No vielä piti…. Tästä
taitaa tulla pitkä.
Kaikkihan tietävät lauseen
”elämme mielenkiintoisia aikoja”. Syynä päivitykseen on se, että nyt eletään
aikoja, joita jonkun nuorisotyön tutkijan on kammiossaan mukava tonkia tomun
laskeuduttua sitten joskus myöhemmin.
Enkä tarkoita nyt suinkaan
Inaria, sillä jos puhaltelevat muutoksen tuulet täällä, niin nuorisotyön
mannerlaatat ovat voimakkaassa liikkeessä myös koko valtakunnassa.
Mutta aluksi… Semmoinen
molempien edellisten combo -kappale. Ajatellen niitä asioita, joista bloggailin
taannoin http://selvakeli.blogspot.fi/2018/02/muutoksen-tuulia.html tehtiin pieni kierros kaupunkimaisen
nuorisotyön lähteille. Ideana siis nähdä vaikkapa se miten muualla on jo toteutettu
nuorisotilat koulusuunnittelussa ja -toiminnassa. Kohteena meillä oli kolme
Inariin ystävällismielisesti suhtautuvaa nuorisokaupunkia Kotka, Lahti ja
Espoo. Oli kyllä hyödyllinen ja idearikas operaatio. Ja jos tiivistäisi lyhyeen
sen kuinka hienoa nuorisotyötä noissa tehdään, niin siteeraan Kotkan Leenaa
jälleen: mahtavaa… Respect joka suuntaan.
Pakko myöntää, että noin
40 vuoden aikana sisäinen inhorealistini on muodostunut semmoiseksi nopealiikkeiseksi
epeliksi, jota on ajoittain melko vaikeata pysäyttää. Matkan varrella on tullut
nähdyksi muutama nuorisolain muutos enkä nyt niin hirveitä odotellut tämän
viimeisen version syntyessä. Vaan toisin näyttää käyvän.
Asialle löytyy
ilmapuntari. Nuorisotyön osaamis- ja kehittämiskeskuksiin tiivistyy paljon
siitä liikehdinnästä, joka alkoi jo viime vuonna ja joka näyttää vain
kiihtyvän. En halua palata enää yhtään Nuorisotyölehdestä käytyyn keskusteluun,
sillä sitä on veivattu riittämiin ja tulokset on tiedossa.
Käyty prosessi oli
kuitenkin alkusoittoa jollekin isommalle. Itse tervehdin ilolla sitä, että
kaupunkimaisen nuorisotyön yhteistyöverkosto Nuorisokanuuna sai oskestatuksen.
Voi olla, että oskeksi päästääkseen Kanuuna joutui muuttamaan lähtökohtiaan
koko kunnallisen nuorisotyön yhdistäjäksi ja kehittäjäksi.
Minua on oikeastaan koko
2000 -luku askarruttanut pari juttua. Ensinnäkin se, että erilaisia
politiikkaohjelmia laadittaessa ja resursseja kohdistettaessa nuorisotyö on
ajautunut lähtökohtaisesti ennaltaehkäisevästä tehtävästään koko ajan
kiihtyvällä vauhdilla kohti erityisesti sosiaalialan kenttää ja kohti korjaavia
ulottuvuuksia. Ongelmalähtöisyys on merkinnyt rahoitusta ja sinällään oikeita
sammutustoimia, joiden lippulaivoja ovat työpajat ja etsivä työ, mutta kehitys
on vaikuttanut toimialan sisäiseen ajatteluun ja ohjannut sitä rahavirtoja
myötäillen kohti mediaseksikkäämpiä alueita.
Toinen asia on suuruuden
ekonomia. Viimeaikaisessa Ohjaamokeskustelussa se on kirkastunut taas kerran.
Ohjaamot on hienoja paikkoja (on käyty omin silmin tsekkaamassa muutama mainio
lajityyppinsä edustaja) ja tuovat lisäarvoa sinne, missä ongelmat ovat
määrällisesti isoimmat, yhteistyön haasteet kovimmat ja missä väkeä on eniten.
