sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Kouluyhteistyön tarve....




Tieto Rovaniemellä pidetyiltä Lapin lastensuojelupäiviltä kertoi taannoin kuinka ansioitunut tutkija ja rakenteita ravistelevista kannanotoista tunnettu Martti Rimpelä oli taas ottanut kantaa. Ennaltaehkäisevän työn tehokkuudesta ja pirstaloituneesta palvelurakenteesta huolestunut Rimpelä oli todennut mm., että kouluihin pitäisi sijoittaa lisää nuorisotyöntekijöitä ja muita yhteisölliseen toimintaan suuntautuneita ammatti-ihmisiä.

Kannanotto ei alan ammattilaisia yllätä. Suomalaisen nuorisotyön kehittämiskeskusteluissa kouluyhteistyö on ollut jo kotvan aikaa keskustelun keskiössä. Sinällään kyse ei ole uudesta asiasta. Kaikenlaista on kehitelty: uusia seiskoja on Inarissakin ryhmäytelty yläkoulujen, Vasatokan, seurakunnan ja kunnan nuorisotyön hyvällä yhteistyöllä, nuorisotyöstä on osallistuttu vanhempainiltoihin, on tiedotettu kouluilla sekä oltu yhteistyökumppanina kutosten loppukevään niveltämisviikon järjestelyissä ja niin edelleen.

On myös muistettava, että arjen nuorisotyössä jokainen nuorisotoimiston työntekijä on jo pitkään toiminut koulujen suuntaan. Painopiste tässä on ollut yläkouluissa. Kymmenessä vuodessa on edetty harppomalla: tarve on lisääntynyt, yhteistyö myös alakouluihin on kehittynyt ja kaikki tunnustavat sen, että kysehän on samoista lapsista ja nuorista.

Kyse ei toki ole vain koulusta: moniammatillinen työote ja erilaiset yhteiset tavat tarkastella asioita ovat kehittyneet todella paljon 2000 -luvulla ja hyvä niin. Tässä on tietysti ollut ja on edelleen omat haasteensa kuten ajankäytön mahdollisuudet.  Erityisen haastavaa on se miten yhteistyötä tehdään aidon yhdenvertaisesti, kummankin tahon lähtökohtia kunnioittaen eikä niin, että nuorisotyöntekijästä tulee joku opettajainhuoneen jatke: välituntivalvoja, monisteiden jakaja tai käytävävahti

Ero nykyisen koulukeskustelun ja aiemman välillä on siinä, että nyt pyritään rakenteelliseen yhteistyöhön, tavoitteellisesti sisälle kouluun. Nuorisotyön näkökulmasta kyse on myös siitä, että mennään sinne missä nuoret ovat. Tässä ulottuvuudessa kouluyhteistyö on sukua verkossa tehtävälle nettinuorisotyölle tai vaikkapa niille kokeiluille, joita lähinnä isot kaupungit ovat tehneet luodessaan nuorille kohtaamispaikkoja kauppakeskuksiin. Isoista puheenollen: maan suurimpien kaupunkien nuorisotyön verkosto, Nuorisokanuuna, on pitänyt koulujuttua niin tärkeänä, että siellä on resurssoitu työmuodon tutkimukseen, koulutukseen ja kehittämiseen erityisen kehittämisprojektin muodossa.

Ratkaisut Inarin tyyppisissä kunnissa nousevat ensisijassa arkitodellisuudesta ei projekteista. Erilaiset selvitykset ja tutkimukset ovat myös kertoneet oppilaiden näkemyksen: opetus on hyvää, mutta meitä ei kuulla eikä meistä olla tarpeeksi kiinnostuneita, oppimistuloksista niinkin. Jo vuonna 2006 tämä tuli esille voimakkaasti nuorisovaltuuston antaessa lausuntoa lasten ja nuorten päihdestrategiaan. Lausunnossa NuVa vetosi siihen, että nuorilla on kova luotettavan aikuisen kuuntelijan tarve ja se esitti, että kuntaan tarvitaan koulukuraattori. Valtuustosalissa käytiinkin kipakkaa keskustelua asiasta. Kuraattoria ei saatu, mutta joitakin järjestelyjä viriteltiin kumminkin.

Inarissa on vallalla sama suuntaus, kuin muualla maassa: lukion vetovoima on hiipunut ja ysiltä lähdetään aiempaa enemmän ammatilliseen koulutukseen. Saamelaisalueen Koulutuskeskus on hyvä paikallinen vaihtoehto, mutta usein ysiltä lähtö merkitsee myös paikkakunnan vaihtamista.  Edellisestä seuraa se, että nuorisotyönkin pitää entistä enemmän toimia aiempaa varhemmin. Yläkoulu alkaa siinä tarkastelussa olla se viimeinen tilaisuus aloitella.


