sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Tavallista työskentelyä kevätloman alla...

Vuoden ensimmäinen Vasatokka viikonloppu on takana. Heille, jotka eivät tiedä mikä tokka on kyseessä, muutama selityksen sananen. Nuorisokeskus Vasatokka on yksi maan kymmenestä valtakunnalliseen ja kansainväliseen käyttöön tarkoitetusta nuorisokeskuksesta. Järjestelmä on syntynyt aikanaan Suomen vuoden 1975 ETY -kokouksen eräänä johdannaisena ja sen piirissä olevat keskukset saavat opetus- ja kulttuuriministeriöltä toimintaansa merkittävästi sekä investointi- että käyttötukea.

Vasatokka aloitti aikanaan 1994 Nuorisokeskus Inarin -nimellä ja Metsähallituksen isännöimänä. Paikalla on juhlava historia: päärakennus on entinen Riutulan lastenkoti, jota NNKY-liitto pitkään ylläpiti Muddusjärven etelärannalla. Paikka on vaikuttanut merkittävästi myös omaan työuraani. Ne ainoat katkokset, jotka liittyvät nuorisosihteerin hommaani, ovat seurausta keskuksen valmisteluista: kaksi projektia tuli vedettyä mitenkuten 1990 -luvun alussa. No, keskus toimii ja keskus toimii hyvin: maaginen 10.000 yöpyjän raja ylitettiin viime vuonna ja lukuisten vime vuosien investointien jatkeeksi käynnistyvät liikuntasalin rakennustyöt huhtikuussa. Tila tulee tarpeeseen, petipaikkoja on toistasataa ja keskuksesta puuttuu iso kokoava tila. Kohta ei puutu, mahtavaa...

Vasatokasta on tullut merkittävä yhteistyötaho Inarin nuorisotyölle. Aika paljon me sitä käytetään ja nyt oltiin siellä taas semmoinen tiivistöinen lauantain ja sunnuntain yhdistelmä. Eikä oltu ensi kertaa nuorisovaltuustoasioita kehittämässä. Syy on ajankohtainen ja ote etupainotteisen ennakoiva.

Nuorisotyössä on yksi juttu. johon ei oikein koskaan totu, ei vaikka se kuuluu luontaisetumaisesti ns. tapauskuvaukseen: aina ja kaikessa aloitetaan säännöllisesti alusta. Meidän NuValla on kaksivuotinen toimikausi ja nyt on menossa se jälkimmäinen vuosi siitä. Se tarkoittaa sitä, että uuden NuVan vaalit pidetään syyskuussa. Kun on jo nyt tiedossa, että moni jää pois käy niin, että pakka menee pääosin uusiksi. Näissä merkeissä oltiin koolla: katse menneeseen, mutta tiukasti myös tulevaan.

Tilinpäätöksen julkistamisen aika on myöhemmin, mutta jotain voisi sanoa. Nykyinen NuVa on profiloitunut melko ärhäkkänä edunvalvojana ja kahdessa vuodessa on tapahtunut paljon sellaista, mikä miellyttää myös nuorisotyöntekijän sielua. On tehty, ei vain aiottu ja kaikesta on myös elämöity, sillee myönteisesti, ei riitaa haastamalla...

Hieno hommeli. Viikonloppu meni pohtiessa: miten motivoida uusia nuoria luopujien tilalle ja miten siirtää myönteisen draivin perintö myös uudelle NuValle. Paljon keskusteltiin myös nuorten kuulemisen ja osallisuuden periaatteista ja siitä miten nämä hienot asiat koti-Inarissa toimivat. Mahtavia keskusteluja ja tulostakin tehtiin: nyky NuVan loppukauteen löytyy nyt selkeä toimintasuunnitelma. Miellyttävää on havaita, että vastuuhenkilöt eri jutuille löytyivät helposti, vaikka paikalle pääsi tottapuhuen vain NuVanpuolikas. Tästä on kuitenkin oikein hyvä jatkaa...

Hiihtolomaa odotellessa

Päivän Keskisuomalainen kertoili koululaisten kevätlomasta jutussa, jonka mukaan hiihtoloma on keksitty jo 80 vuotta sitten. Jutun mukaan ajatuksen keksi voimistelunopettaja Santeri Hirvonen vuonna 1926. Ideana oli se, että lapset saisivat "hiihtäessään keväthangilla raitista ilmaa ja kestävyyttä pakertaa lukuvuoden loppuun". Kuten kaikki hienot ideat meni tämänkin kanssa toki hiukan aikaa, kunnes vuonna 1933 lapset pääsivät ensi kertaa kokeilemaan miten ajatus toimii.

Nyt kevätlukukautta on mahdotonta kuvitella ilman tuota viikon hengähdystaukoa. Aika paljoltihan käsikirjoitus kulkee niin, että vanhemmat yrittävät sovittaa omia talvilomiaan lastensa kevätlomaan. Hyvä näin, mutta kaikille se ei ole mahdollista. Monet katkaisevat talven ja lähtevät lämpimiin maihin. Kaikilla ei ole mahdollista matkustella, osa jää kotiin...

Minulla on tuuria: pääsen realisoimaan pitämättömiä lomapäiviä eli kevätlomailemaan. Useimmat meidän työporukasta eivät pääse. Ja siis kun ylipäänsä kaikilla aikuisilla tätä mahdollisuutta ei ole, niin  ollaan täällä kuten monessa muussakin kunnassa kehitelty tarjontaa, johon lapset ja nuoret pääsevät halutessaan mukaan miltei pelkästään sillä vaivannäöllä, että lähtevät mukaan. Perusjuttuja, niitä tärkeitä, joista kaikki lopulta nousee. Menkää ja osallistukaa, se on kaikkien etu...

