torstai 20. joulukuuta 2012

Youthworker's highlights in 2012: part I

Almost Christmas. So it's time to look backwards and do some evaluation. Year with youth work has been (again) busy and interesting. Here some highlights and basic elements with which it's good to look forward up to coming year.

Bandy inside... Very popular in Inari these days. Good practice to start with  new youngsters. Good method to strenghten their socíal skills to join the company. Sober Game bandy cup running whole springtime. Big plus to adults in Inari village. Voluntary parents took Inari boys to Ivalo every second week. That's something...

Weekly youthwork is the basis to everything...


Another whole springtime system which is good to mention. There were a lot of persons who took part to a project which lasted for more than one year. Youthworkers, socialworkers, teachers etc. had a possibility to create youth policy program to Lapland. The whole aim was to fight for the wellfare of Lapland youngsters. Project was conducted by Cenrte for Economic Development, Transport and Environment/Youth work in Lapland. Big plus because of effort and doing. Intresting to be one of many others...

Doing youthwork in Lapland means rolling on a highway...  And kilometres, I've never counted  but there has always been a lot of them. Year 2012 wasn't an exception.

In march I had a pleasure to travel to marvellous municipality of Salla with  marvellous Inari youngsters having a rockgroup Slap which was elected via Sâmi Youngsters´Art's Event to national Young Culture event too.

Intresting East Rock event at Sallatunturi. Same thing there as here: good arrangements, a lot of voluntary workers, fine rockgroups, splended atmosphere with one big but: where's the audience? I was discussing with Petteri, the marvellous youthworker of Salla, about this. We couldn't find the answer. But the systems and progress in Salla made me so inspired that I had to wrote a report to our national youthwork magazine Nuorisotyö.

Daily, usual youthwork need places. We have two excellent youth clubs, Stönö in Ivalo and Vintti in Inari village. I have found it good to drive from time to time to Inari Vintti and establish my office temporarily there. Announcment to teacher's room to the school situated in the same building and then start working. A lot of peace and of cource the possibilty for Inari youngsters to meet me... Good practice.
 
Took part to Allianssi - cruicade after a couple of years. About 1500 youthworkers on the same boat is more than enough to meet old friends and find new contacts. Network is necessary these days, no doubt. It was cool to see the representatives of Sámi Parliament Youth Council and SSN -organization to be a part of one ceminar dealing with the coming changes with municipal structures in Finland. I've followed quite close the start of Sámi Parliament Youth Council. It really has been something and it has already got a place in the structures of Finnish Youth Work too. Of cource there is still a lot do do in that dimension too but the start gives promises...

Speaking about networks. One really important partner for municipal co-operation is situated in city of Tornio. Our co-operation with Tornio Youth Service started in 2001 by playing rock'n roll. Later on our youth parliaments have had their common events and we have regular meetings with Tornio youth workers.

In March Tornio people visited Inari. We were at Vasatokka when Miku, youthworker responsible of the youth parliament work in Tornio and I started to create a new method to have a cource for youth parliament members. The method (in Finnish we call it Osallisuusmankeli) was tested in May at Palogården centre in Haaparanta Sweden. It's based on live roll playing and it worked surprisingly well. After that Miku and I have had a lot things to do with developing it. It has been cool...

Radio Inari is an essential part at our mediaworkshop. This year has been a good one at workshop. There has been a lot of youngsters practicing or working either for radio or for other issues: digital video broadcasting, making still photos, advertising or giving support by creating lights or PA-systems for at most municipal events during whole year. I can't imagine youth work in Inari without mediaworkshop. It's part is nowadays so big.

And finally we had luck when we found Emppu to be the leader at workshop. Great...


When I look about the year 2012, I easily see that for me the work with our youth parliament has played a real big part and why not. It has been a big pleasure too, because we have a really active parliament, which uses it's voice not just by using high volume but by thinking carefully which are the main things for them to fight for.

It was really cool in the beginning of June when youth parliament and municipal parliament had a common ceminar at our Municipal House in Ivalo. Sunna the President made an excellent presentation about the Aim list of Youth in Inari to 2012 - 14.

The atmosphere was good and promises big. Later turned out that it won't be so easy with getting improvments for school meals etc. things because of lack with euroes. Anyway, good effort and a lot of things to do even in the year 2013 for youngsters.

Local network doing youth work under the status Sober Game is today an essential part of our work. These days we have 10 different partners in our network and it's good. One of the signmarks is non alcoholic Game over -party in the evening of the day when schools have their last workday before summer holiday. You never know what happens during that evening and night and that's why it's good to give another possibility for youngsters and their parents. Good choice especially if we compare it with the earlier version when we went with tents and open fire to the banks of Ivalo river...

Youth Club Stönö in Ivalo is as essential to our municipal youth work as our mediworkshop. Weekly timetable in summer is a bit different compared to winter schedules. But anyway, in June open doors for those who want...

Usual system is to close the doors in July. Then even a youthworker can have a rest to open all in August again...

To be continued...
(part II august - december: coming soon...)

Skoeoe

 

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Osavuosikatsaus: NuVan kärkihankkeet ja Flow4YU




                                                                             
Flow4YU hanke huipentui Kiilopää - Ivalo - Inari -akselilla pidettyyn leiriin. Matkan varrella pääsi jo hiipimään epäily siitä, että mahtaako tämä nuorten ja päättäjien välisen vuorovaikutuksen parantamiseen tähtäävä nuorisohanke olla nuorisohanke vai pelkkä hanke. No, Inariin saapui oikeita nuoria Jyväskylästä, Rovaniemeltä, Inarista ja Ruotsin Mjölbystä. Italian kolmesta osallistujakunnasta saapui myös nuoria, toki hiukan pohjoismaisia osallistujia varttuneempia, mutta kumminkin. Tuli myös yksi iäkkäämmän vuosikerran delegaatio sekä yksi osallistumisen peruuntuminen. Mutta sepä niistä. Kulttuurierot on kyllä merkittäviä näissä ja selväksi ovat tulleet.

Hieno oli tunnelmaltaan leiri ja pääosassa nuoret tietysti. Rakenteiden ja keskusteluvalmiuksien osalta kotoSuomessa ollaan kyllä valovuosia edellä etenkin italialaisia. Siinä kun italialaiset vielä käynnistelevät tunnustelevia kohtaamisia, meillä on luotu erilaisia kohtaamisen malleja. Laskeskelin, että Inarissa on viimeisen vuoden kuluessa käyty yksi tulevaisuusverstas, pidetty yksi NuVan ja kunnanvaltuuston yhteinen seminaari sekä NuVa on piipahtanut kerran kunnanhallituksen kokouksessa. NuVassa ja lukiolla on lisäksi vieraillut muutama johtava viranhaltija ja NuVan edustajat ovat osallistuneet sivistyslautakunnan kokouksiin. Lukiolla pidettiin vaalipaneeli kuntavaalien alla ja NuVa puolestaan tenttasi Radio Inarin vaaliohjelmissa ehdokkaita.

