perjantai 10. toukokuuta 2013

Citizens' Europe: Dubrovnik...




It's the final countdown of Flow4YU -project going on. No more meetings, no more youth events, just DVD under making in Jyvaeskylae + brocuheres + some byrocracy left any more to be completed and send somewhere where the EU -project money exists.

To complete the project the representatives of Partner Municipalities had the last meeting in Croatia, in City of Dubrovnik. I had never visited Croatia before so I was curiouse even because of that.
And what happened: Ravenna never came and they missed a lot I must say. All the rest partners, Fidenza + Cervia from neighbouring Italy, Mjölby from Sweden + Finnish partners Rovaniemi, Jyvaeskylae and Inari were at present.

For me the experience was much more interesting than I could imagine in beforehand.

In a few minutes it was clear what's the reality: Dubrovnik is like Canary Islands or Saariselkae of Croatia. City breaths via tourism. And no wonder: climate is warm, sea is beautiful, mountains are near and something nice to look and maybe to hike too. The Old Town with lots of narrow "streets" is really nice. City is extremely clean, food is good and my feeling is that there's a lot to be seen. Lot more than we could because of the Ceminar... We had just a bit freetime to hang around in city and take a gondol elevator up tp 450 meters and back. But lots of guides, lots of special programs was possible to choose if time.

During our short visit there was, at least it's my opinion, a lot of people, City crowded by tourists. But our hosts told that it was nothing compared to real season in summer. "You have difficulties to walk on streets, and it's really warm and moisty then, better now before or later just after season...". No doubt what they said.

Looking forward to the future...




It was interesting to listen our hosts. Dura is called the Development Agency of Dubrovnik.
We met four fascinating Dura women full of energy trying to improve the future of younger generation.

When listening guided tour and when having discussion came clear the fact that history of area is really coulourful with lots of difficulties, occupations and everything mess. It came clear too that it's not so long ago when they still had a terrible war at Balkan. Maybe it's good to remember... Only 20 years ago, in Europe. We shoud never let it happen again...

Also Dubrovnik had then difficult times. Serbs bombed the city and the Old Town was rebuild later. Some signs are still to be seen. It's shocking, like Kursk monument in Murmansk.

Now I feel that Croatia is getting rapidly better anyway. Younger generation seems to want to leave the shadows of old socialist Tito Jugoslavia and Balkan wars finally and totally backwards. Instead they look to the future. They try to make innovative solutions never heard during old times. We visited an enterprise incubator which is founded to help young people to start their own business. Interesting. When this place started a couple of years ago they got an innovation prize by Financial Times or was it some other big magazine. But anyway: cool.

We visited a youthclub. If I understood it right, there are four of them in Croatia. Club was near the University building and it's runned by young person's voluntary organization. A bit different from Finnish style with possibility to buy beer and smoke inside. I think the target group is for a bit older ones, students maybe. Culture difference again: in Finland we call this kind of place Rock Club or Rock Cave.

But the effort is cool. I think the atmosphere is the same I have seen in Murmansk when doing co-operation with all those marvellous foreign agents friends there. Younger ones want to make a change and they don't wait anymore. And in Dubrovnk as well in Murmansk it has been interesting to see so many young women to do this work for youngsters. Cool. Somebody has to repair the mess the others created earlier. Respect to all those who have the dream and vision...

Flow results and last words



Of cource Flow was the main thing. I've already written something about this project which main aim has been to improve the communication of youngsters and politicians at local level.
I had a bit difficulties at ceminars after the youngsters from project municipalities got their declaration completed in 45 minutes. I thought that after that everything was said and I think that the main issue powered by project was the work between youngsters during Cervia, Inari and Dubrovnik events and on local level between the events and meetings.

Of cource there were quite big culture differences. I think we in Finland have still a long way to go when improving the communication between youngsters and politicians and other structures, it's a neverending path. But at the same time we can be proud about the practices we have created. The gap for instance to Italian similiar is like the Alantic Ocean between Europe and America: tradition missing.
Still they said that it's so difficult... It seems to be a question like question of female priests in Orthodoxian church: no speaking about a thing which never existed.

So. Thinking about best practices from Finnish point of view: there was more to be exported than imported. Anyway: it was cool to hear by Cervia persons about the progress they have made during Flow. Now planning even a center for youth information and projects. Great.

We got progress at local level anyway. Co-operation started with Jyvaeskylae too and will be continued. International level is a bit problematic because of municipal economical issues which are rapidly getting worse in whole Finland. So lots of questionmarks with that.

Whole Flowexperience was finally useful and interesting. Culuture differences and getting to know new persons working in different schedules make people mentally richer. It's just the matter of want to know.

Of cource again differences. I'm not so used to international co-operation. With Russia of cource but wider... In spite of lack of experience I found one really strange moment in Dubrovnik. I think that the final event even in shorter sessions is Part of the process. Big one. It was strange that during last cultural evening our Italian partners were somewhere. Why, nobody knows. Of cource there appeared some various ways to see the things and different opinions during last two years. But it's normal...

Empty chairs was not so pretty especially for our dear marvellous hosts. They showed in a couple of days part of their history, traditions and today. Just those things they have, nothing more...

That was really cool... I mean the hospitality and effort. Lots of thanks to Ena and her Duracollegues. You managed, what happened crossed at least my expectations. I really hope that my first one won't be my last one.

So: Croatia, some day again...

Skoeoe




tiistai 30. huhtikuuta 2013

Wappupuhe...!!!



No jo on menneet ajat mallilleen: yksi vappumarssi Lapissa kertoo maakunnallinen tiedotusväline. Perimätieto sensijaan kertoo, että vielä 1960 -luvulla Tuloman ja Paatsjoen voimalaitostyömaiden aikaan Ivalon vappumarsseilla ei kulkueen alku- ja loppuosaa pystynyt mahduttamaan yhteen näkökenttään. Kaikkialla marssittiin. 

Ylioppilaat sentään jaksavat vuodesta toiseen lakitella Jätkänpatsaita ja Mantojaan.... 

