Valmisteluja...

Nyt alkaa tapahtua.

Tapahtukoon myös blogini tahto siinä mielessä, että tulkoon nyt tekstisi tähän väliin ja sitten vielä joku kerta yksi ns. Selvä peli tai Game Over päivitys. Ehkä. Myöhemmin kumminkin…

Sivistyslautakunta kokoontui juuri ennen juhannusta. Inarin nettisivuilta www.inari.fi on luettavissa esityslista ja kohta epävirallinen päätösluettelo sekä pöytäkirja. Sieltä on luettavissa oma panokseni lähikuukausille eli irtisanouduin tehtävästäni 7.6. siten, että viimeinen työpäivä on 30.11.2018. Lomia löytyy, joten vähiin käyvät työpäivät.

Vähiin ovat jääneet työjutut pääsiäisen jälkeen ylipäänsä. Lyhyesti kerrottuna kävi niin, että sairastuin äkillisesti pitkäperjantaina ja siitä lähtien olen ollut paitsi ajoluvaton niin myös poissa työelämän käytöstä. Tapahtuneella ei irtisanoutumisen osalta ole ollut muuta välitöntä merkitystä kuin se tärkeä juttu, että prosessi helpotti lopullista päätöksentekoa. Menemättä yksityiskohtiin, niin täytyy kehua hoitoketju kaikessa. Mietin jo huhtikuun loppupuolella, että miten sote-uudistus parantaisi käytäntöjä. Omasta jutusta en keksinyt yhtään mitään. Minun kävi kaikkinensa lopulta hyvin. Toipuminen on edennyt vauhdikkaasti. Täytyy vaan yrittää elää kuten nykyauktoriteeteistani merkittävin eli neurologi sanoo.

Heinäkuun alussa on tarkoitus kokeilla paluuta. Itse asiassa piipahdin taannoin Vasatokassa Pohjosen Vinkkelin, Hesan Ruutinuorten ja Espoon NuVan Kuplat rikki -nimisellä osallisuusleirillä. Hieno tapahtuma ja yhteistyön toivoisi jatkuvan. Uskon edelleen lujasti siihen, että parasta tietämättömyyden ja ennakkoluulojen poistamista sekä kuplista ulkoistumista on tehdä yhdessä.

Ai niin. Inarin Nikulanperän bussikatoksella on oma iso symbolinen merkityksensä inarilaisen osallisuuden ja NuVatoiminnan historiassa. Ei siis ollut ollenkaan mikään sattuma, että juuri se bussikatos sai osallisuuden taistelutoverini Mikun johdattelemana ihan uuden ilmeen. Kannattaa pysähtyä ja tutustua huolella toisenlaiseen aluepoliittiseen julistukseen.

On tehtävä henkilökohtaisia tunnustuksia. Ensinnäkin olisi kyllä jäänyt valju kuva järjestämisestä ylipäänsä, jos olisin jättänyt väliin. Lisäksi Pohjosen Vinkkelin toimintaan liittyy paljon panostusta ja hienoja ihmisiä, joita oli hyvä tavata. Tulin myös pelanneeksi osallisuusjuttuihin Tornion Mikun kanssa kehittämäämme Osallisuusmankelia ensimmäistä kertaa ikinä metsässä mikä oli itsessään hieno kokemus. Jäämerenrataan liittynyt episodi vedettiin viidelle porukalle ja melkein minulla pokka piti koko ajan mutta vain melkein… Seisoimmehan tulevan radan Vasatokka/Riutula  -seisakkeella. Hienoa pelaamista nuorilta. Eikä jäänyt epäselväksi mitä mietittiin.

Vuorokausi otti kyllä melko koville. Jälkikäteen oli selvää, että leirin vetämisestä ei olisi tullut vielä yhtään mitään. Mutta siistiä, että tuli käytyä. Ja hienosti vetivät Tornion Miku, Inarin Juulia, Espoon Mepa, SaKä:n Kaisa ja Hesan Joni sekä kaikki osalliset. Enkä toki osannut muuta epäillä, mutta silti. Asioilla on tekijänsä ja mahdollistajansa.

Mutta palataan muuhun.

Näyttää vahvasti siltä, että jatkossa Inarissa on yksi viranhaltija, joka hoitelee sekä liikunnan että nuorisotyön asioita. Mitä se merkitsee, näkyy jatkossa ja sen arvioinnin jätän muille.

