keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Taivas varjele mikä sieltä tulee... (Vad händer..???)





Hmmm.... Mjölby. I södra Sverige. Där finns jag nu. Och varför: det vet jag icke när jag lämnade Ivalo...

Niin. Olen ajautunut Etelä-Ruotsiin. Edellisestä kerrasta onkin jo pitkä aika: kävin Eskilstunassa v. 2001 tai jotain kun mietittiin Lappiin nuorisotiedotusjuttuja.

Nuorten ja paikallisten päätöksentekijöiden vuoropuhelua edistämään ajateltu Flow 4YU-hanke toi tänne nyt. Kyseessä on aikuisten taustahenkilöiden kokoontumisajo, jonka tarkoitus oli arvioida syyskuussa 2011 käynnistyneen hankkeen jo tehtyä työtä sekä suunnitella jatkoja. Hankkeeseen osallistuu seminaarin isäntäkaupugin ohella kolme kuntaa Italiasta, yksi Kroatiasta ja Suomesta Jyväskylä, Rovaniemi sekä Inari.

Olipa ennakko-odotuksia oleellisesti kiehtovampi kokemus, johon sekä on the air Selvä Keli versio radion puolella että blogi palaa tarkemmin myöhemmin. Tiivistetysti voi sanoa: mukava ja ainakin Inarin osalta hankkeeseen liittyvien juttujen suhteen keskusteleva ja asioita eteenpäinvievä matka. Aika isot ovat ne kuuluisat kulttuurierot: Italiasta taitaa puuttua tyystin ajatus siitä, että nuoret ja johtavat poliitikot sekä virkamiehet mahtuisivat samaan tilaa. Ryhmätyössämme nuori italialainen Paola nosti hetkeäkään epäröimättä asiaksi, johon pitäisi voida vaikuttaa edes hitusen, yhdenvertaisuuden. Ei kuulemma politiikkoja kiinnosta nuorten ääni vähääkään. Aika huima on työmaa saapasmaassa. Ihan mukavalta tuntui havahtua siihen, että Suomessa asiat ovat kumminkin, jos eivät nyt vallan erinomaisesti, niin aika hyvällä tolalla kumminkin. 



Arbetsliv till 75 år och andra planer...

Tuli luettua Ruotsinmaan lehtiä ja aikalailla samoja teemoja kun kotiSuomessa oli esillä. Tiistain 7.2.2012 Dagens Nyheter reväytti etusivullaan Ruotsin Urpilaisen vastikkeen Eric Reinfeldtin suulla, että eläkeikä pitäisi nostaa 75 vuoteen. Ihan yllättäen esitys nosti tuoreeltaan tiukat vastakommentit seuraavan päivän lehdissä. Jo samaisessa DN:ssä kommentaattori kysyy miten sairaanhoitajien voi olettaa jaksavan edes 65 vuoteen kun samaan aikaan poliittiset johtajat viitoittavat tietä ja vetäytyvät hyväkuntoisina viisikymppisinä runsaskruunuiselle eläkkeelle. Hyvä kysymys...

Keskustelu eläkeiän nostosta on oudon epäjohdonmukaista muutoinkin. Mjölbyn kaupungin johtavien poliitikkojen ja virkamiesten suusta kuultiin, että nuorten työttömyys on kaupungin merkittävin akuutti ongelma. Miten nämä kaksi toisiinsa vaikuttavaa asiaa nivotaan yhteen, en tiedä. Inarin pulmat ovat tässäkin mielessä muuten lieviä: Mjölbyn 20 % on kova nuorten työttömyyslukema ja kun asiaa ryydittää vielä maahanmuuttajanuorten erityisen vaikea tilanne, on yhtälö hankalasti ratkaistavissa.

Reinfeldtin visioita käsitellyt DN kertoi muistakin nuoria koskevista asioista. Solletunan kaupunki Tukholman kupeessa on luomassa kunnallista palkkausjärjestelmää, jolla helpotetaan nuorten vaikeaa työllisyystilannetta, Nuorisopalkasta on puhuttu Suomessakin ja Solletunan ratkaisu on luoda järjestelmä, jossa nuorille maksetaan 75% minimipalkasta. Mutta: kaikille pyritään löytämään oikeaa työtä sekä kunnollinen perehdytys ja työnjohto.Niin.... En tiedä, jos nuo laatukriteerit täyttyvät ja muuta ei ole tehtävissä, voi ratkaisu olla hyväkin. Rinnakkaisen palkkajärjestelmän luominen ei kuitenkaan ole ihan yksiselitteistä. Vaara luoda vääristyneitä ja pysyväksi käytännöksi muuttuvia työmarkkinoita on tosi lähellä...

Kuoliaaksisäästöjen ennusmerkit

Mjölbyn ohjelma oli tiukka, mutta hotellilla aikaa jäi myös kotimaan asioiden seuraamiseen.

Nuorisotyöhön ja nuorten kouluttautumiseen liittyvän ikävän uutispommin sinkautti Humak, joka verkkosivuillaan kertoi uudesta uljaasta, vahvistuvasta ja tiivistyvästä Humanistisesta ammattikorkeakoulusta. Vahvistamisella on raju hinta, jota pohjoisen nuorisotyöntekijän on erittäin vaikea niellä. Humak lakkauttaa
kertaheitolla nuorten koulutusyksiköt Torniosta, Äänekoskelta sekä Joensuusta. Pohjoisesta Torniossa on nytkin useita yhteisöpedagogiopiskelijoita, mutta jatkossa matkaa suuntautuu Kuopioon.Yhdeksän kampuksen mallista siirrytään neljään kampukseen ja Humakin hallitus pitää ratkaisuja koulutuspoliittisesti perusteltuina.

Käsittämätöntä keskittämistä reuna-alueiden näkökulmasta. Humak liittyy niiden tahojen ketjuun, jonka viesti pohjoisen nuorille on selkeä: ymmärtäkää etunne ja häipykää kotiseuduiltanne, eivät ne ole panostusten arvoisia. Kummallisen oudolla tavalla koulutuksen leikkaukset koskevat muutoinkin juuri pohjoista ja keskittämispolitiikan takapiruna heiluu muuan Jukka Gustafsson. 

Kataisen-Urpilaisen hallitus on toki  totisen paikan edessä, mutta kaikkea ei ole syytä niellä. Kuntauudistus piirtelee uuden uljaan suurUtsjoen tai suurInarin tai suurVuotson, miten vain halutaan. Henna Virkkusen päiväunelmista syntyy takuulla kova parku ja on syytä toivoa, että ihan tällaisenaan tuo sinällään ilmeisen välttämätön uudistus ei etene. Lappiin näyttäisi syntyvän suurUtsjoen tms. ohella toinen alueeltaan ihan tolkuttoman iso kunta Tunturi-Lappiin. Aika kiintoisaa.

Vieläköhän ennen eläkevapaille jäämistä pääsee jännittämään sitä kuka on tulevan suurkunnan nuorisopäällikkö. Sulle-mulle jakosuhteessa saattaa hyvinkin syntyä tilanne, jossa vaikkapa nuorisotyötä johdetaan Utsjoelta. Kuka sen tietää, edessähän voi olla kiehtova kiertävän kerho-ohjaajan tehtävä Karigasniemi - Sevettijärvi - Inari alueella velvollisuudella piipahtaa pari kertaa kuussa Vuotsossa.

En tiedä mitä oikeasti säästyy lopulta, mutta ihan itsestään selvää on se, että palvelut kärsivät ja lisäävät eriarvoisuutta ja keskittymistä. Kuntiin ajetaan se sama toimintatapa, jota valtionhallinnossa on tuottavuusohjelman nimissä jo muutama tovi toteutettu. Ja lopputulos on se, että päätökset tehdään entistä kauempana reunojen ihmisistä, jotka pakotetaan hoitamaan asioitaan nettialustoilla.

Edellisen laman virheiden uusintakierros???