Marssimista on kohdannut rakennemuutos: ensin oli vappumarssit, sitten rauhanmarssit ja kolmannessa kehitysvaiheessa Jeesusmarssit. Siinä välissäkin tosin tapahtui: muistan 1970 -luvun lopulta kuinka Tampereen Yliopiston oppilaskunnan hallitus otti selvää paljonko maksaa vuokrata yliopiston päärakennus pariksi vuorokaudeksi. Jossain vaiheessa valtausta muistettiin marssiakin yhtenä opiskelijana Hämeenkatua pitkin muistaakseni tutkinnonuudistusta vastaan tai jonkun puolesta. Mahtavaa, silloin elämässä oli särmää....

Marssiminen ei ole muodissa. Näyttävimmät nykyisin taitavat olla Puolustusvoimien lippujuhlaparaati, joka on säilyttänyt asemansa, sekä Sateenkaariväen Pride -kulkue, joka perää yhdenvertaisuutta ja tasapuolista kohtelua Ihmiselle.

No vappu kumminkin on ja tulee väistämättä kuten kevään ensimmäinen kotta... tai olkoon västäräkki, kun kottaraisjahti Etelä- Euroopassa on hiukan vaikuttanut kottaraiskantaan ja koskaan ei tiedä... Nyt on siis wappupuheiden sisällönodottelun/-analysoinnin riemujuhla meneillään.

Sen kunniaksi: elämäni ensimmäinen wappupuhe, virtuaalisesti, mutta kumminkin...

Euroopan syrjäkylät ja muuta jo taaksejääneeksi luultua




Vappu on kevät- ja työväenlaulujen aikaa. Jälkimmäisiä ei enää kuulekaan muulloin. No ehkä Youtubesta tai jossain retrobileissä, joissa 1970-luvun entiset radikaalit etsivät nuoruuttaan.  Ymmärrettävää joskin aika outoa toisaalta. Kuunnelkaapa vaikkapa Kalle Holmbergin ja Heikki Kinnusen Euroopan syrjäkylät vuodelta 1973: Euroopan syrjäkylät ovat jo tyhjenneet... - vain vanhukset ovat jääneet, pihapoluille astelemaan... - ja tänäänkin raha ja valta kulkevat käsikkäin, sillä niiden hyväksi alkoi, tämä kansainvaellus uus...

Sehän on ajankohtaisempi nyt kuin julkaisuvuonnaan, kun pikkuisen päivittää käsitteitä.

Jotain on kumminkin toisin kuin laulun syntyaikana. Minun on vaikea kuvitella, että pohjoismaisen hyvinvointi Suomen luomiseen osallistunut sukupolvi katselee ilmeisen väistämätöntä kehitystä hyvällä. Ei se voi ja luulen, että se nyrpistelee menolle ihan puoluepoliittisista lähtökohdista riippumatta. Maata keskitetään tarmokkaasti ja määrätietoisesti.

Ja se merkittävin ero, sillä on nimi: valtion tuottavuusohjelma. Työpaikkojen poistumassa merkittävää roolia näyttelee yritysten ja kuntien yhteiskuntavastuuta hanakasti peräänkuuluttava yhteinen Suomen valtiomme. Lappi on ollut iso menettäjä ja Inari maakunnan suurin häviäjä: tielaitos, teleyhteydet, Metsähallinto, tulli, rajavartiolaitos, työ- ja verohallinnot.... Lista on pitkä kuin se kuuluisa nälkävuosi. Toki kehitykseen on teknologisia, EU:hun jne. yms. liittyviä syitä, mutta kumminkin. 

No. Tämä on tiedossa ja ei auta valittaa, siltä pohjalta pyristellään. Lauluntekijän sanoin: Tältä tieltä ei ole paluuta. Ei kumminkaan kannata ihmetellä, jos idässä ja pohjoisessa suhtaudutaan, voisiko sanoa varovaisesti valtiovallan erilaisiin pyrkimyksiin julkisen yhteiskuntavastuun resursseja ja tehtäviä jaettaessa.

Toki on niin, että yritysmaailmakin osaa: globalisaation, puuntuotannon nollarajan ja suojelupaineiden turbulenssin hintaa Lapissa ehkä rajuimmin makselee Kemijärvi. Monia muitakin kehitys koskettaa toki myös.

Inarissa pärjätään, vaikka haasteet ovat kovat.. En haluaisi toistella, mutta täällä on käsissä hyviä kortteja, joilla pelata: luonto, saamelaiskulttuuri ja -väestö, kehittyvä kylmäteknologinen testaustoiminta, matkailu, Luoteis-Venäjän ja Pohjois-Norjan läheisyys, monikulttuurinen ja kosmopoliittinen ympäristö....

Inari on lappilainen kummajainen: sen suurin uhka taitaa lopulta olla Inari itse. Olisi epä-älyllistä ja -rehellistä väittää, että ne haasteet ja ristiriitoja aiheuttavat asiat, joista kiivaillaan, olisivat helposti ratkaistavissa. Eivät ne ole. Ulkopuolisen on hankalaa ymmärtää tätä asioiden monikerroksisuutta ja värikästä paikallista keskustelukulttuuria.  Painotuseroista huolimatta olisi syytä pysähtyä miettimään tarkaan ja rehellisesti. Muistan 1970 -luvun alun Pinochetin juntan vastaisissa mielenosoituksissa huudellun iskulauseen: El pueblo, unido,... Yhtenäistä kansaa ei voi voittaa. Niinpä, Resurssi Suomen asukkaiden kannattaa siis miettiä elämäänsä tarkkaan... Keskittäminen kyllä toteuttaa itseään vääjäämättömästi ilman eriseurausuuttakin.

Oikeutta nuorille....

Tuota noin, henkilökohtainen paljastus: kun ihminen on nuorisotyöntekijä, sitä katselee maailmaa ns. nuorten asioiden näkökulmasta. Siitähän minulle maksetaankin. Niin eikä tietenkään vain minulle. En luule mitään, vaan tiedän, että hirveän moni rakastettu ja kunnianarvoisa kollegani miettii samoin... Ammattiylpeys on myös työn juhlan päivänä iloinen ja kannatettava asia.

Aika kauan minulle on ollut selvää, että ei käy kateeksi nykyistä 15 -vuotiasta. Minun sukupolvelle kaikki oli ei nyt sentään auvoisen itsestäänselvää, mutta hirmu isosti selkeämpää kumminkin. Me on voitu tehdä URA.

