sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Kaikki huolissaan nuorista: puhetta riittää - tekoja odotellessa












Ivalolaislähtöinen Jyväskylän yliopiston tutkijakoulutettava Jenni kirjoitti JHL:n julkaisun Motiivin kolumnipalstallaan jo syksyllä asiaa kirjoituksessaan Nuoret jäävät syrjään. Nuori tutkija oli nykylaman osalta erityisen huolissaan 15 - 24 -vuotiaiden nuorten miesten asemasta työmarkkinoilla. Aivan oikein hän totesi, että jos työtä vaille jäävät miehenalut päästetään putoamaan kelkasta, koituu tämä niin yhteiskunnalle kun nuorille itselleenkin monin tavoin kalliiksi.

Laman tullessa yksi pettämätön indikattori on nuorten työllistymismahdollisuus. Nuorisotyöttömyys on erityisesti kasvukeskuksissa räjähtänyt silmille. Niinpä nuoret ovat lopulta nousseet myös raskaan sarjan poliitikkojen keskusteluun. Tammikuu on ollut erityisen vilkasta aikaa. Näkyvästi asiaan ovat ottaneet kantaa entinen Ultra Bran biisintekijä ja nykyinen työministeri Anni Sinnemäki, valtion rahakirstun ylivartija Jyrki Katainen sekä Matti Työllistämisseteli Vanhanen.

Sinällään hienoa, lopultakin. Pitkään on ollut tiedossa se, että osalla nuorista ei mene hyvin. Miksi keskeiset päätöksentekijät havahtuvat puhumaan ääneen vasta nyt? Ei taida olla sattumaa. Samaan aikaan toisaalla käydään vääntöä eläkkeisiin liittyvistä asioista. Vastausta etsitään siihen miten ihmiset pidetään työelämässä aiottua pitempään.

Inhorealisti sisälläni soittaa hälytyskelloa. Nuorten hätä itsessään ei näytä vieläkään riittävän. Huoli liittyy siihen miten maa selviää tulevaisuudessa, kuka tekee hommat. Enää ei haluta menettää sukupolvia syrjään. Hyvä niin, työtä ja opiskelupaikkoja sekä tehostettuja erityistoimia tarvitaan, niitä on itseasiassa aina tarvittu. Kuitenkin pistää miettimään mitä siitä seuraa, jos myös nuorten työelämään siirtymistä ryhdytään vielä kovasti nopeuttamaan tiivistämällä opiskeluvauhtia ja nostamalla keskusteluun oppivelvollisuusiän alentaminen kuuteen vuoteen.

En tiedä kuinka tavoiteltava asia ihmiselämässä on yltiötehokkuus, johon liittyy paradoksalisesti se, että muutos koulutuksessa ja työelämässä on nykyään miltei ainoa pysyvä arvo. En tiedä mutta epäilenpä, että tällä kaikella on hintansa.

Kuka v***n homo keksi koulun!!!!

Sosiaalisen verkkomedian suosituin foorumi Facebook on mainio viestinnän väline. Se on myös mainio tapa kuulostella nuorten tuntoja. Väliotsikko yllä on erään yläkoululaisen suorasukainen sunnuntai-illan aforismi.

Lause tuli mieleeni, kun 28.1. radiolähetystä varten sain tehdä pitkän puhelinhaastattelun inarilaislähtöisestä tutkijasta, jonka Barentsin maiden 13 - 15 -vuotiaita nuoria vertailevan väitöskirjan julkistamista juhlittiin Lapin Yliopistossa seuraavana päivänä.

Muistan hyvin Arto Ahosen 1980-luvulta. Aika monen inarilasnuoren tavoin hän lähti kotikylästään yläasteen jälkeen urheilulukioon Rovaniemelle. Kilpahiihtäjä ja Inarin Yrityksen kasvatti Artsi oli mukana myös legendaarisen rokkibändin The Steelin kokoonpanossa. Oli tosi sympaattista vaipua hetkeksi 80-luku hurmioon. Ja taas kerran: oli hienoa kuulla miten elämässä päästään eteenpäin.

Kiintoisaa kuultavaa oli myös tulevan kasvatustieteen tohtorin pohdiskelu omasta lähdöstään Rovaniemelle: "Jälkikäteen ajatellen kyllähän sitä oli aika lapsi, kun lähti. Inari oli hieno ja ihmisen mittainen kasvupaikka ja muutos iso. Kaikki jotenkin silloin kuitenkin järjestyi, mutta enpä omille lapsilleni vastaavaa haluaisi".

Filosofiseen pohdiskeluun taipuvasta inarilaisesta kehkeytyi Steinerkoulun opettaja ja sittemmin tutkija. Väitöskirjassaan hän toteaa, että Pohjois-Lapin nuoret Suomessa ovat elämäänsä tyytyväisiä, mutta viihtyvät huonosti koulussa. Barentsin maista Suomessa nuoret kokevat eniten koulun aiheuttamaa rasitusta. Norjassa asia menee päinvastoin: oppilaat kouluissa viihtyvät parhaiten, mutta ovat Barentsin alueen oppilaista vähiten tyytyväisiä elämäänsä. Mielenkiintoinen on tutkimuksen yleishavainto: kaikissa Barentsin maissa nuoret pohjoisessa ovat yleisesti elämäänsä tyytyväisempiä kuin maiden eteläosien nuoret.

Kaikki tämä on tosi kiintoisaa ja myös tukee aikaisempia tutkimuksia. Pisatuloksissa Suomen koululaitos pärjää hienosti, mutta se tuottaa huonovointisia lapsia. Arto Ahosen mukaan norjalainen koulu puolestaan panostaa osin tiedollisen vaatimustason kustannuksella enemmän sosiaalisiin taitoihin.

Tutkija päätyy siihen, että yhä edelleen suomalainen koululaitos on muusta elämästä irrallaan. Se on myös liikaa tietopuolisuutta korostava. Kolmas seikka on se, että erityisesti pojat viihtyvät kouluelämässä heikosti ja tällä seikalla on iso merkitys myöhempään mahdolliseen syrjään joutumisuhkaan. Reseptinä kaikkeen on esitys siitä, että koulun rakenteita pitäisi uudistaa: tulostavoitteita löysemmäksi, ihmisen kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen lisää huomiota, taito- ja taideaineiden osuutta lisää.

Niinpä niin. Arton ja hänen kaltaisten tutkijoiden ääntä olisi hyvä kuulla, kun tehdään isoja päätöksiä, jotka linjaavat koulutusta. Ovatko tehokkuuden maksimointi ja tiedon ylenmääräinen arvostus todella kestävän henkisen kehityksen parhaimmat määrittäjät?

Knocking at the hea... no at the mediaworkshop's door

Nuorisotyöttömyys on hitaassa nousussa Inarissakin. Jono viestintäpajan ovella on ollut tasaisessa kasvusuunnassa ja työhallinnon sekä muiden paikallisten työllisyyden hoitajien kanssa on keskusteltu siitä, että viestintäpaja keskittyy 17 - 21 -vuotiaisiin. Pajan
työvalmentajien kanssa on sovittu, että otamme pajalle kaikki, jotka haluavat ja kohdalleen työharjoittelun hyväksyvät.