Hyvä heille, mutta joku on unohtunut… Miljoonannen kerran: pitäisi tunnustaa ja
tunnistaa alueiden erilaisuus ja se, että vaikkapa etsivä työ on ihan
omanlaistansa Savukoskella verrattuna vaikkapa Espooseen. Lähtökohdat ovat pohjimmiltaan
samat, mutta kehys määrittelee käytännöt. Standardit tappavat liikkeen…
Kyseessä on minun
lempiaiheeni valtakunnallisessa nuorisotyössä. Vuosikaudet pohdin kuinka maan
kuntien ylivoimainen pinta-alallinen ja lukumääräinen enemmistö voisi
järjestäytyä Nuorisokanuunan lailla. Vaan eihän se pohdiskelu päättynyt
mihinkään. Tai päätyihän se: umpikujaan.
Joku voi olla sitä mieltä,
että olen kääntänyt Inarin nuorisotyö hupparin, kun nyt hehkutan UusKanuunaa.
Ratkaisu ei ole varmasti ongelmaton, mutta parempi sinne on mennä sisään
muistuttamaan toisenlaisista olosuhteista ja vaikkapa maan sisäisen
muuttoliikkeen suunnasta sekä sen
merkityksestä nuorisotyölle kuin huudella ulkopuolelta.
Osaamiskeskuksiin liittyen
ainakin minulle on syntynyt vaikutelma siitä, että ministeriö on niiden kautta tiukentamassa ohjausvaikutustaan. En
oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Valppaana on syytä olla. Kaksi
vuotta oskena on varsin lyhyt aika tehdä tulosta.
Ministeriön mannerlaatta muuten
tärisi nyt maaliskuussa, kun sen nuorisopoliittisen yksikön varsin pitkäaikainen
johtaja Georg Henrik Wrede ilmoitti siirtyvänsä Folkhälsanin
toimitusjohtajaksi.
Hän on ollut kiitettävän
kiinnostunut pohjoisen asioista, erityisesti saamelaisnuorten asemasta, mutta
muutoinkin siitä mitä nuorille ja nuorisotyöhön täällä kuuluu. Aika monessa
ehdittiinkin olla mukana sekä Helsingissä että täällä ylhäällä. Mieleen on
jäänyt vaikkapa Pohjosen Vinkkelin läsnäolo ministeriön nupo yksikön
viikkopalaverissa marraskuussa 2014. Ei ole tainnut kovin moni keksiä tätä. Grattis
siitäkin ja onnea Jorille uuteen…
Moni osaamiskeskus on
pistänyt nopeaan tahtiin tuulemaan. Moni pienin henkilöstöin toiminut taho
palkkaa lisää työntekijöitä.
En tiedä kumpi oli ensin
muna vai kana, mutta nuorisotoimialan keskeiseksi kokoavaksi toimijaksi itseään
markkinoiva Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi on jatkanut syksyllä
aloittamallaan tiellä. Jotenkin tuntuu siltä,
että se on jo nyt onnistunut resetoimaan 25 -vuotisen historiansa ja maan
nuorisotyössä tapahtuu ainakin osittainen paluu 1990 -luvun alkuun:
Allianssista tulee keskeinen nuorisojärjestöjä kokoava järjestö entisen SNT:n
tapaan.
Irtiotto muusta
toimialasta näyttää väistämättömältä. Sukupolvipolitiikan teko on sinällään
ihan hyvä juttu. Minun sukupolveni ja pari seuraavaakin siinä sivussa katoaa
kohta historian mustaan aukkoon jättäen kuitenkin oman jälkensä nuorisotyöhön.
Asiat ovat jatkumoita, menneen nollaaminen ei onnistu. Se olisi syytä muistaa
kaikessa kehitystyössä.