Kuntauudistusta haastavampi asia pohjoiselle on valtionosuusjärjestelmän uudistus, jota reunaseuduilla ylipäänsä odotellaan pelonsekaisin tuntein. Rajuja menoleikkauksia on tulossa, Raimo Sailas puhui viiden miljardin tarpeesta ja pääministeri Katainen merkittävistä ja etupainotteisista leikkauksista.

Nähtäväksi jää kuinka hyisiä ovat tuulet.  Nyt kun pressanvaalit on saatu alta pois, se nähtänen pikaisesti.  Kuntauudistuksen mannekiinihan totesi ennakoivasti sen, että uudistuksella on kiire, viivytyksiin ei ole varaa.

Nähtäväksi jää sekin toistuvatko edellisen laman virheet. Sen laman lapsia haeskelee ulos peräkammareista nyt etsivien armeijakunta ja kukaan ei oikein tunnu tietävän kuinka monta kymmentä tuhatta on hävöksissä... Tämä olisi syytä muistaa vaikka kuinka menisi ahtaalle. Uuden tasavallan presidentin on myös syytä olla viivyttelemättä, kun hän perustaa nuorten syrjäytymistä selvittelevän työryhmän.  

Nuorisotyön panostuksissa liipaisimella saattavat olla nuorten työpajat sekä etsivän työn rahoitus, joihin kohdistuvat säästöt toimialaministeri Arhinmäki ehti torpedoida yhden kerran. Onnistuuko sama uudestaan askarruttaa kaikkia, joilla on työpaja ja etsiviä. Jälkimmäisiä on muuten aika monessa kunnassa, mutta pysyvässä työsuhteessa ei liene montakaan. Kaikki riippuu opetusministeriön rahoituksesta. Jos sitä leikataan katoaa valtakunnasta merkittävä määrä nuorisotyön osaamista muille markkinoille. Ja kumminkin nuorisotyöttömyyden pitäisi julistuspuolen mukaan vähentyä!!!!???? 

Inarissa on kyllä onnistuttu vakinaistamaan toinen etsivistä nuoriso-ohjaajista. Olen optimistinen siitä, että me lopulta se täyttölupakin saadaan syksyllä. Ja jos ei saada, niin silloin on kyllä kuntataloudessa Inaria ja Lappiakin laajemmin asiat tosi huonolla tolalla.

Kuka sitä toivoo? Meille tuo ohjuksen paikan täyttäminen vakinaisesti olisi tosi tärkeätä, ei vaan se olisi välttämätöntä.

Taas kerran voi sanoa, että elämme mielenkiintoisia aikoja

Miettii
Skoeoe



Ai niin... Jälkikommenttina tuohon Humak-asiaan. KotoSuomessa selvisi, että Tornion kampuksen opiskelijat nostattavat kapinalippuja ja kaivelevat karvalakkejansa naftaliinista. Porukan kärkihahmona heiluu Siltalan Niina, saamelaiskäräjien nuorisosihteeri. Ninan adressi Tornion yksikön puolesta löytyy osoitteesta www.adressit.com. Tornion kampusta puolustavaan adressiin on nyt (la 11.2.) mennessä pistänyt nimensä yli tuhat allekirjoittajaa. Vielä ehtii...

Minä hurraan Ninan taistelulle pohjoisen nuorten yhdenvertaisuuden puolesta. Sosiaalisen median FB:n kautta löytää myös Ninan Humakin johdolle lähettämän asiaa koskevan kirjelmän. Hienoa kansalais-aktivismia... Ja taivas varjele mistäpäin se tulee: no Ina... niin, no, eiköhän se ole Niinan oma-aloitteisuutta.

Taitaa olla niin, että Humak on päätöksenteossaan noudattanut tuota italialaista nuorten kuuntelumallia. Melko ironista oppilaitokselta, joka koulutttaa yhteisöpedagogeja, jotka työssään puolestaan yllyttävät nuoria ottamaan kantaa ja heittäytymään rohkeaan vuorovaikutukseen päättäjien kanssa.


lauantai 28. tammikuuta 2012

Haloo Helsinki (verkostoitumista, kehittämiskeskustelua ja virastoja)



Hallintonuorisotyöläinen verkostoituu. Tai ainakin parempi olisi. Verkostoitua voi varsin helposti omassa kunnassa, seutukunnassa ja maakunnassa. Se ei kumminkaan nykypäivänä riitä ja valtakunnallinen sekä kansainvälinen verkostoituminen merkitsee väistämättä matkustelua.

Verkostoitumisesta on tullut niin merkittävä osa työtä, että ajoittain nuorisosihteerin työpäiväkirja muistuttaa reissuvihkoa. Omituista kyllä reissaamisella on tapana kasaantua. Esimerkiksi viime syksy oli tässä mielessä suhteellisen siedettävä, mutta nyt tilanne on taas toinen: ensimmäinen vuosipuolisko heittelee toimialauskovaista virkamiestä sinne tänne. Kansallisesti tarkasteltuna suhteiden ylläpitäminen, edunvalvonta, oman kunnan nuorisopalveluiden markkinointi ja osallisuus kansalliseen kehittämiskeskusteluun merkitsee Helsingin matkoja. Lähes kaikki tässä mielessä löytyy pääkaupunkiseudulta.

Norjalainen halpalentoyhtiö on tehnyt palveluksen alueen matkailun ohella verkostoitujille, Kilpailu synnyttää painetta hintoihin ja niinpä Hesassa piipahtaa mutkin parhaimmillaan euromäärällä millä maanteitse lunastaa menolipun Rovaniemelle. Aikaahan kulkemiseen menee, mutta minkäs teet. Ei kaikkea voi hoitaa verkossa tai puhelimella. 


Omassa työelämässä on nyt koettu semmoinenkin ihme kun osallistuminen Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssin luottamushenkilökoulutukseen. Se oli kiintoisa kokemus. Allianssi, joka toimii nuorten hyvinvoinnin puolesta on merkittävä nuorisojärjestöt yhdistävä organisaatio, jolla on käytössään Itä-Pasilassa kokonainen toimitalo ja johon opetus- ja kulttuuriministeriö panostaa paljon. Allianssi oli vastikään julkisuudessa kielteisessä valossa kolmen sen jäsenjärjestön suorittaessa näyttävän ja vähemmän tyylikkään ulosmarssin siitä.

Oli mielenkiintoista tutustua mm. järjestön strategiaan. Siihen oli istutettu tosi isoja asioita siitä miten järjestö tulevaisuudessa kokoaa koko nuorisotoimialan ja nähtäväksi jää mihin Allianssi pyrkimyksissään pystyy. Tehtävä on haastava, sillä kuntakentällä järjestöä pidetään melko puhtaasti nuorisojärjestöjen edunajajana ja niinpä siellä on etsitty erilaisia muita järjestäytymistapoja. Reuna-alueiden näkökulmasta Allianssi toimii lisäksi käytännössä kehäkolmosen sisäkaarteen eteläpuolella. No, poikkeuksena nuorisotyöntekijäpäivät/Allianssi risteilyt ja ainakin omalla kohdalla ylivertaisena ykkösenä Nuorisotyölehti, jota olen avustellut erityisesti viiden viime vuoden aikana suhteellisen ahkerasti.

Kun aikaa kerran oli, piti kumminkin ensin suoritella sivutuotteena muutama muu huolellisesti valittu vierailu, sillä yhden asian reissut olen dissannut jo aikoja sitten. Enpä muista milloin olen käynyt viimeksi osoitteessa Meritullinkatu 10, mutta useasti siellä olen käynyt ennenkaikkea silloin kun valmisteltiin nykyistä Nuorisokeskus Vasatokkaa.

Nyt piti piipahtaa jututtamassa työn kannalta tärkeää ministeriössä työskentelevää persoonaa Mikkoa. Samalla tuli katsastettua se minkälaiset tilat ministeriön nuorisoyksiköllä on. Vuonna 2006 ministeriössä ravattiin urakalla, kun valmisteltiin EU nuorisotoimialapäälliköiden Saariselän kokouksen yhteyteen mainiota Ovttas - yhdessä nuorisotapahtumaa. Silloin toimisto remontin takia oli evakossa Kalasataman liepeillä.