Inarin nuorisotyössä edellinen on merkinnyt sitä, että olemme suunnanneet toisen etsivän aikaa kouluilla tehtävään työhön. Kun mietitään kunnallisen nuorisotyön perustelua nuoria varhain luovuttavien reunaseutujen kuntien näkökulmasta, on keskiössä yksinkertainen, mutta haastava tehtävä: nuoren itsetunnon vahvistaminen. Se tehdään niillä menetelmillä, jotka ovat nuorisotyön keskeistä osaamisaluetta. Tällöin puhutaan nuoren kohtaamisesta sekä yhteisöllisestä ryhmätoiminnasta ja osallisuuden edistämistä. Suomalaista koulua on syytelty suorituskeskeisyydestä ja yhteisöllisen otteen puuttumisesta verrattuna vaikkapa naapuri Norjan vastaaviin. Siis sieltä löytyy mahdollisuuksia ja tarvetta.

Miten temppu tehdään? Ei tietenkään yksipuolisella päätöksellä vaan molemminpuolisen tahdon tuloksena. Oleellista on lisäksi, että etsivälle löytyy koulusta työpari ja paikka missä toimia.

Inarissa astuttiin iso askel keväällä 2011, kun peruskorjatun Inarin koulun yhteyteen saatiin kauan toivottu nuorisotila Vintti. Keskusteluyhteys on luonteva, kun ollaan valmiiksi kouluyhteisön sisällä ja kun välit opettajahuoneen sekä nuorisotoimiston kesken ovat perinteisesti hyvät. Sen pohjalta on hyvä kehitellä oppilaiden kohtaamista sekä miettiä erilaisia kohdennettuja toiminnallisia juttuja.

Ivalossa on edistytty myös. Enpä olisi uskonut, että ihan heti menen täällä uuteen nuorisotyöhön tarkoitettuun tilaan. Tammikuun lopulla kävi niin, kun yläasteella vietettiin etsivä Ronjan työpisteen Nurkan avajaisia. Tilaa oli tuunailtu jo pitkin viime syksyä.  Ronjalla oli mukana maalaamassa, kalustamassa ja viihtyistämässä tilaa parisenkymmentä tuki- ja muuten vaan innokasta oppilasta. Osallistava metodi on tuttu jo 1980 -luvun alusta, jolloin samalla tavalla touhuiltiin yläasteen liepeillä olevaan väestönsuojaan legendaarinen Pommari, inarilaisen nuorisotilatoiminnan pioneerimesta, sekä nykyisen nuorisotila Stönön ensimmäinen kehitysversio toisaalle Ivalojoki rantsuun. Perinne elää, siistiä...

Aika mukavastihan Nurkka on otettu vastaan, kävijöitä riittää. Nurkkaa ja Pommaria yhdistää yksi muukin juttu: kummassakaan ei ole ikkunoita, joista luonnonvalo pääsisi häiritsevästi sisään.

Hyvältä näyttää siltikin...

Mietiskelee
Skoeoe

 

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Sámenuoraid konfereansa - saamelaisnuorten konferenssi




Osallistuin konferenssiin. Tällä kertaa ei tarvinnut matkata Inaria etäämmälle. Saamelaiskäräjien Nuorisoneuvosto piti Sajoksessa saamelaisten kansallispäivän merkeissä kaksipäiväistä tapahtumaa, jonka teemana oli suvaitsevaisuus ja identiteetti.

Konferensseilla on piristävä vaikutus. Niissä tapaa vanhoja tuttuja sekä kohtaa uusia kiintoisia persoonia. Tällä kertaa jälkimmäisen ruumiillistuma minulle oli Seida Sohrabi, Suomen kansalainen ja kurdi, joka aisaparinsa Veeti Nevalan kanssa piti erinomaisen puheenvuoron vihapuheista, niiden tunnistamisesta ja niihin suhtautumisesta. Jututin Sohrabia myös Radio Inarin tarpeisiin. Nuoren naisen arjen elämästä löytyi myös omat, vähemmän suomalaiskansallista ajattelua mairittelevat kokemukset: "vitun neekeri, mene kotiin..." Ja sitä linjaa...

Vihapuheesta ja suvaitsevaisuudesta keskusteleminen on enemmän kuin paikallaan. Erilaisten yhteiskunnallisten kipukohtien kuten työttömyyden ja ulkopuolisuuden lisääntymisen sekä kasvaneen maahanmuuton yhdistelmä on luonut maaperää rasististen mielenilmausten kasvulle. Samaan nippuun maahanmuuttajien kanssa päätyy myös muita vähemmistöjä sekä erilaisuutta.