Niin... Kehitys on kehittynyt. Muutoksesta on tullut paradoksaalisesti ihmiselämän ainoa pysyvä arvo ja olotila. Hups! Minun sukupolveni lapsille kehitys on kehitellyt muutamia lisämuuttujia kuten käsitteet prekariaatti, pätkätyöt, alipalkattu osa-aikatyö, elämänikäinen opiskelu, nopea valmistuminen.... Kun itse kävin Rovaniemen yhteislyseota 1970- luvulla, oli se lajityypissään haastava oppilaitos. Kumminkin: jopa siellä saattoi olla sillä periaatteella, että katsellaan nyt tässä. Nykyisen kurssimuotoinen lukio on jotain ihan muuta: ei sinne mennä pohtimaan tulevaisuutta, sinne mennään opiskelemaan tosissaan.

Minua askarruttaa tai on jo pitkän pohdituttanut. Miksi suomalainen koululaitos pärjää oppimistuloksissa (Pisa tutkimukset) ja miksi se kumminkin tuottaa tutkimustuloksia, jotka kertovat viihtymättömyydestä ja jopa lisääntyvistä mielenterveyspulmista? Miksi useimmat kohta lukiosta kirjoittavat puhuvat välivuoden tarpeellisuudesta? Miten ihmeessä nämä asiat istuvat yhteen Kataisen-Urpilaisen hallituksen puheisiin nopeasta valmistumisesta ja tiukentuvista opiskeluehdoista sekä lyhentyvistä opiskeluajoista. 

Norjalaiset nuorisotyöystäväni hämmästelivät taannoin tätä samaa. He tunnustivat, että heidän opettajakoulutukselleen sekä oppimistuloksille kv-vertailussa nauruskellaan. Mutta he eivät pitäneet sitä minään: "Pääasia koulussa on sosiaalinen vahvistuminen ja yhteisöllisyys. Tieto löytyy takuulla sitten, kun on sen etsimisen aika."

Niinpä niin. Alkaa epäilyttämään, että suomalainen järjestelmä on tehnyt sen taas: ylilyönnin. Hyväksi tarkoitettu järjestelmä on kehitetty niin hyväksi, että se lopulta on kääntynyt itseään vastaan. Kun ulkopuolisuus tunnetusti usein polveutuu ja perheissä on irrallisuutta, työttömyyttä, taloushuolia ynnämuuta, seuraa koko yhtälöstä huonovointisuutta, joka ei oikeastaan ole kokonaisuutena kenenkään yksittäisen henkilön tai perheen syy. Mutta hinnan maksavat aina lapset ja nuoret, he joista nyt on ahkerasti huolikeskusteltu kuukausitolkulla.

Huonovointisuuden poleveutumisen syyt  ovat pääosin rakenteellisia ja siinä ne ihan tavalliset arjen teot yksistään eivät ratkaise mitään... Mutta miten näitä purettaisiin tai edes otettaisiin kriittiseen tarkasteluun. En tiedä. Onneksi ei ole minun asia... Mutta tarttis tehdä jotain...

Nuorisotakuulla(ko?)

Kun yhteiskunta huolestuu ja tarttuu porohärkää tanakasti sarvista ja Käynnistää Toimenpiteen, se yleisesti ottaen tarkoittaa sillä hyvää. 

Nuorisotakuu kuuluu sarjaan Yleisesti Erittäin Hyväksytyt Toimenpideohjelmat kumminkin sillä erotuksella, että huolikeskustelu taannoin tuli ladanneeksi sen päälle miltei ylimaallisia odotuksia.

Niin. Runsas kvartaali on voimaantulosta ja julkisuudessa sekä sosiaalisessa mediassa tehdään jo ensimmäistä välitilinpäätöstä. Melko epäileviä ulostuloja. Epäillään resurssien riittävyyttä eikä syyttä. Vieläkään en tiedä mikä on se euromittainen lisäarvo. Epäillään sitä, että kyseessä on pääasiassa moraalinen ryhtiliike mitä tämä kyllä onkin.

Noilla voidaan spekuloida. Huolestuttavin kritiikki liittyy työhallinnon uusiin käytäntöihin. Etelässä uusi työkokelu on johtanut siihen, että työpajoille ei ohjaudu nuoria kuten ennen. Ei, vaikka kukaan ei kiistä, etteikö nuoret olisi enemmän kuin tarpeellista saada pikatahtia toimenpiteeseen. Nuorta ei tippaakaan liikuta se millä nimellä toimenpidettä kutsutaan. Oleellista on se, että toimitaan nopeasti, joustavasti sekä nuorta kunnellen. Näinköhän nuorisotakuu toimii???

Meilläkin prosessi on hidastunut. Alan ymmärtämään tuon kolme kuukautta. Sääli, ennen asia toimi nopeimmillaan kolmessa päivässä. Aikamoinen valuvika. Meille on säädetty mm. sellainen laki kuin nuorisolaki. Siinä jo monessa muussa laissa määritellään laaja-alaista yhteistyötä, sitä moniammatillista. Sovellusohjeissa se todetaan välttämättömäksi lähtökohdaksi, jotta asioita saadaan edistettyä. Se periaate korostuu erilaisissa politiikkaohjelmissa ja sen puolesta puhuvat sekä ministeriöt että Ely-keskukset.

Miten minusta tuntuu, että nuorisotakuun toimeenpanossa tuo kotiläksy on em. tahoilla päässyt unohtumaan. Vai miten tämä on tähän menossa, kun tuntuu siltä, että eri ministeriöiden sovellutusohjeet lyövät toisiaan korville? Vielä kerkiää, nuorisotakuu ei toteudu hetkessä, vaikka kaikki vetäisivät samaan suuntaan....

On syytä tässä vaiheessa siis palautella mieliin tuo biisi Euroopan syrjäkylät. Laulunikkari tekee siinä hienon loppupäätelmän, joka pätee kyllä nuorisotakuuseen, valtakunnalliseen keskittämiseen ja kaikkeen: Se ei ole johdatusta - se ihmisten käsissä on...

Siinäpä se... Meille kullekin mietittävää....

Wappua, iloista sellaista kaikesta huolimatta tai ehkä juurikin sen takia

Skoeoe


torstai 18. huhtikuuta 2013

Rockinrytkettä Aljoshan silmien alla





Melkoista on ollut...