Toisaalta näyttää siltä, että me saamme lopultakin vakinaisen nuorisotyöntekijän Inariin. Se on hienoa Vintin toiminnan, Ivalon Stönön Pirkon työpariulottuvuuden, perusnuorisotyön kehittämisen ja osallisuusasioiden kannalta. Osa hommista tehdään liikuntapainotteisesti, mutta en usko sen olevan iso pulma. Edellytyksenä sille on kylläkin se, että työ kohdistetaan nuoriin ja lapsiin. Liikunnallisia juttuja Inarin nuoret itse haluavatkin. Se kävi ilmeiseksi jo alkukeväästä, kun osallistuin Vintin Juulian sekä nuorisovaltuuston kanssa kärkihankeideointitunteihin Inarin koululla.

Tiedän, että työjärjestelyt mietityttävät ja että niihin on otettu kantaa esimerkiksi Inarin koulun vireän vanhempainyhdistyksen toimesta. Hienoa. Ääntä pitää käyttää, kun on sanomisen tarvetta ja ääntä on syytä kuulla. En kumminkaan itse olisi kovin huolissani ainakaan Inarista. 

Työpajan ohjausryhmässä on muun ohella keskusteltu muistion mukaan sivutuotteena myös näistä liittyen Ivalon Stönön ja sen hengettären Pirkon haasteelliseen tilanteeseen. Ratkaisuksi on esitetty kuinkas muuten määräaikaista nuorisotyöntekijää.

Määräaikaisuuksien kanssa tasapainoilu tapahtui se millä perustein tahansa on kyllä tullut lähes kaikkialla maassa tiensä päähän. Hankkeiden osalta haasteena on se, että miltei aina kehitetään uutta. Kierre on loputon. Perustyön oletetaan rahoittuvan ilman mitään ulkopuolista tukea.

Lyhytkestoisissa määräaikaisuuksissa ovi käy jatkuvalla syötöllä. Tämä on niin todettu viime vuosina juuri Inarin Vintillä. Keskeisesti kyse on siitä, että jos vaaditaan tai pidetään tärkeänä, niin silloin järjestetään resurssointi pysyvälle pohjalle. Muu on väärä lupaus.  Joko resurssoidaan kunnolla ja pysyvästi tai ajetaan reilusti alas. Se on rehellinen lupaus pitkässä juoksussa. Ja se on myös lupaus, jonka tiedän olevan erittäin vaikea täyttää molempiin suuntiin.

Nuorisotyössä tulee talvikaudelle muitakin merkittäviä muutoksia. Viestintäpajan toiminnanohjaaja Emppu jää työlomalle syyskuun alussa ja sijaisuus 30.5.2019 saakka on haussa. Taas viittaan kuntamme nettisivuille, sieltä löytyvät avoimet työpaikat. Jos kiinnostaa, niin paperit sisään. Hakuaika on nopea, dead line jo 5.7. Heinäkuussa sitten katsotaan mitä tapahtuu. Etsivä Tuula ja kuvien guru, työvalmentaja Tero tarvitsevat Empulle korvaajan. Ai niin: etsivän tehtävä vakinaistuu myös jo aiemmin tehtyjen päätösten mukaisesti. Ei huono, ei ollenkaan.

Inari itsessään on sitä parasta mitä tasavalta nuorisotyöläisen toimintaympäristöksi kykenee tarjoamaan. Ei siitä tässä yhteydessä yhtään enempää, mutta niin se vain sattuu olemaan. Niin, että pistäkääpä työtehtävistä kiinnostuneet harkintaan. Hakuilmoitukset lähikuukausina eivät lopu tuohon toiminnanohjaajahommaan.

Muutos kaikkinensa on enemmän mahdollisuus kuin uhka.

Kuten alkuvuodesta jo kirjoittelin, edessä häämöttelee runsaasti haasteita ja toiminnallisia muutospaineita.  Ei niistäkään enää sen enempää kuin se, että mielekästä työtä tekijöille riittää.

Toivottavasti myös vakituisia ja työssään nuorten hyvinvoinnille vihkiytyneitä tekijöitä…

Skoeoe  

Muutoksen tuulia 2 (valtakunnassa kaikki hyvin??)

No vielä piti…. Tästä taitaa tulla pitkä.

