Osallisuuden riemujuhlat ja (viimeinen) RajaRock(?)

No olihan kerralla kunnon osallisuuden riemujuhlat. Nykyisellä NuValla on mennyt ensimmäiset puoli vuotta niin lujaa, että ovat jo itsekin kummissaan. Toimikauden ekassa kvartaaliarviossa nuoret löysivät silti kehitettävää: näkyvyyttä ja tunnettavuutta on, mutta nuoriin päin riittää vielä tiedotettavaa ja tarvetta motivoida myös muita osallistumaan. Hieno havainto, josta on hyvä jatkaa. Nuorten äänellä on merkitystä, kun tulevaisuuden Inaria ja Lappia kehitetään houkutteleviksi elää ja asua. Siksi osallisuuden ja sanomisen laajentamiselle on iso tarve.

Väliarviota tehtiin osana mittavaa kolmen päivän kokonaisuutta, joka koostui omasta kehittämisillasta, Barentsin nuorisotutkimuksen julkkareista ja RajaRockista, Pohjosen Vinkkelin kokoontumisesta ja kuntastrategiatyötä vetävän konsultti Timon vierailusta. Kun pj. Papun ja sihteeri Jounin listalla oli vielä torstain Nuorisotakuutyöryhmän kehittämispäivä SAKK:n Toivoniemen yksikössä, voidaan kyllä sanoa, että porukka oli koko ajan ytimessä.

Tomin tutkimuksen julkkaritunnelmiin palaan myöhemmin toisessa päivityksessä. Antaa henkisen tomun laskeutua ensin. Sen verran niistä kuitenkin, että oli siistiä, kun inarilaisnuoret olivat näkyvästi esillä kommentoijina, muusikkoina, käytännön järjestelyhommissa, juontajina tai seuraamassa tilaisuutta. Täytyy sanoa, että silloin kun nuorisotyöntekijän ei tarvitse tehdä itse tapahtumassa yhtään mitään, voi jo sallia itselleen jonkinasteisen onnistumisen kokemisen olotilan.  Ja millä sykkeellä NuVa ja musiikinopettaja Katrin nuoret muusikot hoitivat hommiaan: upealla sykkeellä ja todella tyylikkäästi. Mahtavaa.

Kuin viimeistä (?) kertaa

Julkkaripäivän iltaan sijoitettiin tutkimuksen teemaan ja toteutustapaan hyvin istunut RajaRock –tapahtuma. Muistanpa miltei kuin eilisen päivän sen, kun maailmanhistorian ensimmäiset tuon nimen alla soitetut rokit toteutettiin Utsjoen kirkonkylän koulukeskuksessa elokuussa 1989. Sen jälkeen tapahtuma on viettänyt kiertävää elämää Finnmarkissa, Murmanskin alueella, Norrbottenissa ja tietysti erityisesti Lapissa. Ja lähtökohtana on ollut koko ajan tuottaa kroonista keikkapulaa poteville nuorten bändeille koulutusta sekä kansainvälinen keikkamahdollisuus kunnon olosuhteissa.

Nyt rokkailtiin Vasatokassa toista kertaa. Tammikuussa 2014 keskuksen liikuntahallin käyttöönottojuhlien osana musisoitiin se ensimmäinen kerta. Tässä välissä RajaRock vietiin osaksi Barentsin nuorisokonferenssia Rovaniemelle syyskuussa 2014. Jo ennen näitä keskusteltiin siitä, että kohta on viimeinen kerta. Rahoituksen raapiminen kasaan joka vuosi on ollut rasittavaa lukuun ottamatta vuosia 2012 – 14, jolloin Enpi Kolarctic -rahoitteinen CYB -hanke monimutkaisesta raportoinnista huolimatta takasi tarvittavat eurot vuotta pidemmälle ajanjaksolle.  Rahoitus ei ollut kyllä ainoa syy pohdintoihin: hyvälläkin jutulla on oma elinkaarensa.

