Aikansa kutakin

Tämä blogi syntyi keväällä 2008 samannimisen Radio Inarin makasiiniohjelman sivutuotteena. Radioshow pyöri aikansa, oli jo vuoden kokonaan telakalla ja mennyt talvi meni hyvin ontuen. Näyttää vahvasti siltä, että ainakin omalla kohdalla viimeiseksi radiolähetykseksi jäi helmikuun Hetan YES7 yhdenvertaisuusseminaarin teemalähetys. Ainakin nyt tuntuu siltä…

Kummankin Selvä Kelin tarkoitus on ollut avata elämää lappilaisen nuorisotyöntekijän näkökulmasta. Kun silloisen Inarin seurakunnan nuorisotyöläisen Mortin kanssa aloiteltiin, idea oli tiedottaa. Idea oli ottaa esille nuoria myönteisessä mielessä. Ideana oli myös kyseenalaistaa ja ihmetellä lähinnä sitä miten yhteiskunnallisissa rakenteissa ihanteet ja karu arki ovat usein valovuosien päässä toisistaan.

Näillä on menty seitsemän vuotta ja blogi tuottanut runsaat 240 tekstiä.  Lähtökohtana lähes kaikessa on oma kokemus ja elämä osana pohjoisen nuorten ja nuorisotyön maailmaa. Hiljakseen kirjoittelu johti myös siihen, että teksteillä on yritetty ottaa kantaa nuorisotyön ilmiöihin paitsi Inarissa myös Lapissa ja valtakunnallisesti. Ehkä kantavin teema on ollut puhe nuorisotyön Suomen monimuotoisuudesta, sen tunnistamisesta ja tunnustamisesta. Itselleni mieluisinta on ollut kirjoitella pohjoisen nuorten osallisuuteen ja sen edistämiseen sekä edistymiseen liittyvistä asioista.

On ollut hieno kirjoitusmatka. Kirjoittaminen on ollut myös terapeuttista, se on mainio ja mitä suositeltavin tapa purkaa työn kokemuksia. Kun pääsin vauhtiin jossain vaiheessa, niin harmittelin sitä, että ajatus syntyi vasta 2008. Nuorisotyö työalana ja Inari työkenttänä ovat niin hillittömän rikkaita ja moniulotteisia, että kokemuksia syntyy urakkatahtiin.

Toisaalta olen pohtinut sitä, että tekstejä on jo paljon ja aika monelta kantilta on asioita käsitelty. Koko ajan läsnä on vaara siitä, että asia menee ns. toiston puolelle. Tämä havainto sai minut harkitsemaan lopettamista tai ainakin aikalisää jo syksyllä 2014. Se oli aika lähellä, mutta kaiken aikaa tapahtui monenlaisia hienoja asioita, joten en siinä tuoksinassa kyennyt. Viimeinen niitti tähän oli se, kun puolivahingossa kehitettiin Pohjonen Vinkkeli, osallisuuden epäpyhä allianssi. Ja niinpä piti vaan kirjoittaa.

Nyt voisi aika olla kypsä puhaltaa peli poikki. Tämä teksti olkoon jonkin aikaa viimeinen päivitys.

Kirjoittamista en lopeta, mutta julkaisemisessa tulee ulkopuolistuminen. Blogin ohella feidaan itseni pihalle muustakin julkikirjoittelusta lukuun ottamatta Nuorisotyölehteä, jonka toimitusneuvostoon kuulun ainakin vuoden 2015 loppuun.

Blogi jää luettavaksi. Tarkoitus on myös päivittää sitä esimerkiksi siten, että meidän toimiston kausitiedotteet ja mahdollisesti muutakin luonteeltaan tiedotuksellista tulee senkin kautta julki. Asioiden arvioinnin ja kantaaottavuuden jätän takavasemmalle. En ehkä lopullisesti, mutta joksikin aikaa. Voi olla, että joku kerta pokka pettää ja tekstiä tulee jälleen.  Nähtäväksi jää.

Kiitokset tähänastisesta lukijoille, heitä on ollut ihan mukavasti ja palautteítakin on tullut, isot kiitokset niistäkin…

Skoeoe

Lopuksi pieni kuvakatsaus. En tiedä miten bloggerin kävijälaskuri toimii, mutta kaippa se suunnat kertoo.

