Uusi vuosi, uudet kujeet...

Tämä blogi on saanut olla rauhassa pitkään, liian pitkään. Syynä on se, että olen pyynnöstä bloggailut Nuorisoyhteistyöjärjestö Allianssin uusituille sivuille avatussa kuukauden blogi -palstalle. Muutama kirjoitus löytyy osoitteesta http://www.alli.fi/ ja sieltä uutta blogeissa. Hyvä idea Allianssilta, vielä yksi kirjoitus on aikeissa tuottaa ja sitten foorumi siirtyy jollekulle muulle bloggaavalle nuorisotyöläiselle. Kiintoisaa katsoa millaiseksi blogi eri kirjoittajien käsittelyssä muotoutuu. Niin: ja toivottavasti syntyy keskustelua. Sitä kaipaan, ilmassa on uhkatekijöitä, mutta myös hienoja edistysaskeleita ja nuorisotyön yleisen arvostuksen nousua. Miksi pitää kynttilää vakan alla: ei miksikään teot esiin...

Asioita olisi tähänkin blogiin ollut. Vuoden alku on ollut kiivas. Allianssiblogissa on muuten nyt tekstiä inarilaisittain hyvin ajankohtaisesta asiasta: Inarin kirkonkylän voimakkaasta kehittymisestä. Tähän palataan sekä radioshowssa että täällä bloggerin puolella myöhemmin takuuvarmasti. Nuorisotilojen myötä odottelemme sikäläisen nuorisotyön tehostumista. Hyvissä tunnelmissa ollaan, nuoret odottavat innolla eikä kunnan nuorisotyön tarvitse olla yksin: juonessa ovat mukana koulun ohella ainakin Inarin seurakunta, Nuorisokeskus Vasatokka ja liikuntatoimi sekä soveltuvin osin muutkin Selvä Peli -renkaan jäsenyhteisöt.

Nyt on menossa muuten nimikisa. Osoite ronja.kyro@inari.fi ottaa ehdotuksia vastaan 25.2. saakka ja nuoret valitsevat sitten mieleisensä. Avajaisia diskoineen on suunniteltu pidettäväksi 25.3.2011, joten tunnelma tiivistyy.

Nuorisolakiin muutoksia

Vuodenvaihde toi mukanaan muutoksia vuoden 2006 nuorisolakiin. Asiaa on käsiteltiin monipuolisesti seminaareissa ja myös meillä täällä Radio Inarin ajankohtaistuotannossa, joten eipä siitä enempää.

Yksi juttu askarruttaa. Etsivän työn tulemisesta on raportoitu ansiokkaasti tiedotusvälineissä. Jälleen omista lähtökohdista: alueeltaan laajan, mutta väestöltään pienehkön kunnan näkökulmasta uutisoinnissa on ollut outo lisäsävy. Uutisoinnin mukaan nuoristyöntekijä menee jatkossa nuoren luo eikä päinvastoin. Mitä ihmettä ja uutta????? Onhan se ennenkin ollut näin, ja myös toisinpäin, ainakin pienemmissä kunnissa.

Taloudellinen tuki etsivässä työssä tulee toki tarpeeseen. Ennaltaehkäisevää eikä korjaavaa työtä tehdä pyhällä hengellä, sen tekevät asiansa osaavat nuorisotyöntekijät. Ja yllätys: palkkaamiseen tarvitaan resurssit.

Näin tällä erää. Kunhan pyydetty kirjoittelu sinne tänne loppuu tuossa helmikuun puolen välin tietämissä paneudun tähän foorumiin...
- S -

Etsintäkuulutus: Toiminnanohjaaja Inarin viestintäpajalle

Myönteiset uutiset ensiksi. Näinä aikoina ei ole ollenkaan itsestään selvää se, että kun kunnassa syystä tai toisesta vapautuu tehtävä, siihen saa automaattisesti täyttöluvan. Inarissa asiat ovat onneksi olleet toisella tolalla. Kun vuonna 2009 vapautui eri syistä sekä liikunta- että kulttuurisihteerien tehtävät, ei asiassa jääty turhia pohdiskelemaan vaan tehtävät pantiin oitis hakuun ja täytettiin aikanaan pätevillä työn jatkajilla. Oireellista kaikelle oli, että satuin olemaan reissuillani Lapin taidetoimikunnassa päivänä, jona sivistyslautakunta pisti kulttuurisihteerin viran hakuun. Eivät meinanneet toimikunnassa epäuskoiset uskoa, että näin tapahtuu...

No. Lisää tehtäviä on vapautumassa. Nyt nuorisotyön porukoissa käy niin, että viestintäpajan pitkäaikainen vastaava työelämävalmentaja on siirtynyt toisille tiedotuksen areenoille ja olemme saaneet luvan pistää toiminnanohjaajan paikka hakuun.

Virallisesti se tapahtuu tänään 20.12., joskin juttu on kiertänyt jo kolmisen viikkoa. Hyvä niin, toivottavaa olisi, että saadaan paljon ja vahvoja hakijoita. Hakuaika päättyy muuten keskivikkona 18.1.2011 klo 15.00 ja hakuilmoituksen löytää vaikkapa osoitteesta http://www.lanuti.fi/ ja sieltä Inarin sivut. Mollin sivuille tiedot singahtavat myös ennen joulua.

Miksi Inariin ja miksi juuri tuohon tehtävään? Viestintäpajaa on kehitetty tavoitteellisesti koko 2000-luku tarkoituksena luoda paikallinen nuorisotiedotuksen ja neuvonnan monipuolinen toimintakeskus. Toisiin tehtäviin siirtynyt Jamo on tehnyt tässä suhteessa mittavan kehitystyön aluksi kolmen ESR-rahoitteisen hankkeen (Apro -> Intro -> Nitro) kautta ja sittemmin muuten vain.