Ollaan kehitelty nuorten työpajana toimivaa viestintäpajaa yhdessa muun nuorisotyön kanssa kohti todella matalan kynnyksen palvelupistettä. Tavoitteena on ollut se, että kynnys on niin matala, että sitä ei edes havaitse. Kaikkien halukkaiden asia otetaan käsittelyyn.

Nyt kun porukoita on syystä tai toisesta työhön tai opiskeluun liittyvää tekemistä vailla, huomaamme että hommahan oikeasti toimii: kännykkä pirahtaa tai porukkaa yksinkertaisesti kävelee pajan ulko-ovesta sisään. Hieno juttu, kyllä pajahommat joutenolon voittaa takuulla. Sitäpaitsi: jokainen pajalainen saa hoidella opiskeluihin pyrkimiseen tai työnhakemiseen liittyvät asiansa. Niitä ei pajahommat häiritse.

Huoli painaa kumminkin. Näyttää siltä, että olemme syömässä työvoimapoliittiset tukikuukautemme jo vuoden ensimmäisen puoliskon aikana. Katse kohdistuukin valtion lisäbudjettiin ja Kataisen sekä Sinnemäen lupauksiin. Nyt on aika panostaa ja tehdä, puheet eivät auta.

Pääministeri Vanhasen työllistämissetelihomma kuulostaa 1970-luvulta. Kysehän on ensisijaisesti sitä, että ei ole mitä etsiä. Työ- ja harjoittelupaikkoja tarvitaan, ei seteleitä. Työ- ja harjoittelupaikkoja tarvitaan NYT HETI...

Pulinat vähemmälle, teot kehiin...
S

torstai 28. tammikuuta 2010

Selvä Kelin mainos...


Mainosihme Terppa on työstänyt Selvälle Kelille mainoksen... Ylläpä se on... Selvä Keli lähtee uusille urille lähiaikoina, tehdään profiili myös naamakirjaan ja sittenhän se nähdään onko ohjelmalla kavereita Facebookissa...
S

lauantai 23. tammikuuta 2010

Vuosi käyntiin... katse Inariin










Perjantai 22.1.2010 oli tänä vuonna Ivalossa se päivä, jolloin asiat eivät voi olla niin huonosti etteikö hymyilyttäisi. Aurinko teki taas sen minkä se kaamoksen jälkeen tapaa tehdä: palaa jostain taivaanrannan alapuolelta, lämpöä se ei heti lisää, mutta valoa syntyy kertaheitolla lisää.

Hyvä niin... Syksyltä jäi asioita rästiin, mutta eiköhän se siitä.
Iloisin mielin edetään kohti vuoden 2010 seikkailuja. Alku on ollut hyvä, suorastaan lupaava...










Osallisuutta Torniossa ja Inarissa: yhteistyössä eteenpäin

Yksi viikonloppu on jo takana: Inarin nuorisovaltuusto ja Tornion nuorisoneuvosto edistivät osallisuutta yhteisellä koulutusviikon-lopulla Vasatokassa. Mukavaa...

Taas kerran todettiin, että vaikka paikkakunnat ovat erilaisia ja eri kokoisia, niin haasteet ja mieltä askarruttavat asiat ovat lopulta niitä ihan samoja. Asia myös yhdistää ja vaikka nuoret eivät ennakolta tunne toisiaan, ryhmäytyminen tapahtuu salamavauhtia.
Luulen, että kumpikin puoli hyötyy siitä kun päädytään peilaamaan omaa toimintaa toisen kunnan vastaavaan. Molemmilta löytyi käytäntöjä, joita toinen voi "varastaa" ja viedä sovellettavaksi omaan ympäristöönsä. Hieno juttu.

Nuoret vaikuttajat ovatkin paljon vartijoina. Tahtoo paikallisesti olla niin, että sinällään ymmärrettävä paine terveydenhoitoon ja vanhusten palveluihin vie huomiota nuorten hyvinvoinnista. Se on huono juttu se, sillä mikä on Lapin kuntien tulevaisuus, jos vähenevistä nuorista ei muisteta pitää hyvää huolta. Nyt jos koskaan tämä pitäisi muistaa... Jos nuoret ostavat vain menolipun niin... No, sitä sopii pohtia mitä se tarkoittaa.

Torniolla ja Inarilla on muuten kertynyt koko 2000 -luvun ajalta hyviä kokemuksia yhteistyöstä. Nuorten koulutusviikonlopun seurauksena perinne jatkuu: Inarin oman kansanedustajan Janne Seurujärven äänitervehdyksen tulos oli selkeä: käynnistettiin valmistelut yhteisen opintomatkan toteuttamiseksi syksyllä 2010. Kohteena tietysti eduskunta ja muita osallisuuteen liittyviä juttuja. Selvä Keli jää mielenkiinnolla odottamaan mitä tapahtuu.

Radio Inarin Selvä Keli ja Radio Pron Hertzilä


Radiotyö on oivallinen nuorisotyön menetelmä, joskin valitettavan harvojen kuntien käytettävissä. Lapissa pisin perinne löytyy Torniosta, jossa nuorisopalveluilla on ollut oma Hertzilä nuorten ohjelmansa jo 1990 -luvun alkupuolelta. Inarin nuorisotyö on Radio Inarin myötä seurannut esimerkkiä joskus saman vuosikymmenen puolivälissä.

Selvä Keli käsitteli lähetyksessään 21.1. Vasatokan koulutusviikonloppua. Jututettavana oli nuorten parlamenttien mainio puheenjohtajakaksikko Siru Inarista ja Risto Torniosta.
Lisäksi henkilökuvassa kuultiin Lauraa, torniolaista Inarin vierailijakonkaria, jonka panos EU:n nuorisotoimialapäälliköiden Saariselän kokouksen yhteydessä järjestetyssä Ovttas-yhdessä -nuorisotapahtumassa lokakuussa 2006 oli merkittävä. Oli muuten minullekin tosi kiva ja nostalginen jutustelutuokio. Yhdessä todettiin, että tultiinpa tuolloin tehneeksi melkoinen show saumattomalla yhteistyöllä, jossa mukana Tornion ja Inarin nuorten ohella olivat Suomen Saamelaisnuorten yhdistys sekä Sodankylän ja Ranuan nuoret. Hieno projekti, ehkä ikimuistoisin kaikista niistä toiminnallisista jutuista mitä milloinkaan olen ollut toteuttamassa.

Ovttas- tapahtumat ajettiin suorana Inarissa Radio Inariin sekä Perämerenkaarella Radio Prohon. Nuorisotyöllisesti erikoinen juttu, joka oli toteutettu jo elokuussa 2002 Tornio-Haaparannan Rajarockin aikaan: rockradio yhtäaikaisesti Torniossa ja Inarissa. Tuosta eka jutusta on jäänyt mieleen kuinka jotkut tutut soittelivat lähetyksen aikana Inarinjärveltä ja pyysivät meitä lopettamaan pelleilyn: "Torniossa muka..."

