, hallinnossa ja toimialan kehitystyössä tärkeintä ovat luottamukselliset suhteet kaupunginjohtoon. Niin, siinähän se...

Eläkepäivät odottavat. Eipä ollut hankalaa uskoa Sirkka-Liisaa kun hän totesi, että on helpottavaa kun ei enää tarvi laatia yhtään hankesuunnitelma tai raporttia... Jutustelutuokion jälkeen olin kovin vakuuttunut siitä, että palkinto löysi tiensä ihan oikeaan osoitteeseen....

Mikkelöintiä...

Nuorisotyöpäivät on vuorokauden mittainen koetos. Ihan helpolla ei pääse, sillä oman ammattialan ihmisiä tulee tavattua päivää-yötä oikein urakalla ja vaatii muutaman päivän irrottautua henkisesti tuosta tilasta.

Mikkelissä kävin lisäksi tapaamassa inarilaisia Etelä-Savossa, tärkeitä nuoria ihmisiä takavuosilta, reissun must-osio. Aivan mahdottoman mukavia ja herkistäviä tapaamisia. Kuinkas muuten kun havaitsee, että ihmiset ovat löytäneet paikkansa ja hyvin menee. Mahtavaa.

Seminaarihommat kärsivät kyllä tosipuheella 10 - 0 tappion kaikelle muulle. Jo avajaisten jälkeen ennuste olikin surkea. En tiedä kuka keksi osaksi avausta paneelikeskustelun, joka lipsahti täysin tahattoman komiikan puolelle. Salissa oli 650 nuorisotyöläistä. Jos keskimääräiseksi työhistoriaksi arvioidaan 8 vuotta, niin siellä istui 5.200 nuorisotyövuotta. Sitä taustaa vasten ajatellen sanomiselle on asetettava aikamoiset laatukriteerit. Nyt tuli totaalinen mahalasku, ihmisiä ärsytti, moni lähti kesken shown ulos. Minäkin olisin, ellen olisi ollut niin hankalassa paikassa poistua. En voi sanoa ansainneeni tyylipisteitä aikuismaisesta käytöksestä....

Lopulta avajaisiksi olisi riittänyt avauspuheenvuoro ja nuorisotyön tunnustuspalkinnon jako.

Päättäjäisissä Mikko Kuustonen oli loistava, mahtava loppunostatus...

- Skoeoe -

Erään työviikon anatomia

Joskus kuuluu kysyttävän, että mitä sinä oikein töissäsi teet. Oikein hyvä kysymys, kysyn sitä ajoittain itsekin. Avataan tässä nyt hallintonuorisotyöläisen arkea yhden viikon (13/2011) ajalta.

Maanantai

06.45 -
Viikko käyntiin toimistolla: viikon työsuunnitelma, toimistokokouksen asialista, työvuorotaulukko, sähköposteja...

10.00 -
Nuorisotila Stönö: Kehityskeskustelu, jossa puhutaan erityisesti Ivalon nuorisotoiminnasta.

12.00 -
Viikon pisin toimistopätkä kunnantalolla. Työn alla pari rästissä olevaa tiliselvitystä vuosilta 2009 - 10 ynnämuuta. Kotiin klo 16.00

Tiistai

08.00 -
Byro. Jostain on pöydälle ilmestynyt Lapin ely-keskuksen työpajarahapäätös. Verenpaine pomppaa punaiselle. Kiire vapahtaa, ei ehdi synkistelemään eikä varsinkaan kommentoimaan. Laskujen käsittelyä, yksi työsoppari sekä viranhaltijapäätös ja muuta perusbyroota....

12.30 -
Viestintäpaja.

14.00 -
Tuleva skeittirokkiparkkihalli, jossa Stoned Sultans bändin ja etsivä Antin kanssa katsastamassa rakenteilla olevia bändien treenikämppiä. Kahvit, tilojen käyttöönoton suunnittelua sekä muuta ajatustenvaihtoa kuntouttavan työtoiminnan tiloissa naapurissa. Pikaisesti kylän toiselle puolelle viestintäpajalle, jossa jatketaan vapun Murmanskin rokkireissun suunittelulla. Viisumihakemus-talkoot. Läjä passeja ja papereita turvasäilöön kunnantalolle ja kotiin klo 16.00.