Nuorisovaltuustosta puheenollen: yksi sen kärkihankelistan kolmesta esityksestä liittyy juurikin kevätlomaan. NuVahan esitti, että kunnan rinneyhtiö antaisi kaikille oman kunnan nuorille vapaat hissiliput ja varustepaketin yhdeksi päiväksi hiihtolomalla Saariselän rinteisiin. Hieno esitys, joka hakee perustansa kunnan lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman suosituksesta edistää nuorten liikkumista. Se hakee perustansa myös siitä sosiaalisesta seikasta, että kaikilla ei ole varaa.

Tieto elinkeinopuolelta kertoo, että asia ei jää pelkästään puheeksi, vastaan tullaan. Hienoa, inarilaiset voivat kysellä koululta miten...

Mukavaa kevätlomaa kaikille, kun sen aika tulee....

Skoeoe








 

torstai 14. helmikuuta 2013

Russia - Russia - Russia...


 
 
I simply must write this blog in my marvellous harbour English. That's because of my friends in Murmansk area Russia and Finnmark Fylke Norway. In fact we are having an international Barentsian project between our three northern areas going on. If Nokia says it's connecting people, we say we´re Connecting Young Barents.

People move away from northern areas, it's a fact. Many times we ask what's the future for our youngsters. Why to stay or why to come back to Inari after studying. Tourism, high technological testing work, working for health and for to take care about old people who have done their lifework already, reindeer hearding naturally for those who have the possibility. Sàmish culture and work for sámi people of cource a big part in these areas.

These are the usual, most common to be said when thinking about future. Mining maybe, but maybe not so good for nature image of Inari, quite wounerable because of  rapidly varying economic issues. No, too risky, takes euroes out from country, threat to spoil original nature etc, too many buts... No more forest industrial things practically, that time went because of globalization and saving nature and rescuing environment, no come back with that to be seen.

So big challenges. How to guarantee possibilities to children of my generation. One dimension in addition to those mentioned is the direction to east, North-Western Russia. When our Youth Parliament visited Finnish Parliament a few years ago and met the member from Inari those days Mr. Janne Seurujärvi, one of his main message was that: great future to Kola Peninsula. Lots of possibilities. Learn Russian language, learn the culture... Do it, don't wait.

Why with Russia...

Janne is not alone with his thoughts. Almost all development programs for Lapland sing the same song. Nobody knows when, but many persons are looking forward to the future: some day.

We in Inari often forget one fact: the nearest real city is situated quite near, as near as Rovaniemi. But it's not Rovaniemi. It's Murmansk. Now people in north know more about it: during weekends the most spoken language in Ivalo markerts, even in Rovaniemi sometimes seems to be not Finnish but Russia.

So it's because of commercial issues. But on the other hand and from youthworker's point of view it's more: because we live so near. Important at northern areas: get to know each other and know the situation and culture of neighbouring country. And we often speak about this dimension when we speak about international youth work. But in practice: the  efforts and interest have been more to other parts of Europe. Maybe the reason for that is supportissues, European Youth change programs, a really good method in itself, has given more attention for that.

Why not and other ???:s

Barentsian co-operation, not only Russia - Finland but Norway and Sweden too: a lot of speak and ceminars, not as much action. Sometimes to an ordinary-everyday youthworker it really looks like that. Of cource there's BRYC but in Finland. Speaking, not doing.

Same with cooperation to Russia. I've been thinking about reasons. To official and governmental structures I have one proposal: visa freedom for youth change. If we really want to improve situation, we could give a supportive sign by that and make things at least a bit easier. Of cource there's EU but anyway. If Russian youngsters under 18 get free visa for youth change to Norway why not to our country? Why not a visa freedom area Lapland - Murmansk region? Maybe it's future. I hope anyway.

In practice there has been some difficulties because of language problems. Seen by long term that's true even by my experience. But then comes the but: these days the situation is totally different, younger generation especially at voluntary organizations speak more than earlier English. English is really good choice for a common third language. More equality, less interpretors if you can't Russia. Makes things more straight. So not a problem any more....

What else? Lack of money and lack of time, if You start You`ll get more work to usual agenda. True, I easily understand. Travelling for instance from Rovaniemi to Murmansk and back in itself is an effort. But all interesting has it's costs.

Then there are still existing some second thoughts and doubts: how can You trust and what are the real motives anyway?  Hmmm.... only thing to walk over: get to know, do together. No alternatives but worth to try.

New culture - new partners

One reason can also be the fact that there isn't knowledge enough. My experience is that there has been a lot of changes especially during the last maybe 5-7 years. A lot of you new way to think and some structures to help for developing co-operation.

If governmental connections seem to be too... too something, so there's alternatives. One good is Barents Youth Co-Operation Office (BYCO) supported by governments of Barentsian four countries. Maria will help, no doubt. Another good to mention and with which I have too really good ecxperience when co-operating, is Non-commercial Partnership Socium+. All kind of projects with infrastructure, oil etc. and among all also projects for cultural issues and youthwork.  Leading project manager Irina finds surely out a proper project if there is any need to have change. As near as the nearest computer...