Torstaina 21.1. tämä sama yhteislähetys tehtiin "köyhän miehen" versiona, kun Vasatokan haastattelut ajettiin samaan aikaan Selvässä Kelissä Marin ja Sepen sekä Hertzilässä Luskun ja Miljan toimesta. Nyt ei käytetty Digitaa, vaan jutut oli toimitettu MP3 versioina etukäteen sähköpostissa. Lopputulos kumminkin sama. Mahtavaa. Näinkin voi nuorisotyötä tehdä.
Oli sitäpaitsi ihan mukava lukea naamakirjasta, kun Radio Inarin toimittajaikoni Illu kertoili, että juttuvaihto Luskun kanssa jatkuu. Hienoa, jatkumoita pitää olla, se on yhteistyössä laadun tae se.

Tiina - Selvä Pelin hiihtävä kumminuori

Inarilainen nuori hiihtäjä Tiina kertoili Selvä Kelille taannoin, että mielummin vapaa kuin perinteinen. Tiina on Selvän Pelin kumminuori. Oli mukavaa seurata tänään TV kakkosen lähetystä pakkashuuruisista Keuruun SM-hiihdoista. Siellähän Tiina hiihti ja oikein hyvin hiihtikin. Pipossa ja hiihtopuvussa näkyi ihan selvästi jotain sellaista, jota olen katsellut siellä täällä ennenkin: Pertun 2000-luvun alussa suunnittelema Selvä Peli -logohan se siellä killotti näkyvästi.

Hienoa, että Tiina edistyy hiihtourallaan ja hienoa, että hän haluaa ohessa edistää inarilaista Selvä Peli -ideologiaa. Eiköhän tämänpäiväisellä suorituksella irtoa paikka Tiinan nykyisen seuran KEV:n naisten viestijoukkueeseen. Selvä Keli odottelee innolla SM-hiihtojen jatkumista ja toivoo hiihtävälle kumminuorelle liukkaita latuja ja opiskeluintoa...

Inari on muuten nyt nuorisotyössä tapetilla. Inarin nuorisotyön toiminnan ehdoton painopiste vuonna 2010 on Inarin kirkonkylään 2011 keväällä valmistuviin nuorisotiloihin liittyvät jutut. Ensi tiistaina alkaa määrätietoinen työ Inarin nuorten kanssa: avajaiset, käyttöperiaatteet, sisustus, kalustus, varusteet... Pohdittavaa riittää, mutta hyvä niin. Inari on nuorisotilansa ansainnut. Luulen, että tähän teemaan palataan...

S

perjantai 1. tammikuuta 2010

Meni jo, tuo vuosi 2009 - no miten se sitten meni?

Vuosi on ollut vilkas, värikäs, kiintoisa, mutta ja erityisesti sen jälkipuoliskoltaan myös raskas, ehkä raskain koko miltei 30 -vuotisen nuorisotyöhistoriani ajalta. Kumminkin, jos yhden myönteisen pienen hetken monista nostaisin esille, se löytyy tämän kuvasarjan alkukuvasta. Olen tavannut kunnianarvoisan tasavallan presidenttimme työn merkeissä aiemmin huhtikuussa 2004 Helsingin yliopiston Balder-salissa. Nyt tapasin hänet elokuussa Sevettijärvellä, jossa hän piti alueen asuttamisen 60 vuotisjuhliin sekä Inarin vieraailuunsa liittyen pressi-infon. Niin, ylläolevassa kuvassa on vahvasti ja monin tavoin henkilökohtainen latinki: läsnä oli myös viestintäpajamme pitkähiuksinen työharjoittelija ja Radio Inarin toimittaja, jonka tehtävänä oli nauhoittaa tiedotustilaisuus. Prseditenttimme oli tuossa tilaisuudessa ja muutoinkin todella läsnä ja halusi kuulla Sevetin asukkaita. Homma hoitui. Niin, ja sen toisen pitkälettisen työharjoittelijan pokka piti myös: Radio Inarin jinkkujen yksi helmistä lähtee niin, että "No minä olen Tarja Halonen...". Kovia poikia... Niinhän ne nuoret Inarissa ylipäänsäkin.

Vuosi käynnistyi perinteisin menoin nuorisovaltuuston jo vakiintuneen VaNuRockin tahdein. Tämä kuten kaikki muukin tehtiin yhteistyössä: NuVa, Selvä Peli, Tilkkutäkki, Radio Inari, viestintäpaja... Niin se pitääkin. NuVa oli ahkerana ja lokakuussa vanha NuVa väistyi ja uudet inarilaiset nuorisopäättäjät aloittivat kahden vuoden toimikautensa. NuVa on voimavara ja iso semmoinen. Inarissa NuVa on vakiinnuttanut asemaansa ja hyvältä näyttää. Vielä kuitenkin löytyy kosolti tehtävää, jotta ääni todella kuuluisi... Kärkihankelistan synty oli hieno hommeli, mutta uuden NuVan vaativa tehtävä on sen markkinointi päättäjille ja kaikille...

Kuljeta luojani, kuljeta mua... Ja kyllähän hän sitten kuljettikin :D

Helmikuussa piipahdettiin Eklipticonin kanssa Murmanskissa. Rock Attacks Barents festivaali oli ihan uusi tuttavuus. Soittoa häiritsivät tekniset pulmat, mutta muutoin hieno reissu. Uusia kontakteja syntyi ja kokemusta karttui, taas kerran...










Alkuvuoden härkäviikot: perusnuorisotyötä ja toimiston jatkuvaa kaaosta















Inarilaisen nuorisotyön yhteistyöverkosto Selvä Peli toimi koko vuoden. Osana työn kymmenvuotisen taipaleen juhlintaa SP esittäytyi Oulussa pidettyjen valtakunnallisten nuorisotyöntekijäpäivien näyttelyosastolla. Selvä Peli on nykyään erottamaton osa myös Inarin kunnan nuorisotyötä, ilman ei tulla toimeen ja luulen että työtapaan on tarvetta muuallakin...

Inari osallistui yhdessä Kolarin, Kemijärven ja Ranuan kuntien kanssa Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa -hankkeeseen. Yhteisötaiteen merkeissä nuoret digikuvasivat sekä toteuttivat Nt. Stönön juhlissa julkaistun sisätaideteoksen nimeltään Nuorten ympyrät. Hieno konkreettinen tuotos hankkeesta, joka on kiintoisa, mutta joka osoittautui arvioitua haastavammaksi ja vei aikaa oletettua enemmän.
Toukokuussa Ivalon nuorisotila Stönö juhlisti 25 -vuotista taivaltaan. Paljon porukkaa, muisteluita ja mahtimeininki juhladiskossa. Kunnan nuorisotyötä ilman Stönöä ja sen osaavia työntekijöitä ei olisi. Toiminta laajenee: jo aiemmin keväällä oli käynnistynyt suunnittelutyö, joka tähtää kevääseen 2011. Inarin kirkonkylään tulee näillä tietämin aivan varmasti nuorisotila, jonka sijainti Juutuanjoen koskien eteläpuolella on yksi maan komeimmista.


