Menettelytapoja siis lähtökohtaisesti löytyy ja myös myönteistä asennoitumista. Se on hyvä, mutta onko tässä kumminkaan kaikki. Flow-leiriläiset osallistuivat NuVan kokoukseen, jossa tehtiin väliarviota NuVan kärkihankelistan 2012 - 14 (blogitesti 17.6.2012) toteutumisesta.

Oli mainio kokous muutoinkin kuin siksi, että se oli historian ensimmäinen englanninkielellä käyty tai ulkomaankielelle tulkattu NuVan kokous. Monenlaisten yhteensattumien summana inarilaisten päättäjien joukko oli vähälukuinen, mutta selväksi kävi se, että nuoria kuullaan ja keskusteluyhteys on. Kovasti kehuttiin NuVan edustajien taannoinen kunnanhallitusvierailu sekä ministeritapaamiset vetoomuksineen.

Kärkihankkeet vaiheessa

Kokouksen agendalla oli eduskuntavierailu, josta riemastuttavan raportin tarjoilivat Jaakko ja Ville. Toinen tärkeä asia oli tarkastella mitä on tapahtunut kärkihankkeille. Kun puheenjohtaja Sunna esitteli ne valtuustoseminaarissa kesäkuussa, oli yleinen vire se, että lista on realistinen, hyvin perusteltu ja lähes joka osaltaan ainakin jossain määrin toteutettavissa. Lista käväisi heinäkuussa kunnanhallituksessa, josta se lähti eri tahoille mietittäväksi ja mahdollisuuksien mukaan toteutettavaksi.

NuVa valitsi elokuussa henkilöt seuraamaan listan toteutumista. Raportit olivat loivasti surkuhupaista kuultavaa: hissilippuasia oli edelleen selviteltävänä, yläasteen remppa oli aloitettu opettajainhuoneesta ja kouluruuan (välipalojen sekä salaattien + muiden lisukkeiden) laadun parantaminen oli kyllä tapahtunut, mutta hiipunut rahanpuutteeseen eikä oikein selvinnyt miten jatkossa. Oppilaskunnan hallituksilla ja NuValla riittää siis edelleen tekemistä. Kärkihankkeiden ohella seurattavana oleva kevyen liikenteen väylä Sevettijärvelle kuuluu työryhmälle, joka aloittaa työnsä keväällä. Elokuvateatteri Aslakin osalta kuuluu sentään myönteistä: teatteri digitalisoidaan ja otetaan tauon jällkeen käyttöön vuonna 2013.

Arviointikeskustelu oli avoin kaikille valtuustosalissa olleille. Yksi Italian vieraista kysäisi kuultuaan kärkihankkeiden käsittelyn, että ovatko Inarin nuoret valtuutetut tyytyväisiä siihen miten heidän ääni tulee kuulluksi. Hetken hiljaisuuden jälkeen Jaakko totesi, että kaiken jälkeen ei tietenkään voi olla täysin tyytyväinen. Hän muistutti myös siitä miten sivistyslautakunnassa oli suhtauduttu NuVan nuoriso-ohjaajan tehtävän vakinaistamiseen liittyvään lähes 250 nuoren allekirjoittamaan vetoomukseen.

Kuulemista vai luulemista (kuulemisen olemus)

Olen itsekin päätynyt tämän vuoden sattumusten tuloksena pohtimaan sitä mitä oikeastaan on nuorten kuuleminen. Mitä vaaditaan?

Tietenkään ei ole niin, että kaikki mitä nuorilta tulee, on muitta mutkitta toteutettava. Laatukriteerit pitää olla niin sanomisessa, kuulemisessa kuin keskustelutavassakin. Kärkihankelista on  tehty siksi, että perusteellisessa käsittelyssä löytyisivät juuri ne nuorten tärkeimmiksi kokemat ja eniten/nopeimmin parantamista vaativat asiat. Muutenkin olen huomannut sen, että ei NuVa huvikseen huutele, se ottaa ajaakseen perusteltuja juttuja ja hyvä niin. Sattumanvarainen elämöinti ei ole uskottavaa eikä kanna pitkälle.

Kumminkin: jos osumatarkkuus nuorille tärkeissä asioissa on se, että neljässä tärkeimmässä ei edistytä, ollaan lähellä tilannetta, josta seuraa turhautuminen. Se seuraa takuuvarmasti, mikäli asioita ei perustella hyvin ja keskustelu ei ole rehellistä puhumattakaan siitä, että ei tule vastauksia ollenkaan

Erityisen hankalaa on silloin, kun asiat perustuvat nuorten omaan aloitteellisuuteen. Järjestelmä pääsisi oleellisesti helpommalla, mikäli se itse kysyisi nuorilta edes joskus lausuntoa tai pyytäisi heidät mukaan keskusteluun nuorisolain edellyttämällä tavalla. Nuorten oma aktiivisuus on hienoa, mutta aidossa kuulemisen ilmapiirissä keskustelu ei perustu yksinomaan tähän.

Tässä mielessä on vielä paljon parannettavaa. Näyttää olevan myös niin, että kun kyseessä on jokin ulkoinen uhka kuten takavuosien aikomus lopettaa Rajajääkärikomppania Ivalosta tai nyt ilmassa leijuva ammatillisen koulutuksen aloituspaikkakysymys, aikuisten on helppoa hyväksyä nuorten toiminta. Hyvä tietysti tämä. Oli mahtavaa, että NuVan edustajat saivat vierailla vetoomuksensa kanssa kunnanhallituksessa ennen eduskuntavierailuaan.

Jos nuoret ottavat ajaakseen paikallisen hankkeen, johon liittyy taloudellista panostusta tai jotain periaatteellista, mikä ei istu päätöksenteon ajatusmaailmaan tai ei muuten miellytä, näyttää asia usein muuttuvan välittömästi.

Aidosti keskustelevan otteen soisi toteutuvan näissäkin tapauksissa....

