lauantai 15. toukokuuta 2010

Asiat etenevät...!!!











Kaksi kuukautta on pitkä aika. Erityisen pitkä aika se on blogitekstin päivittämisen välillä. Ei voi kieltää, näin on...

No, joskus inspiraatio antaa odottaa itseään. Tai ei jaksa, tai ehdi... Seli seli. Monenlaista on kumminkin sattunut maalis-huhtikuun aikana ja niihin sattumuksiin aion nyt tarmokkaasti palata. On myönteinen pakko, sillä jos nyt ei ottaudu kirjoitushommiin niin se loppuu helposti koko blogin pitäminen. Se ei kumminkaan ole tarkoitus, ei suinkaan. Nuorisotyössä tapahtuu koko ajan kaikkea kiintoisaa.

Ikuisuuskysymykset ratkaisujen äärellä

Selvä Keli aloittaa myönteisillä asioilla. Ei voi mitään, mutta heti kohta onkin sitten kommentoitava sitä kielteistä puolta: rumaa nuoruutta, sitä joka synnyttää lööpit ja viiden palstan otsikot. No, se on seuraavan blogitekstin aihe. Nyt iloitaan...

Toukokuun alussa vietettiin mukavaa juhlahetkeä: Ivalon nuorisotila Stönön keittiö rakennettiin käytännössä kokonaan uusiksi. Oheinen kuvasarja kertoo oleellisen.

Harvoin näkee sataa niin tyytyväistä teiniä, kun keittiön käyttöönottopippaloissa. Hyvää kannattaa sinällään odotella. Vielä loppumetreillä meinasi ahdistaa. Kuten kunnanhallituksen jäsen Minka puheessaan totesi oli vaikeata: " Lopulta kunnanhallitus kävi kuitenkin itse paikanpäällä ja toteisi omin silmin, että oikeasti aika alkeellista..." Mahtavaa. Remppa alkoi miltei heti. Saneeraus teki 100 nuorta ja heidän ohjaajansa onnellisiksi pitkäksi aikaa.

Stönön keittiöremppa aloittaa sarjan hienoja asioita Inarin nuorten elinolojen edistämisessä.
Seuraavat 2-3 vuotta ovat kiihkeätä aikaa. Kehityshankkeiden lista on komeaa luettavaa:

- Inarin kirkonkylän nuorisotila 2010-
- Ivalon urheilukenttä 2010-
- Inarin kirkonkylän urheilukenttä 2011 -
- Sosiaalisen nuorisotyön ohjaaja Nuorisokeskus Vasatokkaan elokuussa 2010
- Vasatokan investoinnit 2011 -

Kun tähän listaan lisätään se, että Saamelaiskäräjät etsii parhaillaan nuorisosihteeriä heti alkavaan avoimen viran hoitajan tehtävään, niin on syytä olla tyytyväinen inarilaiseen ja käräjien osalta koko saamelaisalueen meininkiin. Asiat etenevät käytännössä, ei vain puheissa. On annettava tunnustusta Inarille, Saamelaiskäräjille sekä Opetusministeriölle: kaikkialla asiat eivät ole näin. Kaikkea muuta

Se on täkäläisittäin hyvä se, tästä on hyvä jatkaa Inarin nuorten hyvinvoinnin puolesta tehtävää työtä.

Skoeoe

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Vanhempainiltoja ja Barentsrokkia

















Helmikuun viimeinen viikko oli kiireinen ja yksinomaan ylipitkistä työpäivistä koostunut jakso. Ivalon Urheilutalolla oli mainio ja toisenlainen päihteisiin liittyvä Camera Obscura -valistustapahtuma. Kiintoisa ja lähestymistavaltaan erilainen: pohjana arvot ja valinnat, metodina kulkea yksin ja hiljaa yksinkertaisesti, mutta samalla kiehtovasti toteutetulla radalla. Kiintoisa kokemus. Nuorten palaute oli myös hyvin myönteinen.

Viikolla pidettiin myös kaksi vanhempainiltaa. Ivalossa teemana CO tapahtuma sekä lukuvuoden 2008-09 yseille toteutetun hyvinvointikyselyn tulokset vieraana Lapin Yliopiston tutkija Riikka. Tiedotus jätettiin tarkoituksella yhteen lehti-ilmoitukseen. Tulos olikin perinteinen ja vähemmän yllättävä: kourallinen kiinnostuneita. Näyttääköhän kaikki taas jotenkin liian hyvältä, kun ei kiinnosta? Ei oltu varsinaisen yllättyneitä, pettyneitä kylläkin.

Inarissa oli toinen tyyli. Tarkoituksena oli kertoa siitä miten kirkonkylän nuorisotyötä viedään jatkossa eteenpäin. Johtotähtinä tässä on maaliskuussa 2011 käyttöön otettava uusi nuorisotila sekä sen myötä tiivistyvä nuorisotyötä tekevien yhteisöjen välinen yhteistyö. Selvä Peli toiminnasta otetaan jatkossa tässä yhteydessä todella mittaa: onko meistä jopa rakenteisiin menevään yhteistyöhön.

Ukkosenjohdattimena toimimisen sietämätön ristiriitaisuus

Inarissa vanhemmat olivat kiitettävästi liikkeellä. Riikka Sutisen tutkimustulokset herättivät
kiinnostusta ja keskustelu oli vilkasta. Hienoa. Tutkija itsekin oli myönteisen yllättynyt.

Nuorten asioista virisi vilkas sananvaihto. Minulla oli jo Inariin mennessä sellainen tunne, että tilaisuudessa ei jaella ruusuja. Kuitenkin olin itsekin tosi häkeltynyt siitä kuinka kielteiseen sävyyn Inarin asioita haluttiin käsitellä. Uusia nuorisotiloja ei rakenneta paljoa. Inarin hanke on Lapissa nyt tietääkseni ainoa laatuaan, joten ihan turhasta panostuksesta ei ole kyse. Prosessi on lisäksi käsittääkseni itsessään nuorisotyötä parhaimmillaan: jo nyt nuoria on kuultu ja he ovat saaneet kommentoida pohjapiirrustuksia ja ottaa ylipäänsä kantaa koko homman mielekkyyteen.

