lauantai 23. huhtikuuta 2011

Rolling on a highway...



Parin vuoden tauon jälkeen tuli osallistuttua valtakunnalliseen nuorisotyöntekijöiden kokoontumisajoon. Mikkeli on niin hankalan matkan takana, että sinnehän oli ihan pakko lähteä.

Pohjoisen kimppakyyti johti ensin Tornioon, josta hypättiin bussiin yhdessä Tornion, Keminmaan, Kemin ja Peräpohjolan opiston nuorisotyöntekijöiden kanssa. Hieno reissu, jonka parasta antia epäilemättä on ihmisten tapaaminen. Tuo bussipoppoo itsessään oli laadukkainta mahdollista matkaseuraa, pohjoisen nuorisoihmiset tuntevat yhteenkuuluvuutta ja ovat ylpeitä lappilaisuudestaan. Siinä sakissa ei parituhatta kilometriä paina missään...

Kovan luokan nuorisotyöläinen (osa 1: Sodankylä)

Inarin eteläpuolinen naapuri on Sodankylä. Kunta on tunnettu varuskunnastaan ja inarilaisille se on etupäässä läpikulkupaikka, jonka nopea ohittaminen hankaloitui merkittävästi, kun kylään tuli jokunen vuosi sitten jotain sellaista mitä Inarissa ei ole vieläkään, liikennevalot.

Sodankylä on kummallinen kunta, siitä ei oikein saa otetta. Kunnan panostus nuorisotyöhön on toistaiseksi ollut kuntakokoon nähden perin vaatimatonta. Kuntakeskuksessa on löytynyt urheiluseura Lapin Veikoilta vuokrattu nuorisotalo Veikkola ja palkkalistoilta yksi vakituinen nuoriso-ohjaaja Jouni, mr. Sodankylän nuorisotyö.

Pitkänlinjan nuorisotyöläinen Jouni on, kuten meidän työpajalla kunnioituksella nimitettäviä persoonia kutsutaan, kaikilla mittareilla tarkasteltuna ns. kova jätkä. Vähän arveluttaa ottaa kantaa naapurikunnan asioihin, mutta jo pitkään minusta on tuntunut siltä, että Sodankylän kunnassa ei ole tajuttu Jounin arvoa. Asian täytyy olla näin, sillä niin kummallisen yksin puurtaja on jätetty hommansa kanssa.

Käytiin kahvilla. Nyt oli menty eteenpäin: nuorisotyön henkilöstö oli kaksinkertaistunut sitten viime näkemän, nuoriso-ohjaaja itse oli alkanut etsiväksi työntekijäksi ja hänelle oli otettu aisapariksi naispuolinen nuoriso-ohjaaja. Toinen iso askel: Veikkola nuorisotilana on historiaa ja Sodankylän nuoret ovat saaneet entistä ehommat ja isommat tilat aiemmasta Kitisenrannan koulusta.

Aivan mahtavaa, oltiin innoissaan ja hyvillään Jounin puolesta. Edessä on paljon työtä ja uusi alku, mutta tässä tapauksessa hyvä niin: kuultiin hienoja suunnitelmia. Nyt on syytä toivoa, että Sodankylän kuntapäättäjät antavat nuorisotoimistolleen ja nuorilleen toimintarauhan. He ovat tämän luottamuksen ansainneet ilman epäilyksen häivääkään.

Kovan luokan nuorisotyöläinen (osa 2: Haaparanta)

Piti käväistä myös ulkomailla. Haaparannan nuorisotalo Station on paikka, joka on viehättänyt minua kovasti jo heti vuonna 2002 tapahtuneesta ensitapaamisesta lähtien. Station on nimensä mukaisesti entinen rautatieasema, josta on kunnostettu monipuolinen nuorisotalo.

Panostus Haaparannan kaupungilta on melkoinen. Talossa on mukava tunnelma ja monipuolista toimintaa, jota pyöritetään itseasiassa aika pienellä, mutta asiaansa vihkiytyneellä porukalla. Asioita käsitellään toisinaan ärsyttävyyteen asti yltävällä perusteellisuudella ja aina demokraattisesti, diskuteeraus on miltei elämäntapa ja nuorisoneuvostolta kysytään lähes kaikkea.

Kesti aikansa ennenkuin opin edes hivenen siitä tyylistä millä toimitaan. Ruotsi on lähellä, mutta kulttuurieroja löytyy kumminkin. Stationilla törmäsin heti ensi kerralla Jariin, sikäläisen valtakunnallisen opintokeskuksen aluetyöntekijään, monitoimihenkilöön ja kovan luokan muusikkoon, jonka kanssa olen sittemmin tehnyt monenmoista erityisesti nuorten rokkivaihtoon liittyen.

Ja se tekeminen on ollut kiintoisaa ja mukavaa. Tyylit ovat erilaisia, mutta päämäärä lopulta ratkaisee ja asiat ovat hoituneet aina, kertaakaan ei ole annettu periksi. Se on hienoa, sillä ei näissä hommissa ole helppoa Ruotsissakaan, ei vaikka niin helposti saattaisi luulla.

Kovan luokan nuorisotyöläinen (osa 3): Akaa

Suomessa jaetaan valtakunnallinen nuorisotyöpalkinto joka toinen vuosi yhteisölle ja joka toinen vuosi yksittäiselle henkilölle tunnustuksena merkittävästä nuorten hyvinvoinnin puolesta tehdystä työstä.

Mikkelissä oli sitten se joka toinen vuosi, jolloin palkitaan yksilö. Kymppitonnin palkinnon kunniakirjoineen kävi kumartamassa Akaan kaupungin pitkäaikainen nuorisosihteeri Sirkka-Liisa Strömmer.

En tuntenut häntä etukäteen. Kuntaliitosten johdannaisena oli käynyt myös niin, etten kyennyt sijoittamaan Akaata Suomen kartalle ennenkuin jututin Sirkka-Liisaa Selvän Kelin lähetystä varten. Sana Toijala kertoi kyllä sitten sen mistä olikaan kysymys.

