maanantai 22. heinäkuuta 2013

Kaatuvat kesäautot ja muuta asennepulmaa...





Päivän (22.7.) uutistarjonnasta löytyy tämmöinen otsikko: Noin puolet suomalaisnuorista räplää kännykkää mopon sarvissa tai auton ratissa. Eikä tässä tarkoiteta pelkästään puhumista ilman hands free -laitteita vaan myöskin netin selailua ja jopa tekstiviesteilyä...

Tähän on tultu. Kännykkä on monipuolinen mahdollistaja ja sitä markkinoidaan milloin milläkin ominaisuudella kehiteltynä. Kohta varmaan pitää erikseen mainoksessa todeta, että kännykässä on myös puhelinominaisuudet. Kun hommasin älypuhelimen, huomasin itsekin välittömästi sen kuinka koukuttava laite se on. Eikä puhettakaan siitä, että hallitsen sen käytön. Mutta silti se vetää puoleensa.

Mutta että ajaessa? Tuo uutisoitu Liikenneturvan tutkimus antoi viisi vuotta sitten tuloksen, jonka mukaan viidennes 15 - 19 -vuotiaista luki tekstareita ja joka kymmenes lähetti niitä ajaessaan. Aika hurja kehitys ja pelottava näköala. Näin vaikka nuoret ovat hyvin tottuneita ja nopeita käyttämään laitteidensa näppäimistöä...

Asennevika vai vimmaista uhoa

Vuosilomaa on vielä mukavasti jäljellä pari viikkoa. Olin ajatellut, että blogi lomailee myös, mutta tuo Ylen uutisointi yhdistettynä Inarin liikennetapahtumiin viimeisen kuukauden aikana herättivät uinuvan bloggarin.

Viina, auto ja vapaudenkaiho asennepulmilla ryyditettynä on pelottava yhdistelmä. Tänä kesänä Inarissa on toistaiseksi säästytty kunnan palopäällikön luonnehdinnan mukaan kuin ihmeen kaupalla pahemmitta kolhuitta. Kuukauden sisällä nuoret ovat kipanneet kolme autoa ja yhden mönkijän, terveyskeskusta, pelastushelikopteria ja LKS-vierailuja on tarvittu. Useimmissa, mutta ei kaikissa, tapauksissa matkantekoa on vauhditettu ja ajattelematonta uhoa nostatettu viinan voimalla.

Sosiaalisen median ykkösareenalla Facebookissa Inarin kansalaiskanavalla käytiin asian osalta vilkasta ajatustenvaihtoa, kun palopäällikkö nosti asian aiheellisesti esille. Hyvä näin. Näissä keskusteluissa tuppaa tosin unohtumaan se, että kaahailulla on aika monet kasvot ja syytekijät.

Humala tunnetusti alentaa kaikenlaisia kynnyksiä. Se ei kuitenkaan ole mikään nuorten yksinoikeus. Inarissa ajellaan aika surutta pikku tai isommissakin maisteissa ja kyllä tässä kunnostautuvat enemmän periaatteessa oikeasti aikuiset kuin nuoret. Ja siinä menossa kaikki liikkuva käy: auto - moottorikelkka - veneet - mönkijät - ihan mikä vehje käyttöön löytyy... Tilanne tekee varkaan, vaikka poliisi valvookin... Tämä on syytä muistaa, kun nuorista puhutaan. Esimerkillä on oma voimansa ja joskus tuntuu siltä, että kännisekoileminen motorisoiduilla kulkuvälineillä on merkillinen osa paikalliskulttuuria.

Olen pohdiskellut tuota vauhdin hurmaa. Onko kyse itsetunnon uhmakkaasta pönkittämisestä, silkasta näyttämisen halusta vai mistä. Vai onko joissain erillistapauksissa kyse siitä, että kun menee oikein pieleen, ei ole enää juurikaan menetettävää ja hätähuutoinen epätoivo ilmaistaan hurjastelemalla kunnolla.

Variaatioita on useita: humalassa, selvin päin, varastetulla tai lainatulla autolla, uunituoreella urheiluautolla, alaikäisenä, kortittomana, ajokiellossa olevalla autolla... Joku yhteinen tekijä on pakko olla, muukin kuin asenneongelma: hurjastelija on oman itsensä herra, mutta riskeeraa paljon muutakin. Nelostie on kelvoton turhaumien purkupaikka.

Pelottavinta on se ajatus, että kyse joissakin tapauksissa ainakin on arjen ihan tavallisesta irtiotosta. Kova vauhti pistää keskittymään ja vie ajatukset muusta, se on lähtökohdiltaan kuin harrastaisi purokalastusta, olisi iltarasteilla tai sitoisi perhoja: jotta onnistut, on kaikki huomio kiinnitettävä itse tekemiseen, hetkeksikään ei voi herpaantua. Ja oheistuotteena unohtuvat työ- ja muut huolet...