Työn tulokset näkyvät. Perustat ovat iskussa. Kunta on vakiinnuttanut viestintäpajan osaksi nuorisotyön palvelutuotantoa jo keväällä 2006. Paja on värikkäiden vaiheiden jälkeen säilyttänyt myös itsenäisen asemansa nuorten työllistäjänä sekä koulutusmahdollisuuksien kehittäjänä. Tekniset perusvalmiudet ovat hyvät ja mahdollisuus pyörittää EU:n pohjoisinta ja nuorisomyönteisintä paikallisradiota Radio Inaria on osoittaunut oivalliseksi metodiksi mediatyöpajan arjessa.

Pajan työpajavaiheen (1995 - 2010) aikana siellä on piipahtanut yhdestä kuukaudesta vuoteen kestävässä toimenpiteessä runsaat 350 nuorta. Se on kova luku varsinkin kun pääosa on ilmoittanut hyötyneensä jaksosta. Lappilaisen työpajan tyyliin se kuuluisa The Next Step on useimmilla ollut ammatillinen koulutus. Paja on tarjonnut nuorille siirtymävaiheessa sopivaa tekemistä, yhteisöllistä toimintaa ja aikaa pohtia mitä sitten, kun pajapäivät ovat luetut. Parin viime vuoden ajan on mielestäni myös olty ytimessä: nuoria on riittänyt (kuluvan vuoden aikana 45 eri henkilöä!) ja keski-ikä on pyörinyt siinä 20 vuoden tuntumassa. Tytöt ovat pääosin puuttuneet syystä, jota emme tunne.

Toiminnajohtajan pesti on kiintoisa ja haastava. Kahta samanlaista työpäivää ei löydy. Paja on paitsi monipuolista viestintää edesauttava myös kasvatustyötä. Kokonaisuus tekee paketista haasteellisen, mutta aika ei takuulla tule pitkäksi. Kysykää vaikka Jamolta tai kuluneen syksyn vastuuhenkilö Mortilta.

Jään mielenkiinnolla odottelemaan millaiseksi hakemuspaperipino toimistoni sekasotkussa kasvaa. Pajan kautta on moni inarilainen päätynyt myös opiskelemaan mediaa ja sitä kautta työelämään. Myös työllistämisguruja paja on synnyttänyt. Hakijoita voisi olla niinmuodoin myös ns. omasta takaa.

Niin. Elämässä vaikuttavat kuitenkin monet jutut ja lähteminen ei ole ihan yksinkertaista. Joten saapas nähdä. Kaikille, joita kiinnostaa voisin todeta, että tämä tilaisuus ei kuitenkaan ihan heti toistu

Skoeoe

Ai niin 1:

Selvä Keli toivottaa kuuntelijoilleen/lukijoilleen rauhallista joulua ja hyvää uuttavuotta. Radioshow myös joululomalla normiaikaan to 19-20. Palataan syksyn tunnelmiin siten, että 23.12. ovat äänessä nuoret ja 30.12. nuorisotyöläiset

Ai niin 2:

Pidän pyynnöstä myöskin Allianssin uusituilla sivuilla (http://www.alli.fi/) kuukauden blogia joulu-tammikuun ajan.

Tunnelmia eduskunnasta

Asiat usein johtavat toisiin asioihin. Tornion nuorisoneuvoston ja Inarin nuorisovaltuuston tammikuinen Vasatokan koulutustilaisuus päätti vastata inarilaisen kansamme edustajan Janne Seurujärven kutsuun yksituumaisesti KYLLÄ. Lupaus lunastettiin 25.11. jolloin 25 nuorta vaikuttajaa piipahti opintomatkalla eduskunnassa. Lähes kaikille vierailu oli lajityypissään ensimmäinen. Ryhmä teki opastetun kierroksen, tutustui eduskunnan työtapoihin sekä seurasi kiintoisaa hallituksen kyselytuntia Isossa Salissa. Kohokohtana oli kumminkin kansanedustajan kyselytunti, jossa Janne joutui koville nuorten tiukkojen kysymysten ristitulessa.

Perusasioiden äärellä

Nuoret valmistautuivat kohtaamiseen huolellisesti. Kysymysten pohdinta oli alkanut jo kotipaikkakunnilla ja yhteinen junamatka kului osin tässäkin merkeissä. Lopullinen työstö sekä kysymykset/esittäjät hiottiin pienissä ryhmissä Helsingin Nuorisoasiankeskuksen ystävällisesti osoittamissa tiloissa Toimintakeskus Hapessa.

Oli mahtava seurata miten intensiivisesti porukka teki työtänsä. Purkutilanteessa oli vain yksi ongelma: missä järjestyksessä kysyttävä sanotaan ja mitä runsaassa puolessa tunnissa ehtii. No, nuorten tapa toimia on mutkaton ja mitään kilpalalaulantaa tai arvovaltameinikiä ei ollut ilmassa. Happea riitti ja työnjako syntyi rivakasti.

Kansanedustaja kohtaa nuoria

Asetelma oli kiintoisa. Mies, joka aikanaan on esittänyt Inariin nuorisovaltuuston perustamista, on itse päätynyt maamme vallan ytimeen tai ainakin hyvin lähituntumaan. Kyselytunnin ilmapiiri olikin varsin vapautunut.

Ensimmäinen kysymys singahti suorasuuntauksella kotinurkilta: Inarin NuVan varapuheenjohtaja Sunna esitti huolensa Inarinjärven raskaaksi arvioimaansa kaavoitushanketta koskien ja tehosti huoltaan kysymyksellä siitä onko Pallaksen ja Suuren Järven suunnitelmat koko Lapin vääjäämätön tulevaisuuden tie, tie joka hautaa alleen suureen ääneen markkinoidut luontoarvot.

Loistava kysymys, erittäin ajankohtainen. Jäätävä pelinavaus. Osui ja upposi: "Jahas, täällähän mennäänkin heti asiaan, edellinen aikuisdelegaatio oli kiinnostunut ensimmäiseksi edustajien torkkupeitoista..."