Vastenmielistä tässä kaikessa yhdenvertaisen ajattelun polkemisessa on se, että sitä harjoitetaan systemaattisesti ja äänekkäästi myös poliittisessa toiminnassa, yhteisten asioiden äärellä. Heillä, joilla on valtaa ja julkista näkyvyyttä, on kaikissa valtaa käyttävissä instituutioissa myös vastuu sanomisistaan ja tekemisistään. Sitä ei pois selitetä edes sillä, että valtakirja on saatu samanmielisiltä äänestäjiltä. Tänään sunnuntaina tuli taas kerran osoitus muusta: kansansuosiota nauttivan puolueen arvostaman kansanedustaja Jussi H:n maakuntamatka Lieksaan oli muuttunut käsirysyksi. Kun tämmöisestä tulee vaikkapa puolueen sisälle vakiintunut ja hyväksytty tapa, ollaan kyllä sananvapauden väärinkäytön tiellä.

Sajoksessa kuultiin myös monikielisyysneuvoja Markus Lyyraa, joka kertoili Ruotsin saamelaisnuorten tilanteesta pohjana kirkon lapsi- ja nuorisotyössä tehty kartoitus. Karu yhteenveto, joka kertoi koruttomasti tilanteen naapurissa oleva vaikea: rasismia, itsemurhia, juurettomuutta...

Tuota selvitystä vastaan oli hyvä todeta konferenssinuorten pikakyselystä löytyneitä kokemuksia. Juuri kukaan ei kertonut itseensä kohdistuneista suoranaisista vihapuhekokemuksista. Nimittelyä ja vitseilyä kylläkin. Kartoitus vastaa omaa kenttätuntumaa. On toki niin, että vitseilyn ja syrjivän kuittailun osoittaminen vihapuheeksi tai rasismiksi on tosi vaikeaa, kun yleistä kiusaamista Kiva koulu -kampanjoinnista sekä muusta puuttumisesta huolimatta esiintyy kumminkin jossain määrin. Tärkeätä on kuitenkin jatkaa kaikkea kiusaamisen ja syrjinnän vastaista työtä. Kiusaamisvapaa Inari on luultavasti myös antirasistinen Inari. Siinä selkeä tavoite kaikille....

Seida Sohrabi muuten muistutteli siitä, että syrjintää esiintyy myös vähemmistöjen sisällä. Vähemmistö voi myös käsitellä enemmistöä tavalla, josta yhdenvertaisuus on etäällä. Perjantaina käyty lyhyt keskustelu pureutui siihen: etelän riuku... Kunnioitusta vai epäystävällistä nimittelyä. Näitä sopii jokaisen tykönään pohdiskella

Tulevaan katsova paneeli

Perjantaina Sajoksessa istui nuorten aikuisten paneeli, jossa syväluotailtiin identiteettiin liittyviä inhimillisiä ulottuvuuksia.

Olipahan mahtava keskustelu. Nelihenkinen panelistiporukka katsoi luottavasti tulevaisuuteen. Se uskoi saamenkielen elpymiseen ja saamelaisnuorten itsetunnon kasvuun. Se tunnisti ongelmia, jotka liittyvät vaikkapa siihen, että noin 70 % saamelaislapsista ja -nuorista asuu ympäri maata, ulkopuolella saamelaisalueen. Läänintaiteilija Tanjan sanoin: "Tiesittekö, että Helsinki on Suomen suurin kolttakylä?" Vanhojen kiistojen jatkuvaan veivaamiseen nelikko ei uskonut. Porukan itsetunto oli riittävä kova siihen, että se halusi katsoa eteenpäin...

Harmitti hivenen yksi tällaiselle hienolle tilanteelle tosi tyypillinen piirre: nuorten asioista keskustelevat nuoret sekä nuorten parissa työtä tekevät persoonat. Paneelikeskustelu olisi ollut oivallista kuultavaa myös emokäräjien jäsenille. Siinä nuorisoneuvostolle tavoitetta jatkoon. Meillä meni lähes 10 vuotta, kun saatiin kunnanvaltuutetut ja johtavat viranhaltijat samaan valtuustosaliin nuorten kanssa pohtimaan nuorten hyvinvointiin liittyviä asioita. Tämän idean saa vapaasti varastaa... Töitä se vaatii, mutta vaiva palkitaan ihan takuulla.

Tuossa paneelissa istui muuten yksi, joka tunnusti olevansa kiinnostunut joskus saamelaiskäräjävaalien ehdokkaaksi. Inarin Mikke on tuttu mies muutaman vuoden takaa. Etelässä opiskeleva Mikke on Inarin nuorisovaltuuston jäsen takavuosilta ja kiinnostus yhteiskunnalliseen toimintaan on selvästi lisääntynyt. Hienoa, on syytä toivottaa hänelle menestystä valitsemalleen tielle. Muille panelisteille Tanjalle, Martalle ja Aslak-Uulalle voisi esittää pyynnön, että tarkistaisivat kantaansa... Näin, vaikka asiahan ei minulle kuulu.

Jututin myös Kaisaa, saamelaiskäräjien nuorisosihteeriä. NuNen toimikausi vaihtuu piakkoin ja oli kiva kuulla, että uuteen neuvostoon on hakeutunut runsaasti nuoria. Edustus  kaikista kieliryhmistä ja eri kunnista sekä citysaamelaisista on turvattu. Mahtavaa... Nuoret tekevät lopulta sen mihin minun ikäluokkani ei pysty: muutoksen...