Huhtikuun loppuun sijoittuu kaksi tärkeää toimistohommaa: kesätyöpaikkojen täyttäminen sekä talouden tasapainotusohjelman laatiminen. Kesätyöpaikkajutusta tulee työläs: sivistysosaston noin 30 jaossa olevaan kuukauden kesäpestiin haki 74 nuorta. Se on paljon se ja valinnat tiedoksiantoineen eivät synny hetkessä. Hienoa että kiinnostaa ja viesti kunnan päättäjille on selkeä: tarvetta on, kaikki nuoret eivät saa kesätöitä ns. vapailta markkinoilta. Yrityksille menee muuten jakoon kesätyötukieuroja ja kun sosiaalipalveluilla on oma kesäaikainen kannustelisäjärjestelmä, on kunta mukana suoraan tai välillisesti lähes sadan nuoren kesätyöllistämisessä. Se on Inarin kokoisessa kunnassa kova luku ja hieno panostus. Toivottavasti talouden kiristyessä tämä pidetään, kesätyö on tunnetusti lukuisille nuorille se ensimmäinen työkokemus.

Toinen merkittävä tehtävä ennen vappua on hallitun menokasvun suunnitelman laadinta nuorisotyölle. Ollaan toimiston porukalla käsitelty asiaa ja vaikka säästöpaine on todellinen ja sitä ei voida kiertää, selvitään tehtävästä mitä ilmeisimmin perustoiminnat turvaavalla tavalla.

Mutta ennen näitä juttuja piti toteuttaa oma toiminnallinen huhtikuun pääkohde ja piipahtaa Luoteis-Venäjällä seurana muutama nuorisotyöläinen sekä inarilainen sámipoprockorkesteri Irdon ja torniolainen hardcorepunkpumppu Kolmannen asteen kuulustelu.

Rock Attacks Barents IV

Vierailu oli osa Connecting Young Barents -hanketta ja festivaali nimeltään Rock Attacks Barents, johon ollaan Inarista osallistuttu jo vuodesta 2009 lähtien.

Olipa hieno reissu. Olen käynyt Murmanskin alueella nuorten kanssa tai ilman nuoria semmoiset nelisenkymmentä kertaa. Aikojen saatossa on ollut niin, että yleensä tapahtuu jotain: juututaan tulliin, sopimukset eivät pidä paikkansa, joltain katoaa passi... Minulla on loputon määrä toinen toistaan värikkäimpiä tarinoita siitä kun kaikki ei toimi kuten Strömsössä.

No nyt toimi. Oli yksi parhaita reissuja mitä olen tehnyt: hieno matkaryhmä, hyvin järjestetyt festivaalit ja mahtava fiilis koko reissun ajan. Rento ja kaikinpuolisen edustuskelpoinen meininki, yhtään kätisijää tai turhan kritisoijaa ei porukassa ollut. Jopa Venäjän tulli, tuo yksi niitä harvoja paikkoja nykymaailmassa, jossa aika pysähtyy ja joka on vuosien saatossa synnyttänyt lukemattomia tarinoita, käveltiin käytännössä rivakasti läpi mennen tullen.

Oli mukava havaita, että paikalliset järjestäjät Murmansk Youth House M. Pink sekä yhteistyöjärjestö Socium+ olivat satsanneet ohjelmaan ja festivaalin kehittämiseen. Porukoissa oli enemmistö ensikertalaisia Venäjän kävijöitä. Paikallisten huolenpito ja ystävällisyys toimi jälleen kerran kuten se vain parhaimmillaan voi toimia: teki varsinkin uusmatkaajiin todella ison vaikutuksen.


Oli siistiä nähdä Mr. Pink ns. tosi toiminnassa. Aiemmat käyntini ovat ajoittuneet siten, että toiminta puuttui. No nyt sitä oli: altalais-murmanskilais-inarilais-torniolainen illanvietto toimi hienosti. Hyvä mesta tämmöiseen ja soveltuvuutta korostaa se, että nuorisotalo on nuorten demokraattisesti ylläpitämä ja heidän itsensä rakentama ja varustama. Myös oman ryhmän nuoret diggasivat: valokuvaporukka työskenteli workshopissaan Mr. Pinkissä ja muusikot puolestaan valmistautuivat illan yhteisjameihin paikallisessa treenkämppä-äänistudio yrityksessä, jota pyörittää nuori 25 vuotias journalisti ja rokkimies Uxus Uxus. Aivan uutta ajattelua kaikki tyynni, jos verrataan 1990 -lukuun ja vielä 2000-luvun alkuun. Kehitys kehittyy...

Itse tiesin, että Mr. Pinkillä oli tiukka paikka: vuokrasopimus katkolla huhti-toukokuun vaihteessa. Sen jatkoon liittyi epävarmuutta, koska Mr. Pink esitti keväällä 2012 Venäjän presidentinvaalien aikana ihmisoikeuksia käsitelleessä videofestarissaan saksalaisen dokumentin Khodorkovsky. Se oli järjestelmälle liikaa ja loi nuorisotalon tulevaisuudelle uhkakuvia ja epävarmuutta. Näinollen minulla oli Mr. Pinkin tutustumiskonsertissa semmoinen solidaarisuuskonsertin tunne. Hieno tilaisuus, loistovetoja ja täydellinen ajoitus. Irdonon päätösbiisi istui näin hyvin taustaansa. Kitaristi Oulan sanoin: biisi kertoo siitä miten saamelaisia ei saisi kohdella, ei vaikka niin tapahtuukin...

Tapasin pikimiten myös paikan ideoijan, henkisen isän ja talon puheenjohtajan Zhenjan. Hänellä oli hyviä uutisia taloon liittyen: näyttää vahvasti sitä, että toiminta saa jatkua. Mahtavaa...
 
 

Rock on rajaton riemu

Kliseehän tuo, mutta niin totta. Kekkerin pääkonsertti soiteltiin Ulitza Baumana 22:ssa sijaitsevassa Gulfstream yökerhossa. Hienoja keikkoja kaikilta bändeiltä. Heille, jotka esiintyvät Venäjällä ensi kertaa, yleisön hulvaton mukanaoli tuli iloisena yllätyksenä. Näinhän se on toiminut aina: paikallinen yleisö antaa arvoa sille, että tullaan kaukaa ja soitetaan tosissaan, josta sitten seuraa se, että bändi saa lisää kierroksia, josta sitten seuraa mahtava nousukierre...