No. Kovaäänisesti osa inarilaista kuitenkin halusi katsoa mieluummin taaksepäin ja kritisoida nuorisotoimiston menneitä tekemisiä tai tekemättä jättämättömyyksiä. Outo lähtökohta, nyt pitäisi todella keskittää kaikki energia uuden luomiseen. Nuorisotilan toiminnan käynnistäminen ei ole ihan pikku juttu. Yhdelle toimistolle pitää riittää se, että se koordinoi kokonaisuutta ja vastaa siitä, että hommat toimien yhdessä sekä Selvä Peli tahojen että erityisesti kirkonkylän nuorten kanssa etenevät.

Tulkoon tässäkin yhteydessä selkeästi todetuksi se, että entisiin Yrkkäiltatoimintoihin ei ole ainakaan kunnan nuorisotyön osalta paluuta. Kyse ei ole ensisijaisesti rahasta, vaan kohtuullisuudesta sekä siitä, että tuo tie on katsottu riittävään moneen kertaan. Riittävän monta kertaa homma on vain lopahtanut ilman mitään selkeää syytä. Ei kai me niin tyhmiä olla, että kerta toisen perään toistetaan samoja virheitä. Ei todellakaan, vaan nyt on yritettävä ihan uudelta pohjalta. Tila Juutuanjoen partaalta on se uusi pohja.

Me nuorisotyössä sekä Selvä Peli työryhmässä uskomme tähän. Myös nuorisovaltuusto uskoo: Inarin tilahanke on NuVan kärkihankelistan ykköskohde.

Hämmentyneenä ajelin Inarista kotiin: uskovatko jotkut Inarin vanhemmat tähän kaikkeen? Ilmassa leijui niin kovasti negatiivista energiaa, että ikävä kyllä epäilen tuota uskoa.

Lappirock attacked Rock Attacks Barents -festival i Murmansk, Russia

Torstain 25.2. lähetyksessä tehtiin studiovierasennätys: Marin ja minun vieraana parikymmentä rokkibussin kyytiläistä ja teemana viikonlopun matka Murmanskiin Rock Attacks Barents -festeille. Inarilainen Eklipticon piipahti kyseisellä kekkerillä jo helmikuussa 2009, mutta nyt pantiin paremmaksi. Lappirock oli edustettuna kolmen mainion kokoonpanon verran: mukana menossa Inarissakin tuttu The Renvoyers Torniosta, Patron Pets Rovaniemeltä sekä inarilainen Der Kaamanen.

Hienon hieno reissu. Sivutuotteena tuli muuten oma henkilökohtainen rajanylitysennätys: hilkkua vaille neljä tuntia riitti siihen, että ohjelma skippasi hyvissä ajoin ennen Murmanskia. Venäjän tulli on nykyään ohiteltu ihan rivakasti, mutta nyt tullimiehet päättivät olla pikkumaisia bussissa Manskiin matkanneen julistenäyttelyn suhteen.

Tavallaan on ihan hienoa, että vielä löytyy paikka, jossa aika pysähtyy ja jossa viimeinen virhe on ryhtyä vinoilemaan siitä, että mikä tässä nyt maksaa... Venäjän tulli on sellainen mesta, jos niikseen tulee ja nyt tuli.

Kehitys kehittyy

Festari oli vuodessa kehittynyt. Neljäkymmentä orkesteria oli kutistunut kuuteentoista. Konsertti toki oli edelleen yhdeksäntunnin maraton ja veto oli kyllä aika vähissä, kun Der Kaamanen viimein klo 02.15 kiipesi entisen Arktika hotellin ravintolaan kyhätylle stagelle.

Täytyy nyt kehua lappibändit: loistavia alueensa edustajia jokaikinen bändi ja nuori, kaikki yhdessä tai kukin erikseen. Näitä tyyppejä voi huoletta lähettää edustamaan omaa kuntaa tai koko Lappia ihan mihin tahansa. Ei epäilyksen häivää, tyyli pitää. Ja soittotaito myös:
Lappirock jyräsi ja otti yleisönsä, jota nyt oli oleellisesti enemmän kuin vuotta aiemmin.
Yleisön liikkuvuteen vaikutti varmasti osaltan paikanvalinta. Vuosi sitten festari pidettiin yökerhossa, joka sijaitsi Ulitsa Baumanan varrella aika lähellä Kuolan kaupunkia. Nyt se oli ihan keskellä Manskia.

Sinällään muistelen loivalla kauhulla niitä paria kertaa takavuosilta, jolloin olen asunut Arktikasssa. Hämy mesta, jossa oli ajoittain suorastaan vaarallista liikkua. Kaukana ovat Arktikan suuruudenpäivät. Neuvostomahdin linnoitus seisoo kaupungin keskusaukiolla tyhjänä ja lämmittämättömänä möykkynä odottaen talouden nousua. Tieto kertoo, että kiinteistön ostanut liikemies kunnostaa siihen joskus yritysten keskittymän. Toivottavasti: nykyisellään Arktika on oudon pelottava ja luotaantyöntävä menneisyyden monumentti.

Olen luullut, että sinne minulla ei enää ole asiaa, mutta Venäjä yllätti jälleen: nyt oli. Pikkuisen outo fiilis oli soundcheckin aikana: kylmää, tosi kylmää, pikanttina yksityiskohtana stagelle roudatut lämpöpuhaltimet.

