tiistai 15. marraskuuta 2016

"Lappi vapaaksi -vapaa Pohjola"







 




Inarin kuntastrategiassa esitetään kehittyvän kunnan peruselementit: innovatiivisuus – aktiivisuus – yhteistyö – kansainvälisyys. Nuo prinsiipit nousivat mieleen, kun viime päivät on valmisteltu kiihkeästi Pohjosen Vinkkelin vaikuttamismatkaa Helsinkiin.

Pohjonen Vinkkeli syntyi sattumalta, joskaan ei tyhjästä. Kuten niin usein Kunnon Sattuma vaatii toteutuakseen pohjustusta. Kunnon Sattuma harvoin syntyy puhtaan sattuman tuotoksena. Sen toteutuminen pitää mahdollistaa.

Olen miettinyt paljon nuorisotyöntekijyyttä, sen syvintä olemusta. Keitä me oikein olemme? Me, joita suomalaisen rocklyriikan jättiläinen Juice Leskinen kuvaa hienosti Rakkauden ammattilaisiksi.

Mietin, että meidän tehtävä on mahdollistaa, valmentaa ja rohkaista nuoria. Mietin, että yksi keskeisiä tavoitteita on saada nuorten ääni kuuluviin ennen kaikkea paikallisesti, mutta myös maakunnan tasolla ja valtakunnallisesti. Olen pohtinut hengenheimolaisteni kanssa, että tässä pärjätään paremmin, mikäli työssä voidaan saattaa useita nuorten ryhmiä tekemään porukassa. Kolme ääntä yhdessä on paljon enemmän kuin samat kolme ääntä erikseen.

Pohjonen Vinkkeli koostuu Saamelaiskäräjien ja Tornion nuorisoneuvostoista sekä Inarin nuorisovaltuustosta. Se koostuu nuorten ohella myös meistä valmennuspuolen aikuisista, nuorisotyöntekijöistä.   Vinkkeli syntyi hetken oivalluksesta, jota oli pohjustettu jo Suomen EU puheenjohtajuusvuoden 2006 mittavassa Saariselän Ovttas – yhdessä  -tapahtumassa. Tuolloin Opetusministeriön nuorisoyksikön tilaustyönä Tornion, Ranuan, Sodankylän ja Inarin nuoret yhdessä Suomen Saamelaisnuorten yhdistyksen kanssa jättivät oman viestinsä EU:n nuorisotoimialapäälliköille. Homma jäi päälle.

Sitä on pohjustettu edelleen 2010 alkaen Tornion ja Inarin nuorten osallisuusryhmien yhteisillä Helsingin reissuilla, joista vuoden 2012 matka tehtiin reipashenkisesti poliittisen vaikuttamisen merkeissä. Silloisen opetusministerin haave leikata Lapin ammatillisen koulutuksen aloituspaikoista peräti 25 % hermostutti matkalle lähdössä olleet nuoret ja loputhan luettiin lehdistä…

Syksyllä 2014 joku keksi, että kysytään Saamelaiskäräjien Nuorisoneuvostoa mukaan. Sitä ennen taas jotkut Helsingin Nuorisoasiainkeskuksessa keksivät pyytää pohjoisen nuoria maan suurimpaan nuorten osallisuustapahtumaan Hesan Ruuti Expoon. Pyyntö piti sisällään mahdollisuuden saada oma osasto ja puheaikaa yhdellä tapahtuman monista esiintymispaikoista. 

Samainen nuorisoasiainkeskus tuli nimenneeksi tuolloin syntyneen yhteistyörenkaan. Ilmoitettiin, että ryhmä on nimeltään Pohjoinen Ulottuvuus ja että sen nimi pitää suomen lisäksi näkyä kaikilla saamenkielillä ja vielä meän kielellä. No eipä näkynyt, vaan nimeksi oli valittu meän kielen ilmaus Pohjonen Vinkkeli. Koko vierailu Expoineen, ministereineen ja nuorisopoliittisine kaupunkisuunnistuksineen oli menestys ja niinpä yhteistyötä on haluttu jatkaa.