Tilaisuus eteni samaa rataa: luonnonsuojelu, ydinvoiman jatkorakentaminen ja loppusijoittaminen, nuorten mielenterveys ja päihteet, Lapin poismuuton estäminen, äänioikeusikäraja, mitkä ovat olleet keskeiset aloitteesi....

Mitä jäi käteen. Paljonkin. Jututin nuoria illalla majapaikassa ja juteltavaa riitti. "Poliitikkoimaista, osa asioista jäi vaille selkeätä vastausta, pyörittelyä asioilla jotka tosin ovat hankalia, kiintoisa ja mukava tapaaminen, kannusti mukavalla tavalla..." Kommentteja oli.

Selviäkin vastauksia tuli: Rautatie Jäämerelle - ehdottomasti, äänioikeusikäraja 16 -vuoteen - kyllä ja mahdollisimman pian - energiajuomat vain täysikäisille kyllä...

Minua miellytti moni asia. Kärjessä nuorten ennakkoluuloton ote ja kansamme edustajan kannustava viesti lappilaisnuorille: opiskelkaa, osallistukaa ja luottakaa itseenne sekä Lapin tulevaisuuteen. Eikä minulla ole syytä nähdä mitään teennäistä, kosiskelvaa tai jotain tämmöistä Jannen tilaisuuden jälkeisessä kommentissa: onpa teräviä nuoria...

Kaikkineen: mukava jälkimaku.

Koko tilaisuus on nauhalla. Minulla on materiaali Selvä Keli -lähetykseen 2.12.2010 täysin valmiina. Kyselytunti ja Tornio NuNen pj Riston sekä Inarin NuVan jäsen Kaisun punnittuja ajatuksia eduskuntavierailusta. Koko matsku matkaa ajallaan myös Tornioon, Nuorisokanava Hertzilä tekee mitä tekee. Kantsii kuunnella, joka pystyy, Radio Inari...

Sköö

Etsin kunnes löydän mun...

Onpahan ollut marraskuu. Keulinut on ennenkin, mutta nyt on lähes irronnut käsistä Pirullista tässä kaikessa on se, että asiat ovat sinällään kiintoisia ja eteenpäinvieviä. Sen myötä kierre ja vapaa pudotus on valmis.

Viestintäpaja tukee nuorten kasvua

Yksi syksyn toiminnallisista kohokohdista oli 13.11. soitettu viestintäpajan 20 -vuotisjuhlakonsertti. Paja perustettiin itseasiassa jo 1989 ja oli tuolloin Lapin silloisen läänin ensimmäinen videotyöpaja. Paljon on vettä virrannut sen jälkeen Ivalon ohi kohti Järveä. Joukkotiedotuskasvatus on muuttunut vuosien kuluessa medialukutaitojen opettamiseksi, analoginen tekniikka bittien digitaaliseksi ilotulitteluksi ja toiminta on laajentunut muutoinkin paljon.

Paja on toiminut 15 vuotta myös nuorten mediapainotteisena työpajana. Ensimmäinen työllistettyjen nuorten joukko aloitti miltei päivälleen 15 vuotta sitten. Työllistämisen profiilikin on muuttunut: tuolloin lähes koko kahdeksanhenkinen joukko oli ammattikoulun käyneitä nuoria, jotka 1990-luvun talouden syöksykierteen seurauksena eivät olleet tehneet päivääkään koulutustaan vastaavaa työtä. Lama vei työt kirvesmiehiltä sekä sähkö- ja LVI-miehiltä ja muilta rakentamisen ammattilaisilta vuosiksi. Koulutus oli aloitettu vaiheessa, jossa mm. Saariselkää rakennettiin tiuhaan ja lopulta valmistuttiin vaiheessa, jossa sahan sointi ja vasaran pauke oli vaiennut pitkäksi aikaa.

En ole koskaan laskenut kuinka moni nuori tuon jälkeen on ollut viestintäpajalla töissä tai harjoittelussa. Tosi moni, useita satoja, varovaisenkin arvion mukaan noin 350, joten pajan merkitys ei ole vähäinen. Tarinoita on paljon. Pääosin nuoret ovat sittemmin löytäneet paikkansa ja usea on päätynyt media-alan koulutuksen kautta arvostetuksi alan ammattilaiseksi. Heitäkin on kymmeniä. Ja mikä mukavinta: tosi monet hyvissä tehtävissä. Kaksi heistä on löytänyt tiensä mediaopiskelijoiden kouluttajiksi Lappiin ja yksi työllistämishankkeiden hallinnoijaksi Etelä-Savoon. Vahinko kiertää; inarilaisille mediaopiskelijoilla on omat pedagogit ainakin Inarin SAKK:ssa sekä Tornion Lappia-opistossa. Mahtavaa.

Nyttemmin pajan kohderyhmä muodostuu pääosin 17 - 21 -vuotiaista nuorista, lähinnä nuorista miehistä. Ollaan mielestäni ytimessä: asiakkaat ohjautuvat nuorisotyön oman työn kautta pajalle, josta ollaan kehitelty matalan kynnyksen tukipistettä. Ollaan ajateltu, että kynnyksen pitää olla niin matalalla, että sitä ei ole. Jokaista nuorta, joka haluaa, kuunnellaan ja kaikkien kanssa keskustellaan. Elämäntilanne ratkaisee, tavoite on löytää harjoittelu- tai työpaikka kaikille nuorille, jotka sitä tarvitsevat. Avainsanat ovat nuoren oma motivaatio ja elämäntilanne. Ja jos radio- tai videotyö ei kiinnosta, niin etsivä työ yrittää löytää muita ratkaisuja. So simple.

On ollut tosi mukava havaita, että periksiantamattoman puhumisen ja tekemisen tuloksena pajan työtä arvostetaan ja se nähdään tärkeänä osana kunnan palvelutuotantoa. Tästä on osoituksena mm. kunnan halu panostaa Radio Inarin kehitystyöhön.