Toivoo
Skoeoe

Ai niin. Flowntäyteisenä keskiviikkona tapasin myös murmanskilaisia ystäviäni. Piti udella sitä mikä kumppaniyhteisöjen status on nyt. Uusi lainsäädäntö määrittelee termillä foreign agent kansalaisjärjestöt, jotka saavat ulkomailta taloudellista tai muuta tukea. Ovat Mr. Pinkit ja muut tässä asemassa. Kukaan ei tiedä mitä se käytännössä tarkoittaa. Kuulemma kaikkea ei minkään ja vakoilun välillä. Saapa nähdä...

Ai niin2. Oli muuten Flown päätösbileissä Stönöllä tosi mahtidiskomeininki pitkästä aikaa...




 

torstai 6. joulukuuta 2012

Inarilainen itsenäisyyspäivä...


 Rannalle himmeän lahden aurinko laskenut on,
           kutsu jo soi iltahuudon, taakka jo laskettu on...
                    


 

Tuli käytyä Ivalon kirkossa itsenäisyyspäiväjuhlissa... Tämä on ollut minulla ohjelmassa 10 vuotta. Ei niin, että olisin erityisen isänmaallinen, mutta juhla on maino kehys nuorisovaltuuston Rock Inari -palkinnon jakamiseen. Niin oli nytkin...

Oli erikoinen juhla, erilainen mutta niin samanlainen. Koskaan ennen en ole kuullut näissä pippaloissa mainittavan sanoja vallankumous, Lenin, kansankomissaari tai bolshevikki. Nytpä kuulin.

Mietin puheita. Eipä ollut niissä sijaa nuorille. Ei oikein veteraaneillekaan. Jotenkin tuntui siltä, että kuntalaisia valmisteltiin vaikeisiin aikoihin ja vaikeisiin valintoihin...

Juhla on myös palkitsemisen aikaa. Ei oltu puhuttu aiemmin Leninistä, mutta eipä jääkiekkokaan ole ollut asialistalla. Nytpä oli. Nuorisovaltuusto jakoi järjestyksessään 20. Rock Inari -palkinnon, joka myönnetään tunnustuksena pitkäaikaisesta työstä Inarin nuorten hyvinvoinnin tai inarilaisen nuorisotoiminnan puolesta. Palkinnon kävi pokkaamassa Ivalon jääkiekkoseura Tunturikiekon puheenjohtaja Pekka. Hieno valinta, ja tosi tyylillä Maija ja Jaakko hoitivat hommansa. Ja mitkä perusteet NuVa oli kehitellyt... Voin kehua, kun heittävät valtuustosalista pihalle käsitellessään asiaa. Erityisesti mieltä lämmitti vapaaehtoistyön ja vanhempien huomioiminen. He ovat niitä arjen sankareita, jotka liian usein jäävät vaille ansaitsemaansa huomiota...

Inarilaisen kulttuurin uusi suunta

Kulttuurilautakunta ja sittemmin sivistyslautakunta ovat jo 25 vuotta jakaneet Inarilaisteko -palkinnon. Se myönnetään merkittävästä inarilaisen kulttuurin puolesta tehdystä teosta.

Tämän kuittasi Antti H. voitettuaan vesicrossin em-kisat. Vesicrossihan on yleisesti ottaen jääkiekkoa oleellisesti tuntemattomampi laji. Siinä ajellaan moottorikelkoilla kesäaikana vetten päällä ovaalia tai yritetään saada kehiteltyä mahdollisimman suuri vauhti. Tai sitten ei...

Antin ansioita ei voi kiistää. Töitä on tehty ja saavutus on palkitsemisen arvoinen. Joko näin tai Inarin liikuntatoimen parhaan urhelijan nimeämisenä. Ei epäilystäkään tästä.

Kumminkin. Kun kuuntelin tunnustuksen luovutuspuhetta pohdiskelin... Palkittiinko tässä lopulta ansiokas nuoren miehen suoritus ja ura vai Inarin suurin kesätapahtuma, Ivalon Watercross, joka kerää heinäkuun lopulla 2000 katsojaa Ivalojoen rantsuun töllistelemään vesilumikelkkailua. Ainakin perusteissa vilahti matkailu ja "suurin inarilainen tapahtuma".

Perusteluissa sanottiin myös, että sivistyslautakunta on linjannut vesicrossin olevan inarilaista kulttuuria parhaimmillaan. Jaa-a. Asioita voi tietysti määritellä uusiksi. Katselin vesicrossiporukoita ihan kotinurkissa aika pitkään. He rassailivat kelkkojaan kisoja varten naapurin korjaamohallilla. Ei tullut kyllä kulttuuri mieleen, kun kelkka kiskaistiin käyntiin seesteisenä kesäiltana. Se oli enemmän melusaastetta kuin kulttuuria ja sillä sipuli.

Nähtäväksi jää. Luulen, että aika moni inarilainen kulttuuripersoona ja luonnonystävä sanoo jotain tuosta watercrossin kulttuuriulottuvuudesta...

Nykynuorten taistelut




Taattoa muista sä silloin
         askel jo uupunut on,
                  lapset ja lapsemme lapset,
                          Teidän nyt vuoronne on...

Niin. Olisi mukava kuulla näissä juhlapuheissa myös nuoriin liittyviä asioita. Mutta ei...

Isäni ikäluokka vietti nuoruuttaan Tali-Ihantalasssa, Raatteen ja Summan teillä, Sallassa sekä Lapin sodassa. Heillä pelipanoksena oli oma terveys sekä henki ja vaihtoehtoja ei isommin annettu. Sitä uhkapeliä ei tietenkään voi eikä saa unohtaa. Heidät pitää mainita niin kauan kuin heitä on. Sen verran olemme velkaa.

Poikani ikäluokalla on toiset taistelut. Heidätkin kannattaisi mainita. Heidän päälle ladataan paljon.
Jonkun pitää hoidella meitä ikääntyviä ja ylipäänsä näitä yhteisiä asioita, kun me viisi-kuusikymppiset joskus eläköidymme.

Kalashnikov ei uhkaa heitä. Lapissa uhka ei ole näin ilmiselvä, brutaali. Se on ovelampi. Sitä sanotaan keskittymiseksi. Metropoliajatus jyllää ja nykynuoret joutuvat taistelemaan koulutuspaikkojen karkaamista vastaan ja kotiseudulleen työllistymisen puolesta. He opiskelevat maailman tehokkaammaksi mainitussa koulutusjärjestelmässä, mutta he taistelevat lisääntyviä mielenterveyspulmia vastaan ja niin edelleen. Ajat ovat peruuttamattomasti muuttuneet.

Siksi olisi syytä huomioida kaikessa ne nuoret, jotka haluavat vastata haasteisiin ja myös he, joilla on vaikeaa. Siihen velvoittaa isiemme työ hyvinvointiyhteiskunnan puolesta...