From youthworker's point of view maybe the most interesting is Mr. Pink, Murmansk newiest Youth House runned by youngsters themselves. Mr. Pink is a platform for more than 40 different projects ideapowered ja implemented by youngsters living in Murmansk. The place itself is something almost amezing...  I'm sure that Zhenja the president and Natasha the vice will say wellcome to all who are honestly interested to visit Mr. Pink and to see what's happening there...

Common thing: new generation doesn't wait anymore. It doesn't just think, it acts. Those people want to make their dreams true. Actually they face the same fact as we here in Lapland. People, especially youngsters leave their hometown and the direction is to Petrozavotsky, St. Petersburg or Norway or Finland. The amount of the citizens in the city has rapidly got lower. Mr. Pink and these others want to fight against this. They want to make their homecity more comfertable for youngsters to live.

Hmmm... have I heard something like that somewhere else. So the conclusion: common language is not only English... Let's think about this.

So I recommend to try. For the first timer it's an experience with black or white results, it's either or: never again or next time as soon as possible. Since 1992 at my youthwork: I've never counted my visits...

Skoeoe


 

perjantai 1. helmikuuta 2013

Reissuton helmikuu

 
 
 
 
 
Olen kirjoitellut tästä aiemminkin. Nuorisotyöläinen ei ole enää aikoihin pystynyt tekemään työtään pelkästään siellä missä ensisijaisesti nuorten asemaan ja asioihin pitäisi vaikuttaa. Inarin kunnan nuorisotyön osalta Siellä tarkoittaa Inarin kuntaa, yhäti maan suurinta ja kauneinta pitäjää.

Nelostie ja lentokenttä ovat tulleet vuosien varrella turhankin tutuiksi. Syitä on paljon ja niistä on tullut turistua aiemmissa postauksissa siinä määrin runsaasti, että olkoon. Nyt en lähde enemmälti sille tielle... Sen verran voisi kumminkin todeta, että aina kun liikutaan nuorten kanssa ollaan oikealla asialla. Käytännössä kaikki ne reissut, joilla on oltu nuorten mukana mahdollistamassa milloin NuVa-edustuksia, milloin rokkikeikkoja, eduskuntavierailuja, konserttimatkoja tai mitä vaan, ovat olleet nuorisotyöntekijällekin hyvin motivoivia ja perusteltuja. Istumalihaksia siinäkin tarvitaan, mutta seura inspiroi. Se mikä pistää pohtimaan on yksin tai kaksintehdyt loppumattomat muut työmatkat, ne nuorettomat... Ne, joiden määrä on ollut noususuunnassa.

Reissumeiningeistä puhuttaessa Lapissa on yksi ylivertaisesti yli muiden, kun tarkastellaan kunnan rajojen ylittämistä: Rovaniemi. Normitahtiin hyvissä keleissä se tarkoittaa meno-paluu  -mielessä seitsemän tunnin istumista Eurooppa nelosella. Yksi työpäivä/keikka/reissaaja... Sikälis sitä on oppinut jo ensimmäisen sadan reissun, siis noin 60.000 Rovaniemityökilometrin jälkeen, eli jo parikymmentä vuotta sitten siihen, että pitäisi vältellä ns. yhdenasian matkoja. Keskittäminen kannattaa tässä suhteessa... Monta juttua yhdellä istumisella, se on tavoite.

Kymmeniä ajokertoja sitten olen tullut myös siihen tulokseen, että päivämutkin -periaattella tehdyt, matkustussäännön edullisuusperiaatetta  kunnioittavat reissut ovat ns. syvältä. Kuvitelkaa itse: lähdössä yksin tielle, linja-autoaikataulut eivät toimi, kokous tai mikä tahansa tähdellinen vuorovaikutteinen tilanne alkaa kello 9.00, jolloin aamun linja-auto on vasta ohittanut Sodankylän. On lokakuinen aamu kello 5.00, räpsii räntää, on pakkasenuhka, pimeää kuin hiilikellarissa, tienpinnan kosteus imee valot ja on tiedossa, että porotkin liikkuvat. Ohjaamasi yleieurooppalaisen vuokraamon auto kääntyy nelostielle. Autotyyppi on tietenkin outo, automaattivaihteet ja kaikki... Aamukahvi on tempaistu 4.30. 

Ei mitään turvallisuusriskejä, kylkíäisenä aloitat tärkeät palaverit äärettömän pirteänä seilailtuasi neljä tuntia ja rapiat umpipimeässä kaamosaamussa.  Ja sama yötä vasten toisinpäin... 15 tuntia vierähtää helposti. Reilu meininki, josta on eksotiikka kaukana... Viisikymmentä kertaa riittää, aika tutuksi tie käy sen jälkeen... Parhaita ovat kesäyöt varsinkin eteläänpäin mentäessä. Pohjoiseen ajaessa aurinko, tuo keskikesän kestovalo, räköttää inhottavasti suoraan silmille... Mutta kesäyön värit, ne ovat jotain lumoavaa...

Kohtuus kaikessa

Sinällään tässä ei ole mitään erikoista. Pohjoisessa on totuttu välimatkoihin, ne kuuluvat asiaan, niiden kanssa on opittava elämään ja sillä sipuli. Eikä matka Sodankylään ole yhtä pitkä kuin matka Hesasta Tampereelle, ei ole vaikka se onkin sitä. Sodankylään mentäessä ohitetaan vain Saariselkä ja Vuotso, Hesasta Tampereelle löytyy Korso, Kerava, Riihimäki, Toijala, Hämeenlinna.... vaikka mitä. Pitempi 160 kilsaa siis... Tässä mielessä arkihavainto on tuttu: kyllä se matka Rovaniemeltä Ivaloon on pitempi kuin toisinpäin... Ainakin näin ajatellaan.