Viriilin kirvesmiehen solistina

No. Juhlia vietettiin siis työn merkeissä viestintäpajan omimmalla osaamisalueella. Pajarock 2010 oli kokonaisuudessaan tasokas tilaisuus. Esiintyjäkaarti koostui miltei kokonaisuudessaan entisistä ja nykyisistä sekä Vasatokan bändileiri workshopin kautta kenties myös tulevista pajalaisista.

Viestintäpaja toi stagelle oman rokkikokoonpanon nimeltänsä Viriili Kirvesmies. Rumpalin bändi lainasi The Second Best yhtyeeltä, muut soittajat olivat omia. Rumpali Ollikin on Ivalon kylän lahja pääkaupunkiseuduin rokkikartalle, takavuosien viestintäpajalainen hänkin.

Tiesin kyllä, että herrat ovat musikaalisesti lahjakkaita rokkimiehiä. Yhdessä ei kuitenkaan oltu aiemmin soiteltu. Ällistyttävän hienosti poppoo veti kahden viikon harjoittelun tuloksena, Olli tuli mukaan soundcheckissä. Myös taustahenkilöille löytyi tehtävät: työvalmentaja Mortti veti komeasti Juicen biisin Outoon valoon. Allekirjoittaneelle oli langetettu lyömäsoitinsoolo soittimena triangeli. Esiintymiseni kokonaiskesto oli muuten viisi sekunttia. Pidin suuressa arvossa sitä, että herrat, jotka sentään ovat soittajia isoilla kirjaimilla, uskoivat minulle tuon yhden iskun mittaisen soolon. Olo oli ihan rok rok...:D

Kun katselin konsertin kuluessa pajaporukoiden touhuamista Viriilissä Kirvesmiehessä, radiotuotannossa, videodokumentoinnissa, juontajana, roudareina ja vaikka minä, päädyin väkisinkin kysymään, että mistäpäin Suomea löytyy tämmöinen työpaja: hullua porukkaa ja mieletön työmoraali.

Tuota taustaa vasten oli kyllä hillittömän harmillista, että paikallinen ja maakunnallinen tiedotus loisti poissaolollaan. Ei näkynyt, vaikka tiedon puutteesta ei voinut olla kyse. Sen kerran kun todella olisi ollut syytä, niin ei tietenkään tulla. Ärsyttävää. Itselleni se on yhdentekevää, mutta pojille sen olisi suonut, niin ja itse asialle. Ne huonot uutiset kun kyllä löytävät tiensä etusivuille.

Etsivän työn olemuksen äärellä

Olin paikalla Nuorisokeskus Vasatokassa Lapin alueella tehtävän etsivän työn ohjaajien tapaamisessa. Täytyy sanoa, että Vasatokan sosiaalisen työn Lauri ja Inarin Etsivä löytää -hankkkeen Antti olivat löytäneet todellisen markkinaraon. Yhtä hanketta lukuunottamatta muiden 10 työläiset osallistuvat kokoontumisajoon. Kyseessähän on lappilaisittain varsin uusi työmuoto, joten kiinnostus tutustumiseen ja ajatustenvaihtoon oli kova. Monet hankkeet ovat vasta nyt aloittelemassa...

Kiintoisaa keskustelua, jota mukavalla tavalla ryyditti Inarin nuorisotyön kaupunkimaisen nuorisotyön yhteistyökumppani Lahden etsivän työn Mikan ja Tonin sekä monipalvelukeskus Dominon Anun kokemukset. Parin päivän tuloksena todettiin, että kyllähän toimintakehykset eri puolilla maata vaihtelevat isosti: Utsjoen 50%:n etsivä Kaisan maailma näyttäytyy ihan erilaisena kuin vaikkapa Kemin Argoksen Satun ja Jannen.

Toivottavaa on, että toiminnan merkittävä rahoittaja Opetus- ja kulttuuriministeriö ei ryhdy laatimaan kovin pitkälle meneviä ja yhtenäistettyjä laatukriteerejä etsivälle työlle. Iso tila on annettava ennaltaehkäisevälle ulottuvuudelle. Jos korjaavaan painottuvasta työstä ja ongelmakeskeisyydestä tehdään lähtökohta, käy helposti niin, että seuraavissa Lapin etsivien työkokouksissa voidaan ottaa käyttöön Vasatokan Lapintupaakin oleellisesti pienempi tila. Se ei voi olla kenenkään edun mukaista.

Vasatokassa meni muuten päällekkäin monta juttua. Etsivät ja bändileiri sekä Inarin ja Lahden vuosina 2007 - 09 toteutetun LahtIvalo -vaihtotoiminnan yhteenveto ja arviointi. Viimeisestäkin jäi hyvä fiilis: todettiin, että oli tehty hieno vaihtokokeilu. Jatkollekin löydettiin edellytyksiä. Vuonna 2011 kokeillaan maansisäistä jobshadowingia, miten se meneekään: Inarilainen nuorisotyöläinen Lahdessa ja päinkinvastoin.

Nuorten osalta vaihdetaan ainakin hetkeksi kohderyhmää: Ivalon Nuorisotila Stönön ja Lahden Nuorten Talo Pariston nuoret muuntuvat Etsin ja Etsivä löytää -hankkeiden nuoriin.

Kiintoisaa...

Skoeoe

Nuorten hyvinvoinnin tila puhuttaa ja loppuvuosi jyrää painollaan...

Inspiraatio ei näemmä ole itsestäänselvyys. Kesä ja alkusyksy lipsahti bloggaamatta. Radioshow sensijaan on pyörinyt koko syksyn ja ohjelmapaikka on käytössä ainakin loppukeväälle 2011. Blogin osalta kyse ei ole siitä, etteikö kirjoitettavaa olisi ollut, päinvastoin. Jotenkin vaan kaikki on pysynyt sisällä. Nyt tulee muutos, kommentteja on tarkoitus kirjoitella jatkossa taas ainakin kerran kaksi kuukaudessa.

