lauantai 25. heinäkuuta 2009

Inari viikkoa ja auringonpalvontaa





Tulihan se kesä Inariinkin...lopultakin. Auringonpaisteisessa Inarissa on vietetty maailmanhistorian ensimmäistä Inariviikkoa. Idea on yksinkertainen: pannaan kaikki perinteiset paikalliset kesätapahtumat jonoon yhdeksi kokonaisuudeksi, kehitellään kylkiäisisksi uusia, markkinoidaan keskitetysti ja toivotaan, että paketti pysäyttää myös matkailijoita.

Viikkoa on rakenneltu EU-tuen turvin jo pitkään. Kokemukset katsotaan myöhemmin ja jatkosta päätetään yhteenvedon perusteella. Tapahtumatoimistosta kerrotaan, että homma on toiminut hyvin. Porukoitakin on liikkunut, erityisesti Watercross (moottorikelkkailu vettenpäällä) sekä Väärtitanssit NamiNami Marcoineen vetivät inarilaisia. Niin ja eipä eilisen Papa Georgen bluesillan tunnelmassa ja väkimäärässä ollut valittamista. Ja meno: se oli mitä mahtavinta!!!

Watercrossin yleisöä arveltiin olleen runsaat 2000, se on paljon se ja se näkyy katukuvassa. Omaehtoisen kokoontumisen tiimoilta kiirii tieto siitä, että beachillä (Ivalon uimarannalla) oli nuorten kokoontumisajot. Watercrossin jälkitunnelmat, lämmin sää ja kaljan sekä siiderin helpohko saatavuus (mistä niitä typeriä aikuisia riittää, jotka eivät välitä ja välittävät) luovat oivat puitteet sosiaaliselle hengailulle.

Heinäkuinen Selvä Peli Rock

"Festivaali"organisaatio pyysi nuorisotyötä järjestämään nuorille "gospel- ja rocktapahtuman". Tottapuhuakseni emme innostuneet, mutta eipä siinä enää voinut peruutella. Tapahtuma nimettiin Selvä Peli Rockiksi ja järjestelyt tahdistettiin Watercrossbluesin kanssa yhteen mm. äänentoisto- ja bändijärjestelyjen helpottamiseksi.

Millään taholla kesäviikko-orgnisaatio mukaanlukien ei ollut satsata euroja esiintyjien palkkioihin, joten lähestymistapa oli perinteinen: annetaan tilaa hyville lappilaisille nuorisobändeille ryyditettynä tuulahduksella Inarirockin 1980 -luvulta. Keskeistä oli siis tila paikalliselle tai vähintään lappilaiselle osaamiselle. Siitä kaiketi pitäisi oikeasti ollakin kyse kun inarilaista kulttuuriviikkoa vietetään.

Tapahtuma onnistui erinomaisesti ja kaikki, jotka saatiin tekemään hommia hoitivat tonttinsa kiitettävästi.. Kiitokset Tilkkutäkille, järkkäreille, mainiolle juontajakaksikolle Reetta-Jaana, Astalle, PA- ja valomiehille sekä tietenkin orkestereille, jotka vetivät settinsä täysillä. Mahtavaa, tekemisellä itsellään on oma arvonsa, joka motivoi järjestämään.

Kesäisen nuorisotapahtuman järjestelyjen sietämätön haastavuus

Tapahtuman pääsylippu maksoi vaivaiset 3 €, ikärajaa ei ollut. Lippuja myytiin 49 kpl, joka ei ollut katastrofi. Tulos ei kyllä ihan vastannut toiveita, jotka sinällään eivät olleet edes hirveän korkealla. Monet tekivät kovasti töitä, joten sikäli tulos turhauttaa ja saa miettimään. Meininki urheilutalolla oli kumminkin ihan hyvä, vaikka kattauksessa olisi riittänyt nähtävää isommallekin yleisölle.