Kaisa oli tyytyväinen myös parin viikon takaiseen Lapin nuorisofoorumiin. Itse en ehtinyt paikalle kuin murmanskilaisten ja altalaisten ystäviemme osuuteen, mutta saamani palaute foorumista on ollut hieno. Porukkaa oli paljon ja nuorten puhe oli pääosassa. Luulen, että kyseessä oli yksi foorumin 10-vuotisen historian hienoimmista tapaamisista.

Siistiä oli, että tuota Lapin nuorten osallisuusryhmien kokoontumisajoa isännöivät hyvässä yhteistyössä saamelaiskäräjien nuorisoneuvosto ja kuntamme nuorisovaltuusto. Sillä tiellä on syytä jatkaa niissä asioissa, jotka näitä osapuolia yhdistävät. Niitä löytyy takuuvarmasti ja hyvä niin. Nuorten hyvinvointi on tulevaisuuden näkökulmasta se ykkösjuttu olipa nuori saamelainen, suomalainen tai maahanmuuttaja, ihminen alueella...

Mietiskelee

Skoeoe

 

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Nuorisotyön kevättä - springtime of Inari municipal youthwork: osa I - part I

Nuorisotyön kevään 2014 tiedote on valmistunut ja jaossa mm. tiloilla, tapahtumissa....

Tässäpä puolikas tiedotetta, lisää seuraavassa päivityksessä...










maanantai 20. tammikuuta 2014

Nuorisokeskus Riutulassa 20 vuotta - Vasatokka 10



Nuorisokeskus Vasatokalla on kiintoisa lapsiin ja nuoriin liittyvä historia. Sairaanhoitaja Naimi von Bonsdorff osti 1903 Riutulan tilan Mattuksen suvulta, lahjoitti sen Nuorten Naisten Kristillisten Yhdistysten Liitolle, joka testamenttiin sisältyneen ehdon mukaan käynnisti 1907 siellä lasten turvakotitoiminnan.

Kuuluisa Riutulan petäjä on maakellarin ohella niitä harvoja asioita, joita vanhasta Riutulasta on jäänyt jäljelle. Sen mikä saksalaisilta jäi polttamatta purki NNKY-liitto 1960 -luvun lopulla, kun lastenkodin uusi päärakennus valmistui. Kovin pitkään uusi ratkaisu ei toiminut. Lastenkodin tarve tuli tiensä päähän 1978, jonka jälkeen NNKY -liitto vuokrasi tilat Saamelaisalueen Koulutuskeskukselle sekä vuokra-asunnoiksi.

Suomessa ryhdyttiin vuoden 1975 ETYK -kokouksen inspiroimana etsimään paikkoja, jotka palvelisivat paitsi valtakunnallisesti, niin myös edistäisivät Euroopan nuorten liikkuvuutta. Näitä paikkoja kutsutaan nykyisessä nuorisolaissa valtakunnallisiksi nuorisokeskuksiksi, joista ensimmäiset käynnistivät toimintansa jo 1980 -luvulla. Samaisen vuosikymmenen alussa silloinen Lapin lääninhallituksen nuorisolautakunta etsi tarmokkaasti sopivaa kohdetta Suomen saamelaisalueelta.

Joskus 1982 tai -83 ajeltiin niissä merkeissä pikku porukoissa ympäri Pohjois-Inaria: Partakon ja Riutulan koulut, Menesjärven koulun asuntola... Muistan kun käytiin Partakossa. Koulun seinään nojasi koko oppilaskunnan suksikanta, hellyttävä näky: kahdet lyhyet ja yhdet hiukan pitemmät. Loppu häämötti, suksipareista kahdet oli opettajan lapsien, henkilökuntaa löytyi tuplamäärä oppilaisiin nähden.

Eipä tullut Partakosta nuorisokeskusta, matkailuyritys kumminkin. Sillä reissulla oikeastaan ainoa mikä nousi esiin vakavasti oli Riutulan entinen lastenkoti. Siitä havainnosta alkoi pitkä prosessi, joka työllisti monia, minut myöhemmin päätoimiseksi projektisihteeriksi.

Taisi olla 1987, kun NNKY -liitto käytännössä lahjoitti Riutulan tontteineen yhden markan kauppahinnasta Inarin kunnalle. Koruton, mutta juhlava toimitus tapahtui Lapin Tuvassa ja taisin olla kaupanvahvistajan kutsuma toinen todistaja. Tuolloin oli jo selvää, että kohdetta haetaan opetusministeriön keskussuunnitelmaan ja siltä pohjalta lahjoitus onnistui samoin kuin NNKY:lle aikanaan myönnettyjen investointiavustusten siirto uusia tarkoitusperiä varten.