Mutta kuitenkin Arktika toimi tämän festarin näyttämönä ihan hyvin. Pikku puutteista huolimatta homma peuhtoi ja venäläiseen yleisöön voi luottaa aina: fiilis on korkealla.
Tapahtuman järjestäneen Socium+ -järjestön edustaja Irina Vovk oli tyytyväinen Suomen
osuuteen: kutsut singahtavat myös vuonna 2011.

Myös Lappiosasto oli tyytyväinen: festari otetaan täälläkin ohjelmistoon myös ensi vuonna.
Jännä juttu. näinhän se toimii: ensikertalaiset jäävät koukkuun tai sitten ei. Useinmiten käy näin: ensimmäinen kerta ei olekaan se viimeinen...

Hyvä niin.
S


sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Hyvää kannattaa odotella...!!!







Matkaa on tehty sitten viime kirjoituksen. Nuorisotyöntekijän työpäiväkirja muistuttaa ajoittain matkapäiväkirjaa ja sama meno kiihtyy vielä ennen kevätlomaa. Edessä on tiivis
kaksiviikkoinen: ennen armahtavaa taukoa pitäisi piipahtaa Murmanskissa, Inarissa ja Utsjoella. Hesaa ja Rovaniemeä olisi tyrkyllä heti maaliskuun puolen välin jälkeen.


Viikko sitten tuli käväistyä ns. omalla ajalla Sodankylässä. Kiintoisa reissu, ihan joka päivä ei
tule vierailtua varuskunnassa. Alokkaiden valapäivä näyttää kuitenkin olevan semmoinen tilaisuus, joka vetää paikalle sankoin joukoin omaisia. Mukava tilaisuus lisämausteena tuulahdus kasarmielämää ja hyvää hernekeittoa. Siihen kun lisätään se, että paluumatkalla oli puikoissa oma lyhyttukkainen kuljettaja, niin mitäpä vapaapäivältä voi enemmän vaatia.









Nelostiestä on hävinnyt eksotiikka jo parikymmentä vuotta sitten. Rovaniemi on se paikka, missä Ivalosta joutuu käymään työhommissa 1 - 2 kertaa kuukaudessa. Periaatteessa en tee sinne enää ns. yhden asian reissuja, mutta käytännössä tuosta joutuu ajoittain lipsumaan.

Lapin nuorisotyöntekijöiden kokoontumisajot ovat ohjelmassa aina jos vain suinkin mahdollista. Nyt oltiin koolla ensi kertaa uuden ELY-keskuksen kutsumana ja tiloissa. Väkeä läsnä se normaali kolmisenkymmentä ja vallalla loiva uteliaisuus: onko muutosta ilmassa, kun lääninhallitus on lakkautettu.

Aika tavalla perinteisen kaavan mukaan mentiin ainakin vielä. Jotenkin on kuitenkin semmoinen vaikutelma, että uudella aluehallinnolla on vielä tosi paljon töitä edessä, jotta homma löytää uudet uomansa. Hirmu vauhdilla tuo uudistus on tehty. Lappia tosin suosii se, että Lappi on maakuntanakin kokonaisuudessaan edelleen se sama Lappi kuin lääniaikoina.

Ajelu tympäisee, mutta se kannattaa. Moni pitää arvossa kolleegoiden tapaamista ja tottahan se on: kyllä nuorisotyöläinenkin tarvitse vertaisymmärrystä. Parasta antia ovatkin keskustelut sekä mahdollisuus teollisuusvakoiluun: ideoista on krooninen uupelo. Näistä hyötyvät kaikki, erityisen tärkeätä se on heille, jota touhuavat yksinäisinä susina kunnissaan vastaten monen toimialan tehtävistä.

Avoimen nuorisotilatoiminnan uusi kevät

Nuorisotiloilla on Inarissa nyt tilausta. Rovaniemen palaverissa tuli samaa viestiä myös muualta: kävijämäärät ovat nousseet, meno on reipasta ja yksilökohtaisen työn tarve lisääntynyt huomattavasti. Ivalon Stönön kävijämäärä nousi vuodesta 2008 yli tuhannella käyntikerralla verrattuna vuoteen 2009. Se on paljon se ja ei selity pelkästään sillä, että syksyllä palveltiin yhtenä viikonpäivänä enemmän kuin aiemmin.

Uusi ilmiö on se, että Stönöllä käy käytännössä koko uusien seiskaluokkalaisten Ivalon ikäluokka. Pohdiskeltiin taannoin, että onko näin ollut milloinkaan ennen, ei muistettu. En tiedä johtuuko kehitys osaltaan siitä, että on onnistuttu tekemään jotain oikeinkin. Ollaan kyllä kunnan nuorisotyössä panostettu yhteistyössä muiden tahojen kanssa alakoulu-yläkoulu siirtymään. Ehkäpä muutama vuosi sitten aloitettu työ mm. seiskojen ryhmäytysten kanssa, alkaa vähitellen näkyä.

Toivottavaa olisi kylläkin, että kehitys kertoisi myös yhteisöllisyyden uudesta tulemisesta. Jos näin on, niin hyvältä näyttää: tarvetta työlle on, vaikka välillä julkisessa valtakunnallisessa nuorisotyökeskusteluissa työmuotoa onkin kritisoitu. Näyttää myös siltä, että nuorisotyön työpanos on jatkossakin kohdistettava mielummin välittömään kontaktiin kuin vaikkapa nettinuorisotalossa olemiseen. Niin tärkeätä kuin nettityö onkin, on muutamankin viikkotunnin säännöllinen irrottaminen virtuaalinuorisotyöhön tosi iso panostus. Kun meillä on lähitulevaisuudessa edessä nuorisotilatoiminnan käynnistäminen myös Inarissa niin luulenpa, että toimintalinja on valittu.

Mukavia viestejä Stönölle ja Inariin

Asiakasmäärien kasvu on kiirinyt myös sinne missä rahahanoja hallitaan. Inarissa on odoteltu pitkään ja hartaasti Ivalon urheilukeskuksen korjaustöitä Mittava hanke sisältää myös Nuorisotila Stönön remontin.