Olipa mukava jutusteluhetki. Tunsin yhteenkuuluvuutta monella tapaa. Palkittu kertoi, että tunnustus tuli täydellisenä yllätyksenä ja selvisi hänelle vasta Mikaelin salissa nuorisotyöpäivien avajaisissa, missä palkinto jaettiin ja hänet pyydettiin lavalle. Meillehän kävi samoin vuonna 2004 kun yhteisöpalkinto myönnettiin Inarin kunnan viestintäpajalle. Kukaan ei tuolloinkaan kertonut asiasta etukäteen. Onneksi tieto vuosi meille päivää ennen, muuten olisi takuulla käynyt niin, että tunnustusta ei olisi ollut vastaanottamassa kukaan. Olin kyllä tuolloin osallistumassa Allianssi -risteilylle, mutta koskaan ennen tuota tilisuutta enkä sen jälkenkään ole osallistunut risteilyn maalla pidettäviin avajaisiin, olen rynnistänyt suoraan satamaterminaaliin.

Myös asiat, joista Sirkka-Liisa jutteli, tuntuivat varsin tutuilta. Punnittua puhetta kaikin osin ja kiteytys olennaisesta oli kiinnostava: nuorten osalta tärkeintä on myötäeläminen ja kanssakulkeminen, hallinnossa ja toimialan kehitystyössä tärkeintä ovat luottamukselliset suhteet kaupunginjohtoon. Niin, siinähän se...

Eläkepäivät odottavat. Eipä ollut hankalaa uskoa Sirkka-Liisaa kun hän totesi, että on helpottavaa kun ei enää tarvi laatia yhtään hankesuunnitelma tai raporttia... Jutustelutuokion jälkeen olin kovin vakuuttunut siitä, että palkinto löysi tiensä ihan oikeaan osoitteeseen....

Mikkelöintiä...

Nuorisotyöpäivät on vuorokauden mittainen koetos. Ihan helpolla ei pääse, sillä oman ammattialan ihmisiä tulee tavattua päivää-yötä oikein urakalla ja vaatii muutaman päivän irrottautua henkisesti tuosta tilasta.

Mikkelissä kävin lisäksi tapaamassa inarilaisia Etelä-Savossa, tärkeitä nuoria ihmisiä takavuosilta, reissun must-osio. Aivan mahdottoman mukavia ja herkistäviä tapaamisia. Kuinkas muuten kun havaitsee, että ihmiset ovat löytäneet paikkansa ja hyvin menee. Mahtavaa.

Seminaarihommat kärsivät kyllä tosipuheella 10 - 0 tappion kaikelle muulle. Jo avajaisten jälkeen ennuste olikin surkea. En tiedä kuka keksi osaksi avausta paneelikeskustelun, joka lipsahti täysin tahattoman komiikan puolelle. Salissa oli 650 nuorisotyöläistä. Jos keskimääräiseksi työhistoriaksi arvioidaan 8 vuotta, niin siellä istui 5.200 nuorisotyövuotta. Sitä taustaa vasten ajatellen sanomiselle on asetettava aikamoiset laatukriteerit. Nyt tuli totaalinen mahalasku, ihmisiä ärsytti, moni lähti kesken shown ulos. Minäkin olisin, ellen olisi ollut niin hankalassa paikassa poistua. En voi sanoa ansainneeni tyylipisteitä aikuismaisesta käytöksestä....

Lopulta avajaisiksi olisi riittänyt avauspuheenvuoro ja nuorisotyön tunnustuspalkinnon jako.

Päättäjäisissä Mikko Kuustonen oli loistava, mahtava loppunostatus...

- Skoeoe -



perjantai 8. huhtikuuta 2011

Erään työviikon anatomia







Joskus kuuluu kysyttävän, että mitä sinä oikein töissäsi teet. Oikein hyvä kysymys, kysyn sitä ajoittain itsekin. Avataan tässä nyt hallintonuorisotyöläisen arkea yhden viikon (13/2011) ajalta.

Maanantai

06.45 -
Viikko käyntiin toimistolla: viikon työsuunnitelma, toimistokokouksen asialista, työvuorotaulukko, sähköposteja...

10.00 -
Nuorisotila Stönö: Kehityskeskustelu, jossa puhutaan erityisesti Ivalon nuorisotoiminnasta.

12.00 -
Viikon pisin toimistopätkä kunnantalolla. Työn alla pari rästissä olevaa tiliselvitystä vuosilta 2009 - 10 ynnämuuta. Kotiin klo 16.00

Tiistai

08.00 -
Byro. Jostain on pöydälle ilmestynyt Lapin ely-keskuksen työpajarahapäätös. Verenpaine pomppaa punaiselle. Kiire vapahtaa, ei ehdi synkistelemään eikä varsinkaan kommentoimaan. Laskujen käsittelyä, yksi työsoppari sekä viranhaltijapäätös ja muuta perusbyroota....

12.30 -
Viestintäpaja.

14.00 -
Tuleva skeittirokkiparkkihalli, jossa Stoned Sultans bändin ja etsivä Antin kanssa katsastamassa rakenteilla olevia bändien treenikämppiä. Kahvit, tilojen käyttöönoton suunnittelua sekä muuta ajatustenvaihtoa kuntouttavan työtoiminnan tiloissa naapurissa. Pikaisesti kylän toiselle puolelle viestintäpajalle, jossa jatketaan vapun Murmanskin rokkireissun suunittelulla. Viisumihakemus-talkoot. Läjä passeja ja papereita turvasäilöön kunnantalolle ja kotiin klo 16.00.

Keskiviikko

08.30 -
Viestintäpaja. Kehityskeskustelu, jossa puhutaan erityisesti Inarin uuden nuorisotilan Vintin toiminnan käynnistymisestä ja kehittämisestä.

11.30 -
Saamelaisalueen Ammatillisen Koulutuskeskuksen Ivalon toimipiste: yhteistyöneuvottelu.

13.00 -
Viestintäpaja. Päivän toisessa kehityskeskustelussa puhutaan mediapajamme palveluista. Loppupäivä pajalla, monenlaista ja monen kanssa. Kotiin klo 16.00.