Jos minusta on kiinni, niin nyt taisi olla oikeasti viimeinen kerta. Se oli selvää, että tapahtumaa ei voitu tappaa Rovaniemellä, sen piti palata juurilleen kuolemaan. Ehkä kumminkin on vielä parempi olla julistamatta RajaRockia kuolleeksi: Tornion osallisuusvalmentajakolleegani Miku jo uhosi siihen malliin, että vielä… No hyvä, jos joku haluaa, niin toteuttakoon. Ja jos se nousee niistä persoonista ja tahoista, jotka ovat osaa hienoa verkostoamme, niin vielä parempaa. Jään kuulolle.

Itse konsertti oli taas kerran upea. Tässä välillä on ollut kertoja, jolloin on ollut hankalaa löytää Inarista bändejä. Soittajia on ollut aina, mutta bändien kanssa on ollut haastavampaa. Niitä on usein koottu soittajista NuVan Osallisuusorkesteri  tai viestintäpajan poikien Stoned Sultans ja Viriili Kirvesmies –tyyppisiksi projektibändeiksi. Yhden kerran CYB:n aikana piti antaa jopa periksi ja turvautua rovaniemeläiseen kokoonpanoon.

Kattava menu

Nyt stagella oli toinen meininki. Musiikinopettaja Katri tekee Ivalossa loistotyötä. Konsertin kymmenestä kokoonpanosta kuusi oli Koti Inarista. Upeaa.

CYB yhdisti hankekumppaneita hyvin eikä nytkään ollut hankaluuksia löytää vierailevia artisteja Haaparannasta, Torniosta ja Murmanskista. Ja mitä bändejä: huimaa… Norjan tuleva kansallispäivä esti Altan ystävien osallistumisen, mutta ei latistanut mitenkään hienoa tunnelmaa.

Kaikki esiintyjät olivat kovatasoisia ja asenteella liikkeellä. Kun loppuvuodesta on tarkoitus viedä pohjoisen bändi- ja musaosaamista pääkaupunkiseudulle, niin alustavan kiinnityksen matkalippuun saivat ainakin torniolais-inarilainen versio punk yhtye Etulinjasta, lähes mykistävä Jolanda M. sekä huima kahden miehen murmanskilaisbändi Apes Vulgaris. Saapa sitten nähdä…

Vasatokan sali on hyvä paikka järjestää tällaista. Se on riittävän iso ja silti sopivan intiimi, ei mikään hehtaarihalli, jossa pienelläkin katsojamäärällä saadaan aikaan huikea ilta. Sitä paitsi ollakseen liikuntahalli, se soundaa hyvältä.

Tätä taustaa vasten oli kyllä kovasti harmillista se, että konsertti ei isommin kiinnostanut inarilaisia. Kiinnostus oli niin vähäistä, että kuljetuksilta vältyttiin.

Voihan se olla, että tämäntyyppiset hommat eivät tässä ajassa kiinnosta. Voi olla, että yleisön vaatimustaso on korkea: stagella pitäisi olla ainakin yksi tunnettu kova nimi. Voi olla, että Vasatokkaan lähteminen ei nappaa. Voi olla, että aikuisille pitäisi olla kaljanmyyntiä. Voi olla, että…. No olkoon, lista on loputon. Annettiin kumminkin mahdollisuus.

Ja entä sitten. Pääasia on kuitenkin se, että paikalla olleet diggasivat, viihtyivät ja saivatpa etelän vieraat äimistellä kunnolla pohjoisen nuorten osaamista ja intoa.

Ja tunnelmahan oli tiheä koko illan…

Skoeoe

Muutama RajaRock -linkki:

Rajarock Utsjoki mpeg                    https://youtu.be/GUPk9m8nCWs      

19/02/16 Apes Vulgaris @ Плавучий Док     https://youtu.be/kvk0Y6R0jo0

 Etulinja - Idioottiparaati             https://youtu.be/v1KT165mQ94
  
Apparition Wild Child HD       https://youtu.be/MNpmaLTWaWo

Nuorisotyön risteily ja reuna-alueitten asiat

Pikku tauon jälkeen päädyin Allianssi-risteilylle. Tällä kierroksella oli kohdallani eri meininki kuin koskaan ennen: olin tuotantoryhmässä, joka sai mahdollisuuden tuottaa kolme tuntia nurkkapaikkanuoruuteen liittyvää ohjelmaa. Tuotantoporukka koostui Pohjosesta Vinkkelistä, Nuorisotutkimusseurasta ja muutamasta näille myönteisesti suhtautuvasta Kanuunakaupungista. Oli ihan siistiä, mutta hinta sille oli se, että enpä itse oikein ehtinyt sanakuuloon. Harmi itsessään.