Nuoret ja mahdollisuuksien eriarvoisuus

Inspiraation synnystä on kiittäminen Allianssin pääsihteeriä. Maakunnan ykköslehdeksi itseään tituleeraava Lapin Kansa kirjoittaa pääkirjoituksessaan 6.11. siitä miten nuorten ongelmat unohtuvat helposti myös vaalien alla.

Sinällään mukavassa kirjoituksessa tarkastellaan Yle-uutisten taannoin tekemää hallituksen nuorisopolitiikkaa käsitellyttä kyselyä, joka oli suunnattu nuorisojärjestöille ja -tutkijoille. LK toteaa vastausten perusteella mm. sen, että monet kunnat ovat onnistuneet surkeasti nuorisotyössään.

LK:n mukaan Allianssin pääsihteeri Jukka Tahvanainen on esittänyt huolensa erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen nuorista, joille ei ole tarjolla edes perustuslain takaamia vapaa-ajan harrastusmahdollisuuksia.

Jaa-a. Aika rankasti sanottu ja saa ainakin minut kysymään muutamia asioita. Ensinnäkin haluaisin tietää mistä näitä nuoria löytyy? Itsestään selvää on se, että tasa-arvosta ei voi puhua silloin kun asukastiheys esimerkiksi Inarissa on huimat 0.4 asukasta/neliökm ja välimatkat kunnan sisällä pitkät. Tavoitteiden tasa-arvoistaminen tyyliin nuorisotila joka kylään on tässä mielessä Lapissa ja Itä-Suomessa silkkaa höpötystä. Ikävä kyllä moni asia vaatii väestöpohjaa, niin ja kestävää kuntataloutta. Se on näin ja sen kanssa on elettävä ja tarjottava sitä mitä voidaan. Toki on niin, että täydellisiä katveita ei saisi olla. Mutta onko niitä edes? En tiedä, ehkä joku kertoo...

Kiintoisaa on myös se, että kannanotto tulee Allianssilta, järjestöltä jota ei ole juurikaan totuttu näkemään reuna-alueiden edunvalvojana. Nuorisotyö-lehti saa minulta synninpäästön, siellä on ymmärretty alueiden erilaisuus ja annettu tilaa ainakin Lapin asioille.

Allianssi saa toimintaansa huomattavaa taloudellista tukea opetus- ja kulttuuriministeriöltä.

Huoli on hieno asia, mutta siitä on vielä matkaa toimintaan. Allianssilla olisi resursseja toimia myös siten, että alueiden erilaisuus huomioitaisiin ja tasa-arvoa edistettäisiin edes niissä asioissa missä se on mahdollista. On nimittäin niin, että näillä ns. reuna-alueilla tehdään haastavissa oloissa rankasti työtä nuorten eteen, siinä tuki monin paikoin on toki tarpeen. Jään suurella mielenkiinnolla odottamaan mitä tuleman pitää.

Yksi juttu vielä. Levy korvieni välissä on juuttunut, mutta ei voi mitään: tässäkin yhteydessä on todettava se, että kun kaikkea erityistä tuetaan sillä on hintansa. Nykyinen nuorisotyön avustuspolitiikka vie kyllä kohti aiempaa suurempaa polarisoitumista, eriarvoistumista: vahvat pärjäävät, heikoilla menee edelleenkin huonosti. Ongelmalähtöinen tukipolitiikka vie eurot kasvukeskuksiin ja jättää pienet kunnat käymään uuvuttavaa olemassaolokamppailua. Tästä Allianssi voisi myös olla huolissaan ja muodostaa kantaa kehitykseen.

Nuorten hyvinvoinnin ankkureita etsimässä

Piipahdin Rovaniemellä Nuorten hyvinvoinnin Ankkurit Lapissa -hankkeen loppuseminaarissa. Rapiat kaksi vuotta kestäneen hankkeen osana toteutettiin kattava Lapin 2008-09 ysiluokkalaisille kohdennettu hyvinvointikysely.

Tutkija Riikka Sutista oli nytkin mukava kuunnella. Tekemistä hyvinvoinnin saralla löytyy kyllä, mutta hyvin lohdullinen oli lopputulema: nuorilla menee pääosin hyvin lukuunottamatta sitä noin 10 %:n ryhmää, joka oirehtii perheensä tai/ja omaa pahoinvointiaan. Huolta voi tuntea myös koulukiusaamisen yleisyydestä sekä osin myös ikuisuusasiasta nimeltään päihteidenkäyttö.

Hellyttävä on murrosikäisten luettelo niistä asioista, joista hyvinvointi koostuu: oma perhe - hyvät ystävät - hyvin sujuva koulunkäynti. Siinä pohdiskeltavaa meille kaikille: vanhemmille, nuorisotyön ammattilaisille, opettajille, päätöksentekijöille...

Nuoruuden julkikuva on myös surkuhupaisalla tavalla outo. Tutkija Riikan mukaan nuoria ja nuoruuttaa käsitellään turhan paljon ongelmalähtöisesti. Tästä saatiin hilpeä esimerkki, kun edellä jo siteerattu Lapin Kansa kirjoitti Riikan tutkimuksesta ja etusivuotsikoi asian: Joka 10. lappilaisnuori haluaisi kokeilla huumeita. Niinpä niin, olihan se siellä, mutta siellä olisi ollut tosi paljon muutakin ja myös myönteistä otsikoitavaa.

Syystoimintojen sietämätön kaaottisuus

Usko hallitun kaaoksen hallitsemiseen on ollut kyllä koetuksella. Tahti on ollut kova ja semmoisena se jatkuu. Onneksi asiat ovat pääosin eteenpäinvieviä. Niihin palaan myöhemmin.

Nyt se kuuluisa focus kohdistuu viikonloppuun 11. - 14.11. Vasatokassa koulutetaan nuoria rokkareita ja launtaina 13.11. soitetaan Inarin kunnan viestintäpajan 20-vuotisen taipaleen kunniaksi maailmahistorian toinen Pajarock.