Keskiviikko

08.30 -
Viestintäpaja. Kehityskeskustelu, jossa puhutaan erityisesti Inarin uuden nuorisotilan Vintin toiminnan käynnistymisestä ja kehittämisestä.

11.30 -
Saamelaisalueen Ammatillisen Koulutuskeskuksen Ivalon toimipiste: yhteistyöneuvottelu.

13.00 -
Viestintäpaja. Päivän toisessa kehityskeskustelussa puhutaan mediapajamme palveluista. Loppupäivä pajalla, monenlaista ja monen kanssa. Kotiin klo 16.00.

17.00 -
Rokkiskeittiparkkihalli: liikuntasihteeri Marke, etsivä Antti ja minä kohtaamme inarilaisia skeittaajia. Tsekataan paikat ja sovitaan jatkosta. Porukat tyytyväisiä siihen, että ensi talvikaudella löytyy skeittiin ja temppupyöriin sisätila. Kotiin klo 18.00

Torstai

08.00 -
Viestintäpaja. Läppärityöskentelyä.

09.00 -
Nuorisotila Stönö: nuorisotoimiston viikkopalaveri. Asialista pitkä, erityisesti puhutaan Inarin Vintin avajaisista sekä uuden tilan vaikutuksesta tulevaan työhömme. Skeittirokkiparkkihallin työnjako listalla myös. Eteenpäinvievää keskustelua, hyvä fiilis, hyvä porukka...

12.00 -
Piipahdus toimistolla, rutiineja sen minkä tunnissa ehtii ryyditettynä parilla pikapuhelulla.

13.00 -
Nuorisotila Stönö. Ivalon nuoriso- ja urheilutalon peruskorjaus jatkuu pian. Nyt tutkitaan liikuntatoimiston porukan kanssa kiinteistöpäällikön johdolla luonnoskuvia. Aika merkittäviä muutoksia ja parannuksia tulossa.

15.00 -
Viestintäpaja. Puhelinhaastattelussa eduskuntavaaliehdokas Katri Kulmuni. Srk:n Marin ja minun radio-ohjelma Selvä Keli aloittaa illalla nuorimpien lappilaisten eduskuntaan pyrkijöiden esittelyt, nuorisopolitiikkaa puhutaan. NuVan sihteeri Reetta pyörähtää, jutellaan seuraavan viikon utsjokisten nuvalaisten vierailusta. Klo 16.00 kotiin syömään.

17.15 -
Viestintäpajalle ja suoraan Radio Inarin studioon antamaan lyhyt Selvä Keli -tänään info. Illan radioshown ajolistan koonta alkaa Dingon Autiotalolla, lista karttuu hiljalleen ja on the air -tilaan siirrytään klo 19.00. Tänään yksin studiolla, mukava istunto silti. Kotiin 20.15.

Perjantai

08.00 -
Viestintäpaja. Hetki aikaa kirjoitella puhtaaksi muistioita ja ajatella.

09.00 -
Kehityskeskustelussa puhutaan erityisesti paikallisradiotoiminnasta Inarissa.

10.30 -
Toimisto. Viestintäpajan pelastussuunnitelman päivitys, päivän myöhässä, mutta ehti silti...

13.00 -
Takaisin viestintäpajalle Inarin Paikallisradioyhdistyksen johtokunnan kokoukseen. Sieltä klo 14.30 omiin hommiin kauppakierrokselle ja kotitöihin.

19.45 -
Nuorisotila Stönöllä Pepe Ahlqvistin ja ivalolaisten bluespersoonien konsertti. Kotiin klo 21.15 ja vapaan viikonlopun viettoon.

Summary:
Mukava ja hoppuisan monipuolinen viikko. Paljon ihmisten kohtaamisia, vähän toimistolla oloa.
Ivalopainotteinen jakso, puuttui se tavanomainen useinmiten Inariin, Riutulan Nuorisokeskus Vasatokkaan tai Rovaniemelle suuntautuva reissu. Hyvä jälkimaku...