Vuosi 2016 on ollut Pohjosella Vinkkelillä vilkasta aikaa. Allianssiristeilylle tuotettiin yhteistyössä Nuorisotutkimusseuran kanssa alueitten nuorten asiaa kolmen tunnin ajan. Ja muutoin onkin sitten valmistauduttu lähestyvään ”Lappi vapaaksi – vapaa Pohjola” operaatioon. 

Kohta pääosassa ovat Vinkkelin nuoret, joilla on asiaa etelään. Kohta pääosassa on lappilaislähtöinen musiikki, jolla viestitetään sitä, että osaamista ja elämää on pohjoisessakin. Teema on tietoisen raflaava. Siinä ei ole kyse vastakkainasettelusta tai alueen itsenäistymisestä. Kyse on lähinnä nuorten henkisestä vapaudesta sanoa ja vaatia elämän edellytyksiä omalle kotiseudulleen. Siistiä. Odotan mielenkiinnolla.

Mitä tapahtuu? Tuotetaan kaksi konserttia, tehdään vierailu eduskuntaan tapaamaan kunnianarvoisaa rouva eduskunnan puhemiestä ja Lapin kansanedustajia sekä tulee Hesan Ruutinuorten ja Espoon NuVan kohtaaminen. Sitten ja ennen kaikkea: järjestetään nuorten tuottama aluepoliittinen keskustelutilaisuus. 

Vinkkelin nuoret siis haastavat poliitikkoja ja virkamiehiä keskustelemaan siitä millaisen Lapin he haluavat. Nyt painopiste on siis muualla kuin aiempien matkojen ajatuksessa vastustaa jotain epätoivottua kehitystä. Mahtavaa. Ja mahtavaa on, että mukaan on muutamista yhteensattumista huolimatta saatu edustava joukko tasokkaita keskustelijoita: Markus Mustajärvi, Tuomas Kurttila, Hanna Sarkkinen, Jan Saijets, Tapani Ruokanen, Mikkel Näkkäläjärvi, Tommi Hoikkala, Tomi Kiilakoski, Anni Ahlakorpi, Rosa Liksom, Aija Salo, Georg Henrik Wrede, Mauri Uusilehto…. Ja vielä haetaan muutamia.

Mielenkiintoista.

Palataanpa vielä noihin kuntastrategiahommiin. Mistä tulee kansainvälisyys. Täytyy tunnustaa, että kun lähestyvää Hesan valloitusta on valmisteltu, niin asioita ei ole katsottu Inarin kuntastrategian kannalta. Vaan sattumalta päädyttiin kansainvälisyyden huomioimiseenkin. Yksi poliittisen keskustelun teemoista on rajalliset ja rajattomat pohjoisen rajat. Mitä suurimmassa määrin ne liittyvät nuorten tulevaisuuden mahdollisuuksiin elää Lapissa, Finnmarkissa, Norrbottenissa ja Murmanskin alueella.

Niin ja onhan meillä konserteissa mukana Apes Vulgaris, loistobändi Murmanskista. Pohjoisen luonteva kansainvälisyys on horisontaalista liikettä lähialueilla. Sekin pitää kertoa Etelässä.

Skoeoe
ps.
Tämähän toteutetaan hyvässä yhteistyössä Helsingin Nuorisoasiainkeskuksen ja Espoon Nuorisopalveluiden kanssa. Ei tämä olisi muuten edes mahdollista. Loistava asennetta ja ymmärrystä, kun osa opetusta on se, että täällä pohjoisessa meillä on tämä what we call aina ennenkin on keritty ajoissa...




maanantai 7. marraskuuta 2016

Käy tuuli Petsamosta...

Hoppua on pidellyt.