Jotain kumminkin. Risteilylle osallistui 1300 nuorisotyön ammattilaista. Se ja laiva itsessään ympäristönä avaavat eteen täysin mahdottoman tehtävän: ohjelmallisia päällekkäisyyksiä ei voi millään välttää ja sattuma kuljettaa kohtaamisesta toiseen. Jotain homman haasteellisuudesta kertoo se, että samaan aikaan kun Kotkan Leenan kanssa vedettiin paneelikeskustelua, pyöri kolme mielessäni Must- luokkaan kuulunutta proggista. Asetelmassa kokematta jäivät Nupsit ja Espoon Suuntaamot ynnämuut hienot hommat…

Risteilyn teemana oli yhdenvertaisuus ja ohjelmassa oli minun silmiin poikkeuksellisen paljon kiintoisaa.  Yritin suosia nuorisotyön alueellisen yhdenvertaisuuden teemoja käsitelleitä juttuja.  Tein sen solidaarisuussyitä ja siksi, että ns. nurkkapaikkojen asia on ollut minulle valtakunnallisessa nuorisotyökeskustelussa jo pitkään tosi tärkeä. 

Niinpä kävin Nuori Hankasalmi  -tilaisuudessa. Tila oli pieni ja porukkaa vähän, mutta tunnelmapuoli oli kohdillaan. Pieni on kaunista, joskin silläkin on puolensa. Yksi nuorisotyöntekijä ja kuusi hanketta sekä työntekijät niiden kautta, jatkuvaa kehittelytyötä ja ideointia, jalat ja ajatus liikkuvat vilkkaasti… Sinällään tuttua, mutta ihan fiksusti oli rakenneltu pienen kunnan nuorten palveluverkko ja yhteistyökuvio niistä aineksista, jotka Hankasalmella on. Heikkous ja haaste ovat iänikuiset: mitä tehdään, kun hankerahoitus loppuu?

Pienimuotoisuudessaan hieno tilaisuus olisi sisällön puolesta sopinut isommallekin kuulijakunnalle. Olisi oikeastaan hyvä pistää tommoinen tilaisuus täsmähommana isojen kuntien nuorisopäälliköille pakolliseksi ohjelmaksi. Pieni on paitsi kaunista, niin monin osin kovin erilaista.

Digitalisaation dilemma ja nuorisotyö

Käväisin myös Ohjaamon tai Kohtaamon tuottamassa sessiossa missä käsiteltiin Ohjaamotoimintaa pienillä paikkakunnilla.

Menemättä yksityiskohtiin (oma blogi tarvittaisiin) niin Ohjaamojen tulo on ainakin minulle herättänyt enemmän kysymyksiä kuin mikään muu aikoihin. Siihen liittyy ehkä se, että tiedotus on ollut hyvin hoidettua ja hypetys varsin massiivista. Sukulaistouhua nuorisotakuulle, jonka lanseeraus ja odotusarvot olivat tarun tasolla kovat, mutta oikeasti iso kysymysmerkki.

Kiintoisa sessio, jonka yhteydessä selvisi, että jotain tehdään myös reunoilla. Lappeenrannan Ohjaamo pyörittää hankkein seutukunnallista kehittämishommaa, josta kertoiltiin. Mielenkiintoista miten hommaan oli saatu vaikkapa Puumala, Taipalsaari, Lemi ja niin edelleen. Perusteltuja alaprojekteja yläprojektissa.

Pisti kylläkin kysymään samaa kuin Hankasalmi hommassa: mitä sitten kun hankkeet loppuu?

Pisti kysymään muutakin. Olen kuullut, että Lapin maakunnassa on Ohjaamo. Se tiedetään, että se on Rovaniemellä, vaan mitenpä se näkyy pitkien etäisyyksien maakunnassa. Ei mitenkään.