Pirskeet tulevat hiukan jälkijunassa, mutta tulevat kumminkin. Kiintoisa ilta tiedossa, miltei jokainen soittaja on ollut jollain tavalla tekemisissä viestintäpajan kanssa. Jännityksellä odottelen omaa osuuttani, organisointi ja taustatyö ei riitä, vaan nyt on myös noustava Ivalon nuoriso- ja urheilutalon stagelle muiden pajalaisten kanssa.

Pidän suurena kunniana olla osa juhlabändiä nimeltään Viriili Kirvesmies :D

Skoeoe

Kaksi kuvaa nuoriso-ohjaajasta (-työntekijästä)

Maan arvostetuimmaksi aikakausilehdeksi usein tituleerattu Suomen Kuvalehti on tutkituttanut lähes 400 ammatin arvostuksen kuusi kertaa vuoden 1991 jälkeen. Numerossaan 21.5. lehti kertoo viimeiset tulokset. Lehti toteaa monen ammatin menettäneen vuosien saatossa hohtoaan. Toisaalta erityisesti hoito- ja hoiva-alat ovat entistä korkeammassa kurssissa.

Nuorisotyöläisen arvostuksesta käydään ajoittain vilkastakin keskustelua. Takavuosina omaa keskustelua leimasi eräänlainen alemmuuden tunnelma. Tästä on onneksi viime vuosina päästy.

Syytä onkin. Kuvalehden tutkimus osoittaa, että kaikkien ammattien joukosta löytyy kolme, joiden listasijoitus on ollut koko tutkimusajan nousukiidossa. Lista on kiintoisa: sijoitustaan ovat joka kierroksella parantaneet poliisi, maanviljelijä ja nuoriso-ohjaaja. Tutkija selittää viimeistä yleisellä huolella nuorten syrjäytymisestä ja mielenterveydestä. Ei huono selitys ollenkaan, ennaltaehkäisevä työ on arvossaan ja tässä katsannossa nuoriso-ohjaajat voivat kyllä olla ylpeitä tekemisistään.

Samassa SK:n numerossa on mainio juttu 62-vuotiaasta nuorisotalon ohjaajasta Irmelistä. Lyhyt tarina on alan ammattilaiselle tosi mukavaa ja opettavaista luettavaa. Kokeneella ohjaajalla on selkeää katu-uskottavuutta ja puhe on punnittua. Vaikka ohjaustyö ei omassa työssäni ole se ykkösjuttu, niin on sitä projektihallinnan, henkilöstöjuttujen ja muun byrokratian lomaan 30 vuodessa mahtunut siinä määrin, että on helppo allekirjoittaa Irmelin ajatukset.

Ajoittain keskustellaan myös siitä mikä on sopiva ikä nuoriso-ohjaajalle. Irmelin haastattelun loppu on riemastuttava: "Jään eläkkeelle ensi vuoden lopussa. En yhtään koe olevani niin vanha". Siinäpä se tiivistetysti: ikä on paljolti myös asennekysymys, ainakin henkisesti...
Fysiikkaa tietysti on välillä koetuksella ja varsinkin palautuminen vaatii oleellisesti enemmän kuin kolmikymppisenä. Silti: kumma juttu, mutta ikä lisää jollain oudolla tavalla lavakarismaa. Niin se on, selittämätön mysteeri...

Kenen syy ja millä perustein

Paikallislehti Inarilainen julkaisi 26.5.2010 Ivalon yläasteen koulun kasiluokkalaisten kirjoituksia elämästään Ivalossa.

Nimimerkki Stönöläinen kaipaa lisää aukioloaikoja Ivalon nuorisotalo Stönölle ja toteaa, että "tilat eivät ole nykyään melkein ikinä auki ja nuoret pyörivät kauppojen sisällä. Sitten tulee valituksia, että me kuulemma häiritään asiakkaita". Kirjoittaja haluaa lisää työntekijöitä tiloille ja perustelee esitystään tekemällä riemastuttavan johtopäätelmän: "Mielestäni se on nuorisotilan pitäjien vika, että ei ole muuta tekemistä kuin kotona tai kaupoissa hillua päivät pikät".

Olen miettinyt, että onko teksti tehty huumorin pilke silmänurkassa vai ihan tosissaan. Olen tullut siihen tulokseen, että se sisältää molempia ulottuvuuksia. Kirjoittajan tekstissä ilmenee, että hän arvostaa kotikylänsä nuorisotilaa ja ohjaajia sinällään kovasti. Miksipä sitä huonolle mestalle lisää aukioloa esittäisi? Stönö on hyvä kokoontumispaikka. Talven asiaskasluvut puhuvat myös puolestaan, porukoita on riittänyt.

Johtopäätös kauppoihin liittyen on kyllä aika huima. Loogisesti ajattelusta seuraisi se, että Helsingin Nuorisoasiainkeskus on itseasiassa syypää siihen, että nuoret kovasti paljon viihtyvät Itäkeskuksessa tai Kampin ostoskeskuksessa. Tai Rovaniemen nuorisotoimisto saa porukat kerääntymään ajoittain Lordi aukiolle ja Kemijoen rantaan. Aika hurja ajatusleikki. Täytyyhän vastuuta jättää niillekin, jotka ostosparatiisit houkutuksineen rakentavat. Ja kotiin, vanhemmille.

Toinen hurja ajatus liittyykin siihen, että koti ei olisi enää minkäänarvoinen paikka olla ja elää. Ainakin me Inarissa pohdimme tilojen aukioloaikoja myös siltä kantilta, että aikaa jäisi kotiin ja muihin harrastuksiin. Oma juttunsa on sitten se, että vaikka tila olisi auki 7 x 9 tuntia viikossa niin so what. Hengailua on ollut aina ja luulenpa, että edes edelläkuvatulla järjestelyllä ei kaupoissa ja muissa julkisissa tiloissa kokoontumisista säästyttäisi.

Erityisen ja perustyön mahdollisuuksien hilpeä ristiriita

Nuorisotyöntekijä on tottunut olemaan jollain tavoin puolustusasemissa. Niinpä itsekin lukiessani Stönöläisen tekstiä olin ensin loivasti ärsyyntynyt. Sitten pysähdyin pohtimaan.

Nuori kirjoittaja onkin, kenties ja todennäköisesti tietämättään, sohaissut perimmäisten kysymysten laaria tavalla, johon liittyy monta tärkeätä näkökulmaa.

Lisää työntekijöitä... Niin. Meillä suomalaisessa nuorisotyössä on saatu kovasti paljon lisää työntekijöitä koko 2000 -luku. On etsivää työtä, nuorisokeskuksten sosiaalista työtä, mamu-työntekijää, erilaisia työvalmentajia pilvin pimein, hanketyöläisistä puhumattakaan. Resursseja on löytyny ja löytyy yhä. Hyvä niin sinällään. Inarissakin on tehostettu asioita huomattavasti erilaisten erityisavustusten avulla.

But then comes the BIG but... Onko keisarilla sittenkään vaatteita? Vaatii aivan hillitöntä ponnistelua ja käsittämätöntä onnea palkata ihan tavallinen nuoriso-ohjaaja tekemään sitä ihan tavallista, mutta niin keskeisen tärkeätä perustyötä, jonka pohjalle moni asia on nostettavissa. Puhutaan niistä henkilöistä, jotka SK:n ammattivertailussa ovat nostaneet arvostussijoitustaan. Miten tässä näin kävi: kaikkialla osataan nähdä pulmia ja erityistyön tarvetta ja rahaa siihen ja jos minkälaiseen kehittämiseen löytyy helposti. Pelkästään hakemisen vaiva... Mutta kukaan ei halua rahoittaa perustyötä, kaiken pohjaa.

Niin: miten tässä näin pääsi käymään. Nykyinen hallitus teki sinällään mainion lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman, joka lopulta määrittelee mm. ne kohteet, joihin resursseja erityisesti kohdennetaan. Oireellista "erityiskehityksen" korostumiselle olikin se, että kun asiakirjaa valmisteltiin, sen ensimmäisestä versiosta puuttui kokonaan perinteinen nuorisotilatyö. Onneksi jo Säätytalon valtakunnallisessa avaustilaisuudessa yksi tutkija ja yksi pääkaupunkiseudun nuorisotalovastaava ottivat asiaan voimakkaasti kantaa. Eivät lopulta
olleet prosessissa ainoita, joten mainintoja tästä perustyöstä sittenkin tuli ohjelmaan.

Aika mainio ja paljastava lipsahdus varsinkin kun ohjelmaa valmisteltiin Opetusministeriön nuorisoyksikössä. Selitys oli, että itsestäänselvyyksiä ei ajateltu ottaa mukaan. Niinpä niin. Mitä ihmeen itsestäänselvyyksiä?

Kauppa/nuokkari -keskustelu sisältää myös kysymyksen siitä olisko perinteisen tilasidonnaisen nuoriso-ohjaajan ajatuksesta siirryttävä aiempaa enemmän toisentyyppisiin ratkaisuihin. Kehitys on viimevuosina vienytkin siihen, että työssä korostuu moniammatillinen ja -yhteisöllinen ote. Erityisesti yhteistyötä koulujen ja sosiaalityön kanssa on pyritty viemään eteenpäin.

Tiloja kumminkin on ja paineet pitää ne tehokkaassa käytössä ovat kovat. Jokainen vuokrantarkistus saa hiipuvien talousarviokehysten kanssa painivan hallintonuorisotyöntekijän ihon kananlihalle. Muutos nuorisotyöntekijän työssä on mahdollinen, mutta ristiriita kasvavan tila-aukiolopaineen kanssa kestämätön. Tarvittaisiin lisää työntekijöitä, niitä joita Stönöläinen perää tai sitten ihan uudenlaista, ennakkoluulotonta ja hallintorajat ylittävää yhteistyönäkyä.

Voi kysyä myös, että tarvittaisiinko uutta ajattelua myös siinä mihin valtiovallan nuorisotyöhön kanavoimia varoja kohdennetaan ja onko se edes realistinen toive. Minä kyllä pelkään, että nykykehitys yleisellä tasolla johtaa alueiden eriarvoistumiseen: vahvat vahvistuvat ja reunat yrittävät selvityä jotenkin. Siinä välissä on kuntia, jotka sinnittelevät ja tekevät luovuudesta hyveen. Peruskehystä rahoitellaan vuosittain merkittävin erillisrahoituksin, joilla mm. Stönöläinen ja hänen kaverinsa pidetään tyytyväisinä.

Liike jatkuu niin pitkään kun luovuutta ja tukieuroja riittää. Ilmassa leijuu kiusallisena kysymys siitä, että mitä tapahtuu, jos nuo kaksi loppuvat. Mitä pysyvää uutta onkaan onnistuttu synnyttämään?

Skoeoe
 

Lööpit ja ne: ruman nuoruuden etulyönti mediassa???

Taas kerran piti pysähtyä miettimään, että mikä siinä on kun se rumempi puoli nuoruudesta kiinnostaa ja synnyttää otsikoita oleellisesti helpommin kuin ne tosiasiassa huomattavasti enemmät myönteiset asiat. Jos miettii viime vuosien inarilaista nuoruuden julkikuvaa, niin se on äärimmillään karua luettavaa. Isoja otsikoita ovat synnyttäneet:

* kissanpolttajat
* höpöheinä (kannabis) ringit
* kiduttavat koulukiusaajat
* päihdekuskien romuttuvat autot
* sissileiriä muistuttavat rippikoulut

Ja nyt viimeinen ulostulo: koronkiskonta ja lukuisat nyrkkitappelut Ivalossa.