Skoeoe

Inarissa ei olla Vintti pimeänä ja radiossa soi Ämpärillä hilloo...

Hirmuista härdelliä - kiivastahtisin maaliskuu kaikista Inarissa viettämistäni 31 maaliskuusta alkaa olla taputeltu. Kiirettä on pitänyt, mutta motivaatio on ollut korkealla: asiat etenevät.

Perjantaina 25.3. vietetettiin avajaisia, joita olikin tovi odoteltu. Nuoret ohjaajat Ronja ja Mari
olivat tehneet hienoa työtä inarilaisten nuorten kanssa. Kirkonkylän nuorisotiloilla riitti porukkaa siinä määrin, että moni avajaisvieras minun tavoin löysi tyhjän pizzatarjottimen, kaikki meni. Kakku oli mitoitettu 200:lle ja illan diskossa sekin loppui. Itse elin illan tervehenkisesti mustalla kahvilla sekä kasvispasteijoilla.

Hienot ja nuorten näköiset pippalot. Huippua oli kuunnella kuinka stuffilainen (Inarin tilan vapaaehtoinen vertaisohjaaja) Kaisu antoi lausuntoa Lapin Radion suoraan lähetykseen: "Kyllä me ollaan tehty itse tosi paljon ja saatu vaikuttaa. Ohjaajat ovat olleet siinä tukena ja taustalla".
Huippua oli lukea myös toisen stuffilaisen Sunnan tekemää ja Nuorisotyölehdelle matkustanutta tekstiä: "Saamme itsemme näköiset tilat, kun ollaan itse maalailtu seiniä, koottu huonekaluja ja kehitelty käyttösääntöjä".

Huippua oli ollut seurata valmisteluja, viitisentoista nuorta ja kovasti paljon työtä ja yhteisöllistä osallisuutta.

Huippua oli kuunnella myös samaan pihapiiriin kuuluvan Inarin koulun pitkäaikaisen rehtori Yrjön tervehdyspuhetta: "Odotamme paljon koulun ja nuorisotyön yhteistyön tulevalta kehittymiseltä." Niin mekin, nyt on luotu aiempaa paremmat pohjat, keskusteluyhteys on ollut ennenkin aina mutkatonta, mutta Vintti mahdollistaa enemmän. Niin ja Se Suuri Salaisuus säilyi loppuun saakka: nimikilpailun tuloksena tilan nimi on siis Vintti. Hyvä nimi, oikein kuvaava. Korkeatasoista nuorisotyötä on tehty ennenkin, mutta että kolmannessa kerroksessa.

Huippua oli myös jutella monien vuosien varrelta tuttujen kanssa päivän mittaan sekä Vintillä että kylällä. Käväisin lounastamassa Saamelaismuseo Siidassa ennen avajaisia ja Ylen Saamiradion pitkäaikainen päällikkö Jussi totesi, että ehti tuo Sinun parta jo harmaantumaan... Niinpä niin. Joskus sitkeys kumminkin palkitaan. Yhdessä Jussin kanssa todettiin, että Inarin kehitys on niin kova, että mikään tämmöinen ei voi mennä hukkaan.

Nuoria oli Vintillä tietysti paljon, samoin illan disko veti hyvin. Minua ilahduttaa myös se, että kunnan ja seurakunnan nuorisotoimistojen yhteistyön tiivistyminen näkyi niin selvästi avajaisissa. Mahtavia havaintoja, hyvin kannustavia... Osallisuus ja yhteisöllisyys: nuorisotyön avainsanat...

Skeittirokkiparkkihalli Ivaloon

Tuskin on muste kuivunut rakennusvalvonnan päätöksestä liittyen Vintin vahvistamiseen kokoontumistilaksi, kun nuorisotyöllä on jo uusi tilahomma työn alla. Elokuussa 2010 loppui kunnan sosiaalisen työllistämisen yksiköksi perustetun Revontulisäätiön toiminta.

Pesältä jäi käyttämättömäksi kuutisensataa neliötä lämmintä tilaa, joiden käyttötarvetta kyseltiin sähköpostilla marraskuussa. Kiirettä piti silloinkin: päivässä väännettiin liikuntasihteeri Marken kanssa alustava käyttösuunnitelma, jonka pohjalta nyt sitten touhutaan Ivalon kylään yhteistä tilaa skeittaajille sekä rokkibändeille.