17.00 -
Rokkiskeittiparkkihalli: liikuntasihteeri Marke, etsivä Antti ja minä kohtaamme inarilaisia skeittaajia. Tsekataan paikat ja sovitaan jatkosta. Porukat tyytyväisiä siihen, että ensi talvikaudella löytyy skeittiin ja temppupyöriin sisätila. Kotiin klo 18.00

Torstai

08.00 -
Viestintäpaja. Läppärityöskentelyä.

09.00 -
Nuorisotila Stönö: nuorisotoimiston viikkopalaveri. Asialista pitkä, erityisesti puhutaan Inarin Vintin avajaisista sekä uuden tilan vaikutuksesta tulevaan työhömme. Skeittirokkiparkkihallin työnjako listalla myös. Eteenpäinvievää keskustelua, hyvä fiilis, hyvä porukka...

12.00 -
Piipahdus toimistolla, rutiineja sen minkä tunnissa ehtii ryyditettynä parilla pikapuhelulla.

13.00 -
Nuorisotila Stönö. Ivalon nuoriso- ja urheilutalon peruskorjaus jatkuu pian. Nyt tutkitaan liikuntatoimiston porukan kanssa kiinteistöpäällikön johdolla luonnoskuvia. Aika merkittäviä muutoksia ja parannuksia tulossa.

15.00 -
Viestintäpaja. Puhelinhaastattelussa eduskuntavaaliehdokas Katri Kulmuni. Srk:n Marin ja minun radio-ohjelma Selvä Keli aloittaa illalla nuorimpien lappilaisten eduskuntaan pyrkijöiden esittelyt, nuorisopolitiikkaa puhutaan. NuVan sihteeri Reetta pyörähtää, jutellaan seuraavan viikon utsjokisten nuvalaisten vierailusta. Klo 16.00 kotiin syömään.

17.15 -
Viestintäpajalle ja suoraan Radio Inarin studioon antamaan lyhyt Selvä Keli -tänään info. Illan radioshown ajolistan koonta alkaa Dingon Autiotalolla, lista karttuu hiljalleen ja on the air -tilaan siirrytään klo 19.00. Tänään yksin studiolla, mukava istunto silti. Kotiin 20.15.

Perjantai

08.00 -
Viestintäpaja. Hetki aikaa kirjoitella puhtaaksi muistioita ja ajatella.

09.00 -
Kehityskeskustelussa puhutaan erityisesti paikallisradiotoiminnasta Inarissa.

10.30 -
Toimisto. Viestintäpajan pelastussuunnitelman päivitys, päivän myöhässä, mutta ehti silti...

13.00 -
Takaisin viestintäpajalle Inarin Paikallisradioyhdistyksen johtokunnan kokoukseen. Sieltä klo 14.30 omiin hommiin kauppakierrokselle ja kotitöihin.

19.45 -
Nuorisotila Stönöllä Pepe Ahlqvistin ja ivalolaisten bluespersoonien konsertti. Kotiin klo 21.15 ja vapaan viikonlopun viettoon.

Summary:
Mukava ja hoppuisan monipuolinen viikko. Paljon ihmisten kohtaamisia, vähän toimistolla oloa.
Ivalopainotteinen jakso, puuttui se tavanomainen useinmiten Inariin, Riutulan Nuorisokeskus Vasatokkaan tai Rovaniemelle suuntautuva reissu. Hyvä jälkimaku...

Skoeoe

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Inarissa ei olla Vintti pimeänä ja radiossa soi Ämpärillä hilloo...









Hirmuista härdelliä - kiivastahtisin maaliskuu kaikista Inarissa viettämistäni 31 maaliskuusta alkaa olla taputeltu. Kiirettä on pitänyt, mutta motivaatio on ollut korkealla: asiat etenevät.

Perjantaina 25.3. vietetettiin avajaisia, joita olikin tovi odoteltu. Nuoret ohjaajat Ronja ja Mari
olivat tehneet hienoa työtä inarilaisten nuorten kanssa. Kirkonkylän nuorisotiloilla riitti porukkaa siinä määrin, että moni avajaisvieras minun tavoin löysi tyhjän pizzatarjottimen, kaikki meni. Kakku oli mitoitettu 200:lle ja illan diskossa sekin loppui. Itse elin illan tervehenkisesti mustalla kahvilla sekä kasvispasteijoilla.

Hienot ja nuorten näköiset pippalot. Huippua oli kuunnella kuinka stuffilainen (Inarin tilan vapaaehtoinen vertaisohjaaja) Kaisu antoi lausuntoa Lapin Radion suoraan lähetykseen: "Kyllä me ollaan tehty itse tosi paljon ja saatu vaikuttaa. Ohjaajat ovat olleet siinä tukena ja taustalla".
Huippua oli lukea myös toisen stuffilaisen Sunnan tekemää ja Nuorisotyölehdelle matkustanutta tekstiä: "Saamme itsemme näköiset tilat, kun ollaan itse maalailtu seiniä, koottu huonekaluja ja kehitelty käyttösääntöjä".

Huippua oli ollut seurata valmisteluja, viitisentoista nuorta ja kovasti paljon työtä ja yhteisöllistä osallisuutta.

Huippua oli kuunnella myös samaan pihapiiriin kuuluvan Inarin koulun pitkäaikaisen rehtori Yrjön tervehdyspuhetta: "Odotamme paljon koulun ja nuorisotyön yhteistyön tulevalta kehittymiseltä." Niin mekin, nyt on luotu aiempaa paremmat pohjat, keskusteluyhteys on ollut ennenkin aina mutkatonta, mutta Vintti mahdollistaa enemmän. Niin ja Se Suuri Salaisuus säilyi loppuun saakka: nimikilpailun tuloksena tilan nimi on siis Vintti. Hyvä nimi, oikein kuvaava. Korkeatasoista nuorisotyötä on tehty ennenkin, mutta että kolmannessa kerroksessa.