Kaikki on hienoa. Paitsi, että sisäinen inhorealisti ennustaa: reunaseuduille järjestyy enintään kannustusta, tiedotusta ja koulutusta. Niin ja valtakunnallinen Kohtaamo loihtii yhden uuden nettiportaalin. Näin luulen lopulta käyvän. Sen tietää kumminkin kaikki, että Ohjaamoja ei synny kuin isoimpiin kaupunkeihin. Eikä toisaalta tarvitsekaan. Ohjaamomaista työtapaa käytetään luultavasti laajemmin kuin mitä julkinen keskustelu on antanut ymmärtää.

Nettiuskovaisuus on varsin tuore ilmiö.  Iltapäivän paneelikeskustelussa digitalisaatiota sivuttiin aika ohuesti. Joku, mahtoiko olla jopa OPKM:n nuorisoyksikön kommentoija Jaana, pohdiskeli, että tarjoaako digitalisaatio liian helpon selityksen asioille. Kyllä se tarjoaa. Olen kylläkin inhorealistisempi: digitalisaatio tarjoaa selkeän pakoreitin. Sen taakse on helppo vetäytyä ja väistää vaikeita kysymyksiä ja niiden syvällisempää pohdiskelua.

Nurkkapaikkanuoruus ja lähtemisen riemu

Risteilyllä tarjottiin starter liittyen Kiilakosken Tomin Barentsin nuorisotutkimukseen. Kiintoisaa. Julkkarithan on Vasatokassa perjantaina 13.5. ja sitten tulee tähän liittyen enemmän.  Pääsin kuitenkin toivottamaan sessioyleisön tervetulleeksi: ”Inarin Riutulaan on Helsingin näkökulmasta ihan sama matka kuin Hesasta Riutulaan. Tervetuloa…!”

Oli hienoa, että nuorisotutkimus oli läsnä. Tomin ohella kuultiin Mikkelin AMK:sta Susan Eriksonia. Mahtavaa ja mielenkiintoista.

Koko session ajatus oli kertoa nurkkapaikoilla elävistä nuorista ja siitä miten lähteminen jossain vaiheessa on heille väistämätöntä. Käänteisesti joudutaan kysymään, että mitkä ovat joskus paluumuuton edellytykset vimmattua vauhtia keskittyvässä maassa. Käytännön esimerkin noista toi tapaus saamelaisnuoret Suomessa. Minulle homma oli varsin tuttua. Siltikin: vallan hurmaavasti homman hoitivat Saamelaiskäräjien Nuorisoneuvoston edustajat Martta, Minna, Maria ja Laura.

Minulta on muuten joskus kysytty, että miksi käräjien NuNen kanssa on tärkeää tehdä yhteistyötä. Vastaus on inarilaiselle hallintonuorisotyöläiselle helppo. Minä ajattelen, että kotimaisessa nuorisotyössä on oikein vaatia suurilta kaupungeilta, mm. kuntakeskuksilta, enemmän. Heiltä voi vaatia nuorisotyön kehittämistä ja edunvalvontaa.

Inarin nuorisotyöllä on yksi asia, jossa siltä voi vaatia enemmän kuin miltään muulta Suomen kunnalta. Ja se asia on suhde Saamelaiskäräjien nuorisoneuvostoon ja nuorisotyöhön. Kun Inarissa eletään saamelaisuuteen liittyen ns. kovassa ytimessä, voi Inarin nuorisotyöltä vaatia sitä, että juuri se tekee tunnetuksi ja tukee käräjien nuorisotyötä ja nuorisoneuvostoa. Hyvin yksinkertaista.

Nuorisotyötä reunoilla ja keskuksissa – oliko kaikki hyvin?

Nurkkapaikkahomman ohella Pohjonen Vinkkeli yhteistyötahoineen tarjoili väliotsikon mukaisen paneelikeskustelun, jossa muutama huolella harkittu panelisti keskusteli annetusta teemasta. Olipa kiintoisaa. Oli muuten myös niin, että ei ollut isokaan ongelma löytää keskustelijoita. Keskustelun tarve oli jo etukäteen ilmeinen.