Pohjana on kaksi juttua. Se ikuisen oloinen on bändien jatkuva treenikämppien puutostila, johon ei ole vuosien mittaan vielä löytynyt kunnon helpotusta. Legendaarinen Pommari toki on, mutta se on tehty aikana, jolloin pioneerihenki oli kunniassaan ja väestönsuoja oli sopiva vaihtoehto pitämään mölyt maan alla ja porukat poissa kaduilta. No nyt noustaan kerralla maan pintaan...

Toisaalta perustana on inarilaisen skeittaajan Oliverin nettiadressi, josta löytyy 120 nimeä ja joka vaatii skeittihallia Inariin tai Ivaloon, jotta voitaisiin harrastaa myös talvella. Oltiin ihan varmoja siitä, että tämä ei ainakaan toteudu millään, kunnes se yksi marraskuinen sähköposti muutti asenteen kertaheitolla.

No tiloja on remppailtu alkuvuosi ja kohta on aika osallistaa skeittaajat sekä bändiläiset. Hommalla on hintalappu ja se on oma työ kuten Inarin tiloilla oli. Ja kuten Inarin nuorisotyössä on ollut tapana jo 1980-luvun alussa, jolloin ensimmäinen kunnan nuoriso-ohjaaja Seppo teki yhdessä silloisten rokkaajien kanssa ison työn raivatessaan, siivotessaan, maalatessaan ja akustoidessaan Ivalon koulukeskuksen väestönsuojan rokkareille sopivaksi. Avoimen toiminnan tila tehtiin silloin samalla periaatteella.

Alkamassa on hieno projekti , johon on saatu vaikutteita sekä toimintaideoita lappilaisen ystävyysnuorisotoimistomme Tornion nuorisotyöläisiltä. Yhteiset jokavuotiset kokoontumisemme ovat olleet paitsi virkistävää ohjaajahuoltoa ja yhdessäoloa myös molemminpuolista ja menestyksekästä teollisuusvakoilua. Torniossa on hienot kokonaiset talot sisäskeittaukseen ja bändeille. Niiden käyttöperiaatteita olemme apinoimassa innolla ja inarilainen sovellutus on yhdistelmä molemmista pienemmässä mittakaavassa.

Matkailukin avartaa, Perämerenkaaren kokemuksista on jo tässä vaiheessa ollut suurta hyötyä.

Ämpärillä hilloo...

Kaikki mitä touhutaan vaatii euroja. Blogissanikin olen muutamaan otteeseen tilittänyt tuntoja siitä kuinka haavoittuvaa kaikki on kun ulkopuolista rahaa tarvitaan paljon ja kuinka hermostuttavaa on alkukevät, tuo euroihin liittyvä polvirukousten aika.

Lapin Ely-keskus on tehnyt merkittäviä päätöksiä, joita on nyt syytä sulatella ja joihin on syytä palata myöhemmin uudestaan. Inari sai alueellista kehittämisrahaa ihan merkittävästi edelläesitettyihin tilahankkeisiin. Hyvä niin, mutta jaettavaa oli vähemmän kuin ennen, joten ihan siihen ei päästy mitä odoteltiin.

Ely-keskus jakoi tukea myös Lapin työpajoille. Jaettavaa tässäkin oli edellisvuotta vähemmän ja lopputulos on minusta Inarin viestintäpajan osalta kohtuullinen, mutta tulevaisuus huolestuttaa.

Viiden tuhannen euron pudotus ei ole katastrofi, mutta ei se riemastuta semminkin kun nuorten määrä oli viime vuonna merkittäväst isompi kuin vuonna 2009. Jaossa on tosi hurjia pudotuksia: Sallan 40.000 € kutistuu peräti 11.000 €:lla, Kolarilta katoaa kertaheitolla 9.000 €...