Pyhäinpäivän viikonloppuna Inarin NuVa isännöi ja emännöi Vasatokassa mielenkiintoista tapaamista, joka oli suoraa jatketta Kirkkoniemessä helmikuussa pidettyyn ystävyyskuntien Sör-Varanger, Petsamo ja Inari nuorisovaltuustojen lyhyeen kohtaamiseen. Haluttiin olla tässä asiassa nopeita, sillä kuntien poliitikkotapaamisessa myöhemmin keväällä oli sovittu nuorisovaltuuskuntien vaihdon käynnistämisestä syksyllä 2016. Toinen syy nopeuteen oli se, että Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO myönsi tarkoitukseen Barents in my mind  -hanketukea ja se piti käyttää kuluvan vuoden aikana.

Yhteensattumien vuoksi norjalaiset jäivät pois, mutta se ei tahtia hidastanut. Tunnelma oli koko ajan hieno, vaikka Petsamon nuoret olivat inarilaisia selvästi vanhempia ja nuorten parlamenttien profiili on selkeästi erilainen. Nuorten asialla oleminen yhdistää. Ikäero muuten ei lopulta ollut kohtuuton. Kaukana takana ovat ajat, jolloin venäläisen nuorisodelegaation keski-ikä oli 40 vuotta. Nyt oli pudottu noin 25 –vuoteen, kun se meidän porukoilla oli jossain 15 vuodessa. Ei paha.

Olipahan taas melkoista rajat kaatavaa tajunnanvirtaa ja todella kiintoisa kohtaaminen. Nuorisovaltuusto Kuolan niemimaalla on varsin uusi ilmiö. Niitä on perustettu ympäri Murmanskin aluetta maaherran vuonna 2014 antaman käskyn pohjalta.  Toiminta on Inarin vastaavaan nähden alussa, meille NuVa tuli silloin nuorimman kunnanvaltuutetun Jannen aloitteen perusteella jo 2001. Se oli muuten aikaa, jonka jälkeen Lapissa nähtiin merkittävä kehitys nuorten osallisuuteen liittyvissä asioissa. Lappi oli nuorisovaltuustobuumissa valtakunnallisessa etulinjassa.

Yllättäen tai vähemmän yllättäen, miten vain, Inarin toiminta on selvästi poliittisempaa kuin naapurissa. NuVa on äänitorvi, paikkakunnan nuorten puolestapuhuja ja nuorille tärkeiden asioiden esillenostaja. Petsamon alueen nuorisovaltuustolla on selkeä toiminnallinen tehtävä: se järjestää tapahtumia, erilaisia talkoita, ympäristönsiivousta, sosiaalisen tuen projekteja kuten vanhusten palvelua ja muuta vastaavaa.  

Eroista huolimatta keskustelut olivat vilkkaita ja workshopit tuottivat muutakin hyödyllistä kuin sopimuksen siitä, että ensi vuonna mennään Petsamoon. Siistiä. Vielä kun saadaan Sör-Varanger mukaan, niin hyvä…

Nuorisotyössä on pohdiskeltu runsaasti sitä miten asioita saadaan esille mediassa, muutenkin kuin omaehtoisella somettelulla.  Usein tuntuu siltä, että rima vaikkapa maakunnalliseen näkyvyyteen on tuskallisen korkealla. Ajoittain kuitenkin törmää siihen, että lehdistöinfon lähettäminen kannattaa: jotkut asiat vaan kiinnostavat. Tämä juttu oli yksi niistä. CIMO korostaa näkyvyyttä ja nyt sitä tuli leveällä rintamalla. Se oli hienoa ja maailmanhistorian kautta aikojen ensimmäinen Yle Sápmin Oddasat lähetys Inarin Vintiltä oli huippujuttu. Katsokaa vaikka  http://areena.yle.fi/1-3071935
Tänään (ma 7.11.2016) on sitten käynnistetty ehkäisevän päihdetyön viikkoa. Piipahdin pitkästä aikaa Radio Inarin studiolla suorassa lähetyksessä. Luovutettiin Ullan kanssa vuoden 2016 Selvä Peli kunniakirja MLL:n Ivalon yhdistyksen varapuheenjohtaja Martalle.