Kehys maantiellä on tietysti toinen. Ja kaiketi jokainen 150 km tunnissa ajava tietää sen, että heikoilla ollaan, mikäli lähtee lapasesta. Niinpä näillä omatoimikimiräikkösillä on irtioton ohella vakava asennepulma. Moni on myös päässyt hengestään. Kummallisella tavalla kaahaajilla on usein mukana tuuria kuten juopoilla konsanaan ja henkiriepu säästyy. Sankarinviittaa sovitellaan, kovin imago on sillä, joka selviää hurjimmasta voltista hengissä. Sole poka mikhän, oppiipa ajamaan, kun on jo yhden auton romuttanut... Ja legenda elää.

So what...

Kummallisella ja pelottavalla tavalla onnettomuuksilla on myös taipumus kasaantua. Ne ovat sinällään toisistaan irrallisia, mutta onko lopulta ihan näin. Julkisuutta saavat jutut voivat myös ruokkia epätoivottua liikettä. Siksi on tarpeen pohtia asiaa.

Keskustelu käykin siitä mitä voisi tehdä. Inarin kirkonkylässä toimii mainio nuorisotila. Vanhalla huoltoasemalla seurakunta pyörittää autokerhoa. Paikalla on yksi osuvimmista nuorisotilanimistä koko maassa: Öljymäki. Yksinkertainen ja toimiva konsepti: itse tekeminen on oivallista asennekasvatusta. Kesät talvet kunnostellaan autoja ja talvella toimii jäärata. Suljettu ja harjoitteluun tarkoitettu ajoalue kesäajalle voisi olla myös kova sana. Ei nyt mitään Test World tasoa, mutta kumminkin. Lapsille löytyy jo Ivalon urheilukeskuksen tuntumasta pienimuotoinen liikennepuisto.

Asenteisiin on haastavaa vaikuttaa, mutta jotain on kumminkin tehtävissä. Palopäällikkö on esittänyt yhteistyötä ja tähän haasteeseen varmasti tartutaan. Pelastusalan amattilainen näkee paljon ja niinpä hän olisi valmis tuomaan näytille materiaalia kolaripaikalta. Hyvä ajatus. Vielä parempi olisi, kun joku kyytiläinen uskaltautuisi kertomaan miltä meno silloin maistui. Yhtä tämän kesän asianosaista jututin ja ei ollut kuulemma ollut kivaa. Perille oli mennyt ja hyvä niin... Senteistä kiinni ja keskusteluamme ei olisi ikinä käyty... Aika hätkäyttävää.

Monenmoista voi tehdä. Julkisuus on paikallaan, syyllistäminen ei kanna mihinkään ja asia on kaikille jakamaton: vanhemmille, nuorille, koululle, nuorisotyölle, kaveripiirille.... kaikille asianosaisille.

Mutta kokonaisuudessaan tähän kuten moneen muuhun ilmiöön pätee se, että erityinen täydentää. Keskeistä yhteiskunnan tehtävien kannalta on se, että erilainen ennaltaehkäisevä ajattelu ja ihan peruspalvelutuotanto on kohdallaan. Itsetunto on vekkuli ja vikkelä kaveri. Siihen kannattaa satsata...

Asenteisiinkin voidaan vaikuttaa. Kesän myönteinen uutinen on se, että nuorten juominen on edelleen siistiytynyt ja vähentynyt. Syyksi on esitetty sitä, että nuorilla on niin paljon muuta tekemistä esimerkiksi tietotekniikan parissa, etteivät he yksinkertaisesti ehdi.

Toinen selitys on erittäin kiintoisa: lisääntyvä maahanmuutto on tuonut Suomeen runsaasti nuoria kulttuureista, joihin päihteidenkäyttö suomalaiseen tyyliin ei kuulu ollenkaan. Mahtavaa... Esimerkin voima voi toimia näinkin. Mitähän maahanmuuttokriittinen porukka tähän sanoo? Ja tietokonekriitikot tuohon ensimmäiseen...

Kysyy

Skoeoe




 

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

II osavuosikvartaali 2013


Ja tässä eletään huhtikuun alkua. Elämä ei suinkaan ole silkkaa liikettä. Aikaa kuluu myös toimistolla, Kunnantalon uumenissa. Pöytä on kestosekainen, paperia tulee ja menee. Taisin saada ensimmäisen PC:n (286 Olivetti) pöydälleni elokuussa 1990. Silloin puhuttiin paperittomasta toimistosta. Enää niitä puheita ei muista kukaan...

Olen muuten julistautunut viisumittoman itärajan kannattajaksi pohjoisessa jo aikoja sitten. Huhtikuun Rock Attacks Barents -valmistelut vahvistivat uskoani


Kuva on otettu ennen kevätlomaa, mutta Ivalon nuorisotila Stönö oli ja eli koko kevään. Iltahommiin ei kerjennyt muutamaa piipahdusta huolimati eikä oikein tarvinnutkaan, kun porukkaa on ollut töissä mukavasti. Toimistopalavereita pidämme periaatteessa joka toinen torstai ja useinmiten täällä. Sählyt ovat suosiossa ja etsivä Antin käynnistämä K17 -Stönö yllätti suosiollaan...