Jostain syystä seuraavat tekstit ovat olleet ne kymmenen kautta aikojen suosituinta. Tässäpä suosituimmuusjärjestyksessä:

1 Kaksi kuvaa nuoriso-ohjaajasta (-työntekijästä), 29.5.2010

2.Nimityksiä ja menestystarinoita, 7.12.2014

3, Ministerin puheet ja karu arki, 13.2.2015

4. Nykyisten ja entisten nuorten sosiaalinen media, 6.7.2012

5. Reindeerspotting - pako Rovaniemeltä, 16.5.2010

6. Kilometri on konkreettinen olosuhdetekijä, 29.3.2015

7. Rokkiatakki Rovaniemelle ja mitä sitten tapahtui, 19.9.2014

8. Edunvalvontaa osa II: Ministeri Ivalon Stönöllä, 20.2.2015

9. Kesätöihin, 19.2.2015

10. Sámenuoraid konfereansa - saamelaisnuorten konferenssi, 9.2.2014

Tee siitä numero: uuden nuorisovaltuuston metsästys...

Kaksi vuotta on lyhyt aika. Niinpä syksyllä ollaan sen edessä, että nykyisen nuorisovaltuuston toimikausi on vihonviimeisillä kalkkiviivoilla.

NuVa on (taas kerran) tehnyt hyvää työtä: kuntapoliitikkoja, ministereitä ja kanistereita on ahdisteltu, pidetty korkeaa profiilia ja edustettu urakalla, lausuntoja on tehtailtu ja taas edustettu.  Toimikausi on ollut niin vilkas, että minuakin on hirvittänyt. Toisin kuin kenties luullaan, sanomisen paikkoja on niin paljon, että joidenkin aktivistien kohdalla se arkinen koulutyö on jo, jos nyt ei uhattuna, niin lievästi häirittynä. Paradoksi itsessään, että on jouduttu valitsemaan ja jäämään jostain pois.

Ministeri- ja kanisteritapaamiset sekä nuorisopoliittiset kaupunkisuunnistukset ovat merkittävä osa osallisuuskasvatuksen edistämistä ja käytännön pikku palkintoja heille, jotka jaksavat ja ajavat innolla nuorten asioita. Niillä on myös huomattava julkisuusarvo, arvo itsessään ja tarpeellista sekin. Kumminkin: kyllä tärkeintä on se mitä tapahtuu omassa lähiyhteisössä.

Meidän NuValla on Lahdesta varastettu kelpo vaikuttamisen väline: kärkihankelista. Ajatus on yksinkertainen, kootaan ideoita kaikilta kouluilta niistä asioita, joihin nuoret haluavat parannuksia.  NuVa laatii niistä kolmen tärkeimmän listan. Kyse on prosessista, joka kestää koko kevään. Alussa kysytään kouluilta ja lopussa lista esitellään kunnanvaltuustolle. Tai eihän se siihen pääty: asiat jatkavat kulkuaan kunnanhallituksen kautta niille toimielimille, jotka sitten käsittelevät ne.

Olemassa oleva lista on järjestyksessään kolmas. Jännä homma, mutta miltei kaikessa mitä siihen on sisällytetty, tapahtuu toivotun suuntaista muutosta. Hienoa, mutta se kyllä lisää haastekerrointa jatkoon. Vastaanotto viime vuoden kesäkuun valtuustossa oli tosi hieno ja hieman nyt arveluttaa, että josko jatko-odotukset aikuisten taholla pysyvät kohtuullisina.

No, myönteinen pulma ja haaste on parempi kaksikko kuin pelko siitä kuinka vakavasti NuVa otetaan. NuVaan suhtaudutaan Inarissa hyvin. Nuoret valtuutetut ovat myös ymmärtäneet sen, että ei riitä se, että fontti on suurin mikä valikosta löytyy. Sanomisen on oltava perusteltua ja laadukasta.

Kaksi vuotta on lyhyt aika ja taas eletään ratkaisunpaikkoja. Mistä löytyy uusia innokkaita nuvalaisia? Menossa on nyt motivointi- ja infokierros. Inarissa oltiin jo huhtikuussa, eilen (12.5.) Ivalon yläasteella, lukio, SAKK ja Sevetin koulu hoidellaan elokuussa. 