Kunniakirjaa on jaettu jollekin henkilölle tai taholle tunnustuksena merkittävästä inarilaisten nuorten hyvinvoinnin puolesta tehdystä työstä. Yhdistys on tunnustuksensa ansainnut. Toiminta on näkyvää ja tavoittaa monenikäisiä. Se on hyvä näyttö myös siitä, että vielä löytyy vapaaehtoisia. 

Vapaaehtoistoiminnan merkitystä ei aina osata tunnustaa. Lähestymme aikoja, jolloin vapaaehtoisten merkitys kokee luullakseni rakettimaisen nousun.

Vasatokan NuVa viikonlopun ryhmätöiden yksi johtopäätös oli se, että rahaa on liian vähän. Seuraavaksi todettiin, että sitä ei ole koskaan niin paljon, että sitä olisi tarpeeksi. Sitten todettiin, että Nikkelin nuorisotalolla ei ole palkkatyöläisiä. Vaan talopa pyörii vilkkaasti. Arvatkaapa miten se on mahdollista?

Skoeoe

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Seitsemänkymmentä vuotta Nuorisotyötä

Nuorisotyössä on sentään jotain vanhempaa kuin minä. Tein tämän järisyttävän ja ilahduttavan havainnon Helsingissä 20.10.2016, kun osallistuin Ostrobotnialla syntymäpäiville. Bottalla ei juhlittu henkilöä, juhlakaluna oli peräti 70 -vuotta täyttävä Nuorisotyölehti.

Lehti on väline paikallaan. Se on oman alansa ainoa kattava aikakauslehti maassamme, Euroopan mittakaavassakin hyvin ainutlaatuinen painettu julkaisu. Unohtuu usein, että se on myös Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssin palveluista vanhin, lehden esiaste Nuoriso-ohjaaja ilmestyi ensi kertaa heti sotien jälkeen vuonna 1946. Kertoo jotain ammatillisesta tarpeesta, että lehti on monissa nuorisotyön murroskohdissa säilyttänyt asemansa ammatillisena äänenkäyttäjänä ja keskustelun herättäjänä.

Nuorisotyö on ainakin omasta mielestäni Allianssin palveluista myös demokraattisin. Nuorisotyöläinen tai opettaja Utsjoella saa sen luettavakseen samaan tahtiin kuin kollegat vaikkapa Helsingin Nuorisoasiainkeskuksessa ja kouluilla. Sen saadakseen ei kenenkään tarvitse matkustaa mihinkään, lehti matkustaa sinne mihin tilauskortti sen haluaa matkustavan. 

Kuulun lehden sisäpiiriin, kun olen ollut vuodesta 2012 lähtien sen toimitusneuvoston jäsen. Siitä huolimatta tai ehkäpä juuri siksi voinkin väittää, että lehti on hyvin toimitettu ja sen teemat on huolella mietitty. Havainto ei ole pelkästään oma, vuotuiset lukijatutkimukset vahvistavat sitä. 

Oma suhde lehteen alkoi jo 1980 -luvun lopulla. Veikkaan, että vuosi oli 1988 ja ensimmäinen juttuni oli otsikoitu sanoin Kuntavierailu Utsjoelle. Hellyttävää, yksi kokonainen lausekin on jäänyt mieleen: ”Ochejohka huudahtaa Kaitsu ja bussi laskeutuu Tenon laaksoon”.