Kesä on tämmöiseen haastavaa aikaa. Selvä Peli Rock soiteltiin hiukka Rovaniemen Simerockin jälkeen (mm. Klamydia, Stamina...) ja vain pari päivää ennen Tornio-Happis Twin City Festejä (mm. The Rasmus). Festareita kierretään, tarjonta niissä on kova ja odotukset siirtyvät helposti myös paikalliseen toimintaan. Kesällä porukat liikkuvat muutenkin paljon ympäri maata, joten tilanne on toinen kun talvella. Heinäkuussa myös kuntien nuorisotyö uinuu, joten apuja on turha odotella naapureilta.

Tietokaan ei kulkenut tai sitten se kulki puutteellisesti. Vaikea sanoa missä määrin tapahtuma oli tiedossa. Selvää on kumminkin se, että nuorisotyön tiedotus on oleellisesti helpompaa koulujen ja nuorisotilojen toimiessa. Kaappimainoksia saa jaella kyllästymiseen saakka ja tulos jää arvoitukseksi. Nyt kävi vielä niin, että LaNuTin uudistustyön takia ei päästy tekemään mainoksia nuorisotyön omille nettisivuille.

Niin. Kaikki tuo pistää nuorisotyön jatkossa tiukan harkinnan eteen... Saa nähdä, lopputulos jatkon osalta on kyllä tämän tapahtuman osalta hyvin epäselvä.

Ajankohtaista nyt ja kohta

Pariksi viikoksi katkennut lomani jatkuu periaatteessa vielä kolme viikkoa. On kuitenkin asioita, joiden takia loppujaksosta tullee repaleinen. Inari etsii liikuntasihteeriä kesäkuussa menehtyneen Tapion tilalle. Ensimmäinen tärkeä päivämäärä on 10.8.2009, jolloin hakuaika päättyy. Minua kiinnostaa kovasti miten käy ja kuka liikuntatoimistoon sijoittuu. Ainakin tuon asian etenemistä seuraan.

Sitten: törmäsin kauppareissullani lomailevaan seurakunnan nuoriso-ohjus Mariin ja todettiin, että Selvä Keli palaa On the air -tilaan Radio Inarin tutuille taajuuksille torstaina 20.8.

Lopuksi yksi myönteinen nuorisotyötä koskeva uutinen kesäkuulta: Saamelaiskäräjät on saanut nuorisolautakunnan perustamiseen liittyvälle hankkeelleen merkittävän jatkorahoituksen Opetusministeriöltä. Mahtavaa, Selvä Keli iloitsee...

S

lauantai 4. heinäkuuta 2009

Alkuvuosi paketissa - syksyllä asioita toisin...





Lupailin toukokuussa yhteenvetoa keväästä. No eipähän ole ollut isommin innostusta kirjoitella. Kesäkuu alkoi nimittäin työpaikallani hyvin murheellisissa merkeissä ja kuukaudesta tulikin työhistoriani raskain. Jospa nyt kumminkin kokeilisi, suru on edelleen puserossa, joskin parempaa kohti mennään.

Muutostyön alla

Kevät oli kiivastahtinen, paljon kaikenlaista. Nuorisotoimiston ja viestintäpajan porukat venyivät koviin toiminnallisiin suorituksiin, jälleen kerran. Mahtava tiimi joka osaltaan.

Kevättä väritti kunnassa tehty muutostyö. Muistioita, selvityksiä ja todella runsaasti palavereita. Lähestymistapa oli työläs, joskin ainoa oikea: sanelu puuttui, sai itse pohtia, ideoida ja sanoa. Kaikkia kuultiin, hyvä niin. Mielestäni oma työ peittoaa 10 - 0 ulkopuolisen konsultin tilaustyönä tuottamat tulokset. Väitän, että omat ratkaisut luovat pitkässä juoksussa perustaa kestävämmälle toiminnalle.

Muutostyö ei tuo mukanaan nuorten osalta rakenteellisia uudistuksia. Kuten kaikilla muillakin toimialoilla nuorisotyön talous tiukentuu. Se tekee elämästä hankalamman, mutta sen kanssa voi elää.