On toki niin, että avustuspolitiikassa ei ole saavutettuja etuja. Päätösluettelo on kumminkin pienten kuntien ja pienten itsenäisten työpajojen näkökulmasta karua luettavaa. Monilta on pudonnut, kaikilta ei: Tornion Työvoimalasäätiö säilyttää 60.000 €:n tuen, samoin Kemin työpajat oman tasonsa.

Niin. Keskittäminen näyttää kannattavan. Paljouden matematiikka ohjaa ja pieni ei ole kaunista Lapissakaan.

Olen huolissani, todella huolissani....

Skoeoe

Inarin nuorten kärkihankkeet 2009 - 11 ja miten sitten kävi

Eduskuntavaalit lähestyvät. Vaalien alla kaikki pyrkivät yllättäen olemaan nuorten asialla. Keskustelua käydään mm. äänioikeusikärajasta: onko 16 -vuotias riittävän kypsä päättämään yhteisistä asioista. Suomen ev.lut. kirkko on tässä mielessä osoittanut ennakkoluulottomuutensa sallimalla totuttua nuorempien äänestää seurakuntavaaleissa. Kokemukset olivat hyvät, joten siinä mallia maallisen puolen päättäjille.

Mallia voisi ottaa myös Norjasta. Sikäläisen YLEn eli NRK:n Sápmi -sivuilta löytyi kiintoisa uutinen. Öljyn ja turskan luvattu maa kokeilee syksyn kuntavaaleissa 10 kunnassa 16 -vuoden äänioikeutta. Kokeilukuntien joukossa on kolme pohjoisen saamelaiskuntaa ja jään odottamaan mielenkiinnolla mitä tapahtuu.

Itse kannatan äänioikeusiän laskua. Yksistään se ei ratkaise mitään, mutta voisi olla yksi tapa lisätä nuorten kiinnostusta yhteisiin asioihin. Täällä pohjoisessa se olisi sikälikin perusteltua, että nykyistä useammat nuoret ehtisivät äänestää edes yhden kerran ennen kuin häipyvät kotiseudultaan muualle.

Jos eduskuntavaalien ehdokasasettelusta pitäisi vetää johtopäätöksiä, niin eipä hyvältä näytä: 135 ehdokasta Lapissa ja huimaavat seitsemän alle 30-vuotiasta. Selvä Keli aikookin harrastaa selkeää ikärasismia lähilähetyksissään ja ottaa käsittelyyn kolme nuorinta riippumatta puolueista. Haastatteluaikaa suodaan myös sille yhdelle nuorelle, joka on ehdolla Pohjois- ja TunturiLappien alueelta. Näin se menee, sanokoot loput 130 mitä haluavat...

Nuorten toiveet ja realismi

Inarissa on toiminut nuorisovaltuusto 10 vuotta. Pakko tunnustaa, että tunsin alkuaikoina lievää epäilystä siitä meneekö nuorilla hommat yli, ovatko esitykset ja toiveet realistisia vai silkkaa utopiaa.

Turpiin tuli minulle ja muille, jotka kenties epäilivät. Homma on toiminut hienosti. Heti alkumetreillä NuVa keräsi silloiselle sisäministerille Kari Rajamäelle Ivalon Rajakomppanian lakkauttamista vastustavan adressin, idea oli silloisen puhenjohtaja Lauran. Nelostien varrella ei Inarissa luultavasti olisi vieläkään linja-autokatoksia ilman Nikulanperän parlamentaarikkoa Arttua, joka sitkeästi palautteli Tielaitoksen ja kunnan teknisen osaston mieleen teknisen lautakunnan pyytämää ja NuVan toteuttamaa katosten suunnittelukilpailua, joka vuosikausiin ei johtanut mihinkään.

Puheenjohtaja Jennin aikakaudella NuVa herätti lausunnoillaan vilkasta keskustelua kunnanvaltuustoa myöten. Koulukuraattoriesitys ei poikinut koulukuraattoria, mutta asioihin kiinnitettiin muutoin huomiota. Samaisen Jennin sekä Suomen Saamelaisnuorten silloisen puheenjohtaja Tuomas-Aslakin johdolla Lapin nuoret veivät omaa viestiään myös EU:n nuorisotoimialapäälliköille Saariselän ikumuistoisessa Ovttas-Yhdessä tapahtumassa lokakuussa 2006.