Ihan mukava come back. Tapasin Mikon ohella muita tuttuja virkahenkilöitä ja juttu viipyili tulevien asioiden ohella myös Saariselän Ovttas -tunnelmissa. Semmoinen selkeä jälkituntuma on, että nuoret taisivat onnistua esiintymisessään suorastaan erinomaisesti. Mukava havainto. Sitä sopii siinä prosessissa mukanaolleiden nuorten miettiä. Minä pohdin niitä ja minulla oli lisäksi hyvät ajankohtaiset jutut Mikon kanssa.  


Tällä kierroksella hakeuduin lisäksi virastoon, minkä kanssa olen toki ollut tekemisissä, mutta missä en koskaan aiemmin ollut käynyt. Opetushallituksen kolossaalisesta virastohirviöstä löytyy EU:n nuorisovaihtoon liittyvä henkilövaihdon keskus Cimo. Agendalla oli Barentskuvioita sekä vapaaehtoistyöntekijävaihtoon liittyviä juttuja. Kiva piipahdus, mukavia ja asiansahallitsevia ihmisiä. Maukalle menee kiitokset vieraanvaraisuudesta ja Terhille kiitos hyvästä haastattelusta, joka pääsee Radio Inarin aalloille myöhemmin keväällä Selvä Kelin kansainvälisessä teemalähetyksessä. 


Matkaa ei olisi siis tapahtunut ilman Nuorisotyölehteä. Muistelin koti-Ivalossa menneitä ja ensimmäisen juttuni tuohon maan johtavaan nuorisotyön ammatilliseen julkaisuun olen tainnut kirjoittaa joskus 1980 -luvun puolivälissä. Se muuten käsitteli Sodankylän ja Inarin nuorten Utsjoen kuntavierailua... Muutama alkuvuoden numero on minulla harmillisesti hukassa ja Allianssitalon kirjastossa oli hetki aikaa selailla vuosikertoja. Yksi hakusessa oleva numero on vuodelta 1990. Silloisen päätoimittajan Sepon kanssa koottiin valtakunnallisia nuorisokeskuksia käsitellyt teemanumero. Riemastuttavasti löysin tekstiä, jossa käytännössä pistin nuorisokeskusten ja Allianssitalon rahoituksen vastakkain sekä vastustin Helsinkiin suunniteltua nuorisotyön  kehittämiskeskusta.

No, ajat ovat toiset ja kaikilla toteutuneilla hankkeilla on perustelunsa. Lehteen liittyen olen jo aiemmin kirjoittanut, että olen arvostanut mahdollisuutta kirjoitella nuorisotyön pohjoisesta ulottuvuudesta tosi korkealle. Arvostan myös sitä, että tulin nimitetyksi lehden yhden naisen toimitusta tukevaan toimitusneuvostoon. Ensimmäisen yhteisen kokouskokemuksen jälkeen arvostan tilaisuutta entistäkin enemmän: uusia kontakteja, uusia verkostokumppaneita ja vallan mahdottoman mukavia oman osaamisalueensa ammattilaisia. Keskustelu oli välitöntä, vapautunutta sekä ideoivaa. Niinpä lähtökohdat ovat mainiot ja vire enemmän kuin myönteisen motivoitunut.

Enkä aio kehittämiskeskustelujen tuiskeessa unohtaa kirjoittamistakaan. Lapissa tapahtuu asioita, jotka ansaitsevat näkyvyyttä: maakunta laatii nuorisopoliittista ohjelmaa, saamelaiskäräjät saa uusien Sajoksen toimitilojen ohella uuden nuorisoneuvoston, Rovaniemi - Inari - Jyväskylä kolmikko edistää nuorten ja päättäjien välistä vuorovaikutusta kansainvälisen Flow 4YU -hankkeen kautta.

Onhan näitä. Kunhan vain olisi aikaa, niin...

Skoeoe

perjantai 13. tammikuuta 2012

Uuden vuoden alkukilometrit...





No niin.... Hyvää alkanutta vuotta tämänkin kanavan kautta.

Vuoden ensimmäinen teksti pyrkii syntymään Ivalon mainion nuorisotila Stönön siniseltä sohvalta. Vajaassa vuorokaudessa Inarin uuden NuVan tarkoituksena on luoda toimikaudelleen pelinsäännöt, konkreettiset tekemiset sekä oma työnjako.

Ihan mukava ensituntuma viikonlopputöihin lajityypissään tämä. Aika hyvä kutina on siitä, että tämän porukan kanssa motivointi on melko helppoa. Poppoo on ryhmäytellyt itseään perjantai-illan mittaan sillä tavalla, että huomiselta työskentelyltä sopii odottaa paljon. Kitaroissa on nyt puolenyön lähetessä lupaava soundi ja hyvä niin. Edessä on sellaisia aikoja, että NuVa asuinkuntansa nuorten äänitorvena ei ainoastaan Inarissa vaan kaikkialla on paljon vartijana. Myös nuorisotyö ja sen työntekijät tarvisevat kriittisen sparraajan ja puolestapuhujan.

Niinpä NuVan koulutukseen kannattaa panostaa. Jatkossa ei riitä se, että huudetaan korkealta ja kovaa, sanomiselle joutuu asettamaan desibelien ja fonttikoon rinnalle kovat laatuvaatimukset.

Tosi mukavaa on sekin, että läsnä on nyt porukoita melko kattavasti koko kunnan alueelta. Oli hiukan hankalaa löytää pohjoisimmille nuvalaisille kyydit kuntakeskukseen. Äkillisen säästövimman puuskassa sekä yhteen työperäiseen asiaan liittyvän ja megalomaaniset mittasuhteet saaneen keljutuksen ärsyttämänä päädyin tekemään hakureissun itse. Toki oli asiaa myös Inarin koulun rehtori Yrjölle, mutta pääasia oli purkaa nelos- ja Sevettijärven teille kiukut sekä turvata reunaseudun Hannelelle ja Sannalle mahdollisuus osallistua.

Yhdenvertaisuudella on hintansa. Trippimittari näytti reissun jälkeen 276 ajokilometriä, mutta ihan sama: tytöt pääsivät mukaan ja se kiukku katosi Partakon tietämissä talvipimeään pohjoisinarilaiseen mäntymetsään. Välimatka yksinoloinnen on joskus ihan iloinen asia...

Ensikosketus Sajokseen

Vuoden ensimmäinen nuorisotoimiston työkokous pidettiin Vintillä Inarissa. Mukava juttu oli se, että seuraan oli saatu Emppu, viestintäpajan ihkauusi toiminnanohjaaja. Ei ollut mitenkään helppo rekrytointi, tarvittiin kolme hakukierrosta ja koko vuosi 2011. Ainoa asia, joka prosessissa irtosi helpolla oli kunnanjohtajan täyttölupa, hieno juttu sinällään se. Alettiin jo hiljalleen virastolla kyselemään kiusallisia, kun kesti niin kauan.  Viimeisellä kierroksella ei kumminkaan jätetty enää mitään sattuman varaan ja takavarmistellessa viivähti jokunen extraviikko. Mutta: parempi myöhään, kun ei koskaan.... Hyvältä näyttää, josko tässä se nettiradiokin tänä vuonna, lopultakin.

Piipahdettiin porukalla myös 9.1.2012 yleisölle avatussa saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa, jossa työskentelevä Saamelaiskäräjien nuorisosihteeri Inka emännöi meille opastetun kierroksen. Komea on saamelaisten parlamenttitalo ja saamen  kulttuurin kehto Suomessa. Ei ihme, että maakunnan tiedotusvälineissä on ennustettu Inarin kirkonkylälle vahvaa kasvun tulevaisuutta. Sajos on jatkossa kylän ehdoton lippulaiva ja itse kuulun heihin, jotka odottavat Inarin myönteisen nousukierteen jatkuvan lähivuosina. Se on väistämätöntä, sillä siinä määrin isoja satsauksia kylälle on Sajoksen ohella muutoinkin tehty viimeisten parin kolmen vuoden aikana.