Iltaöinen Polarnye Zor... Tunnelma huhtikuisessa Murmanskissa oli kuin huhtikuisessa Murmanskissa. Oli taas kerran mukavaa. Hyvällä porukalla matkustettiin Rock Attacks Barents -festareille yhdessä torniolaisten hankekumppaneiden kanssa. Irdon ja Kolmannen asteen Kuulustelu täydensivät mainosti toisiaan: sámietnolatinopop ja hardcorepunk osui ja upposi sekä Murmansk Youth House Mr. Pinkin että Golfstream klubin stagella....



Tiukasta aikataulusta huolimatta Irdon revittiin väkisin takaisin stagelle Golfstreamin keikkasetin jälkeen... Odottelin encorebiisin valintaa jännityksellä ja tulihan sieltä: Shakiraa... Hienoa tilannekomiikkaa... Mutta myös ja ennenkaikkea porukan villinnyttä soitantaa. Hieno veto...


Täällä tuli pyörittyä aika lailla. Selvä Kelin radioversio on ollut telakalla kohta vuoden päivät. Piakkoin on aika vetää johtopäätöksiä jatkon suhteen. Ehkäpä syksyllä, joka toinen viikko tai kerta kuussa.... No aika näyttää. Työpajalla riitti lopulta nuoria, vaikka enemmänkin olisi mahtunut. Työhallinnon palvelutuotannon ja organisaation muutokset ovat kylläkin hidastaneet asiakasohjautuvuutta. Onneksi tilanne parani kesää lähestyttäessä.


Eipä ollut hotellimaisemassa valittamista, kun päädyttiin Flow -hankkeen loppuseminaariin Hrvatskaan (Kroatia) ja siellä maan Saariselälle eli Dubrovnikiin. Kokemus Kroatiasta oli ensikertalaiselle hyvin inspiroiva, niin inspiroiva, että kaupungista syntyi oma blogiteksti, joten se siitä...

Ohjelma oli tosi tiivis, mutta kyllä jossain välissä ehdittiin tutustua porukalla vanhaan kaupunkiin. Aika hätkähdyttävää oli, kun meitä muistutettiin siitä, että alueella käytiin veristä sotaa niinkin myöhään kuin 1990 -luvulla. Sota, Euroopassa, voihan serbi sentään...

 
 
 
 
 
Olen tehnyt nuorisotyötä ammatillisesti miltei päivälleen 33 vuotta. Aika paljon on tullut liikuttua erilaisilla kulkuvälineillä. Kulunut 1.5 vuotta kerrytti kilometrejä siinä mitassa, että tulin pohtineeksi työni hiilijalanjälkeä ihan tosissani. Yhdessätoista kilometrissä inspiroituu, ainakin selkeällä säällä ja Alppien tai Välimeren päällä...
 

Nuorisokeskus Vasatokka on mieluisa yhteistyökumppani ja erinomainen paikka erilaisille nuorisotyön kokoontumisajoille. Joskus aikoja sitten tuli osallistuttua liikkeellelähtöön. Huhtikuussa Vasatokassa käynnistyivät monitoimisalin rakennustyöt. Tila tulee tosi tarpeeseen. Vähän sitä on arvosteltu, mutta menkääpä itse järjestämään keskukseen isompaa tilaisuutta. Kyllä, tarve on huutava.

Hienoa, että Vasatokka ehti. Lähivuosina voi investointiavustusten suhteen olla tiukkaa.

------------------------------------------------------------------

Allaoleva rakennus löytyy Torniosta. Tyttöjen tila Tirlittan on lajityypissään Lapin ensimmäinen. Hieno mesta, johon tutustuttiin, kun pidettiin jo perinteistä Tornion ja Inarin nuorisotyöntekijöiden tapaamista...

 
 
Koulujen päätöspäivän iltana pidetystä Game Over -tapahtumasta on tuore blogipäivitys: porukkaa ja ruokaa riitti, aurinko paistoi, ohjelmaa oli monenlaista ja kyläkuva oli rauhallinen. Siinäpä se.                                                                                                                        
 
 
Hiljainen Inarin koulun kesäkuinen piha...                                                                                    
 
 
 
Niin... Näin näki sinikuorinen Lumiani kantajansa nuorisotyökevään tai oikeastaan ensimmäisen  vuosipuoliskon. Voipi olla, että blogi vaikenee nyt elokuun loppuun saakka, vuosiloma odottaa. Kirjoittelen kyllä, mutta heinäkuussa ja elokuun alussa teen tekstejä Nuorisotyö -lehteen. Jos kerkiän...
 