Talous heilahtelee ja niin on heilahdellut tuon investoinnin ajoituskin, eikä selvyyttä ajoituksesta ole oikein vieläkään. Niinpä tieto Stönön keittiörempan alkamisesta jo huhtikuussa on loistouutinen: keittiö on hurjassa käytössä ja suorastaan huutaa muutosta ja korjausta. Ollaan vähän oltu kuulolla, terveystarkastaja saattaisi huutaa muutaman näkökannan, mikäli näkisi nykytilanteen. Tila on kotoisin 70-luvulta ja ehdottomasti elinkaarensa päässä, joten uudistus on välttämätön.

Mukava uutinen oli myös säästövaroista Stönölle kohdennetut resurssit hankkia tiloihin uusi biljardipöytä. Porukat on innoissaan. Yhtä innoissaan kuin joulukuussa Yrittäjänaisten lahjoittamasta hienosta taulutv:stä.

Hienoja juttuja sekä tilaohjaajille että nuorille. On tosi tärkeätä, että tämmöisiä positiivisia juttuja tulee kaiken sinällään käsitettävän säästötalkoilun keskeltä. Ja tässä kuten muussakin nuorten asioissa: panostukset kannattavat ja haukkuvat takuuvarmasti hintansa takaisin.

Mukavia ovat uutiset myös Inariin. Koulun rakennustyöt etenevät ja nuorisotilat saadaan käyttöön helmi-maaliskuussa 2011. Tunnelma tiivistyy. Valmistelutyöryhmien työtahti kiihtyy kunhan helmikuun lopun Camera Obscura tapahtuma, Selvä Peli disko ja kevätlomajutut saadaan alta pois. Haastetta riittääkin, vuosi on lopulta lyhyt aika ja tekemistä paljon.

Näillä mennään kohti maaliskuuta. Pakkaset jatkuvat ja Nuorisolaki uudistuu. Siihenpä uudistustyöhön taidan palata seuraavassa blogitekstissä.

S

sunnuntai 31. tammikuuta 2010

Kaikki huolissaan nuorista: puhetta riittää - tekoja odotellessa












Ivalolaislähtöinen Jyväskylän yliopiston tutkijakoulutettava Jenni kirjoitti JHL:n julkaisun Motiivin kolumnipalstallaan jo syksyllä asiaa kirjoituksessaan Nuoret jäävät syrjään. Nuori tutkija oli nykylaman osalta erityisen huolissaan 15 - 24 -vuotiaiden nuorten miesten asemasta työmarkkinoilla. Aivan oikein hän totesi, että jos työtä vaille jäävät miehenalut päästetään putoamaan kelkasta, koituu tämä niin yhteiskunnalle kun nuorille itselleenkin monin tavoin kalliiksi.

Laman tullessa yksi pettämätön indikattori on nuorten työllistymismahdollisuus. Nuorisotyöttömyys on erityisesti kasvukeskuksissa räjähtänyt silmille. Niinpä nuoret ovat lopulta nousseet myös raskaan sarjan poliitikkojen keskusteluun. Tammikuu on ollut erityisen vilkasta aikaa. Näkyvästi asiaan ovat ottaneet kantaa entinen Ultra Bran biisintekijä ja nykyinen työministeri Anni Sinnemäki, valtion rahakirstun ylivartija Jyrki Katainen sekä Matti Työllistämisseteli Vanhanen.

Sinällään hienoa, lopultakin. Pitkään on ollut tiedossa se, että osalla nuorista ei mene hyvin. Miksi keskeiset päätöksentekijät havahtuvat puhumaan ääneen vasta nyt? Ei taida olla sattumaa. Samaan aikaan toisaalla käydään vääntöä eläkkeisiin liittyvistä asioista. Vastausta etsitään siihen miten ihmiset pidetään työelämässä aiottua pitempään.

Inhorealisti sisälläni soittaa hälytyskelloa. Nuorten hätä itsessään ei näytä vieläkään riittävän. Huoli liittyy siihen miten maa selviää tulevaisuudessa, kuka tekee hommat. Enää ei haluta menettää sukupolvia syrjään. Hyvä niin, työtä ja opiskelupaikkoja sekä tehostettuja erityistoimia tarvitaan, niitä on itseasiassa aina tarvittu. Kuitenkin pistää miettimään mitä siitä seuraa, jos myös nuorten työelämään siirtymistä ryhdytään vielä kovasti nopeuttamaan tiivistämällä opiskeluvauhtia ja nostamalla keskusteluun oppivelvollisuusiän alentaminen kuuteen vuoteen.

En tiedä kuinka tavoiteltava asia ihmiselämässä on yltiötehokkuus, johon liittyy paradoksalisesti se, että muutos koulutuksessa ja työelämässä on nykyään miltei ainoa pysyvä arvo. En tiedä mutta epäilenpä, että tällä kaikella on hintansa.

Kuka v***n homo keksi koulun!!!!

Sosiaalisen verkkomedian suosituin foorumi Facebook on mainio viestinnän väline. Se on myös mainio tapa kuulostella nuorten tuntoja. Väliotsikko yllä on erään yläkoululaisen suorasukainen sunnuntai-illan aforismi.

Lause tuli mieleeni, kun 28.1. radiolähetystä varten sain tehdä pitkän puhelinhaastattelun inarilaislähtöisestä tutkijasta, jonka Barentsin maiden 13 - 15 -vuotiaita nuoria vertailevan väitöskirjan julkistamista juhlittiin Lapin Yliopistossa seuraavana päivänä.

Muistan hyvin Arto Ahosen 1980-luvulta. Aika monen inarilasnuoren tavoin hän lähti kotikylästään yläasteen jälkeen urheilulukioon Rovaniemelle. Kilpahiihtäjä ja Inarin Yrityksen kasvatti Artsi oli mukana myös legendaarisen rokkibändin The Steelin kokoonpanossa. Oli tosi sympaattista vaipua hetkeksi 80-luku hurmioon. Ja taas kerran: oli hienoa kuulla miten elämässä päästään eteenpäin.