Melkoista touhua ne vuodet ennen keskustoiminnan käynnistymistä kesäkuussa 1994. Siinä oppi yhtä sun toista: suomalaisen julkisen nuorisotyön koko koneiston toiminnan, lobbaamisen, verkostojen luomisen, tutustui runsain määrin poliitikkoihin, virkamiehiin, rakennussuunnittelijoihin, hyvään ruokaan, matkustamiseen. Lopulta siinä oppi myös omat rajansa: käytiin äärellä enkä tämän päivän tiedon perusteella takuulla alkaisi uudestaan.

Riutulan mukaan saaminen valtakunnalliseen ohjelmaan ei lopulta ollut kovin merkillinen suoritus: Lappiin haluttiin kohde ja se oli riittävän etäällä sekä erilainen muihin verrattuna. Ironista kyllä rakentamisen käynnistymiseen vaikutti 1990 -luvun alun lama. Lopulta rahoituksen irtoaminenkaan ei ollut kovin merkillinen suoritus: matkailurakentaminen hiipui Saariselällä ja yhtäkkiä liikkeellä oli runsaasti työllistämisrahoja julkisiin investointeihin. Ankarassa kilpailutilanteessa urakat laskettiin alakanttiin. Se oli rakennuttajan ja rahoittajan Win, mutta rakentajalle useassa tapauksessa Lose.

Nuorisokeskuksen ykkösvaihe maksoi jotain 12 mmk ja ratkaisevaa oli Lapin Työvoimapiirin kautta saatu työllistämisraha. Sille kynnyskysymykseksi tuntui olevan keskuksen nimi. Samaan aikaan kun puhuttiin Riutulan lastenkodista, ylläpidettiin lähistöllä vanhainkotia Toivoniemessä. Työvoimapiirin silloista legendaarista päällikköä asetelma ei miellyttänyt: "Saatte rahat kunhan vaihdatte nimen..." Alkuvuosina keskus tunnettiinkin sitten Nuoriso- (tai erä-)keskus Inarina.

Rakentamista haastavampaa oli toiminnan organisoiminen. Nuorisokeskuksissa oli jo tuolloin käytössä lukuisia eri vaihtoehtoja; kunta, säätiö, osakeyhtiö... Riutulan osalta päädyttiin omanlaiseen ratkaisuun: Metsähallituksen Ylä-Lapin Luonnonhoitoalue vuokrasi keskuksen kunnalta keskustoimintaa varten. Opetusministeriö hyväksyi järjestelyn osin varmaan siitäkin syystä, että koko järjestelmässä haluttiin kokeilla erilaisten organisaatiomallien toimivuutta.

Järjestelyssä oli runsaasti mahdollisuuksia erityisesti siksi, että  Metsähallituksella on ja oli paljon  kokemusta ja osaamista luonnon virkistyskäyttöön liittyvässä rakentamisessa. Sillä oli lisäksi hallussaan autiotupia ja mökkejä ja se vastasi seudun kalastus- ja metsästyslupa-asioista. Kun nuorisokeskuksen kaikessa toiminnassa luonto on keskeinen osa kokonaisuutta, oli lähtökohta oivallinen.

Kaikkien maan nuorisokeskusten alkutaipaleisiin liittyy runsaasti haasteita ja hankaluuksia. Toiminnan vakiintuminen vie aikansa ja toiminnan aloittajien tie on raskas. Saattaa olla, että Metsähallituksen kärsivällisyys loppui. Voi olla, että järjestelyn päättymiseen vaikuttivat myös Metsähallituksen ja sen Villin Pohjolan alituiset organisaatiomuutokset. Oli vähän sellainen olo että Metsähallitus toimi liian leveällä rintamalla eikä senkään takia koskaan kyennyt keskittymään nuorisokeskuksen toimintaan riittävästi.

Käyttövuorokaudet nousivat alussa mukavasti, mutta vuosina 2002-03 niissä tapahtui ratkaiseva takapakki ja järjestely purettiin, kunta perusti osakeyhtiön ja Nuorisokeskus Vasatokan aika alkoi tammikuussa 2004.

Kymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon: henkilökunta on nelinkertaistunut, käyttövuorokaudet ovat nousseet yli maagisena pidetyn 10.000 majoitusvuorokauden, Vasatokka on maakunnallisesti ja paikallisesti merkittävä nuorisotyön yksikkö ja yhteistyökumppani, nuorisovuorokausien osuus kokonaisuudesta on korkea, paikalla on kansainvälistä tunnettavuutta... Pitkän listan jatkeeksi voisi kirjoitella koko joukon perusparannus- ja uudisrakentamiskohteita, mutta olkoon...

Monet ovat matkan varrella epäilleet onko tällainen mahdollista. Eikä ihme, haasteet ovat edelleen kovat eikä mikään ole itsestäänselvää: pärjääminen vaatii kovaa duunia.

Vasatokan sijainti on sekä etu että haitta. Toimintaa vaikeuttaa kahden m:n syndrooma: matkustaminen ja maksaminen. Sinällään alkaa toki olla tiedossa se, että ilmaisia lounaita ei ole, joku maksaa lopulta aina kaiken. Siltikin kun matkustaminen on arvokasta, tuntuvat kohtuullisetkin hinnat suurilta.

Vasatokka on kunnan nuorisotyölle merkittävä yhteistyökumppani. Monenlaista on tehty ja kun keskuksen rooli on ensisijassa kansallinen, kansainvälinen ja maakunnallinen, on yhteiset jutut pääosin rakenneltu siltä pohjalta kuitenkin niin, että paikallisille nuorille ja nuorisotyöläisille on oma sijansa hankkeissa.

Viikonlopun 24.-26.1.2014 Rajarockin 25 -vuotisjuhlakonsertin ja Lapin nuorisofoorumin yhdistelmä onkin eräänlainen tuon yhteistyön historian pienoismalli: mukaan niin paljon nuoria, yhteistyökumppaneita ja muuten vaan toiminnalle tärkeitä ihmisiä ja tahoja kuin taloon mahtuu.

Samaan pakettiin ajoittuvat juhlivan Vasatokan synttärit sekä uuden monitoimisalin avajaiset.
Kutsu on kuultu, jo nyt on tiedossa, että runsaat 100 henkeä kansoittaa keskuksen noina päivinä.
 
Siistiä.....
 
Toivottavasti myös paikalliset liikkuvat lauantain konsertissa. Tuleepa tutuksi uusi keskuksen liikuntasali.
 
Ai niin. Voihan se olla, että uusi monitoimisali syntyi niin sanotusti viime hetkellä. Tilan tarve sinällään on ollut ilmeinen jo pitkään. Onneksi siihen löytyi rahoitus, tänä vuonna olisi voinut olla haastavampaa
 
Miettii
 
skoeoe
 
 
 

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Rajarock - Graniza rock - Gränserock, 25 years rocking...



I'm not sure but I think our Rajarock event is maybe the oldest rockfestival still existing in Lapland. It was August 1989 in Utsjoki village when we started this event. During it's whole history it has been a possibility for rockers 14 - 19 years old to have an international possibility for a gig and for training powered by professional musicians.

Time flies: we've the celebration year in 2014. In fact I had the feeling that the Tornio - Haaparanta event last October was the last one ever. Anyway we thought that at least one more time with a celebration concert together with opening ceremonies of Vasatokka new sportshall and 10 year anniversary events. So we'll have the showtime saturday 25th of January 18 - 23 pm at Vasatokka Youth Center in Riutula village.

After the start in Utsjoki there has been 18 Rajarocks, with about 120 different bands, with all kinds of rockstyles, with unforgettable experiences, with customformalities, with all... Originally the event was ment for border area between Norway - Finland but since 2002 we've been in all four Barentsian countries and it's really cool. All Rajarocks have been good ones. Lots of stories. Maybe easiest to remember is Apatity in 2003. Really cool...half a day at Russian customs, some cultural shocks, heavymetal style and big audience, everything... Musically it is easy to go back to Burning churches at a christian camp center -feelings in Västre Jakobselv Vadsö 2005.  And so on...


The feedback from youngsters has always been the same: yes, more... This has been maybe the reason to continue. Of cource the main problem after the first years has been especially how to get money.

We got a kind of extra years to continue via Enpi Kolarctic supported Connecting Young Barents Project. What happens after this year? Nobody knows. I think that after concert, we'll have a meeting with our network and discuss about this issue. It would be pity to give up, I think. Our nework to all distances functions really well at the moment...

But first we have to enjoy the Vasatokka evening, long concert with eight bands. Cool... Here something about the bands in beforehands...


There is a kind of paradise on earth for young rockers called Huset in Alta. Huset is our partner when speaking about CYB -Project like Youth House Mr. Pink and Socium+ in Murmansk. Huset creates lots of bands. At this youth house four young men, who has got influence via Metallica, Iron Maiden and Slayer, established a couple of years ago a band called Iron Bound. To be seen...

Whar happens if there isn't any band, though there is a need for it? Band has to be gathered. Our Osallisuusorkesteri is a group like that. What unites the youngsters, in addition to music, is that all they belong to Inari municipality youth parliament. All live in different places of Inari area and this group has never played together. Interesting to see what's going to happen.

                                                            
There will be a lot of punk. The Boobs from Murmansk and 3AK HC from Tornio. Once You see them on stage, You'll always remember. When they start: in 30 seconds You have Your opinion...

Third punk group is a kind of speciality. Etulinja (The front line) is a group, which appears like the fenix bird, when needed. Only Miku, the absolut crazy Tornio youth worker, is the one and only original. All the other players just join the party. Now we'll have Etulinja with two singers and one bassplayer from Tornio and Juuso "Gary Moore of Saitajaervi" and Pekka "Charlie Watts of Inari village". Really cool, Tornio-Inari youth work co-operation is on a really high and developed level. Even a common band.