Matkoihin on täällä ylhäällä totuttu, mutta silti pistää miettimään. Sinällään on hienoa, että Lapissa on vaikkapa aktiivinen Ely-keskus, joka järjestää monia tosi tarpeellisia juttuja. Päädyin kumminkin pohtimaan elämän tarkoitusta, kun tarkastelin ajanjaksoa joulukuu 2012 - helmikuu 2013 meidän kuusihenkisen nuorisotoimiston näkökulmasta:

Lapin nuorisotyöntekijäpäivät, Levi 4.-5.12.
LaNuTi päivityspäivä, Rovaniemi 17.1.
Lapin Nuorisofoorumi ja Lapin Liiton nuorisovuoden avajaiset, Rovaniemi 18.-19.1.
Lapin etsivien päivät, Rovaniemi 7.-8.2.
Vastaavien Lapin nuorisotyöntekijöiden työkokous, Rovaniemi 19.2.

Kuusi henkilömatkaa, 3.500 henkilökilometriä ja 45 henkilötuntia autossa. Yksi ylipitkä työviikko.

Väliin mahtui vielä Jyväskylän Nuori 2013 -tapahtuma, joka nosti henkilökilometrit reilusti yli 10.000:een. Sopii laskea tietyöaika... Eikä liene tältä pohjin outoa, että aika ajoin pyydämme, että josko jotain kokoontumisajoja täällä pohjoisessakin. Ihan yhdenvertaisuuden merkeissä...

Tarkkaan pohtien edelliseen listaan ei sisälly yhtään sinällään turhaa reissua. Siltikin... Asialle on pakko tehdä jotain. On syytä pohtia löytyisikö tähän joku ajoittamiseen liittyvä linja, jolla kuormitusta kevennetään. Muuten käy niin, että takuuvarmasti ryhdytään ns. jättämään väliin... Ei se ole hyvä sekään.

Omalta osaltani olen julistanut itselleni reissuttoman helmikuun. Nähtäväksi jää... Ei näytä täysin pitävältä. Näillä näkymin joudun ylittämään Kakslauttasen yhden kerran. Matkalla arvatkaapa mihin... niin ja takaisin...

Skoeoe




 

maanantai 21. tammikuuta 2013

Arki (valoa päin...)

 
 
 
 
     
Joulunseutu yhdistettynä Nuori 2013 -tapahtumaan muodosti jakson, jota ei oikein voi luonnehtia ihan tavalliseksi nuorisotyöläisen arjeksi. Nyt kun tuosta on päästy eroon ja aurinko on tehnyt comebackin alkavat härkäviikot ja on aika arvioida sitä mihin armon nuorisotyövuonna 2013 aion erityisesti paneutua.
 
Ajettelen piipahtaa kotikylän Nuoriso- ja urheilutalolla seuraamassa hetken kevään sählyliigan pelejä. Sarjaa pelataan huhtikuun loppuun kahdeksalla joukkueella. Hommaan sisältyy paljon myönteistä ja yhteisöllistä. Liiga on ollut aiemmin monenikäisten kohtaamispaikka, läsnä on jopa yleisöä ja inarilaiset vanhemmat ovat mahdollistamassa nuorten osallistumista muodostamalla vuorovedolla toimivan kuljetusrenkaan. Touhu tukee hienosti myös kunnan lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman suosituksia liikunnan  lisäämiseksi. Hieno homma, kilpailullisuutta on toki mukana, mutta ihan sopivana annoksena. Nuorisotalon perustoimintaa.
 
Nuorisotyölle on ollut tyypillistä se, että julkikeskustelua leimaa joku tulipaloluonteinen, ongelmaksi koetty asia, jonka nuorisotyö ottaa kuuliaisesti ratkaistavakseen. Näin on ollut niin kauan kuin muistan: huumeet, nuorisotyöttömys, hukatut nuoret, nuorisotakuu...
 
Tästä tuskin päästään, mutta kyllä kaiken keskiössä pitäisi muistaa se, että perustyö on tärkeintä. Muu toimii, jos peruskuviot on järjestyksessä. Ja sen pitää olla sitä, mikäli oikeasti halutaan onnistua nuorisotyön ennaltaehkäisevässä ulottuvuudessa. Tältä pohjalta ollaan tehty oman tilatoiminnan itsearviointia mallina Nuorisokanuunan kehittämät mittarit ja menetelmät. Työ jatkuu ja luulen, että tässä on yksi keskeinen tulosalue tälle vuodelle. Tilatoimintaa on hiljakseen kehitelty siten, että erilaista täsmätoimintaa ja työtä useiden eri kumppaneiden sekä vanhempien kanssa toteutetaan suuresti muuallakin kuin Ivalon Stönöllä ja Inarin Vintillä. Matkaa tässä suhteessa on vielä kuljettavana, mutta uskoisin, että siihen panostaminen kannattaa.
 
Nuorisovaltuuston selkeytynyt rooli
 
Kaksi vuotta on lyhyt aika. Syyskuussa ollaan sen edessä, että on taas aika valita uusi nuorisovaltuusto. Perushommaa sekin, mutta nyt siihen on erityistä syytä paneutua huolella.
 