Vakuuttava ja karu lista. Mikä siinä on, että ääri-ilmiöitä korotetaan ja näin sivumennen leimataan koko porukka. Hankalista asioista vaikeneminen on väärin, pulmista pitää tietysti keskustella, mutta joku älyllisyys sentään olisi hyvä säilyttää. Lööppimaailmassa unohtuu helposti se, että valtaosa nuorista (Inarissakin) elää ihan tavallista nuorten elämää ja pärjää omassa elämässään lopulta ihan hyvin. Tämä olisi syytä aina muistaa. Näin ne asiat lopulta kuitenkin ovat.

Pappako betalar - ihan tähdellinen paneelikeskustelu

Asia ajankohtaistui kun Selvä Peli -työryhmä yhdessä Ivalon yläasteen koulun kanssa järjesti nuorten rahankäyttöön liittyvän moniammatillisen paneelikeskustelun taannoin Ivalon elokuvateatteri Aslakissa.

Hieno tilaisuus. Yllättävän runsaasti porukkaa, nuoria ja aikuisia. Vilkasta ajatustenvaihtoa herkästä aiheesta. Tilaisuuden ennakkomainonnassa oli esitetty asian pohjustukseksi provosoivia kysymyksenasetteluja: paljonko nuorellasi on oikeasti rahaa? - maksaako nuoresi korkoa, jos lainaa kavereiltaan rahaa? - onko nuortasi kiristetty tai uhkailtu? - kuinka paljon varastellaan? Paneelia pohjustettiin myös kunnan ja seurakunnan nuorisotyöntekijöiden yläasteelaisille tekemällä kyselyllä.

Nämä asiat kääntyivät yllättäen itseään vastaan. Kuinka ollakkaan Lapin maakunnallinen radiokanava innostui markkinoimaan teemaa otsikolla Koululaisten koronkiskonta johtanut nyrkkitappeluihin. Voi olla, että kyseisen kanavan painettua tekstiä on edesauttanut varomaton sanailu. Kumminkin voi kysyä, että miksi tuollainen tarina? Ennakkoon tehty juttu etsi sensaatiota eikä vastannut ollenkaan pidetyn paneelikeskustelun kulkua ja henkeä. Ilkeintä on se, että juttu leimaa surutta kaikki. Useat nuoret kysyivät: olemmeko me tuommoisia? Tarkoitushakuisuudesta kertoo se, että oppilaskyselyn tulos esitettin muodossa: 30% yläasteikäisistä varastelee. Todellisuudessa tulos oli se, että 27% tietää varastelua tapahtuvan. Ero on enemmän kuin hiuksenhieno. Sopii kysyä miksi asia halutaan esittää näin...

Opetus onkin se, että varovaisuus kannattaa. Sekään luultavasti ei riitä, jos toimittaja tietää mitä haluaa. Halulla taas ei välttämättä tarvitse olla tekemistä todellisuuden kanssa... Pohdittavaksi jääkin se, että miksi näin.

Kauppakeskusten dilemma

Aslakin paneelikeskustelussa puhuttiin mm. näpistelystä. Kauppiaiden edustajat kertoivat ihan selkokielellä sen, että kyllä Ivalossa aikuisetkin osaavat, nuoria on yksin turha syyllistää.

Puhuttiin myös nuorten oleilusta kauppojen eteisissä. Jännä juttu. Kaupat ja kauppakeskukset tehdään paikoiksi, joihin ihmisten toivotaan kokoontuvan. Ja katso: kun he sitten kokoontuvat, ei sekään ole hyvä. Aika hätkähdyttävä oli kauppiaiden näkemys siitä, että nuorten ryhmät pelottavat erityisesti iäkkäämpiä asiakkaita. Pelottavat, kaupoissa, julkisissa tiloissa???

Asiahan ei ole mitenkään erityisen ivalolainen. Helsingin Sanomat kertoi ilmiöstä taannoin laajassa artikkelissaan, joka oli otsikoitu sanoin Suomen suurin nuorisotila. Juttu valaisi arkea Kampin ostoskeskuksessa keskellä Helsinkiä. Samasta ilmiöstä juteltiin taannoin torniolaisten nuorisotyön ammattilaisten kanssa: ostoskeskus På Gränsen kerää porukoita ja joku on jo ehtinyt kysellä, että mitä aiotte...

Aika outoa. Miksi joku porukka pitäisi rajata pois pilaamasta muiden ostosparatiiseilua? Ja miksi jonkun aivan ulkopuolisen tahon pitäisi puuttua asiaan? Lähtökohtaisesti juttu kuuluu vanhemmille ja ostosparatiiseille. Nuorisotilat ja muut toiminta on yksi vaihtoehto tietysti. Ja yhteistyö on aina mahdollista, mutta päävastuu pitää määritellä sinne minne se pitää määritellä. So simple. Poliisi pitää toimivaltansa rajoissa huolen lopusta. Näin se vaan on...

Hankalan teeman esillenostamisen sietämätön riskialttius

Niin. Kauheus on katsojan silmissä. Edelleen jää mysteeriksi se, että miksi se ruma puoli nuoruudesta on niin kiintoisa. Minusta asiassa on edetty viime vuosina myönteiseen suuntaan, mutta nyt on tapahtumassa jos ei nyt ihan täyskäännös niin loivaa taantumista kumminkin.
Iltapäivälehtityyli ruokkii tietysti ihmisten luontaista uteliaisuutta ja tuo kirstuun euroja. Mutta toisaalta: onko tässä kaikki? Luulenpa, että kyse on ainakin osin muustakin.

Väärää ja yksipuolista asenteellisuutta ei kannattaisi ylläpitää. Nuoret ovat tulevia yhteiskunnan rakentajia. Ei ole yhdentekevää millä painotuksilla mediaosallisuutta edistetään.

Se on syytä huomioida vähintään omassa tiedottamisessa. Pulmista ei pidä vaieta, mutta tasapainon ja rehellisyyden nimissä on syytä myös korostaa myönteistä nuoruutta, ihan tavallisia menestystarinoita. Ne eivät ehkä myy, mutta kokonaisuus koostuu pääosin niistä. Se pitää muistaa. Muuten ollaan virhepoluilla...

Ajattelee

Skoeoe