Seuraavalla vuosikymmenellä kirjoittelin harvakseltaan, mutta kumminkin. Mieleeni on jäänyt hyvin 1990 –luvun alku, jolloin kaimamies Hinkulan päätoimittajana ollessa kokosin nykyistä valtakunnallista nuorisokeskusverkostoa esittelevän teemalehden. Muistan pääkirjoituksen otsikon: On hyvä, että on suunnitelma. En ole ihan varma siitä millä mielellä opetusministeriössä luettiin sitä ja lehden linjauksia ylipäänsä. Kaimani pääkirjoitukset olivat tuolloin hyvin kriittisiä ja terävää kynää tuli sittemmin käyttäneeksi päätoimittajana vaikkapa nykyinen Kotkan Leena. Ja moni muu…

Kun ministeriö tukee ja lehdistöllä on oma sananvapautensa, on asetelma herkkä. En tunne historiaa riittävästi, mutta jos ristiriitoja on ollut, niin kyllä ne on unohdettu. Siinä määrin myönteinen oli ministeriön nuorisopoliittisen yksikön päällikön Georg Henrik, Wreden tervehdyspuheenvuoro Bottalla.

Lehdellä on ollut yksi päätoimen työntekijä. Vaikka lehti on ilmestynyt vain 8 - 10 kertaa vuodessa, niin työmäärä on yhdelle ihmiselle hillittömän iso. Se on niin kova, että siitä selviytyäkseen toimitus tarvitsee kirjoittajarenkaan, jossa on nuorisoalan osaajia eri puolilta maata sekä toimialan eri osa-alueilta. Asetelmassa toimitusneuvosto on paitsi linjaaja ja ideoija, myös tekijä.  Erityisesti viimeksi kuluneet viisi toimitusneuvostovuotta ovat osoittaneet sen kuinka osaavia ja innokkaita kirjoittajia voikaan löytyä. Työskentelyssä on löytynyt uusia kontakteja, aiemmin tuntemattomia hienoja ihmisiä sekä vilkasta nuorisopoliittista keskustelua. Näköalapaikka parhaasta päästä.

Lisäksi olen saanut kirjoittaa aina, kun on ollut asiaa. Näin on ollut tähän päivään saakka. Seuraavaa julkaisua jännitetään nyt. Lahjaksi virkulle seitsenkymppiselle paukuttelin kolmen liuskan verran raporttia Lapin nuorisotyöläisten Sallan kokoontumisajoista. Se oli mieluisaa, Lapin ja ylipäänsä reunaseutujen nuorten sekä nuorisotyön asiat ovat oman mukavuusalueeni kovaa ydintä.

Lähestytään niitä hetkiä, jolloin pääsee miettimään painaako enteriä vai ei. Allianssi pistää kohta luottamushenkilöpaikat avoimeen hakuun. Tämän juhlavuoden piti olla minun ehdottomasti viimeinen toimitusneuvostovuosi. Bottalla kuulin, että ainakin nykyinen päätoimittaja Anita ja jäsen Jossu hakevat jatkoa. Tultiin yhtä aikaa, joten pitäisiköhän vielä?

Haasteena Lapin ja reunaseutujen nuorisotyöntekijöille: hakekaa, jos vähänkään kiinnostaa. Painan enteriä tai en, niin kohta tämä homma loppuu minulta joka tapauksessa. Ja jonkunhan se täytyy pitää reunaseutujen asioita esillä. Kyse on sentään laadukkaasta valtakunnallisesta ammattilehdestä.

Onnittelut vireälle seitsenkymppiselle tätäkin kautta.

Niin ja haluan sinkauttaa tällä tekstillä erityisterveiseni pitkäaikaiselle toimitussihteerille Kirsille: well done…!!!

Taisi olla Allianssin puheenjohtaja Eero tai pääsihteeri Olli, jotka Bottalla visioivat jo 100 -vuotisjuhlia. Epäilemättä ne saadaan, Nuorisotyöllä on paikkansa

Skoeoe

 kuva: Leena Ruotsalainen 


keskiviikko 5. lokakuuta 2016

In the middle of Nowhere (on line)



 Selvä Keli on line 5.10.2016 klo 12.30 Sallan Poropuisto. Lapin nuorisotyö keskellä ei mitään. Siistiä...