Huippua oli myös jutella monien vuosien varrelta tuttujen kanssa päivän mittaan sekä Vintillä että kylällä. Käväisin lounastamassa Saamelaismuseo Siidassa ennen avajaisia ja Ylen Saamiradion pitkäaikainen päällikkö Jussi totesi, että ehti tuo Sinun parta jo harmaantumaan... Niinpä niin. Joskus sitkeys kumminkin palkitaan. Yhdessä Jussin kanssa todettiin, että Inarin kehitys on niin kova, että mikään tämmöinen ei voi mennä hukkaan.

Nuoria oli Vintillä tietysti paljon, samoin illan disko veti hyvin. Minua ilahduttaa myös se, että kunnan ja seurakunnan nuorisotoimistojen yhteistyön tiivistyminen näkyi niin selvästi avajaisissa. Mahtavia havaintoja, hyvin kannustavia... Osallisuus ja yhteisöllisyys: nuorisotyön avainsanat...

Skeittirokkiparkkihalli Ivaloon

Tuskin on muste kuivunut rakennusvalvonnan päätöksestä liittyen Vintin vahvistamiseen kokoontumistilaksi, kun nuorisotyöllä on jo uusi tilahomma työn alla. Elokuussa 2010 loppui kunnan sosiaalisen työllistämisen yksiköksi perustetun Revontulisäätiön toiminta.

Pesältä jäi käyttämättömäksi kuutisensataa neliötä lämmintä tilaa, joiden käyttötarvetta kyseltiin sähköpostilla marraskuussa. Kiirettä piti silloinkin: päivässä väännettiin liikuntasihteeri Marken kanssa alustava käyttösuunnitelma, jonka pohjalta nyt sitten touhutaan Ivalon kylään yhteistä tilaa skeittaajille sekä rokkibändeille.

Pohjana on kaksi juttua. Se ikuisen oloinen on bändien jatkuva treenikämppien puutostila, johon ei ole vuosien mittaan vielä löytynyt kunnon helpotusta. Legendaarinen Pommari toki on, mutta se on tehty aikana, jolloin pioneerihenki oli kunniassaan ja väestönsuoja oli sopiva vaihtoehto pitämään mölyt maan alla ja porukat poissa kaduilta. No nyt noustaan kerralla maan pintaan...

Toisaalta perustana on inarilaisen skeittaajan Oliverin nettiadressi, josta löytyy 120 nimeä ja joka vaatii skeittihallia Inariin tai Ivaloon, jotta voitaisiin harrastaa myös talvella. Oltiin ihan varmoja siitä, että tämä ei ainakaan toteudu millään, kunnes se yksi marraskuinen sähköposti muutti asenteen kertaheitolla.

No tiloja on remppailtu alkuvuosi ja kohta on aika osallistaa skeittaajat sekä bändiläiset. Hommalla on hintalappu ja se on oma työ kuten Inarin tiloilla oli. Ja kuten Inarin nuorisotyössä on ollut tapana jo 1980-luvun alussa, jolloin ensimmäinen kunnan nuoriso-ohjaaja Seppo teki yhdessä silloisten rokkaajien kanssa ison työn raivatessaan, siivotessaan, maalatessaan ja akustoidessaan Ivalon koulukeskuksen väestönsuojan rokkareille sopivaksi. Avoimen toiminnan tila tehtiin silloin samalla periaatteella.

Alkamassa on hieno projekti , johon on saatu vaikutteita sekä toimintaideoita lappilaisen ystävyysnuorisotoimistomme Tornion nuorisotyöläisiltä. Yhteiset jokavuotiset kokoontumisemme ovat olleet paitsi virkistävää ohjaajahuoltoa ja yhdessäoloa myös molemminpuolista ja menestyksekästä teollisuusvakoilua. Torniossa on hienot kokonaiset talot sisäskeittaukseen ja bändeille. Niiden käyttöperiaatteita olemme apinoimassa innolla ja inarilainen sovellutus on yhdistelmä molemmista pienemmässä mittakaavassa.

Matkailukin avartaa, Perämerenkaaren kokemuksista on jo tässä vaiheessa ollut suurta hyötyä.

Ämpärillä hilloo...

Kaikki mitä touhutaan vaatii euroja. Blogissanikin olen muutamaan otteeseen tilittänyt tuntoja siitä kuinka haavoittuvaa kaikki on kun ulkopuolista rahaa tarvitaan paljon ja kuinka hermostuttavaa on alkukevät, tuo euroihin liittyvä polvirukousten aika.

Lapin Ely-keskus on tehnyt merkittäviä päätöksiä, joita on nyt syytä sulatella ja joihin on syytä palata myöhemmin uudestaan. Inari sai alueellista kehittämisrahaa ihan merkittävästi edelläesitettyihin tilahankkeisiin. Hyvä niin, mutta jaettavaa oli vähemmän kuin ennen, joten ihan siihen ei päästy mitä odoteltiin.

Ely-keskus jakoi tukea myös Lapin työpajoille. Jaettavaa tässäkin oli edellisvuotta vähemmän ja lopputulos on minusta Inarin viestintäpajan osalta kohtuullinen, mutta tulevaisuus huolestuttaa.

Viiden tuhannen euron pudotus ei ole katastrofi, mutta ei se riemastuta semminkin kun nuorten määrä oli viime vuonna merkittäväst isompi kuin vuonna 2009. Jaossa on tosi hurjia pudotuksia: Sallan 40.000 € kutistuu peräti 11.000 €:lla, Kolarilta katoaa kertaheitolla 9.000 €...

On toki niin, että avustuspolitiikassa ei ole saavutettuja etuja. Päätösluettelo on kumminkin pienten kuntien ja pienten itsenäisten työpajojen näkökulmasta karua luettavaa. Monilta on pudonnut, kaikilta ei: Tornion Työvoimalasäätiö säilyttää 60.000 €:n tuen, samoin Kemin työpajat oman tasonsa.

Niin. Keskittäminen näyttää kannattavan. Paljouden matematiikka ohjaa ja pieni ei ole kaunista Lapissakaan.

Olen huolissani, todella huolissani....