Sàmi music is a must in Inari. Maybe the hottest name at the moment is rapper Ailu Valle. He is famous and known about his lyrics which say the things straight. Mostly they deal with nature and the situation in society. Ailu will have on stage the background group Trio Boogiemen. Two of the guyes, guitarhero Oula and bassplayer philosopher Juho,  are known as the Inari part of SomBy rockband. This will be nice to listen...

(The 2nd Best, kuva: Jussi Hellsten) 
 
Those persons who followed Inari rocklife in the beginning of 2000 century maybe remember   names The Bloom and Concks. These groups are a kind of background to The 2nd Best because Ruotsalainen brothers and Jopi the bassplayer have been or they still are members in all these. These days young men have their gigs in Helsinki area. This gig is for them the second one to their roots. At Pajarock in 2010 the group had a big success. So worth to be seen...
   


Eighteen events in four countries need a couple of responsible organizators and effective network: Musikkråd i Finnmark, Studiefrämjandet Haparanda, Arts Council of Lapland, Barents Co-Operation Office Byco Murmansk, Tornio and Inari municipal youth works, Utsjoki youth work,Youth Center Vasatokka, CYB partners in Alta and Murmansk, Tornio Musichouse, Ungdomens Hus Station Haparanda, Regional youth work of Lapland Area, Murmansk Regional youth committee, Culture Palaces in Apatity and Polarnye Zor....
 
Lots of background persons too of cource. Too long list to write it here. Maybe two names: regional artist Juha Söder (ex) and Hannu Raudaskoski (on duty). These guyes have taken care about workshops at events. Guidance for youngsters has been an important part of concept.
 
That's why it's clear that in the concert the teachers have their own band called Special Guests. Cool and nice...
 
All this worth to see... And one thing is clear: there won't be a concert like this in Inari for a long time... So take it now...
 
Skoeoe

 
 
 

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Lapin nuorten osallisuusryhmien kokoontumisajot Inariin...



Tammikuu on normistikin kiihkeä... Nyt saadaan todellinen lentävä lähtö, kun lisäpotkua tarjoilee viikonlopun 24.-26.1. valmistelut. Inarissa tapahtuu silloin: Skabmagovien ohella on tuhti paketti nuoriin ja nuorisotyöhön liittyviä juttuja sekä kirkonkylällä Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa että Muddusjärven etelärannalla Nuorisokeskus Vasatokassa. Ratkaisu on tietoinen: ollaan haluttu yhdistää monta asiaa toisiinsa, jotta saadaan talo (Vasatokka) ns. täyteen ja kokoon nuoria sekä nuorisotyöläisiä eripuolilta Lappia, Suomea ja naapurimaita.

Vasatokan monitoimisalin avajaisten ja 10 -vuotisjuhlien yhdistelmään ja RajaRockin 25 -vuotisjuhlakonserttiin palaan blogissa vielä ennen show timea. Aloitetaan viikonlopun markkinointi Lapin nuorisofoorumista.

Foorumi on maakunta-ajattelussa aikamoinen myönteinen nuorisotyön kummajainen kuten niin moni muukin juttu Lapissa. Se on lappilaisten nuorisovaltuustojen kokoontumisajo ja keskustelukanava. Se on Suomessa ainutlaatuinen maakunnallinen mahdollisuus, joka vietti omia kymmenvuotisiaan lokakuussa 2012. Käytännön aloitti aikanaan Lapin lääninhallituksen nuorisotoimi, joka läänien lopettamisen  myötä siirtyi osaksi Lapin Elinkeino, liikenne- ja ympäristökeskusta, tuttavallisesti ilmaistuna: se meni Elyyn.


Foorumi on vetänyt vaihtelevasti porukoita. Näppituntuma on se, että osallisuus on ollut aika keskittynyttä ja peilannut Lapin todellisuutta: missä toimitaan, sieltä osallistutaan. Foorumi on merkinnyt ensisijaisesti Rovaniemen matkaa, joskin muualle Lappiin on poikettu ainakin vuosina 2006 (Inari: Vasatokka) sekä 2007 (Sallatunturi). Tässä on ehkä se toinen rajoittava tekijä: vaikka foorumi onkin nuorten, ei nuorisotyöntekijöiden, niin en ole itse ollenkaan innostunut ajatuksesta lähettää kahta alaikäistä keskenään kunnan edustushommiin Rovaniemelle tai mihinkään muuallekaan. Jonkun aikuisen se sitoo pitkään lauantaihin tai viikonloppuun.

Ainakin meillä Inarissa ja luullakseni muissakin aktiivisissa kunnissa nuoret ovat pitäneet foorumia tärkeänä, vaikka sen tarpeesta ja tulevaisuudesta onkin ajoittain keskusteltu ja veikkaanpa, että kohta pohdiskellaan lisää. Nuorisofoorumi matkaa siis Inariin. Aloite tästä tuli jo kotva sitten Saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston edustajilta ja foorumi saa arvoisensa ympäristön, kun sitä istutaan Sajoksen Soljussa, Suomen saamelaisten parlamentin istuntosalissa.