Oli muuten mukava havaita, että tähän samaan uskoivat täällä Stönöllä kaikki Pohjois-Inarin nuvalaiset. Mahtavaa, mahdollisuuksia on kun nuorten tulevaisuususko on vankkumaton. Toivottavaa on, että kirkonkylän aikuisväestö ymmärtää tämän kaiken ja jaksaa osaltaan kannustaa nuoriaan. 

Vielä Sajokseen.  Sieltä löytyy kaiken ohella pitäjän mittavin auditorio, josta tulee varmasti lukuisten kokousten sekä konserttien ja muiden kulttuuritapahtumien hieno tapahtumapaikka. Päätettiin, että seuraava Inarin työkokous pidetään 29.3., jolloin Inka porukoineen järjestää Saamelaisnuorten taidetapahtuman. Sinne mennään ja hyvissä ajoin, sillä teemana on musiikki ja perinteisesti tapahtuma vetää isotkin areenat täyteen esiintyjiä ja yleisöä. Hieno juttu se ja luulenpa, että mikään Nuoren Kulttuurin tapahtumista ei yllä samaan suosioon.

Uusia kuntarajoja odotellessa

Lähestyvien presidentinvaalien ohella  laajaa poliittista sekä kansalaishuomiota on herättänyt maan nykyhallituksen härkäpäinen pyrkimys laajamittaiseen kuntaremonttiin. Julkisuudessa on esiintynyt erilaisia karttoja sekä spekulaatioita. Kiintoisaa nähdä miten käy.

Pohjoisessa on älähdetty viimeiselle, etukäteen Suomen Kuvalehteen vuotaneelle kuntakartalle. Pohjois-Lapille tämä suunnitelma luultavimmin sopisi, sillä siinä sekä Sodankylä, Inari että Utsjoki säilyisivät itsenäisinä. Ainoa "takaisku" olisi se, että Inari menettäisi ilmeisesti maan suurimman kunnan statuksen Itä-Lappiin synnytettävälle suurkunnalle. No, Sallan kunnanjohtaja on jo jyrähdellyt maaseudun tyhjentämisestä ja palveluiden karkaamisesta kauas pois entisistä kuntakeskuksista.

Elinkelpoisuus on hyvä, mutta tottavieköön myös perin suhteellinen asia. Kyllä koolla on väliä. Tätäkin näkökulmaa tuli pohdiskeltua aiemmin päivällä kun ajelin yksinäni jossain Väylän ja Partakon välillä. Ei ole helppoa nykyistenkään suurten kuntien reuna-alueilla saatikka sitten useitten suurten kuvitellussa yhdistelmässä.

Odotellaan nyt kumminkin minkälainen haloo kuntarempasta nousee. Melkoinen huuto luulisin...

Skoeoe 

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Nuorten asiat ja vuosi 2011/TOP 8

On aika katsoa taaksepäin. Takana on melkoinen vuosi. Inarin nuorten asiat ovat edenneet tavalla, joka sattuu yksittäisen hallintonuorisotyöläisen kohdalle kerran työuran aikana jos sittenkään. Toki on niin, että moni toteutunut tai eteenpäin nytkähtänyt juttu on kuulunut ns. ikuisuuskysymysten joukoon, sinne missä aika on ollut jo pitkään pysähdyksissä. Mutta parempi myöhään, jos silloinkaan. Ja sitäpaitsi: jos näitä ei olisi tehty nyt, niitä tuskin olisi tehty koskaan...

Tässä tulee kimara menneeseen vuoteen Inarin nuorisotyössä sekä nuoriin liittyvissä asioissa. Paljon muutakin ehti toki tapahtua, mutta seuraavassa oma kärkilistani, Top 8/2011:


1. Nuorisotila Vintti:                



Nuorisotilaa Inarin kirkonkylään on odotettu niin pitkään, että Vintin syntyminen on kaikista vuoden jutuista minulle se ylivoimaisesti läheisin. Muistelen olleeni jo 1980 -luvun alussa ensimmäisen kerran työryhmässä, joka suunitteli Inariin monitoimitaloa. Jotenkin olen tiennyt, että tila tulee joskus. Olen myös ollut varma siitä, että se järjestyy vain osana isompaa rakennuskokonaisuutta. Nyt juttu ratkesi, kun Inariin syntyi iso kunnallinen palvelukokonaisuus: samassa pihapiirissä on perusopetus, kaksi päiväkotia, kansalaisopisto, terveystoimi sekä kuntosali ja Vintti. Mahtavaa. Jatkossa Inarissa on loisteliaat kouluyhteistyön näkymät. Niin ja Vintin valmisteluhan oli prosessi, jossa parin vuoden ajan osallistettiin noin kahtakymmentä kirkonkylän nuorta. Joten nykytyylin mukaisesti kuultu on ja nuorten sana painoikin prosessissa paljon.


Jotkut ovat sanoneet, että tämä tapahtui liian myöhään. Totta toinen puoli, mutta Inari on kehittynyt muutoinkin niin hillitöntä vauhtia, että ei nuorisotila siellä ole hukkainvestointi. Lapsia riittää jatkossakin, takuulla. Käykääpä Vintillä MLL:n perhekahviossa toteamassa itse tilanne...






2. Ivalon Nuoriso-urheilutalon peruskorjaus:


Ivalon Nuoriso- ja urheilutalo on alunperin ivalolaisen urheiluseura Lapin Susien rakennuttama ja ylläpitämä rakennus. Kunta osti talon vuonna 1987 liikunta- ja nuorisokäyttöön.Siitä lähtien se on ollut kovalla käytöllä ja puhtaasti vuosihuoltojen varassa aina syksyyn 2006, jolloin käynnistyi talon ilmastointiremppa.

Muut korjaavat toimenpiteet ovat aina kuntasuunnitelmaesitysten käsittelyssä siirtyneet, kunnes keväällä 2010 pyytämättä ja yllättäen toteutettiin nuorisotila Stönön keittiöremontti. Se olikin hyvä ja välttämätön. Oltiin lähellä sitä, että terveystarkastaja lyö ovelle punaisen nauhan ja käyttökiellon.

Tänä vuonna remppaa on jatkettu ja 80-luvun retrowc:t, sellaiset joita nykyään näkee lähinnä itäisessä naapurissa, ovat jo mennyttä aikaa. Myös liikuntasalin puulattia tuli elinkaarensa päähän ja pinnoitettiin uudelleen. Hienoa. Tähän kun lisätään se, että Stönön kalusteita ja toiminnallisia varusteita uusittiin sekä se, että kuntosaliin on hankittu ihkauudet välineet, voikin todeta, että eteenpäin mentiin ja reippaasti.

3. Viestintäpajan toiminnanohjaajan valinta ja ohjelmistojen sekä laitteistojen päivitykset:

Joulukuussa sai lopulta ratkaisun asia, johon sitä oli etsitty koko vuosi. Tarvittiin kolme hakukierrosta ennenkuin viestintäpajan toiminnanohjaajan paikka saatiin täytettyä. Paja on sinällään toiminut sijaisjärjestelyin ja nuoria työpajalle on riittänyt. Pajaan pätee sama kuin nuorisotiloihin Stönö ja Vintti: kalustoa ja toimintavälineitä on uudistettu tavoitteellisesti mekittävimpänä operaationa radiotuotantojärjestelmä Radiomanin päivitys vaadittavine laitteistouudistuksineen.

Hyvä juttu, nyt pärjätään pitkään. Asiat ovat puitteiden puolelta kunnossa ja Empun on hyvä aloitella toiminnanohjaajana tammikuussa.