Toukokuussa Eklipticon osallistui Haaparannan Rock Tävlingen bändikisaan. Voitto matkasi Inariin. Happiksen kanssa vaihdellaan jatkuvasti bändejä.
Inarille tärkeä kumppani on rajan länsipuolen Tornion nuorisopalvelut, jonka kanssa tehdään muutakin. On tehty koko 2000 -luku. Yhteistyökokoontuminen 2009 pidettiin Vasatokassa keväällä. Työ jatkuu...



Aika arktisissa alkukesän oloissa pidettiin LahtIvalon nuorten vaihtoiminnan Inarin leiri; Tukikohtana tietysti Vasatokka, mutta muuallakin oltiin: räntää räpsi, mutta Lemmenjoella käytiin kultaa huuhtomassa. Enpä muista milloin edellisen kerran olin pukeutunut kelkkahaalariin kesäkuussa, nyt oli pakko. LahtIvalo käynnistyi muuten jo maaliskuussa, kun oltiin hiihtolomailemassa kaupunkioloissa. Salpausselän kisoissakin piipahdettiin, täytyy sanoa että se Magnus Moen menee livenä kovaa, tosi kovaa. Hieno vaihtoprojekti, jonka jatko nyt kolmen vuoden kokemuksen jälkeen on arvioitavana.

Sitten varoittamatta Elämä näytti arvaamattoman murheellisen puolensa. Maailma seisahtui, kun lähimmän työtoverin ja iltarastiystävän elämän rastitaival päättyi äkillisesti. Raskas kesäkuu, hyvin raskas...

Inarin Lapin Kesässä lähinnä viestintäpajalla säpinöitä: lukuisia äänentoistokeikkoja ja radiotuotantoa. Lisäksi Selvä Peli Rock soiteltiin Ivalon urheilutalolla stagella mm. kulttuurityöstä palkittu SomBy. Hyvät bileet, joskin yleisöä vähemmän yllättäen vähänlaisesti. Liian lähellä Roin Simerock ja Tornion Twin City festarit. Muutoinkin porukat siellä täällä lomareisuilla. Voipi olla, että oli kertaluontoinen kokeilu tällaisenaan (heinäkuu).

Tunturisuunnistus Utsjoella: hieno tapahtuma, loistopuitteet. Kesäkuussa menehtyneen työtoverin muistokisat. Väistämättömän edessä muistelijaiset juuri oikeassa ympäristössä: Kisan jo tauottua ratojen purkuhommien yhteydessä oli hetki aikaa yksinäiseen muistelemiseen rauhallisessa tunturimaisemassa (elokuu).

Sevettijärven asuttamisen 60-vuotisjuhlissa yleisöryntäys (elokuu). Mukavat juhlat, joissa arvovaltainen kutsuvierasjoukko hurmaantui Sevetin kolttanuorten isosta panoksesta päivän toteutuksessa. Nuoria on vähän, mutta itsetunto heillä kohdillaan, hienoa... Aktiivisiakin ovat: koulu sujuu ja nuorisotyön KG-ryhmä veti koko kohderyhmän koolle joka 2. viikko.




Tultiin taas kerran tutuiksi, inarilainen nuorisotyö esittäytyi, samalla Selvä Peli ja sen 10 -vuotta juhladiskoineen (syyskuu)

Kahden toimiston loukun tuotoksia. Ensi kertaa elämässä jäähallin
kontissa käynnistämässä jäädytystä. Elämä kahden työ keskellä tarjosi kiintoisia uusia asioita, mutta asetelma pitkän päälle on mahdoton. Viisi kuukautta oli lähes enemmän kuin tarpeeksi. Viipymiä omassa nuorisotyön asiassa paikkaillaan vielä tammikuussa 2010. Iloinen asia on se, että liikuntasihteerin paikka kuitenkin lopulta täytettiin (kesäkuun puolivälistä marraskuun puoliväliin)



Nuorisokeskus Vasatokka (aiemmin Nk. Inari) vietti 15 vuotispippaloita. Nuoret (NuVan Anu ja Laura, Arctic Duo 93n Siru ja Miia sekä pajakaksikko Jarppa - Joona) edustivat hienosti, itse samaan aikaan Saariselällä... (lokakuu)





Saamelaisnuorten osallisuutta edistettiin Saariselällä, hieno kokous. Paljon lupauksia ja toiveikkaat odotukset (lokakuu). Pikku takapakki kumminkin tuli, kun nuorisolautakunta-asia jäi Saamelaiskäräjien Vasatokan maratonkokouksessa kokonaan käsittelemättä. Nuorten kannalta toisarvoiset hommat sotkivat asian etenemisen, vahinko (joulukuu). No, seuraavaa käräjien kokousta odotellessa... Asia ei katoa.
Rajarockin 20-vuotista taivalta juhlarokkailtiin Ivalossa (lokakuu), osallistujia jokaisesta neljästä Barentsin maasta. Homma jatkuu, näin sovittiin joulukuussa Torniossa: lokakuussa 2010 rokataan Vesisaaressa ja 2011 Torniossa otetaan käyttöön uudistunut Barentsin rocktapahtuma.
NuVan Rock Inari -tunnustuspalkinto perhekodin
pitäjille, loistovalinta (joulukuu)








Tästä ovesta mentiin Lapin nuorisotyöntekijöiden työkokoukseen kuin viimeistä kertaa (joulukuu). Ely vai Äly vai mikä se nyt uussijoituspaikka lääninhallituksen nuoisotyölle lineekin, ihan sama, mutta yhteistyön toivoisi jatkuvan joustavana. Lapin nuoret tarvitsevat puolestapuhujansa niin paikallisesti kuin aluetasollakin.




Värikäs, kiihkeä, raskas ja paljon yhteistyötä sisältänyt vuosi, mahtui paljon osin liiankin paljon kaikkea. Kumminkin: tästä on hyvä jatkaa vuoteen 2010.
S

lauantai 12. joulukuuta 2009

Katse eteen- ja taaksepäin...










Lueskelin joulukuun alun Lapin Kansaa, joka kertoili maakunnan kuntatyöntekijöistä. Jutun mukaan Lapin kunnissa on edessä piakkoin valtaisa eläköitymisaalto. Lähetyksessä 3.12. oli ihan loivasti vaikeata uskoa tätä. Pääsin nimittäin viettämään studiossa laatuaikaa kolmen nuoren naisen kanssa, heidän keski-ikänsä alitti 30 vuotta.

No. Mari heistä on kylläkin seurakunnan palveluksessa, mutta kumminkin: kullakin naisella on työuraa jäljellä enemmän kuin minulla takana ja minulla sitä kesäkuussa 2010 on takana 30 vuotta. Tunsin kyllä itseni jotensakin aikansa eläneeksi, mutta toisaalta mieli oli iloinen. Ei ne kaikki jouda vielä vapaille.