Miksi? Nykyisen NuVan aikana on tehty huima harppaus kohti sitä mitä NuVan rooli nuorten asioiden puolestapuhujana ja edunvalvojana parhaimmillaan voisi olla. Keskusteluyhteys päättäjiin on tiivistynyt ja menetelmiä on kehitetty: kärkihankelistat ja yhteiset valtuustoseminaarit ovat olleet käytössä vuosina 2009 - 12 ja kuntavaaleissa NuVa on kunnostautunut hyvänä sparraajana vuosina 2008 ja 2012. NuVa on myös taistellut näkyvästi tärkeiksi kokemiensa asioiden puolesta. Nuoriso-ohjaajan vakinaistamisjutussa tuli turpiin ja avoin toiminta närkästytti päättäjiä, mutta hyvää siinä oli aito yritys ja profiloituminen: NuVa ei olekaan pelkkä aikuisten lemmikki, vaan se osaa käyttää itsenäisesti ja rohkeasti ääntään.
 
Minun on mahdotonta kuvitella, että marraskuinen eduskuntavierailu olisi kasvanut mittoihinsa ilman tätä myönteistä kehitystä ja draivia. NuVan onkin syytä pohtia tekemisiään, miettiä miten uusia nuoria innostetaan ehdokkaiksi syksylle ja kuinka siirtää kokemuksensa uusille parlamentin jäsenille. Kevät on aikaa pitää huolta siitä, että kehitys jatkuu myös uuden NuVan aikana. Se ei tule ilmaiseksi.
 
Myös NuVan taustahenkilöille riittää tässä haastetta: miten nuoria tuetaan tässä. Siinäpä minulle toinen painopiste alkaneelle vuodelle. Vasatokka on mainittu ääneen sisäisen kehitysseminaarin pitopaikkana. Kuulostaa hyvältä...
 
Nuorisotakuu: mitä se on? 
 
Nuori 2013 nettisivuilla oli lukijakysymys: Tiedätkö asemasi nuorisotakuun toteuttamisessa? En viitsinyt osallistua, kun totta puhuen en sitä tiedä.
 
Sen tiedän, että asian tiimoilta on riittänyt perusteluja ja julistuksellista puhetta runsaasti. Nollatoleranssi joutenolon osalta on hieno tavoite ja periaatteessa pikku kunnissa ihan realistinenkin. Toisaalta homman käytännön toteuttamiseen liittyy runsaasti kysymysmerkkejä, joihin kysyttäessäkään ei ole löytynyt vastauksia. Vielä. Julistuksellisen liturgian sijasta olisikin syytä pikaisesti kuulla vaikkapa siitä mitä uusi työkokokeilu sekä työhallinnon uusi palvelutapa käytännössä tarkoittavat.
 
Nyt jo edesmenneen entisen kunnanhallituksen jäsen Valtteri taisi olla etuajassa tehdessään valtuustoaloitteen alkusyksystä erityisen nuorisotakuutyöryhmän perustamiseksi Inariin. Taitaa olla niin, että kaivan tuon lepäämään jätetyn aloitteen uuteen käsittelyyn lähiviikkoina.
 
Olen ollut hiukan epäileväinen nuorisotakuun suhteen. Aiotut koulutusleikkaukset Lapissa eivät parantaneet asiaa eikä se, että lukuisiin kysymyksiin ei ole tullut selvyyttä. Kokonaisyhteiskunnallinen europanostuskin tuntuu haasteeseen nähden aika pieneltä. Silti: pitäisiköhän kumminkin ottaa asiaan positiivisempi asenne ja puhaltaa korvienvälissä aikalisä. Pikässä juoksussa pelissä on paljon ja nuorisotyöllä on sitäpaitsi käytössä viestintäpaja ja etsivä työ.
 
Ajanhallinnan sietämätön haaste...
 
Aikamoista reissaamista on nykypäivän nuorisotyöläisen elämä pohjoisessa. Homma on saanut taas semmoiset mittasuhteet, että siihen on jo pakko puuttua. Kokonaan keikkaamisesta ei tietysti pääse eikä tarvitsekaan, mutta kohtuutta ryhdytään etsimään.
 
Ei ala kumminkaan oikein lupaavasti: tammikuussa on oltu Jyväskylässä ja ensimmäiset Rovaniemen reissut on takana. Itsellä edessä on tässä kuussa vielä yksi työperäinen pikavisiitti Helsinkiin.
 
Nuorisotyö on tekijälleen koukuttava laji: helposti lipsahtelee ns. lisätyön puolelle. Ei on sana, joka ei kuulu ensimmäisten käytettävien ilmaisujen joukkoon. Tässäkin riittää pohdittavaa. Hyvin ehtii, vaikka viisi vuottakin on lyhyt aika. Se on aika, jonka kuluttua feidaan itseni ulos näistä hommista ja ryhdyn kalastajaksi Inarinjärvelle...
 
Skoeoe 
 
 

torstai 10. tammikuuta 2013

Nuori 2013 vol 4: Suomalainen voittaa aina (Iloa elämään...)




Torstaina 10.1. pohdin osana Veikkauksen paneelikeskustelua teemaa Iloa elämään - miltä jäätäisiin paitsi ilman lottokansan karttuisaa pelihuumoria. Aika monesta, Veikkaus tilittää tuottojaan Opetus- ja kulttuuriministeriölle, joka jakaa ne avustuksina tieteeseen, taiteeseen, liikuntaan ja nuorisotyöhön. Järjestelmä on merkittävä. Itsekin säpsähdin, kun vastasin keskustelua vetäneen Allianssin puhenjohtaja Hanna-Mari Mannisen kysymykseen siitä miten Inarissa? Viestintäpaja - ei puhettakaan ilman avustuksia, Ivalon Urheilukenttä - samoin, Vasatokan investoinnit keihäänkärkenä piakkoin käynnistyvä liikuntahallin rakentaminen - mahdotonta ilman tukea, samassa asemassa moni muu pienempi toiminnallinen kehityshanke tai investointi.... Miljoonia euroja.

Istuin valonheittäjien loisteessa Wilhelm auditorion stagella kovassa seurueessa. Veikkauksen uusi toimitusjohtaja oli uusi tuttavuus, samoin Helsingin uusi nuorisotoimenjohtaja Tommi Lantio, miellyttäviä kohtaamisia. Hilpeää sinällään, että arjen nuorisotyötä edusti Suomen suurimpien kuntien nuoriso"pomot". No, Tommilla on alueellaan puoli miljoonaa asukasta enemmän... Tutkija Tommi Hoikkala sekä lapsiasiavaltuutettu Maria-Kaisa Aula olivatkin tuttuja entuudestaan.

Aika laadukas keskustelu. Tämän arvion antoi myös Pohjois-Lapin edustajisto ja uskottava on: sieltä ei pisteitä heru turhalle suunpieksennälle. Huoli yhdistää: ns. jakosuhdelaki määrittelee ne osuudet, mitkä mm. nuorisotyö tuotosta saa. Kaikkien mielestä olisi keskeistä yrittää säilyttää asemat. Talouden kiristyessä on ilmiselvää, että ottajia on muitakin. Avoimuus on tärkeätä, sillä on merkitys, että lottoaja tietää, minne panostus päätyy, ellei voittoja tule.

EU:n kilpailulainsäädäntö on toinen asia, joka aiheuttaa sen, että hyväksikoettuja asioita ei voi pitää jatkossa itsestäänselvänä. Tutkijatommin sanoin: monopolin puolustaminen on rankka haaste. Tässä suhteessa Allianssi ja Kuntaliito sekä kaikki nuorisotoimialan tahot ovat piikkipaikalla. Puolestapuhuminen on tarpeen. Liikunnan ja kulttuurin kanssa ei ole järkevää kinastella osuuksista. Rikkumaton yhteisrintama on uskottavampi kuin riitaisa pelikenttä. Yhteistyö on tarpeen ja lobbaus: politiikot lopulta ratkaisevat. Hienolla tavalla paneeli löysi toisensa isoissa linjoissa. Hyvä...!!!

Jos pahin skenaario toteutuu, ollaan isojen vaikeuksien edessä

Tie pohjoiseen...

Nuori 2013: Onnistunut tapahtuma, jossa minusta parhaat lopulta kuulemani puheenvuorot käyttivät ivalolainen viestintäpajalainen Netta videotervehdyksessään Yhteistyön juhlassa sekä samassa sessiossa esiintynyt stand up koomikko Mikko Vaismaa: loistava show, jossa kohderyhmä oli huomioitu verrattomalla tavalla. Stand up joko toimii tai ei, nyt toimi.

Niin. Järjestäminen on iso ponnistus ja sisältää runsaasti kompromisseja ja eri tahojen intressien huomioimista. Järjestäjän osa on vaativa eikä käy kateeksi, iso käsi sinne. Jos kuitenkin voi toivoa: hitunen vähemmän pönäköivästi toteutetut avajaiset ja muut kokoavat tilaisuudet, ajallista tiivistämistä niissä ja äksöniä. Arkkipiispoja ja ylijohtajia sekä ministereitä tarvitaan, mutta liika on liikaa.

Lopulta tapahtuman luovat ihmiset. Kauhean paljon kohtaamisia. Yksi sattui sattumoisin. Matkalla Piispalasta soitin vanhalle kurssikaverilleni uuraislaiselle Artolle. Hän tuli minua tapaamaan. Satuttiin kohtaamaan HUMAKin standilla, jossa olin tapaamassa osastoa emännöinyttä Pirkkoa. Tajusin vasta Arton tullessa, että meillähän on Tampereen Nursojen vm. 1976 kurssitapaaminen menossa. Aivan mahtavan mukava ja nostalgiapitoinen puolituntinen. Kolmisin oli kohdattu joskus 35 vuotta aiemmin. Ja juttu jatkui siitä mihin se aikanaan oli jäänyt.

Päättäjäiset jätettiin suosiolla väliin. Tätä tekstiä olen vääntänyt välillä Tupoksen ABC - Rovaniemi. Tämä on myös viimeinen Nuori 2013 päivitys. Blogi palaa siihen ihan tavalliseen....

Kohta tullaan Rovaniemelle. Keikkabussissa hyvä fiilis. Katseltiin juuri Kaurismäen leffa Tie
pohjoiseen. Oikea suunta, se ainoa oikea...

Skoeoe

Vielä yksi kohtaaminen. Ei ole itsestäänselvää, että päätyy tapaamaan kaikkia, joita haluaa. Sattuma vie isossa kehyksessä. Oli hienoa jutella Peräpohjolan Opiston pitkäaikaisen opettajan Jaken kanssa. Taisi olla meillä viimeinen kohtaaminen työn merkeissä. Jakkea odottavat eläkepäivät. ISO KÄSI hänelle, upea ura on miehellä ollut. Respect!

Nuori 2013 vol 3: Johtoajatus haussa





Keskiviikko 9.10.2013:
aamuysistä iltaviiteen seminaareissa....

Piti aloittaa päivä seminaarissa, jossa käsiteltiin suurien kaupunkien nuorisotyön haasteita. Motivaationa on yhtäältä aito kiinnostus asiaan sekä toisaalta korvienvälin sisäinen kapinahenki: missä luuraa pienten kuntien nuorisotyötä koskeva seminaari? Onko vain iso nuorisotyössä kaunista ja onko koolla todella väliä?

Talousnäkymät synkkenevät ja niinpä keskustelu viipyili mm. siinä miten järjestöjen ja kuntien välistä yhteistyötä voitaisiin tiivistää arjen nuorisotyön, vaikkapa nuorisotalotoiminnan, järjestämisessä. Kiintoisaa puhetta. Ostopalveluihin turvautuminen voi toimia juuri isoissa kaupungeissa, joissa järjestöillä on jäsenpohjaa ja ammatillista valmiutta sekä päätoimisia työntekijöitä. Lapissa en kyllä tiedä yhtään kuntaa, jossa asia olisi hoidettavissa ilman, että järjestön oman toiminnan tavoitteet ja toiminta-ajatus ei kärsisi siitä. Siksi en innostu pohjoisessa, mutta kasvukeskusten osalta tunnustan keskustelun tärkeyden.

Kiintoisaa oli kuulostella paneelikeskustelijoiden näkemyksiä. Kaikki on suhteellista. Helsinki on suomalaisittain erittäin iso kaupunki ja eurooppalaisittain tarkasteltuna koko pääkaupunkiseutuna oikeastaan ainoa kaupunki. Samaan aikaan vaikkapa Oulu on väkimäärältään pienempi, mutta oleellisesti alueeltaan laajempi. Opin sen, että näissä isoissa, Nuorisokanuunaverkostoksi järjestäytyneissä  kaupungeissakin on merkittäviä eroja. Kuntajaon uudistus lisää jatkossa niitä edelleen.

Mutta silti se mitä minä haluaisin on: Allianssi järjestää risteilyllä tai nuorisotyöntekijäpäivillä seminaarin, jossa keskiössä onkin toisentyyppinen Suomi. Keskustellaan muuttotappioisen Suomen nuorisotyön haasteista. Kaupunkikeskuksilla ja reunaseuduilla on yhteys, joka on merkitykseensä nähden alikeskusteltu. Skenaario: lähetämme pohjoisen nuoret entistä nuorempina entistä kaeummaksi kotoaan suuntana etelä. Kaiken keskittyminen ja ammatillisen koulutuksen arvostuksen nousu johtaa tähän. Olisi syytä pohtia minkälaista porukkaa keskuksiin lähtee ja kuinka keskusten palvelut ottavat heidät vastaan. Selvää on se, että oikea ennaltaehkäisy tarkoittaa onnistumista jo kotiseudulla kaikessa kasvatuksessa ja tukityössä. 16 -vuotias on nuori muuttaja...

Kasvatusta ja uutta johtamista

Päivien hienoa antia: HUMAKin opiskelijoiden episodit arjen nuorisotyön eettisistä pulmatilanteista. Piipahdin seuraamassa. FB päivittäminen kannattaa, jos nyt ei aina niin joskus.  Houkuttimena minulla oli Kati Soanjärven profiilipäivitys, jossa hän markkinoi vetämäänsä osiota pohdiskellen sitä, että voidaanko keskustella nuorisotyöstä itsestään ilman mitään erityisen Nuorisotakuu NYT tai etsivän työn ulottuvuutta.

Hyvä kysymys. Jo pitkään keskusteluissa erityinen on ohittanut arjen ihan tavallisen. Se arkinen on kumminkin pohja, jolta ponnistetaan. Tämä valitettavasti tuppaa unohtumaan ja keskustelu näinmuodoin jatkukoon. Hyvä... Nuorisotyössä on kysymys nuorisotyöstä.

Ajauduin myös kuuntelemaan Åbo Akademin professorin Alf Rehnin sessiota, jossa käsiteltiin uutta johtajuutta ja muutosten tarjoamia mahdollisuuksia. Olihan seminaari.... Kaukana siitä tavallisen normiarjen ajattelusta, mutta näitä ravistelujakin tarvitaan. Melkoista olikin, mitä voi muuta odottaa mieheltä, joka on julkisuudessa julistanut mm. että hyvä idea suututtaa aina jonkun tai että todellinen luovuus on ärsyttävää ja vaikeaa hyväksyä.

Lennokasta. Opitun toistaminen ei riitä, pitää pyrkiä enempään. Kehittyminen vaatii kriisin. Harkitun sokeuden vastavoima vie eteenpäin. Siinäpä pohdiskeltavaa. Käytännön jutuissa kiintoisa ajatuskulku oli ottaa vanhuksiin liittyvä palvelutyö osaksi nuorisokasvatusta. Hmm...

Päivän iloinen uutinen: nuorisotyön tunnustuspalkinto myönnettiin nuorisosihteeri Leena Aholle. Pitkänlinjan turkulainen oli aidon häkeltynyt ja iloinen tunnustuksesta. Selvä Keli onnittelee lämpimästi...

Skoeoe

Kuvia ei saa bloggeriin... Jostain syystä.... Nuori 2013 koskien tulee vielä yksi teksti. Tämä syntyy nelostiellä välillä Äänekoski Viitasaari. Avajaiset jätettiin välistä, kauas on pitkä matka...




tiistai 8. tammikuuta 2013

Nuori 2013 vol 2: Veturitallin katveessa


Tiistaina 8.1. on Nuori 2013 avajaispäivä.









Aamupäivällä meille esiteltiin Nuorisokeskus Piispala. Olipahan presentaatio... Aika runsaasti on tapahtunut sitten viime käyntini: jäähalli - uimahalli - luistelusimulaattori - paineilmajalkapallohalli... Oli kyllä mahtava tavata toimitusjohtaja Karia sekä hänen kakkosmiestään Jarmoa. Kun olen torstaina kutsuttuna osallistumassa Veikkauksen paneelikeskusteluun, jossa pohditaan mitä olisi jäänyt ilman ilman veikkausvoittovaroja, niin  Piispalasta tätä lajia löytyi ja kovasti... Hienoa.

Ajeltiin Jyväskylään, tuohon Suomen Ateenaan. Messukeskus Paviljongissa oli semmoinen hässäkkä, että alkoi suorastaan ahdistamaan. Hillitön ryysis. Piti painua majoittumaan ja palata ns. asiaan. Palaillessani poikkesin syömään ravintolaan, joka sijaitsee ihan rautatieaseman tuntumassa. Veikeä yhteensattuma: etelästä tuli pikajuna ja kukas sieltä tulikaan samaan ravintolaan lounaalle. Opetusministeriön nuorisoyksikön pari vuotta sitten eläköitynyt päällikkö Olli Saarela liittyi seuraan.

Ollilla ja minulla on paljon yhteistä. Hän oli avainasemassa kun Ovttas - yhdessä -nuorisotapahtuma ja EU:n nuorisotoimialapäälliköiden kokous tuotiin Saariselälle syksyllä 2006. Paljon on keskusteltu Nuorisokeskus Inarista (nyk. Vasatokka) sekä saamelaisnuorten asioista ja Murmanskin alueen nuorisovaihdosta.

Olipas se puolin ja toisin mukava sekä nostalgiatäytteinen tunteroinen. Ihan mahtavaa oli kertoilla mm. sitä muutoksesta mikä on Murmanskissa menossa sekä siitä miten saamelaisnuorten osallisuusjutut ovat edenneet Saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston myötä. Tuntuipa emeritus nuorisopäällikköä uutiset miellyttävän.

Seminaarihuomioita

Nuorisotakuusta on puhuttu paljon ja taas puhuttiin. Odotusarvot eivät varsinaisesti olleet korkealla kun menin sanankuuloon. Julistuksellisia perusteluja on kuultu paljon, käytännön keskustelua siitä miten homma toteutetaan on kuultu vähän, oikeastaan ei laisinkaan tehtäväksiannon vaativuuteen nähden.

Niinpä en odotellut kuulevani lisänäkemyksiä enkä niitä kuullutkaan. Huono juttu. Kukaan ei tunnu tietävän sitä mikä on lopulta yhteiskunnan lisäpanostus eikä sitä mitä tapahtuu käytännössä. Opaskirjanen on tulossa lähiviikkoina...

Pessimisti ei pety. Jossain määrin ärsyttävää tilanne on, mutta ei voi kuin ihmetellä. Koulutustakuun osalta opetus- ja kulttuuriministeriön suunnitelma ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen leikkaamisesta julkaistiin hämmästyttävän huonosti ajoitettuna. En muista mikä olisi yhtä onnettomasti ajoitettu aie. Huono juttu, nuorisotakuun päällä lepää jo nyt uskottavuusongelma, joka päivä päivältä kasvaa. Alkaa olla kiire tuottaa hyviä uutisia. Tulomatkalla kuulimme Lapin Radiosta kuinka eräs Lapin TE-keskuksen asialle tärkeä virkamies jo tunnusti, että nuorisotakuu ajoittui huonoon aikaan. Ei kai aika sinällään voi olla huono, jokin muu mättää kun virkakoneistokin jo passailee.

Avajaisissa kuultiin mm. valtakunnan inhorealistien kuningasta Raimo Sailasta ja arkkipiispa Kari Mäkistä.  Sailas varmaan tietää mistä puhuu. Globaalien ongelmien sävyttämä puheenvuoro ei kuitenkaan isommin innostanut, tältä mieheltä jos keltä olisin toivonut realistista puhetta ihan tavallisiin talouspoliittisiin ratkaisuihin, niihin joiden varassa mm. nuorisotakuun toteutuminen  lopulta lepää.

Veturitallit..

Päivä päättyi kiintoisissa tiloissa. Jyväskylässä on ollut tarve kehitellä kaupungin keskustaan nuorisokeskus. Ja olikin sitten kehitelty. Alunperin höyryvetureiden varikkopilttuusta on rakenneltu monipuolinen ja näyttävä nuorisotoiminnallinen kokonaisuus.

Loistava ja merkittävä panostus, kun on tiedossa sekin, että kaupungin talous on ollut tiukoilla. Suoritusta korostaa sekin, että tällaisia ei ihan joka päivä tai edes joka vuosi avata Suomessa. Lokakuussa 2012 oli avattu ja oli tosi kiehtova parituntinen katsella paikkoja ja keskustella Veturitallien motivoituneiden ja mukavien nuorisotyöläisten kanssa.

Nuorisokeskuksesta tuli oitis mieleen norjalainen tilafilosofia, mesta oli lähtökohdiltaan kuin Altan nuorisotalo Huset. Homma ei rakennu niinkään perinteisen avoimen toiminnan varaan vaan teemoitettuun sisällölliseen toimintaan. Rokkia, osallisuutta, mediakasvatusta, kulttuurista nuorisotyötä. Komeat lähtökohdat.

Päivä päättyi siis hyvissä ja kannustavissa tunnelmissa. Kaikki on mahdollista...

Skoeoe