Onhan se monin tavoin erilaista, mutta sehän on kiintoisaa. Hankekumppaneiltamme Altassa ja  Murmanskissa puuttuu vaikkapa Nuorisokeskus Vasatokan tai Haaparannan Palogårdenin tyyliset leirikeskukset, joissa festariporukka voisi majoittua kokonaisuudessaan. Tämä olisi tärkeätä, jotta ruokittaisiin vielä enemmän välitöntä vuorovaikutusta.

Myös suomalainen tapa järjestää konsertteja näissä yhteyksissä on erilainen: kohderyhmä on nuorempi eikä meillä soitella näitä ravintoloissa tai pubeissa. Venäjällä toimitaan toisin: lapsille on edelleen paljon tarjontaa ja nyt sitä on virinnyt yli parikymppisile. Jostain syystä, joka ei minulle ole oikein selvinnyt, siellä puuttuu tarjonta varhaisnuorille kokonaan. Outo juttu, joka pitää ottaa huomioon.

Yhtäkaikki: hieno tapahtuma. Kiitokset sinkoavat paikallisille kumppaneillemme, jotka projektipäällikkö Irinan jämäkässä komennossa tekivät ainakin meidän porukalle pysyvästi mieleenjäävän festarin. Sen tiedän, sillä omassa porukassa puheet olivat Ivaloon palatessa saavuttaneet sellaisen taajuuden, jota ei takuulla kyennyt ymmärtämään kukaan muu kuin sellainen persoona, joka oli mukana rokkibussissamme.

Vielä yksi homma. Huomaan, että meidän aikuisten taustahenkilöiden rivit alkavat olla eri kotimaista ja äidinkielistä  huolimati aika tiiviit. Se on hyvä. Niin pitääkin olla. Jos halutaan, että nuorten kanssakäymistä ja vuoropuhelua edistetään, on meidän uskottava itse siihen ja oltava tässä mukana rehellisesti ja avoimesti. Siihenhän koko CYB -projekti tähtää. Huomaan, että me taustapersoonat keskustelemme myös muusta kuin hankesuunnitelmaan liittyvästä vaihtotoiminnasta.

Siistiä. Luottamus ja arvostus on löytynyt. Tästä on hyvä jatkaa. Seuraavan kerran CYB -hankkeen merkeissä Torniossa soi Rajarock.

Skoeoe





 

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Tavallisen työviikon ainekset: lauantai 6.4. - sunnuntai 7.4.2013



Ei ihan mene hommat kuin Strömsössä. Odottelu jatkuu aamulla... Noin 12 tunnin viiveen jälkeen venäläisauton rekisterinumeron sijaintipaikkatunnusta 51 kantava Kia kurvaa Vasatokkaan.

Parempi näin kuin ei ollenkaan. Tie oli kuulemma naapurin puolella ollut surkeassa kunnossa. Sehän onkin kyllä niin, että jos SE tie on huonossa kunnossa, niin se tosiaankin tarkoittaa sitä itseään eikä sinne päin.

Ihan mukava vierailu. Työhommat hoidetaan sopimuksen mukaisesti. Tilanne onkin yllättäen alkuviikosta muuttunut: näyttää siltä, että Apatityn tulevan perjantain keikalle halutaan Irdon. Ilmenee kuitenkin se, että torniolainen Kolmannen asteen kuulustelu päässee ehkä myös osalliseksi toiseen keikkasessioon Murmansk Youth House Mr. Pinkissä. Hyvä, soittamaanhan sinne mennään. Alkaa näyttämään vahvasti siltä, että Mr. Pink jää minultakin väliin. Irdonia ja minua odottelee 400 kilometrin kruisailu Pietarin valtatiellä. Apatity taitaa olla Kuolan niemimaan toiseksi suurin kaupunki, 60.000 asukasta.

Vaikka vierailu nyt ajallisesti kutistuu, jää meille aikaa tulisteluun kevätaurinkoisella Kettulammella. Kuopion nuorten ryhmä poistuu aamupäivällä ja keskus hiljenee, mutta vain hetkeksi. Uudet ryhmät täyttävät talon lähipäivinä ja hyvä näin. Täysin hiljaisia jaksoja Vasatokalla ei enää olekaan. Asiakasmäärät ovat nousussa ja kunhan kevät lopulta saapuu, ajetaan yläpihalle kaivuri ja onneksi tämä vielä ehditään tehdä: Vasatokkaan rakennetaan liikuntasali. Jutellaan siitä mitä se merkitsee keskustoiminnalle. Jutellaan myös siitä, että avajaisista tehdään näyttävät. "Seppo,  if they need a real good rockgroup from Murmansk, so.... " Niin, kyllä kyllä, eiköhän se onnistu.

Alunperin olin ajatellut ajella lauantai-illaksi kotiin, mutta suunitelmat muuttuivat jo eilisillan tietoon siitä, että raja sulkeutui kiusallisesti ennen kuin vieraani ehtivät yli. Autossa he eivät sentään olleet yöpyneet. Rajan tuntumaan on perustettu hostelli. Erityisesti venäläisten rajanylittely on voimakkaassa kasvussa ja vieraitteni tapaus, vaikka oli heille ensimmäinen, ei takuulla ole siinä väkimäärässä mikään ainutkertainen. Moni murmanskilainen saattaa myös ajatella niin, että ajellaan illasta Lottaan, jotta päästään heti aamusta ensimmäisten joukossa tulliin ja hyvissä ajoin Ivalon kauppoihin tai Saariselälle. Rovaniemiliikenne taitaa mennä pääosin Sallan Kelloselän ylityspaikan kautta. Ihan hyvä idea kumminkin, hostel rajanylityspaikan tuntumassa.

Kotiin sunnuntaina klo 11.00. Iltapäivä vapaata, näiltä osin mennyt työviikko on taputeltu. Kaksi viikkoa lähes katkeamatonta odottelee...