Selvän Kelin studiovieraana oli Inarin uusi naisten voimakaksikko Marke ja Mirja. Inarissa on edelleen yritystä: kesällä täytettiin eläköityneen kulttuurisihteerin virka ja lopulta marraskuun puolivälissä saatiin kesäkuussa menehtyneelle Tapsalle seuraaja liikuntatoimistoon. Pisteet Inarille, moni kunta olisi nykyisessä taloustilanteessa päätynyt yhdistelemään tehtäviä.

Oli mukava rupattelutuokio. Inarissa on esitetty jokunen epäilevä näkemys: tarvitaanko näitä tehtäviä mihinkään? Oma syksyn kokemus kahden homman hoidosta on selvä: toivoton asetelma, kiintoisa joskin epäonnistunut kokemus. Hommia riittää. Se, joka muuta väittää ei tiedä mistä puhuu. Minä olen kokeillut ja tiedän. Monen asian pitää muuttua, mikäli ryhdyn moiseen uudestaan.

Nuorilla naisilla on virtaa runsaasti. Sitä tarvitaankin, sillä haasteet ovat kovat. Aslak on Ivalossa käsite: ei ole ihan itsestään selvää, että pikku kirkonkylässä on elokuvateatteri. Mirjaa huolettaa kuinka käy, sillä digitalisointi voi asettaa monet pikku teatterit liian ison uudistumistarpeen eteen. Markea odottaa investointien rypäs: urheilutalo, kauan odotettu Ivalon urheilukentän korjaus nykyvaatimuksia vastaavaksi sekä Saamelaiskulttuurikeskuksen alle jäävän Inarin kentän uudelleensijoitus. Pitkä lista. Siinä on pohtimista myös paikallislehteen tekstittäville besserwissereille. Molemmat tehtävät palvelevat lapsia ja nuoria, molemmat ovat tarpeen.

NuVan Rock Inari

Nuorisovaltuustolla on mainio perinne. Se myöntää vuosittain Rock Inari -nimisen palkinnon henkilölle tai taholle, joka on merkittävästi vaikuttanut nuorten hyvinvointiin Inarissa. Palkinto on jaettu kunnan itsenäisyyspäiväjuhlassa, joten se on saanut sitäkin kautta ansaitsemansa huomion.

Kautta vuosien käsittely on ollut asiallista ja palkinnon saajat hyvin valittuja ja perusteltuja. Asia on lisäksi ollut nuorten omissa käsissä. Vallankumous syö lapsensa: NuVa on paiskannut minut ja muut aikuiset kartanolle kokouksestaan Rock Inaria jaettaessa. Hyvä niin, mitään aikuisten ohjausvaikutusta ei näin ole ollut, vaan kyseessä on ollut aito nuorten tahto.

Tänä vuonna NuVa lähti uudelle tielle. Tunnustus myönnettiin perhekodin Inariin perustaneelle pariskunnalle Helille ja Sakarille. Aivan loistelias valinta. Perusteluissa puhutaan rakastavasta kodista ja aktiivisesta toiminnasta nuorten parissa. Miettikäämme sitä mitä tämä kertoo päätöksen tehneiden nuorten vaikuttajien arvomaailmasta.

Iloinen muistotilaisuus

Piipahdin heti itsenäisyyspäivän jälkeisenä maanantaina Vasatokan Mikan kanssa Rovaniemellä. Historiallinen matka. Kyseessä oli viimeinen Lapin lääninhallituksen isännöimä Lapin nuorisotyöntekijöiden työkokous.

Iloiset kuoppajaiset. Muisteltiin porukalla menneitä. Minä annan ison arvon Lapin läänin nuorisotoimelle. Moni muukin antaa: Lapissa läänin nuorisotoimella on ollut paljon merkitystä ja tämä tiedetään valtakunnallisestikin. Sukset ovat joskus olleet hiukan ristissä, mutta silti: lääninhallitus on ollut merkittävä Lapin nuorisotyön puolestapuhuja ja resurssoija. Se on myös mahdollistanut pitkien matkojen maakunnassa läänin nuorisotyöläisten säännölliset kokoontumiset, asia joka on ollut erityisen tärkeä pienten kuntien yksinäisille nuorisotyön puurtajille. Kuulun itsekin niihin, jotka eivät kertakaikkiaan elä ilman virkistäviä ja arjen rutiinin katkaisevia kohtaamisia ja keskusteluja. Niitä, joissa puhutaan asiaa eikä höpötellä itsestään selvyyksiä tai ontosti tyhjyyttään kumisevia kohteliaisuuksia.

Iso kiitos työstä kuuluu tietysti läänin nuorisotyötä lähes 30 vuotta luotsanneelle Kähkösen Seijalle. Myös maaherra Hannele Pokka on tässä yhteydessä mainittava. Tapasin häntä monasti ja jäljelle jäi vaikutelma sitä, että hän oli aidon kiinnostunut siitä mitä läänin nuorille kuuluu.

Vuodenvaihteessa läänit häviävät. En ole vieläkään oikein varma mihin nuorisotyö uudistusten pyörteessä päätyy, joku ELY se kaiketi nimeltään on. Vähän on epävarma olo. On syytä toivoa, että joustavuus ja tinkimätön oman alueen tuki jatkuu myös uuden aluehallintoviranomaisen toimesta. Syytä olisi, sillä nyt jos koskaan Lapin kuntien ja koko maakunnan on tehtävä kaikkensa lasten ja nuorten hyvinvoinnin puolesta. Muuten käy huonosti, kaikki häipyvät ja se viimeinen sammuttaa valot. Kukaan ei tosissaan voi haluta sitä...

Kaksi (merkittävää) puheenvuoroa

Itsenäisyyspäivänä lausuttiin julkisuuteen jotain, jota olen jo jonkin aikaa odotellut. Puolustusvoimien komentaja, kenraali Ari Puheloinen totesi, että itsenäisyyspäivänä on aika talvisodan päivien muistelun ohella huomioida myös maan nuoret ja heidän tulevaisuutensa.

Puheloinen katsoi, että nuorten huonovointisuus heijastuu myös maanpuolustustahtoon sitä alentavasti. Hänen viestinsä oli selkeä: nuorten hyvinvointiin on panostettava, jos nuoriso ei voi hyvin, ei se ole valmis kantamaan yhteiskuntavastuutaan.

Hienoa, että asiaan otetaan viimein näin korkealla taholla myös tämä näkökulma. Tietenkin kansakunnan pitää tietää ja arvostaa historiaansa, mutta se on kyllä vain toinen puoli asiasta. Se menee itseasiassa hukkaan, ellei nähdä myös toiseen suuntaan. Asian voisi ajatella niin, että isiemme taistelut Taipaleessa ja muilla sotatantereilla ovat valuneet ainakin osin turhaan.

Toisen kiintoisan ulostulon teki globaalien suuryhtiöiden Nokian sekä Shellin hallituksen Jorma Ollila. Suomen maabrändiryhmän vaikutusvaltainen jäsen oli huolissaan syrjäytyneistä nuorista. Huoli ei koskenut pelkästään sitä, että tuhannet syrjäytyneet nuoret ovat musta tahra Suomen brändissä. Kyse oli myös syrjäytymisestä itsestään ja sen inhimillisestä hinnasta. Myös Ollilan sanoma oli kirkas ja selvä: Suomen pitää tehdä kaikki, jottei nuoret jää tyhjän päälle.

Hienoja ulostuloja. Sinällään kyse on asioista, jotka vaikkapa jokainen sosiaalityöntekijä, erityisopettaja ja nuorisotyöläinen kokemuksestaan tunnistaa. Yhtäkaikki: toivottavasti näin arvovaltainen ääni kantaa sinne minne pitääkin. Jospa globaalin yhtiön suurvaikuttajan mielipiteellä olisi painoarvoa niissä väännöissä, joita kunnissa jatkuvasti käydään ennaltaehkäisevän toiminnan resursseista päätettäessä.

Lopulta kyse on yhteiskunnallisesti pikkusummista, joiden merkitys onnistuneiden tulosten kautta moninkertaistuu säästyneinä korjauskuluina. Tietenkin niiden mittaaminen ja todentaminen on vaikeaa, mutta kumminkin. Tässä mielessä sivustaseuraajan on vaikeata ymmärtää niitä omituisia keskusteluja, joita vaikkapa Torniossa käydään yhden nuoriso-ohjaajan paikan täyttämisestä. Epäilen, että lyhytnäköinen säästö on todennäköiseen hyötyyn nähden olematon. Nuoriso-ohjaaja on aina palkkansa (sen enimmilläänkin vain kohtuullisen) arvoinen...

Selvän Kelin joulushow to 17.12.

Joulu kuitenkin tulla jolkuttelee. Kohta on aika Radio Inarin Selvän Kelin perinteisen joululähetyksen. Niin no, onkohan perinteinen jotenkin mahtipontinen ilmaisu sille, että seuraava lähetys on järjestyksessään toinen. Kumminkin: Radio Inari torstaina 17.12.2009 klo 19.00 - joulun asialla. Lähetyksessä mukana koko Selvä Peli työryhmä sekä muutama vahvistus.

Puhelintakin käytellään, joten Inarissa: olkaahan kuulolla....
S



sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Rockin voimin rajojen yli ja saamekulttuurin puolesta









Sain sunnuntain 1.11. vastaisena yönä klo 01.20 tekstiviestin: Voitimme! Hähää! Öiset tekstiviestit ovat harvoin mukavia, pelottaviakin: mitähän nyt on sattunut ja kenelle?

Mutta tuo oli todella mukava viesti ja tuli Hollannista SomBy -yhtyeen kitarasankari Oulalta. Jo viime blogissani kirjoittelin siitä kuinka tuo Suomen saamerockin yksinäinen on ollut esillä erityisesti voitettuaan saamelaisten Euroviisut Sáme Grand Prixin viime huhtikuussa Kautokeinossa. Julkisuus jatkui lokakuun alussa Suomen Saamelaiskäräjien kulttuuripalkinnon myötä.

Sàme Grad Prix on muuten kova juttu erityisesti Norjassa, kovempi kuin mitä täällä Suomessa ymmärrämmekään. Näin kertoili samainen Oula minulle Selvä Keli -lähetystä varten Vasatokassa Rajarock sunnuntaina tekemässäni haastattelussa. Juteltiin, koskapa SomBy lunasti Kautokeinon pippaloiden tuloksena saamelaisten edustuspaikan Hollannissa 30.10. pidettyyn vähemmistökielten Euroviisuihin (Liet -festivaali). Pitihän sitä kuulostella yhtyeen inarilaissiiven Oula (guitar) - Juho (basso) tunnelmia juuri ennen edustus- ja kilpailumatkaa Keski-Eurooppaan.

No... Bändi matkusti, soitti ja voitti tämänkin kekkerin tuomariäänestyksen. Selvä Keli iloitsee bändin menestyksestä: ei se ole ihan yksinkertaista, kun nuori porukka elää hujan hajan pitkin Pohjois-Suomea Inarin kirkonkylän ja Oulun muodostaessa jäsenten asuinpaikkojen ääripisteet. Sopii kokeilla.

SomByn nousussa on osin hyvinkin erilaisista lähtökohdista huolimatta jotain samaa kuin sallalaisen Stalingrad Cowgirlsin nosteessa: hienot nuoret, syrjäseudut, palava into, tuoreus ja periksiantamattomuus. SomBy on tietysti myös oiva saamekulttuurin tunnetuksi tekijä.

Kumminkin: molempien antama esimerkki kannustakoon muitakin. Ei se eteneminen ole paikkakunnan koosta ja mahdollisuuksista kiinni. Onhan meillä muuan Nighthwiskin, Kitee vai miten se meni. Kuka tietää jotain Kiteestä, no Kiteen Pallo ja Tuomas Holopainen...

Rajarockin 20 värikästä vuotta


Lokakuun lopulla soiteltiin järjestyksessään 15. Rajarock -tapahtuma. Ensimmäinen toteutettiin todella jo elokuussa 1989 Utsjoella, joten tosi pitkään tämä nuorten 14 - 19 -vuotiaiden kellaribändeille kohdistettu koulutus- ja konserttitapahtuma on kestänyt vuosien saatossa.

Alunperin kekkeri kohdennettiin Suomen Lapin ja Norjan Finnmarkin rajaseudun bändeille. Koko 2000 -luku on sitten menty kierrellen kaikkien neljän Barentsin maan kulttuuri- ja nuorisotaloja. Kierto on ollut alueellisesti haastava: 2001 Inari, 2002 Haaparanta - Tornio, 2003 Apatity, 2004 Inari, 2005 Västre Jakobselv, 2006 Haaparanta - Tornio, 2008 Polarnye Zor ja juhlatapahtuma 2009 siis alkujuurilla Inarissa.

Värikkäitä ja hankaliakin tilanteita on riittänyt. Erityisesti rajamuodollisuudet ihan erityisesti itäisen rajan ylittelyissä ovat olleet parhaimmillaan useiden tuntien eksoottisia ja ikimuistoisia sessioita. Konserteista mieleen on jäänyt syvimmin ehkä Apatityn Rajarockin konsertit. Kyseessä oli 60.000 asukkaan kaupungin ensimmäinen kansainvälinen rocktapahtuma kautta aikojen. Kulttuuritalo pullisteli, yleisöä kahtena iltana yhteensä n. 1500 ja meno hillitöntä, suorastaan raivokasta. Vieläkin voi tuntea sieraimissaan käytävillä leijuneen imelän
tuoksun, joka ei suinkaan lähtenyt mahorkasta. Ja paikalliset skinit... Hivenen hirvitti...

Myös 2005 Varanginvuonon rannalla muistuu helposti: kolme päivää hyvin raskasta ja hyvin mustaa kirkonpolttoheavya. Meni tajuntaan, meni todella. Musiikillisesti riipivin elämys, jota toisaalta ryyditti pikanttina vastapainona petroskoilainen Karelian Group, slaavilaista rytmimusiikkia ja ikähaitariltaan muistoja taannoisilta Komsomol ajoilta.