Nämä ja paljon muuta on tapahtunut. Toiveiden realistinen pohja paljastuu kuitenkin lopullisesti Inarin NuVan kärkihankelistalta vuodelta 2009.

Kärkihankkeet: 2009 lähtötaso ja tilanne nyt, kaksi vuotta myöhemmin

Kärkihankelistan idea kopioitiin Lahden nuorten vaikuttajien toiminnasta keväällä 2009 Lahteen tehdyn opintovierailun yhteydessä. Idea on hyvä ja yksinkertainen: NuVa kokoaa kaikkien kunnan koulujen sekä Saamelaisalueen Ammatillisen Koulutuskeskuksen oppilaskunnilta ideat niistä asioista, jotka Inarissa niiden mielestä pitäisi toteuttaa.

Kierros tuotti pitkän listan ideoita, joista NuVa päätti kolme tärkeintä, joiden etenemiseen se halusi erityisesti vaikuttaa. Lisäksi NuVa nosti esille muutaman asian, joiden etenemistä se päätti seurata. Kokouksessaan 24.2. 2011 NuVa kävi listaa läpi ja tämmöistä todettiin kärkihankkeiden osalta:

1. enemmän kunnan vuokra-asuntoja vuokrattavaksi

Näitä on rakennettu erityisesti Inariin, tarvetta kumminkin edelleen on

2. nuorisotila ja bändeille harjoittelutilat sekä osa-aikainen nuorisotyöntekijä Inariin

Uudet nuorisotilat avataan 25.3. ja ainakin toiminnan alussa asioita hoitelee useampikin
ohjaaja. Uuden koulun uusi musaluokka toimii nuorisotilan kanssa yhdessä sovittuina aikoina

3. terveydenhoitajalle enemmän aikaa olla kouluilla ja SAKK:ssa

Tähän toivotaan edelleen parannusta

Ja ne asiat, joita on seurattu:

1. paremmat julkiset kulkuyhteydet kuntaan

Eipä NuVan vaikutettavissa, ei muutoksia

2. elokuvateatteri Aslakin kunnostus

Digitalisointi kunnan toiminta- ja taloussuunnitelmassa 2013

3. nyrkkeilykerho

Ei toteutunut/toteutumassa

4. Saariselälle parempi luistelukenttä

Vuonna 2012 toteutetaan palloilukenttä - pienliikunta-alue

5. parannuksia Inarin kirkonkylän kirjastoon

Saamelaiskulttuurikeskus Sajos sisältää valmistuessaan kokonaan uudet kirjastotilat Inariin

Ei hullummin. Toteuma osoittaa nuorilta terävänäköisyyttä ja hyvin perusteltua realismia. Vähätkin haihatteluksi osoittautuneet esitykset kokivat NuVan kokouskäsittelyssä tylyn pudotuksen pois listalta.

Nykyinen NuVa ei enää laadi uutta listaa vaan jättää sen tekemisen perinnöksi lokakuussa 2011 toimikautensa aloittavalle uudelle nuorisovaltuustolle.

Saamelaisnuorten nuorisoneuvosto

Maahan on syntynyt uusi nuorten edunvalvoja. Saamelaiskäräjät sai lopulta maaliskuun kokouksessaan nimitettyä nuorisoneuvoston. Hienoa. Oli mukava havaita, että nimettyjen listalta löytyi kaksi Inarin NuVan entistä aktivistia: Sarkkis Inarista sai jäsenyyden ja Sevettijärven Aka on jatkossa erinomainen nuorisoneuvoston asiantuntijajäsen.

Selvä Keli onnittelee kaikkia valittuja sekä Saamelaiskäräjien nuorisosihteeri Niinaa, joka pääsee nyt käärimään tosissaan hihat. Hänellä on nyt työväline, jonka avulla saamelaisnuorten asioita voidaan viedä aiempaa huomattavasti tehokkaammin eteenpäin.

Selvä Keli ottaa kevään lähetyksissään selvää siitä mitä uuden toimielimen inarilaisjäsenet tehtävältään odottavat...

- S -