Muutostyö toi esiin eurojen säästön ohella myös paljon myönteistä. Elokuun alussa jää eläkkeelle naapuritoimistosta kunnan pitkäaikainen kulttuurisihteeri Anita. Tätä kirjoitettaessa virka on jo täytetty ja uusi kulttuurisihteeri aloittaa 1.8. Pisteet monikulttuuriselle Inarin kunnalle ennakkoluulottomuudesta: olisiko houkuttelevampaa hetkeä olla täytämättä virkaa kuin taantuma ja väkimäärän lasku?

Ratkaisu on myös lasten ja nuorten elinolojen kannalta hyvä: ihan vähäinen ei ole se työmäärä minkä Anita käytti nuorten taidetoimintaan Inarissa. Selvä Keli toivottaa Anitalle mukavia eläkepäiviä ja odottaa innolla Mirjan tuloa sivistysosastolle.

Peruuttamattomien asioiden äärellä

Moni asia, muutostyön kysymykset, avustuspolitiikan oudot kiemurat ja sensemmoiset päätä rasittavat asiat putosivat tylysti omaan pienuuteensa kesäkuun alussa. Ystäväni ja pitkäikaisen kuntamme liikuntasihteerin elämän rastitaival päättyi äkillisesti iltarasteilla Koppelon Mustajärvellä 9.6.2009.

Shokki on lievä ilmaisu kuvaamaan ensimmäisiä tapahtuneen jälkeisiä päiviä. Tällaista ei odota tapahtuvaksi, ei ainakaan suhteellisen nuoren ja hyväkuntoisen kohdalla ja niinpä minkäälaista omaa varautumissuunnitelmaa ei päässä ole. Jälkikäteen huomaa toimineensa tyrmistyksen keskellä jotenkin vaistonvaraisesti, ratkaisut vain tulevat, tajunnanvirta ja selkäydinjatke toimivat armeliaasti.

Tapsa oli valoisa ja äärimmäisen uuttera työtoveri: elämäntapaintiaani, joka teki kun tarvittiin ja tosi paljon muuten tarvittiinkin. Työ ja harrastus olivat kokonaisuus, jossa työn ja vapaa-ajan tunnit sekoittuivat iloiseen keskinäiseen sekamelskaan. Ja jälki näkyi: kunnan liikuntatoimen kehitys oli roima ja suunnitelmina jäi elämään ja toteuttamista odottamaan lisää ideoita.

Olimme erilaisia, mutta sukulaisuusieluisuuden tunnistimme toisissamme. Samoin tunnistimme ne monet ristipaineet, joissa puolin ja toisin elettiin. Tapsaan päti se, että kun teet paljon niin lopulta sinulta myös odotetaan paljon. Isot saappaat jäävät täytettäviksi.

Tilanteessa on vain yksi valoisa puoli: tehtävä pistetään hakuun parin viikon päästä ja tullaan aikanaan täyttämään pysyvästi. Hieno asia monista syistä, mutta se on ennenkaikkea tunnustus Tapsan työlle.

Niin. Siteraan hiukan omaa tekstiäni:
" Elämäntapatyöläisyys on uhanalainen luonnonvara ja itsekkäästi ajatellen voi todeta, että jokainen lajityypin poislähtijä kaventaa oma työelämää merkittävästi. Kaiken keskellä on kuitenkin tärkeintä se, että jäljelle jää hieno mielikuva ihmisestä, ystävästä ja oman elämänsä suunnistajasta Tapsasta." (Lapin Kansa 23.6.2009)

Syksyllä monet asiat ovat toisin.

Eteenpäin on kaikesta huolimatta uskallettava katsoa. Queenin ja Freddie Mercuryn sanoin: The show must go on.