Noista ajoista tapahtuma on armeliaasti kehittynyt musiikillisesti monipuolisemmaksi. Myös bändien taso on ollut nousukiidossa.

Rockin rajaton kieli

Väliotsikko on niin klisee, mutta samalla niin totta. Otetaanpa vaikka sähkökitara. Se on maaginen laite. Eipä siinä välttämättä puhumiseen tarvita yhteistä kieltä. Kitaraa soitellaan venäjäksi, norjaksi ja niin edelleen lopulta tavalla, joka saa eri kulttuureista tulevat nuoret ymmärtämään toisia salamavauhtia. Oivallinen pikakurssi naapurikulttuuriin.

Rajarockin olemukseen onkin koko sen olemassaolon ajan kuulunut se, että konsertit ovat vain toinen puoli asiasta. Bändi- tai soitinkohtainen workshoptyö on ollut vähintään yhtä vahvassa asemassa. Sotketaan eri maiden basistit, rumpalit jne. omiin sekakieltä puhuviin työryhmiinsä ja siitä se ryhmäytyminen lähtee.

Konseptiin on kuulunut myös se, että isot keskukset kuten Murmansk, Tromssa tai Rovaniemi on kierretty kaukaa. Konsertit on järjestetty kuntakeskuksissa, mutta monesti koulutus ja asuminen on viety ns. sivuun. Niin tänäkin vuonna. Nuorisokeskus Vasatokka oli mahtava kehys. Sijainti keskellä ei mitään takaa sen, että on pakko keskittyä olennaiseen. Se tuppaa pitämään porukan virkeänä ja yhtenäisenä.

Lähtökohta kaikkeen on lopulta aika yksinkertainen ja se tärkein, nuorten musiikillinen osuus on toiminut koko ajan. Byrokraattisia pulmia matkan varrella on riittänyt ja aikuisten yhteistyöverkoston luomisessa ja toiminnassa on ollut omat pulmansa. Muutamia tahoja ja nimiä on nostettava kaiken paljoudessa esiin: Lapin läänintaiteilijat Juha ja Hannu, Kjell-Magne ja Runar Vesisaaresta, Jari Haaparannasta, Lusku Torniosta, Juri ja Maria Murmanskista. Lista on pitkä tässä vain ohut siivu, liian moni on ohitettu.

Kokoonpanoja on vuosien varrella noussut Rajarockstagelle karkeasti arvioiden lähes 80. Monia hyviä tarinoita: äärimmäisen taitava murmanskilainen progeyhtye Kurazh, torniolainen rockrock jamikokoonpano Poco Loco, inarilaiset tyttöbändi Raide Vaciot, powermetallibändi Eklipticon sekä Inarin kirkonkylän Decadence, taitava ja tajunnan räjäyttävä heavykokoonpano
Cryptic Death Haaparannalta, tulvan Polarnye Zorilaisessa hotellissa aiheuttanut taidokas metsäpunkyhtye Heika and the Paranoids Pasvikista... Lista on pitkä.

Decadencen keikka Apatityssa oli yksi legendaarisista: orkesterin vilkasliikkeinen rumpali-kitaristikaksikko Anssi-Jeremy ehti riisua T-paitansa kesken Final Countdownin. Soitto ei katkennut...

Rajarock in the future

Jatkon osalta eletään nyt tienhaarassa. Homma jatkuu, mutta miten se selviää aikanaan. Joulukuussa verkosto kokoontuu Perämerenkaarelle luomaan jatkoa varten linjauksia. Uudistuksia on odotettavissa, mutta sinällään matka jatkuu.

Se onkin toivottavaa, sillä nuorten palaute järjestäjille on aina ollut selvä: hieno homma, tottakai jatketaan...

Myös järjestäminen on ollut mukavaa, tarinoita riittäisi. Äänestän myös jatkamisen puolesta.

S

lauantai 17. lokakuuta 2009

Saamenuorten osallisuusasiat myötätuulessa






Kuukausi näyttää nykyään olevan soppeli aika blogin päivittämiseen. Kerrottavaa sinällään olisi, mutta se aika...

No. Piipahdin lyhyen syystauon jälkeen kiintoisassa konferenssissa Saariselällä. Tapahtuman järjestelyistä vastasi Saamelaiskäräjien nuorisolautakuntahanke. Hienoa työtä hanke onkin tehnyt: näyttää uhkavasti siltä, että saamelaisnuorille järjestyy nuorisovaltuuston kaltainen vaikuttamiskanava jo ensi vuonna. Siltäkin näyttää, että Käräjille perustetaan nuorisoasiainsihteerin virka. Mahtavaa. Asiasta on keskusteltu jo pitkään ja Selän seminaarin tuloksena ainakin minulle jäi hyvin luottavainen olo: nyt nämä asiat syntyvät.

Miksi olen luottavainen. Kokoontumisen henki oli sellainen. Lisäksi merkittäviä ja asialle myönteisiä puheenvuoroja käytti moni avainhenkilö. Käräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi näytti vihreää. En ollut yllättynyt: niin myönteisesti hän käsitteli hanketta haastattelussa, jota tein Sevettijärven asuttamisen 60-vuotisjuhlissa syyskuun alussa.
Rahastahan moni asia on kiinni, niin tämäkin. Kulttuuri- ja urheiluministeri Steffan Wallin sekä opetusministeriön nuorisoyksikön päällikkö Olli Saarela lupasivat ministeriön täyden tuen.

Mitä muuta tarvitaan: saamelaisnuorten omaa aktiivisuutta tietenkin sekä Saamelaiskäräjien ymmärrystä nuortensa asiaan. Tärkeätä on se, että juuri Käräjien yhteyteen luodaan uusi väline. Vapaaehtoistyö on merkityksellistä ja tässä Suomen Saamelaisnuorten Yhdistyksellä on ollut ja on keskeinen rooli. Mandaatti edustaa saamelaisia heidän asioissaan on kuitenkin Saamelaiskäräjien. Siksi nuorten edustajiston sijoittaminen osaksi Käräjien organisaatiota on tärkeätä.

Mikä muuttuisi. Varmasti moni asia: lausuntoja, kannanottoja, lisääntyvää kiinnostusta. Jos ja kun saamelaisten nuorisolautakunta verkostoituu paitsi kansainvälisesti saamelaisasioissa myös kansallisesti nuorisotyötä tekevien kuntien ja yhteisöjen kanssa saavutetaan minimissään se, että oikea tietosuus saamelaisten elinoloista ja kulttuurista Suomessa ja Lapissa lisääntyy takuuvarmasti. Se on hyvä se sillä jopa omassa läänissä esiintyy tietämättömyyttä ja välinpitämättömyyttä.