Kaikkihan tietävät lauseen ”elämme mielenkiintoisia aikoja”. Syynä päivitykseen on se, että nyt eletään aikoja, joita jonkun nuorisotyön tutkijan on kammiossaan mukava tonkia tomun laskeuduttua sitten joskus myöhemmin.

Enkä tarkoita nyt suinkaan Inaria, sillä jos puhaltelevat muutoksen tuulet täällä, niin nuorisotyön mannerlaatat ovat voimakkaassa liikkeessä myös koko valtakunnassa.

Mutta aluksi… Semmoinen molempien edellisten combo -kappale. Ajatellen niitä asioita, joista bloggailin taannoin  http://selvakeli.blogspot.fi/2018/02/muutoksen-tuulia.html  tehtiin pieni kierros kaupunkimaisen nuorisotyön lähteille. Ideana siis nähdä vaikkapa se miten muualla on jo toteutettu nuorisotilat koulusuunnittelussa ja -toiminnassa. Kohteena meillä oli kolme Inariin ystävällismielisesti suhtautuvaa nuorisokaupunkia Kotka, Lahti ja Espoo. Oli kyllä hyödyllinen ja idearikas operaatio. Ja jos tiivistäisi lyhyeen sen kuinka hienoa nuorisotyötä noissa tehdään, niin siteeraan Kotkan Leenaa jälleen: mahtavaa… Respect joka suuntaan.

Pakko myöntää, että noin 40 vuoden aikana sisäinen inhorealistini on muodostunut semmoiseksi nopealiikkeiseksi epeliksi, jota on ajoittain melko vaikeata pysäyttää. Matkan varrella on tullut nähdyksi muutama nuorisolain muutos enkä nyt niin hirveitä odotellut tämän viimeisen version syntyessä. Vaan toisin näyttää käyvän.

Asialle löytyy ilmapuntari. Nuorisotyön osaamis- ja kehittämiskeskuksiin tiivistyy paljon siitä liikehdinnästä, joka alkoi jo viime vuonna ja joka näyttää vain kiihtyvän. En halua palata enää yhtään Nuorisotyölehdestä käytyyn keskusteluun, sillä sitä on veivattu riittämiin ja tulokset on tiedossa.

Käyty prosessi oli kuitenkin alkusoittoa jollekin isommalle. Itse tervehdin ilolla sitä, että kaupunkimaisen nuorisotyön yhteistyöverkosto Nuorisokanuuna sai oskestatuksen. Voi olla, että oskeksi päästääkseen Kanuuna joutui muuttamaan lähtökohtiaan koko kunnallisen nuorisotyön yhdistäjäksi ja kehittäjäksi.

Minua on oikeastaan koko 2000 -luku askarruttanut pari juttua. Ensinnäkin se, että erilaisia politiikkaohjelmia laadittaessa ja resursseja kohdistettaessa nuorisotyö on ajautunut lähtökohtaisesti ennaltaehkäisevästä tehtävästään koko ajan kiihtyvällä vauhdilla kohti erityisesti sosiaalialan kenttää ja kohti korjaavia ulottuvuuksia. Ongelmalähtöisyys on merkinnyt rahoitusta ja sinällään oikeita sammutustoimia, joiden lippulaivoja ovat työpajat ja etsivä työ, mutta kehitys on vaikuttanut toimialan sisäiseen ajatteluun ja ohjannut sitä rahavirtoja myötäillen kohti mediaseksikkäämpiä alueita.

Toinen asia on suuruuden ekonomia. Viimeaikaisessa Ohjaamokeskustelussa se on kirkastunut taas kerran. Ohjaamot on hienoja paikkoja (on käyty omin silmin tsekkaamassa muutama mainio lajityyppinsä edustaja) ja tuovat lisäarvoa sinne, missä ongelmat ovat määrällisesti isoimmat, yhteistyön haasteet kovimmat ja missä väkeä on eniten. Hyvä heille, mutta joku on unohtunut… Miljoonannen kerran: pitäisi tunnustaa ja tunnistaa alueiden erilaisuus ja se, että vaikkapa etsivä työ on ihan omanlaistansa Savukoskella verrattuna vaikkapa Espooseen. Lähtökohdat ovat pohjimmiltaan samat, mutta kehys määrittelee käytännöt. Standardit tappavat liikkeen…

Kyseessä on minun lempiaiheeni valtakunnallisessa nuorisotyössä. Vuosikaudet pohdin kuinka maan kuntien ylivoimainen pinta-alallinen ja lukumääräinen enemmistö voisi järjestäytyä Nuorisokanuunan lailla. Vaan eihän se pohdiskelu päättynyt mihinkään. Tai päätyihän se: umpikujaan.