En tiedä, mutta uuden oske
Allianssin synnyttäminen taitaa olla piinkovaa touhua. Järjestö ilmoitti jo
helmikuussa aloittavansa koko henkilöstöä koskevat yt-neuvottelut. Tiedotteessaan
se ilmoittaa syyksi uuden osken aiheuttamat talousrakenteen muutokset sekä
tarpeen kohdistaa resurssit paremmin järjestön strategisten tavoitteiden
saavuttamiseksi. Tiedotteen mukaan neuvotteluissa käsitellään kaikkia
mahdollisia keinoja asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Irtisanomisia ei
suljeta pois ja niiden ilmoitettiin koskevan alle 10 työntekijää. Myös
työsuhteen ehdot ja edut ovat luupin alla.
Kylmää kyytiä siis tarjolla
talossa työskenteleville. 10 henkeä on noin kolmannes järjestön
vakipalkollisista. Muutaman vuoden luottarijaksolla opin tuntemaan sieltä
monia. Ulkoapäin ei voi muuta kuin osoittaa virtuaalisesti solidaarisuutta ja
toivoa voimia muutosten läpivientiin. Yt:hän on varsin intensiivinen prosessi,
joten ehkäpä kohta kuullaan millaiset puhurit Allin organisaatio on läpikäynyt.
Sinälläänhän kyse on toki järjestön
sisäisestä asiasta. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että Allianssi on edelleen
merkittävä valtion tuen saaja eikä sen euromittainen tuki pienentynyt
oleellisesti edellisvuoden tasolta. Toisaalta ei ole kuultu sitä, että
Allianssi olisi irtisanoutunut strategisesta tavoitteestaan olla keskeinen
toimialan yhdistäjä. Niin kauan kun tuota pidetään yllä, joutuu se
tekemisissään olemaan laajemman tarkastelun kohteena halusipa sitä tai ei.
Yt neuvottelujen lisäksi
Allianssi ilmoitti helmikuussa myös, että sen tapahtumatuotannossa tapahtuu
muutoksia. Allianssi on vastannut itsessään ihan hyvin Allianssi risteilyistä,
nuorisotyöpäivistä ja Nuori -tapahtumista, jotka ovat olleet merkittäviä
toimialan valtakunnallisia kokoontumisajoja. Jatkossa käy niin, että järjestö
toimii näiden järjestelyissä aiempaa laajemmin yhteistyössä muiden alan
toimijoiden kanssa. Tarkasteluun nousevat järjestämispaikkakunnat ja -tavat sekä
osallistumismaksut. Tavoitteena on helpottaa osallistumista. Tätä kehitystä on
syytä tervehtiä ilolla.
Myös Lapissa tapahtuu.
Täällä pohjoisessa valtion
aluehallinnolla on ollut lääninhallituksen ajoista lähtien jo 1980 -luvun alusta
iso merkitys maakunnan nuorisotyön puolestapuhujana ja tukijana. Organisaatiot
ovat muuttuneet viime vuosina lähes samaan tahtiin, kun Metsähallituksen
vastaavat, mutta tekeminen on säilynyt. Kohta taas muuttuu, oliko se nyt joko
Luova vai Luomu joka odottelee tuloaan.
En muista, mutta sen tässä on oppinut, että itsestäänselvyyksiä ei ole. On
syytä varautua, johonkin…
Lapissa käynnistyy nyt
keväällä Tornion hallinnoimana Lappi Nyt -hanke, jonka tavoitteena on yhdistää
ja kehittää pienten lappilaiskuntien nuorisotyötä. Hienoa. Erityisen hienoa on
se, että yhteisellä työllä on tarkoitus nostaa esiin ja kehittelyyn ihan
tukitavallisen ennaltaehkäisevän ns. perusnuorisotyön asioita. Hommaan on lähdössä mukaan melkein kaikki
kunnat.
Tätäkin juttua on
tervehdittävä ilolla. Lopultakin jotain tämmöistä.
Ja jos ajattelen mitä
kaikkia muutoksia on tulossa meillä Inarissa, maakunnassa sekä
valtakunnallisesti, niin ajoitushan on mitä mainioin.
Se on täydellinen…
Skoeoe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti