sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Kilometri on konkreettinen olosuhdetekijä...!!!

Vielä löytyy jotain mitä vuosien varrella ei ole tullut tehtyä. Tänä keväänä piti vaihtaa Seinäjoen nuorisotyöpäivät Etsivän työn Espoossa pidettyyn verkostotapahtumaan. Ensimmäinen kokemus oli tämä minulle lajityypissään ja ihan kiintoisa olikin...

Minulla oli osallistumiseen erityinen syy. Järjestäjät pyysivät meidän etsivä Ronjaa ja minua vetämään workshoppia teemalla Syrjäkylänuoruus ja arjen maantiede, kun kaikkialle on pitkä matka. Pääherättelijäksi ilmoitettiin tulevan tutkija Päivi Harinen Itä-Suomen yliopistosta.

Olen pitänyt nuoria kasvukeskuksiin luovuttavan ReunaseutuSuomen nuorisotyön asioita esillä jo pitkään ja monin tavoin. Tai ainakin olen yrittänyt sitä, se on lempiteemojani valtakunnallisessa keskustelussa ja siltä  pohjalta olisi tuntunut jonkinmoiselta rintamakarkuruudelta kieltäytyä pyynnöstä.

En tiennyt etukäteen kuinka mittava etsivien verkoston tapaaminen on, lähes 350 osallistujaa on yhden nuorisotyölajin kokoontumisajoksi huomattavan iso. Vireä meininki, hyviä teemoja ja alustuksia. Ihan en pidä siitä, että tällaisessa teemajutussa päädytään väistämättä kapeahkoon nuorisotyön tarkasteluun ja kaiken perusteluun sen oman kautta, mutta se on toinen juttu eikä se lopulta niin hirveästi häirinnyt.

Oma workshoppimekin veti ihan mukavasti, meitä oli Hulabaloo ryhmätilassa kaikkiaan kolmisenkymmentä. Pikakierros osoitti, että teema ei kiinnostanut vain heitä, joita asia koskee jokapäiväisessä elämässä. Muutama suomalaisittain ison kaupungin edustajakin oli mukana ja hyvä niin, samanhenkisten keskustelu ei kanna kovin pitkälle.
Hieno keskustelu. Tutkija Päivin lähtökohtana oli nuoruus syrjäkylässä, se miten elämä avautuu nuorille reuna-alueilla. Tapaus Inarin käsittely täydensi kuvaa: mitä merkitsee se, kun nuoret joutuvat poistumaan kotiseudultaan muualle jatko-opiskelemaan varsin nuorina.

Mitä todettiin? Todettiin, että politiikkaohjelmien uljailla yhdenvertaisuuslausekkeilla ei ole mitään tekemistä elävän Hylkysyrjäläisen todellisuuden kanssa. Nurkkapaikkanuoruus ei suosi osallisuutta ja perheiden tuen merkitys, vaikkapa harrastuksiin osallistumisen mahdollistajana on tosi korkea. Siinä parempiosaiset pärjäävät. Eriarvoisuus on läsnä...

Todettiin, että ylevien tasa-arvolausekkeiden sijasta kaikkien pitäisi tunnistaa ja tunnustaa alueiden erilaisuus ja siitä nousevat erilaiset mahdollisuudet. Suomi on suuri ja monimuotoinen maa. Päivien teemat nousivat tietysti etsivän nuorisotyön lähtökohdista. Jos toimintaa halutaan tasapäistää ja asettaa sille liian tiukkoja mittareita, ollaan hukkateillä. Erilaiset lähtökohdat pistävät valitsemaan toisin Ilomantsissa kuin vaikkapa Lahdessa.

Kilometri on konkreettinen olosuhdetekijä. Surkeat julkiset liikenneyhteydet nousevat keskusteluun miltei poikkeuksetta, kun reuna-alueiden nuorten elämää tutkitaan sekä kartoitetaan tai nuorten kanssa muutoin keskustellaan. Vain koulukuljetukset toimivat. Meilläkin nuorisovaltuusto on käsitellyt monesti tätä asiaa. Siihen vaikuttaminen on äärettömän hankalaa ja niinpä NuVa on turhautuneena antanut asian nyttemmin olla.

Tutkija Päivi päätyi kuitenkin haastamaan nuoret ja päättäjät: kuinka pitkään reunanuorten pitää tyytyä erilaisiin epätyydyttäviin elämän kompromissijärjestelyihin? Onko oikein olettaa, että heiltä vaaditaan miltei hillitöntä oma-aloitteisuutta, jotta heidät huomioidaan? Vahvojahan heidän täytyy olla jo muutoinkin.

Hyviä kysymyksiä. Niistä oli mukava keskustella. Niistä olisi mukavaa keskustella myös vaikkapa Allianssi -risteilyllä tai nuorisotyöntekijäivillä. Pari kertaa olen maininnutkin, mutta olen lopulta päätynyt kuunteluoppilaaksi suurten kaupunkin nuorisotyön haasteita käsitteleviin sessioihin.

Eikö olisi jo aika tehdä tähän muutos? Olisi konseptikin valmiina... :)
Vielä tuosta Hylkysyrjäworkshopista. Päivi Harinen totesi, ettei tiedä nuorisotyöstä juurikaan. Siltä pohjalta hän kertoi mitä ennakkomielikuvia etsivä nuorisotyö hänessä oli ennen Espoota herättänyt: etsivä nuorisotyö etsii nuoria, mutta se etsii myös nuorille paikkoja elämässä. Hienosti sanottu, komppaan.... Siihen sisältyy myös etsivän työn ajoissa toimimisen, ennaltaehkäisevän otteen ulottuvuus.

Kyllä kelpasi tapahtuman toisena päivänä muuten olla lappilainen valtakunnallisessa happeningissä, kun Kemin Argosin jäätävän upea etsiväkaksikko Satu ja Janne valtasivat stagen. Melko ravisteleva ja rehellinen show. Kertoi Janne jälkikäteen, että ei ollut ihan pieni se etsiväporukka, joka oli kiitellyt jälkikäteen siitä, että olipa hienoa, kun oli noin konkreettista. Niin, kumma juttu...

Skoeoe



torstai 19. maaliskuuta 2015

Dilemma: periaatteet ja sovellutus

Toimikautensa kalkkiviivoilla huojuvan hallituksen yksi näyttävä kärkihanke oli nuorisotakuu. Idea on erinomainen ja tavoitteet ylevät: niiden mukaan mm. jokaiselle vastavalmistuneelle alle 30 -vuotiaalle tarjotaan työ-, työkokeilu-, kuntoutus- tai työpajapaikka kolmessa kuukaudessa työttömäksi ilmoittautumisesta.

Nuorisotakuun hyvä puoli on se, että se on yhtäältä tuonut tärkeät asiat keskustelun keskiöön ja toisaalta virkistänyt erityisesti paikallistason yhteistyötä. Se on virittänyt myös hankkeita, joilla yritetään edistää uudentyyppistä palvelutarjontaa ja yhden luukun periaatteen toteuttamista.

Tulostensa puolesta takuu on ajautunut talousmyrskyjen ristikkäisaallokossa karikolle: nuorisotyöttömyys on noussut tasolle, jossa ennen ei ole oltu. Työmarkkinat eivät vedä ja tämä näkyy tietysti nuorten osalta myös. Nuorisotakuuta on kritisoitu siitä, että taloudelliset panostukset ovat olleet tarpeeseen nähden ihan riittämättömät. Etsivää työtä ja työpajoja on tehorahoitettu, mutta mitäpä sitten?

Hämmennystä nuorisotakuun toteuttamiseen on aiheuttanut myös se, että valtion tuottavuusohjelmissa kieriskelevä työhallinto on linjaillut sekä palveluitaan että myös työllistämisen keinojen kriteerejä sellaisella tempolla, että heikompaa on hirvittänyt. Toiminta on vaikuttanut tempoilevalta ja nuorten työpajoja sekä työllistämistä hoitavien ihmisten näkökulmasta kummalliselta ja epäjohdonmukaiselta. Muutoksista ei ole neuvoteltu eikä tiedotettu etukäteen, niitä on vain tehty. Tämä on ollut todellisuus käytännössä koko 2010 -luvun ajan.

Tänään 19.3 on uutisoitu siitä, että Työ- ja elinkeinoministerön Nuorisotakuutyöryhmä on saanut työnsä valmiiksi ja esittää, että nuorisotakuu on vakinaistettava ja  että sen toteuttaminen on kirjattava myös seuraavaan hallitusohjelmaan.

Hyvä. Mutta oireellista kyllä: työryhmä ei ole laskenut mitä nuorisotakuun toteuttaminen maksaa. Se tyytyy toteamaan, että toteuttamisen pitää olla pitkäjänteistä ja resurssien riittävät.

Näin työryhmä. Pari päivää aikaisemmin ainakin Inarin kuntaan saatiin maakunnan TE-toimistolta kirje, jossa toimisto linjaa kuntiin ja palkkatuen käyttöön liittyviä tulevia painotuksiaan. Määrärahojen niukuuden ja työttömyyden rakenteen vuoksi TE-toimisto toteaa, että painopiste palkkatuen myöntämisessä jatkossa on pitkäaikaistyöttömissä.

Nuoriin liittyen tulkinta ón karua luettavaa: palkkatukea myönnetään vain nille asiakkaille, joilla on monialaisen yhteispalvelun tarve. Sen lisäksi 25 vuotiaiden tulee olla yhtäjaksoisesti työttömänä vuoden ja alle 25 -vuotiaan työttömänä yhtäjaksoisesti puoli vuotta.

Mitähän tuo yhteispalvelu sitten lienee?  Jää nähtäväksi. Varmaankin ne 14 paikkakunnan Ohjaamot joit perustetaan ESR-hankkeen kautta ovat sellaisia. Missä lie lähin? Ivalossa on postilaatikko elinvoimatalon seinällä, mutta sehän on toinen tarina se...

Työpajaihmiset ovat kummissaan. Nuorisotakuun toteuttamisen kannalta linjaus on järjetön. Se rankaisee niitä nuoria, jotka valmistuvat, mutta jotka eivät huonon työmarkkinatilanteen vuoksi työllisty suoraan. Sitä miten tämä vaikuttaa työpajatoiminnan onnistuneeseen pyörittämiseen, en viitsi edes ajatella.