Hyvillä mielin lomille. Lähtöä helpottaa mm. se tieto, että saatiin 50.000 euroa etsivän työn jatkoon...        
 
Mahtavaa. Kohta siimat kireiksi ja hillasankot täyteen...
 
Mukavaa ja aurinkoista kesää kaikille...!!!
 
Skoeoe
 
 
 

tiistai 11. kesäkuuta 2013

I osavuosikvartaali/2013






Vuosiloma on ovella ja on aika tarkastella alkuvuotta samalla kun katse kääntyy tiukasti kohti syksyä. Pistetään nyt parin päivityksen verran kuvasatoa nuorisotyöläisen alkuvuodesta. Näkökulma on kännykän tai oikeammin kännykkäkameran. Tulin jouluna sortuneeksi tarjoukseen ja palkitsin itseni älypuhelimella Miksi; no enpä tiedä, mutta kumminkin. Ihan en ole vieläkään sinut tuon sinisen laitteen kanssa, mutta siinä on kohtalainen kamera ja sehän seuraa kaikkialle. Joten kevään alku Lumian välittämänä...

Tammikuussa matka kulki Jyväskylään, jonne kerääntyi noin 1600 nuorisoalan ammattilaista. Ei erillisiä kirkon ja kuntien päiviä, ei valtakunnallisia työpaja- tai nuorisotutkijapäiviä, kaikki koolla. Hyvä idea, joka on tarkoitus ottaa uusiksi lähivuosina. Pohjois-Lapista mukana hyvä edustajisto.

Oli kiintoisaa. Osallistuin tiiviisti ja tulin itsekin istuneeksi Veikkauksen paneelikeskustelussa pohtimassa sitä mitä veikkausvoittovaroilla saadaan. Paljonhan niillä ja on aika ilkeä ajatus, mikäli monopoli murtuu. Matkalla Jyskään piipahdettiin Piispalan Nuorisokeskuksessa hämmästelemässä uima- ja jäähallin yhdistelmää sekä meininkiä muutoinkin.

Tammikuun blogitekstit rakentuivat Nuori 2013 -tapahtuman kokemuksille.

 

Tammikuussa riitti kulkemista. Rovaniemen reissu on perusyksikkö lappilaisen hallintonuorisotyöntekijän arjessa. Pari kierrosta mahtui tammikuulle, jonka lopulla julistin itselleni reissuttoman helmikuun. Lopulta reissuttomuutta kesti puolitoista kuukautta. Inarin alueella tapahtunutta liikettä ei laskettu reissuksi. Ne olivat työmatkoja.

Toinen Rovaniemen reissu vei Lapin nuorisofoorumiin. Tuo Ely-keskuksen koollekutsuma lappilaisten nuorisovaikuttajien kokontumisajo on meillä ollut suosittu. Niin nytkin, täysi edustajisto. Jaakolla, Miikalla sekä Tornion Jennalla ja Miljalla riitti vielä kerrottavaa marraskuun lopun ministeritapaamisesta. Siistiä...


Kevätlomalla Ivalon Urheilukeskuksessa taisi olla järjestyksessään kolmas koko perheen talvirieha. Näiden kaikenikäisille tarkoitettujen tapahtumien suosio on ollut noususuunnassa.


Tältä näyttää "kotimaan nuorisotyömatkailu" silloin kun ei poistuta toimialueelta... Inariin vielä 32 km hyväkuntoista nelostietä.



Ja tältä näyttää kevätmaisema Inarin nuorisotila Vintiltä. Vähintään kerran kuussahan tuolla tuli keväällä piipahdettua. Syksyllä muuten odottaa aika, jolloin kouluyhteistyötä tiivistetään merkittävästi. Yksi varaus tosin on: on voitava säilyttää henkilöstö nykytasolla... Muuten jää haaveeksi. Inarissa kuitenkin kannattaisi, ollaan niin fyysisesti liki ja muutoinkin Inarin koulun kanssa on pitkään ja perinteisesti tehty oikeasti tasavertaista yhteistyötä.

Nuorisovaltuuston toimikausi on kääntynyt jo loppusuoralle, syyskuussa valitaan uusi. Tämä nykyinen on ollut äänekäs ja vikkelä liikkeissään. Matkaan mahtuu menestystarinoita sekä turpiinsaantia. Kaikenkaikkiaan touhuttu on ja NuVa tietää, että sen kokoonpano muuttuu suuresti syksyllä. Se tietää myös, että sillä on sanottavaa uusille vaikuttajanuorille.

Mentorointi, kokemuksen (myös sen hiljaisen tiedon) siirtäminen on päivän sana. Muutos mielessään NuVa vetäytyi helmikuussa Riutulan rauhaan Nuorisokeskus Vasatokkaan pohtimaan sitä miten liike jatkuisi mahdollisimman joustavasti syksyllä.