Skoeoe

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Inarin nuorten kärkihankkeet 2009 - 11 ja miten sitten kävi





Eduskuntavaalit lähestyvät. Vaalien alla kaikki pyrkivät yllättäen olemaan nuorten asialla. Keskustelua käydään mm. äänioikeusikärajasta: onko 16 -vuotias riittävän kypsä päättämään yhteisistä asioista. Suomen ev.lut. kirkko on tässä mielessä osoittanut ennakkoluulottomuutensa sallimalla totuttua nuorempien äänestää seurakuntavaaleissa. Kokemukset olivat hyvät, joten siinä mallia maallisen puolen päättäjille.

Mallia voisi ottaa myös Norjasta. Sikäläisen YLEn eli NRK:n Sápmi -sivuilta löytyi kiintoisa uutinen. Öljyn ja turskan luvattu maa kokeilee syksyn kuntavaaleissa 10 kunnassa 16 -vuoden äänioikeutta. Kokeilukuntien joukossa on kolme pohjoisen saamelaiskuntaa ja jään odottamaan mielenkiinnolla mitä tapahtuu.

Itse kannatan äänioikeusiän laskua. Yksistään se ei ratkaise mitään, mutta voisi olla yksi tapa lisätä nuorten kiinnostusta yhteisiin asioihin. Täällä pohjoisessa se olisi sikälikin perusteltua, että nykyistä useammat nuoret ehtisivät äänestää edes yhden kerran ennen kuin häipyvät kotiseudultaan muualle.

Jos eduskuntavaalien ehdokasasettelusta pitäisi vetää johtopäätöksiä, niin eipä hyvältä näytä: 135 ehdokasta Lapissa ja huimaavat seitsemän alle 30-vuotiasta. Selvä Keli aikookin harrastaa selkeää ikärasismia lähilähetyksissään ja ottaa käsittelyyn kolme nuorinta riippumatta puolueista. Haastatteluaikaa suodaan myös sille yhdelle nuorelle, joka on ehdolla Pohjois- ja TunturiLappien alueelta. Näin se menee, sanokoot loput 130 mitä haluavat...

Nuorten toiveet ja realismi

Inarissa on toiminut nuorisovaltuusto 10 vuotta. Pakko tunnustaa, että tunsin alkuaikoina lievää epäilystä siitä meneekö nuorilla hommat yli, ovatko esitykset ja toiveet realistisia vai silkkaa utopiaa.

Turpiin tuli minulle ja muille, jotka kenties epäilivät. Homma on toiminut hienosti. Heti alkumetreillä NuVa keräsi silloiselle sisäministerille Kari Rajamäelle Ivalon Rajakomppanian lakkauttamista vastustavan adressin, idea oli silloisen puhenjohtaja Lauran. Nelostien varrella ei Inarissa luultavasti olisi vieläkään linja-autokatoksia ilman Nikulanperän parlamentaarikkoa Arttua, joka sitkeästi palautteli Tielaitoksen ja kunnan teknisen osaston mieleen teknisen lautakunnan pyytämää ja NuVan toteuttamaa katosten suunnittelukilpailua, joka vuosikausiin ei johtanut mihinkään.

Puheenjohtaja Jennin aikakaudella NuVa herätti lausunnoillaan vilkasta keskustelua kunnanvaltuustoa myöten. Koulukuraattoriesitys ei poikinut koulukuraattoria, mutta asioihin kiinnitettiin muutoin huomiota. Samaisen Jennin sekä Suomen Saamelaisnuorten silloisen puheenjohtaja Tuomas-Aslakin johdolla Lapin nuoret veivät omaa viestiään myös EU:n nuorisotoimialapäälliköille Saariselän ikumuistoisessa Ovttas-Yhdessä tapahtumassa lokakuussa 2006.

Nämä ja paljon muuta on tapahtunut. Toiveiden realistinen pohja paljastuu kuitenkin lopullisesti Inarin NuVan kärkihankelistalta vuodelta 2009.

Kärkihankkeet: 2009 lähtötaso ja tilanne nyt, kaksi vuotta myöhemmin

Kärkihankelistan idea kopioitiin Lahden nuorten vaikuttajien toiminnasta keväällä 2009 Lahteen tehdyn opintovierailun yhteydessä. Idea on hyvä ja yksinkertainen: NuVa kokoaa kaikkien kunnan koulujen sekä Saamelaisalueen Ammatillisen Koulutuskeskuksen oppilaskunnilta ideat niistä asioista, jotka Inarissa niiden mielestä pitäisi toteuttaa.

Kierros tuotti pitkän listan ideoita, joista NuVa päätti kolme tärkeintä, joiden etenemiseen se halusi erityisesti vaikuttaa. Lisäksi NuVa nosti esille muutaman asian, joiden etenemistä se päätti seurata. Kokouksessaan 24.2. 2011 NuVa kävi listaa läpi ja tämmöistä todettiin kärkihankkeiden osalta:

1. enemmän kunnan vuokra-asuntoja vuokrattavaksi

Näitä on rakennettu erityisesti Inariin, tarvetta kumminkin edelleen on

2. nuorisotila ja bändeille harjoittelutilat sekä osa-aikainen nuorisotyöntekijä Inariin

Uudet nuorisotilat avataan 25.3. ja ainakin toiminnan alussa asioita hoitelee useampikin
ohjaaja. Uuden koulun uusi musaluokka toimii nuorisotilan kanssa yhdessä sovittuina aikoina

3. terveydenhoitajalle enemmän aikaa olla kouluilla ja SAKK:ssa

Tähän toivotaan edelleen parannusta

Ja ne asiat, joita on seurattu:

1. paremmat julkiset kulkuyhteydet kuntaan

Eipä NuVan vaikutettavissa, ei muutoksia

2. elokuvateatteri Aslakin kunnostus

Digitalisointi kunnan toiminta- ja taloussuunnitelmassa 2013

3. nyrkkeilykerho

Ei toteutunut/toteutumassa

4. Saariselälle parempi luistelukenttä

Vuonna 2012 toteutetaan palloilukenttä - pienliikunta-alue

5. parannuksia Inarin kirkonkylän kirjastoon

Saamelaiskulttuurikeskus Sajos sisältää valmistuessaan kokonaan uudet kirjastotilat Inariin

Ei hullummin. Toteuma osoittaa nuorilta terävänäköisyyttä ja hyvin perusteltua realismia. Vähätkin haihatteluksi osoittautuneet esitykset kokivat NuVan kokouskäsittelyssä tylyn pudotuksen pois listalta.

Nykyinen NuVa ei enää laadi uutta listaa vaan jättää sen tekemisen perinnöksi lokakuussa 2011 toimikautensa aloittavalle uudelle nuorisovaltuustolle.

Saamelaisnuorten nuorisoneuvosto

Maahan on syntynyt uusi nuorten edunvalvoja. Saamelaiskäräjät sai lopulta maaliskuun kokouksessaan nimitettyä nuorisoneuvoston. Hienoa. Oli mukava havaita, että nimettyjen listalta löytyi kaksi Inarin NuVan entistä aktivistia: Sarkkis Inarista sai jäsenyyden ja Sevettijärven Aka on jatkossa erinomainen nuorisoneuvoston asiantuntijajäsen.

Selvä Keli onnittelee kaikkia valittuja sekä Saamelaiskäräjien nuorisosihteeri Niinaa, joka pääsee nyt käärimään tosissaan hihat. Hänellä on nyt työväline, jonka avulla saamelaisnuorten asioita voidaan viedä aiempaa huomattavasti tehokkaammin eteenpäin.

Selvä Keli ottaa kevään lähetyksissään selvää siitä mitä uuden toimielimen inarilaisjäsenet tehtävältään odottavat...

- S -

maanantai 28. helmikuuta 2011

Kolmivuotias Selvä Keli




Aika kiitää kuin siivillä. Viimeinen lähetyksemme 4.3. oli Selvän Kelin 3-vuotisjuhlalähetys. Juhlan kunniaksi ohjelmaan kaivettiin mukaan idean isä Mortti sekä kautta aikojen ensimmäinen ohjelmaan haastateltu vieras ja nuorisotyön ammattilainen Pekka Tukeva Kirkkohallituksesta.

Koska Selvä Keli on koko historiansa ajan elänyt vahvasti myös hetkessä kuultiin lisäksi Inarin kirkonkylän nuorisotilan valmisteluihin osallistuneita nuoria. Pakettiin kuului tietenkin hyvä musiikki kuten aina, kuinkas muuten...

Kolme vuotta on makasiiniohjelmalle varsin pitkä aika. Enpä ole tullut laskeneeksi kuinka monta tunnin settiä on vedetty ja kuinka moni nuori tai nuorten kanssa toimiva aikuinen ohjelmantekoon on osallistunut. Monta on kumpaankin liittyen ehkä se osuvin ilmaus. Selvä Keli on tehty viikottain lukuunottamatta kahden kuukauden kesätaukoa, joten puuhaa on riittänyt.

Ohjelmilla sanotaan olevan oma luontainen elinkaarensa. Rajat tulevat vastaan jossain ja helposti päädytään toistamaan samoja asioita. Byrokratian arjen pyörityksessä on siinä määrin tietämistä, että yksi uhkatekijä tälle on helposti se kuinka hyvin toimitustyöhön ehtii paneutumaan. Aina ei ehdi, vaan asiat syntyvät tosi vauhdilla sekä tässä ja nyt.

Nuorten asioiden rajattomat ideat

Olemme kumminkin huomanneet juontajaparini Marin kanssa, että asiat, ilmiöt ja ennenkaikkea ihmiset eivät lopu. Motivaatio on ollut korkealla ja olen todennut, että jokainen lähetys on itsessään oma oppimiskokemus. Kun käsitellään monenlaisia näkökulmia, se lisää myös tietoa ja pitää virkeänä. Erityisesti tämä toimii silloin, kun on aikaa valmistautua hyvin.

Muutaman kerran arkikiireessä on ollut se tilanne, että kun toimiston jälkeen on päässyt viestintäpajalle siinä viiden pintaan valmistelemaan seitsemältä alkavaa suoraa lähetystä, ei ole ollut oikeastaan yhtään mitään valmista. Nuorisotyöntekijän kännykän muisti pitää sisällään kunnioitettavan määrän yhteystietoja ja usein puhelinhaastattelut onkin sovittu aika loppuvaiheessa ohjelmasession valmisteluja. Meitä ovat kiinnostaneet erityisesti opiskeluun ja lähtemiseen sekä mahdolliseen palaamiseen liittyvät asiat. Onkin ollut tosi antoisaa päästä jututtamaan nuoria inarilaisia maailmalla, siellä jossain.

Olemme pyrkineet välttämään itsemme toistamista myös pyytämällä apuja viestintäpajan nuorilta. Pajalle työllistetyt radiotyöläiset ovatkin toimittaneet käyttöömme runsaasti hyvin tehtyjä haastatteluja. Oma lukunsa on ollut Pauli, tuo Pirkanmaalla käpyään jäädyttävä nuori elämän tarkkailija.

Nuoruuden julkikuvaa etsimässä

Ja jos muu ei ole auttanut on tiedotusvälineitä seuraamalla löydetty runsaasti kerrottavaa. Jännä omakohtainen havainto onkin ollut se, että Selvä Keli on pakottanut tekijöitään tutkailemaan lehtiä, teksti tv:n sivuja ja nettifoorumeita niin sanotusti sillä silmällä, ohjelmaan valmistautumisen mielessä.

Selvän Kelin linja on lähtökohtaisesti ollut tarjota myönteisiä nuoriin liittyviä juttuja ja haastatteluja. Joskus takavuosina tuntui vahvasti siltä, että tiedotusvälineitä kiinnosti lähes yksinomaan ruma nuoruus. Lööppejä syntyi, mutta huomion saivat lähinnä huumerenkaat, kaahailijat, yksittäiset häiriköt ja muu marginaalijuttu.