Mitä etsitään?  Nuoria, jotka ovat kiinnostuneita toimimaan ryhmässä ja vaikuttamaan asioihin. Nuoria, jotka haluavat sanoa sanottavansa. Kuulostaa ehkä haasteelliselta, mutta lopulta ei kumminkaan. Kukaan ei ole seppä syntyessään.  Kukaan ei odota, että 13-vuotias on heti asioissaan selkeäsananen tai hahmottaa välittömästi kuntaa ja muuta päätöksentekoa. Oikoteitä ei ole. Minusta oli mukavaa lukea taannoisen Inarin NuVan puheenjohtaja Sunnan blogista kuinka hänkin oli yläkouluaikoinaan ihan pihalla ja pelkkä kuunteluoppilas. Lukiossa jokin sitten naksahti, NuVan merkitys kirkastui ja loppu onkin inarilaisen osallisuuden historiaa…

Juuri näin. Kiinnostus on avainsana, muun oppii. Joskus kuulee sanottavan, että NuVa olisi joku eliittisakki. Höpö höpö, se on koko 14 vuotisen olemassaolonsa ajan ollut läpileikkaus kuntansa nuorista. Tai no joo, jos kiinnostus yhteisiin asioihin on elitismiä, niin sitten… Tai se, että haluaa kehittää itseään olemaan oman elämänsä paras päätöksentekijä myös NuVan kautta.

Osallisuuden edistäminen on nuorisotyön ydintehtäviä. NuVa ei tietenkään ole ainoa ulottuvuus tässä, mutta ainakin meilläpäin tärkeä. Kannettu vesi ei kaivossa pysy. Osallisuus pitää tuoda kaikkeen mitä tehdään, se on arkipäiväistettävä. Siinä pitää samalla myös etsiä keinoja siihen, miten vastuita jaetaan, ettei homma vie hapoille niitä innokkaimpia.

Yhdessä tekeminen, sanomiseen kannustaminen, kuunteleminen ovat avainsanoja kuten sekin, että nuoria, oman elämänsä asiantuntijoita, kuullaan kokemusasiantuntijoina, kun nuoriin suunnattuja palveluita tuotetaan. Ja tämä ei koske tietenkään vain nuorisotyötä.  Muistetaan nuorisolain olemassaolo.

Ja vielä: politiikasta pitää pystyä puhumaan. Miten me kasvatamme yhteiskunnallisesti aktiivisia nuoria, jos vaikenemme puolueet kuoliaaksi? Keinot pitää toki valita niin, ettei toimintaa valjasteta jonkun yksittäisen aatesuunnan vankkureiden vetäjäksi.

Kiinnostuneille on siis kiinnostava homma tarjolla. Ensin ehdokkuus ja sitten vaalit.

Kyselin naamakirjassa muutamilta politiikassa mukana olevilta sekä entisiltä Inarin NuVan puheenjohtajilta, että kannattaako sanominen. Kuulemma ehdottomasti kannattaa.  Semmoinenkin mukava kommentti tuli, että se ei mene hukkaan, vaikka nuori ei tähtäisi mukaan politiikkaan. Utsjoen Anni toteaa hyvin sen, että ainakin sitä oppii tietämään miten asioita hoidellaan.

Niinpä…

Skoeoe

Nuorisotyön kesää 2015

Bye bye CYB - welcome Research

We have seen, once again, one end of a project, end of the story called Connecting Young Barents.  This project was supported by Enpi Kolarctic and started in the beginning of June 2012. Between kick off-event in Murmansk September 2012 and last meeting in Haparanda/Tornio a couple of months ago happened a lot.

What did we manage to create? I put a small collection photos which show what we did. We created good rock concerts, a lot of documentation, pretty marvelous and unforgettable trips for youngsters and good possibility for youth workers to see practices in different kinds of environments and cultures.

We manage to create a real good, creative and productive network between partners Socium+ and Murmansk Youth House Mr. Pink, Tornio Youth Service, Ungdomshuset Huset Alta and Inari municipal Youth Work. We have to mention Tornio Music House, Undomenshuset Station I Haparanda, Youth Center Vasatokka and Taike of Lapland too. Really cool combination with lot of commitment to work together.