Minä kävin kyllä niin kovilla kierroksilla, että unohtui dokumentointi tyystin. Ei yhtään kuvaa tai ääntä. On kyllä niin, että jos osa on olla toinen juontaja, niin se leikkaa isommat innot muuhun. Minulla muuten oli onneksi työparina Kotkan iki-ihana Leena. Hän pelasti minut paneelin haasteilta. Minun pitää myös kehua se miten hän jaksaa uskoa kansalaisyhteiskuntaan, mm. nuorten vaikuttamiseen. Se on kovaa hommaa, jossa joskus ehkä joutuu valtaamaan kaupungintalon, jotta ääni tulee kuulluksi. Mahtavaa. 

Myös koko paneeli oli ytimessä: nuorisotyö ei ole pelkkää palveluitten tuotantoa, se on kasvattamista siihen, että nuoret ja nuorisotyö ottavat kantaa ja edellyttävät sitä että heitä kuullaan. Komppaan kympillä…Ilman nuorisopoliittista otetta ja nuorten hyvinvoinnin edistämisen esilläpitoa ollaan hankaluuksissa kun kysellään toiminnan olemassaolon perusteita.

Mitäpä nostaisin vilkkaasta keskustelusta muuten esille. Digitalisaatio tuli jo. Ehkäpä Nuorisokanuunan puheenjohtaja Jonen ihmettely on hyvä: ”Jos haluan lähettää jonkun Albaniaan, niin kyllä siihen löytyy järjestelmä, mutta jos haluan lähettää nuoria Lahdesta Inariin, niin onko tukea? Nuotta valmennus on ollut hyvä, mutta sekin viedään… Onko siinä mitään järkeä, että nuoria ei tueta siihen, että heitä tutustutetaan oman maan eri osiin ja niiden nuorin?”

Hyvä kysymys. Miksi kotimaan sisäinen nuorisotyö ei nauti kenenkään rahoittajan arvostusta? Ministeriön Jaanakin jäi pohtimaan ja me muut odottelemaan vastausta.

Keskustelussa pohdittiin sitä, kuka lopulta ajaa nuorisotyön asiaa kokonaisuutena. Se ei ole Allianssi, kunnat jäävät katveeseen. Se ei ole kuntien näkökulmasta Kuntaliitto, sisällön kehittely jää katveeseen.  Ei se ole nykyinen Nuorisokanuunakaan, pienet kunnat ja vähän suuremmatkin jäävät katveeseen. Pienten ja suurten keskustelu ei ole itsestäänselvyys, esteitä on vaan mitä ne ovat ja miksi?

Yleisö oli käsiäänestyksessä yksimielinen, kun kysyttiin voivatko pienet kunnat oppia suurilta ja päinvastoin. Kaikkien kädet nousivat.

Sanomisen tarvetta siis on. Teemojen käsittelyä on syytä jatkaa Tampereen Nuori 2017 tapahtumassa. Mutta kuka kokoaa ja ideoi ohjelmaa?  En tiedä, mutta joku voisi koota pikku porukan, joka voisi miettiä. Ohjelmahaku alkaa kohta.

Minusta oli mukava havaita, että kaikki keskustelijat haluavat tehdä jotain asioille. Tiivistyvä yhteistyö oli yksi ratkaisu. Minä komppaan sitä. Jos on minusta kiinni, niin Pohjonen Vinkkeli jatkaa osaltaan valitsemallaan tiellä. Seuraavaksi saavat suunvuoron nuoret ja hyvä niin. Tornion, Saamelaiskäräjien ja Inarin nuorilla on sanottavaa. Hienoa on se, että kyseessä on laajempi yhteistyöhanke:Helsinki ja Espoo ovat mukana. Ja muitakin tahoja. Uskon, että tekeminen yhdistää ja lisää tietoa sekä vuoropuhelua.

Siistiä

Täytyy antaa propsit Allianssille siitä, että saatiin sanoa. Täytyy antaa propsit myös siitä, että risteilyn avajaiset olivat parhaat ikinä, huikea tapahtuma kokonaisuudessaan huikeassa kehyksessä.

Taitaa olla niin, että risteily oli minun viimeinen työmielessä.

Siksikin oli mahtavaa, että avajaiset aloitti ja lopetti kotikunnan Inarin lahja maan Sápmi rockille. Oli todella herkistävää nähdä Irdon Kansallisteatterin stagella. Herkkyyden nosti kattoon se, että olen tuntenut bändin kitaristin ja basistin pitkään.  On reissattu herrojen varhempien heavybändien kanssa pitkin poikin pohjoista aluetta Polarnye Zorista Haaparantaan. Irdonin kanssa tuli piipahdettua Murmanskissakin. Että siltä pohjalta katselin ja kuuntelin. 