Hieno viikonloppu. Ilmassa oli perusteltua itsekehua, mutta myös perusteellista itsekritiikkiä. Tuloksena tiedotussuunnitelma, vaalijärjestelyvastuut sekä koulutusohjelma. Hienoa oli havaita nuorten huoli siitä miten he onnistuvat motivoimaan uusia ehdokkaita.


Täälläkin tuli käväistyä... Eikä ollut ensimmäinen kerta.


Maaliskuussa päädyin tänne. Ensimmäistä kertaa Milanossa, tosin vain rautatieasemalla, mutta silti. Raiteelta 21 matka jatkui Fidenzan viehättävään pikkukaupunkiin Flow 4YU-hankkeen koordinaatiokoukseen.


Sarjassa eka kertaa elämässä jatkui: Fidenzassa kokoustilana ulkoisesti prameat puitteet, Ooppera- ja teatteritalon kokoustila tai mikä se nyt olikin, ei vastaavaa aiempaa kokemusta. Oma rooli oli mm. antaa välitilinpäätös kaikesta mitä Inarissa oli tehty Flow -hankkeen aikana. Ei tehnyt tiukkaa, kaikenkaikkiaan suomalaisten osapuolten Jyväskylän, Rovaniemen ja Inarin tekemiset kestivät kyllä mainiosti vertailun tämän projektin aikaansaamisissa. Flow hankkeeseen liittyen teen vielä muuten yhteenvetoa Nuorisotyölehdessä. Silloin ääneen pääsevät hankkeessa mukana olleet nuoret...


Selvä Peli työryhmä jatkoi toimintaansa... Alkuvuodesta hoideltiin akuutteja juttuja. Mietittiin, että jostakin pitäisi kaivaa aikaa sisäiselle kehittämispäivälle. Keväällä sitä ei löytynyt, mutta hyvää keskustelua ja avauksia sosiaalipalveluiden sekä perheneuvonnan suuntaan syntyi kumminkin. Loppukeväästä päätettiin käynnistää yhteistyöverkoston kehittäminen. Homma tehdään opinnäytetyöksi huipentuvana kehittämishankkeena. Nuoret mukaan ja sitä rataa. Kiintoisaa...

Tässä vaiheessa elettiin maaliskuun loppua...

To be continued = ennen kesälomalle vetäytymistä ilmestyy II vuosikvartaali Lumiani silmin.

Sitä odotellessa

Skoeoe

 

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Game Over




Jälleen on yksi lukuvuosi lusittu.

Koulujen päätöspäivän sää ainakin Ivalossa oli totutusta poikkeava: hellemassa oli leijunut Pohjois-Lapin yllä ja niinpä perinteinen vesisateen ja Petsamotuulen ryydittämä kylmä päättäjäispäivä oli etäinen muisto: ajotietokone näytti lukemaa + 28.5 kun lähdin Inariin ylioppilasta tervehtimään.

Poliisi tiedotteli toimistaan etukäteen ja hyvä niin. Sävy oli selvä: tulossa on 2000 -luvun superviikonloppu, paljon porukoita ja harmia riittämiin... Selkeä ennuste. Itsekin mietin tähän tapaan, kun takana oli muutama varsin kalsea päätöspäivä, jolloin järjestyksenvalvojista tehokkain, pohjoistuuli ja viileä yö, pitivät porukat siististi sisätiloissa.

No. Meillä on kumminkin mainio perinne: Selvä Peli tekee jotain koulujen päätöspäivänä. Näin on tapahtunut jo 11 vuoden ajan ja hyvä niin. Ensin oli Selvä Peli -laavu. Se tarkoitti sitä, että ryhmä nuorisotyöntekijöitä ja muita riittävän ennakkoluulottomia henkilöitä meni Ivalojoen rantaan päätöspäivän illaksi aikavälille klo 18 - 24. Kysyttiin poliisilta ja palopäälliköltä lupa tehdään rantsuun tulet "kun joku sen nuotion sytyttää kumminkin". Hommaa ryyditettiin akustisella kitara ja massiivisella määrällä grillattavaa: jokainen selvä sai syödäkseen.

Aika harva lopulta söi, paitsi me... Toisaalta tuo kolme kertaa toteutettu operaatio kertoi jotain: beachillä, jossa parhaimmillaan laskettiin olevan yli 350 nuorta, oli valtava aikuisen kohtaamisen tarve. Joku nuori kertoikin pikku jurrissa, että kerrankin olette siellä missä pitääkin... Hän oli muuten niitä harvoja, jotka söivät, humalatilasta huolimatta hänen analyysinsä illasta oli niin loistelias, että puoli käristysmakkaraa annettiin, kun hän niin kauniisti pyysi.

Tarve olla SIELLÄ oli siis ilmeinen, mutta sitten tuli se kerta, jolloin ei kellään ollut kivaa ja homma meni pohdintaan. Pari kierrosta vedettiin poliisia täydentävää kyläpartiointia sosiaalityöläisten kanssa, kunnes Pirkko keksi jotain erinomaista...