Joku voi olla sitä mieltä, että olen kääntänyt Inarin nuorisotyö hupparin, kun nyt hehkutan UusKanuunaa. Ratkaisu ei ole varmasti ongelmaton, mutta parempi sinne on mennä sisään muistuttamaan toisenlaisista olosuhteista ja vaikkapa maan sisäisen muuttoliikkeen suunnasta  sekä sen merkityksestä nuorisotyölle kuin huudella ulkopuolelta.    

Osaamiskeskuksiin liittyen ainakin minulle on syntynyt vaikutelma siitä, että ministeriö on niiden  kautta tiukentamassa ohjausvaikutustaan. En oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Valppaana on syytä olla. Kaksi vuotta oskena on varsin lyhyt aika tehdä tulosta.

Ministeriön mannerlaatta muuten tärisi nyt maaliskuussa, kun sen nuorisopoliittisen yksikön varsin pitkäaikainen johtaja Georg Henrik Wrede ilmoitti siirtyvänsä Folkhälsanin toimitusjohtajaksi.  

Hän on ollut kiitettävän kiinnostunut pohjoisen asioista, erityisesti saamelaisnuorten asemasta, mutta muutoinkin siitä mitä nuorille ja nuorisotyöhön täällä kuuluu. Aika monessa ehdittiinkin olla mukana sekä Helsingissä että täällä ylhäällä. Mieleen on jäänyt vaikkapa Pohjosen Vinkkelin läsnäolo ministeriön nupo yksikön viikkopalaverissa marraskuussa 2014. Ei ole tainnut kovin moni keksiä tätä. Grattis siitäkin ja onnea Jorille uuteen…

Moni osaamiskeskus on pistänyt nopeaan tahtiin tuulemaan. Moni pienin henkilöstöin toiminut taho palkkaa lisää työntekijöitä.

En tiedä kumpi oli ensin muna vai kana, mutta nuorisotoimialan keskeiseksi kokoavaksi toimijaksi itseään markkinoiva Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi on jatkanut syksyllä aloittamallaan tiellä. Jotenkin tuntuu siltä, että se on jo nyt onnistunut resetoimaan 25 -vuotisen historiansa ja maan nuorisotyössä tapahtuu ainakin osittainen paluu 1990 -luvun alkuun: Allianssista tulee keskeinen nuorisojärjestöjä kokoava järjestö entisen SNT:n tapaan.

Irtiotto muusta toimialasta näyttää väistämättömältä. Sukupolvipolitiikan teko on sinällään ihan hyvä juttu. Minun sukupolveni ja pari seuraavaakin siinä sivussa katoaa kohta historian mustaan aukkoon jättäen kuitenkin oman jälkensä nuorisotyöhön. Asiat ovat jatkumoita, menneen nollaaminen ei onnistu. Se olisi syytä muistaa kaikessa kehitystyössä.

En tiedä, mutta uuden oske Allianssin synnyttäminen taitaa olla piinkovaa touhua. Järjestö ilmoitti jo helmikuussa aloittavansa koko henkilöstöä koskevat yt-neuvottelut. Tiedotteessaan se ilmoittaa syyksi uuden osken aiheuttamat talousrakenteen muutokset sekä tarpeen kohdistaa resurssit paremmin järjestön strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tiedotteen mukaan neuvotteluissa käsitellään kaikkia mahdollisia keinoja asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Irtisanomisia ei suljeta pois ja niiden ilmoitettiin koskevan alle 10 työntekijää. Myös työsuhteen ehdot ja edut ovat luupin alla.

Kylmää kyytiä siis tarjolla talossa työskenteleville. 10 henkeä on noin kolmannes järjestön vakipalkollisista. Muutaman vuoden luottarijaksolla opin tuntemaan sieltä monia. Ulkoapäin ei voi muuta kuin osoittaa virtuaalisesti solidaarisuutta ja toivoa voimia muutosten läpivientiin. Yt:hän on varsin intensiivinen prosessi, joten ehkäpä kohta kuullaan millaiset puhurit Allin organisaatio on läpikäynyt.   