Haaste on kova. Minusta tuntuu, että keskusten ja reunojen välinen kamppailu on ikävä kyllä reunaseutujen näkökulmasta jo ainakin osittain hävitty. Kumminkin jälkikasvulle olisi luotava toivoa ja näköaloja.

Jos talvisotaan liittyen olisi käyty pitkäveto, olisi luultavaa, että Suomea pelannut olisi kerännyt jättipotin. Olisiko talvisodan ihme mahdollinen myös nyt kaiken keskittämisen keskellä? Niin... Sitä sopii pohtia. Se ei tule ilmaiseksi. Nuoret on syytä tässä huomioida ja kuulla heitä tai hyvät ei heilu.

Miettii

Sköö


 

perjantai 30. marraskuuta 2012

Ministereitä, kanistereita ja PAAV0!



Olipas melkoinen päivä parlamentissa. Inarin ja Tornion nuorten vaikuttajien eduskuntapäivän saldo on suhteellisen komea: kaksi ministeriä ja kaikki Lapin kansanedustajat.

Myöhäisillan hetkinä arjen ihan tavallisen nuorisotyöläisen mieltä lämmitti kuunnella suht väsyneiden, mutta kokemaansa niin tyytyväisten nuorten jälkimietteitä. Upeaa porukkaa ja kuntiensa hienoja lähettiläitä joka suuntaan.

Puheenjohtaja Sunnan pohdintaa kuunnellessa tuli mieleen se, että kyllä edustamisessa on omat paineensa. Varsinkin koko porukan puolesta ääntä käyttävillä nuorilla puhenjohtajilla on haastetta hoidella velvollisuutensa. Tehtävät ovat jokatapauksessa kiintoisia ja jännitystä ei tositilanteissa huomaa, briljantisti hoidettu homma. Koko nuorten ryhmälle tapaamisista ja koetusta kertyy takuulla pääomaa, joka kantaa pitkään...

Opiskelijapaikat katoavat...

Eduskuntareissu sai edeltäjiinsä nähden uutta potkua kun julkisuuteen ihan sopivasti tuli tietoja ammatillisen koulutuksen aloituspaikkojen leikkaamista koskevista suunnitelmista Lapissa. Nuoret Torniossa ja Inarissa keräsivät tosi pikatahtiin ja spontaanisti lähes 1.800 nimeä vetoomukseen, jossa pyydetään estämään noin suurimittaiset 1.700 aloituspaikan lopettamisaikeet. Se on tosi komeasti kerätty ja kertoo kokoajiensa aidosta huolesta. Prosessia oli mukava seurata, matkaryhmä oli sitoutunutta ja määrätietoista. Inarilaiset esittivät asiansa kunnanhallituksessa ja torniolaiset kaupunginvaltuustossa. Kaikki läsnäolleet allekirjoittivat.

Vetoomusta ei pistetty tietoisesti nettiin. Semmoinenkin on kuulemma tulossa. Metodina on perinteinen jalkatyö ja ihmisten kohtaminen face to face. Prosessi oli nuorten, mutta täytyy tunnustaa: tulin keränneeksi pari liuskallista itsekin. Hienoa oli havaita se, että asia kiinnosti inarilaista aikuisväkeäkin. Huoli painaa, arjen ihan tavallinen keskittämisvimma askarruttaa ja hyväksyttävyyden rajat on jo ylitetty aikoja sitten.

Vetoomuksen viejät taisivat olla asiassaan ihan etujoukossa liikkeellä Isossa Talossa. Mahtavaa oli se, että nuoret kohtasivat itsensä homman pääarkkitehdin, opetusministeri Jukka Gustafssonin. Ministeri otti nuoret kohteliaasti vastaan, tunnustautui Lapin ystäväksi ja keskusteli nuorten kanssa kärsivällisesti. Tapaamisesta kiitos sinkoaa lappilaiselle demarikansanedustaja Johannna Ojala-Niemelälle, hienosti briiffattu. Yhden ministerin päiväksi alunperin mitoitetusta torstaista tulikin kahden ministerin päivä. Sitä epäilen onnistuiko ministeri vakuuttamaan delegaation, tuskin, mutta opettavainen tuokio kumminkin.

Vetoomus luovutettiin myös tietysti Lapin kansanedustajille. Kaikki huomioivat nuoret, vaikka tiedotusta tehtiin tosi viimeisillä hetkillä. Hienoa. Jokaisen suusta kuului sama lause: olette oikealla asialla ja oivalliseen aikaan. Erinomaista, että se kerrottiin. Kovaa duunia tehneet nuoret ansaitsivat sen.

Muutama hajahuomio

Torstai eduskunnassa on työteliäs ja edustajilla riittää menemisiä.  Erityismaininnan nuorten huomioinnista saa edustaja Markus Mustajärvi, jolla oli aikaa keskustella ja vastata jokaikiseen nuorten kehittelemään kysymykseen, joita riitti. Hieno juttu, nuoret ansaitsivat tämänkin. Itsekin opin jotain, kun Markus puoli-ironisesti totesi, että kahden edustajan ryhmässä ryhmäkokoukset ja -päätökset tehdään tehokkaasti ja nopeasti. Mutta mahtavaa kumminkin, että Mustajärvi käytti aikaa.

Seurattiin hallituksen kyselytuntia. Sattui somasti. Yksi käsitellyistä asioista liittyi aikuiskoulutukseen ja siitähän oli lyhyt matka nuorisotakuun toteutumiseen koulutuksen osalta. Kiintoisaa. Ministeri Gustafsson oli tässä pääosassa ja sai selitellä suunnitelmia. Hänen sekä työministeri Ihalaisen kehonkieli sekä sanavalinnat viestivät jotenkin sitä, että epäilevät äänenpainot ovat jos eivät nyt täysin oikeassa niin pitkälti sinnepäin kumminkin. Oma epäluuloisuuteni ei ikävä kyllä lieventynyt, ehkä jopa päinvastoin. Takuussa on hyviä elementtejä, mutta onko sittenkään niin paljon kuin on annettu ymmärtää.

Kyselytunnilla jäi harmittamaan se, että edustaja Mustajärvi oli pystyssä ainakin kolme kertaa puheenvuoron saadakseen. Puhemies Heinäluoma ei sitä myöntänyt koskaan, ärsyttävää...

Finally: PAAVO

Päivä huipentui Vasemmistoliiton ryhmähuoneessa. Tornion nuoriso-ohjaaja Mikun ja bloginpitäjän syksynmittainen projekti sai täyttymyksen. Olemme haeskelleet Paavoa sieltä täältä Tornion, Altan ja Murmanskin muodostaman kolmion sisältä. Ei ole löytynyt, mutta nytten löytyi...