Toinen juttu. Saamelaisnuorten elinoloihin ja hyvinvointiin liittyy paljon erityispiirteitä. Toisaalta monet saamelaisnuorten ongelmat (poismuutto, paluumuuton mahdollisuudet, kouluttautumisen kysymykset) ovat yhtäläiset Lapin ja muiden reuna-alueiden nuorten elinoloihin. Tässä yhteistyö on voimaa ja saamenuorten panosta yhteisissä ponnisteluissa tarvitaan.

Saamelaiskäräjiltä toivon näkemystä siihen, että nuorten annetaan määritellä edustajistonsa valintaperusteet ja siihen, että nuorisolautakunnalle annetaan riittävät resurssit sekä mahdollisuus oikeisiin päätöksiin. Muutoin syntyy feikki: näköharha, muodot täyttyvät, mutta itse asia jää vajaaksi.

Hyvältä kuitenkin näyttää. Selvä Keli toivottaa projektisihteeri Annelle sekä hankkeen valmisteluryhmän puheenjohtajalle/Saamelaiskäräjien nuorimmalle edustajalle Tuomas-Aslakille voimia ja periksiantamattomuutta hankkeen loppumetreille. Käräjät päättää jatkosta joulukuussa, Selvä Keli odottaa innolla...

SomBy - suomalaisen saamerockin yksinäinen

Saman seminaarin yhteydessä Saamelaiskäräjien kulttuurilautakunta jakoi Käräjien kulttuuripalkinnon vuodelle 2009. Kulttuuri- ja urheiluministeri Steffan Wallin sekä Käräjien kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Jouni-Ilmari Jomppanen jakoivat tunnustuksen vuotsolais-inarilaiselle saamerockyhtyeelle SomBylle.

Mahtava valinta, loistokehys palkinnon luovuttamiselle. Selvä Keli iloitsee. SomBy, joka voitti keväällä Sàme Grand Prix'n, tuon saamelaisten Euroviisut, on Suomessa lajityypissään suuri yksinäinen. Yhtyeen kitarsankari Oula piti tunnustusta merkittävänä, yllättävänäkin. "Mehän soitamme vain rokkia..."

Turhaa vaatimattomuutta. Näinkin saamelaiskulttuuri elää ja näin sitä tehdään tunnetuksi. Palkinto meni juuri sinne minne pitikin. Hienoja nuoria, hyvää musiikkia.

Selvä Keli iloitsee ja toivoo bändille myötätuulta, täyttyvää keikkakalenteria ja tekemisen nöyryyttä. SomBy on hieno saamekulttuurin lähettiläs. Tämä tiedoksi ja ilmaiseksi vinkiksi kaikille keikkajärjestäjille. Ette pety...

Onnittelut myös nuorille Sevetin koulaisille Akalle sekä toiselle heistä, jonka nimeä häpeäkseni en muista. Tytöt osallistuivat Saamelaiskäräjien nuorisoltk-hankkeen käynnistämään Minun Saame 2030 -kirjoituskilpailuun ja putsasivat sarjavoitoillaan palkintopöydän. Elämä Sevettijärvellä on monella tavoin erilaista kuin keskuksissa. Lisäksi vähemmistöillä, myös saamelaisilla on omat vähemmistönsä, joilla on omia erityispiirteitään. Tämä tuppaa välillä unohtumaan. Tästäkin näkökulmasta nuorten kolttien menestys on tosi mukava asia. Sevettijärven asuttamisen 60-vuotisjuhlissa elokuun lopulla saattoi myös hyvin havaita sen kuinka oman identiteetin arvostus kolttaheimon nuorten parissa on hienossa nousussa.

Ministerivierailu

Ministeri Wallinilla oli tiukka inarilainen perjantai.

Saariselän jälkeen matka vei Riutulaan Nuorisokeskus Vasatokan 15-vuotisjuhliin/laajennuksen vihkiäisiin. Selvä Keli onnittelee Mikaa ja koko Vasatokan nykyistä ja entistä henkilöstöä tehdystä työstä Nousukiitoa on ollut mukava seurata.

Tiedot Vasatokan bileistä kertovat myös siitä, että Inarin nuorten edustajat Anu/Laura (NuVa) sekä Miia/Siru (Duo Arctic93) sekä viestintäpajan kaksikko Jarppa-Joona hoitivat hommansa tyylikkäästi. Mahtavaa... Henkilökohtaisesti harmitti etten päässyt mukaan. Valinnat ovat joskus hyvin hankalia. Tämä oli ministerivierailun salattu pimeä puoli: useiden asioiden päällekkäisyys.

Ministeri ehti ennen poistumistaan Utsjoelle vielä vihkaista Ivalon pääkirjaston laajennuksen. Vaikuttava suoritus häneltä sekä Seurujärven Jannelta, Inarin omalta kansanedustajalta.

Kiirettä piti myös viestintäpajalla. Ihme on jos ministeri Wallin ei perjantain jälkeen tiedä sitä, että Inarissa on mediapainotteinen työpaja ja EU:n nuorisomyönteisin paikallisradio. Viestintäpajan pojat haastattelivat ministeriä kolmeen kertaan, kolmessa eri paikassa ja kolmesta eri teemasta. Loistavaa.

Tiedot kirjastosta kertovat, että Radio Inarin nuoret toimittajat olivat haastattelun jälkeen keskustelleet Steffan Wallinin kanssa Pahkasian toimituspolitiikasta. Mahtavaa...

Liikuntasihteeri valittu Inariin

Viikon uutisiin kuuluu eittämättä myös se, että Inarin sivistyslautakunta valitsi kokouksessaan 14.10. uudeksi liikuntasihteriksi Utsjoen vapaa-aikasihteeri Marken.

Hienoa. Jo oli aikakin. Henkilökohtaisesti olen hyvin helpottunut ja paitsi, että sinkautan onnittelut Markelle odotan innolla sitä, että vapaudun kahden toimiston loukusta.

Töitä riittää. Viime radiolähetyksessä lueskelin paikallislehti Inarilaisen tekstiviestipalstaa.
Sorruin siinä ja myös tässä kommentoimaan nimettömän tekstailijan kannanottoa, jonka ydin oli se, että liikuntasihteerin paikka pitäisi jättää täyttämättä ("Mitä tehdään liikuntasihteerillä...").
Yleensä en vaivaudu keskustelemaan/kommentoiman nimimerkin tai lähdesuojan takana lymyileviin heittoihin. Anonyymisti on helppoa toimia, liian helppoa.

Lyhyt kokemus kahden viran tehtävien hoidosta antaa selvä tuloksen: töitä kahdelle riittää, sopii tulla kokeilemaan.

Tekstaaja oli myös sitä mieltä, että tekninen toimi hoitaa ladut ja Tunturikiekko jäät. Noinkohan. TuKi hoitaa kyllä pelaamisen, mutta kyllä jäähallin jäänhoito olisi haaste ilman liikuntatoimen työntekijöitä.

Niin se on.

Edessä ovat uudet haasteet. Tätä kirjoitettaessa menossa Stönöllä on Ankkuri-hankkeen videokurssi. Viikon päästä soitellaan Rajarockin 20-vuotisjuhlakonsertti.

Niistä sitten myöhemmin

S