4. SkeittiRokkiparkkihalli Ivaloon:

Osoitteeseen adressit.com ilmestyi syksyllä 2010 noin 120 inarilaisnuoren allekirjoittama esitys skeittihallin rakentamisesta Inariin tai Ivaloon. Ilmestyessään vetoomus puhui asiasta, joka Lapin oloissa oli harvinaisuus: vain Torniosta löytyi. Olin jo nakkaamassa tekstin roskikseen, kun yksi sähköposti muutti kaiken. Kysyttiin, että tarvitseeko nuoriso- ja liikuntatoimi tilaa johonkin. Kyseessä olivat toimintansa lopettaneelta kunnan työllistämisyksiköltä Revontulisäätiöltä vapautuneet tilat.

Liikuntasihteerin kanssa käytiin katsomassa ja kaivettiin nettivetoomus roskiksesta. Vuoden 2011 aikana tilosta on kunnosteltu pikku hiljaa sisäskeittitilaa, ei suurensuurta, mutta soveltuvaa tilaa kumminkin. Tilaa oli senverran, että skeittiin yhdistetään rockin soitto siten, että samaan kokonaisuuteen saadaan kaksi bändien treenikämppää. Viimeinkin, Ivalon rokkihommelit ovatkin olleet maan alla legendaarisen Pommarin tiloissa jo pitkään.

Hieno juttu, vaikka valmistelutyö onkin kestänyt oletettua pitempään. Nuorisotyö saa näin yhden nuorten kohderyhmän lisää ja skeittipoppoo on osallistettu toimintaan jo valmisteluvaiheessa. Rampit ynnämuut toteutetaan nuorten toiveiden pohjalta...

5. PikkuStönö ja pikkuVintti:

Nuorisotyön painopisteenä toimintatoiminnoissa on ollut pitkään työ yli 13 -vuotiaiden kanssa. Ikäluokkien pienentyessä ja nivelvaihe alakoulu - yläkoulu siirtymätoimenpiteiden myötä on ajatus siitä, että toimintaa lavennetaan alakoulun yläluokille ollut nousussa. Helmikuussa alkoikin etsivän työn toisen ohjaajan toimesta pikkuStönön toiminta, joka on osoittanut välittömästi tarpeellisuutensa.

Vintin osalta oli heti alkajaisiksi selvää, että toimintaan pääsevät muutkin kuin yläkoululaiset. Kolmos-kutosten pikkuVintti onkin vetänyt hyvin porukoita.

Jonkin verran on haastetta kyetä hoitamaan tämä kaikki. Olemme kuitenkin pitäneet sitä hyvin tarpeellisena, panostuksena tulevaisuuteen ja uusien Stönö- ja Vintti sukupolvien kasvatukseen.

6. Gläsebygdens ungdomar - yhteispohjoismainen työllisyysseminaari Espoon Hanasaaressa:

Toukokuussa viestintäpaja edusti Espoon Hanasaaressa pidetyssä työllisyysseminaarissa. Edustusmatka perustui opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisoyksikön tiedusteluun sekä työ- ja elinkeinoministeriön kutsuun. Idea oli esitellä Pohjoismaiden neuvoston seminaarissa harvaan asutun alueen nuorten työpajatoimintaa.

Mahtava reissu, joka koostui Hanasaaren ohella lukuisista eri tutustumiskohteista. Mahtava se oli myös siksi, että itse presentaatio oli täysin pajanuorten oma show. Ja olikin muuten hieno show. Tosi mukavaa seurata vierestä. Oma osallisuus rajoittui lähinnä laskujen maksajan ja tila-auton kuljettajan hommiin ja hyvä niin... Tästä kai nuorisotyössä on kysymys tai ainakin pitäisi olla: nuorisotyöntekijä tekee asioita mahdolliseksi ja porukat toimivat...


7. Lapin ja Murmanskin alueen nuorisovaihtoa juhlimassa:


Pajanuoret ja inarilaiset nuoret muutoinkin edustivat Inaria oivallisesti myös menneen vuoden aikana järjestetyissä Lapin ja Murmanskin alueen nuorisovaihdon 20-vuotis-
-juhlatapahtumissa Murmanskissa kesäkuussa sekä Nuorisokeskus Vasatokassa Inarissa lokakuussa.

Mukavia kekkereitä molemmat. Tunnen lukkarinrakkautta, kun olen ollut vaihtotoiminnassa mukana koko sen olemassaolon ajan. Erityisesti Vasatokan hommeli oli mainio: nuoret yhteisöpedagogi- sekä medianomiopiskelijat yhdessä nuoremman sukupolven nuorisotyöläisten kanssa hoitelivat homman kotiin hienosti. Näin se pitääkin olla: parikymppisten vallankumousta tässä on jo tovi odoteltukin. Seniorinuorisotyöläinen pystyikin keskittymään muihin hommiin: vaihtotoiminnasta raportointiin alan valtakunnalliseen ammattijulkaisuun Nuorisotyö-lehteen.

8. Ivalon urheilukentän rakennus- ja peruskorjaustyö:





Vuoden uskomattomin asia. Ei ole nuorisotyön juttuja, mutta vaikuttaa jatkossa myös nuoriin ja nuorisotyön asioihin. En olisi uskonut näkeväni sitä päivää, jolloin Ivalon sateella liejuksi muuttunut hiekkakenttä rakennetaan uusiksi. Nyt se päivä on nähty ja Ivalossa on keinotekonurmella ja tartanilla varústettu täysimittainen urheilukenttä. Liikuntatoimen mittavin urakka aikoihin.

Muutakin liikuntapuolella löytyy kuin tämä ja urheilutalon remppa: Inariin on Juutuanvaaran hiihtokeskukseen tehty myös urheilukenttä. Hiekkapintainen, mutta erinomainen lajityypissään. Myös jääkiekkokaukalo löytyy jatkossa Juutuanvaaran stadionilta, jonne keskitetään Sajoksen alta muualle siirretyt kirkonkylän liikuntajutut.
Ai niin meinasi unohtua, siihen Inarin monitoimitaloon, Vinttiä vastapäätä valmistui kuntosali.

Kohti uutta vuotta 2012

Niin. Paljon tapahtui muutakin... Muutama takaisku myös, mutta mitä niistä. Se kuuluu elämään. Pääosin ne muutkin asiat olivat myönteisiä ja eteenpäinvieviä.

Se harmittaa, että opetusministeriö on ilmeisesti julistanut Oulun Suomen ikiaikaiseksi nuorisokunnaksi. Vuoden 2006 jälkeen asiaan ei ole palattu. Ärsyttävää, nyt olisi ollut ainekset koossa hakeutua nuoriso-kunnaksi.

Asiaa korostaa se, että liike jatkuu. Vuonna 2012 tapahtuu ainakin seuraavaa:

- elokuvateatteri Aslak digitalisoidaan
- Saariselälle rakennetaan palloilukenttä ja hiihtojen lähtö-/maalialue
- nuoriso- ja urheilutalon remppa jatkuu
- kansalaisopisto ja kulttuuritoimi saavat keskeiselle paikalle Tiinantorin liikekiinteistöön uudet tilat

Kaikilla on merkitystä lasten ja nuorten toimintoihin. Liike siis jatkuu ja hyvä niin. Ikinä ei ole valmista.

Skoeoe

perjantai 16. joulukuuta 2011

Huomionosoituksia ja valintoja




Loppuvuosi on ollut huomionosoitusten ja valintojen aikaa.

Paljastettakoon tässä se mihin Selvä Peli työryhmä myönsi maailmanhistorian toisen kunniakirjansa. Tunnustus jaetaan inarilaisten nuorten hyvinvoinnin puolesta tehdystä työstä ja vuonna 2010 sen pokkasi K-Market Ivalo. Lassenlaavulla, Saamelaisalueen Koulutuskeskuksen Inarin toimipisteellä pitämässään kokouksessa työryhmä myönsi yksimielisesti vuoden 2011 kunniakirjan paikallislehti Inarilaiselle. Tunnustuksen ideana on muuten se, että siinä huomioitaisiin tahoja, joiden ensisijainen toiminta ei liity lapsiin tai nuoriin, mutta jotka välillisesti toiminnallaan vaikuttavat heidän asioihinsa.

