lauantai 12. joulukuuta 2009

Katse eteen- ja taaksepäin...










Lueskelin joulukuun alun Lapin Kansaa, joka kertoili maakunnan kuntatyöntekijöistä. Jutun mukaan Lapin kunnissa on edessä piakkoin valtaisa eläköitymisaalto. Lähetyksessä 3.12. oli ihan loivasti vaikeata uskoa tätä. Pääsin nimittäin viettämään studiossa laatuaikaa kolmen nuoren naisen kanssa, heidän keski-ikänsä alitti 30 vuotta.

No. Mari heistä on kylläkin seurakunnan palveluksessa, mutta kumminkin: kullakin naisella on työuraa jäljellä enemmän kuin minulla takana ja minulla sitä kesäkuussa 2010 on takana 30 vuotta. Tunsin kyllä itseni jotensakin aikansa eläneeksi, mutta toisaalta mieli oli iloinen. Ei ne kaikki jouda vielä vapaille.

Selvän Kelin studiovieraana oli Inarin uusi naisten voimakaksikko Marke ja Mirja. Inarissa on edelleen yritystä: kesällä täytettiin eläköityneen kulttuurisihteerin virka ja lopulta marraskuun puolivälissä saatiin kesäkuussa menehtyneelle Tapsalle seuraaja liikuntatoimistoon. Pisteet Inarille, moni kunta olisi nykyisessä taloustilanteessa päätynyt yhdistelemään tehtäviä.

Oli mukava rupattelutuokio. Inarissa on esitetty jokunen epäilevä näkemys: tarvitaanko näitä tehtäviä mihinkään? Oma syksyn kokemus kahden homman hoidosta on selvä: toivoton asetelma, kiintoisa joskin epäonnistunut kokemus. Hommia riittää. Se, joka muuta väittää ei tiedä mistä puhuu. Minä olen kokeillut ja tiedän. Monen asian pitää muuttua, mikäli ryhdyn moiseen uudestaan.

Nuorilla naisilla on virtaa runsaasti. Sitä tarvitaankin, sillä haasteet ovat kovat. Aslak on Ivalossa käsite: ei ole ihan itsestään selvää, että pikku kirkonkylässä on elokuvateatteri. Mirjaa huolettaa kuinka käy, sillä digitalisointi voi asettaa monet pikku teatterit liian ison uudistumistarpeen eteen. Markea odottaa investointien rypäs: urheilutalo, kauan odotettu Ivalon urheilukentän korjaus nykyvaatimuksia vastaavaksi sekä Saamelaiskulttuurikeskuksen alle jäävän Inarin kentän uudelleensijoitus. Pitkä lista. Siinä on pohtimista myös paikallislehteen tekstittäville besserwissereille. Molemmat tehtävät palvelevat lapsia ja nuoria, molemmat ovat tarpeen.

NuVan Rock Inari

Nuorisovaltuustolla on mainio perinne. Se myöntää vuosittain Rock Inari -nimisen palkinnon henkilölle tai taholle, joka on merkittävästi vaikuttanut nuorten hyvinvointiin Inarissa. Palkinto on jaettu kunnan itsenäisyyspäiväjuhlassa, joten se on saanut sitäkin kautta ansaitsemansa huomion.

Kautta vuosien käsittely on ollut asiallista ja palkinnon saajat hyvin valittuja ja perusteltuja. Asia on lisäksi ollut nuorten omissa käsissä. Vallankumous syö lapsensa: NuVa on paiskannut minut ja muut aikuiset kartanolle kokouksestaan Rock Inaria jaettaessa. Hyvä niin, mitään aikuisten ohjausvaikutusta ei näin ole ollut, vaan kyseessä on ollut aito nuorten tahto.

Tänä vuonna NuVa lähti uudelle tielle. Tunnustus myönnettiin perhekodin Inariin perustaneelle pariskunnalle Helille ja Sakarille. Aivan loistelias valinta. Perusteluissa puhutaan rakastavasta kodista ja aktiivisesta toiminnasta nuorten parissa. Miettikäämme sitä mitä tämä kertoo päätöksen tehneiden nuorten vaikuttajien arvomaailmasta.

Iloinen muistotilaisuus

Piipahdin heti itsenäisyyspäivän jälkeisenä maanantaina Vasatokan Mikan kanssa Rovaniemellä. Historiallinen matka. Kyseessä oli viimeinen Lapin lääninhallituksen isännöimä Lapin nuorisotyöntekijöiden työkokous.

Iloiset kuoppajaiset. Muisteltiin porukalla menneitä. Minä annan ison arvon Lapin läänin nuorisotoimelle. Moni muukin antaa: Lapissa läänin nuorisotoimella on ollut paljon merkitystä ja tämä tiedetään valtakunnallisestikin. Sukset ovat joskus olleet hiukan ristissä, mutta silti: lääninhallitus on ollut merkittävä Lapin nuorisotyön puolestapuhuja ja resurssoija. Se on myös mahdollistanut pitkien matkojen maakunnassa läänin nuorisotyöläisten säännölliset kokoontumiset, asia joka on ollut erityisen tärkeä pienten kuntien yksinäisille nuorisotyön puurtajille. Kuulun itsekin niihin, jotka eivät kertakaikkiaan elä ilman virkistäviä ja arjen rutiinin katkaisevia kohtaamisia ja keskusteluja. Niitä, joissa puhutaan asiaa eikä höpötellä itsestään selvyyksiä tai ontosti tyhjyyttään kumisevia kohteliaisuuksia.

Iso kiitos työstä kuuluu tietysti läänin nuorisotyötä lähes 30 vuotta luotsanneelle Kähkösen Seijalle. Myös maaherra Hannele Pokka on tässä yhteydessä mainittava. Tapasin häntä monasti ja jäljelle jäi vaikutelma sitä, että hän oli aidon kiinnostunut siitä mitä läänin nuorille kuuluu.

Vuodenvaihteessa läänit häviävät. En ole vieläkään oikein varma mihin nuorisotyö uudistusten pyörteessä päätyy, joku ELY se kaiketi nimeltään on. Vähän on epävarma olo. On syytä toivoa, että joustavuus ja tinkimätön oman alueen tuki jatkuu myös uuden aluehallintoviranomaisen toimesta. Syytä olisi, sillä nyt jos koskaan Lapin kuntien ja koko maakunnan on tehtävä kaikkensa lasten ja nuorten hyvinvoinnin puolesta. Muuten käy huonosti, kaikki häipyvät ja se viimeinen sammuttaa valot. Kukaan ei tosissaan voi haluta sitä...

Kaksi (merkittävää) puheenvuoroa

Itsenäisyyspäivänä lausuttiin julkisuuteen jotain, jota olen jo jonkin aikaa odotellut. Puolustusvoimien komentaja, kenraali Ari Puheloinen totesi, että itsenäisyyspäivänä on aika talvisodan päivien muistelun ohella huomioida myös maan nuoret ja heidän tulevaisuutensa.

Puheloinen katsoi, että nuorten huonovointisuus heijastuu myös maanpuolustustahtoon sitä alentavasti. Hänen viestinsä oli selkeä: nuorten hyvinvointiin on panostettava, jos nuoriso ei voi hyvin, ei se ole valmis kantamaan yhteiskuntavastuutaan.

Hienoa, että asiaan otetaan viimein näin korkealla taholla myös tämä näkökulma. Tietenkin kansakunnan pitää tietää ja arvostaa historiaansa, mutta se on kyllä vain toinen puoli asiasta. Se menee itseasiassa hukkaan, ellei nähdä myös toiseen suuntaan. Asian voisi ajatella niin, että isiemme taistelut Taipaleessa ja muilla sotatantereilla ovat valuneet ainakin osin turhaan.

Toisen kiintoisan ulostulon teki globaalien suuryhtiöiden Nokian sekä Shellin hallituksen Jorma Ollila. Suomen maabrändiryhmän vaikutusvaltainen jäsen oli huolissaan syrjäytyneistä nuorista. Huoli ei koskenut pelkästään sitä, että tuhannet syrjäytyneet nuoret ovat musta tahra Suomen brändissä. Kyse oli myös syrjäytymisestä itsestään ja sen inhimillisestä hinnasta. Myös Ollilan sanoma oli kirkas ja selvä: Suomen pitää tehdä kaikki, jottei nuoret jää tyhjän päälle.

Hienoja ulostuloja. Sinällään kyse on asioista, jotka vaikkapa jokainen sosiaalityöntekijä, erityisopettaja ja nuorisotyöläinen kokemuksestaan tunnistaa. Yhtäkaikki: toivottavasti näin arvovaltainen ääni kantaa sinne minne pitääkin. Jospa globaalin yhtiön suurvaikuttajan mielipiteellä olisi painoarvoa niissä väännöissä, joita kunnissa jatkuvasti käydään ennaltaehkäisevän toiminnan resursseista päätettäessä.

Lopulta kyse on yhteiskunnallisesti pikkusummista, joiden merkitys onnistuneiden tulosten kautta moninkertaistuu säästyneinä korjauskuluina. Tietenkin niiden mittaaminen ja todentaminen on vaikeaa, mutta kumminkin. Tässä mielessä sivustaseuraajan on vaikeata ymmärtää niitä omituisia keskusteluja, joita vaikkapa Torniossa käydään yhden nuoriso-ohjaajan paikan täyttämisestä. Epäilen, että lyhytnäköinen säästö on todennäköiseen hyötyyn nähden olematon. Nuoriso-ohjaaja on aina palkkansa (sen enimmilläänkin vain kohtuullisen) arvoinen...

Selvän Kelin joulushow to 17.12.

Joulu kuitenkin tulla jolkuttelee. Kohta on aika Radio Inarin Selvän Kelin perinteisen joululähetyksen. Niin no, onkohan perinteinen jotenkin mahtipontinen ilmaisu sille, että seuraava lähetys on järjestyksessään toinen. Kumminkin: Radio Inari torstaina 17.12.2009 klo 19.00 - joulun asialla. Lähetyksessä mukana koko Selvä Peli työryhmä sekä muutama vahvistus.

Puhelintakin käytellään, joten Inarissa: olkaahan kuulolla....
S



sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Rockin voimin rajojen yli ja saamekulttuurin puolesta









Sain sunnuntain 1.11. vastaisena yönä klo 01.20 tekstiviestin: Voitimme! Hähää! Öiset tekstiviestit ovat harvoin mukavia, pelottaviakin: mitähän nyt on sattunut ja kenelle?

Mutta tuo oli todella mukava viesti ja tuli Hollannista SomBy -yhtyeen kitarasankari Oulalta. Jo viime blogissani kirjoittelin siitä kuinka tuo Suomen saamerockin yksinäinen on ollut esillä erityisesti voitettuaan saamelaisten Euroviisut Sáme Grand Prixin viime huhtikuussa Kautokeinossa. Julkisuus jatkui lokakuun alussa Suomen Saamelaiskäräjien kulttuuripalkinnon myötä.

Sàme Grad Prix on muuten kova juttu erityisesti Norjassa, kovempi kuin mitä täällä Suomessa ymmärrämmekään. Näin kertoili samainen Oula minulle Selvä Keli -lähetystä varten Vasatokassa Rajarock sunnuntaina tekemässäni haastattelussa. Juteltiin, koskapa SomBy lunasti Kautokeinon pippaloiden tuloksena saamelaisten edustuspaikan Hollannissa 30.10. pidettyyn vähemmistökielten Euroviisuihin (Liet -festivaali). Pitihän sitä kuulostella yhtyeen inarilaissiiven Oula (guitar) - Juho (basso) tunnelmia juuri ennen edustus- ja kilpailumatkaa Keski-Eurooppaan.

No... Bändi matkusti, soitti ja voitti tämänkin kekkerin tuomariäänestyksen. Selvä Keli iloitsee bändin menestyksestä: ei se ole ihan yksinkertaista, kun nuori porukka elää hujan hajan pitkin Pohjois-Suomea Inarin kirkonkylän ja Oulun muodostaessa jäsenten asuinpaikkojen ääripisteet. Sopii kokeilla.

SomByn nousussa on osin hyvinkin erilaisista lähtökohdista huolimatta jotain samaa kuin sallalaisen Stalingrad Cowgirlsin nosteessa: hienot nuoret, syrjäseudut, palava into, tuoreus ja periksiantamattomuus. SomBy on tietysti myös oiva saamekulttuurin tunnetuksi tekijä.

Kumminkin: molempien antama esimerkki kannustakoon muitakin. Ei se eteneminen ole paikkakunnan koosta ja mahdollisuuksista kiinni. Onhan meillä muuan Nighthwiskin, Kitee vai miten se meni. Kuka tietää jotain Kiteestä, no Kiteen Pallo ja Tuomas Holopainen...

Rajarockin 20 värikästä vuotta


Lokakuun lopulla soiteltiin järjestyksessään 15. Rajarock -tapahtuma. Ensimmäinen toteutettiin todella jo elokuussa 1989 Utsjoella, joten tosi pitkään tämä nuorten 14 - 19 -vuotiaiden kellaribändeille kohdistettu koulutus- ja konserttitapahtuma on kestänyt vuosien saatossa.

Alunperin kekkeri kohdennettiin Suomen Lapin ja Norjan Finnmarkin rajaseudun bändeille. Koko 2000 -luku on sitten menty kierrellen kaikkien neljän Barentsin maan kulttuuri- ja nuorisotaloja. Kierto on ollut alueellisesti haastava: 2001 Inari, 2002 Haaparanta - Tornio, 2003 Apatity, 2004 Inari, 2005 Västre Jakobselv, 2006 Haaparanta - Tornio, 2008 Polarnye Zor ja juhlatapahtuma 2009 siis alkujuurilla Inarissa.

Värikkäitä ja hankaliakin tilanteita on riittänyt. Erityisesti rajamuodollisuudet ihan erityisesti itäisen rajan ylittelyissä ovat olleet parhaimmillaan useiden tuntien eksoottisia ja ikimuistoisia sessioita. Konserteista mieleen on jäänyt syvimmin ehkä Apatityn Rajarockin konsertit. Kyseessä oli 60.000 asukkaan kaupungin ensimmäinen kansainvälinen rocktapahtuma kautta aikojen. Kulttuuritalo pullisteli, yleisöä kahtena iltana yhteensä n. 1500 ja meno hillitöntä, suorastaan raivokasta. Vieläkin voi tuntea sieraimissaan käytävillä leijuneen imelän
tuoksun, joka ei suinkaan lähtenyt mahorkasta. Ja paikalliset skinit... Hivenen hirvitti...

Myös 2005 Varanginvuonon rannalla muistuu helposti: kolme päivää hyvin raskasta ja hyvin mustaa kirkonpolttoheavya. Meni tajuntaan, meni todella. Musiikillisesti riipivin elämys, jota toisaalta ryyditti pikanttina vastapainona petroskoilainen Karelian Group, slaavilaista rytmimusiikkia ja ikähaitariltaan muistoja taannoisilta Komsomol ajoilta.

Noista ajoista tapahtuma on armeliaasti kehittynyt musiikillisesti monipuolisemmaksi. Myös bändien taso on ollut nousukiidossa.

Rockin rajaton kieli

Väliotsikko on niin klisee, mutta samalla niin totta. Otetaanpa vaikka sähkökitara. Se on maaginen laite. Eipä siinä välttämättä puhumiseen tarvita yhteistä kieltä. Kitaraa soitellaan venäjäksi, norjaksi ja niin edelleen lopulta tavalla, joka saa eri kulttuureista tulevat nuoret ymmärtämään toisia salamavauhtia. Oivallinen pikakurssi naapurikulttuuriin.

Rajarockin olemukseen onkin koko sen olemassaolon ajan kuulunut se, että konsertit ovat vain toinen puoli asiasta. Bändi- tai soitinkohtainen workshoptyö on ollut vähintään yhtä vahvassa asemassa. Sotketaan eri maiden basistit, rumpalit jne. omiin sekakieltä puhuviin työryhmiinsä ja siitä se ryhmäytyminen lähtee.

Konseptiin on kuulunut myös se, että isot keskukset kuten Murmansk, Tromssa tai Rovaniemi on kierretty kaukaa. Konsertit on järjestetty kuntakeskuksissa, mutta monesti koulutus ja asuminen on viety ns. sivuun. Niin tänäkin vuonna. Nuorisokeskus Vasatokka oli mahtava kehys. Sijainti keskellä ei mitään takaa sen, että on pakko keskittyä olennaiseen. Se tuppaa pitämään porukan virkeänä ja yhtenäisenä.

Lähtökohta kaikkeen on lopulta aika yksinkertainen ja se tärkein, nuorten musiikillinen osuus on toiminut koko ajan. Byrokraattisia pulmia matkan varrella on riittänyt ja aikuisten yhteistyöverkoston luomisessa ja toiminnassa on ollut omat pulmansa. Muutamia tahoja ja nimiä on nostettava kaiken paljoudessa esiin: Lapin läänintaiteilijat Juha ja Hannu, Kjell-Magne ja Runar Vesisaaresta, Jari Haaparannasta, Lusku Torniosta, Juri ja Maria Murmanskista. Lista on pitkä tässä vain ohut siivu, liian moni on ohitettu.

Kokoonpanoja on vuosien varrella noussut Rajarockstagelle karkeasti arvioiden lähes 80. Monia hyviä tarinoita: äärimmäisen taitava murmanskilainen progeyhtye Kurazh, torniolainen rockrock jamikokoonpano Poco Loco, inarilaiset tyttöbändi Raide Vaciot, powermetallibändi Eklipticon sekä Inarin kirkonkylän Decadence, taitava ja tajunnan räjäyttävä heavykokoonpano
Cryptic Death Haaparannalta, tulvan Polarnye Zorilaisessa hotellissa aiheuttanut taidokas metsäpunkyhtye Heika and the Paranoids Pasvikista... Lista on pitkä.

Decadencen keikka Apatityssa oli yksi legendaarisista: orkesterin vilkasliikkeinen rumpali-kitaristikaksikko Anssi-Jeremy ehti riisua T-paitansa kesken Final Countdownin. Soitto ei katkennut...

Rajarock in the future

Jatkon osalta eletään nyt tienhaarassa. Homma jatkuu, mutta miten se selviää aikanaan. Joulukuussa verkosto kokoontuu Perämerenkaarelle luomaan jatkoa varten linjauksia. Uudistuksia on odotettavissa, mutta sinällään matka jatkuu.

Se onkin toivottavaa, sillä nuorten palaute järjestäjille on aina ollut selvä: hieno homma, tottakai jatketaan...

Myös järjestäminen on ollut mukavaa, tarinoita riittäisi. Äänestän myös jatkamisen puolesta.

S

lauantai 17. lokakuuta 2009

Saamenuorten osallisuusasiat myötätuulessa






Kuukausi näyttää nykyään olevan soppeli aika blogin päivittämiseen. Kerrottavaa sinällään olisi, mutta se aika...

No. Piipahdin lyhyen syystauon jälkeen kiintoisassa konferenssissa Saariselällä. Tapahtuman järjestelyistä vastasi Saamelaiskäräjien nuorisolautakuntahanke. Hienoa työtä hanke onkin tehnyt: näyttää uhkavasti siltä, että saamelaisnuorille järjestyy nuorisovaltuuston kaltainen vaikuttamiskanava jo ensi vuonna. Siltäkin näyttää, että Käräjille perustetaan nuorisoasiainsihteerin virka. Mahtavaa. Asiasta on keskusteltu jo pitkään ja Selän seminaarin tuloksena ainakin minulle jäi hyvin luottavainen olo: nyt nämä asiat syntyvät.

Miksi olen luottavainen. Kokoontumisen henki oli sellainen. Lisäksi merkittäviä ja asialle myönteisiä puheenvuoroja käytti moni avainhenkilö. Käräjien puheenjohtaja Klemetti Näkkäläjärvi näytti vihreää. En ollut yllättynyt: niin myönteisesti hän käsitteli hanketta haastattelussa, jota tein Sevettijärven asuttamisen 60-vuotisjuhlissa syyskuun alussa.
Rahastahan moni asia on kiinni, niin tämäkin. Kulttuuri- ja urheiluministeri Steffan Wallin sekä opetusministeriön nuorisoyksikön päällikkö Olli Saarela lupasivat ministeriön täyden tuen.

Mitä muuta tarvitaan: saamelaisnuorten omaa aktiivisuutta tietenkin sekä Saamelaiskäräjien ymmärrystä nuortensa asiaan. Tärkeätä on se, että juuri Käräjien yhteyteen luodaan uusi väline. Vapaaehtoistyö on merkityksellistä ja tässä Suomen Saamelaisnuorten Yhdistyksellä on ollut ja on keskeinen rooli. Mandaatti edustaa saamelaisia heidän asioissaan on kuitenkin Saamelaiskäräjien. Siksi nuorten edustajiston sijoittaminen osaksi Käräjien organisaatiota on tärkeätä.

Mikä muuttuisi. Varmasti moni asia: lausuntoja, kannanottoja, lisääntyvää kiinnostusta. Jos ja kun saamelaisten nuorisolautakunta verkostoituu paitsi kansainvälisesti saamelaisasioissa myös kansallisesti nuorisotyötä tekevien kuntien ja yhteisöjen kanssa saavutetaan minimissään se, että oikea tietosuus saamelaisten elinoloista ja kulttuurista Suomessa ja Lapissa lisääntyy takuuvarmasti. Se on hyvä se sillä jopa omassa läänissä esiintyy tietämättömyyttä ja välinpitämättömyyttä.

Toinen juttu. Saamelaisnuorten elinoloihin ja hyvinvointiin liittyy paljon erityispiirteitä. Toisaalta monet saamelaisnuorten ongelmat (poismuutto, paluumuuton mahdollisuudet, kouluttautumisen kysymykset) ovat yhtäläiset Lapin ja muiden reuna-alueiden nuorten elinoloihin. Tässä yhteistyö on voimaa ja saamenuorten panosta yhteisissä ponnisteluissa tarvitaan.

Saamelaiskäräjiltä toivon näkemystä siihen, että nuorten annetaan määritellä edustajistonsa valintaperusteet ja siihen, että nuorisolautakunnalle annetaan riittävät resurssit sekä mahdollisuus oikeisiin päätöksiin. Muutoin syntyy feikki: näköharha, muodot täyttyvät, mutta itse asia jää vajaaksi.

Hyvältä kuitenkin näyttää. Selvä Keli toivottaa projektisihteeri Annelle sekä hankkeen valmisteluryhmän puheenjohtajalle/Saamelaiskäräjien nuorimmalle edustajalle Tuomas-Aslakille voimia ja periksiantamattomuutta hankkeen loppumetreille. Käräjät päättää jatkosta joulukuussa, Selvä Keli odottaa innolla...

SomBy - suomalaisen saamerockin yksinäinen

Saman seminaarin yhteydessä Saamelaiskäräjien kulttuurilautakunta jakoi Käräjien kulttuuripalkinnon vuodelle 2009. Kulttuuri- ja urheiluministeri Steffan Wallin sekä Käräjien kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Jouni-Ilmari Jomppanen jakoivat tunnustuksen vuotsolais-inarilaiselle saamerockyhtyeelle SomBylle.

Mahtava valinta, loistokehys palkinnon luovuttamiselle. Selvä Keli iloitsee. SomBy, joka voitti keväällä Sàme Grand Prix'n, tuon saamelaisten Euroviisut, on Suomessa lajityypissään suuri yksinäinen. Yhtyeen kitarsankari Oula piti tunnustusta merkittävänä, yllättävänäkin. "Mehän soitamme vain rokkia..."

Turhaa vaatimattomuutta. Näinkin saamelaiskulttuuri elää ja näin sitä tehdään tunnetuksi. Palkinto meni juuri sinne minne pitikin. Hienoja nuoria, hyvää musiikkia.

Selvä Keli iloitsee ja toivoo bändille myötätuulta, täyttyvää keikkakalenteria ja tekemisen nöyryyttä. SomBy on hieno saamekulttuurin lähettiläs. Tämä tiedoksi ja ilmaiseksi vinkiksi kaikille keikkajärjestäjille. Ette pety...

Onnittelut myös nuorille Sevetin koulaisille Akalle sekä toiselle heistä, jonka nimeä häpeäkseni en muista. Tytöt osallistuivat Saamelaiskäräjien nuorisoltk-hankkeen käynnistämään Minun Saame 2030 -kirjoituskilpailuun ja putsasivat sarjavoitoillaan palkintopöydän. Elämä Sevettijärvellä on monella tavoin erilaista kuin keskuksissa. Lisäksi vähemmistöillä, myös saamelaisilla on omat vähemmistönsä, joilla on omia erityispiirteitään. Tämä tuppaa välillä unohtumaan. Tästäkin näkökulmasta nuorten kolttien menestys on tosi mukava asia. Sevettijärven asuttamisen 60-vuotisjuhlissa elokuun lopulla saattoi myös hyvin havaita sen kuinka oman identiteetin arvostus kolttaheimon nuorten parissa on hienossa nousussa.

Ministerivierailu

Ministeri Wallinilla oli tiukka inarilainen perjantai.

Saariselän jälkeen matka vei Riutulaan Nuorisokeskus Vasatokan 15-vuotisjuhliin/laajennuksen vihkiäisiin. Selvä Keli onnittelee Mikaa ja koko Vasatokan nykyistä ja entistä henkilöstöä tehdystä työstä Nousukiitoa on ollut mukava seurata.

Tiedot Vasatokan bileistä kertovat myös siitä, että Inarin nuorten edustajat Anu/Laura (NuVa) sekä Miia/Siru (Duo Arctic93) sekä viestintäpajan kaksikko Jarppa-Joona hoitivat hommansa tyylikkäästi. Mahtavaa... Henkilökohtaisesti harmitti etten päässyt mukaan. Valinnat ovat joskus hyvin hankalia. Tämä oli ministerivierailun salattu pimeä puoli: useiden asioiden päällekkäisyys.

Ministeri ehti ennen poistumistaan Utsjoelle vielä vihkaista Ivalon pääkirjaston laajennuksen. Vaikuttava suoritus häneltä sekä Seurujärven Jannelta, Inarin omalta kansanedustajalta.

Kiirettä piti myös viestintäpajalla. Ihme on jos ministeri Wallin ei perjantain jälkeen tiedä sitä, että Inarissa on mediapainotteinen työpaja ja EU:n nuorisomyönteisin paikallisradio. Viestintäpajan pojat haastattelivat ministeriä kolmeen kertaan, kolmessa eri paikassa ja kolmesta eri teemasta. Loistavaa.

Tiedot kirjastosta kertovat, että Radio Inarin nuoret toimittajat olivat haastattelun jälkeen keskustelleet Steffan Wallinin kanssa Pahkasian toimituspolitiikasta. Mahtavaa...

Liikuntasihteeri valittu Inariin

Viikon uutisiin kuuluu eittämättä myös se, että Inarin sivistyslautakunta valitsi kokouksessaan 14.10. uudeksi liikuntasihteriksi Utsjoen vapaa-aikasihteeri Marken.

Hienoa. Jo oli aikakin. Henkilökohtaisesti olen hyvin helpottunut ja paitsi, että sinkautan onnittelut Markelle odotan innolla sitä, että vapaudun kahden toimiston loukusta.

Töitä riittää. Viime radiolähetyksessä lueskelin paikallislehti Inarilaisen tekstiviestipalstaa.
Sorruin siinä ja myös tässä kommentoimaan nimettömän tekstailijan kannanottoa, jonka ydin oli se, että liikuntasihteerin paikka pitäisi jättää täyttämättä ("Mitä tehdään liikuntasihteerillä...").
Yleensä en vaivaudu keskustelemaan/kommentoiman nimimerkin tai lähdesuojan takana lymyileviin heittoihin. Anonyymisti on helppoa toimia, liian helppoa.

Lyhyt kokemus kahden viran tehtävien hoidosta antaa selvä tuloksen: töitä kahdelle riittää, sopii tulla kokeilemaan.

Tekstaaja oli myös sitä mieltä, että tekninen toimi hoitaa ladut ja Tunturikiekko jäät. Noinkohan. TuKi hoitaa kyllä pelaamisen, mutta kyllä jäähallin jäänhoito olisi haaste ilman liikuntatoimen työntekijöitä.

Niin se on.

Edessä ovat uudet haasteet. Tätä kirjoitettaessa menossa Stönöllä on Ankkuri-hankkeen videokurssi. Viikon päästä soitellaan Rajarockin 20-vuotisjuhlakonsertti.

Niistä sitten myöhemmin

S

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Kahden toimiston katveesta...











Blogi on saanut olla omassa rauhassaan parisen kuukautta. Lomien jälkeen on kuitenkin tapahtunut paljon. Ajattelin aloitella taas ja oheinen kuvakavalkaadi kertokoon puolestaan mistä on ollut kyse.

Alkukesän murheellisten tapahtumien jälkeen huomasin elokuussa päätyneeni kahden toimiston loukkuun. Ihan vapaaehtoisesti ja omalla suostumuksella hoitelen nuorisojuttujeni ohella myös inarilaisen liikuntaelämän asioita. Niin tai yrittelen. Pesti jatkuu tämmöisenään niin pitkään, kunnes liikuntasihteerin virka on täytetty. Niiltä osin on tietysti onnellista, että virka ylipäänsä täytetään.

Inarille pitää antaa tunnustus poikkeuksellisesta kuntakäyttäytymisestä: kulttuurisihteerin virka on jo täytetty Anita siirryttyä eläkkeelle ja edesmenneelle Tapsalle valitaan näillä tietämin seuraaja 14.10. Ei vallan tavanomainen ratkaisu, luulen, että melko monessa kuntatapauksessa olisi käynnistetty tehtävien hoidon uudelleenorganisointi. Pisteet tästä Inarille, positiivista viestiä voi antaa monella tavoin ja ne asiat, joihin henkilöt valitaan ovat myös lasten ja nuorten näkökulmasta paikallisesti tosi tärkeitä.

Elämme kiintoisia aikoja. Minulla on käsitys, että liikuntatyöläisen valintaa seurataan Inarissa tosi tarkasti, senverran hurjasti Tapsa touhusi pyrkien laaja-alaisuuteen ja tasapuolisuuteen. Odotukset ovat luonnollisesti kovat. Toivottavasti ne eivät ammu yli ja uudelle liikuntasihteerille annetaan aikanaan riittävästi aikaa pureutua tehtäväänsä. Asiat eivät todellakaan ole heti kohta entisellään, tämä on hyvä muistaa.

Ajanhallinnan haastavuus

Täytyy sanoa, että aika ei ole tullut pitkäksi. Minut pelastaa vain ymmärtäväinen ympäristö sekä se, että kukaan ei odota minulta yhtikäs mitään. Eikä kannatakkaan. Liikuntatoimen tehtävät ovat haastavia ja vaativat näkemyksiä sekä osaamista, joka ei synny hetkessä.

Yhtälö on aika epätoivoinen, asiat ovat hoituneet jotenkin ja ehdottoman takapainossa. Selvää on se, että moni erityisosaamista vaativa asia jää muiden kontolle. Selvää on sekin, että näin ei meillä voi jatkua pitkään.

Jo tämä lyhyt kokemus on lisännyt omaa kaksi- tai useamman kärjen ohjaajiin ja sihteereihin kohdistuvaa arvostusta. Nousu on ollut rakettimainen, kumma kyllä. Kokemus on opettavainen ja ehkäpä olen päässyt hivenen tavoittamaan noiden kuntapuolen moniottelijoiden sielunmaisemaa. Onhan se oma taiteen- ja tasapainoilun lajinsa, kun jatkuvasti joutuu vaihtamaan pikatahdilla taajuuksia.

Nostan heille kaikille, jotka koko ajan tekevät asioita tällä tavoin Radio Inari-, Selvä Peli- ja Lapua Jukola -lippikseni korkealle, tosi korkealle.

Utsjoki - Sevettijärvi - Inari

Tapahtumapuolella on ollut vilkasta. Alkusyksyhän on hyvin kiivas sekä nuoriso- että liikuntatoimessa: peruskuviot käynnistyvät (salivuorot, avoin toiminta ja liikunnan erityis- ryhmät...) ja lisäksi toteutetaan liuta perinteisiä tapahtumia (koulujen yleisurheilukisat, seiskojen ryhmäytykset, Tilkkutäkki -koulutus, Tullaan tutuksi -järjestötapahtuma, syksyn avausdisko....). Lyhyessä ajassa tehdään paljon sellaista mikä on tarkoitettu palvelemaan kuntalaisia. Kovin isoihin viiveisiin ei ole varaa.

Kaksi erityistapahtumaa täytyy mainita erikseen.

Utsjoella pidettiin onnistuneet Tunturisuunnistukset. Paikkakunta on pieni, mutta alueen seurayhteistyö (Utsjoen Kuohu - Inarin Yritys - Lapin Sudet) toimiva. Hieno kisa, jossa Lapin luonto näytti molemmat kasvonsa: lauantain kolmekymppiset hellelukemat muuttuivat yön aikana sunnuntain usvahuuruiseksi kosteudeksi ja lämpötila laski hetkessä 15 astetta. Mahtavaa, maisemat ja radat vielä ihan huippua. Vaikea kehitellä huomautettavaa. Paitsi yksi puuttui: alkuperäinen ratamestari. Kisa oli kuitenkin mielestäni juuri semmoinen mitä Tapsa olisi halunnut.

Mahtavaa oli vierailla myös Sevettijärven asuttamisen ja koulun 60-vuotisjuhlissa elokuun lopussa. Sevetissä oli satsattu viikonloppuun tosi paljon ja tulos palkitsi. Runsaasti ihmisiä ja hienot kekkerit, joissa Sevetin nuorilla oli näkyvä panos. Vaikka lapsia ja nuoria on vähän, niin elämänusko on kova ja kolttanuorten identiteetti huimassa nousukiidossa. Hienoa, Selvä Keli iloitsee.

Mieleenpainuneiden kokemusten ohella Sevetin tuomisina Radio Inarille oli ihka uusi jinkku: Minä olen Tarja Halonen... Hienoa, Jarpalle pisteet, pokka piti komeasti. Koko Sevetti seurasi toimitusta lähituntumassa. Oli muutoinkin tosi hienoa seurata Arvoisan Tasavallan Presidentin läsnäoloa: aikaa ja kiinnostusta riitti kaikille, hyväntuulisuus suorastaan huokui presidentistä.
Itsekin pääsin ihan lähituntumasta toteamaan tuon Tarja Halosen ptäessä pressiporukoille varttitunnin infoa. Mukava kokemus, oikein mukava

Näin ovat asiat tällä erää ja pitkin syksyä yritän ehtiä bloggailemaan lisää. Asiat eivät lopu, se on satavarma.

S

lauantai 25. heinäkuuta 2009

Inari viikkoa ja auringonpalvontaa





Tulihan se kesä Inariinkin...lopultakin. Auringonpaisteisessa Inarissa on vietetty maailmanhistorian ensimmäistä Inariviikkoa. Idea on yksinkertainen: pannaan kaikki perinteiset paikalliset kesätapahtumat jonoon yhdeksi kokonaisuudeksi, kehitellään kylkiäisisksi uusia, markkinoidaan keskitetysti ja toivotaan, että paketti pysäyttää myös matkailijoita.

Viikkoa on rakenneltu EU-tuen turvin jo pitkään. Kokemukset katsotaan myöhemmin ja jatkosta päätetään yhteenvedon perusteella. Tapahtumatoimistosta kerrotaan, että homma on toiminut hyvin. Porukoitakin on liikkunut, erityisesti Watercross (moottorikelkkailu vettenpäällä) sekä Väärtitanssit NamiNami Marcoineen vetivät inarilaisia. Niin ja eipä eilisen Papa Georgen bluesillan tunnelmassa ja väkimäärässä ollut valittamista. Ja meno: se oli mitä mahtavinta!!!

Watercrossin yleisöä arveltiin olleen runsaat 2000, se on paljon se ja se näkyy katukuvassa. Omaehtoisen kokoontumisen tiimoilta kiirii tieto siitä, että beachillä (Ivalon uimarannalla) oli nuorten kokoontumisajot. Watercrossin jälkitunnelmat, lämmin sää ja kaljan sekä siiderin helpohko saatavuus (mistä niitä typeriä aikuisia riittää, jotka eivät välitä ja välittävät) luovat oivat puitteet sosiaaliselle hengailulle.

Heinäkuinen Selvä Peli Rock

"Festivaali"organisaatio pyysi nuorisotyötä järjestämään nuorille "gospel- ja rocktapahtuman". Tottapuhuakseni emme innostuneet, mutta eipä siinä enää voinut peruutella. Tapahtuma nimettiin Selvä Peli Rockiksi ja järjestelyt tahdistettiin Watercrossbluesin kanssa yhteen mm. äänentoisto- ja bändijärjestelyjen helpottamiseksi.

Millään taholla kesäviikko-orgnisaatio mukaanlukien ei ollut satsata euroja esiintyjien palkkioihin, joten lähestymistapa oli perinteinen: annetaan tilaa hyville lappilaisille nuorisobändeille ryyditettynä tuulahduksella Inarirockin 1980 -luvulta. Keskeistä oli siis tila paikalliselle tai vähintään lappilaiselle osaamiselle. Siitä kaiketi pitäisi oikeasti ollakin kyse kun inarilaista kulttuuriviikkoa vietetään.

Tapahtuma onnistui erinomaisesti ja kaikki, jotka saatiin tekemään hommia hoitivat tonttinsa kiitettävästi.. Kiitokset Tilkkutäkille, järkkäreille, mainiolle juontajakaksikolle Reetta-Jaana, Astalle, PA- ja valomiehille sekä tietenkin orkestereille, jotka vetivät settinsä täysillä. Mahtavaa, tekemisellä itsellään on oma arvonsa, joka motivoi järjestämään.

Kesäisen nuorisotapahtuman järjestelyjen sietämätön haastavuus

Tapahtuman pääsylippu maksoi vaivaiset 3 €, ikärajaa ei ollut. Lippuja myytiin 49 kpl, joka ei ollut katastrofi. Tulos ei kyllä ihan vastannut toiveita, jotka sinällään eivät olleet edes hirveän korkealla. Monet tekivät kovasti töitä, joten sikäli tulos turhauttaa ja saa miettimään. Meininki urheilutalolla oli kumminkin ihan hyvä, vaikka kattauksessa olisi riittänyt nähtävää isommallekin yleisölle.

Kesä on tämmöiseen haastavaa aikaa. Selvä Peli Rock soiteltiin hiukka Rovaniemen Simerockin jälkeen (mm. Klamydia, Stamina...) ja vain pari päivää ennen Tornio-Happis Twin City Festejä (mm. The Rasmus). Festareita kierretään, tarjonta niissä on kova ja odotukset siirtyvät helposti myös paikalliseen toimintaan. Kesällä porukat liikkuvat muutenkin paljon ympäri maata, joten tilanne on toinen kun talvella. Heinäkuussa myös kuntien nuorisotyö uinuu, joten apuja on turha odotella naapureilta.

Tietokaan ei kulkenut tai sitten se kulki puutteellisesti. Vaikea sanoa missä määrin tapahtuma oli tiedossa. Selvää on kumminkin se, että nuorisotyön tiedotus on oleellisesti helpompaa koulujen ja nuorisotilojen toimiessa. Kaappimainoksia saa jaella kyllästymiseen saakka ja tulos jää arvoitukseksi. Nyt kävi vielä niin, että LaNuTin uudistustyön takia ei päästy tekemään mainoksia nuorisotyön omille nettisivuille.

Niin. Kaikki tuo pistää nuorisotyön jatkossa tiukan harkinnan eteen... Saa nähdä, lopputulos jatkon osalta on kyllä tämän tapahtuman osalta hyvin epäselvä.

Ajankohtaista nyt ja kohta

Pariksi viikoksi katkennut lomani jatkuu periaatteessa vielä kolme viikkoa. On kuitenkin asioita, joiden takia loppujaksosta tullee repaleinen. Inari etsii liikuntasihteeriä kesäkuussa menehtyneen Tapion tilalle. Ensimmäinen tärkeä päivämäärä on 10.8.2009, jolloin hakuaika päättyy. Minua kiinnostaa kovasti miten käy ja kuka liikuntatoimistoon sijoittuu. Ainakin tuon asian etenemistä seuraan.

Sitten: törmäsin kauppareissullani lomailevaan seurakunnan nuoriso-ohjus Mariin ja todettiin, että Selvä Keli palaa On the air -tilaan Radio Inarin tutuille taajuuksille torstaina 20.8.

Lopuksi yksi myönteinen nuorisotyötä koskeva uutinen kesäkuulta: Saamelaiskäräjät on saanut nuorisolautakunnan perustamiseen liittyvälle hankkeelleen merkittävän jatkorahoituksen Opetusministeriöltä. Mahtavaa, Selvä Keli iloitsee...

S

lauantai 4. heinäkuuta 2009

Alkuvuosi paketissa - syksyllä asioita toisin...





Lupailin toukokuussa yhteenvetoa keväästä. No eipähän ole ollut isommin innostusta kirjoitella. Kesäkuu alkoi nimittäin työpaikallani hyvin murheellisissa merkeissä ja kuukaudesta tulikin työhistoriani raskain. Jospa nyt kumminkin kokeilisi, suru on edelleen puserossa, joskin parempaa kohti mennään.

Muutostyön alla

Kevät oli kiivastahtinen, paljon kaikenlaista. Nuorisotoimiston ja viestintäpajan porukat venyivät koviin toiminnallisiin suorituksiin, jälleen kerran. Mahtava tiimi joka osaltaan.

Kevättä väritti kunnassa tehty muutostyö. Muistioita, selvityksiä ja todella runsaasti palavereita. Lähestymistapa oli työläs, joskin ainoa oikea: sanelu puuttui, sai itse pohtia, ideoida ja sanoa. Kaikkia kuultiin, hyvä niin. Mielestäni oma työ peittoaa 10 - 0 ulkopuolisen konsultin tilaustyönä tuottamat tulokset. Väitän, että omat ratkaisut luovat pitkässä juoksussa perustaa kestävämmälle toiminnalle.

Muutostyö ei tuo mukanaan nuorten osalta rakenteellisia uudistuksia. Kuten kaikilla muillakin toimialoilla nuorisotyön talous tiukentuu. Se tekee elämästä hankalamman, mutta sen kanssa voi elää.

Muutostyö toi esiin eurojen säästön ohella myös paljon myönteistä. Elokuun alussa jää eläkkeelle naapuritoimistosta kunnan pitkäaikainen kulttuurisihteeri Anita. Tätä kirjoitettaessa virka on jo täytetty ja uusi kulttuurisihteeri aloittaa 1.8. Pisteet monikulttuuriselle Inarin kunnalle ennakkoluulottomuudesta: olisiko houkuttelevampaa hetkeä olla täytämättä virkaa kuin taantuma ja väkimäärän lasku?

Ratkaisu on myös lasten ja nuorten elinolojen kannalta hyvä: ihan vähäinen ei ole se työmäärä minkä Anita käytti nuorten taidetoimintaan Inarissa. Selvä Keli toivottaa Anitalle mukavia eläkepäiviä ja odottaa innolla Mirjan tuloa sivistysosastolle.

Peruuttamattomien asioiden äärellä

Moni asia, muutostyön kysymykset, avustuspolitiikan oudot kiemurat ja sensemmoiset päätä rasittavat asiat putosivat tylysti omaan pienuuteensa kesäkuun alussa. Ystäväni ja pitkäikaisen kuntamme liikuntasihteerin elämän rastitaival päättyi äkillisesti iltarasteilla Koppelon Mustajärvellä 9.6.2009.

Shokki on lievä ilmaisu kuvaamaan ensimmäisiä tapahtuneen jälkeisiä päiviä. Tällaista ei odota tapahtuvaksi, ei ainakaan suhteellisen nuoren ja hyväkuntoisen kohdalla ja niinpä minkäälaista omaa varautumissuunnitelmaa ei päässä ole. Jälkikäteen huomaa toimineensa tyrmistyksen keskellä jotenkin vaistonvaraisesti, ratkaisut vain tulevat, tajunnanvirta ja selkäydinjatke toimivat armeliaasti.

Tapsa oli valoisa ja äärimmäisen uuttera työtoveri: elämäntapaintiaani, joka teki kun tarvittiin ja tosi paljon muuten tarvittiinkin. Työ ja harrastus olivat kokonaisuus, jossa työn ja vapaa-ajan tunnit sekoittuivat iloiseen keskinäiseen sekamelskaan. Ja jälki näkyi: kunnan liikuntatoimen kehitys oli roima ja suunnitelmina jäi elämään ja toteuttamista odottamaan lisää ideoita.

Olimme erilaisia, mutta sukulaisuusieluisuuden tunnistimme toisissamme. Samoin tunnistimme ne monet ristipaineet, joissa puolin ja toisin elettiin. Tapsaan päti se, että kun teet paljon niin lopulta sinulta myös odotetaan paljon. Isot saappaat jäävät täytettäviksi.

Tilanteessa on vain yksi valoisa puoli: tehtävä pistetään hakuun parin viikon päästä ja tullaan aikanaan täyttämään pysyvästi. Hieno asia monista syistä, mutta se on ennenkaikkea tunnustus Tapsan työlle.

Niin. Siteraan hiukan omaa tekstiäni:
" Elämäntapatyöläisyys on uhanalainen luonnonvara ja itsekkäästi ajatellen voi todeta, että jokainen lajityypin poislähtijä kaventaa oma työelämää merkittävästi. Kaiken keskellä on kuitenkin tärkeintä se, että jäljelle jää hieno mielikuva ihmisestä, ystävästä ja oman elämänsä suunnistajasta Tapsasta." (Lapin Kansa 23.6.2009)

Syksyllä monet asiat ovat toisin.

Eteenpäin on kaikesta huolimatta uskallettava katsoa. Queenin ja Freddie Mercuryn sanoin: The show must go on.

S

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Loman kynnyksellä Sastamalassa raapusteltua






Tämän perän turismihoukutukset:

1. Sastamala, Vammala: Laiturikahvila. Loistava hinta-laatusuhde.
2. Kankaanpää: Makasiinikahvio. Esteetikolle soveltuva ärsykerunsas paikka.
3. Kankaanpää: Musatalo. Kitaristin MUST vierailupaikka. Torin laidassa maan alla.
Samassa tilassa olevaan studioon voit siirtyä tekemään levyä. Kuvassa onnellinen
tuleva kitaristilegenda-Lauri uuden flat-jumbobodyn omistaja.


Väsäsin Tyrvään Sanomiin ( Suomen vanhin paikallislehti ) viikon sanan, julkaistu 25.06.09:

Vihreään kesäpukuun verhoutunut luonto kutsuu meitä kaikkia nauttimaan
ilmaisista happirikkaista nautinnoista. Suunnistajia ei huonokaan ilma, surisevat hyttyset ja
verenahneet paarmatkaan saa pysymään poissa harrastuksensa parista.
Hyvä etukäteisvalmistelu, huolellinen suunnittelu, oikeat varusteet ja selvä
kuva oikeasta suunnasta auttaa perille. Tottumattomampi tai arempi luonnossa liikkuja
luottaa nykyään vain satelliitin tukeen.
Tottunutta luonnossa liikkujaa määritellään monella tapaa. Lapissa puuttomalla tunturilla sumusään yllättämää evästetään:”ensi kerralla, jos et tiedä minne mennä, palaa kotiin.”
Kristittynä meidän on kaikkien varminta luottaa johdatukseen, joka on tarjolla kaikkina
elämämme päivinä. Luottamus siihen, että elämällämme ja sen kaikilla tapahtumilla
on tarkoitus, auttaa jaksamaan. Elämän poluilla kokemattomampikaan johdatuksessa suunnistava ei eksy, hänellä on aina tuki ja turva jumalassaan.

Lisää elokuussa, kun olemme saaneet uuden pomon. Sitä odottelessa keskityn, taloreppaan, kitarakauppoihin, kalasteluun Miihkalilla, tätin vierailuun jne. .

-m-