Kiintoisaa kuultavaa oli myös tulevan kasvatustieteen tohtorin pohdiskelu omasta lähdöstään Rovaniemelle: "Jälkikäteen ajatellen kyllähän sitä oli aika lapsi, kun lähti. Inari oli hieno ja ihmisen mittainen kasvupaikka ja muutos iso. Kaikki jotenkin silloin kuitenkin järjestyi, mutta enpä omille lapsilleni vastaavaa haluaisi".

Filosofiseen pohdiskeluun taipuvasta inarilaisesta kehkeytyi Steinerkoulun opettaja ja sittemmin tutkija. Väitöskirjassaan hän toteaa, että Pohjois-Lapin nuoret Suomessa ovat elämäänsä tyytyväisiä, mutta viihtyvät huonosti koulussa. Barentsin maista Suomessa nuoret kokevat eniten koulun aiheuttamaa rasitusta. Norjassa asia menee päinvastoin: oppilaat kouluissa viihtyvät parhaiten, mutta ovat Barentsin alueen oppilaista vähiten tyytyväisiä elämäänsä. Mielenkiintoinen on tutkimuksen yleishavainto: kaikissa Barentsin maissa nuoret pohjoisessa ovat yleisesti elämäänsä tyytyväisempiä kuin maiden eteläosien nuoret.

Kaikki tämä on tosi kiintoisaa ja myös tukee aikaisempia tutkimuksia. Pisatuloksissa Suomen koululaitos pärjää hienosti, mutta se tuottaa huonovointisia lapsia. Arto Ahosen mukaan norjalainen koulu puolestaan panostaa osin tiedollisen vaatimustason kustannuksella enemmän sosiaalisiin taitoihin.

Tutkija päätyy siihen, että yhä edelleen suomalainen koululaitos on muusta elämästä irrallaan. Se on myös liikaa tietopuolisuutta korostava. Kolmas seikka on se, että erityisesti pojat viihtyvät kouluelämässä heikosti ja tällä seikalla on iso merkitys myöhempään mahdolliseen syrjään joutumisuhkaan. Reseptinä kaikkeen on esitys siitä, että koulun rakenteita pitäisi uudistaa: tulostavoitteita löysemmäksi, ihmisen kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen lisää huomiota, taito- ja taideaineiden osuutta lisää.

Niinpä niin. Arton ja hänen kaltaisten tutkijoiden ääntä olisi hyvä kuulla, kun tehdään isoja päätöksiä, jotka linjaavat koulutusta. Ovatko tehokkuuden maksimointi ja tiedon ylenmääräinen arvostus todella kestävän henkisen kehityksen parhaimmat määrittäjät?

Knocking at the hea... no at the mediaworkshop's door

Nuorisotyöttömyys on hitaassa nousussa Inarissakin. Jono viestintäpajan ovella on ollut tasaisessa kasvusuunnassa ja työhallinnon sekä muiden paikallisten työllisyyden hoitajien kanssa on keskusteltu siitä, että viestintäpaja keskittyy 17 - 21 -vuotiaisiin. Pajan
työvalmentajien kanssa on sovittu, että otamme pajalle kaikki, jotka haluavat ja kohdalleen työharjoittelun hyväksyvät.

Ollaan kehitelty nuorten työpajana toimivaa viestintäpajaa yhdessa muun nuorisotyön kanssa kohti todella matalan kynnyksen palvelupistettä. Tavoitteena on ollut se, että kynnys on niin matala, että sitä ei edes havaitse. Kaikkien halukkaiden asia otetaan käsittelyyn.

Nyt kun porukoita on syystä tai toisesta työhön tai opiskeluun liittyvää tekemistä vailla, huomaamme että hommahan oikeasti toimii: kännykkä pirahtaa tai porukkaa yksinkertaisesti kävelee pajan ulko-ovesta sisään. Hieno juttu, kyllä pajahommat joutenolon voittaa takuulla. Sitäpaitsi: jokainen pajalainen saa hoidella opiskeluihin pyrkimiseen tai työnhakemiseen liittyvät asiansa. Niitä ei pajahommat häiritse.

Huoli painaa kumminkin. Näyttää siltä, että olemme syömässä työvoimapoliittiset tukikuukautemme jo vuoden ensimmäisen puoliskon aikana. Katse kohdistuukin valtion lisäbudjettiin ja Kataisen sekä Sinnemäen lupauksiin. Nyt on aika panostaa ja tehdä, puheet eivät auta.

Pääministeri Vanhasen työllistämissetelihomma kuulostaa 1970-luvulta. Kysehän on ensisijaisesti sitä, että ei ole mitä etsiä. Työ- ja harjoittelupaikkoja tarvitaan, ei seteleitä. Työ- ja harjoittelupaikkoja tarvitaan NYT HETI...

Pulinat vähemmälle, teot kehiin...
S

torstai 28. tammikuuta 2010

Selvä Kelin mainos...


Mainosihme Terppa on työstänyt Selvälle Kelille mainoksen... Ylläpä se on... Selvä Keli lähtee uusille urille lähiaikoina, tehdään profiili myös naamakirjaan ja sittenhän se nähdään onko ohjelmalla kavereita Facebookissa...
S

lauantai 23. tammikuuta 2010

Vuosi käyntiin... katse Inariin










Perjantai 22.1.2010 oli tänä vuonna Ivalossa se päivä, jolloin asiat eivät voi olla niin huonosti etteikö hymyilyttäisi. Aurinko teki taas sen minkä se kaamoksen jälkeen tapaa tehdä: palaa jostain taivaanrannan alapuolelta, lämpöä se ei heti lisää, mutta valoa syntyy kertaheitolla lisää.