Skoeoe





 

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Tavallisen työviikon ainekset: perjantai 5.4.2013




Olipahan taas näitä päiviä... Blogi päivittyy puoliltaöin Muddusjärven etelärannalla Riutulassa. Näillä seuduilla ja Nuorisokeskus Vasatokalla on minun työuralla ollut erityinen sija, Mutta se on toinen juttu se...

Varhain tänään: aamuysiltä valtuustosaliin, on talouskoulutuksen päivä. Kunta on käyttänyt useiden muiden kuntien tavoin talousasioissa konsulttina Eero Laesterää, jonka laskelmia on esitelty nyt kun taloudenhoito on tarkkailun alla.

Aika mahtava koulutus, selkeäsanainen luennoitsija, joka hallitsee kyllä asiansa. Ihan hyvä kertaus perusasioihin ja paljon kiinnostavaa uutta. Lopulta on hyvin harmillista, että muut kiireet vievät ajankäytön siihen, että joudun poistumaan puoliltapäivin. Laesterän sanoman ydin on selvä: näin ei voida kuntakentässä jatkaa. Inarin taloudenhoito sinällään saa ansaitsemansa kehut ja paikallisesti paljon parjatut ns. elinvoimainvestoinnit ymmärrystä osakseen.

Joku pistää vastaan. Ehkä se tulee siitä, että asiat ovat kovin euro- ja suoritepainotteisia.  Korostetaan sitä, että Inarin panostukset ovat asukaslukuun suhteutettuna maan huippuluokkaa. Sekin menee, mutta jotenkin on jäänyt se vaikutelma, että se on huono juttu. Nopeasti päätyy kysymään, että miten niin? Miksi (muutoin kuin ehkä tilastomielessä) se, että on haluttu satsata on huono asia, rasite? Miksi sitä ei nähdä position kautta: kunnan vahvuutena. Aika outo juttu, kun toisaalta korostetaan houkuttelevuutta sekä vetovoimatekijöiden tärkeyttä. Tai sitä, että poismuuttavalle nuorelle kotiseudusta jäävä myönteinen mielikuva, on yksi tärkeä paluumuuton mahdollisuutta edistävä tekijä.

Niin... Kiintoisaa. Oli muuten hauskoja detaljeja tilastoissa. Suhteellisen omaisuusmassan listojen kolmossijalta löytyi mielenkiintoinen asia: Kannonkoski- niminen pikkukunta Keski-Suomesta. Selitys taitaa olla nuorisotyöhön liittyvä: kunnan suurin työnantaja on Nuorisokeskus Piispala. Toinen yllättävän kärjessä oleva kunta on Rautavaara: täytyy olla liki sama selitys. Metsäkartano kuuluu samaan valtakunnallisten nuorisokeskusten joukkoon kuin Piispala. Niin, nuorisotyökin voi työllistää, rakentaa, palvella monin tavoin ja olla ns. jonakin...

Kohti pohjoista

Heti koulutuksesta vapauduttuani on lähdettävä pohjoiseen.

Viikon toinen Vinttipiipahdus Inarissa. Tapaan toisen etsivämme ja Vinttitoiminnan vastuuohjaajan Ronjan pitkähkön tauon jälkeen ja pitää hiukan päivittää. Myöhemmin illalla olen loivasti, mutta vain loivasti osallinen erään Inarin seurakunnan ja oikeastaan koko kunnan alueen nuorisotyölle tärkeän persoonan opintoihin liittyvässä näyttötilanteessa.

Vasatokassa on muutama pieni ryhmä, joista yhtä ohjastaa takavuosien LahtIvalo vaihtotoiminnan kautta tuttu nuorisotyöläinen. Nuorten Talo Pariston taannoinen ohjaaja Tatu on nykyään Kuopiossa. Aivan mahtavan mukava jälleennäkeminen. Kuopion porukka on myös Vintillä, pizza paistuu ja porukkaa on normiperjantaita enemmän, Mukavaa...

Tänään en mene kotiin. Jään Vasatokkaan, odottelen vieraita Murmanskista. Rock Attacks Barents -festivaali on viikon päästä ja työn alla on Contact making seminaarin järjestäminen kesäkuussa Rovaniemellä. Lauantaina on tarkoitus pitää hankekokous ja vielä tänään myöhäisillalla istua ruuan merkeissä.

Perunamuusipotut on jo kuorittu, kun Rajajoosepista tulee tekstiviesti: myöhästyttiin tullista 1 minuutti, yövytään autossa ja tullaan aamulla...

Niin justiinsa, aika pitkään onkin selvitty ilman tämmöistä. No, tuleepa aamuksi runsaanlainen aamiainen. Tämä on tätä. No can do...

Skoeoe

 

torstai 4. huhtikuuta 2013

Tavallisen työviikon ainekset: torstai 4.4.2013



Tietenkin talosta katoaa sähköt keskiyöllä juuri silloin, kun harmeja vähiten kaipaisi. Yöunet jäävät vajaaksi, kun aikaa menee sulakkeiden kanssa tapellessa. Konstit loppuvat ja pitää odottaa aamuun. Sama tappelu kaverin kanssa ja ei auta: Tunturiverkko palvelee kuitenkin tosi nopeasti, vika paikantuu läheiseen muuntajaan. Aamulle kaavaillut paperihommat on pakko siirtää tulevalle viikolle.

Tämä on viikon työyhteisöpäivä.

Meidän toimistolla on ollut jo jonkin aikaa selkeä käytäntö: torstaisin ei pääsääntöisesti pidetä tiloja auki eikä tehdä iltahommia. Torstaisin pidetään säännöllisesti koko porukan yhteiset palaute- ja suunnittelukokoontumiset. Muutoinkin päivä pyritään pyhittämään erilaisille tarpeellisille yhteistyöpalavereille ja tulevan suunnittelulle. Tiedän, että näin menetellään muuallakin.... Näin on syytäkin menetellä, yhteistä käsiteltävää riittää.