I think quite a lot has been said already earlier. I once again have to praise persons in project, all of them. Nothing to mention in a bad way. We finally got a lot of common trust and respect with each other. Music united youngsters and if there were some second thoughts before the events, so after implementing them there was nothing left. Of cource there are cultural differences but life is… That’s why we do these things. We live near each other so more knowedge and understanding is always a must.

Actually we did more than was originally planned and we put some effort to create even more contacts than we had in the start. At least Rajarocks in 2014 (Vasatokka , January – Rovaniemi , September) were extra. In a way an extra was a contact making mini tour in Lapland in May 2014 too.

What happened with these? Difficult to say. Maybe not so much but something. We had really marvelous presentations about Mr. Pink and Think Mental Fashion + CYB –projects with pretty many persons  at present. But still.  Of cource it’s now a bit difficult with Russia after Ukraine etc. I know that some municipalities don’t send youngsters to Russia these days. That’s not good and I think it’s a mistake to do so even though I can understand the solution. We should do opposite: to do everything for ordinary citizens to co-operate, not to isolate them.

We tried anyway. Some things happened without planning. I wrote an article to Nuorisotyö (Youth work) magazine from Huset. I heard that there has been a delegation from City of Espoo trying to find impressions of Huset style education. I also heard that they managed to get new ideas and Huset people will visit later Espoo. Really cool….

We tried to create connections to Helsinki too. We’ll see, situation and future of Mr. Pink has been unstable for a while. Maybe later something will happen with Theatre Narri. 

We have had some preliminary discussions how to continue. Maybe a new project. We’ll see what happens.  It’s clear that we don’t throw away the network. Anyway we’ll continue, in a way or another.

One thing which is clear because of project or without it is the fact that the Finnish Youth  Research Society with the support of Ministry of Education and Culture will start to make a research regarding young people in the Barents Region.  We already started with the researcher Tomi Kiilakoski. And the place to start was of cource the best one to do this: Youth Center Vasatokka.

It’s Participatory study on youth engagements, mobilities and the localities in the Barents region.  It’s not only the traditional way: researcher with recorder. It it’s doing too. The research will improve participation because the youngsters will have a possibility to express their feelings about their life in the North via using methods of art: music, photo, video, writing, theatre…

So cool… And so nice, we already have continuity with CYB –network….

That’s something.

Skoeoe

And then the rest of photos...

Kahlaamon sohjosta

Olen lumoutuneena lueskellut Facebookin ryhmää Ohjaamot puhuvat. Hienoa puhetta ja loistavaa kehitystyötä kohti sitä, että nuori saa tarvitsemiansa palveluita keskitetysti, yhden luukun periaatteella, sen sijaan, että hän juoksee toimistosta toiseen asioitaan hoitelemassa. Jos juoksee, aika moni ei jaksa tai viitsi, pompottelu ei innosta eikä ihme. Ei vaikka toisaalta toivotaan ihan suoraa, henkilökohtaista palvelua.

Ohjaamossa on kyseessä valtakunnallinen Euroopan Unionin rahoittama hanke. Siinähän ei sinällään ole mitään pahaa, niukan rahan aikoina hankkeistus on käytännössä ainoa mahdollisuus kehitellä uutta. Ohjaamo vähemmän yllättävästi lähtee tekemään kehitystyötään kaupungeista. Näin tekee reuna-alueiden näkökulmasta muuten kiusallisen monet kiintoisat nuorisotyön kehittämisprojektit.

Sinällään se on ihan ymmärrettävää: siellä missä on runsaasti ihmisiä, siellä on suurimmat ongelmat ja tarpeet. Mutta silti on pakko kysyä, että täytyykö reunoilla vain tyytyä osaansa, kuulla puhetta siitä, että on oma valinta missä asuu. Ja jos valitsee reunat, niin sillä on hintansa.  Näin, jos ylipäänsä mitään puhutaan.

Ei millään haluaisi antaa periksi, vaikka olisi kyllä henkisesti helpompaa olla pohtimatta moista. Kehäpäätelmissä kumminkin päädytään aina politiikkaohjelmien yhdenvertaisuuslausekkeisiin ja…

No, tiedättehän, verenpaine nousee välittömästi.