Hyvä niin... Syksyltä jäi asioita rästiin, mutta eiköhän se siitä.
Iloisin mielin edetään kohti vuoden 2010 seikkailuja. Alku on ollut hyvä, suorastaan lupaava...










Osallisuutta Torniossa ja Inarissa: yhteistyössä eteenpäin

Yksi viikonloppu on jo takana: Inarin nuorisovaltuusto ja Tornion nuorisoneuvosto edistivät osallisuutta yhteisellä koulutusviikon-lopulla Vasatokassa. Mukavaa...

Taas kerran todettiin, että vaikka paikkakunnat ovat erilaisia ja eri kokoisia, niin haasteet ja mieltä askarruttavat asiat ovat lopulta niitä ihan samoja. Asia myös yhdistää ja vaikka nuoret eivät ennakolta tunne toisiaan, ryhmäytyminen tapahtuu salamavauhtia.
Luulen, että kumpikin puoli hyötyy siitä kun päädytään peilaamaan omaa toimintaa toisen kunnan vastaavaan. Molemmilta löytyi käytäntöjä, joita toinen voi "varastaa" ja viedä sovellettavaksi omaan ympäristöönsä. Hieno juttu.

Nuoret vaikuttajat ovatkin paljon vartijoina. Tahtoo paikallisesti olla niin, että sinällään ymmärrettävä paine terveydenhoitoon ja vanhusten palveluihin vie huomiota nuorten hyvinvoinnista. Se on huono juttu se, sillä mikä on Lapin kuntien tulevaisuus, jos vähenevistä nuorista ei muisteta pitää hyvää huolta. Nyt jos koskaan tämä pitäisi muistaa... Jos nuoret ostavat vain menolipun niin... No, sitä sopii pohtia mitä se tarkoittaa.

Torniolla ja Inarilla on muuten kertynyt koko 2000 -luvun ajalta hyviä kokemuksia yhteistyöstä. Nuorten koulutusviikonlopun seurauksena perinne jatkuu: Inarin oman kansanedustajan Janne Seurujärven äänitervehdyksen tulos oli selkeä: käynnistettiin valmistelut yhteisen opintomatkan toteuttamiseksi syksyllä 2010. Kohteena tietysti eduskunta ja muita osallisuuteen liittyviä juttuja. Selvä Keli jää mielenkiinnolla odottamaan mitä tapahtuu.

Radio Inarin Selvä Keli ja Radio Pron Hertzilä


Radiotyö on oivallinen nuorisotyön menetelmä, joskin valitettavan harvojen kuntien käytettävissä. Lapissa pisin perinne löytyy Torniosta, jossa nuorisopalveluilla on ollut oma Hertzilä nuorten ohjelmansa jo 1990 -luvun alkupuolelta. Inarin nuorisotyö on Radio Inarin myötä seurannut esimerkkiä joskus saman vuosikymmenen puolivälissä.

Selvä Keli käsitteli lähetyksessään 21.1. Vasatokan koulutusviikonloppua. Jututettavana oli nuorten parlamenttien mainio puheenjohtajakaksikko Siru Inarista ja Risto Torniosta.
Lisäksi henkilökuvassa kuultiin Lauraa, torniolaista Inarin vierailijakonkaria, jonka panos EU:n nuorisotoimialapäälliköiden Saariselän kokouksen yhteydessä järjestetyssä Ovttas-yhdessä -nuorisotapahtumassa lokakuussa 2006 oli merkittävä. Oli muuten minullekin tosi kiva ja nostalginen jutustelutuokio. Yhdessä todettiin, että tultiinpa tuolloin tehneeksi melkoinen show saumattomalla yhteistyöllä, jossa mukana Tornion ja Inarin nuorten ohella olivat Suomen Saamelaisnuorten yhdistys sekä Sodankylän ja Ranuan nuoret. Hieno projekti, ehkä ikimuistoisin kaikista niistä toiminnallisista jutuista mitä milloinkaan olen ollut toteuttamassa.

Ovttas- tapahtumat ajettiin suorana Inarissa Radio Inariin sekä Perämerenkaarella Radio Prohon. Nuorisotyöllisesti erikoinen juttu, joka oli toteutettu jo elokuussa 2002 Tornio-Haaparannan Rajarockin aikaan: rockradio yhtäaikaisesti Torniossa ja Inarissa. Tuosta eka jutusta on jäänyt mieleen kuinka jotkut tutut soittelivat lähetyksen aikana Inarinjärveltä ja pyysivät meitä lopettamaan pelleilyn: "Torniossa muka..."

Torstaina 21.1. tämä sama yhteislähetys tehtiin "köyhän miehen" versiona, kun Vasatokan haastattelut ajettiin samaan aikaan Selvässä Kelissä Marin ja Sepen sekä Hertzilässä Luskun ja Miljan toimesta. Nyt ei käytetty Digitaa, vaan jutut oli toimitettu MP3 versioina etukäteen sähköpostissa. Lopputulos kumminkin sama. Mahtavaa. Näinkin voi nuorisotyötä tehdä.
Oli sitäpaitsi ihan mukava lukea naamakirjasta, kun Radio Inarin toimittajaikoni Illu kertoili, että juttuvaihto Luskun kanssa jatkuu. Hienoa, jatkumoita pitää olla, se on yhteistyössä laadun tae se.

Tiina - Selvä Pelin hiihtävä kumminuori

Inarilainen nuori hiihtäjä Tiina kertoili Selvä Kelille taannoin, että mielummin vapaa kuin perinteinen. Tiina on Selvän Pelin kumminuori. Oli mukavaa seurata tänään TV kakkosen lähetystä pakkashuuruisista Keuruun SM-hiihdoista. Siellähän Tiina hiihti ja oikein hyvin hiihtikin. Pipossa ja hiihtopuvussa näkyi ihan selvästi jotain sellaista, jota olen katsellut siellä täällä ennenkin: Pertun 2000-luvun alussa suunnittelema Selvä Peli -logohan se siellä killotti näkyvästi.