Enimmäkseen kokoonnutaan Ivalon nuorisotila Stönöllä. Hyvä paikka nuorisotyöhön, hyvä myös tähän. Olen jo aiemmin kirjoittanut siitä kuinka minun on mahdotonta kuvitella kunnan nuorisotyötä ilman Stönöä. Olen edelleen samaa mieltä, ilman perustoimintaa ei synny eriytettyä tai erityistä, pohjat luodaan siinä arjen ihan tavallisessa kanssakäymisessä. Nuorisotilojen roolista ja tarpeesta käydään vilkasta valtakunnallista keskustelua ja hyvä niin, ei pidä hirttäytyä kaavoihin. Taitaa olla lopulta kumminkin niin, että nuorisotyö tarvitsee kokoavat tilansa...

Kiusallisen pitkä asialista normikokoukseen. Aika tyypillistä nykyään. Kaikkea katsotaan, mutta harmillisesti osa asioista tuppaa jäämään ns. vähemmälle huomiolle... Omituinen homma: aikaa ei ole koskaan riittävästi. No niillä mennään, millä mennään. Nyt käydään läpi enemmän tulevaa kuin mennyttä.

Kesä lähestyy vääjäämättömästi ja kiihtyvällä vauhdilla. Ivalossa on uuden urheilukentän valmistuttua yksi Lapin mahtavimmista palvelukeskittymistä lasten ja nuorten päiväleirien toteuttamista varten. Satoi tai paistoi: urheilutalon sali, nuorisotila Stönö, urheilukenttä, liikennepuisto, sääsuojahalli...

Helppoa toimia asianmukaisissa tiloissa eikä tarvitse sinkoilla paikasta toiseen. Asiaa pintaraapaistaan nyt, käsittelyä jatketaan tulevalla viikolla. Inarissa on samansuuntainen tilanne, toiminnat on kylläkin hiukan erillään toisistaan Juutuanvaaran hiihtostadionilla ja koulukeskuksessa.

Kunnassa on panostettu siirtymään alakoulusta yläkouluun. Hommaa on pehmennetty ryhmäyttämällä uudet seiskat Vasatokassa. Keskuksen, seurakunnan ja nuorisotyön yhteisjuttua on toteutettu jo vuosia hyvällä kokemuksella. Uudempi keksintö on Ivalon ja Törmäsen kutosille huhtikuussa pyöräytettävä niveltämisviikko. Osa meistä on mukana tuossa. Järjestelyt hyvässä vaiheessa. Pitää muistaa oma osuus: NuVa kertoo jo tässä vaiheessa olemassaolostaan ja alkusyksyn vaaleista uusille yläkoululaisille. Minin pitäisi muistaa muistuttaa asianosaisia. Puheenjohtajiston laatiman powerpoint innostajan olen nähnyt, hyvin rakennettu juttu...

Nuorisotiloihin liittyen on mietitty ja osin toteutettukin asioita uudella lähestymistavalla. Etsivän raporttia vasta muutaman kerran keskiviikkoisin toteutetusta K17Stönöstä on mukava kuunnella, parisenkymmentä nuorta/kerta. Se on hyvä luku. Muutoinkin avoimen perustoiminnan osalta on viitteitä osallistumisen piristymisestä. Oma eilinen Vinttivuoro osoitti seiskojen tekevän comebackia. Hieno hommeli...

Palaverin pääasia on kumminkin paneutua hallitun menokehityksen ohjelman laadintaan. Keskustellaan tilanteen vaatimuksista. Käydään vilkasta ja rakentavaa keskustelua siitä mistä halutaan pitää kiinni. Hyvältä vaikuttaa, eiköhän oma osuus tule hoidetuksi ja keskeiset palvelut turvatuksi. Aikataulu on kova, nuorisotyön esitys jatkovuosille hiotaan esittelykuntoon parin viikon päästä. Tähän käytetään aikaa, sillä prosessissa on tarkoituksena kuulla henkilöstöä. Sopeuttaminen ei tule näin kenellekään yllätyksenä.

Palaveerauksen jälkeen siirrytään viestintäpajalle yhteiseen työyhteisökoulutukseen.
Päivä päättyy klo 18.00.

Skoeoe






 

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Tavallisen työviikon ainekset: keskiviikko 3.4.2013




Kuka hitto päivitti mun blogin ennen aikojaan.... Blogi päivittelee itseään.... mahtavaa :D

No, aamupäivä meni kunnantalolla pikaisissa täsmähommissa.
 
On sovittu, että seuraava moniyhteisöllisen Selvä Peli -työryhmän kokous pidetään viikon päästä. Päivä alkaa kokouskutsun laatimisella. On aikakin kokoontua: loppukevään merkittävin yhteinen ponnistus, koulujen päätöspäivän Game Over -tapahtuma lähestyy. Aikaa on enää puolitoista nopeasti kuluvaa kuukautta. Suosittu kokoperheen tapahtuma pitää käsikirjoittaa ja sopia työnjako. Selvä Peli on hyvä konsepti: olen täysin varma siitä, että erilaisten yhteistyörenkaiden merkitys kasvaa dramaattisesti tulevaisuudessa. Meidän sovellutuksessa on nykyisellään 12 eri nuorten kanssa toimivaa tahoa. Takana on kohta 13 vuotta, tällä on hyvä jatkaa...

Seuraava kokous pidetään Ivalon päiväkeskus Valkamassa. Mukavasti hoidettu ja tuiki tarpeellinen paikka, viihtyisä palaveriympäristö. On sovittu, että joka kokoukseen pyydetään vierailija. Mahtavaa: varmistuu, että ensi viikoksi saadaan viranhaltija suoraan nuorten hyvinvoinnin ytimestä. Muutakin puhuttavaa on: ollaan rakentelemassa NuVan, Selvä Pelin ja kunnanvaltuuston yhteistä seminaaria. Seuraavassa agendalla ulkopuolisuutta aiheuttavat mekanismit, nuorisotakuun toteuttaminen sekä syksyllä toimintansa päättävän NuVan "testamentti" paikallisille päättäjille. Kiintoisaa... Aiemmat vastaavat seminaarikokemukset rohkaisevat. Kyllä päätöksentekijätkin arvostavat tällaista vuorovaikutusta.

Aamupäivällä on lisäksi ihan pakko tarkistaa mikä on haettavana olevien nuorten kesätyöpaikkojen tilanne. Sivistysosastolle otetaan kuukauden mittaisiin työsuhteisiin lähes 30 inarilaista opiskelijaa. Viikon hakuaika on laulattanut sähköpostia mukavasti: 14 hakemusta ja kaikkiin työpisteisiin halutaan.  Viime vuoteen verrattuna on muutama paikka lisää: päivähoito ottaa myös osansa.

Näyttää siltä, että hakijoita on enemmän kuin jaettavaa. Hakuaika päättyy maanantaina 15.4. klo 15.00, joten kun otetaan huomioon ns. viime tipassa -efekti, tullee hakijamäärä nousemaan yli mahdollisuuksien.

Lounasta ennen kerkiää vielä jotain. Kevään mittaan sähköposti on sinkauttanut kymmenkunta toinen toistaan haastavampaa webropolkyselyä. En tajua mistä niitä riittää, useimmilla on ollut tekemistä suoraan tai välillisesti nuorisotakuun tai monialaisen yhteistyön kanssa. Nyt on vuorossa Kuntaliiton nuorisotyön tulevaisuus -kysely. Puolisen tuntia ja enter... Yksi kysely jää vielä odottelemaan vuoroaan... Näyttää vähän siltä, että se saa odotella. Ei kerkiä. Ei taida keritä se mihinkään.

Kohti pohjoista

Ruokatunnin jälkeen nelostielle kohti Inaria paikkaamaan Nuorisotila Vintin vetovuoroa. Myössäjärvellä pilkitään. Keli on semmoinen, että ihmisen pitäisi olla lomalla, tai ainakin pilkkihommissa...

Jännät henkilökohtaiset odotusarvot oli etukäteen: kaverina piti oleman työharjoittelussa meillä oleva alan opiskelija, jonka kanssa minulla on sama kotiosoite. Kevätkausi kumminkin harventaa rivejä, joten oma seura saa kelvata. Pohjoisesta on muuten lähtenyt aika runsaasti nuoria opiskelemaan joko yhteisöpedagogiksi tai nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi. Uskoa alan tulevaisuuteen löytyy ja hyvä niin, vaikka välillä seniorinuorisotyöläistä hiukan arveluttaakin. Pitää kumminkin innostaa. Vieläkin ärsyttää HUMAKin ratkaisu siirtää yhteisöpedagogikoulutus Torniosta Kuopioon. Neljäsataa kilsaa lisää Ylä-Lapin opiskelijalle. Paska juttu, mutta minkäs voi...

Iltapäivällä tapaan Vintillä toisen alan opiskelijan, harjoittelu myöhemmin tänä vuonna. Ihan kelpo perussuunnitelma syntyy aika tehokkaasti. Hyvä, teema on kiintoisa ja taatusti ns. ajassa kiinni.

Ennen Vinttiytymistä piipahdan pikaisesti Nuorisokeskus Vasatokassa varmistelemassa viikonlopun Murmansk -vierailun majoituskuviot. Kouluvierailu kuuluu myös Vinttipäivien peruskuvioihin. Vintissä on normimeininki. Hymyilyttää: oven takana on oven aukeamista odottamassa lähes 20 pikkuvinttiläisen jono. Kähinä kantautuu käytävässä alakerran ulko-ovelle saakka. Joku paistaa perinteiset Vintin muffinssit. Ne katoavat alta aikayksikön... On kulunut varmaan 20 vuotta siitä, kun olen pelannut kahden tuppea: Eemeli pistää minut häkellyttävän helposti tuppeen kolmen rami- ja kahden nolojaon jälkeen.  Vaihdetaan jokunen ajatus myös NuVan seuraavasta kokouksesta.

Ilta alkaa rauhallisesti, kevätilma on niin upea, että kelkkailu ja muu ulkoistettu hengailu taitaa kiinnostaa. Mesettelen joutessani ensi viikon rokkimatkaan liittyen sekä Murmanskiin että lähemmäksi Tornioon ja Inariin. Naapurikaupungista tulee kiintoisa esitys: näyttää siltä, että kumpikin lappilaisbändi pääsee stagelle kahtena iltana. Jännä homma: lähes tasan 10 vuotta on siitä, kun maailmanhistorian ensimmäinen Venäjällä järjestetty Rajarock soiteltiin Apatityn kulttuuritalossa. Hardcoremiehet saavat varautua eksoottiseen keikkamatkaan tuohon samaan kaupunkiin. Se on heille oikein: Tornion ystävyyskaupunki Kirovsk on ihan heavysoundin kantaman päässä...

Hengailusta puheenollen: silläkin on maassa monet kasvot. Iltalehdessä näyttää olevan raportti otsikolla Näin nuoriso häiriköi. Outo juttu: ensin tehdään tiloja, joihin ihmisten odotetaan kokoontuvan ja kun siinä onnistutaan, osaa porukkaa aletaan häätämään muualle. Vuosi sitten vierailin lahtelaisessa Kauppakeskus Triossa, jossa asiaan oli tartuttu perustamalla alakertaan Lahden Nuorisopalvelujen ylläpitämä nuorten tila Tripla. Mahtava mesta ja aika uskomattomat kävijäluvut. Kiintoisaa nähdä mitä Kampin kauppakeskuksessa tapahtuu jatkossa. Hengailun haltuunotto on taitolaji... Mikähän kelkkaparkki tänne pitäisi perustaa...

Vintin osalta näyttää sinänsä lupaavalta. Inarin koululla ja päivähoidossa on lappilaisittain omituinen ongelma: huutava tilapula. Yhtenä ratkaisuna esiopetuksen tilaongelmaan on tiedusteltu Vintin käyttöä siihen iltapäivisin. Periaatteessahan monikäyttö on kannatettavaa ja suorastaan suotavaa, mutta pulmaksi muodostuisi se, mitä tehtäisiin tällöin Pikku Vintin iltapäivän kohderyhmälle (kolmos-vitoset), joka kulkee uskollisesti tiloissa samaan aikaan kolmena iltapäivänä. Näyttää kumminkin siltä, että nuorisotyön näkemykset tässä asiassa otetaan huomioon ja ratkaisuja etsitään muutoin, Hyvä niin, se mahdollistaa myös aiemmin jo sovitun päivähoidon Vinttivuoroilun niinä aikoina jolloin nuorisotyö ei tilaa tarvi.

Blogi päivittyy Vintillä... Josko tästä kotiutuisi tänään Tv ykkösen pääuutisille...

Skoeoe