Aiheetta enempään. Tämä taisi olla viimeinen blogiteksti tähän teemaan liittyen...

Skoeoe




perjantai 6. maaliskuuta 2015

Dilemma


Opetus- ja kulttuuriministeriön maakuntakierros nuorisolain uudistamisen merkeissä täyttyi Rovaniemellä 28.2.2015. Olipas kiintoisaa.

Sinällään oli hienoa, että etukäteen oli pyydetty monta kommenttia henkilöiltä, jotka edustivat laajasti maakunnan nuorisotyötä. Taisi kumminkin käydä niin, että tarjonnan runsaus kääntyi itseään vastaan.

Olin nimittäin aika pettynyt siihen, että keskustelua ei käyty. Ei vaikka mainiot alustukset luultavasti olisivat sitä virittäneet. Jotenkin jäi vaikutelma siitä, että sitä ei edes haluttu. Niin pikatahtia poistuttiin lähtökahveille ja sitä kautta nelostielle. Luentosaliin jäi leijumaan sanomattomien kysymysten ja mielipiteiden vire.

Vahvimmin kommenteissa otettiin kantaa sihen, että lakiuudistuksessa nuorisotyön perustehtävää tulisi kirkastaa ja perustoimintoja koskien lain tulisi olla nykyistä velvoittavampi.

En ollut yllättynyt. Niinpä tähän alkuun teen jotain mitä en ole ennen tehnyt: heitän linkin Selvä Kelin blogitekstiini, jonka kirjoitin jo lähes viisi vuotta sitten. Sieltä löytyy pohjustusta tähän päivitykseen.

http://selvakeli.blogspot.fi/2010/05/kaksi-kuvaa-nuoriso-ohjaajasta.html

Kantsii lukea tai sitten ei. Tuo teksti on joka tapauksessa eniten luettu kaikista blogin yli 200 päivityksestä. Se kertoo jotain. Se, että olen kirjoitellut sen havaintojeni pohjalta jo keväällä 2010, kertoo taas siitä, että tämä teksti käsittelee asiaa, joka todellakaan ei ole uusi.
Perusnuorisotyön edellytysten turvaaminen nousi siis Rovaniemellä esiin monissa etukäteen pyydetyissä puheenvuoroissa.

Nuorisotyön kentällä on havaittavissa sisäistä jännitettä, joka nousee siitä mihin toimialan sisällä on viimeiset vuodet keskitytty. Nuorisotyö valtakunnallisesti on tehnyt hyvää työtä ottaessaan esille pulmia, joihin on haluttu etsiä ratkaisuja. Taloudelliset panostukset työpajoihin ja erityisesti etsivään nuorisotyöhön vuodesta 2008 alkaen ovat nuorisotakuun toimeenpanon ohella olleet keskustelun keskiössä viimeiset vuodet. 

Tulipaloa sammutellessaan nuorisotyö on löytänyt paitsi ulkoista hyväksyntää myös tuikitärkeitä euroja toimintaan. Hätä on hyvä peruste. Jokelan ja Kauhajoen traagiset tapahtumat heijastavat ajattelunkulkua raadollisimillaan: tietenkin pitää panostaa, että tämä ei toistuisi...

Hyvä näin tottakai. Panostukset euroina eivät ole pois muusta. Sitäpaitsi, kun nuoria on hukattu, on heidät löydettävä takaisin, ilman muuta. Etsivä työ on siitä näkökulmasta menestystarina, sillä siellä tehdään valtavalla sykkeellä laadukasta työtä.

Mutta kyse onkin muusta. Hankepohja ja erityistuki on ohjannut paitsi toiminnan suuntautumista myös nuorisotyön itsensä ajattelua ja tiedottamista pois siitä mitä kuitenkin mantranomaisesti toistellaan: mehän ennaltaehkäisemme... Sopii kuitenkin kysyä, että näinkö...

Etsivä työ on syntynyt jäkijättöisestä havainnosta. Sillä on tietenkin perustansa ja oma ennaltaehkäisevä, isokin sellainen, roolinsa. Mutta joihinkin virheisiinhän se menestystarina rakentuu, virheisiin jotka on toki tehty muualla kuin nuorisotyössä.

Olen jo pitkään pohtinut tätä. Miksi koko kehittämistyötä leimaa takapainotteisuus. Miksi emme keskustele siitä, että milloin ja mitä pitäisi tehdä, että uusia palopesäkkeitä ei syntyisi.

Niin. Sellainen ei ole mediaseksikästä, se ei myy eikä sillä tuoteta euroja. Hyvissä ajoin tehty perustyö on itsestäänselvyys, jota kukaan ei oikein haluaisi rahoittaa.

Vai miten on? Minulla on kiusallinen olo siitä, että nuorisotyö on itse rakentanut itselleen ilmeisen tahattomasti mutta kumminkin hankalan asetelman: vastakkainasetelun, jossa se alkuperäinen, ennaltaehkäiseväksi tarkoitettu tallautuu kohdennetun ja osin jo korjaavaa työtä lähestyvän ja ulkopuolisilla euroilla rahoitettavan toiminnan alle.

Olen ollut huomaavinani, että asetelma on hämmentänyt erityisesti arjen ihan tuikitavallista nuorisotyötä tekeviä työntekijöitä, heitä jotka puurtavat nuorisotiloilla ja tapahtumissa. Heidät arvotetaan eri lailla kuin vaikkapa etsivät. Tai näin he kokevat asian olevan,

Kyse ei ole rahasta. Kyse on henkisestä eriseuraisuudesta, johon eivät ole syyllisiä nuorisotilaohjaajat sen enempää kuin kohdennettua poika-, tyttö-, etsivää-, kulttuurista-, koulu-, kauppakeskus- tai mitä tahansa nuorisotyön alalajia tekevät työntekijät.

Syyllinen  on systeemi, joka ruokkii eriseuraisuutta, luokittelee nuorisotyötä, etsii painopisteitä, kehittelee mittareita, antaa rahaa kulloinkin mediaseksikkäimpiin juttuihin.... Mihin me päädymme, pieni toimiala, joka tekee tärkeää työtä? Kuulin, että kohdennettu nuorisotyö on ollut erään erityiskurssin valintakriteerinä. Siis, jos olet perusnuorisotilatyöläinen voit unohtaa. Jos teet vaikkapa sukupuolisensitiivistä työtä: tervetuloa. Aika huimaa. Ei hyvä.

Eikö olisi aika puhua nuorisotyöstä, jota voidaan tehdä eri tavoin? Ainakin täällä missä joka hommaan ei ole realismia saada omaa erityisnuorisotyöläistä...

Kyselee

Skoeoe

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Nuorisolakia uudistamassa...


Nuorisolakia uudistetaan. Uuden lain pitäisi olla voimassa 1.1.2016. Tahti on semmoinen, että heikompia hirvittää...

Opetus- ja kulttuuriministeriö on kiertänyt maakunnissa informoimassa ja kuulemassa ahkerasti. Kierros päättyy Rovaniemelle ensi perjantaina 27.2. Mielenkiintoista. Odotan innolla miten keskustelu käy...

Lupasin itselleni, etten kommentoi julkisesti. Melko hyvin päätös piti. Lappilaisen päätoimittaja Riitta oli kumminkin niin sinnikäs, että tänään siinä lehdessä on luettavissa oma kannanotto. Pistän sen tähänkin.

Mantamahdollistaja Riitasta sen verran, että pisteet hänelle. Ei siitä, että hän onnistui jallittamaan minut, vaan siitä, että hän on antanut lehdessä paljon tilaa lappilaiselle nuorisotyölle ja nuorille. Mahtavaa, arvostan todella kovasti. Mutta se kannanotto:


Nuorisolain kynsitulilla…
Jos en väärin muista, nyt on menossa kolmas nuorisolain uudistamiskierros oman inarilaisen nuorisotyöurani ajoilta. Tahti ollut kerta vuosikymmenessä.
Minulla on selkeä muistikuva parinkymmenen vuoden takaa, lakiuudistusvuodelta 1996. Oli huono hillavuosi. Liikuskelin Karigasniemen tie varren jängillä ja turhautuneena hillattomuuteen nousin lähitunturiin. Sieltä näki kauas Muotkatuntureille ja myös Utsjoen suuntaan. Pötköttelin tunturikoivikossa, kun tajuntaan piirtyi absurdina ajatuksena se, että yhteiskunta on kehittänyt nuorisopolitiikan tännekin. Ajatus kummitteli korvien välissä koko päivän ja piirtyi kysymyksenä mitä sillä ja nuorisotyöllä on tekemistä täällä. Aika outoa, luulisi että tunturi inspiroisi aivan muihin mietteisiin.

Sittemmin on tapahtunut paljon. 

Nuorisotyö on laji, jossa tekeminen tempaa mukaansa ja usein vimma on ajatusta edellä. Työ on täynnään kiintoisia kokeiluja ja onnistuneita toimia, sellaisia jotka koukuttavat ja vievät eteenpäin. 

Ajatus puolestaan vaatii rauhoittumista. Työtovereiden tapaamisesta saa hyvät sytöt ja ajetuilla kilometreillä on ajatusta edistävä vaikutus. Monilla kynsitulillakin on tullut pohdiskeltua nuorisotyön maailmaa. Suurimmat niistä tulista ovat ne kolmen metrin kynsitulet, ne joilla ajatus on ollut todella kirkas ja joiden lämmöstä on loihdittu parhaat ideat.  Ja taas on menty…

Kun on riittävän kauan hommissa, saa mahdollisuuksia ottaa kantaa. Ellen väärin muista, niin olen arvioinut julkisesti ainakin kahta lakiuudistusta ja yhtä hallituksen lapsi- ja nuorisopoliittista ohjelmaa. Ja kun ihminen on lappilainen nuorisotyöntekijä, on kehys selvä: kauas on pitkä matka, verkostojen yhteistyö on voimaa, perinteinen monikulttuurisuus elää ja maassamuuttoon liittyvän työn tarve on voimissaan. Tulevaisuuden Lapin itsetunto on juuri niin vahva kuin niillä nuorilla, jotka maakunta lähettää Innovaatio-Suomen kasvukeskuksiin toteuttamaan opinnollisia unelmiaan ja ottamaan mittaa elämästä.

Lueskelin ministeri Pia Viitasen nuorisolain uudistamiseen liittyvää tiedotetta. Jotenkin päädyin kysymään, että löytyykö uutta auringon alla. Tiedotteessa hehkutellaan tavoitteella turvata palvelujen saatavuuden tasa-arvo ja yhdenvertaisuus koko maassa. 
Ei, ei taas tätä. Jos tuota lukee kuin piru raamattua, niin se on kuin läiskäisy märällä rätillä päin naamaa. Miksi pitää kirjoitella tuommoista, josta kaikki täällä tietävät, että se ei ole totta. 

Huomioni kiinnittyi myös siihen, että rakettimaisesti eri puolille maata levinnyt etsivä nuorisotyö on tiedotteen suurin viime vuosien menestystarina. Onhan se toki sitä ja siellä tehdään todella arvokasta työtä kovalla sykkeellä. Silti: virhe ei ole nuorisotyön, mutta joidenkin virhearviointien varaanhan se menestystarina rakentuu.
Minun onni taitaa olla se, että nyt on menossa työkohdaltani viimeinen lain uusintakierros. Semmoinen lapsenuskoinen toive on, että seuraavalla kierroksella ei enää pidettäisi tulipalojen sammuttamista keskiössä. Jospa palattaisiin juurille ja nuorisotyö keskittyisi sammuttelun sijasta toimintaan, jolla tuetaan sitä, ettei uusia palopesäkkeitä löydy. Siinä on vinha ero.

Niin. Ei tämäkään kierros taida olla kolmen metrin kynsituli, lopullinen ratkaisu. Eteenpäinmeno kuitenkin. Sitä paitsi palveluthan voivat sijoittua mihin tahansa ja silti tie lappilaisnuorille on avoin muutenkin kuin poismuuttomielessä.  

Palataanpa sinne Karigasniemen tien varteen. Ei niiltä ”minun” hillajängiltä ole mikään matka sinne mistä muuan Ailu Valle on noussut oman kulttuurinsa valovoimaiseksi lähettilääksi.  Itsetunto ja tahto, niitä ei onneksi voi määritellä pykälillä tai momenteilla.  Niihin voidaan kylläkin vaikuttaa. Jopa nuorisotyö voi.

Oli laki mikä tahansa, nuorisotyö tarvitsee ennakkoluulottomuutta ja tervettä itsetuntoa. Se tulee tekemisestä. Ja siitä, että käyttöön otetaan se paras voimavara mikä on: lappilainen nuori.

Kun Saamelaiskäräjien ja Tornion nuorisoneuvostot ja Inarin nuorisovaltuusto lähtivät syksyllä tapaamaan opetusministeriä ja valloittamaan Helsinkiä, ja muodostivat yhteistyön allianssin, Pohjosen Vinkkelin, meillä nuorisotyöläisilläkin oli kyllä voittajafiilis. Missähän se onkaan, se Innovaatio-Suomi…

Mietiskelee

Skoeoe

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Edunvalvontaa, osa III: Hetta

Tulipahan tehtyä jotain mitä työmielessä on tullut tehdyksi harvakseltaan: kävin Hetassa. Edellinen kerta taisi olla keväällä 1998, Saamelainuorten taidetapahtuma, Angelin nuoret ja sitä rataa. Oli siis jo aika semminkin kun Enontekiön vapaa-aikasihteeri Heikki on pitäaikainen ystäväni ja henkilö, jonka työtä haasteellisissa oloissa olen aina arvostanut.

Kauas on tosiaan pitkä matka... Kun kuntauudistusta yriteltiin, spekuloitiin jonkinverran Saamen kunnalla, joka joidenkuiden päiväunissa olisi muodostettu Suomen saamelaisalueesta. Olisihan se ollut varsinainen maantieteellinen riemuvoitto. Jo mennessä Pokan Tievabaarin 4 euron munkkikahveilla tuli mieleen, että ehkäpä pitäytyminen mykyisessa kuntajaossa oli perusteltua.

Mikä vei Enontekiölle? Oikeusministeriön yhdenvertaisuushankeen YES7 työpaja Saamelaisalueen kuntien nuorille. Tavoitteena oli koota 25 nuorta alueen kunnista sekä Saamelaiskäräjien nuorisoneuvostosta arvioimaan nuorille tarkoitettujen palveluiden toteutumista pohjoisessa. Alunperin ajatuksena oli kaiketi toteuttaa työpaja Inarissa, mutta Sajoksen suunnittelukokouksessa joulukuussa tuumittin, että voisiko joskus järjestää jotain myös muualla. Ei niin, että järjestäminen olisi jotenkin vastenmielistä, päinvastoin. Mutta, jos kaikki aina toteutetaan yhdellä paikkakunnalla, katoaa lopulta arkikokemukseen pohjautuva tuntuma siitä, että saamelaisalue on muutakin kuin Inari.

Luulen, että ratkaisu oli oikea ja siitä oli hyötyä ennenmuuta enontekiöläisnuorille ja nuorisotyöläisille. Näin, vaikka osallistujatavoitteesta jäätiinkin aika tavalla. Aina on kaikenlaisia päällekkäisyyksiä eikä koululaisten saaminen arkisin pois opinnoistaan pariksi päiväksi voi onnistua joka kerta. Ainakin käräjien nuorisoneuvostolaisilla ja Inarin NuVan jäsenillä näitä sanomisen paikkoja ja edustureissaamista riittää yllättävän runsaasti, joten siltä pohjalta haasteet eivät yllättäneet.

Eipä meiltäkään NuVasta ehtinyt paikalle kuin kaksi edustajaa. Loput kolme löytyivät Inarin ja Ivalon yläkoulujen oppilaskunnasta. Se olikin hienoa, uusia nuoria mukaan osallistumaan ja sitäpaitsi luulen, että tästä seuraa yhteistyön tiivistymistä. Näin ainakin puheltiin.

Osallistujakadosta huolimatta työpaja onnistui ja siinä oli paljon myönteistä pöhinää. Keskustelu oli vilkasta ja paja tuotti yhteisen nelikohtaisen manifestin siitä, mihin pohjoisessa pitäisi nuorten mielestä keskittyä:

1. Pieniä kouluja ei saa lakkauttaa...!!!
2. Lappiin ei saa lisää ihmisiä, jos heillä ei ole paikkaa missä asua!
3. Opiskelijat pois köyhyysrajalta!
4. Kaikilla pitää olla mahdollisuus opiskella haluamaansa kieltä/reaaliainetta.

Näin. Jännä juttu, mutta tavallaanhan näitä samoja esiteltiin eri paketissa samaan aikaan Ivalon Stönöllä asunto- ja kulttuuriministeri Viitaselle.

Lista muistutti etäisesti oman NuVamme kärkihankelistaa. Työpajan myönteinen pöhinä yhdessä edellisen havainnon kanssa innosti NuVan Eemeliä ja Miikkaa sekä minua esittelemään kärkihankemenettelyä läsnäolijoille. Lisäksi huomasimme riemastuttavan asian: Utsjoen NuVa on jo herännyt unestaan ja Enontekiöllä  toimintaa viritellään uuteen huomiseen. Kannustimme luomaan oman kärkihankesovelluksen. Se on yksinkertainen joskin työläs metodi, joka tuo ryhtiä ja tavoitteellisuutta NuVan toimintaan.

Jäi hieno jälkimaku paikallisista järjestelyistä, Onnin tulevaisuusverstaasta sekä ministeriön kannustavasta otteesta. Niin ja pääosanesittäjistä, pohjoisen nuorista. Kyllä se vaan on niin, että pohjoisen nuori tuntee sielunkumppanuutta toiseen riipumatta siitä mikä on kumpaisenkin kotipaikka. Niin näpsäkästi täällä toisilleen tuntemattomat nuoret ryhmäytyvät lyhyessä ajassa.

Ainoa takaisku koettiin, kun BB Andte oli estynyt saapumasta paikalle. Järkyttävä pettymys, sen kerran kun... Ja vielä Hetassa. Ei taida toistua ikinä se mahdollisuus. Ja samaan aikaan Ivalon Stönöllä meni toinen ainutkertainen mahdollisuus: ministeri nuorisotiloilla. Ai että mitä henkilökohtaisia takaiskuja ja ryppy muutoin siloiseen työpajareissuun....

Mutta toisaalta: kaikella on hintansa. Niin ja sekin, että tähän en kyllästy ikinä: pohjoisessa 
ei ole koskaan tylsää tämmöisistä pikku takaiskuista huolimatta.

Skoeoe




perjantai 20. helmikuuta 2015

Edunvalvontaa osa II: Ministeri Ivalon Stönöllä

  
                              eka kuva: Tero Titoff
.
No nyt se on nähty: ministeri Ivalon nuorisotalo Stönöllä sekä viestintäpajalla.

Asunto- ja kulttuuriministeri Piia Viitanen pyörähti Ivalossa. Iso kiitos Valtterille, joka isännöi ministeriä ja jonka idea oli se, että nyt mennään nuoret edellä. Mahtavaa... Tuon ajatuksen pohjalta kävikin sitten niin, että Pohjonen Vinkkeli pääsi toteuttamaan sitä mitä varten se puolivahingossa lokakuussa 2014 syntyi: pohjoisen nuorten edunvalvontaa...

Itse olin pelipäivänä Hetassa osallisuusjutuissa ja siitä myöhemmin sitten oma raporttinsa. Hieno reissu, jonka hinta oli se, että missasin Stönöilevän ja pajailevan ministerin. Tieto kumminkin kertoo, että oli ollut hieno ja onnistunut vierailu. Stönöllä oli käynyt niin, että oli syntynyt melkoinen mediasirkus, joka hiukan oli vaikuttanut. Mutta lopputulos on hieno: ministerivierailun mediajulkisuudessakin mentiin nuoret edellä... Mahtavaa.

Minä pistän tähän nyt kaikkien nähtäväksi yhden julkilausuman, jonka ministeri Viitanen sai. Se on ärhäkän nuorisovaltuustomme kannanotto ajankohtaisiin asioihin ja se menee näin:


"Inarin nuorisovaltuusto haluaa kiinnittää huomiota ja vedota arvoisaan ministeriin seuraavissa ajankohtaisissa asioissa:

Nuorisolain uudistus:

Haluamme painottaa, että nuorten kuuleminen on edelleen sisällytettävä lakiin. Se voi tapahtua nuorisovaltuuston tai vastaavan edustuksellisen elimen tai jonkin muun tavoitteellisen kuulemis- ja/tai osallistamis- menettelyn kautta. Säädös itsessään voi olla sitova, mutta muotoilu väljä, jotta kuntien erilaisuus tulee huomioiduksi. Nuoret ovat keskenään erilaisia ja niin ovat kuntien päätännälliset järjestelytkin, joten on huomioitava, että yksi kaava ei välttämättä toimi kaikissa maamme kunnissa.

Nuorisotyön peruspalvelut täytyy olla määriteltynä laissa. Mukautumiskykyinen lista, joka jättää tilaa paikallisille ratkaisuille, on parempi kuin ei mitään sitovaa. Työpajojen ja etsivän työn asema pitää selkeyttää ja rahoituksen pysyvyys varmistaa.

Koulutuksen yhdenvertaisuus ja koulutustakuun toteutuminen:

Parhaillaan keskustellaan lukioverkosta. Inarin NuVa on yhdessä Saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston sekä Tornion nuorisoneuvoston kanssa lähestynyt asiassa opetusministeri Kiurua (yhteinen vetoomus ohessa). Lukio on koulutuksellinen peruspalvelu ja mahdollisuus siihen on turvattava siinä lähiyhteisössä, missä nuori asuu. Lapissa maakunta tai seutukunta ei ole lähiyhteisö.  

Ammatillisen koulutuksen jatkuva keskittyminen entistä kauemmaksi reunaseuduilta on myös kehitys, joka huolettaa alueella. Voidaan aiheellisesti kysyä miten kehitys palvelee koulutustakuun toteutumista ja palveluiden yhdenvertaisen saatavuuden tavoitteita. Tälle kehitykselle on laitettava  piste.

Kohtuuhintaisten ensiasuntojen tuotanto:

Olette esittäneet huolenne nuorten ensiasuntojen vähäisyydestä. Tämä ongelma ei koske vain kaupunkeja, Lapissa moni nuori haluaisi muuttaa omilleen, mutta jäädä silti kotipaikkakunnalleen. Kaikki eivät haaveile urbaanista kaupunkielämästä, vaan haluaisivat olla mukana elinvoimaistamassa Pohjois-Suomea. Tännekin tarvitaan ensiasuntoja nuorille.

Nuorisotakuun toteutuminen ja yleiset resurssit:

Tieto kertoo, että TE-toimistot linjaavat työllistämistoimien painopistettä pitkäaikaistyöttömyyteen. Onko totta, että on suunnitteilla luopua sanssikorttien käytöstä maakunnissa ja että työllistämisvarat uhkaavat loppua jo ensimmäisen vuosipuoliskon kuluessa. Miten nämä palvelevat nuorisotakuun toteutumista sekä nuorten työpajojen toimintaedellytyksiä maakunnassa?  Mikä on ministeriöiden välisen monialaisen keskustelun merkitys ja mahdollisuudet nuorisotakuun toteutumisen turvaamisessa? Olemme huolissamme nuorisotakuun toteutumisesta tasapuolisesti kaikkialla Suomessa.

Jokaiselle lapselle oikeus harrastamiseen:

Kulttuuriministerinä haluamme tiedän muistavan nuorten harrastusmahdollisuuksia kehittäessänne tarjonnan monipuolisuuden tärkeyden. Myös pienemmillä paikkakunnilla olisi oltava tarjolla monenlaista tekemistä, jotta toiminta kohtaisi nuoret. Tämän mahdollistamiseksi voisi hyödyntää esimerkiksi nykyaikaista teknologiaa. Ehdotuksenne koulujen kasvavasta merkityksestä harrastustoiminnan saralla kuulostaa hyvältä. Silloin pitää vain muistaa tukea myös reuna-alueiden kouluja eikä unohtaa kouluhenkilökunnan asiaankuuluvaa kouluttamista.

Lopuksi:

Inarin nuorisovaltuusto toimii Suomen saamelaisalueen ytimessä ja tekee yhteistyötä Saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston kanssa. NuVa tukee Saamelaiskäräjien nuorisoneuvostoa niissä nuorisokasvatukseen ja –työhön liittyvissä pyrkimyksissä, joita sillä on mm. Ofelaš-toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi. Inarin NuVa ja Tornion nuorisoneuvosto ovat Helsingissä 29.10.2014 ilmoittaneet opetusministeri Kiurulle yhteistuumin tukevansa oheista Saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston vetoomusta.