Siistiä on myös se, että Nuorisotyölehti täyttää tänä vuonna huimat 70 vuotta. Allaoleva Kläppi ennakko on julkaistu vastikään ilmestyneessä lehdessä. Julkaisen sen myös blogissa ajatellen kumpaakin: Nuorisotyölehteä ja Kläppi -tapahtumaa. Hyvä me ja meidän sitkeä heimo, hyvä meidän oma äänenkannattaja:

Kläppi kokoaa Lapin nuorisotyöntekijät Sallaan

Lappi on ollut aina aktiivinen järjestämään maakunnan nuorisotyöntekijöille kokoontumisajoja. Matkaa on taitettu paljon ja suunta on useimmiten ollut kohti maakuntakeskus Rovaniemeä tai Kemi – Tornion seutua. Vuosi sitten maakunnassa kokeiltiin yhtä isoa tapahtumaa, joka kokosi etsivät, hallintonuorisotyöläiset, työpajaporukat, koulutuksen, seurakunnat, järjestöt, kaikki Lapin rakkauden ammattilaiset yhteen. Tornion Kläppi 2015 olikin menestys.

Tornion kokemuksen pohjalta haluttiin pikauusinta. Ja kyllä onkin kannattanut lähteä tähän. Näyttää siltä, että on myös kannattanut viedä tapahtuma seudulle, joka markkinoi itseään itseironisesti sloganilla Salla – in the middle of Nowhere. Valinta on hieno monesta syystä. Lapin kaupungit on nähty, uusi innostaa ja matkailu muualle edistää kilometreissä mitattavaa yhdenvertaisuutta. Sitä paitsi Sallassa, Koillis-Lapin sinnikkäässä selviytyjäkunnassa, tehdään todella laadukasta nuorisotyötä. Sitä on hyvä arvostaa porukoissa paikan päällä.

Niin tai näin, mutta Sallaan kokoontuu 5.-6.10.2016 runsaat 150 nuorisotyöläistä. Se on Lapin oloissa paljon. Se on niin paljon, että Sallan oloissa osa auditorion istunnoista joudutaan striimaamaan salin ulkopuolelle, jotta kaikki saavat osansa. Se demokratisoi myös tekemistä: mediapajoja löytyy muutamasta Lapin kunnasta.

Idea kaikki kokoavasta tapahtumasta on Lapin oloihin loistelias. Kun välimatkat ovat mitä ovat, on järkevää vähentää kohtaamisia ja keskittyä monen pienen sijasta yhteen hyvin valmisteltuun isoon tapahtumaan. Ratkaisussa säästyy matkarahoja, mutta myös työaikaa: laskin kerran, että Inarista yhden syksyn aikana kului pelkkään nelostiellä istumiseen kuukauden työaika.

Sallan tapahtuman suurin ryhmä on ohjaajat, joita porukasta on kolmannes. Se kertoo siitä, että heillä on yhteiseen kokemusten vaihtoon ja koulutukseen huutava tarve. ”Kläppi-ideologian”  syntymisen yksi lähtökohdista olikin kysymys siitä miten ihan tavallista perusnuorisotyötä tekevät ohjaajat voitaisiin huomioida työpaja-etsivä-byrokraatti-lanutivastuuhenkilöiden täsmäkokoon-tumisten maailmassa. Nyt väliinputoajia ei ole, halu osallistua ratkaisee.

Parin tiiviin päivän aikana keskustellaan uudistuvasta nuorisolaista ja pureudutaan koulunuorisotyöhön, maakunnan nuorille tyypilliseen lähtemisen pakkoon, osallisuushommiin, työssä jaksamiseen, ehkäisevään päihdetyöhön, nuorten mielenterveyteen….

Nykyään ärsyttää jo aika usein lähteä tien päälle. Lokakuussa ei ärsytä. Ei, sillä käytännössä kaikki matkustavat. Ja kaikki tiet vievät Sallatunturille.

Seppo Körkkö
Kläppi 2016 työryhmä