Oikea vaihtoehto

Elettiin vuotta 2008, kun mietiskeltiin Selvä Peli -työryhmässä ns. syntyjä syviä. Se oli juurikin Stönön äitihahmo Pirkko, joka lausui kaikkien epäilyn ääneen: ollaankohan me tekemässä koulujen päätöspäivänä sitä mikä on meidän tehtävämme ylipäänsä. Hyvä kysymys...!!! Aika nopsaan oli helppo vastata, että tuskin. Siitä oli lyhyt kiitorata uudelle tavalle lähestyä tuota ison juhlinnan prime time -iltaa: tehdään päihteetön, vaihtoehtoinen ja toiminnallinen tapahtuma kaikenikäisille Urheilutalolle ja katsotaan mitä tapahtuu....

Loistava idea. Jo ensi kokeilu toimi, porukkaa riitti ja ns. Kyyläradio Radio Inarissa tuki mainiosti sitä mitä tarjolla oli. Kyyläradion merkitys kuuden vuoden ajan on ollut iso: suora show on kertonut päätösillan tapahtumasta monipuolisesti ja muualtakin kuin Game over -näkökulmasta. Olemme halunneet tehdä asiasta helpon: voit seurata päätösiltaa halutessasi kotisohvalta. Hieno oivallus.

Jos puhutaan ennaltaehkäisystä, linjaus oli oikea. Ja nyt oli kuudes kerta. Jokainen tapahtuma on vetänyt paitsi yleisöä, niin myös tekijöitä, muitakin kuin meitä, jotka saamme palkkaa tämmöisestä. Tuntuu siltä, että kekkerillä on oma tunnustettu paikkansa. Tapahtuma on vetänyt puoleensa kokonaisia perheitä myös. Ruoka on ollut hyvää, se on riittänyt ja porukoilla on ollut tosi mukavaa. Niin nytkin, sää siis suosi ja kekkeriin osallistui lähes 300 ihmistä ja lisää kotisohvilla Radio Inaria kuunnellen.

Mahtavaa. Tapahtumasta on tullut yksi Selvä Peli -työn toiminnallisista tavaramerkeistä ja hyvä niin... Tekijöitä on motivoinut hyvä vastaanotto, vaikka päivä on haasteellinen. Minullakin oli hankalaa osallistua valmisteluihin, kun työ velvoitti piipahtamaan kaksissa lakkiaisbileissä....

Mutta itse kemuihin pääsin. Jumalat ovat säästäneet minut karaokelta, mutta Pirkko ei säästänyt. Nuorisotyön Jumalat johdattivat minut karaokepisteen vastaavan tehtäviin. Kokemus oli hieno. Ylipäänsä oli hienoa päätyä Urheilukeskukseen, aiemmat kolme kokemusta olin hankkinut Kyyläradiossa Vasatokan Mikan toimittajaparina. Kiintoisaa sekin, monia muistikuvia siitä. Vuoden 2011 sessiosta muistan lyhyen raportin räntäsateiselta beachiltä: "Päätän raporttini tähän. Studio: Katri-Helenan Katson autiota hiekkarantaa..."

Urheilukeskuksessa ei ollut autiota. Oli aika siistiä, kuuma oli Sääsuojahallin pukukopissa, hillittömän kuuma ja karaokelaitteista luovuttuva lämpö täydensi tiivistä olemista. Mutta oli kiintoisaa, karaoken suosio yllätti täysin. Ja kuinka tosissaan porukka veti, hienoa. Ja: huippua oli kun lukittiin kasiluokan poikien kanssa ulko-ovi ja vedettiin antaumuksella Doorista. Järjettömän terapeuttista. En kyllä muista milloin olisin laulanut julkisesti, tanssinut olen stagella joku vuosi sitten, kun tyttöduo Multus Torniosta pakotti... :)

No. Kaikki meni nyt muutenkin hyvin. Ruokavastaava seurakunnan Tane esitteli loppuillasta mitä jäi: kaksi pötköä maissia. Mahtavaa... Loppuillasta tempaistiin Stönö -kasvatti Eikan vetämä disko: oli hyvä tunnelma... On hyvä jatkaa tällä linjalla vuonna 2014.

Kiitos heille, jotka vapaaehtoistyöskentelivät. Panos on iso, järjestäkää itse, niin tiedätte...

Loppuillan saldo

Pääsin kotiin joskus yhdentoista jälkeen. Ajelin mutkan beachillä ja kylällä. Oli kyllä tosi hiljaista. Ei tietoakaan mistään supervilkkaasta viikonlopusta. Porukka juhli hillitysti ja ilmeisesti pääosin muualla kuin kylillä tai Ivalojokirantsussa. Näin vaikka oli 2000 -vuosituhannen superkelit.