Jäätävän hienoja vetoja muuten...

Skoeoe

Pohjoinen puhuu vol II: Kohtaamisia

Käytiin kevätlomalla På Gränsen alueella, incognito ja omilla asioilla. Rajalla ostoskeskuksessa kohtasin ohimennen tyttökaksikon, joka sivu kulkiessaan lauloi huomiota herättävän komeasti J.Karjalaista mukaellen: ”Me ollaan luusereita kaikki, kun oikein silmin katsotaan – me ollaan luusereita elämän ihan jokainen….”

Biisi jäi soimaan päässäni… Miksi lauletaan näin? Mitä me aikuiset on tehty, että nuorten näkökulma on tuo? Ilmeisesti paljon. Onkin kirjoiteltu runsaasti siitä, että kun jatkuvasti synkistellään, maalataan tulevaisuuden taivaanranta yksiselitteisen tummanpuhuvaksi eikä esitetä mitään toivosta muistuttavaa, käy näin. Puheet toteuttavat itseään.

Mietin, että mitä nuorisotyö voi tehdä ja on jo tehnyt. Jotain, tai no aika paljonkin, oli johtopäätös. Osallistaminen on oiva tapa torjua kyynistymistä. Se ei ehkä tavoita kaikkia nuoria, mutta silti. Onneksi on toimintaa, ja nyt on jopa Suunnitelma, joka oli esillä jo edellisessä blogipäivityksessä. Se suunnitelma ei toki koske suoraan kaikkia, mutta monia nuoria kumminkin. Välillistä vaikutusta ei voi tietää.

Homman toteuttaminen ei tule tuosta noin vaan. Valmisteluissa tarvitaan kohtaamisia ja paljon. Tässä muutamia jo tehdyn matkan varrelta…

Valtuuston pj, Ivalo 20.1.

Inarin NuVan vuoden ensimmäisen kokouksen vieraaksi on pyydetty valtuuston puheenjohtaja Anu. Vaihdetaan ajatuksia ja pääasiana on NuVan kevätkauden tärkein poliittinen asia: kärkihankelista vuosille 2017 – 19. Tulossa on järjestyksessään neljäs lista ja edellinen esiteltiin valtuustolle kesäkuussa 2014. Silloin lista, joka syntyy laajan Inarin nuorten kuulemiskierroksen pohjalta, oli omana asianaan valtuuston esityslistalla.

Se oli hieno juttu ja nyt sovitaan, että sama tapahtuu valtuuston toukokuun 2016 kokouksessa. Mahtavaa. Porukka kertoo Anulle myös Pohjosen Vinkkelin suunnitelmista tehdä vaikuttamismatka pääkaupunkiseudulle marraskuussa. Hyvää ja tarpeellista vuoropuhelua.

Lapin Nuorisofoorumi ja Pohjosen Vinkkelin kokous, Rovaniemi 23.1.

Nuorten Helsingin reissun valmistelut jatkuvat. Inarin delegaatiossa on kolme nuorta. Pohjonen Vinkkeli esittäytyy jo toisen kerran Lapin maakunnan nuorten osallisuusryhmien kokoontumisajoissa. Taisin jo aiemmin kirjoitella kuinka joku kysyy, että miksi heidän kunta ei ole mukana. Vastaamme, että tämä tukehtuu, mikäli siitä tehdään liian iso. Kehotamme perustamaan omia yhteistyörenkaita.

Rovaniemen Nuorisopalvelut päästää ystävällisesti Pohjosen Vinkkelin nuoret kokoustamaan Mondelle. Tuttu nuorisotalo, jota kaupungin nuorisotyö on profiloimassa erittäin kiintoisalla tavalla uusiksi. Pitää tulla oikein porukalla tutustumaan joskus.

Keskustelu jatkuu siitä mihin se Torniossa marraskuun Supermankeli viikonlopun aikana päättyi. Ei puhuta käytännön jutuista ollenkaan. Poliittinen agenda täydentyy, ja tehdään työnjako siitä, mikä taho valmistelee minkäkin teeman. Hyvää hyrinää, sopimukset syntyvät rivakasti ja vilkkaasti keskustellen. Näyttää hyvältä.

