Selvä Keli: Matkaan mie lähen nyt...

”Minä olen tuli ja ympäristöni on sytkäri”. Näin otsikoi tutkija Tomi Kiilakoski Barentsin nuorisotutkimuksen, jonka Nuorisotutkimusseura toteutti Opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta. Alkuseminaari pidettiin Nuorisokeskus Vasatokassa toukokuussa 2015 ja oikeastaan välittömästi oli selvää, että se julkistetaan samassa paikassa. Niin lopulta tapahtuikin, vaikka pikku annoksia prosessista makusteltiin jo huhtikuisella Allianssi –risteilyllä.

Jos alkuun muutama henkilökohtainen havainto. Olipahan siistiä olla mukana. Prosessi piti sisällään paljon omalle ajattelulle ja työlle tärkeitä ulottuvuuksia. Kun tutkimuksen lähtökohtana oli tuottaa musiikkia, valokuvia, tekstejä, piirustuksia ja muuta ilmaisua, oli sen lähtökohta hieno: se osallisti ja synnytti nuorten toimintaa, jonka tulosten kautta Tomi tarkasteli sitä miten nuoret kokevat elämänsä pohjoisessa. Aineisto koottiin pääasiassa Inarissa, mutta materiaalia tuotettiin myös CYB –hankkeessa tutuilta paikkakunnilta Altassa ja Murmanskissa. Tutkimuksen metodi taisi olla riskialtis, mutta se riski kannatti ottaa.

Nuorisotutkimusseura on alallaan arvostettu toimija, kansainvälisestikin ilmeisen poikkeuksellinen. Oma käsitykseni on se, että nuorisotyön nurkkapaikoilla sitä on vähemmän nähty. Se tietää urbaanista nuoruudesta ja sen eri ulottuvuuksista hyvin paljon, mutta reunaseutuisuudesta oleellisesti vähemmän. Jälkimmäinen on ollut enemmän ylipistomaailman, kuten Itä-Suomen tai Lapin yliopiston alaa. Nuorisotutkimuksen kannalta asetelma on outo, kun tiedetään millä tahdilla maa keskittyy ja pistää reunojen nuoret entistä etäämmälle kotiseudultaan jatko-opintoja etsimään.

Niinpä alueellisen yhdenvertaisuuden näkökulmasta oli hienoa, että tutkimus tehtiin. Sen keskeinen havainto lähtemisestä paitsi mahdollisuutena myös pakkona tukee käsitystä siitä, että asiaa olisi syytä penkoa edelleen ja syvemmin. Toivon, että Nuorisotutkimusseurassa pohditaan sitä miten näin hienoa työtä voidaan jatkaa. Suomi on suuri ja ulottuu kauas Kehäkolmosen sisäkaarteen ulkopuolelle.

Tutkimus sai mukavasti näkyvyyttä mediassa. Se on hienoa. Nuorten asioista tiedottaminen on nykyisessä keskittyvässä mediamaailmassa haastava taitolaji. Kaikki tilaisuudet pitää käyttää. Tuloksista ja niihin liittyvistä aikuisten kommenteista on raportoitu paljon, joten olkoon. Todella laadukkaita puheenvuoroja julkkareissa kaikki tyynni. Nuorten osuus oli tutkimuksen toteutusta myötäillen monin erin tavoin iso. Tietoinen valinta, joka kannatti ja niinpä nuorten näkemyksiin onkin syytä palata.

Lähteminen, luonto, hiljaisuus, ystävät, tylsyys, turvallisuus, kotiseudun arvostaminen…

NuVan varapuheenjohtaja Eemeli oli lukenut teoksen huolella. Nuori mies tunnusti, että häntä hermostutti havainto siitä, että tutkimus ei kertonut hänelle varsinaisesti mitään uutta. Sitten oli syttynyt kirkas lamppu: sen täytyy pitää paikkansa, välittää oikeaa tietoa nuorten maailmasta Inarissa. Ja Eemelin mukaan on hyvä, että on tutkittua tietoa: ”Se vaikuttaa paremmin kuin yleinen käsitys asioista”.

Eemeli kertoi myös NuVan pyrkimyksistä vaikuttaa koulutukseen, työmahdollisuuksiin ja harrastamiseen, kaikkeen siihen millä pyritään houkuttelevampaan Inariin: ”Se edistää paluumuuttoaikeita”. Myös Pohjosen Vinkkelin yhteistyö on tärkeää: ”Pitää lisätä etelän ja pohjoisen nuorten vuorovaikutusta, se lisää tietoa ja alentaa kynnystä puolin ja toisin kohdata toisia, kun se aika lopulta koittaa”.

Viisasta pohdintaa, joka haastaa myös reunaseutujen nuorisotyöläistä miettimään oman toimintansa perusteita huolella.

Julkkaritilaisuuden aloitti ivalolaisbändi Prison of the Proud biisillään Broken free. Biisi tehtiin tutkimuksen aikana ja sitä varten. Bändi ja Tomi piipahtivat elokuussa 2015 Altan maanmainion nuorisotalon Husetin Gigant –musiikkileirillä, jolloin biisi demotettiin asiantuntevassa ohjauksessa ja hienoissa puitteissa.

Bändin kitaristi Jyri piti hyvin henkilökohtaisen kommenttipuheenvuoron. Hänen mukaansa Tomi oli tulkinnut biisin viestin täysin oikein. ”Biisi kertoo tunnelmista, jossa odotetaan kovasti pääsyä muualle. Se kertoo myös niistä hetkistä, jolloin muutto on tapahtunut. Kotiseutu alkaakin tuntua äkisti kovin rakkaalta ja kaikki johtaa siihen, että sitä päätyy sietämään kaipuuta kotiin välttämättömän edessä”.

Biisin tekijä Jyri sai tapahtuneesta virtaa omaan musiikkiharrastukseensa: ”Haluan tehdä lisää biisejä, jopa albumi olisi nyt tavoitteena. Tämä tutkimus oli minulle loistava mahdollisuus. Menetelmä oli lisäksi sellainen, etten edes tajunnut olevani jossain tutkimuksessa”.

Barentsin Nuorisoneuvoston (BRYC) edustaja Jaakko komppasi Eemeliä ja Jyriä. Hän onkin hyvä kokemusasiantuntija: mies muutti taannoin Ivalosta maan yliopisto-opiskelijoiden pikku Ivaloon Tampereelle.

Kotikuntansa Inarin NuVan entinen aktivisti tunnusti, ettei tarvittu vuottakaan muualla siihen, että hän tajusi kotikuntansa arvon. ”Kaukana näkee. Minusta tuntuu, että hyvin moni nuori ajattelee näin. Vai oletteko kuulleet kenestäkään, joka lähtiessään kotiin luonnehtii Ivaloon menoa vastenmieliseksi. Jos tiedätte yhdenkään, niin kertokaa…”

Loistavia puheenvuoroja. Palaute Tomille oli semmoista, että se kirvoitti tutkimuspäällikkö Leena Suurpään arvioimaan, että tuota parempaa palautetta tutkija tuskin voi kohderyhmältään saada.

Niinpä. Sanoma oli kyllä myös selkeän kotiseutumyönteinen, sellainen, jonka jokaisen aikaansa seuraavan paikallis- ja maakuntapoliitikon olisi syytä noteerata huolella. Tehkää meille Inari, johon on mahdollista palata.

Luulisi kiinnostavan…