Perusteluinaan työryhmä toteaa, että Inarilainen on parantanut parina viime vuonna lapsiin ja nuoriin liittyvän kirjoittelun suhteen juoksuaan merkittävästi. Kriittisyys on säilynyt, mutta lehti välittää aiempaa oleellisesti enemmän nuoriin liittyviä myönteisiä uutisia. Merkillepantavaa on myös Inarilaisen etusivun kuvapolitiikan uudistunut ilme: paljon tilaa lapsille ja nuorille. Selvä Peli toteaa lisäksi, että paikallislehden kanssa on helppoa asioida ja että se huomioi hyvin työryhmän tärkeinä pitämiä asioita.

Näin.  Työryhmässä on tänään edustettuna 12 nuorten parissa toimivaa inarilaista tahoa sekä nuorisovaltuusto, joten ominaispainossa löytyy.

Eipä ole paljon lisäämistä. Viikottainen omakohtainen seuranta vahvistaa työryhmän käsityksiä. Ei huono valinta, ei laisinkaan.

Nuorisotyö - valtakunnallinen toimialansa äänitorvi

Syksy oli oma kohdalla erikoinen: tulin hakeneeksi kolmea eri tehtävää, joista kaksi liittyi nuorisotoimialan valtakunnalliseen ammatilliseen julkaisuun nimeltään Nuorisotyö. Lehti on parasta mitä valtakunnalliseksi julistautunut, mutta reunaseudun näkökulmasta Kehäkolmosen sisälle linnoittautunut Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry. voi periferioihin tarjota.

Olen avustanut aika ahkerasti julkaisua. Olen myös pitänyt erittäin isossa arvossa mahdollisuutta kirjoittaa tai tuottaa tuntemieni nuorten kautta artikkeleita lehteen. Hienosti on luotettu ja annettu tilaisuus viestiä pohjoisen, ei pelkästään Pohjois-Lapin, vaan koko maakunnan sekä pohjoisten lähialueitemme erityisesti Luoteis-Venäjän asioista. Se onkin tärkeätä: elämä ei pääty kasvukeskuksiin. Oma ajatus on ollut tuottaa tekstiä paitsi pohjoisen ulottuvuuden niin myös reunaseuduilla sijaitsevien poismuuttoalueiden näkökulmasta. Sillä tiellä yritän jatkaa.

Niin. Hain Rovaniemelle nuorisopomoksi ja hain Nuorisotyölehden päätoimittajaksi tunnetuin tuloksin. Lopulta joulukuussa tärppäsi: Allianssin hallitus valitsi minut Nuorisotyölehden toimitusneuvostoon vuodelle 2012. Ihan mukavalta tuntuu ja yritän tietysti olla luottamuksen arvoinen. Kirjoittamista jatkan, jos annetaan. Ideapankki ei ole läheskään tyhjä. Muutenkin odotan mielenkinnolla mitä tuleman pitää. Kiintoisaa on varmaankin myös osallistua lehden yleiseen kehittämiskeskusteluun ja arvelen, että toimitusneuvosto on melkoisen hyvä näköalapaikka muutoinkin.

Arvostan valintaa kovasti.

Rokkimieheksi kruunaus

Inarin nuorisovaltuustolla on ollut koko 10-vuotisen historiansa ajan mukava perinne. Se on myöntänyt Rock Inari -nimisen palkinnon tunnustuksena merkittävästä inarilaisen nuorisotyön  tai -kulttuurin edistämiseksi tehdystä työstä. Nyt oli vuorossa numero 19, sillä palkinto on jaetu muutaman kerran jo ennen 
NuVan vuonna 2001 tapahtunutta syntyä.

Vallankumous syö lapsiaan. Jo muutaman vuoden ajan on käynyt niin, että kun nuoret tunnustuksesta päättävät, he paiskaavat minut ja mahdolliset muut aikuiset pihalle valtuustosalista. He haluavat tehdä oman päätöksensä ja hyvä niin, niin pitääkin olla.

Tänä vuonna he myönsivät Rock Inarin minulle. Tunnustus julkistetaan kunnan itsenäisyyspäiväjuhlissa ja täytyy sanoa, että oli hommaa pitää itseä kuosissa, kun NuVan edustajat Juuli ja Mauri lukivat perustelut, joita minulle ei tietenkään oltu etukäteen kerrottu.

Paras tunnustus minkä nuorisotyöntekijä työstään voi saada on omilta nuorilta lähtenyt tunnustus. Se on itsestään selvää se...

Siksi arvostan juuri tätä erityisen kovasti.

Erään hakuprosessin päätepiste

Nuorisotyö on etsinyt koko vuoden toiminnaohjaajaa mediapainotteiselle nuorten työpajalle. Paikka vapautui kun viestintäpajan pitkäaikainen työvalmentaja sekä paikallisradiomme, Radio Inarin kehittäjä Jamo siirtyi toisiin tehtäviin eteläosaan maakuntaa.

Olipa hankala prosessi. Täyttölupa kunnanjohtajalta irtosi helposti, mutta vasta kolmannella kierroksella onnisti  Tehtävä täytettiin lopulta 9.12. ja siinä aloittaa tammikuun alusta Emppu, joka ehti tutustua pariinkin eri otteeseen viestintäpajan toimintaan suorittaessaan medianomiopintoihin kuuluvia työharjoitteluja.

Hieno hommeli. Toimisto on jo raivattu ja porukka odottelee innolla uuden aikakauden alkamista.

Skoeoe

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Flow 4YU ja muuta nuorten ja aikuisten vuoropuhelua


Tämä päivä on ollut hyvien nuorisotyöuutisten päivä. Ei siis ihan tavanomainen päivä näinä aikoina, jolloin talouden taivaanrannan tummuminen aiheuttaa ensisijassa päänsärkyä ja epävarmuutta.

Ykkösuutinen löytyi Radio Perämeren nettisivuilta. Se kertoo, että Kemin kaupunginhallitus on torjunut kaupungin virkamiesjohdon tilaajien omaan nuorisotyöhön suunnittelemat suuret talousarvioleikkaukset. Torjuntavoitto on merkittävä, jos se kutistaa supistukset muutamaan tuhanteen euroon, semmoisen kanssa pärjää pienemmässäkin kunnassa. Merkittävyyttä korostaa se, että päätös on yksimielinen. Toki on niin, että lopullisesti asia nuijitaan pöytään Kemin valtuustosalissa joskun joulun ennen. Vasta sitten voi tuuletella.

Kumminkin: kyllä tuon päätöksen jälkeen on tosi vaikeata pyörtää kantaa, ainakin selittelemään pääsisi ihan urakalla. Toisaalta on kyllä niinkin, että matka kunnanhallituksesta valtuustoon on joskus yllättävän pitkä ja kaikki onnistuu tarvittaessa. Inarin nuorisotyöllä on tästä aika tuore esimerkki loppuvuodelta 2008. Tuolloinhan kunnanhallitus linjasi yksimielisesti sen, että viestintäpajamme olisi sijoitettu osaksi silloin vielä hengissä ollutta työllistämisyksikkö Revontulisäätiötä. No, nuorisotyön puhe tehosi ja valtuustossa valmistelupäätös pyörrettiin, ei yksimielisesti mutta tosi selvin numeroin kumminkin. Ja päätös muuttui kahdessa viikossa.

Myös Kemin tapauksessa ärhäkkä äänenkäyttö on kannattanut. Adressit.com:issa on vieraillut satoja Kemin nuorisotoimiston sekä nuorisotyön puolustajia ja kyllä puolestapuhujia on riittänyt muutoinkin. Hyvä näin... Kiintoisaa nähdä mitä tapahtuu.