Sinälläänhän kyse on toki järjestön sisäisestä asiasta. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että Allianssi on edelleen merkittävä valtion tuen saaja eikä sen euromittainen tuki pienentynyt oleellisesti edellisvuoden tasolta. Toisaalta ei ole kuultu sitä, että Allianssi olisi irtisanoutunut strategisesta tavoitteestaan olla keskeinen toimialan yhdistäjä. Niin kauan kun tuota pidetään yllä, joutuu se tekemisissään olemaan laajemman tarkastelun kohteena halusipa sitä tai ei.  

Yt neuvottelujen lisäksi Allianssi ilmoitti helmikuussa myös, että sen tapahtumatuotannossa tapahtuu muutoksia. Allianssi on vastannut itsessään ihan hyvin Allianssi risteilyistä, nuorisotyöpäivistä ja Nuori -tapahtumista, jotka ovat olleet merkittäviä toimialan valtakunnallisia kokoontumisajoja. Jatkossa käy niin, että järjestö toimii näiden järjestelyissä aiempaa laajemmin yhteistyössä muiden alan toimijoiden kanssa. Tarkasteluun nousevat järjestämispaikkakunnat ja -tavat sekä osallistumismaksut. Tavoitteena on helpottaa osallistumista. Tätä kehitystä on syytä tervehtiä ilolla. 

Myös Lapissa tapahtuu.

Täällä pohjoisessa valtion aluehallinnolla on ollut lääninhallituksen ajoista lähtien jo 1980 -luvun alusta iso merkitys maakunnan nuorisotyön puolestapuhujana ja tukijana. Organisaatiot ovat muuttuneet viime vuosina lähes samaan tahtiin, kun Metsähallituksen vastaavat, mutta tekeminen on säilynyt. Kohta taas muuttuu, oliko se nyt joko Luova vai Luomu joka odottelee tuloaan.  En muista, mutta sen tässä on oppinut, että itsestäänselvyyksiä ei ole. On syytä varautua, johonkin…

Lapissa käynnistyy nyt keväällä Tornion hallinnoimana Lappi Nyt -hanke, jonka tavoitteena on yhdistää ja kehittää pienten lappilaiskuntien nuorisotyötä. Hienoa. Erityisen hienoa on se, että yhteisellä työllä on tarkoitus nostaa esiin ja kehittelyyn ihan tukitavallisen ennaltaehkäisevän ns. perusnuorisotyön asioita.  Hommaan on lähdössä mukaan melkein kaikki kunnat.

Tätäkin juttua on tervehdittävä ilolla. Lopultakin jotain tämmöistä.

Ja jos ajattelen mitä kaikkia muutoksia on tulossa meillä Inarissa, maakunnassa sekä valtakunnallisesti, niin ajoitushan on mitä mainioin.

Se on täydellinen…

Skoeoe

Muutoksen tuulia...

Kirjoitellaanpa nyt tämmöinen.  Tätä blogia päivitän näillä näkymin vielä yhden kerran, mutta se on toinen juttu se. Kesällä tulee vielä yksi ja se siitä… Näin taitaa olla, vaikka ansioitunut nuorisotutkija Tomi Kiilakoski taisi todeta, että olen lopettanut blogini useammin kuin Hector konserttikiertueensa. Kohta loppuu. 

Tuli pyörähdettyä Kirkkoniemessä. Taisi olla kolmas kerta putkeen ystävyyskuntien Sör-Varanger, Petsamo ja Inari kohtaamisia siellä. Ihan siistiä… Mukana oli nyt myös ivalolainen heavybändi IWI. Hyvä meininki: NuValaiset voi tunnetusti lähettää mihin vain edustamaan Inaria ja niin muuten voi IWIn pojatkin. Hyvin vetivät. Kunnon metalliörinää pitkästä aikaa… Kymmenen vuotta sitten se oli vallalla oleva lajityyppi, nyt katoava luonnonvara. Niin se maailma muuttuu ja heittelee…

 Taisi olla minulle lajityyppinsä viimeinen reissu tämä. Kaikki mihin sotkeudun alkaa kyllä nyt olla lajityyppinsä viimeisiä… Minulle. Ei muutoin kyllä…

Inarin nuorisotyössä eletään monien muutosten vuotta juuri nyt.