Nuorisoasiainkeskus, Helsinki 1.2.

Osallistun Allianssin luottamushenkilökoulutukseen ja Nuorisotyö lehden toimitusneuvoston kokoukseen. Kausi on kohdallani jo viides ja jää näillä näkymin viimeiseksi.

Lennot aikatauluttuvat siten, että minulle jää aikaa tärkeään vierailuun. Käyn Hietaniemenkadulla.

Helsingin Nuorisoasiainkeskuksessa on tullut piipahdettua ajoittain. Siellä on aina otettu hienosti vastaan, niin nytkin. Esitän yhteisen asiamme. Tosiasia on nimittäin se, että olemme marraskuun operaatiomme kanssa riippuvaisia siitä miten Helsingin ja Espoon nuorisotyöt suhtautuvat suunnitelmiimme.

Hieno rupeama, pöydän ympärillä on osin tuttuja, osin uusia kasvoja. Myös kollegani One and only, Tommi tuo toisen maamme suurimman kunnan nuorisopäällikkö, piipahtaa juttusilla. Vinkkelin asia saa loistovastaanoton. Hommasta on tulossa yhteistyöhanke.

Poistuessani tapaamisesta mielialani on yhtä korkealla, kun Finnairin Airbus aiemmin päivällä.

Espoon NuVa ja NuPa, Vasatokka – Vintti/Riutula – Inari 18.2.

Tapasin marraskuussa Saamelaisnuorten konferenssissa lopultakin Espoon nuorisopäällikkö Merjan. Pyörähdin silloin myös Espoon keskuksessa ja jutustellessamme esitin kutsun tulla Inariin katselemaan pohjoisen nuorisotyöhommia.

Näin myös kävi: Vasatokka, Saamelaiskäräjien sekä Inarin kunnan nuorisotyö ja NuVan Inarin kylän edustajien tapaaminen. Hieno vierailu. Espooseen mennään silloin marraskuussa, yhteistyötä sielläkin.

Ihan siistiä. Espoo on tuttu parinkymmenen vuoden takaa, kun viestintäpajalla ja Espoon silloisella videopajalla oli usean vuoden yhteistyöputki. Ja vielä: ellen väärin muista NuVan ensimmäisen Hesareissun yhteydessä keväällä 2008 porukat kävivät tapaamassa Espoon NuVan edustajia. Homma taisi jäädä siihen yhteen kertaa, mutta nyt katsotaan, josko jotain jäisi vaikka elämään.

Saamelaiskäräjien Nuorisoneuvosto, Rovaniemi 19.3.

Käräjien kollega Kaisa on kutsunut minut Nuorisoneuvoston järjestäytymiskokoukseen. Taustalla on se, että neuvosto on uusi ja vaihdoksia on tapahtunut paljon. Olen ihan sattumoisin omilla asioillani Rovaniemellä ja käväisen ennen kotimatkaa esittäytymässä uusille parlamentaarikoille. Löytyihän sieltä toki tuttuja mm. pari Inarin NuVan entistä jäsentä, mutta asiat ovat heille uusia, vain Kaisa ja edellinen pj. Niila tuntevat suunnitelmat ja Pohjosen Vinkkelin taustat paremmin.

Vinkkelin perusteet läpikäydään pikaisesti: kun sanojia on kolme, tulee sanomiseen uskottavuutta sekä voimaa enemmän kuin yhden tahon sanomisella ja lisäksi yhdessä tekeminen on opettavaista sekä mukavaa. Siinäpä se on paketoituna yhteen lauseeseen. No se vielä, että olen huomannut, että saamelaisnuoret haluaisivat levittää oikeaa tietoa kulttuuristaan. Ymmärrän sen, edes omassa maakunnassa ei monesti tiedetä. Oma kokemus on se, että parasta tiedonlevittämistä sekä ennakkoluulojen poistamista on yhdessä tekeminen. Sekin puoltaa Vinkkelimeininkiä.