Ennaltaehkäisevää vaikuttamista

Toinen mukava uutinen kiirii Pohjolan Sanomien kautta: Torniossa päättäjät ovat tavanneet nuoria. Tiedotuspiste Aaltosen puuhamiehen ja torniolaisen nuorisotyön ikinuoren ikiliikkujan Luskun mukaan homma toimi erinomaisesti. Vuoropuhelu oli ollut rakentavaa ja kriittistä. Keskustelu oli kuulemma ollut konkreettista ja nuorten huolet sekä toiveet olivat olleet käsittelyn pohjalla.

Mahtavaa. Olen varma siitä, että jatkossa juuri tämäntyyppisten tapaamisten tarve korostuu. Monesti on kyse pelkästä tietämättömyydesta, toki asenteissakin on korjaamisen varaa ja paljon. Tasavertaisella vuoropuhelulla lisätään molemminpuolista ymmärrystä ja kohta se on tarpeen.

Taas kerran kansantalouden taivaanranta saa myrskynpuhuvia, tummenevia sävyjä. Juuri nyt on oikeat ajat tiivistää nuorten ja aikuisten paikallista vuoropuhelua. Se on tarpeen, jos orastavan laman edessä halutaan välttää niitä virheitä, mitä 1990-luvun laman yhteydessä tehtiin. Säästöleikkuria heiluteltiin paniikissa ja lyhytnäköisellä tavalla. Nyt sitten satoa korjataan panostamalla sinällään tarpeelliseen ja hienolla työotteella tehtävään etsivään työhön. Samalla arvotaan onko hukassa 10-. 20-, 50- vai 100tuhatta nuorta.

Tosi järkevää. Ja jos yhteiskunta on jotain oppinut, se ei nyt säästä nuoriso- ja liikuntatoimen ennalta-ehkäisevistä euroista. Niistä joilla kansantaloutta ei pelasteta, mutta joilla tehdään tuloksekasta ja aidosti ennaltaehkäisevää työtä.

Mikä tekee Inarista vetovoimaisen?

Inari on mukana kansainvälisessä hankkeessa nimeltään Flow 4YU. Päädyin hommaan mukaan hiukan jälkijunassa ja tavallaan tietämättäni. Lähtiäisiksi kuulin, että ulkomaillekin pääsee: ainakin Etelä-Ruotsiin. Ja mikäpä siinä, edellisestä siihen suuntaan, Eskilstunaan tehdystä työreissusta onkin jo yli 10 vuotta.

Hankkeessa on mukana kuntia Italiasta, Ruotsista ja Kroatiasta. Suomesta mukana on Inarin lisäksi Rovaniemi ja Jyväskylä. Ihan mielenkiintoinen kuvio, tavoitteena on lisätä juurikin nuorten ja kuntapäättäjien vuoropuhelua.

Päivän kolmas hyvä uutinen liittyi tuohon hankkeeseen ja sen tarjoili paikallislehtemme Inarilainen. Se raportoi viikko sitten Ivalon lukiolla pidetystä valtuutettujen ja nuorten tulevaisuusseminaarista, jossa Rovaniemen osallistajavirtuoosi-mahdollistaja Annen johdatuksella pureuduttiin teemaan Mikä tekee Inarin kunnasta valovoimaisen nuorten silmissä nyt ja tulevaisuudessa? Oli muuten ihan hieno veto tuottaa Anne paikalle. Se on jotenkin silleen selittämättömästi eri asia, kun vetäjä tulee ulkopuolelta kaiken... Pienen paikkakunnan juttuja.

Olipa mukavaa. Neljäsosa Inarin valtuutetuista oli kuullut kutsun. Enemmänkin olisi mahtunut mukaan, mutta hyvä näinkin. Nuoria oli läsnä viitisentoista. Ja keskustelu oli rakentavaa, molemminpuolin kiinnostunutta ja ihan rehellistäkin. Jälkimaku on hyvä. Itse osallistuin ryhmään, joka pohdiskeli sitä miten kaikille nuorille voitaisiin taata kesätyöpaikka.

Haastava aihe, mutta ryhmä järjestäytyi saman tien ja jatkaa tammikuussa työtään. Jos ei heti onnistu, niin kyllä minä ajattelen, että jotain työllä voidaan saavuttaa. Kunhan ei vedetä kantoja liian tiukalle, niin kyllä päättäjät ainakin suostuvat kuuntelemaan ja keskustelemaan. Sekin on saavutus itsessään. Ja hieno homma, että ryhmän työhön osallistunut valtuutettu ja kunnanhallituksen jäsen Valtteri lupautui kesätyöryhmän kummipäättäjäksi ja puolestapuhujaksi...

Inarissa on muuten sinällään muutamia tapaamisia järjestetty ennenkin. Edellinen taisi olla valtuuston ja nuorisovaltuuston yhteinen valtuustoseminaari huhtikuussa 2010. Teemana oli nuorten hyvinvointi Inarissa ja osallisuus molemminpuolin hieno. Näiltä pohjin on hyvä ponnistella. Tuota hankkeen etenemistä seurailen sitten jatkossa paitsi blogissa niin myös On the air versiossa Radio Inarissa.

Uuden NuVan alkumetrit

Inarissa on ollut nuorisovaltuusto vuodesta 2001 alkaen. Vikkelää sakkia, erilaisia vuosikertoja, mutta homma on toiminut.

Nuorisotyöläisen arkea on se, että porukkaa tulee ja porukkaa menee. Kun nuorten kanssa toimitaan, on kiertonopeus aika reipas. Onhan sitä matkan varrella tottunut, mutta ainahan se vähän vaatii, luopuminen ja uudestaan aloittaminen.

Meillä toimikausi vaihtui lokakuussa. On mielenkiintoista ja haastavaa aloittaa työ isolta osalta uudistuneen porukan kanssa. Näyttää hyvältä. Johtoajatuksena voisi ollakin tuo vuoropuhelun tiivistäminen. Siinä mielessä Flow 4YU -hanke on erinomainen osa tätä. NuVa lähettikin lukiolle neljä omaa edustajaa...

Jos työn tavoitteet ovat realistiset ja tekemisen kuormaa kasataan sopivasti, siten että tehtäviä on juuri sen verran mitä voidaan hoitaa, ei yhtään isommin, ovat asiat hyvällä mallilla. Ylisuuret toiveet vievät helposti siihen, että mikään ei hoidu ja homma menee henkisesti maitohapoille.

Olen nyt hyvin luottavainen. Kyllä tästä hyvä tulee...

Skoeoe



lauantai 19. marraskuuta 2011

Kanuunassa vaan ei kanuunassa - it's a long way to Rovaniemi




Rovaniemi on lappilaisen nuorisotyöntekijän Mekka, jonne 90 % kaikista Lapin kuntien nuorisotyötä koskevista kokoontumisajoista suuntautuu. Loput suuntautuvat pääosin vieläkin etelämmäksi ja muutama satunnainen tänne pohjoiseen. Inarissa pidettävät seminaarit kokevat muuten kiintoisan muunnoksen: kaksipäiväinen Rovaniemi- tai Tornioseminaari muuntuu Inarissa yllättäen kolmipäiväiseksi.

No, niin tai näin: hallintonuorisotyöläinen kuulee nelostien viekoittelevan kutsun säännöllisesti, 1-2 kertaa kuukaudessa. Niin tänäkin syksynä. Menemisiä on paljon ja jos edustus lähetettäisiin kaikkeen tärkeänä pidettyyn, tien päällä aikaansa viettäisi joka viikko joku. Niinpä on valikoitava, sillä kaikkeen ei kerkiä eikä toisaalta kaikesta voi ulkoistaa itseään tai omaa kuntaa.

Laskeskelin muuten syksyllä 2010, että meidän toimisto käytti lokakuun alun ja joulukuun puolenvälin aikana yhden henkilön työajaksi muunnettuna kolmen viikon työpanoksen pelkkään istumiseen nelostiellä... Niiltä pohjin päädytään valikoimaan.

LaNuoKe tulossa
Valtakunnassa on kohta kaikki hyvin: se saa uuden hallituksen lapsi- ja nuorisopoliittisen kehittämisohjelman (LaNuoKe). Olen yrittänyt muodostaa mielipidettä tähän, mutten oikein ole onnistunut. Edellinen, lajityypissään ensimmäinen oli kyllä hengästyttävällä tavalla maailmoja syleilevä. Se tuntui ylevistä ja kaikenkattavista tavoitteistaan huolimatta tai sen johdosta myös hyvin kasvukeskuslähtöiseltä.

Uuden ohjelman luonnos vaikutti ainakin jossain vaiheessa maltillisemmalta. Olen kuitenkin pohdiskellut sitä miten tuo tavoitteiden kokoelma, nuorisotyön katekismus, voisi kenties palvella paremmin ihan normaalia perustyötämme. Yksi mahdollisuus olisi, ainakin teoriassa. LaNuoKen kautta määritellään niitä asioita mihin panostetaan. Suomessa on satsattu kovasti etsivän työn kehittämiseen. Homma alkoi valtakunnallisena hankkeena 2008 ja vuoden 2011 alun nuorisolain myötä se sai lainsäädännöllisen pohjan, ei kunnille pakollisen, mutta lakimääritteen kumminkin.

Etsivään työhön haetaan opetus- ja kulttuuriministeriön tuki vuosittain. Aika rasittavaa hallintonuorisotyöläisen näkökulmasta. Ja etsivien kannalta asiantila on erityisen hankala: työsuhteet ovat pääosin sidoksissa rahoitukseen ja sopimukset enintään vuoden mittaisia. Työ on todettu tulokselliseksi, mutta vähemmälle keskustelulle on jäänyt se, että nuorisotyön kentälle on syntymässä vääristyneet työmarkkinat ja työsopimuslainsäädännöllinen ketjuttamisongelma. Ja vielä: kun työstä säädetään laissa voiko enää puhua hankkeista?

Tätä kuten montaa muutakin nuorisotyön asiaa helpottaisi se, että rahoitukset sidottaisiin kehittämisohjelman jaksolle siis koko hallituskaudelle eli neljäksi vuodeksi. Taitaa olla kumminkin turha toive, budjettivuosi määrittelee ja sillä selvä. Lanka palaa, kuinka pitkään etsiviä voidaan roikuttaa löysässä hirressä?

Lapin nuorisopoliittista ohjelmaa laatimassa

Lappiin laaditaan Ely-keskuksen aloitteesta ja koordinoimana omaa nuorisopoliittista
kehittämisohjelmaa. Tiedähäntä kuinka konkreettinen ja toteutettavissa oleva siitä tulee, aika näyttää. On kuitenkin hyvä, että ohjelma tehdään. Lappi on monin tavoin omanlaisensa maakunta, jonka erityispiirteet tuppaavat joskus unohtumaan kun valtakunnallisia kehittämislinjauksia mietitään.

Ohjelman teko on myös mittava maakunnallinen kuulemisprosessi ja yksistään jo tässä mielessä se ei ole hukkapanostus. Visiointipainetta luo myös odotettavissa oleva kuntakartan uudelleenpiirtely sekä kuntien valtionosuusuudistus seurauksineen. Pisteet Lapin Ely-keskukselle, taitaa olla Suomessa ihan ainutlaatuinen maakunnallinen ponnistus.

Marraskuun Rovaniemi -kiintiööni kuuluikin osallistuminen kuntien edustajille kohdistettuun keskustelu- ja suunnitteluseminaariin. Kutsu oli kuultu hyvin ja ilmassa leijui aktiivisen keskustelun ja myönteisen tulevaisuususkon ilmapiiri. Hajautettu keskustelumalli toimi ja tavoitteita syntyi. Siitä on hyvä jatkaa työskentelyä konkreettisiin toimenpiteisiin liittyen Levillä keväällä 2012. Tuskin tässä malttaa odotella.

Viikkoa myöhemmin jututin samaisessa kaupungissa pidettyjen Lapin työpajapäivien yhteydessä tutkija Heli Niemeä, jolla on työstettävänä tämä haastava, mutta kiintoisa projekti. Tutkija oli hyvin innostunut tehtäväänsä, jossa pääsee ulkoistamaan itseään tutkijakammiosta kohtaamaan nuoria ja nuorten parissa työskenteleviä henkilöitä, järjestöjä sekä muita tutkijoita. Toisaalta on hyvä, että tutkijalla ei ole aiempia sidoksia vaikkapa nuorisotyöntekijöihin. Hyvä lähtökohta...

Nuorisokanuunan kuokkavieraana

Työpajapäivät menivät minulla pitkäksi, jatkoin päivän yli ihan toisissa kuvioissa. Suomeen on vuonna 2006 synnytetty kaupunkimaisen nuorisotyön kehittämisverkosto Nuorisokanuuna. Nyt rinkiin kuuluvat kaikki Suomen yli 40.000 asukkaan kunnat, yhteensä 24.

Rovaniemi ylitti vaadittavan väestöpohjan jokunen vuosi sitten kaupungin ja maalaiskunnan muodostettua yhden Rovaniemen. Kanuuna toimii monin tavoin ja pitää vuosittain maata kiertävän ison Kanuunaseminaarin, jonka järjestelyistä vastasi nyt Rovaniemi.

Olen seuraillut Kanuunaverkoston kehitystä mielenkiinnolla ja hiukan huolissanikin. Kun verkosto edustaa pienellä toimialallamme väkipohjaltaan lähes puolta Suomea, sen ominaispainosta muodostuu väkisinkin kova. Isot kaupungit pystyvät panostamaan kuntapuolen nuorisotyön kehittämiseen, tutkimiseen ja edunvalvontaan jo muutoinkin oleellisesti pieniä enemmän.

Olen kyllä varma siitä, että isoilla ei ole tarkoitus polkea tai muuta sellaista pienempiään tietoisesti eikä omissa pohdinnoissakaan ole ollut kyse vastakkainasettelusta. Semmoiseen ei nuorisotoimialalla ole kertakaikkiaan varaa. Kiihtyvä isojen kehitys pitää kumminkin sisällään uhan siitä, että polarisaatiota, vahvojen vahvistumista ja heikkojen heikentymistä, vain tapahtuu ihan tahattomasti.

Tässä mielessä olisi toivottavaa, että Nuorisokanuuna kuulisi muutakin Suomea, sitä muuttotappioista osaa maata, joka jatkuvasti luovuttaa nuoriaan opiskelemaan tai töihin erityisesti Kanuunakaupunkeihin. Ongelmat ovat käänteiset, mutta lopulta intressit yhteiset.
Siinä mielessä vuorovaikutus ja kehitystyön raportointi myös verkoston ulkopuolelle puoltaisi paikkaansa.

Minulle avautui mahdollisuus seurata Kanuunan arviointi- ja suunnittelupäivää yhden torstain verran Lordiaukion tuntumassa. Kutsu sisälsi myös pyydetyn kommenttipuheenvuoron. Ja tulipas kiintoisa päivä, mikä mukavinta niin vuorokaudessa ehti tutustua Kanuunan työn ohella useisiin uusiin nuorisotyöntekijöihin. Olen myös aika luottavainen siinä suhteessa, että verkosto kuulee jatkossa enemmän myös muita kuin oman piiriinsä kuuluvia kaupunkeja. Työtähän on jo ennen Roin kokousta viritelty ainakin Itä-Suomessa. Itse hoitelin osuuteni miten osasin ja ihan myönteisen uteliastahan kaupunkipäälliköiden suhtautuminen oli, miellyttävä tuntuma jäi.

Koin muuten myös kirkkaan valaistumisen, kun tajusin mitä ainutkertaisen yhteistä ja jakamatonta ainakin toistaiseksi on Helsingin nuorisotoimenjohtaja Lasse Siuralalla ja minulla: mehän olemme asiallisesti ottaen Suomen suurimpien kuntien nuorisopomoja. Sekin vielä.

miettii
Skoeoe