Hieno tapaaminen, jossa pääosassa olivat nuoret sekä kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki. Tunnelma oli leppoisa, ministeri otti upeasti nuoret vieraansa ja vastaili kärsivällisesti nuorten aiemmin Toimintakeskus Hapessa yhteisesti sopimiin kysymyksiin. Jokainen, joka halusi pääsi ääneen ja sehän on hienoa se. Pohjoisen nuoria kiinnosti ministerin tuntemus saamelaisasioihin, käsitys nuorisotakuun näkymistä sekä nuorten syrjään joutumisen syistä ja tasa-arvosta. Vauvaelämän ja ministerielämän yhteensopivuudestakin tuli kokemusperäistä tietoa...

Mukavaa seurattavaa. Lopuksi Tornio-Inari parivaljakkona Sanna ja Ville pääsivät haastattelemaan ministeriä erilaisten radioviestinten tarpeita varten...

Olihan se tosiaan enemmän kuin jotakin. Lopulta. Kun Paavo löytyi...

Skoeo

Ai niin. Paavokin oli sitä mieltä, että olette oikealla asialla...






 

lauantai 17. marraskuuta 2012

Maantietä tarjolla...



Karvalakit päähän ja Helsinkiin, perkele!

Tullut tuo slogan mieleen väistämättä kahdesta syystä: työssä on sinällään hoppu joka suuntaan, mutta henkisesti pappaosaston edustajakin valmistautuu jo tulevaan loppukuun eduskuntavierailuun. Toinen syy liittyy julkisuudessa esilläolleisiin ammatillista peruskoulutusta koskeviin sopeuttamistoimiin.

Eduskuntaan mennään mm. etsimään Paavoa, joka julkisuudessa olevien tietojen mukaan ei ole pääosin yhtään missään. Reissuun sinällään palaan kun se on tehty, mutta tarkoitus on tosiaan tavata nuorisoministerin ohella ainakin nuorin lappilainen kansanedustaja Heikki Autto. Pääosassa matkalla on 20 nuorta, joista puolet tulee Tornion nuorisoneuvostosta ja loput Inarin NuVasta. Perinne siis saa jatkoa, ministeritapaamisella terästettynä versiona. Nuorisotyöntekijän homma on omalla tavallaan tosi hienoa, tämmöisenkin pääse kokemaan paikan päällä... Ihan mukavia ja keskusteleviahan ne Seurujärven Jannen luo tehdyt kaksi edeltäjää ovat olleet.

Viikolla opetusministerö julkaisi nuorisotakuun toteuttamiseen oleellisesti liittyvät ja ammatillisen peruskoulutuksen uudelleenjärjestelyjä koskevat laskelmat. Niiden mukaan Lapin tarjonnasta katoaa vuoteen 2016 mennessä peräti 1700 aloituspaikkaa, yli neljännes! Suurin suhteellinen menettäjä on Itä-Suomi ja paikat valuvat sinne missä on eniten ihmisiä ja missä sen myötä sanotaan olevan suurimmat pulmat.

Huolikeskustelun  olemus

Minua askarruttaa kovasti. Olen seuraillut tätä suurta nuoriin liittyvää huolikeskustelua. Olen seurannut ja kommentoinut jo kahden hallituksen lapsi- ja nuorisopoliittisen ohjeman laadintaa. Olen seurannut ja kommentoinut myös nuorisolain viimeistä muutosta. Niinistön Ihan tavallisia -julkistamistilaisuus sattui mainiosti Nuorisotakuu roadshown Lapin tilaisuuden alle. Kumpaankin osallistuin ja niistä aiemmissa blogipäivityksissäni olen kertonutkin.

Arjen ihan tavallisessa elämässä on sitten tullut seuratuksi ihan tavallista reaalielämää vaikkapa työhallinnossa tapahtuvan "kehityksen" osalta. Se kuten aika moni muukin kansalaisia koskeva palvelu ja niihin liittyvä päätöksenteko karkaa koko ajan kauemmaksi. Osin toki lähemmäksi, kun oletetaan, että kaikilla kansalaisilla on internetvalmius. Vielä kolme vuotta sitten Ivalossa oli paikka, jota kansankielellä sanottiin Työkkäriksi. Tammikuussa sama työvoimatoimisto löytyy Rovaniemeltä. Kehityksellä on nimi: valtion tuottavuusohjelma.

Arjen ihan tavallisessa elämässä tulee seurailtua myös päätöksentekoa. Se ei ole linjassa juhlapuheiden tai huolikeskustelun kanssa.

Kaikesta edellisestä on hiljalleen muotoutunut kokonaiskuva, joka ei ole Pohjois- tai Itä-Suomen nuorten kannalta kovin innostava. Yhtään en ihmettele, että yleisesti peräänkuulutetaan yritysten, yksilöiden, perheiden ja kaikkien pieniä tekoja ja yhteisvastuuta. Tulee mieleen, että onko osin annettu jo periksi rakenteisiin liittyen.

Nuorisotakuu ja reunaseudut

Nuorisotakuuseen on ladattu hurjat odotukset. Kokonaiskuva näyttää nyt siltä, että se ainakin osittain vesittyy maan reunaseuduilla. Tuntuma on  se, että takuu koskee kasvukeskuksia.

Takuu lupaa jokaiselle alle 25 -vuotiaalle nuorelle työ-, harjoittelu- tai opiskelupaikan 3 kuukaudessa joutenolon alusta. Takuussa on paljon hyvää. Koko maan kannalta on hyvä, että nuorten työpajoihin sekä etsivään työhön varatut määrärahat on hyvinä vuosina hilattu nykyiselle tasolle. Niitä euroja tarvitaan myös jatkossa. Uusi hyvä elementti on nuorten aikuisten osaamisohjelma, joka tuo tarkoitukseen n. 30 miljoonaa lisäeuroa. Niillä on tarkoitus kouluttaa ne alle kolmikymppiset, joilta tutkinto puuttuu.

Muutoin joutuu kysymään mikä on lisäarvo. Koulutustakuu näyttääkin toimivan nollasummatilanteessa, jossa pohjoisen ja idän koulutussupituksilla rahoitetaan kasvukeskusten tarjontaa. Reunaseudut lähettävät nuorensa entistäkin kauemmaksi. Näin vaikka kaiketi Oulusta on yhtä pitkä matka Inariin kuin päinvastoin. Myös koulutuspaikkojen kirjo on etelässä jo valmiiksi laajempi.