Saamelaiskäräjät (aiemmin Saamelaisvaltuuskunta) oli pitkään lakisääteinen päätöksentekoelin, jolta puuttui nuorten kuulemisjärjestelmä. Toki Suomen Saamelaisnuoren yhdistys (SSN) hoiteli kauan ja ansiokkaasti asioita, mutta kun käräjillä on saamelaisten puolella virallinen mandaatti lausua, oli puute ilmeinen. Vuosien 2008 - 09 aikana toteutettiin hanke, joka lopulta 2011 muutti tilanteen. Käräjien yhteyteen syntyi nuorisoneuvosto, joka on lyhyen historiansa aikana ehtinytkin moneen. Tahti on ollut sivustaseuraajan näkökulmasta lähes hengästyttävä, mikä kertoo osallisuusjärjestelyn syntyneen tosi tarpeeseen.

Keskusteltuani käräjien nuorisosihteerin ja nuorten saamiparlamentaarikkojen kanssa olen tietoinen siitä, että yksi NuNen kiireellinen asia on jakaa oikeaa tietoa saamelaisista. Kun rahoitus ei ole vielä hoitunut Norjan esimerkistä haettuun ja kouluilla toteutettavaan Offelas -hankkeeseen, on käytettävä muita kanavia. Foorumi on yksi hyvä keino, sillä perustiedoissa on aukkoja Lapissakin.

Saamelaiskäräjien nuorisoneuvosto on melko edistyksellinen: emokäräjät on antanut sen edustajalle pysyvän läsnäolo-  ja puheoikeuden sekä käräjien yleiskokoukseen että hallitukseen. Tästä ja muusta paras paikka kuulla on Inarissa, sillä kun ollaan siellä, ollaan saamelaiskulttuurin kovassa ytimessä.

Ja kun ollaan Inarissa, foorumi kuulee myös toista isäntää. Inarin NuVan teemana on Kuinka meitä kuullaan, kokemuksia NuVa -toiminnasta Inarissa. Käräjien ja kunnan nuorisoparlamentit ovat toimineet valmisteluissa hyvässä yhteistyössä, jossa olisi totta puhuen opiksi otettavaa emovaltuustoille.


Foorumissa kuten Lapin nuorisotyöntekijöiden työkokouksissa on useasti puhuttu Barentsin yhteistyöstä. Puheet ovat tupanneet jäädä aika etäisiksi, konkretia on puuttunut. Foorumin kanssa samana päivänä myöhemmin soitetaan RajaRockin 25 -vuotisjuhlakonsertti. Sen myötä Inariin tulee yhteistyökumppaneita Altasta ja Murmanskista. Olemme sopineet ystäviemme kanssa siitä, että heidän nuoret esittelevät toimintojaan. Niinpä foorumille tarjotaan tilannekatsaus nuorisodemokratian toimivuudesta Altassa ja mainiossa nuorten talo Husetissa. Foorumi kuulee myös murmanskilais-nuoria siitä miten pyörii nuorten itsensä hallinnoima venäläinen nuorisotalo Mr. Pink. Siistiä...

Muustakin puhutaan, mutta tässä se mitä pohjoinen tarjoaa toivottavasti runsaslukuisalle foorumiväelle. Foorumiin kuten koko viikonloppuun pätee kyllä se, että ihan heti ei toistu...


Foorumikutsusta tehtiin hiukan totutusta poikkeava. Ensimmäinen versio syntyi joulukuussa. Kutsua piti päivittää. Uusi vuosi ja uudet organisaatiot. Foorumin kutsui koolle Lapin ELY-keskus, mutta tammikuun versioon logo piti vaihtaa. Toteuttajana onkin Lapin AVIn (aluehallintoviranomaisen) nuorisotoimi.

Joulukuussa 2009 bloggailin iloisista hautajaisista, kun osallistuin Vasatokan toimitusjohtaja Mikan kanssa viimeiseen Lapin lääninhallituksen järjestämään työkokoukseen. Toivoin tuolloin, että mahdollisimman vähän muuttuisi. Voi olla, että muutos tuntui organisaatiossa, mutta ns. kentän näkökulmassa ei niinkään. Valtiohallinnon nuorisotyö Lapissa jatkoi siitä missä se olikin.

Tuota elyilyä kesti neljä vuotta ja kohta palataan ainakin fyysisesti lähtöpisteeseen, sinne Valtakadun eteläpäähän. Mikä muuttuu? En tiedä, mutta esitän nyt saman toiveen kuin joulukuussa 2009.

No se voi olla niin, että kohta kokoonnutaan muutaman vuoden tauon jälkeen tutuiksi tulleissa tiloissa entisen lääninhallituksen juhlasalin massiivisten pöytien ääressä... Tuttua ja turvallista ???

Pohtii

Skoeoe