Ivalossa 16.02.2015

Oona Pennanen                                       Maria Peltonen
puheenjohtaja                                         varapuheenjohtaja
Inarin Nuorisovaltuusto                          Inarin Nuorisovaltuusto"
--------------------------------------------------------------------------

Siistiä. Katselin Yle Sápmin Oddasatin uutisia sittemmin. Tilaisuudessa ministerille jätettiin muutama muukin julkilausuma, mm. saamelaiskäräjien nuorisoneuvosto vetosi ministeriin saamenkielen kielipesien rahoitukseen liittyen ja kaikessa uutisoinnissa tuokin on huomioitu.

Oddasatin uutisen kärki on siinä, että käräjien nuorisoneuvosto sekä Inarin NuVa ja Tornion NuNe ovat vedonneet eri tahoihin pohjoisen lukioverkon säilyttämisen puolesta. Mahtavaa.
Kannattaa katsella pätkä Areenasta niin kauan kuin se sieltä löytyy, linkki tässä  http://areena.yle.fi/tv/2398242?fb_ref=Default

Todella komeata olla yhteisrintamassa. Asia on jakamaton ja sen puolesta on syytä tapella. Lukio on todella kaikille nuorille yhteinen lähiperuspalvelu...

Joskus tuntuu siltä, että me keski-ikäiset täällä ylhäällä osaamme tuottaa eriseuraisuoutta ja eripuraa pienellä alueella saman määrän kuin jossakin ns. Suomen metropolialueessa = pääkaupunkiseudulla.

Nuorisotyöläisellä, jopa kaltaisellani inhorealistilla, on puolellaan yksi etu: usko nuoriin ja usko muutoksen mahdollisuuteen, siihen että nuoret hoitavat sen mihin me iäkkäämmät ei olla pystytty. Sitä tarvitaankin, pohjoisessa on paljon yhteisiä, jakamattomia haasteita. Yhteistyö on voimaa, eripurasta hyötyy vain maata keskittävä uuskolonialistinen Ruuhka-Suomi.

Miettii
Skoeoe

                               kuva: Tero Titoff


torstai 19. helmikuuta 2015

Kesätöihin...

Kunnan kesätyöpaikat on pistetty hakuun. Systeemi on kokenut joitakin muutoksia aiempiin vuosiin verrattuna. Hyvää on se, että nyt kunnan kesätyöpaikat haetaan yhdestä paikasta aiemman kahden sijasta. Hyvää on sekin, että haku tapahtuu nyt  oleellisesti aiemmassa vaiheessa kevättä kuin ennen.

Sekin on hyvä muistaa, että koko järjestely oli katkolla, kun toimintansa lopettaneelta Revontulisäätiöltä käytämättä jääneet eurot on käytetty loppuun. Hienoa on, että nuorisovaltuuston sekä nuorisotakuutytöryhmän työn tuloksena rahat löytyivät ainakin vuosille 2015 - 17. Kesätyöpaikka on monille nuorille se ensimmäinen työkokemus ja kunnan paikat ovat kiinnostaneet: viime vuonna hakijoita oli yli 70 ja töitä löytyi 40 nuorelle. Nyt liikutaan samoissa mitoissa. Niin ja vielä se, että yritysten kesätyötuki nuorten työllistämiseen tulee haettavaksi myöhemmin.

Ja seuraavassa nuorten kesätyöryhmän laatima hakuilmoitus, jonka perusteella toimitaan:

"Nuorten kesätytöpaikkoja voivat hakea inarilaiset 15 - 25 -vuotiaat peruskoulunsa päättäneet opiskelijat tai peruskoulunsa toukokuussa 2015 päättävät oppilaat. Työtehtävät ovat yhden kuukauden kestoisia ja ne sijoittuvat Inarin kunnan palveluihin seuraavasti:

- kirjasto (Ivalo tai Inari)                                                4
- liikuntapalveluyt (uimakoulut, urheilukentät)             6
- kulttuuripalvelut                                                           3
- nuorisotyö (nuorisotilat 3, viestintäpaja 7)                 10
- päivähoito                                                                     5
- ruokapalvelut (Ruokapalvelu liikelaitos)                     2
- kiinteistönhoito (Inari Kiinteistöt oy)                          2
- ympäristönhoitotyöt (tekninen osasto)                         4
- vanhustyö (Männikkö ja Koivikko)                             3
- kehitysvammaistyö (toimintakeskus, Kaamosranta)   2

Etusija valinnoissa annetaan niille nuorille, jotka eivät ole aiemmin olleet kunnan kesätyössä. Kesätyöpaikkoihin valitaan yksi nuori samasta perheestä/perhekunnasta. Näiden linjausten avulla kesätöistä saatava sekä taloudellinen että kokemuksellinen hyöty jakaantuu useamman perheen/perhekunnan sekä nuorten kesken. Palkkauksessa noudatetaan ns. kannustelisän periaatteita.

Hakemukset sijoituspaikkatoiveineen toimitetaan sähköpostitse tai kirjeitse perjantaihin 27.3.2015 klo 15.00:een mennessä osoitteella tuula.sarajarvi@inari.fi tai Inarin kunta, Työllisyysasiat/Tuula Sarajärvi, Piiskuntie 2, 99800 Ivalo (kuoreen kesätyöpaikka). Lisätietoja Tuula Sarajärvi, 040 - 1706867.
......................................................

Että näin. Eikun hakemaan....

Skoeoe