Ohjaamoja luonnehditaan myös nuorisotyöttömyyden lieventäjiksi ja apukeinoiksi toteuttaa nuorisotakuun hienon yleviä periaatteita. Hyvä niin, oikein hyvä.

Eduskuntavaalien jälkeen on puhuttu siitä, että maa makailee erilaisissa kuplissa, jotka eivät ymmärrä toistensa todellisuutta eivätkä näin ollen pysty edes oikein kunnon keskinäisiin keskusteluihin.  Ja maa jakautuu.

Nuorisotyössä sain tästä uuden muistutuksen, kun esitettiin Suomen Nuorisyhteistyö Allianssille, että sieltä osallistuttaisiin Lapin nuorisotyön lokakuisiin kokoontumisajoihin. Kläppi 2015 kerää maakunnan kuntien, valtion, seurakuntien, Vasatokan ja järjestöjen hallinto-, perus-, etsivä-, työpaja-, kulttuurisen ynnämuun nuorisotyön ammattilaiset sekä Peräpohjolan Opiston nuorisotyön opettajat ja opiskelijat yhteen lappilaisittain suureen tapahtumaan. Esittelypistettä kaivattiin muiden merkittävien tahojen joukkoon, jotta saataisiin tietoa ja lähennettyä maan suurinta nuorisotyön edunvalvojaa Lapin nuorisotyöhön. Lähentymättä jää.

Nuorisotyön omista kuplista ei päästä eroon millään, elleivät nuorisotyön Suomen erilaiset todellisuudet halua oikeasti tietää tai tuntea sen toisen puolen arkielämää. Ohjaamolle voisi esittää kainon toiveen siitä, että ohjaajat pohtisivat hienon hankkeensa palvelutapojen soveltamista myös muualle kuin kaupunkeihin. Ja ennen kaikkea: pohtisivat sitä sen toisen todellisuuden kokemusasiantuntijoiden kanssa. Heitä löytyy, eikä tarvitse lähteä hakemaan Lapista. ReunaSuomisuutta esiintyy lopulta ympäri maata, kun oikein silmin katsellaan. Ja Espoon etsiväpäivien nurkkakuntaworkshopissa jäi semmoinen kutina, että sanomisen tarvetta on.

Haaste on tietysti monella tavoin iso. Ohjaamoissa mainitaan poikkeuksetta TE-toimiston palveluiden saatavuus. Eihän monipalvelujutulla ole mitään mahdollisuuksia silloin, kun palvelut ovat pääosin netissä ja asiakkuudet hoidellaan sieltä täältä ympäri maakuntaa. Nuorten asioissa Utsjoelta on pitkä matka Sodankylään ja sillä jutulla on muuten sitten merkitystä. Kysykää nuorilta, elämänsä parhailta asiantuntijoilta… Työhallinto tietenkin puhuu omiansa, totta kai, niinhän me kaikki. Nuoret kumminkin haluavat suoraa kontaktia, joten siltä pohjalta Ohjaamomainen lähtökohta on hyvä. Siinä on järkeä…

Meillä Lapissa nuorisotakuun toteutuminen on lähinnä vitsi. Taakse ovat jääneet suuret puheet ja jäljellä on rahanpuutteessa asetettuja typeriä laintulkintoja, joilla käytännössä ehkäistään nuorisotakuun toteutumista. Jos monipalvelutarpeen (mitä se sitten onkaan) lisäksi koulutetun nuoren pitää työllistyäkseen palkkatuella olla puolesta vuodesta vuoteen työttömänä, niin on lopulta ihan sama millä ohjaamolla hommia hoidellaan. Palkkatuki oli joskus hyvä ja toimiva, jopa nopeasti toteutettava keino, nyt se on nuorten osalta käytännössä mahdottomuus.

Varsinainen ohjaamo. Jos muutosta ei tule, niin se ohjaa nuoret aiempaa tehokkaammin pitkäaikaistyöttömiksi ja kaupunkien monipalveluohjaamojen asiakkaiksi. Ja työpajoilla jää omat eurot käsiin.

Tosi nerokasta.

Skoeoe

kahlaaja