Puhutaan Allianssiristeilystä sekä marraskuuta koskevista suunnitelmista. Kukaan ei kyseenalaista ideoita, päinvastoin. Hienoa…

Lapsiasiavaltuutetun kohtaaminen, Inari 30.3.

Rovaniemen vierailu poikii lisää kohtaamisia. Käräjien NuNe kutsui Inarin NuVan puheenjohtajiston Inariin päivällistapaamiseen, jonka vieraana oli lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila.

Tuomas on tuttu mies 10 vuoden takaa lokakuulta 2006, jolloin EU nuorisotoimialapäälliköt kokoustivat Riekonlinnassa Saariselällä, jolloin pohjoisen nuoret toteuttivat opetusministeriön pyynnöstä nuorisotapahtuman, legendaarisen Ovttas – Yhdessä –jutun. Istuttiin tuolloin samassa pöydässä Inarin kunnan illallisella, jota isännöivät silloinen kunnanjohtaja Teuvo Niemelä ja NuVan pj VeeJii Nivasalo.

Sittemmin tiemme ovat leikanneet säännölliseen tahtiin, viimeksi PikkuParlamentissa marraskuussa Saamelaisnuorten konferenssissa, jonka seurausta tämä Inarin vierailu osin oli. Ihan mukavia kohtaamisia, kuten nytkin. Ja hienoa oli havaita kuinka hyviä asiansa lobbareita käräjien NuNe ja Inarin NuVa ovat tulleet synnyttäneeksi. Kultahovin päivällispöydissä agendalla olivat myös Pohjosen Vinkkelin menneet tekemiset ja ennen muuta tulevat suunnitelmat.

Ihan siistiä oli kuulla lapsiasiavaltuutetun kehut siitä tavasta millä Vinkkeli on yhdistänyt voimansa ja ajaa yhteisiä nuorille tärkeitä asioita. Tässä suhteessa mallia voisivat ottaa myös aikuisten hallinnoimat organisaatiot.

Yhteinen tapaaminen jatkui Inarin NuVan edustajien osalta vielä parin tunnin ajan Vintillä, jonne Tuomas halusi tutustua.

Ai niin. Siinä Kultahovin ja Vintin välissä pistäydyttiin Sajoksessa Saamelaisnuorten Taidetapahtuman avajaisissa. Se on tapahtuma, joka ei jätä kylmäksi eikä petä ikinä. Nuori Kulttuuri on itsessään hieno kokonaisuus, mutta Saamelaisnuorten taidetapahtuma se osana on edelleen ihan omaa luokkaansa. Se syntyi aikanaan 1980 –luvun alussa ns. tosi tarpeeseen, saamenkielen, kulttuurin ja nuorten itsetunnon nostamisen sekä kohtaamisen foorumiksi. Ulottuvuus on kannatellut tapahtumaa jo kolmen vuosikymmenen ajan.

Eduskunnan puhemiehen tapaaminen, Inari 9.4.

NuVa on tavannut ministereitä ja kanistereita, mutta eduskunnan puhemies on nähty lyhimmillään lehteriltä suureen istuntosaliin. Vaan nytpä on asia toisin kun Pohjois-Lapin maakuntakierroksella ollut Maria Lohela piipahti yhdessä Savukoskelta kotoisin olevan kansamme edustajan Eeva-Maria Maijalan kanssa myös Vintillä.

Arvoisa puhemies oli saanut vinkin siitä, että Inarissa on vilkas NuVa ja halusi todeta asian ihan omakohtaisesti. Siistiä…

Olikin tosi miellyttävä lauantai-illan tunti. Vieraat olivat aidon kiinnostuneita pohjoisten nuorisovaikuttajien toiminnasta. Toki Inarin NuVa pyysi paikalle myös naapurinuorisoneuvoston uunituoreen puheenjohtaja Lauran ja ihan yllättäen juttu kiertyi myös Pohjosen Vinkkelin menneeseen yhteistyöhön ja ennen kaikkea loppuvuoden suunnitelmiin.

Minusta tuntuu, että eduskuntaporukka oli vaikuttunut. Vaan niinpä olivat alueen nuoretkin. Mahtavaa.

Homma näimmä ohjaa jo itse itseään ja Suunnitelma jyrää eteenpäin kuin juna.

Ai niin: mikä se onkaan? Se juna…

Skoeoe