Hienoa, että Tiina edistyy hiihtourallaan ja hienoa, että hän haluaa ohessa edistää inarilaista Selvä Peli -ideologiaa. Eiköhän tämänpäiväisellä suorituksella irtoa paikka Tiinan nykyisen seuran KEV:n naisten viestijoukkueeseen. Selvä Keli odottelee innolla SM-hiihtojen jatkumista ja toivoo hiihtävälle kumminuorelle liukkaita latuja ja opiskeluintoa...

Inari on muuten nyt nuorisotyössä tapetilla. Inarin nuorisotyön toiminnan ehdoton painopiste vuonna 2010 on Inarin kirkonkylään 2011 keväällä valmistuviin nuorisotiloihin liittyvät jutut. Ensi tiistaina alkaa määrätietoinen työ Inarin nuorten kanssa: avajaiset, käyttöperiaatteet, sisustus, kalustus, varusteet... Pohdittavaa riittää, mutta hyvä niin. Inari on nuorisotilansa ansainnut. Luulen, että tähän teemaan palataan...

S

perjantai 1. tammikuuta 2010

Meni jo, tuo vuosi 2009 - no miten se sitten meni?

Vuosi on ollut vilkas, värikäs, kiintoisa, mutta ja erityisesti sen jälkipuoliskoltaan myös raskas, ehkä raskain koko miltei 30 -vuotisen nuorisotyöhistoriani ajalta. Kumminkin, jos yhden myönteisen pienen hetken monista nostaisin esille, se löytyy tämän kuvasarjan alkukuvasta. Olen tavannut kunnianarvoisan tasavallan presidenttimme työn merkeissä aiemmin huhtikuussa 2004 Helsingin yliopiston Balder-salissa. Nyt tapasin hänet elokuussa Sevettijärvellä, jossa hän piti alueen asuttamisen 60 vuotisjuhliin sekä Inarin vieraailuunsa liittyen pressi-infon. Niin, ylläolevassa kuvassa on vahvasti ja monin tavoin henkilökohtainen latinki: läsnä oli myös viestintäpajamme pitkähiuksinen työharjoittelija ja Radio Inarin toimittaja, jonka tehtävänä oli nauhoittaa tiedotustilaisuus. Prseditenttimme oli tuossa tilaisuudessa ja muutoinkin todella läsnä ja halusi kuulla Sevetin asukkaita. Homma hoitui. Niin, ja sen toisen pitkälettisen työharjoittelijan pokka piti myös: Radio Inarin jinkkujen yksi helmistä lähtee niin, että "No minä olen Tarja Halonen...". Kovia poikia... Niinhän ne nuoret Inarissa ylipäänsäkin.

Vuosi käynnistyi perinteisin menoin nuorisovaltuuston jo vakiintuneen VaNuRockin tahdein. Tämä kuten kaikki muukin tehtiin yhteistyössä: NuVa, Selvä Peli, Tilkkutäkki, Radio Inari, viestintäpaja... Niin se pitääkin. NuVa oli ahkerana ja lokakuussa vanha NuVa väistyi ja uudet inarilaiset nuorisopäättäjät aloittivat kahden vuoden toimikautensa. NuVa on voimavara ja iso semmoinen. Inarissa NuVa on vakiinnuttanut asemaansa ja hyvältä näyttää. Vielä kuitenkin löytyy kosolti tehtävää, jotta ääni todella kuuluisi... Kärkihankelistan synty oli hieno hommeli, mutta uuden NuVan vaativa tehtävä on sen markkinointi päättäjille ja kaikille...

Kuljeta luojani, kuljeta mua... Ja kyllähän hän sitten kuljettikin :D

Helmikuussa piipahdettiin Eklipticonin kanssa Murmanskissa. Rock Attacks Barents festivaali oli ihan uusi tuttavuus. Soittoa häiritsivät tekniset pulmat, mutta muutoin hieno reissu. Uusia kontakteja syntyi ja kokemusta karttui, taas kerran...










Alkuvuoden härkäviikot: perusnuorisotyötä ja toimiston jatkuvaa kaaosta















Inarilaisen nuorisotyön yhteistyöverkosto Selvä Peli toimi koko vuoden. Osana työn kymmenvuotisen taipaleen juhlintaa SP esittäytyi Oulussa pidettyjen valtakunnallisten nuorisotyöntekijäpäivien näyttelyosastolla. Selvä Peli on nykyään erottamaton osa myös Inarin kunnan nuorisotyötä, ilman ei tulla toimeen ja luulen että työtapaan on tarvetta muuallakin...

Inari osallistui yhdessä Kolarin, Kemijärven ja Ranuan kuntien kanssa Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa -hankkeeseen. Yhteisötaiteen merkeissä nuoret digikuvasivat sekä toteuttivat Nt. Stönön juhlissa julkaistun sisätaideteoksen nimeltään Nuorten ympyrät. Hieno konkreettinen tuotos hankkeesta, joka on kiintoisa, mutta joka osoittautui arvioitua haastavammaksi ja vei aikaa oletettua enemmän.
Toukokuussa Ivalon nuorisotila Stönö juhlisti 25 -vuotista taivaltaan. Paljon porukkaa, muisteluita ja mahtimeininki juhladiskossa. Kunnan nuorisotyötä ilman Stönöä ja sen osaavia työntekijöitä ei olisi. Toiminta laajenee: jo aiemmin keväällä oli käynnistynyt suunnittelutyö, joka tähtää kevääseen 2011. Inarin kirkonkylään tulee näillä tietämin aivan varmasti nuorisotila, jonka sijainti Juutuanjoen koskien eteläpuolella on yksi maan komeimmista.


