Sosiologian professori Asko Suikkanen Lapin yliopistosta katsoo, että koulutustarjonnan näin merkittävä supistaminen lisää nuorten ulkopuolistumisen riskiä. Olen taipuvainen ajattelemaan samoin. Supistukset merkitsevät myös koulutukseen liittyvien työpaikkojen vähentämistä. Ei kai tällaista pidä purematta niellä.

No. Periksi ei anneta, se on selvää. Jos tilanteessa on jotain myönteistä, niin ainakin Tornion ja Inarin nuorilla vaikuttajilla on helppoa valmistautua kohtaamaan poliitikot päätöksenteon ytimessä: kysyttävää löytyy...

uskoo

Skoeoe


 

tiistai 30. lokakuuta 2012

Inarilainen jytky ja nuorten kuulemisen olemus




Arjen nuorisotyöläinen elää ajoittain asialleen ylikierroksilla. Tätä kirjoitettaessa on saatu lopulta loppusuoralle kolmen viikon työputki. Ei tämä ole tavatonta, mutta iän myötä sitä on oppinut karttelemaan. Aina se ei onnistu. Kukaan ei tietenkään pakota, mutta usko asian tärkeyteen tai joku selittämätön velvollisuus ajaa omituisiin ratkaisuihin.

Pöljäähän se on... Ei tällä tavalla maailmaa pelasteta, eikä tällä tavoin tule lisää resursseja. Mutta sisäinen pakko vie. Tietysti on niin, että juttujen täytyy olla motivoivia ja niihin sisältyä jotain koukuttavaa. Tunnelmaltaan mahtavan Rajarockin jatkeeksi sattui lisää kiintoisia hommia ja niinpä elämä lipsahti ns. urakoinnin puolelle.

Tätä kirjoitettaessa on käyty erinomaisen kiintoisat kuntavaalit. Inarista tuli kertaheitolla Lapin kokoomuslaisin pitäjä. Olihan se odotettavissa, mutta kun soiteltiin Radio Inarin suorassa tulosillassa Kokoomuksen vaalivalvojaisiin, tuli tunne siitä, että jopa puolue itse oli häkeltynyt. Kolme kärjessä kokosi lähes 600 ääntä ja se on huima äänimäärä se. Imu oli sellainen, että Kokoomuksen listoilta sai viiden äänen valtuutuksella varaedustajan statuksen ja ryhmä kasvoi neljästä yhteentoista.

Sitoutumattomien 15-vuotinen taival päättyi ja seitsenhenkisen nykyvaltuustoryhmän sulaminen satoi oikealle. Se ei kuitenkaan selitä kaikkea. Kokoomuksen ääni on kaikunut jykevänä ja tunteita kuumentaneena menneellä valtuustokaudella ja puolue taisi onnistua hyvin ehdokasasettelussaan.   Ehdokkaita oli lisäksi ennätysmäärä ja hienoa oli havaita, että valtuustoon meni myös nuorin ehdokkaista, 21-vuotias Pekka, tuttu nuori mies nuorisotiloilta. Oli tosi mukavaa jututtaa Pekkaa suorassa lähetyksessä. Ihan järkeviä ja tavallisia nuoren miehen ajatuksia.

En sitten illemmalla malttanut, kun illan viimeinen haastateltava ja toiseksi eniten ääniä saanut, myöskin ensikertalainen, Veikko pääsi On the air. Esitin toiveen siitä, että kun siellä 11 joukossa on koko valtuuston ylivoimaisesti nuorin jäsen, niin ryhmä kuuntelisi sitä mitä nuorella on sanottavaa. Monesti käy niin, että kokemus jyrää alleen nuoruuden ja näyttää todellisen kaapin paikan. Näitä tarinoita löytyy. No, yli 200 äänen mies kuuli toiveen ja kertoi inarilaisille, että tottakai Pekkaa kuullaan. Sitäpä jäämme seuraamaan.

Illan mittaan selvisi, että perinteinen inarilainen valtapuolue Keskusta menetti ääniään, mutta säilytti valtuutettujen määrän. Perussuomalaiset eivät rynnistäneet Inarin valtuustoon, toki yksi sinne pääsi, samoin vihreistä. Demareita voi pitää voittajina, yksi lisäpaikka. Huomionarvoinen oli myös Rkp Sàpmen ainoan ehdokkaan äänimäärä 70, jolla vaaliliittoastelmassa olisi menty komeasti valtuustoon lähes joka listalta.

Perinteisesti vahvalle Inarin Vasemmistolle tulos oli katastrofaalinen: viidestä kolmeen. Vasureitten historia Inarissa on komea, mutta takamatkalta on jatkossa haastavaa nousta.

Demokratian voitto?

Vaali-ilta studiolla on erittäin kiivastempoinen, neljä tuntia kului niin ettei huomannutkaan. Focus oli Inarissa, onhan kyseessä Radio Inari.

Sittemmin kuuntelin laajemminkin kommentointeja. Pääministeri hehkutteli vaalivoiton perustuvan keskeisten suomalaisten arvojen perustalle. Ihan hyvä, mutta silti hyvin hämmentävää. Mikä keskeinen arvo sisältyy siihen, että Lapin äänestysprosentti jäi alle 60:n. Tätä vauhtia lähestytään tilannetta, jossa joka toinen äänestäjä jättää väliin.

Tässä pohdittavaa niin voittajille kuin hävinneillekin. Ei kai siitä mitään hyvää seuraa, jos vaalit lisäävät osaltaan ulkopuolisuutta: uurnille vaivautuvat enimmäkseen hyväosaiset tai poliittisesti valveutuneet, jotka vielä jaksavat uskoa johonkin. On esitetty, että 1990-alun säästöt heijastuvat tähänkin: laman lapsi ei äänestä.

Niin. Jotenkin tuntuu siltä, että koko poliittisen kentän olisi syytä vaivautua peilin eteen. Ketä kiinnostaa, jos kuntapolitiikka on jämähtänyttä ja perustuu oman aseman betonointiin. Ketä kiinnostaa sekään, jos kuntapolitiikka nousee oikeassa olemisen hypetyksesttä?

Ketä vallan kabineteissa lopulta toisaalta kiinnostaa ulkopuolisuus ja sen syyt. Syytä olisi, muutoin ei hyvä seuraa... Valtakunnallisesti mm. valtionvarainministeri selitteli alhaisia lukuja vaaliväsymyksellä. Voi olla, mutta mistähän syystä? Olisiko reilua tunnustaa se, että noudatettu politiikka ei ehkä kaikin osin olekaan ollut niin kansaanmenevää kuin on annettu ymmärtää. Tässä on edessä isot yhteiset talkoot koko poliittisella kentällä: jos uskottavuus katoaa, katoaa lisää äänestäjiä... Kansanvallasta jää jäljelle rippeet, valta.

Nuorisotyön olemus ja nuorten kuuleminen

Lueskelin inarilaista vaalijulkaisua. Sivistyslautakunnan istuva puheenjohtaja lähetteli postia vasemmalta. Kehaisi kuinka hienot kulttuuri-, kansalaisopisto-, liikunta-, kirjasto- ja koulutuspalvelut kunnassa on. Näin toki onkin, Inari on satsannut. Kehitettävää löytyi hänen mukaansa jossain määrin nuorisotyöstä. Pitäisi panostaa työajan puitteissa enemmän yksilötyöhön. Resursseja vassari pj. ei kuitenkaan haluaisi lisätä,  kun nuorten määrä kovasti vähenee.

Olin hämmentynyt. Meillä nimittäin jokainen nuorisotyöläinen, jopa minä, tekee yksilötyötä. Hämmennyin myös siitä, että kaikkialla missä yksilötyötä tehostetaan, puhutaan myös resurssien lisäämisestä.

Asian voi toki pistää vaalipuheiksi. Istuva pj. kumminkin edustaa muutakin kuin itseään. Siksikin hämmennyin. Päädyin myös kysäisemään itseltäni sitä miksi lievä tyytymättömyys nousi esille juuri nyt.

Olisikohan niin, että julkaisun kannanotto kumpuaa siitä näkemyserosta mikä lautakunnalla ja minulla on ollut yhden pitkään jo ketjutetun nuoriso-ohjaajan toimen vakinaistamisesta ja tarpeesta ylipäänsä.

Kävi vielä niin, että nuorisovaltuusto julkaisi selkokielisen kannanoton asiaan liittyen viikko ennen vaaleja paikallislehti Inarilaisessa. NuVa mm. paheksui sitä, ettei siltä pyydetty lausuntoa ja ettei sen keräämä 238 nimeä sisältänyt vakinaistamisvetoomus vakuuttanut lautakuntaa.

Kirjoitukseen sisältyi pari asiavirhettä ja asia myös henkilöitiin siinä. Niinpä se ei ymmärrettävää kyllä herättänyt pelkästään jakamatonta ihastusta. Ydinsanoma hävisi samalla...

Niin. Se on taitolaji, kun nuoria kannustetaan ottamaan kantaa ja osallistumaan. Sieltä saattaa tulla sellaisia kannanottoja, jotka eivät miellytä. Toisaalta on tietysti niinkin, että nuorten kuuleminen ei tarkoita sitä, että kaikkeen heidän vaatimuksiin tulisi sanoa kyllä. Ei tietenkään. Melkoista tasapainoilua siis. Menettelytapalaji, jossa lähtökohta on se, että järjestelmä ajoittain kysäisee nuorten mielipidettä, ei se, että nuoret osoittavat oma-aloitteista kansalaisaktiivisuutta.

Lapin Nuorisofoorumin 10-vuotta

Päivää ennen kuntavaaleja piipahdin työreissulla Rovaniemellä. Osallistuin mukavaan nuorten tilaisuuteen. Jo 10 vuoden ajan Lapin ely-keskuksen (aiemmin lääninhallituksen) nuorisotoimi on järjestänyt kokoontumisajoja maakunnan nuorten vaikuttajaryhmille. Menettely on ollut lajissaan ainoa koko Suomessa. Oli juhlaseminaarin paikka.

Jännä reissu. NuVa nimesi kolme edustajaa. Tuli niin tyypillisiä viimehetken force majoure hommia ja lähtöaamuna klo 6.00 ilmoitettiin toinen peruuntuminen. Mitään ei ollut tehtävissä enää. Vaihtoehtona oli ajella kahdestaan, NuVan kuopus, seiskaluokkalainen nuori mies ja minä edustamaan Inaria.

Mietin muutaman sekunnin. Kysäisin kaverilta, että mitä tehdään, halutko lähteä katselemaan? "Olisihan se kiva". Yksilötyötä: nyt siihen järjestyisi semmoiset seitsemän tuntia nelostiellä ja loput perillä. Lähdettiin heti...

Toivottavasti kaverilla oli mukava päivä, minulla nimittäin oli...

Skoeoe

maanantai 22. lokakuuta 2012

Kaikkien aikojen Rajarock



Niinpä siinä kävi kuten jo edellisessä päivityksessä manasinkin: viikonloppuna soiteltiin kaikkien aikojen Rajarock. Nuorisokeskus Vasatokassa sekä Ivalon Nuoriso- ja urheilutalolla rokkasi ja dokumentoi tapahtumia nelisenkymmentä nuorta ohjaajineen Altasta, Murmanskista, Torniosta, Rovaniemeltä ja Inarista.

Olipas musiikillisesti tasokas kekkeri. Hyvää on ollut tyrkyllä ennenkin, mutta tämä saattoi kokonaisuutena ylittää kaikki edeltäjänsä. Se on varsin hyvin, sillä elokuussa 1989 Utsjoelta käynnistynyt minifestari taisi olla jo 17. Se, että tämä tapahtuu juuri nyt, on lupauksia herättävää. Rock kuten muukin nuorisokulttuuri tai nuorten harrastaminen on suhdanneherkkä laji: ajat muuttuvat ja innostus vaihtelee. Jonkinmoisen rokillisen taantumanotkahduksen jälkeen on ihan ilolla todettava, että nyt sopii odotella orastavaa noususuhdannetta.

Hienoa. Hyviä syitä onkin. Kitarat puhuvat lopulta universaalia kieltä ja yhdistävät, vaikka
soundeissa, kansanluonteissa, traditiossa ja erityisesti edellytyksissä eri maissa lähialueillakin löytyy merkittäviä eroja. Omasta ja erityisesti Inarin nuorten puolesta toivon nousukierrettä. Yksistään Connecting Young Barents -hanketta, johon Rajarock on sisällytetty, on jäljellä vielä lähes 2.5 vuotta. Soittajia ja bändejä tarvitaan. Neljän pohjoisen paikkakunnan verkosto tarjoaa oivan kehyksen keikkoihin kansainvälisessä ilmapiirissä ja samalla myös hienon mahdollisuuden nähdä jotain uutta.

Oli mahtavien bändien ja erinomaisten soittajien viikonloppu. Itse diggailin ja nostin Rajarockin for ever Top kolmoseen välittömästi murmanskilaisen yhtyeen Hey, Gagarin! Eipä tarvinnut muidenkaan hävetä. Workshoppien vastuuhenkilö, läänintaiteilija Hannu mainioine ohjaajineen otti homman alussa tietoisen riskin. Alun getting to know each other -sessio on tällaisissa kv-hommissa hyvin tärkeä. Se viitoittaa tietä sille, mitä lyhyessä ajassa tapahtuu.

Nyt mentiin suoraan asiaan. Porukoista muodostettiin kitara - basso - rummut yhdistelmiä, joissa kukaan ei ennestään tuntenut toistaan. Pikabändejä pyydettiin soittamaan funkya, progea, R&B:ia tai muita tyylejä A:sta. Hämmästyttävällä tavalla rokkarit löysivät toisensa ja tuntuman itselleen uuteen tyylilajin. Ei ihme, että tunnelma koko viikonlopun ajan nousi nousemistaan. Loistoilmapiiri...

Ystävyyttä yli rajojen ja maassa maan tavalla
Musiikki on tärkeää, mutta kaiken ylle käy vuorovaikutus ja yritys ymmärtää lähinaapureita. Vieläkin on niin, että varsinkin itänaapureilla on mukana nuoria, joiden halu ja kenties osaaminenkin käyttää englantia on vähäinen.

Se ei kumminkaan ole koskaan ollut este, ei edes kunnon hidaste, sille että porukka ryhmäytyy hyvin ja ottaa tapahtuman konsertin yhteisenä haasteena, joka halutaan hoidella kotiin kunnon katu-uskottavuudella.

Hieno homma. Rajarockin tyyliset tapahtumat kasvavat täyteen mittaansa sen mukaan millainen on paikalle saapunut porukka. Ja se oli kyllä upea porukka, kaikinosin...

Oli myös hienoa kuinka täysin kaikki kunnioittivat paikallista Selvä Peli -hommaa. Ei pienintäkään huomauttamista. Ei vaikka erityisesti venäläisissä delegaatioissa lähes poikkeuksetta on muita hiukan vanhempia nuoria. Niin oli nytkin. Taidokas Jollier U& Friends oli keski-iältään muuta porukka jonkinverran vanhempaa, noin 25 -vuotiaita. Hyvin oli murmanskilaisten tehopakkaus Irina porukkansa briiffanut, tyylikkäästi koko kekkeri. Mahtavaa...

Olen monesti miettinyt tuota venäläisten "iäkkyyttä". Toki on niin, että asiassa on parissakymmenessä vuodessa menty valovuosia parempaan suuntaan. Takavuosien Komsomol -vaikutteisista keski-ikäisten nuorten delegaatioista on päästy ja nytkin saatiin käytännössä mitä haluttiin. Voi olla, että nuorten tuloon vaikuttavat passiasiat, nuorilla ei ole. Vaikuttaa myös siltä, että venäläisessä kuviossa on jonkinmoinen toiminnallinen notkahdus ikäluokissa 14 - 20 -vuotiaat. Lapsille on kaikkea ja yli 20-vuotiaillekin jotain. Mutta välivuodet opiskellaan ja ollaan kotona. Näin meille asiaa selitti Murmansk Youth Housen, Mr. Pinkin varapuheenjohtaja Natasha Murmanskissa.

Oli muuten taas pientä jännitystä viisumijutuissa, mutta kaikki meni lopulta hyvin. Kun niin kovasti nuoria kehotetaan liikkuvuuteen ja kun ystävyys yli rajojen on hyvässä huudossa, niin minulla olisi toive Suomen ulkoministeriölle: viisumivapaus nuorten kulttuuri-, nuoriso- ja urheiluvaihtotoimintaan. Heti. Murmanskilaiset ystävämme saavat CYB-hankkeessa alle 18-vuotiaille ilmaiset viisumit. Niin pitäisi toimia Suomessakin.

Yhteistyön voimaa ja kulttuurieroja

Rajarockin tyyliset tapahtumat kasvavat täyteen mittaansa myös sillä, että tekijöitä on tarpeeksi, kaikki hoitavat sovitut hommansa ja yhteistyö pelaa saumattomasti. Niinpä suurkiitos nuorisotilaohjaajille, viestintäpajalle, Tilkkutäkille ja muille vapaaehtoisille nuorille, äänentoisto- ja valovastaaville, järkkäreille.... Lista on pitkä ja lista on välttämätön. Ilman listaa, ei ole tapahtumaa.

Niin. Ne kulttuurierot, joita olemme odotelleet. Niitäkin on ja asetelma on tosi kiintoisa. Se on niin kiintoisa, että inarilainen hallintotieteiden opiskelija Tiina tekee CYB-hankkesta gradun. Aivan mahtavaa. Tiina, joka oli takavuosina Tilkkutäkissä ja nuorisovaltuutettuna, aloitti hommansa Rajarockissa ja oli innoissaan.

Ja kyllä mentaliteeteissa on eroja, joita on hyvä tutkia. Yksi episodi huvitti. Käytiin nuorisotyönteki-jäporukalla Ivalossa jo perjantaina tutustumassa viestintäpajaan ja Stönöön sekä palatessa Inarin Vinttiin. Ystävämme Trond Altasta, mukava ja älykäs mies, halusi mennä meidän tila-auton sijasta käytössään olleella tavarakuljetukseen tarkoitetulla Altan kunnan tila-autolla.

Ihmeteltiin, kun vuokraTransportterissa oli hyvin tilaa ja ajateltiin, että yhdessä olisi mukavampi. "This is a businessmatter", kuului vastaus ja ihmeteltiin lisää, kunnes Tornion Mikun kanssa nähtiin auto. Se oli täynnä mainoksia: "Välkommen till Alta", "Huset", "Aronnesrocken", Enpi Kolarctic", "Gigantfestivalen", "CYB-projekt" ja niin edelleen... Vieraamme halusi mainostaa Ivalossa ja Inarissa.

Mietittiin, että mikä meitä suomalaisia oikein vaivaa. Miksi me ollaan niin luterilaisen alistettuja ahkeruuteen, mutta samalla perivaatimattomuuteen. Miksi me ei ylpeästi liimailla tila-autojen keulaa ja seiniä täyteen Selvä Peli-, NuVa-, Viestintäpaja-, Aaltonen-, Messi-, Adapteri-, Inarin nuorten hyvinvoinnin puolesta -tarroja.

No. Sitten tajusimme, ettei meillä ole autoa. Ja jos olisi, niin sen kyljessä olisi vain kämmenenkokoinen kuntavaakuna. Varmuuden vuoksi, ettei autoton naapuritoimisto alkaisi kateellisena kyselemään, että mitä hittoa te siinä isottelette?

Skoeoe