Ivalossa käynnistyy uuden koulukeskuksen suunnittelu. Siitä tulee iso: 0 lk.t  – lukio kolmoset ja kaikki samaan kouluun, joka rakennetaan näillä näkymin nykyisen Ivalon ala-asteen paikalle Ivalojoen pohjoispuolelle.  Ihan nykypäivän ratkaisu. Näitä löytyy. Lokakuussa piipahdettiin Ounasrinteen Monipalvelukeskuksessa Rovaniemellä katselemassa. Hyödyllinen reissu: nyt tiedetään ainakin se miten nuorisotiloja ei tuommoisessa kokonaisuudessa pitäisi toteuttaa.

Tiedetään mistä uutta rakennettaessa luovutaan: Ivalon Urheilutalo ja nuorisotalo Stönö on yksi niistä, jotka jyrätään maan tasalle tai joista muuten vain luovutaan.

Me tietenkin mietimme kuumeisesti sitä mikä on nuorisotyön ekologinen lokero Ivalossa jatkossa. Koulukeskus vai jotain muuta? Ydinkysymys, johon pitää löytää ratkaisu (tai ainakin esitys siitä mikä olisi järkevintä) vielä ennen kesälomia.

Järkevää olisi sijoittaa kaikki palvelumme yhteen paikkaa nykyisen kolmen sijasta. Alkaa näyttää siltä, että se yksi paikka voisi olla muualla kuin uudessa koulukeskuksessa. Mutta saa nähdä. Mietintä jatkuu. Linjapäätöksellä on kiire: aikaa on tämä kevät.

Viestintäpajaa on kehitelty kunnanhallituksen sille jo heinäkuussa 2017 hyväksymän kehittämissuunnitelman mukaisesti kohti ohjaamomaista työtapaa, yhden luukun palvelupistettä. Yhteistyötä eri suuntiin on vahvistettu tavoitteellisesti ja media ei ole enää ainoa vaihtoehto: paja toimii seinättömän työpajan periaatteella, joka tarkoittaa sitä, että nuoria kuullaan aiempaa enemmän, kun mietitään mihin heidät sijoitetaan. Mediamahdollisuus on silti edelleen hieno: kaikki otetaan mukaan ja jos muuta ei heti löydy, viestintäpaja helpottaa. Näin on hyvä, vaikka tai siitä huolimatta, että nuoriso-työttömyys on erittäin hyvällä tasolla Inarissa juuri nyt.

Kehittämistyö jatkuu siten, että etsivä nuorisotyö on keskiössä.     

Inari lähtee mukaan Tornion nuorisotoimen hallinnoimaan Lappi NYT -hankkeeseen, joka on tarkoitettu pienten kuntien perusnuorisotyön yhteiseksi kehittämishankkeeksi Lapissa. Hienoa… Edessä on sama mitä viestintäpajan kehittämistyössä on jo tehty: perusnuorisotyön perusteita pohditaan ja työn tavoitteita sanallistetaan muotoon, jonka luulisi kelpaavan päättäjille ja kuntalaisille. Kyse on ennaltaehkäisystä. Kyse on ajoissa toimimisesta. Ja vielä: kyse on siitä, että nuorisotyö osaltaan vahvistaa nuorten itsetuntoa. Sen pitää olla korkeaa tasoa vaiheessa, jossa opinnot jossain muualla kutsuvat. Tämä on tosiasia, johon puuttui myös edellä mainittu tutkija Tomi Kiilakoski tutkimuksessaan I’m ´fire but my environmemt is the lighter: pohjoisen nuoret ovat kotiseutukiinnittyneitä, mutta opettelevat samalla lähtemisen taitoja.

Kesäkuussa minulle tulee täyteen 38 vuotta kunnallisessa nuorisotyössä Inarissa. Voi hyvinkin olla, että 40 jää täyttymättä. Yhdensortin muutos se on sekin paitsi minulle myös alaisilleni … Joku tulee ja ottaa paikan. On kyllä jo aikakin sanon minä. 

Wanted: nuorekkaat ajatukset…!!! Hieno paikka jollekulle tehdä nuorisotyötä siksi, että ”nuorisopäällikön”  homma Inarissa on vaan yksinkertaisesti tosi hieno paikka tehdä nuorisotyötä. Tähän palaan siinä vihonviimeisessä blogipäivityksessäni myöhemmin. Inari on antanut paljon.