Kiintoisaa on ollut arkihavaita selkeä muutos. Ehkä hukattuja nuoria ja huoltosuhteen vinoutumista koskeva keskustelu toimii tässäkin. Nyt ollaan hyvinkin kiinnostuneita ja tunnetaan huolta myös syistä sekä asioiden taustoista ei pelkästään seurauksista. Selvä Keli on ilolla viime kuukausina siteerannut erityisesti Paikallislehti Inarilaista sekä maakunnan ykköslehteä Lapin Kansaa. Edellinen on kunnostautunut lapsiin ja nuoriin liittyvillä kuvillaan ja jälkimmäinen ansaitsee tunnustusta siitä, että nuorten asioita on käsitelty huomattavan runsaasti lehden pääkirjoituksissa.

Niin. Selvä Kelin tekijöiden motivaatio ei ole vielä osoittanut hiipumisen merkkejä. Radio Inarin uusi toimilupakausi alkaa 1.1.2012 ja kanava saa olla On the air -tilassa 31.12.2019 saakka. Näiltä pohjin Selvä Keli miettii tulevaisuuttaan...

- S -

lauantai 26. helmikuuta 2011

Inarin nuorisotilaa metsästämässä...






On hetkiä, jolloin ihminen huomaa, että tulee niinsanotusti tippa linssiin. Tätä kirjoitettaessa on sanottava, että eilen, vuorokausi sitten, koitti minulle sellainen hetki.

Jollain tavalla olen aina tiennyt, että Inarin kirkonkylään tulee nuorisotila. Olen myös tiennyt sen, että se toteutuu osana isompaa kokonaisuutta, ei muuten. No, nyt semmoinen iso kokonaisuus on toteutunut: Inari on saanut uuden koulun, terveystoimen tilat, asuntoja, kansalaisopiston tilat, kaksi päiväkotia, kuntosalin... Ja nuorisotilat. Viimeinkin...

Muistelen, että se oli vuosi 1982, jolloin eka kerran olen istunut työryhmässä, joka mietti monitoimitaloa Inariin. Taisi olla Sápmelas Duoddjaratin edustaja Ilmari, joka esitteli ajatuksen.
Muistaakseni silloisen urheilu-raittiussihteerin Kalevin mielestä kokonaisuuuteen olisi pitänyt sisällyttää uimahalli, jossa olisi 50 m:n allas ja 10 metrin hyppytelineet. Edelleenkin on niin, että lähin tämmöinen löytyy Oulusta.

Sittemmin on Juutuanjoessa vesi virrannut ja taimen noussut tiuhaan, työryhmiä on nimitetty, suunnitelmia muuteltu ja aika kulunut. Kunnes äkillisesti vesivaurio, sisäilmaongelma, talouden taantuma ja valtion pikaisesti järjestynyt tuki ratkaisivat kerralla kaiken. Vuosien odottelun jälkeen kaikilla oli yhtäkkiä hillitön hoppu. Kahdessa vuodessa peruspiirrustuksista toimintaan.

Jopa kunta voi toimia joskus nopeasti.

Nuoret tekevät - nuoret toimivat

Moni miettii, että tämä tulee liian myöhään. No joo, totta kyllä. Moni, aika nuorikin inarilainen on kertonut, että hienoa, mutta aika myöhään, miksei meidän aikana. Ymmärrän tunteen. Parempi kumminkin näin kuin ei koskaan.

Eilen piipahdin paikalla. Tiesin, että ohjaajamme Ronja sekä seurakunnan Mari ovat tehneet Inarin nuorten kanssa tosissaan töitä. Kumminkin olin yllättynyt, myönteisesti.

Läsnä oli nuoria. Läsnä oli myös Säpinää. Ihan hieno havainto: porukka maalasi tilaa uusiksi. Mintunvärinen huone tuntuu psykedeeliseltä, mutta entä sitten...??? Tässä projektissa nuoria on nykytyylin mukaan kuultu. Tehköön mintuvärisen huoneen, jos haluavat, ihan sama. Hehän sitä katsovat, en minä eivätkä muutkaan aikuiset...

Tulipa koettua aikamoinen tunnekuohu. Ei voinut yhtään mitään. Näin kävi, kun katselin nuoria, jotka maalasivat seiniä uusiksi ja värjäsivät verhoja. Pitkän tien yksi etappi. Sitäpaitsi huomasin, että taannoinen Inarin Yrityksen Nuoriso- ja luontotalo Hoikkalassa pidetty Staffileiri oli tehnyt ahkerasti töitä: uuden tilan seiniltä löytyivät aukioloajat, tilan käyttösäännöt, vapaaehtoisten Staffinuorten toimenkuvat... Hieno hommeli, Inarissa sovelletaan heti Stönön Tilkkutäkin ja Lahden Nuorten Talo Pariston oppeja ja vertaisohjaus on kunniassaan välittömästi kuten pitääkin.

Toiminta alkaa avajaisten 25.3. jälkeen...

Oltiin nuorisotoimistossa mietitty, että avaamme ovet heti kevätloman jälkeen. Nuoret sanoivat, että ovet avataan vasta avajaisten jälkeen. Sisustus- ja kalustus ja kaikki tehdään kokonaan valmiiksi ennenkun normaali viikkotoiminta alkaa. No, hyvä näin. Heidänhän se tila on...

Olin mukana tilaisuudessa, jollaisessa olin ollut edellisen kerran 27 vuotta sitten. Silloin valittiin Ivalon nuorisotilalle nimi, joka muuten on sitten kestänyt kaikki nämä vuodet. Stönö on Stönö ja sitä ei muuksi muuteta.

Inarin tila sai väännön jälkeen nimensä ja hyvän nimen saikin. Ehdotuksia tuli 24 ja pohdittavaa riitti. Mikä Inarin tila on: se selviää avajaisissa pe 25.3., ei ennen.

Luopiot ja lörppäsuut ammutaan aamunkoitteessa, joten tässäkään sitä ei voi paljastaa. Pakko odotella...


- S -


sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Kirjoittamisen sisäinen pakko ja ulkoiset haasteet






Onpahan riittänyt kysyntää eri foorumeiden kirjoittajaksi. Luulin jo päässeeni Allianssin kuukauden bloggaajan urasta, mutta kerran vielä esiinnyn. Pyydettiin. Toivottavasti minua koskeva mitta tässä suhteessa lopulta täyttyy ja etelän kirjoittavat nuorisotyöläiset ottavat foorumin (http://www.alli.fi/ -> blogit) haltuunsa.

Syystä, joka on minulle tuntematon, olen päätynyt kirjoittamaan nuorisotutkimusverkoston muistioon, joka liittyy seuraavan hallituksen lapsi- ja nuorisopoliittisen kehittämisohjelman valmisteluihin. Kokonaisuuteen toimittaa tekstejä lähes 40 eri kirjoittajaa pääasiassa tutkijoita ja suurten organisaatioiden nuorisobyrokraatteja. Kiintoisaa, vaikkakin tunnen asetelmaan liittyvää epävarmuutta: osaan kirjoittaa vain oman kokemuksen ja havaintojen kautta, aikaa ja kykyäkään ei löydy taustojen selvittämiseen ja teoreettiseen pohdiskeluun. Toki tuntuu mukavalta se, että joku luottaa. Ja ilmeisesti odottaa toisenlaista näkökulmaa poliittiseen ohjaukseen ja nuoriin. Minä katson sitä muuttotappioisen reuna-alueen nuorten elinolojen kautta.

Jos teksti kelpaa, kokonaisuus valmistuu maaliskuussa. Olen saanut myönteistä palautetta puheenvuorostani sieltä mistä eniten sitä kaipaankin eli näiltä reunaseutujen nuorisotyöläisiltä. Olen siitä iloinen. Asiat ovat niin kovin suhteellisia, yleisesti kelvollisia ja kaikkialle soveltuvia itsestäänselvyyksiä nuorisotoimialalla on vähän.

Lappilainen Lapin nuorten asialla

Lapissa 52.000 talouteen jaettava ja Rovaniemellä toimitettava Lappilainen käynnisti lappilaisia nuoria ja maakunnan nuorisotyötä käsittelevän julkaisusarjan. En voinut kieltäytyä, kun pyydettiin avaamaan peli.

Ajatus artikkelisarjasta on hieno. Äitihahmona on toiminut pitkänlinjan järjestönuorisotyöläinen Riitta, mahdollistaja Manta ja isähahmo on tietysti julkaisun päätoimittaja ivalolaislähtöinen pitkään toimittajana työskennellyt Timo.

Minua miellyttää kovasti homman journalistinen lähtökohta: myönteiset asiat esille. Hienoa. Minua miellyttää myös se, että asioita tarkastellaan monen erilaisen organisaation kannalta ja useiden eri nuorisotyöläisten toimesta. Toivon, että homma lähtee lentoon ja me nuorisotyöläiset omimme sen. Minulla on helppoa, olen osani tehnyt ja jatkossa voin keskittyä kommentointiin, mikäli sattuu siltä tuntumaan. Ja voi olla, ettei satu. Tässä on tosiaan nyt niin monta eri asiaa menossa yhtäaikaisesti ja näkyvästi, että itseäkin jo ärsyttää. Niin, toivonpa todella, että muitakin ärsyttäisi, mutta ennenkaikkea siten, että meissä kaikissa asuva kirjoittaja heräisi henkiin. Kaikilla meillä nuorisotyöläisillä on sanottavaa liittyen nuoriin ja nuorisotyön kehittämiseen.

Niin muuten. Ellet satu asumaan Lappilaisen jakelualueella, niin eipä hätiä mitä. Tekstit löytyvät verkkojulkaisuna osoitteesta www.lappilainen.fi.

Paikallisradioiden toimiluvat jaettu

Liikenne- ja viestintäministeriö on toiminut tehokkaasti ja nopeasti käsitellessään radioiden toimilupia. Pieni osoittautui kauniiksi. Radio Inarin taajuuksille 89.0 MHz ja 95.7 MHz oli hakeutumassa yllättäen myös Riofori -niminen osakeyhtiö Pohjanmaalta. Samainen yhtiö haki myös Tornion Radio Pron taajuuksia.

Lopputulos oli jo toimiville radioille myönteinen ja ketjuuntumisyritykselle kielteinen. Hieno ja odotettukin päätös, joka tekee kunniaa paikallisradiotoiminnan alkuperäiselle idealle.

Hieno päätös myös toiminnallisesti: Radio Inari on Inarin nuorisotyölle tärkeä. Radiotuotanto on viestintäpajan nuorille työharjoittelijoille ja työllistetyille keskeisen tärkeä ja mielekäs työmuoto, oikeaa työtä, vaikka joskus on saatu kuulla epäileviäkin kannanottoja.

Seuraava toimilupa on voimassa 1.1.2012 - 31.12.2019. Meiltä on paljon kyselty siitä tuleeko Radio Inari nettiin ja jos niin milloin. Kysyntää on ollut yllättävänkin runsaasti ja se kertoo siitä, että inarilaiset muualla ovat hyvin kiinnostuneita alueensa asioista. Miten se menikään: mies voi lähteä Siskelistä, mutta Siskeli ei miehestä.

Nettiradioon liittyen on liian aikaista luvata mitään tarkkaa. Nyt kun toimiluvan jatko on varma, on kuitenkin tarkoitus edetä asiassa jo tänä vuonna. Tämä on myös toimiluvan haltijan, Inarin Paikallisradioyhdistyksen ykköspainotus vuonna 2011. Homma ei kuitenkaan ole läpihuutojuttu, vaan toteutuessaan luo radiolle ihan uuden journalistisen tavan toimia. Se on hyvä, sillä se kehittäisi kanavaa myös kokonaisuudessaan. Se on kuitenkin vaativa ja erityispaneutumista edellyttävä juttu. Olemmekin hakeneet Opetus- ja kulttuuriministeriöltä hankerahoitusta palkataksemme ihmisen vetämään tuota muutos- ja kehitystyötä

Kevät näyttää miten meille käy... Nyt näyttää kumminkin hyvältä: kelit selvät vuoteen 2020.

- S -