Toukokuussa Eklipticon osallistui Haaparannan Rock Tävlingen bändikisaan. Voitto matkasi Inariin. Happiksen kanssa vaihdellaan jatkuvasti bändejä.
Inarille tärkeä kumppani on rajan länsipuolen Tornion nuorisopalvelut, jonka kanssa tehdään muutakin. On tehty koko 2000 -luku. Yhteistyökokoontuminen 2009 pidettiin Vasatokassa keväällä. Työ jatkuu...



Aika arktisissa alkukesän oloissa pidettiin LahtIvalon nuorten vaihtoiminnan Inarin leiri; Tukikohtana tietysti Vasatokka, mutta muuallakin oltiin: räntää räpsi, mutta Lemmenjoella käytiin kultaa huuhtomassa. Enpä muista milloin edellisen kerran olin pukeutunut kelkkahaalariin kesäkuussa, nyt oli pakko. LahtIvalo käynnistyi muuten jo maaliskuussa, kun oltiin hiihtolomailemassa kaupunkioloissa. Salpausselän kisoissakin piipahdettiin, täytyy sanoa että se Magnus Moen menee livenä kovaa, tosi kovaa. Hieno vaihtoprojekti, jonka jatko nyt kolmen vuoden kokemuksen jälkeen on arvioitavana.

Sitten varoittamatta Elämä näytti arvaamattoman murheellisen puolensa. Maailma seisahtui, kun lähimmän työtoverin ja iltarastiystävän elämän rastitaival päättyi äkillisesti. Raskas kesäkuu, hyvin raskas...

Inarin Lapin Kesässä lähinnä viestintäpajalla säpinöitä: lukuisia äänentoistokeikkoja ja radiotuotantoa. Lisäksi Selvä Peli Rock soiteltiin Ivalon urheilutalolla stagella mm. kulttuurityöstä palkittu SomBy. Hyvät bileet, joskin yleisöä vähemmän yllättäen vähänlaisesti. Liian lähellä Roin Simerock ja Tornion Twin City festarit. Muutoinkin porukat siellä täällä lomareisuilla. Voipi olla, että oli kertaluontoinen kokeilu tällaisenaan (heinäkuu).

Tunturisuunnistus Utsjoella: hieno tapahtuma, loistopuitteet. Kesäkuussa menehtyneen työtoverin muistokisat. Väistämättömän edessä muistelijaiset juuri oikeassa ympäristössä: Kisan jo tauottua ratojen purkuhommien yhteydessä oli hetki aikaa yksinäiseen muistelemiseen rauhallisessa tunturimaisemassa (elokuu).

Sevettijärven asuttamisen 60-vuotisjuhlissa yleisöryntäys (elokuu). Mukavat juhlat, joissa arvovaltainen kutsuvierasjoukko hurmaantui Sevetin kolttanuorten isosta panoksesta päivän toteutuksessa. Nuoria on vähän, mutta itsetunto heillä kohdillaan, hienoa... Aktiivisiakin ovat: koulu sujuu ja nuorisotyön KG-ryhmä veti koko kohderyhmän koolle joka 2. viikko.




Tultiin taas kerran tutuiksi, inarilainen nuorisotyö esittäytyi, samalla Selvä Peli ja sen 10 -vuotta juhladiskoineen (syyskuu)

Kahden toimiston loukun tuotoksia. Ensi kertaa elämässä jäähallin
kontissa käynnistämässä jäädytystä. Elämä kahden työ keskellä tarjosi kiintoisia uusia asioita, mutta asetelma pitkän päälle on mahdoton. Viisi kuukautta oli lähes enemmän kuin tarpeeksi. Viipymiä omassa nuorisotyön asiassa paikkaillaan vielä tammikuussa 2010. Iloinen asia on se, että liikuntasihteerin paikka kuitenkin lopulta täytettiin (kesäkuun puolivälistä marraskuun puoliväliin)



Nuorisokeskus Vasatokka (aiemmin Nk. Inari) vietti 15 vuotispippaloita. Nuoret (NuVan Anu ja Laura, Arctic Duo 93n Siru ja Miia sekä pajakaksikko Jarppa - Joona) edustivat hienosti, itse samaan aikaan Saariselällä... (lokakuu)





Saamelaisnuorten osallisuutta edistettiin Saariselällä, hieno kokous. Paljon lupauksia ja toiveikkaat odotukset (lokakuu). Pikku takapakki kumminkin tuli, kun nuorisolautakunta-asia jäi Saamelaiskäräjien Vasatokan maratonkokouksessa kokonaan käsittelemättä. Nuorten kannalta toisarvoiset hommat sotkivat asian etenemisen, vahinko (joulukuu). No, seuraavaa käräjien kokousta odotellessa... Asia ei katoa.
Rajarockin 20-vuotista taivalta juhlarokkailtiin Ivalossa (lokakuu), osallistujia jokaisesta neljästä Barentsin maasta. Homma jatkuu, näin sovittiin joulukuussa Torniossa: lokakuussa 2010 rokataan Vesisaaressa ja 2011 Torniossa otetaan käyttöön uudistunut Barentsin rocktapahtuma.
NuVan Rock Inari -tunnustuspalkinto perhekodin
pitäjille, loistovalinta (joulukuu)








Tästä ovesta mentiin Lapin nuorisotyöntekijöiden työkokoukseen kuin viimeistä kertaa (joulukuu). Ely vai Äly vai mikä se nyt uussijoituspaikka lääninhallituksen nuoisotyölle lineekin, ihan sama, mutta yhteistyön toivoisi jatkuvan joustavana. Lapin nuoret tarvitsevat puolestapuhujansa niin paikallisesti kuin aluetasollakin.




Värikäs, kiihkeä, raskas ja paljon yhteistyötä sisältänyt vuosi, mahtui paljon osin liiankin paljon kaikkea. Kumminkin: tästä on hyvä jatkaa vuoteen 2010.
S