Hienoa tämä toki. Silti mietitytti: onpa tämä hiipunut hillittömästi. Olisiko tulevaisuuden kannalta mukavampaa, että olisi edes jotain säpinää? Onko tyyntä täyden hiljaisuuden edessä? Mihin porukat
on häipyneet? Pois... Huono homma tämä.

Mutta minkäs teet...

Miettii

Skoeoe






 

perjantai 24. toukokuuta 2013

Medbörgarna's Europa: På Gränsen Torneå


 
Käytiin Torniossa. Se miksi niin on Inarin nuorisotyössä tapahtunut useasti on oma tarinansa. Kaikki alkoi vahingossa elokuussa 2001, kun minulla oli käsissä ongelma: tulossa oli Rajarock -niminen ja kuudelle bändille mitoitettu konsertti ja yhteensattumien ja peruutusten vuoksi meillä oli isohko pulma: ei ollut kuin kolme orkesteria.

Silloinen läänintaiteilija Juha sanoi ottavansa yhteyttä Tornion nuorisotoimeen ja siellä nuoriso-ohjaaja Luskuun, josko jotain järjestyisi. Käsittämättömän lyhyellä varoitusajalla herra Lusku, torniolaisen nuorisotyön ilmentymä ja tyyppi. josta pitäisi tehdä vähintään oma blogikirjoitus (tämä on etukäteisvaroitus :D ) pelasti tilanteen ja bändi hoitui. Seuraavana vuonna oltiinkin jo Torniossa sekä Haaparannalla ja loppu onkin lappilaisen nuorisotyön kuntayhteistyön historiaa. Ihan totta, sopii ottaa mallia...

Tähän palaan... Ja siihen, että torniolaisesta tyylistä sopii katsoa esimerkkiä muuallekin kuin pohjoiseen.

På Gränsen, diskuteeraus ja muuta keskimääräisesti outoa

Niin. Inarilaiselle nuorisotyölle Tornio edustaa lappilaista kaupunkimaista yhteisöä, jollaiseen Inarista nuoret häipyvät. Valtakunnallisesti tämmöistä mestaa edustaa Lahti, mutta se on toinen tarina. Torniossa opiskelee hämmentävän moni inarilainen: nuorisotyötä joen Suomen puolella Kivirannassa (helvetin HUMAK vielä kerran, kohta opiskelee vähemmän)  ja musiikkia tai mediaa Suensaaressa varsinaisella På Gränsen -alueella liki Svea mamman valtakuntaa Ruotsia. Tornion koulutustarjonta on muutoinkin ollut merkittävä mahdollistaja Lapin perimmäistenkin kolkkien nuorille: kotiin pääsy on hankalaa, mutta ei kumminkaan ylivaikeaa. HUMAKin ajettua yhteisöpedagogikoulutuksen alas, matkaa lappilainen AMK-nuorisotyöopiskelija Kuopioon tai Etelä-Suomeen. Mutta sehän on sama asia, ainakin HUMAK oy:n mielestä... Tulkoon osakeyhtiön hallitus testaamaan asian. No olkoon nyt lopulta, juna meni, tai HUMAK meni...

Mutta itse Tornio on kummajainen. Lapissa on monta kulttuurista aluetta ja Lappi on kokonaisuutena erittäin suuri maa (siteeraus: ex lopetusministeri Jukka Gustaffson). Lappi on myös luonnonympäristöltään ja kulttuurisen monipuolisuuden osalta yleisesti tiedostettua rikkaampi alue, jossa Tornionjokilaakso on ihan oma, useimmille käsittämätön alue.

Sen keskus ei ole keskellä, vaan se on eteläosassa hillittömän pitkää aluetta. Keskuksen asema on vahvistunut huomattavasti, kun muuan ruotsalainen  liikemies keksi perustaa IKEA -nimisen ostoshelvetin rajan tuntumaan Haaparannalle. Happis, kuten torniolaiset rajanaapuriaan ja nuuskakauppojen paratiisia tuttavallisesti kutsuvat, on oleellinen osa torniolaista elämämänmuotoa. Rajassa on jotain samaa kuin Tenojoessa ylhäällä. Mitä hallinnollisesta ulottuvuudesta, veneellä pääsee ja nykyisin löytyy myös siltoja. Raja vain on ja se siitä...

Pikku kaupungeilla menee periaatteessa hyvin: IKEA vetää porukoita Oulun talousaluetta ja Murmanskin seutua myöten. Nyt Raja-alueelle suunnitellaan entistäkin kolossaalisempaa kaupallisuuden rajavyöhykettä, Torniossa Rautaruukki eikun OUTOKUMPU työllistää ja vaikka Lapin Kulta meni På Gränsen kehittyy vauhdilla.