Meidän liikuntasihteeri Marke irtisanoi itsensä 1.1.2018 alkaen. Kun on ollut tiedossa, että mahdollisesti minun päiväni täyttyvät syksyllä, tapahtui niin, että liikuntasihteerin virka täytettiin määräaikaisena 30.9.2018 saakka. Ja samalla selvitellään mitä tehdään...

Ajattelen lähtökohtaisesti niin, että Inari tarvitsee edelleen sekä nuoriso- että liikuntasihteerin.   Surkeana vuonna 2009 tulin kokeilleeksi lähes puolen vuoden ajan yhdistelmää. Tosi vaikea rasti, johon palaan joskus, jos teen muistelmat.  Lyhyesti: haastava ja lähes toivoton yhdistelmä. Nuorisotyölle vaikea: Inarissa liikuntaseurojen taholta paine kuntaan on tosi kova ja voin vain arvailla mihin päädytään… Hiihtotapahtumat, jääkiekko ynnä muuta vie ja muu vikisee.

No. Olen jättänyt lautakuntia kiertävälle radalle oman käsitykseni siitä mikä olisi hyvä.

Asiaa liittyy seuraava: sivistyslautakunta päätti kokouksessaan kesällä 2017 käydä keskusteluja siitä voisiko kunta järjestää Inarin kirkonkylän Nuorisotila Vintin toiminnan ostopalveluna Nuorisokeskus Vasatokalta.

Jaa-a. Ei kuulosta hyvältä muuta kuin siinä tapauksessa, että ei ole oikeasti muuta vaihtoehtoa. Vasatokan olisi hyvä keskittyä valtakunnallisen ja kansainvälisen perustehtävänsä ohella alueelliseen nuorisotyöhön eikä lähteä mukaan paikalliseen, peruspalvelutyyppiseen toimintaan. Alueellisesta toiminnasta käy hyvin esimerkiksi liikkuvan saamenkielisen nuorisotyön kokeiluhanke, joka Inarissa toteutetaan syksyllä 2018 Selvä Peli –hankkeena, jota hallinnoi Saamelaiskäräjien nuorisotyö. Aseman Lasten tukema kokeilu on kiintoisa ja palvelee koko saamelaisaluetta.

Jos Inarissa tehdään yhdistelmävirka (liikunta + nuoriso = vapaa-aikatoimi), niin silloin nuorisotyö selvitäkseen omista jutuistaan, niistä joita on vuosikaudet kehitelty, tarvitsee nuorisotyöntekijän. Se tarvitsee sen nuorisotyöntekijän, jonka vakinaistaminen oli äärimmäisen lähellä vuonna 2012: nuorisotyöntekijän Inariin. Yhdistelmäviran olosuhteissa siihen tehtävään tulisi liittää muutakin kuin Vintti ja koulu- sekä oppilaitosyhteistyö Inarissa. Jo nyt määräaikaisuuksin (ovi käy koko ajan, ei hyvä) hoidettuun tehtävään sisältyy nuorisotyön nettisivut sekä sometyö. Sopivia juttuja nuorisosihteeriltä siihen olisivat nuorisovaltuuston yhteyshenkilön tehtävät ja kansainvälinen toiminta. Ainakin.

Näin minun mielestä. Mitä tapahtuu ja tehdään, on sitten toinen juttu.

Niitä päätöksiä odotellessa…

Skoeoe  

Ai niin... Terveriset ja recpect Erik Häggman. Työpaja - etsivä - kv nuorisotyö Grand Old Man. Visionääri ja nuorisotyön tulisieluinen puolestapuhuja. Ajattelija... Nuorisotyöfilosofi... Toisenlainen valtionhallinnon virkamies, jonka eläköitymisseminaaria pidettiin Turussa viikko sitten. Lokoisia eläkepäiviä... Ei unohdu nimi eikä työ...   

Kevättiedote 2018

Tehdäänpäs tähän väliin perinteinen kevättiedote -päivitys. Kohtapuoliin tulee vielä nuorisotyön kevään ja lähivuosien näköalpja koskeva teksti. Kesällä vielä yksi ja sitten se taitaa lopultakin olla Game Over tämän blogin kanssa...

Mutta tältä näyttää Inarin nuorisotyön kevät 2018: