maanantai 2. kesäkuuta 2008

Game over - lomakausi käyntiin...

Viime viikon lähetystä ja koko viikon työtä väritti valmistautuminen koulujen päätöspäivään.

Päätöspäivä itsessään oli aurinkoinen ja ensimmäinen kesäisen lämmin päivä tälle vuodelle. Myös juhlinta Ivalon beachillä ja kylillä sujui etupäässä rauhallisesti. Näinhän asia oli enimmäkseen myös valtakunnallisesti ja hyvä niin.

Päätöspäivän traditioihin kuuluu myös vierailut uusien ylioppilaiden juhlissa. Illan ja yön työrupeama teki sen, että nämä käynnit rajoittuivat piipahduksiin Tommintiellä ja Alajärvellä. Aika moni paikka jäi nyt ikävä kyllä käymättä, joskin illan aikana oli sitten kuitenkin tilaisuus tavata Ivalon lukion uusia ylioppilaita.

Neljä vuosikymmentä kasvattajana

Viikon vieraaksi saatiin luokanopettajan hommista ansaituille eläkepäiville Ivalon ala-asteelta siirtynyt Junttilan Riitta.

Kun ihmisellä on takanaan 40 vuotta opetustyötä, kokemus peruskouluun siirtymisestä sekä pitkä liuta eri kouluja, on häntä tosi kiintoisaa kuunnella.

Olen ymmärtänyt niin, että studiovieraamme on ollut hyvin pidetty oppilaiden keskuudessa. Auktoriteetti on lähtöisin luontaisesta karismasta, sitä ei ole tarvinnut perustaa muodolliseen asemaan. Eipä ihme, että lapset itsessään ovat sitten tällaiselle persoonalle se käyttövoima, josta motivaatio löytyy.

Aika jännä tapaus tuo Riitta. Vaikka luokanopettajahommat nyt jäävät, niin ihan tarpeekseen hän ei luokkatyöstä ole ilmeisestikään saanut. Freelance -hommat jatkuvat lukion ortodoksiopettajana. Selvä Keli on hyvin, hyvin vaikuttunut tästä.

Selvä Keli nostaa Radio Inari -lippiksen korkealle ja toivottaa Riitalle ja muillekin Inarissa vapaalle vaihtaneille opettajille Lasselle ja Siskolle terveyttä ja mukavia eläkevuosia.

Stönön säpinää...

Mäenpään Pirkon idea pitää kaikenikäisille tarkoitetut avoimet ovet koulujen päätöspäivänä osoittautui loistavaksi oivallukseksi. Porukoita ja säpinää riitti koko pitkän illan ajan. Omakohtaisen havannoinnin tuloksena saattoi todeta, että paella oli erinomaista ja sitä oli riittävästi ja että porukat todella viihtyivät Stönöllä.

Pari erityishuomiota on syytä kirjata. Varsinkin alkuillasta nuorten ikähaitari oli melkoinen: paikalla oli ala-asteen yläluokkalaisista lukiolaisiin. Tietenkin oli niin, että jossain vaiheessa vanhempaa porukkaa kutsui beach tai kylä, mutta yhtäkaikki: mukava, että homma veti monenikäisiä.

Toinen juttu, joka ansaitsee huomiota: vapaaehtoisia aikuisia oli touhua paikanpäällä eri tehtävissä mahdollistamassa kaikkiaan 25 (!!!!) henkilöä.

Se on tosi mahtava määrä ja viestii jotain merkittävää siitä, että yhteisöllisyys on jälleen nousussa.

Koko kattaus puolestaan kertoo siitä, että vaihtoehdon tekeminen sille ilmeiselle on mitä perustelluinta ja tulee hyvinkin tarpeeseen. Tämän kokemuksen pohjalta on hyvä jatkaa ja niinsanotusti kehittää tuotetta.

Selvä Keli -special: tunnelmia Ivalon yöstä ympäri pitäjää

Selvä Keli oli äänessä iltaseitsemästä n. klo yhteen yöllä. Ihan kiintoisaa: vuorovedolla Jamo - Mika ja Mortti - Seppo ja tajunnanvirtaisella otteella studiossa ja kännykkäraportoimassa Stönöllä, uimarannalla, Hotelli Ivalossa...

Jotenkin minusta tämä tapa toimia yhdistettynä Stönö -iltaan tuntui kaikista tehdyistä kokeiluista järkevimmältä. Näinkin toimien tuli illan mittaan tavattua ja juteltua aika monien nuorten kanssa. Ja lopulta ne radioaalloille sinkautetut kännykkäraportitkin olivat aika mukavia, ilta sujui suhteellisen rauhallisesti. Rantsussa oli puolenyön aikaan semmoiset 150 nuorta, iältään ysiluokkalaisia ja heitä vanhempia. Paljon, paljon pahempaakin menoa on nähty.

Poliisilla oli tuona iltana/yönä muuten valtakunnallinen tehoisku alaikäisten päihdevalvontaan liittyen. Poliisi ei tyytynyt pelkkään tarkkailemiseen, vaan myös puuttui asioihin: olutta ja muuta alkoholia takavarikoitiin, autoja ja kuljettajien ajokuntoa tarkastettiin jne.

Selvä Keli toteaa ilolla tapahtuneen. Näkyvyys jo itsessään rauhoittaa. Asiaa parantaa se, että tarvittaessa todella tartutaan asioihin eikä katsota läpi sormien. Se on tärkeää yleisen uskottavuuden säilymisen kannalta.

Selvä Keli Time Out - elikkä on aikalisän paikka

Kuten kirjoitettu on, käy niin, että torstaina 5.6. on vielä yksi radioshow. Selvä Keli Extra kestää puolisentoista tuntia. Illan mittaan katsotaan taaksepäin elikkä kuullaan valittuja otoksia kevään ohjelmistosta. Lisäksi kuunnellaan hyviä lappilaisia bändejä ja artisteja, inarilaisia tai jossain kosketuksessa Inariin joutuneita: Somby, Decharisma, Marko Tervaniemi, Multus, Absolut Fucking Chaos, Nicepappi, Eklipticon, Tiina Sanila...

Sittenpä onkin aikalisän aika. Voi olla, että radioshow jatkuu syyskuussa. Muoto kylläkin muuttuu Inarin siirtyessä Mortittomaan aikakauteen. Asia on vielä ns. vaiheessa, joten ratkaisuja syntyy kesälomien jälkeen. Sinällään nuoria ja nuorten parissa tehtävää työtä käsittelevälle ohjelmalle on tilaus. Radio Inari on myös oivallinen mahdollisuus, joten voi hyvinkin olla...

Myös blogi siirtyy piakkoin kesäaikaan = uutta tekstiä syntyy totuttua harvempaan tahtiin. Tarkempia ennusteita ei kuitenkaan kannata tehdä: tekstiä syntyy, jos on syntyäkseen.

Special thanks to... Selvä Keli kiittää...

On aika kiittää ohjelman kuuntelijoita ja blogissa vierailleita sekä studiovieraita ja muita haastateltuja kuluneesta keväästä. Kiitokset myös viestintäpajalle kärsivällisyydestä, emme ehkä Mortin kanssa ole olleet mallioppilaita. Mutta toisaalta: Jamo, Vesku ja Ilmari pitävät tunnetusti haasteista.

Erityiskiitokset saa veljeni Mortti. Kyse on muustakin kun näistä muutamista värikkäistä Selvä Kelisyyden kuukausista. Kyse on kahdesta värikkäästä yhteistyön vuosikymmenestä, ajanjakso joka katkeaa ainakin pariksi vuodeksi.

Selvä Keli specialissa Mortti tuli ilmaisseeksi käsityksensä inarilaisista nuorisotyöntekijöistä: Suomen parasta porukkaa.

Niinpä. Kirkon nuorisotyöllekin on näinollen myönteistä se, että vain seurakunta vaihtuu.

Ihmisiä tulee ja ihmisiä menee, se kuuluu näiden hommien luonteeseen ja sen asian kanssa on eletty ennenkin. Täytyy kumminkin myöntää, että nyt pikkaisen kirpaisee. Kaikessa positiivisessa mielessä ajatellen veljeni Mortti on nimittäin syntymähulluin tuntemani nuorisotyöntekijä.

Hieno hommeli asiassa on kumminkin se, että sijaisuus aikanaan täytetään.

Niinpä niin.

Näissä merkeissä: aurinkoista kesää!!!!

perjantai 23. toukokuuta 2008

Vähäksi käy ennenkuin loppuu...

Viikko oli vaihteeksi liikkuva ja monipuolinen. Alkuviikko sujui toimistolla ja viestintäpajalla. Loppuviikko vierähti akselilla Rovaniemi - Tornio - Inari. Mortti puolestaan matkaili Inarin yläkoulun ysien kanssa Fuengirolassa Aurinkorannalla Espanjassa. Asetelma tarkoitti sitä, että radioshow poikkesi kaikista aiemmista kevään Selvä Keli lähetyksistä: radiotuotantojärjestelmä Radioman toimi omia aikojaan ja sinkautti eetteriin jo edellistiistaina koostetun kokonaisuuden.

Valmistuvia nuoriso-ohjaajia tapaamassa

Tornioon minut nakkasi se, että olen yksi Peräpohjolan opiston neuvottelukunnan jäsenistä. Neuvottelukunta on perustettu sillaksi ja keskustelufoorumiksi työelämän ja nuorisotyöntekijöitä kouluttavan oppilaitoksen välille.

Kokoustyö ei pääse runsaudellaan rasittamaan, mutta se on osoittautunut kiinnostavaksi mahdollisuudeksi. Työskentely tarjoaa hyvää päivitettyä tietoa siitä missä mennään ja mitä uutta on odotettavissa nuorisotyökoulutuksessa.

Se on hyödyllistä se. Luulenpa, että ilman tätä mahdollisuutta voisin olla täysin irti koulutuskuvioista ja se taas olisi huono homma. Sitäpaitsi: ainahan sitä työelämän edustajakin voi toiverikkaasti ajatella, että sen kuuluisan nuorisotyön arjen pyörityksen yhteydessä kertyvä kokemus voisi hyödyttää myös koulutuksesta vastaavia ja opiskelijoita.

Toukokuun kokouksen yhteyteen onkin järjestetty piakkoin valmistuvien opiskelijoiden tapaaminen. Keski-ikäisen ja inhorealismiin taipuvaisen nuorisotyöläisen näkökulmasta tilanne on ollut ihan mukavan myönteinen, leppoisakin.

Nuoria ovat nuorisotyön perustutkinnon suorittajat valmistuessaan. Tätä kautta itsestä löytää helposti asennoitumispulmia: on vaikea kuvitella vastuullisena tilaohjaajana 18-19 -vuotiasta, kun työn kohderyhmästä voi löytyä samanikäisiä. On vaativa paikka nuorelle ottaa aikuisen rooli ja vastuut suhteessa lähes omanikäisiin. Näin on kuitenkin toimittava: liika kaveraaminen ei kanna pitkälle...

Mutta lähemmät keskustelut korjaavat asennoitumista: työuraa tehneiltä kysytään ihan oleellisia asioita ja odotukset ovat realistisia. Hienoa.

Hienoa on ollut huomata myös se, että monet uumoilevat jatkavansa opintojaan.

Toukokuun ajankuva: valmistuminen häämöttää

Toukokuu on kuukausista tuottoisin. Se on valmistujaisten kulta-aikaa.

Lähetyksessä nauhoitevieraili kaksi nuorta naishenkilöä, joilla on edessä yhden vaiheen päättyminen. Ylioppilastutkinto Rovaniemellä ei ole tuiki harvinainen inarilaiselle, mutta ammatillinen koulutus Lahdessa on aika epätavallinen.

Kiintoisaa kuultavaa kummankin nuoren jutustelu. Selvä Keli vielä kerran onnittelee Tiinaa ja Maijaa sekä kaikkia, jotka valmistuvat joksikin tai siirtyvät joltakin asteelta jollekin toiselle. ONNEA!

Tiinan ja Maijan näkemyksiä valmistumisen hetkellä voi kuulla osoitteessa www.lanuti.fi/inari -> kuuntele selvää keliä tästä...

Game over: koulujen päätöspäivän 31.5.2008 hulinaa

Ollaan koulujen päätöspäivänä oltu muutama kerta beachillä Selvä Peli -laavuilemassa tai partioimassa kylillä poliisin, sosiaalityöntekijöiden ja vapaaehtoisten aikuisten kanssa. Värikkäitä sessioita.

Ihan selvää on se, että operaatioilla on ollut menoa rauhoittava merkitys. Aika paljon sellaista ihan tarpeellista keskusteluakin tuli nuorten kanssa käytyä. Toisaalta sitten sattui kaikenlaista epätoivottavaa, kansankielellä ilmaistuna paskamaisia juttuja. Muutoinkin viime kierroksella alkoi olla hölmö olo: onko tämä meidän vastuulla ja onko tämä sitä mitä me osaamme ja mitä meidän ensisijaisesti pitäisi tehdä?

Niinpä sitten tänä keväänä Selvä Peli ei lähde partioimaan eikä rantsulle. Kokeillaan jotain ihan muuta: nyt tehdään juuri sitä meidän pitääkin tehdä.

Ja mitä SE sitten on?

Mäenpään Pirkko kertoi lähetyksessä siitä mitä Stönöllä on odotettavissa. Ovet ovat avoimet klo 18 -24 välisen ajan ja ilta on tarkoitettu kaikenikäisille. Selvä Peli -meininki on kunniassaan tottakai ja nuorisotyöntekijöiden ohella menossa on mukana runsas joukko aikuisia vapaaehtoisia. Grilli käy kuumana, pelataan sählyä ja viihdytään. Kuljetus Inarista halullisille.

Oli kiintoisaa kuulla Pirkon jutustelua siitä miten aikuiset ovat lähteneet mukaan: ei mitään hankaluutta houkutella vapaaehtoisia. Monet vanhemmat
pitävät Stönön aukioloa juuri tuona iltana tosi tärkeänä. MAHTAVAA. Ja ymmärrettävää sikälikin, että Stönölle on vuorenvarmaan helpompaa mennä katsomaan meininkiä kuin beachille. Se, joka ei tätä usko, niin voi testata asiaa käytännössä ensi viikon lauantai-iltana. Sen jälkeen usko löytyy taatusti.

Koulujen päätösillan seuraaminen on nyt tehty tosi helpoksi, sillä sitä voi seurata myös kotisohvalta. Nimittäin: Radio Inari seuraa illan kulkua klo 19.00 alkaen. Selvä Keli -special raportoi tapahtumista mm. Stönöllä, beachillä jne. Studiossa Mortti, Mika, Jamo, Wesku ja Seppo. Studioon voi myös soittaa puhnoon 016-661415. Ohjelma jatkuu niin pitkään kun kerrottavaa löytyy.

Game over: Selvä Keli radioshow to 5.6.2008 (ainakin toistaiseksi)

Selvä Keli on äänessä jälleen to 29.5. Tuolloin ollaan taas studiolla tekemässä livelähetystä. Vieraanamme on kaksi pitkän linjan kasvattajaa, joiden kohdalla edessä on opettajan työuraan liittyen se vihonviimeinen Suvivirsi. Odotamme tapaamista mielenkiinnolla.

Vieraiden elämäntilanteesta löytyy symboliikkaa myös Selvä Keli radiospektaakkelin tilanteeseen: ohjelma lienee viimeinen ainakin nykyisessä muodossaan. Vielä 5.6. klo 19.00 alkaen aion istua studiolla ja silloin palautellaan mieliin tunnelmia kevään Selvä Keli -tuotannosta sekä kuullaan hyvää lappilaista nuorisomusiikkia. Veljeni Morttikin on mukana menossa. Ei studiossa, mutta kännykän kautta kuullaan missä Mortti matkailee...

Sen jälkeen se on sitten niiltä osin tili elikkä game over... No, ainakin kesän ajaksi. Syksyllä katsotaan miten jatketaan. Ainahan on tietenkin se mahdollisuus, että Mortista tehdään jatkossa Pirkanmaan kirjeenvaihtaja ja muuten homma pyörii kuten aiemminkin.

Hmmm.... Ehkäpä se menee juuri näin...

sunnuntai 18. toukokuuta 2008

Elämän taitekohdassa

Normikuvio pääsi muilta kiireiltä rikkoontumaan ja jokaviikkoinen blogiannos syntyy vasta sunnuntai-iltana. Viikko maistui enimmäkseen toimistolta, paperilta ja mustalta palawerikahvilta. Erilaisia työryhmiä on niin runsaasti, että joskus varsinainen työnteko hukkuu palaveriputken pohjattomiin syövereihin, ryskähommiin ei ehdi, ei sitten niin millään vaikka haluaisikin.

No, torstaihan on tunnetusti toivoa täynnä ja tänä keväänä Selvä Keli radioshow on tarjonnut mainion jokaviikkoisen irtioton. Niin nytkin. Ja mikäs oli olo ollessa, kun viestintäpajan studioon saapasteli nuoria Inarista, kaksinkappalein.
Vähäksi käy ennenkuin loppuu: part I

Inarin yläkoulun ysiluokkalaisia Portin Sammelia ja Marjamäen Johannesta yhdistää pari tärkeää asiaa. Kummankin peruskoulu on jo vihonviimeisillä kalkkiviivoilla ja kohta puhaltelevat kummankin elämässä muutoksen tuulet monella tavalla.

Taas kerran on pakko todeta: inarilaisnuorten jutustelua on tosi mukavaa kuunnella. Nuoret herrat arvioivat elämäänsä ja koulunkäyntiään Inarin kirkonkylässä miehekkään kohteliaasti, kypsällä tavalla ja antaen arvoa kuluneille vuosille. "Inarin koulu on hyvä koulu, siellä on mukava ilmapiiri ja hienot opettajat."

Kuitenkin: hiukan kummallakin jo polttelee. "Tämä on tämmöisenään nähty, olisi aika vaihtaa maisemia". Ja mikä siinä, jos näin on, niin näin on. Ainakin näitä kahta herraa kuunnellessa jäi mieleen vaikutelma siitä, että itsetunnossa riittää: maisemanvaihdos ei maita kaatele.

Malagan kautta maailmalle...

Herrat kertoivat matkaavansa vielä luokkaretkelle. Tutun porukan kanssa vieraillaan Espanjassa ennen koulujen päätöspäivää ja porukan hajaantumista eri tahoille.

Juteltiin siitä mitä tapahtuu syksyllä. Johannesta ja Sammelia yhdistää peruskoulun päättymisen ohella myös se, että molemmat todellakin ovat oikeasti, ei vain aikomuksissa lähtökuopissa Inarista: peruskoulun jälkeinen elämä jatkuu muissa ympyröissä. Tämähän on sitä pohjoisen nuoren arkitodellisuutta. Kaikille kotiseutu ei tarjoa jatkokoulutusmahdollisuutta.

Johannesta viedään Pirkanmaalle ja edessä siintää ammatillinen koulutus.
Haaste on sikälis melkoinen, että kaveripiiri menee kokonaan uusiksi. Nuori mies suhtautuu asioihin kuitenkin tyynen optimistisesti.

Rovaniemi on paikka, jonne Inarista hakeudutaan suuressa määrin. Siellä kaveriporukoita ei välttämättä tarvitse rakennella ihan tyhjästä. Lukio-opintojen ja urheilun yhdistelmä on vetänyt Rovaniemelle lukuisia inarilaisia ja tänä keväänäkin Ounasvaaran lukiosta pokkaa valkoisen lakin kaksi nuorta inarilaista hiihtäjää. Sammeli pyrkii seuraamaan näitä hiihtouria.

Selvä Keli toivottaa Sammelille ja Johannekselle kuten kaikille muillekin peruskoulunsa päättäville myötäisiä tuulia jatko-opintoihin ja elämään ylipäänsä.

Vitosten musiikki-ilta: Ivalon ala-asteen "tuotemerkki"

Kevään tulon mittarina Ivalossa käy ensimmäisen västäräkin bongaamisen ohella lehti-ilmoitus, joka kertoo Ivalon ala-asteen viidesluokkalaisten musiikki-illan aikataulut ja teeman.

Vitosten ilta tulee toukokuun alussa yhtä takuuvarmasti kuin auringonnousu kaamosviikkojen jälkeen. Alkujaan vitosten musiikki-iltojen idean kehitteli ala-asteen pitkäaikainen opettaja ja Inarissa muutoinkin ansioitunut musiikki-persoona Pekka Kemppainen. Tämänvuotinen Sampo Lappalaisen -teemaan rakennettu ilta oli järjestyksessään jo 23. (!!!!).

Ja tapahtuma on inarilaisessa mittakaavassa merkittävä: rehtori Tapio Hyttinen kertoili, että toistatuhatta katsojaa mukaanlukien oppilasnäytökset, joita tultiin katsomaan Vuotsoa myöten. Ja kaikki osallistuvat: opettajat, vitosluokkalaiset, vanhempiakin on mukana, teemaviikko käytetään valmisteluihin.... Jokaiselle halukkaalle löytyy osa. Kyse on mittavasta kokonaisopetuksellisesta panostuksesta ja elämyksestä.

Tähän musailtahommaan käy kyllä sama mikä tuli taannoin jo todetuksi Saamelaisnuorten taidetapahtumaan liittyen: hienoa, että kaiken muutoksen keskellä on jotain mikä kestää... Toivoa vain sopii, että ympäristön suhtautuminen ei arkipäiväisty siten, että asia koetaan jotenkin liian tutuksi ja itsestäänselväksi. Näin ei saisi käydä, vaan satsausta pitää osata arvostaa.

Hyvä Ivalon ala-asteen vitoset taustajoukkoineen. Selvä Keli on vaikuttunut ja nostaa Selvä Peli -lippiksen ja varmuuden vuoksi vielä myös Radio Inari -lippiksenkin korkealle...

Vähäksi käy ennenkuin loppuu, part II

Kuten lehdistäkin on voitu lukea veljeni Mortti on myös lähtökuopissa. Kesäkuussa muuttoauto suuntaa Etelä-Suomeen ja lehtitietojen perusteella Inarilla on edessä kaksi mortitonta vuotta.

En viitsi ryhtyä spekuloimaan mitä kaikkea seuraa jne. jne. Aika moneen asiaan homma kumminkin vaikuttaa. Selvä Kelin osalta näyttää siltä, että se radio-ohjelmana vetelee ainakin tässä muodossaan ja ainakin toistaiseksi viimeisiään. Eli: jäljellä on vielä kaksi torstai-iltaa sekä koulujen päätöspäivän Selvä Keli special.

Blogi jää, sitä me jatkamme ja siitä on yhteinen periaatepäätös. Radioshown osalta pitää tuumiskella. Voi olla, että taajuuksilla 95.7 MHz ja 89.0 MHz selväkeleillään myös syksyllä. Voi myöskin olla, että ei.

Ken elää, hän näkee... Jokatapauksessa: asia selviää myöhemmin ja siitä kerromme mm. blogissa.

perjantai 9. toukokuuta 2008

Kolmas sektori ja vapaaehtoistyön voima...

Reissut on toistaiseksi reissattu. Takapotku tuntui istumalihaksissa: kulunut viikko meni pääosin toimistossa monitoria tuijotellen ja paperia makustellen.

Pudotus kenttätehtävistä Inari - Tornio - Lahti - Hesa - viestintäpaja -Vasatokka -akselilta tuntui hetkellisesti myös korvienvälissä tyrmäävältä. Väistämätöntä ei voi kuitenkaan loppumattomiin välttää, joten toimisto-olotkin on miehuullisesti kohdattava...

Studioon sentään ennätin ja hyvä niin. Kolmen viikon tauon jälkeen vietimme Mortin kanssa radiotaajuuksilla yhteistä laatuaikaa ja jälleen kerran itseämme paremmassa seurassa studiovieraina SámiSosterin järjestösihteeri Inger-Anne Äärelä sekä Inarin 4H- yhdistyksen neuvoja Anitta Taali.

Inarin 4H -yhdistyksestä tällä kertaa se, että Selvä Keli ilolla panee merkille yhdistyksen toiminnan uusheräämisen. Anitta, joka kertoili yhdistyksen loppukevään jutuista, on Selvä Peli -työryhmän tuorein jäsen. Hyvä, hyvä... Selvä Keli on tästäkin mielissään.

Ennakkoluulottomuus palkitsee...

Vastikään 10 -vuotisjuhliaan viettänyt SámiSoster syntyi alunperin kehittämään ja turvaamaan vanhusväestön saamenkielisiä sosiaali- ja terveyspalveluja saamelaisalueelle. Yhdistys saa rahoituksen perustoimintaansa ja myönteisessä mielessä monenkirjavaan hanketoimintaansa Raha-automaatti-yhdistykseltä.

Miten tällainen yhdistys voi olla yksi inarilaisen nuorisotyön merkittävä yhteistyötaho? Alkusyy löytyy yllättäen naapurikunnan puolelta Karigas-niemeltä.

Tämän utsjokisen kylän nuorilta tuli jokunen vuosi sitten yhdistykselle toive aloittaa saamelaisnuorille suunnattavaa nuorisotoimintaa. Studiovieraamme Inkku kertoi kuinka yhdistys halusi reagoida nuorten pyyntöön pikatahtia. Kylä oli tuolloin esillä julkisuudessa vähemmän mukavissa merkeissä, joka osaltaan lisäsi toiminnan tarvetta. Muutoinkin nuoriin suuntautuminen tuntui luontevalta.

Tässä vaiheessa joku selväpeliläinen, taisipa olla Mortti, koki valaistuksen ja sai loistoidean: pyydetäänpä SámiSoster ja Inkku mukaan työryhmään. Se olikin pyyntö, joka todella kannatti tehdä. Matkan varrella on sittemmin selvinnyt monella tapaa se, että nuorisotyökin voi löytää lähituntumasta yhteistyötahoja, joita ei ihan ensi ajattelemalla tunnista yhteistyötahoiksi. Siispä ennakoluulottomuus ja hoksottimet kunniaan...se palkitsee...

Sámi Soster on istunut Selvä Peli työhön niin hyvin, että Inkku on nyt toista vuotta työryhmän puheenjohtajana. Muutoinkin tänään toimintaa ilman yhdistyksen mukanaoloa on vaikeata kuvitella. Se on ollut ja on tärkeä linkki ja sillanrakentaja saamelaisnuorten elämään ja saamelaisten asioita käsitteleviin organisaatioihin kuten Suomen Saamelaisnuorten Yhdistykseen ja Saamelais-käräjiin.

Eriseuraisuus vai yhteistyön voima...

Inkku on jännä tuttavuus. Inkku on henkeen ja vereen yhteistyöpersoona. Ihan kiintoisaa oli kuulla hänen näkemyksiään siitä, että nuorten asioissa mikään taho ei voi eristäytyä omaksi pesäkkeekseen. Yksinomaan ikäluokkien pienentyminen ja väen vähyys ajavat yhteistyöhön, jolla taataan riittävät osallistujat toiminnallisesti järkeviin juttuihin. Yhteistyö on lisännyt myös nuorten asioihin liittyvää yleistä uskottavuutta.

Näkemys ei ole syntynyt sattumalta: Siperia on opettanut. Yhdistyksen ensimmäinen Sàme nuorat ovttas - saamelaisnuoret yhdessä -hanke oli monin tavoin opettava kokemus. Puuttumatta yksityiskohtiin on todettava, että yhdistyksessä tehtiin nopeita johtopäätöksiä, tarkistettiin toimintatapoja ja ennenkaikkea ei annettu periksi muulle kuin hyväksymällä se totuus, että nuorisotyö vaatii pitkää pinnaa ja periksiantamattomuutta sekä pelikentän tarkkailua.

Yhdistys on sittemmin keskittänyt toimiaan ja panostanut erityisesti Utsjoelle, jossa on vuodesta 2006 alkaen pyörinyt Nuorten Utsjoki -hanke. Inarissa alkuvuosien kokeilut taas ovat johtaneet yhdistyksen verkostoitumiseen tärkeäksi osaksi inarilaista nuorisotyötä.

Se on hienoa se. Kauhea klisee mutta kumminkin: yhteistyössä on poweria.
Ja ulottuvuuksia tässä mielessä riittää.

Yksi ulottuvuus: maailma on monikulttuuristunut lujaa vauhtia ja tässä mielessä kaikkialla mahdetaan olla myönteisessä vapaassa pudotuksessa, kehitys kiihtyy.

Oikeasti monikulttuurinen ympäristö antaa asukeilleen turvallisen mahdollisuuden elää yhteisössään kuitenkin tietoisena omasta kieli- tai kulttuuritaustastaan. Inarinsaamelainen, koltta, tunturisaamelainen savolainen, kyrön sukulainen, stadilainen, rovaniemeläinen, maahanmuuttaja Murmanskista, lista on lähes loputon. Inaristakin löytyy ellei nyt kaikkea, niin monelaista kumminkin. Ja kaikille löytyy tila, on löydyttävä. Se on kulttuurista rikkautta, ei syy vastakkainasetteluun.

Selvä Peli sähly ja vapaaehtoiset tuomarisankarit

Vapun jälkeen Ivalon nuoriso- ja urheilutalolla pidettiin tapahtuma, joka ei taaskaan kärsinyt osallistujapulasta. Nuorisotila Stönön ohjaajan Mäenpään Pirkon alullepanema Selvä Peli sählyturnaus pidettiin jo 13 kerran.

Turnaus kerää kerta kerran jälkeen kymmeniä pelaajia ja innokkaita kannat-tajia. Myös vanhempia näkyy katsomossa. Kaikkiaan urheilutalolla oli nytkin pitkälti toistasataa henkeä. Tapahtuma näyttää vakiinnuttaneen paikkansa yhtenä suositummista paikallisista nuorten tapahtumista. Mikä lie syy en tiedä, mutta nuoret ovat omineet tapahtuman omakseen. Hyvä niin...

Tälläkin tapahtumalla on Pirkon ohella taustahenkilönsä. Tuomarointi, tuo pitkää pinnaa, kestävyyttä ja tarkkaavaisuutta vaativa tehtävä hoituu vapaaehtoistyönä. Tällä kertaa homman hoisivat taidokkaasti ja kärsivällisesti Seppäsen Petteri ja Alatalon Mikko. Hienoa, että löytyy mielenkiintoa ja aikaa...

Tässä yhteydessä täytyy antaa erityistunnustus Tampereen pormestariehdok-kaan nimikaimalle. Alatalon Mikko, Poppiksena paremmin tunnettu, on puhaltanut jokaisessa SP -sählyturnauksessa. Jokaisessa. Mahtavaa...

Selvä Peli ja Selvä Keli Special: koulujen päätöspäivä 31.5.2008

Jälleen on yksi koulujen lukuvuosi kalkkiviivoilla. Selvä Peli juhlistaa koulujen päätöspäivän iltaa kahdella rintamalla.

Stönöllä ovet pidetään Selvä Pelin hengessä avoimina puolille öin. Sählyä, grillausta, mukavaa yhdessäoloa ynnä muuta tiedossa. Mukana menossa ainakin Pirkko ja Ronja sekä lukuisia aikuisia. Kaikenikäiset ovat tervetulleita.

Samaan aikaan toisaalla Selvä Keli päivystää illan ja yön tunteina seuraten tapahtumia Stönöllä ja kylillä. Studiossa ainakin Mortti, Suomaan Mika, Wesku, Jamppa, Sebulon ja kenties muitakin. Selvä Keli Special onkin näillä tietämin viimeinen Selvä Keli radioshow. No, ainakin tässä olomuodossaan viimeinen. Siitä enemmän myöhemmin...

Mutta vielä on torstai-iltojakin jäljellä.

SIIS:
Stay tuned, Selvä Seli jälleen torstaina 15.5. klo 19- Radio Inarin taajuuksilla...
Tapaamme nuoria, joilla on edessään muutos. Peruskoulu päättyy, mitä sitten? Tästä keskustelemme...


perjantai 2. toukokuuta 2008

Inarilainen nuorisotyö ja näköalat tulevaan...

Sweet home Ivalo ja siellä Rakovalkeantie...

Olipa ihan metkaa kirjoitella blogia Lahdessa, mutta taitaa kumminkin olla niin, että aina kotiolot muualla olon voittaa. Tätä kirjoitettaessa vallitsevat normiolot ja hyvä niin.

Olin varautunut olemaan vappuillan lähetyksessä ihan yksin studiolla, mutta yksi tekstiviesti muutti asian kokonaan. Vasatokan Mikahan se sieltä ilmoit-tautui tilaamatta ja yllättäen tukihenkilöksi illan lähetykseen ja monella tapaa se olikin hyvä ilmoittautuminen. Oltiin nimittäin Mortin kanssa Mikan varaan jo suunniteltukin jotain... Olin tietenkin muutenkin tosi innoissani. Harvinaista herkkua nuorisotyöntekijän arjessa on tekstari, joka alkaa sanoin: Terve. Tarvitsetko tukea... ja päättyy sanoihin: Minulla olisi aikaa.

Ehkäpä yhteisöllisyys ei olekaan kokonaan kadonnut, mahtavaa!!!!

Kaikuja eduskunnasta

Lähetys katsoi taaksepäin ja pureutui erityisesti Inarin NuVan eduskuntavierailuun.

Olipa lysti kuulla Seurujärven Jannen kommentteja vierailusta. Vierailu oli Jannen mukaan hänen eduskuntaviikkonsa ehdoton kohokohta. Inarin oman kansanedustajan viesti myös Inariin oli selkeä: Inarissa on hienoja ja valistuneita nuoria ja Inarin on syytä olla ylpeä nuorisovaltuustostaan.

Tästä asiasta on hirmu hankalaa, itseasiassa ihan mahdotonta, olla eri mieltä.
Selvä Kelin virallinen kanta ja linjaus asiaan on ollut ja tulee jatkossakin joh-donmukaisesti olemaan kirkas ja selkeä: Inarissa on hienot nuoret, joista Inarin on syytä olla ylpeä ja pitää hyvää huolta. Huolenpito on sellainen satsaus tulevaisuuteen, jota kukaan ei kadu. Paitsi siinä surkeassa tapauksessa, että satsauksesta lyhytnäköisten säästö-, tulostavoite- tai muiden syiden takia luovutaan. Selvä Keli paheksuu jyrkästi jo pelkästään teoreettista ajatusta moisesta lyhytnäköisyydestä.

Kansanedustajan kyselytunti oli kiintoisaa kuunneltavaa. Nuorten masentu-neisuus, saamelaisasioiden edistäminen, lääninhallitusten loppuminen, Kemijärven sellunkeiton kohtalonhetket tietenkin ja moni muu kiintoisa juttu tuli tentattua ja keskusteltua.

Yksi asia, josta siitäkin on hirmu hankalaa olla eri mieltä, oli Jannen yksiselitteisen selkeästi ilmaisema kanta äänioikeusikärajan laskemiseksi kuntavaaleissa 16 vuoteen. Se on hyvä kanta se. Luulen, että 1-2 ensimmäistä kierrosta voisi mennä alhaisella aktiivisuudella, mutta pitkällä tähtäimellä
ratkaisu lisäisi takuulla nuorten kiinnostusta yhteisiin asioihin. Tähän kuten nuorisotyöhön ylipäänsä pätee se, että ihan ensimmäisestä yrityksestä ei kannata lannistua, kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys palkitaan...

Kirkko on tässä vaalihomma-asiassa osoittanut edistyksellisyyttä, johon suomalaisen poliittisen järjestelmän tulisi mielestäni pikimiten pyrkiä. Seuraavissa seurakuntavaaleissa äänestävät 16 -vuotiaat. Kyynikko sanoo tähän tietenkin, että kirkollahan on hätä katoavista jäsenistään ja veroeuroista. Voi olla, mutta siitä huolimatta myös poliittisen järjestelmän olisi syytä olla kiinnostunut alhaisista äänestysprosenteista. On todella viimeinen aika edes yrittää jotakin.

Tunnelmapalasia eduskuntavierailusta sekä Inarin saamelaisnuorten elinoloselvityksen julkistamisseminaarista löytyy netistä osoitteesta www.lanuti.fi/inari ja kuuntele Selvää Keliä tästä. Maanantaina 5.4. pukataan sinne ainakin senaattori Jannen ja Ivalon lukion opiskelijan ja NuVajäsenen Niittyvuopion Lauran ajatuksia.

Osallisuuden areenat- mahdollisuuksien lukumäärä vai sanoman laatu?

Hesareisulle osallistui muutama nuori, joka urakoi osallisuusasioissa ihan tosissaan. Puheenjohtaja Jennin urakka Saariselkä-Inari-Budapest-Helsinki-Espoo-Lahti-Saariselkä oli jo ihan mahdottoman tiukka.

En oikein tiedä mitä ajatella. Sinällään on hyvä, että nuorilla on mahdolli-suutensa. Mutta, mutta: First things first elikkä koulu ja kotihommatkin vaativat aikansa.

Näitä erilaisia lasten ja nuorten foorumeita ja parlamentteja, seminaareja, NuVa ry:tä ynnämuita on jo niin paljon, että homma alkaa käsittääkseni karata käsistä.Pienellä paikkakunnalla ei riitä rahat, ei aika eivätkä nuoret kaikkeen mitä järjestetään.

Sitäpaitsi: ammattinuorisotyöntekijänkin on hankala hahmottaa kokonaisuutta saatikka sitten satunnaisen tarkkailijan. En ole myöskään vakuuttunut siitä, että määrillä päästään tuloksiin. Luulen, että jatkossa kysytään sisällön perään siis siihen, että se mitä nuoret sanovat on uskottavaa silloin kun laatu on korkeaa ja perustelut pitävät. Sisältö määrää, ei äänen voimakkuus tai sanomiskertojen lukumäärät.

Huhu kertoo, että kaiken paljouteen ollaan vielä suunnittelemassa maakuntien nuorisovaltuustoja. Niin... En tiedä milloin tulevat rajat vastaan. Nuoriso-valtuutetut ovat pääosin yläaste- ja lukioikäisiä. Heidän innostaminen on lopulta suhteellisen helppoa, joten olisi kohtuullista kysyä mihin ja missä määrin heitä kysytään mukaan osallisuusasioissa? Se on asia, jossa aíkuisilla on vastuuta ja paljon... Minusta tämä on kaiken innostuksen keskellä syytä pitää
kirkkaana mielessä. Loppuunpalaminen on asia, joka vaanii salakavalasti eikä kysele fyysistä ikää. Miettikäämme tätä.

Minne menet inarilainen nuorisotyö?

Viikolla pidettiin em. teemalla nuorisotyötä Inarissa ammatikseen tekevien seminaaripäivää Vasatokassa. Tavoitteena oli katsoa sitä miten tämän päivän inarilaiseen nuorisotyön yhteistyökuvioon oli päädýtty ja arvioida sitä miten yhteistyö toimii ja mitkä ovat sen heikkoudet ja mahdollisuudet suhteessa tuleviin haasteisiin.

Inarin vahvuus on se, että täällä on tehty jo koko 2000 -luku sitä mihin meitä valtiovallan taholta nyt patistellaan. Pohja on kunnossa. Matkaa on tietenkin edelleen paljon, mutta tiistain työpäivän jälkeen jäi kuitenkin hyvä olo: lähtökohdat ovat kohdillaan ja Selvä Peli -työ on pesiytynyt jo rakenteisiin.

Niinpä kaikki mukana olleet tahot, kunnan ja seurakunnan nuorisotyöt, Nuorisokeskus Vasatokka, SámiSoster ja Saamelaiskäräjät totesivat, että yhteistyö ja -esiintyminen nuorisoasioissa jatkuu edelleen. Foorumi on jatkossakin Selvä Peli -työryhmä, johon kuuluu em. tahojen ohella myös Helluntaiseurakunnan, Inarin 4H-yhdistyksen, Ivalon yläasteen koulun sekä nuorisovaltuuston edustus. Hyvältä näyttää. Myös nuorisotyöntekijöiden määrä Inarissa on korkealla tasolla ja yhteistyöllä tehoja voidaan vielä löytää lisää.

Mihin sitten jatkossa pureudutaan: Monikulttuurinen nuorisotyö (se paikallinen ja perinteinen monikulttuurisuus uuteen tietoisuuteen) ja yhteisöjen
merkityksen korostaminen ovat teemoja, jotka jatkossa nostetaan esille.

Asian työstäminen jäi tietenkin kesken kuten oli etukäteen odotettavissakin. Mutta: vielä on työssäolopäiviä jäljellä... Hyvä mieli päivästä jäi joka suhteessa... Kliseeloppu, ennenkin kuultu sellainen tälle kappaleelle kuuluu: tästä on hyvä jatkaa, oikein hyvä...

Avointa toimintaa nuorisotiloilla... niin ja kotioloissa

Vasatokassa puhuttiin myös siitä miten hyvin me nuorisotyöntekijät osaamme aistia nuoria ja muuttaa tarvittaessa tekemisiämme siten, että tarjonta ja kysyntä kohtaavat toisena. Harhalaukauksiin ei ole talouden reunaehtojen kiristyessä varaa juuri ollenkaan, joten jokainen tapahtuma ja toiminnallinen valinta pitäisi olla hyvin perusteltu.

Homma on hyvin haastava, sillä nuoret määrittävät asioita eri tavoin kuin me aikuiset. Muutama lähetys sitten siteerasimme Hesarista löytynyttä kirjoitusta, joka oli otsikoitu: Nuori unelmoi omasta perheestä ja matkustelusta. Stakesin ja Tekesin rahoittaman tutkimuksen mukaan Suomen suurimpien kaupunkien 15-24 -vuotiaiden nuorten unelmien täyttymys on ydinperhe ja sen kanssa tapah-tuva matkustelu (!!!). Tutkijat olivat yllättyneitä...

Juteltiin aika pitkään tästä. On nimittäin niin, että arkipäivän työkokemus vahvistaa havaintoa: entiset keinot eivät enää kaikin osin pure ja porukat ovat jossain. Arkipäivän kotikokemus liikkuu samoilla linjoilla: ei riitä, että nuorisotila Stönöllä on avoimet ovet. Kuulun 15 ja 17 -vuotiaiden ivalolaisnuorten vanhempiin. Ja katso: mehän vietämme paljon laadukasta aikaa paitsi omien lastemme kanssa, myös heidän kavereidensa kanssa. Rokki raikaa ja huulta heitetään...

Ihan mukavaa. Sitäpaitsi ammatillisestikin on ihan hyvä, että viisikymppisen tuntuma työn kohderyhmään säilyy tälläkin tavalla... Ei siitä ainakaan haittaa ole.


perjantai 25. huhtikuuta 2008

Inarista Lahden kautta eduskuntaan...

Sitten viime lähetyksen olen kokenut jotain mitä aina olen salaisesti toivonut: olen matkannut samassa hississä Esko-Juhani Tennilän ja Ilkka Kanervan kanssa. Miten tähän on päädytty? Se on Inarin NuVan syy. Mutta miten, siitä myöhemmin.

Viikko on ollut vilkastahtinen. Se oli niin vilkastahtinen, että loistin poissaolollani torstain lähetyksestä. Oma osallisuuteni Selvä Keli ohjelmavirtaan rajoittui koivun katveesta läheltä Linnanmäkeä annettuun suoraan kännykkä-raporttiin. Blogitekstiä kirjoittelen normaaliaikataululla pe-la välisenä yönä, mutta poikkeuksellisesti teen tätä Lahdessa, Nuorten Talo Pariston nettipisteessä. Sekin on Inarin NuVan syy...

Saamelaisnuorten elinoloja selvitetty

Liikekannallepanoni alkoi maanantaina Inarin kirkokylältä. Kultahovin tiloissa perehdyttiin lapsiasiavaltuutettu Maria-Kaisa Aulan johdolla selvitykseen, joka pureutui saamelaislasten ja nuorten oikeuksien toteutumiseen Suomen saamelaisalueella.

Selvityksen tekijä Minna Rasmus on tehnyt kelpo työtä. Selvitys on mukavaa luettavaa. Vaikka nuorten asioissa on kipukohtansa ja pulmansa, on selvityksen yleissävy hyvin myönteinen. Tietoisuus omasta identiteetistä, saamelaisuudesta on selvässä nousussa ja sehän on hieno asia se.

Kiintoisa on myös nuorten vahva sitoutuneisuus kotiseutuunsa: 42 % vastanneista haluaa elää koulutuksen jälkeen elämäänsä kotiseudullaan ja peräti 70 % ilmoittaa, että Rovaniemen eteläpuolelle en lähde. Siinäpä tärkeä viesti saamelaisalueen päätöksentekijöille. Aivovientiä tapahtuu, mutta tilanne ei ole toivoton.

Suoma Sámi Nuorraid Diggi??????

Selvityksen toimenpideosiossa ehdotetaan nuorisovaltuuston perustamista saamelaiskäräjien yhteyteen. Voin kuvitella, että tämän kuulemisjärjestelmän perustamisessa on pulmia, joiden rinnalla NuVan perustaminen yksittäiseen kuntaan on erinomaisen yksinkertainen tehtävä.

Siitä huolimatta kannatan esitystä lämpimästi. Muista saamelaisalueen kunnista en tiedä, mutta Inarissa saamelaisnuorten osallistuminen mm. NuVan toimintaan ei ole ollut mikään ongelma. Koko NuVan historian aikana siihen on kuulunut saamelaisnuoria vähintään väestön yleistä osuutta vastaava määrä. NykyNuVan jäsenistä miltei puolet on saamelaisia. Kiintiöitä ei ole tarvittu, asia on hoitunut luonnostaan.

Mutta yksittäisen kunnan NuVa on yksittäisen kunnan NuVa. Suomen saamelaisnuoret ovat hajallaan pitkin poikin Suomea ja maailmaa. Olen vahvasti sitä mieltä, että osallisuuden lisääminen, lisää myös kiinnostusta yhteisten asioiden hoitamista kohtaan. Se lisää sitä myös saamelaisalueen ulkopuolella. Ja sitä kautta saamelaisasioihin kasvatetaan uusia aktiiveja. Nuorten saamelaiskäräjät olisi toteutuessaan myös oivallinen uusi yhteistyötoimija suhteessa erityisesti saamelaisalueen kuntiin ja niissä tehtävään nuorisotyöhön.

Raha on tietysti rajallinen asia ja sitä tarvittaisiin, sillä asian edistäminen vaatisi käsittääkseni nuorisotyöntekijän palkkaamista vaikkapa hanketyön kautta. Asia ei hoidu muun toimen ohella. Ja jos yritykseen ei voida panostaa riittävästi, voi lopulta olla parempi olla edes yrittämättä.

Nuorisotyössä keskustellaan paljon verkkonuorisotyön kehittämisestä. Itse en ole erityisen verkkouskovainen nuorisotyöntekijä, tämä monesta syystä. Verkkodemokratiasta voidaan mielestäni puhua rehellisesti vasta vaiheessa, jossa kaikkialle löytyy nopeat ja kustannuksiltaan yhtä edulliset yhteydet.

Saamelaisnuorten osallisuuden edistämisessä kuitenkin voisi olla tilaa verkkofoorumin perustamiseen. Sekin tietenkin vaatisi panostuksia ja yhteiskunnan riittävää rahoitusta.

Nuorisotilat - neliömetrien itsetarkoitus vai uudenlainen ajatus toiminnallisuudesta?

Selvityksessä ilmenee myös nuorten toivomus siitä, että nuorisotiloja pitäisi perustaa muuallekin kuin kuntakeskuksiin. Tulos on vähemmän yllättävä, sillä tällaista on selvinnyt mm. lääninhallituksen tekemistä koko lääniä koskevista selvityksistä.

Toive on ymmärrettävä joskin epärealistinen. Pitää muistaa, että seinät ilman asiansa osaavaa ja turvallista ohjaustyötä ovat pelkkiä kulisseja. Eurot määrittävät ja tietenkin myös toiminnallisuus: nuorisotila toimiakseen vaatii riittävän väestöpohjan. Ei voida lähteä siitä, että pienen kylän kaikki nuoret osallistuvat. Tällainen ajattelutapa on voimissaan enää Pohjois-Koreassa.

Tätä asiaa pitäisi avata keskustelulle nuorisotyössä ylipäänsä. Miten asiaa voitaisiin lähestyä toiminnallisuuden kautta? Minulla ei ole suoria vastauksia, mutta sen tiedän, että tässä asiassa ainakin Inarissa on tehostettavaa ja paljon.

Kaikki tiet vievät Mannerheimintielle

Mutta sitten Ikeen ja Esko-Juhaniin sekä NuVan syyllisyysasioihin.

Loppuviikko kului nelostiellä sekä Torniossa, Lahdessa ja Hesassa. NuVa nousi pyörille ja matkasi tutustumaan eduskunnan toimintaan ja erityisesti Inarin kansanedustajan Janne Seurujärven työhön.

Tästä vierailusta oli sovittu jo viime vuoden puolella, jolloin NuVa yksinkertaisesti kutsui itsensä eduskuntaan. Vierailun valmistelut käynnistyivät jo tammikuussa, jolloin muutama nuorisovaltuutettu ja senaattori itse kokoontuivat In@Netin tiloissa laatimaan aikatauluja jne. jne.

Mahtavan hieno reissu tästä tulikin. Vierailtiin Paristossa ja LahtIvalon Vasatokka viikonlopun laineet löivät vielä korkealla ja vastaanotto/ yhdessä-oleminen olivat... Niin... Loistavaa! Tilkkutäkin ohella nyt myös NuVa on sotkettu vaihtotoimintaan.

Meneeköhän tämä jo jankutukseksi. No menköön, sillä en muuten edelleenkään jaksa olla ihastelematta Nuorten Talo Pariston ohjausjärjestelmää ja ihmisiä...

Jannelle puolestaan pitää antaa pisteet hienosta ohjelmoinnista ja omasta ajasta. Keskustelu kävi vilkkaana ja ainakin Kemijärveä koskien kiihkeänäkin. Asiat ovat suhteellisia, erityisesti politiikassa. Se selvisi kertaheitolla ja monella tapaa. Mielenkiintoinen vierailu molemminpuolin ja porukat olivat tyytyväisiä. Tunnelmapaloja Radio Inarin ensi vkon lähetyksissä...

Tätä kirjoitettaessa porukoilla on jäljellä enää 950 kilometriä ja NuVan jaostojen toiminnan kehittämiseen liittyvien tehtävien purku.

Liikekannallepanoni päättyy sunnuntaita vastaisena yönä. Estimated Ivalo 23.00.

Tämä on tätä. Ihan mukavaa itseasiassa...

perjantai 18. huhtikuuta 2008

LahtIvalo: erilaisen alueyhteistyön alkumetrit

Pikkaisen muuttui käsikirjoitus kun force majoure syyt estivät studiovierailun.
Mutta eipä hätää mitään: uusi päivämäärä on katsottu ja SámiSosterin Inkkua kuullaan näillä näkymin Selvä Keli lähetyksessä 8.5., jolloin sitten pureudutaan inarilaiseen monikulttuuriseen todellisuuteen.

Koska lähetystä edeltävä viikonvaihde piti sisällään lahtelaisen Nuorten talo Pariston vapaaehtoisten nuorten ohjaajien Inarin vierailun, studiojutustelua käytiin Lahden nuorisopalveluiden ja inarilaisen nuorisotyön väliseen vaihtotoimintaan liittyen.

Erilainen näkökulma alueyhteistyöhön

Ajallemme on tyypillistä pitää tärkeänä kuntarajat ylittävää yhteistyötä.
Yleisimmin se on naapurikuntien tai samaan seutukuntaan kuuluvien kuntien välistä yhteistyötä. Parhaimmillaan se on tietysti silloin, kun siihen löytyy luontevasti molemminpuolinen halu ja tarve, pakkopullayhteistyöllä ei pitkälle pötkitä, eväät syödään nopeasti.

Syystä tai toisesta Pohjois-Lapin kuntien välinen seutukuntayhteistyö nuorisotyön alueella on yskähdellyt jo pitkään. Niinpä Inarissa asioihin on yritetty ottaa toinen näkökulma: on etsitty vaihtotoimintaa Inariin nähden ihan erityyppisten kuntien kanssa. Yksi ajatus on tehdä työtä sellaisten kaupunkien kanssa, joihin nuoret Inarista lähtevät opiskelemaan käytyään peruskoulun tai lukion.

Tornion Nuorisopalvelut on tuttu kumppani jo koko 2000-luvun ajalta. Tornio edustaameidän yhteistyössä sellaista lappilaista paikkakuntaa, johon opiskelijavirta Inarista vie. Tornio on noussut mukaan alunperin sattumalta. Taustalla on ollut kuitenkin yhteisiä nuorisotyön painotuksia ja tekoja: rock'n roll, mediakasvatus ja nuorisotiedotus - kummallekin tärkeitä... Käytännön toiminta on johtanut myös arkipäivän kokemustenvaihtoon, josta on ymmärtääkseni ollut hyötyä kummallekin osapuolelle.

Lahti on puolestaan valikoitunut kumppaniksi, joka edustaa suomalaisittain suurta, 100.000 asukkaan kaupunkia. Syy Lahti - Inari asetelmaan on itseasiassa perin inhimillinen: henkilökohtaisiin suhteisiin perustuva.

Lahden nuorisotoimenjohtajana työskentelee herra nimeltään Jouni Kivilahti. Olemme jo pitkään miettineet sitä perin kummallista asetelmaa, jossa suomalainen nuorisotyö elää: sinällään tärkeä kansainvälinen vaihtotoiminta on hyvin resurssoitua ja vilkasta, mutta joku on päässyt unohtumaan. Kukaan ei tue eikä puhu siitä, miten nuorten kotimaista liikkuvuutta tuetaan.
Eurooppatietous on toki hyvä asia, mutta mitäpä härkätaistelussa piipahtanut lahtelaisnuori tietää elämästä Sevettijärvellä. Jotenkin meistä on tuntunut siltä, että tässä suhteessa riittää työmaata. Suomi on iso ja kulttuurisesti sekä luonnonarvoiltaan hyvin monipuolinen maa... Siinäpä ihan riittävästi syytä vaihtokokeilun aloittamiseen.

Nuoret nuorille:
Pariston vertaisohjaajat - Tilkkutäkki

Lahdesta nuorisovaihdon kumppaniksi löytyi Nuorten talo Paristo, jossa nuoret toimivat nuorisotyöntekijöiden apuna vapaaehtoisina vertaisohjaajina. Järjestelmä koulutuskuvioineen on mm. partiotoiminnasta tuttu, mutta nuorisotalotoiminnassa aika harvinainen. Ja paristolainen metodi on upea.

Yhtymäkohdat inarilaiseen Tilkkutäkki -työhön ovat eri lähtökohdista huolimatta ilmeiset.

Viikonloppuna Pariston vapaaehtoisnuoret ohjaajineen viettivät muutaman päivän inarilaisten nuorten vapaaehtoisten vieraina. Ralliajelun, pilkki- ja pulkkakisailun sekä muun reipashenkisen ulkoilun ohella porukat valmistelivat Vasatokassa nuorille yhteisleiriä heinäkuun lopulle Lahteen.

Mukavaa oli kuunnella Pariston nuoriso-ohjaaja Tatu Kettusta sekä hänen täkäläistä Stönökolleegaansa Mäenpään Pirkkoa. Nuoret ryhmäytyivät pikatahtia. Tatun mukaan yhteinen sävel löytyi niin nopeasti, että sitä ei edes ehtinyt tajuta.

Niinpä niin. Vaikka mittasuhteet ja osin ongelmatkin ovat erilaiset, niin lopulta ja pohjimmiltaan kyse nuorten kanssa tekemisessä on ihan samoista asioista. Ja se yhdistää...

Perinteen voimalla perimmäisten kysymysten äärelle

Paristolainen lähestymistapa on niin kiintoisa, että oli ihan pakko kysyä
Tatulta ja Jonelta samaa asiaa: moneenko muuhun Lahden nuorisotaloon Paristo -meininki on onnistuttu juurruttamaan. Ja yllätys: sitäpä ei niin vain kopioidakaan. Kyse on perinteestä ja hyvin pitkälle kultturisoituneesta sekä tiettyyn kaupunginosaan syntyneestä ilmiöstä, ei hallinnollisesta käskytyksestä tai pakkosyötöstä.

Tässäkin löytyy omanlaisensa yhtäläisyys Inariin: Tilkkutäkki syntyi v. 1995 nuorten omasta aloitteesta ja vieläpä todelliseen tarpeeseen. Olen ihan varma siitä, että tuo tausta kannattelee toimintaa edelleen. Vaikka ikäluokat ovat 1990 -luvulta pienentyneet ei Tilkkutäkissä näy hiipumisen merkkejä. Tietenkin on niin, että työ vaatii vahvat taustatekijänsä, hyvät ja innostavat ohjaajat, mutta myös perinne, kultturisoituminen vie eteenpäin.

Hienoa havaita tällaista... Se luo uskoa tekemiseen.

Viikonlopun yhteenvedoksi voi kliseemäisesti todeta: tästä on hyvä jatkaa...

Kohti toukokuuta

Ensi viikon lähetyksessä Mortti ottaa käsittelyyn nuorten työpajatoiminnan paikallisen moniottelijan Siivikon Jarmon.

Nuorisovaltuusto lähtee ensi viikolla tapaamaan NuVa Inariin -idean isää. Tämä takavuosien valtuustoaloitteen tekijä on Seurujärven Janne. NuVa kohtaa Jannen hänen nykyisellä työpaikkallaan, joka sijaitsee Hesassa Arkadiamäellä. Ja matkan välietappeina toimivat Nuorkka Torniossa sekä Paristo Lahdessa. Yllättäen...

NuVa raportoi vappuviikolla reissustaan Radio Inarissa. Kuvittelisin, että tunnelmia kuullaan päivittäisen Ajan virran yhteydessä, perjantai-illan NuVartissa sekä Selvä Kelissä. Blogissa kommentoidaan matkakokemuksia myös takuuvarmasti.

Jannen etukäteisodotuksia vierailuun liittyen on muuten kuunneltavissa netissä osoitteessa www.lanuti.fi/inari ja vihreästä painikkeesta (kuuntele selvää keliä -tästä) eteenpäin. Samasta osoitteesta löytyy myös pikku juttua liittyen Pariston Inari vierailuun.

Siispä tuttu toive: pysykää taajuuksilla ja surffailkaa netissä.

Selvä Keli, nuorten asialla ja elämästäkin kiinnostuneille ihmisille