Rajalla Asetelma on ainutlaatuinen pohjoismaissa ja aika erikoinen Euroopankin tasolla. Ei ihme, että suomalaiset yrittävät ottautua loputtoman diskuteerauksen kultturiin. Onhan se ärsyttävää, kun jutellaan vaikkapa diskon toteuttamisesta, niin sanotaan, että: Vi måste nu ha ungdomsrådet's möte förrän vi vet.... Mutta: en ymmärrä enkä tunne tapaa paljoa, mutta sen verran tiedän, että diskuteerauksessa on puolensa. Kyllä kunnolla keskusteltu on sitten myös kunnolla demokraattisesti hyväksytty ja eipä tarvi kenenkään epäillä...

Torniolaakso on siis omalla sympaatttisella tavallaan kosmopoliittinen vyöhyke. Ja jokivarsihan on komea, käykääpä itse kevätulvaisen Kukkolankosken partaalla. On meinaan hieno...

Tornio on myös kiintoisa sekoitus peräpohjalaista maaseutumaisemaa ja (pikku)kaupunkimaista elämätyyliä.

Torniolainen nuorisotyö...



Torniossa tehdään laadukasta nuorisotyötä. Homma on toki ollut vuoristoratamaisesti ylä- ja alamäkien sävyttämää. Mutta isossa kuviossa viimeisen 10 vuoden aikana kaupungissa on edistytty huimasti, perussuunta on ollut iloisen nousukierteinen.

Tornion nuorisotyö on hyötynyt kaupungin koulutustarjonnasta. Nuorisotyökoulutus suoltaa toinen toistaan hullumpia uusia nuorisotyöläisiä, kaupunkiin pesiytynyt mediakoulutus tarjoaa muutakin synergiaa kuin paikallisen Radio Pron ja Tornion Musiikkitalo on kuulemma yksi pohjoiskalotin mahtavimmista kehyksistä muusikkojen ja ääniteknologien kouluttamiselle.

Jos pohdiskellaan lappilaisia nuorisotyön vetureita, kehittäjäkuntia, Tornion nuorisotoimi kuuluu ehdottomasti Top kolmoseen. Tietenkin tulee virheliikkuja ja kokeiluja, jotka jäävät kokeiluiksi, rapatessa tuppaa roiskumaan. Ihailtavan monessa asiassa Torniossa ollaan kumminkin etujoukoissa ja kehitystyötä on viety eteenpäin ennakkoluulottomasti hankerahoituksia hyödyntäen: mediakasvatus, tyttötyö, osallisuushommat, perusnuorisotyö, bänditoiminnan tukeminen, Rajalla yhteistyö... Aika omituista on sekin, että johonkin kuntaan perustetaan lyhyen ajan sisään puolenkymmentä erityyppistä nuorisotilaa, pääasiassa vanhaa kiinteistömassaa kierrättäen, mutta silti. Kaupungissa on maakunnan ensimmäinen tyttöjen tila, skeittihalli sekä bänditalo. Me sentään ehdittiin perustaa Inariin viestintäpaja ennenkuin Tornioon syntyi Nuorisotiedotuspiste Aaltonen, jossa on runsaasti samoja elementtejä kuin meidän pajassa. Murusia siis muillekin.

Mediahomma onkin yksi meitä ja Torniota yhdistävä tekijä. Vuosien mittaan yhteistyölle on löytynyt kolme tasoa: nuorisotyöntekijöiden koulutus ja ajatustenvaihto-/virkistäytymistilanteet, nuorten osallisuuskuviot sekä kansainvälinen työ. Hieno kokonaisuus, josta uskon kaikkien johonkin yhteiseen osallistuneiden saaneen jotain.

Hieno hommeli, että on jaksettu ja uskottu. Ellei niin olisi, ei olisi nähty sitä yhteistä mielenilmausta, jonka kuntiemme loistavat nuorisovaltuutetut toteuttivat yhdessä marraskuun lopulla 2012 pistäessään silloisen lopetusministeri Jukka Gustaffsonin ahtaalle Lappiin suunniteltujen ammatillisen koulutuksen leikkausvaatimusten takia. Ei olisi myöskään soitettu niin runsaasti rokkia eikä annettu solidaarista tukea Murmanskin uudelle nuorisokulttuurille, sille jonka päälle lankeaa Putinin Venäjän luoma myyttinen Ulkomaan agentin leima. Ja ihan tavalliset, ne tärkeimmät jutut: eipä tunnettaisi puolin ja toisin tosi mahtavia nuorisotyöläisiä siinä määrin kuin nyt tunnetaan... Sitäpaitsi: joka vierailulla tai jokaisessa yhteisessä nuorisotapahtumassa on opittu jotain uutta. Suosittelen  kokeilemaan muuallakin.

Niin. Ja meillähän on yhteisen tuotekehittelyn seurauksena Osallisuusmankeli... Vielä ei ole huudeltu kovin, mutta kohta huudellaan. Kunhan ensin tuotteistetaan... Siitä tulee kova juttu.

Uskoo

Skoeoe