S

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Loman kynnyksellä Sastamalassa raapusteltua






Tämän perän turismihoukutukset:

1. Sastamala, Vammala: Laiturikahvila. Loistava hinta-laatusuhde.
2. Kankaanpää: Makasiinikahvio. Esteetikolle soveltuva ärsykerunsas paikka.
3. Kankaanpää: Musatalo. Kitaristin MUST vierailupaikka. Torin laidassa maan alla.
Samassa tilassa olevaan studioon voit siirtyä tekemään levyä. Kuvassa onnellinen
tuleva kitaristilegenda-Lauri uuden flat-jumbobodyn omistaja.


Väsäsin Tyrvään Sanomiin ( Suomen vanhin paikallislehti ) viikon sanan, julkaistu 25.06.09:

Vihreään kesäpukuun verhoutunut luonto kutsuu meitä kaikkia nauttimaan
ilmaisista happirikkaista nautinnoista. Suunnistajia ei huonokaan ilma, surisevat hyttyset ja
verenahneet paarmatkaan saa pysymään poissa harrastuksensa parista.
Hyvä etukäteisvalmistelu, huolellinen suunnittelu, oikeat varusteet ja selvä
kuva oikeasta suunnasta auttaa perille. Tottumattomampi tai arempi luonnossa liikkuja
luottaa nykyään vain satelliitin tukeen.
Tottunutta luonnossa liikkujaa määritellään monella tapaa. Lapissa puuttomalla tunturilla sumusään yllättämää evästetään:”ensi kerralla, jos et tiedä minne mennä, palaa kotiin.”
Kristittynä meidän on kaikkien varminta luottaa johdatukseen, joka on tarjolla kaikkina
elämämme päivinä. Luottamus siihen, että elämällämme ja sen kaikilla tapahtumilla
on tarkoitus, auttaa jaksamaan. Elämän poluilla kokemattomampikaan johdatuksessa suunnistava ei eksy, hänellä on aina tuki ja turva jumalassaan.

Lisää elokuussa, kun olemme saaneet uuden pomon. Sitä odottelessa keskityn, taloreppaan, kitarakauppoihin, kalasteluun Miihkalilla, tätin vierailuun jne. .

-m-

sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Onnittelut valmistuneille













Toukokuu on ollut työnäkökulmasta julma kuukausi. Niin nytkin, paljon kaikenlaista on tapahtunut, hoppu on vaivannut eikä virtaa ole riittänyt blogiteksteilyyn. Radioshow kumminkin pyöri viimeiselle viikolle asti jäädäkseen nyt kesätauolle. Elokuussa Marin kanssa jatketaan.

Kevään yhteenvetoa tulee vielä myöhemmin ennen kesälomia blogiin, heinäkuussa kesäkommentointia Inarin heinäkuun lopun uudesta superviikosta, joka pakottaa pitämään lomani kahdessa eri pätkässä. Normitilanteeseen palataan koulujen lukuvuoden käynnistyessä elokuun puolessavälissä.

Koulujen päätöspäivän Game over -sessio sai osaltani omanlaisensa ilmeen kun Stönösäpinöiden sijasta sain keskittyä isän tehtäviin mukavien lakkiaispippaloiden merkeissä. Minulla oli siihen liittyen myös julkisempi tehtävä, kun minua pyydettiin pitämään vanhemman puheenvuoro uusille ylioppilaille. Tässä tulee se teksti ja myös Selvä Kelin virallinen onnentoivotus kaikille ylioppilaille ja muille valmistuneille nuorille.

* * * * *

Arvoisat uudet ylioppilaat, hyvät läsnäolijat!

Minulle tämän tervehdyksen pitäminen on poikkeuksellisen mieluisa tehtävä. Tietysti sitä miettii tehtäväksiantoa sinällään, päivä on erityisesti kaikille valmistuneille hieno ja laatuvaatimukset myös puheille sen mukaisesti korkeat...

Omassa työssäni pääsen väistämättä kohtaamaan runsaasti inarilaisia nuoria. Tämän puhetehtävän tekee mieluisaksi se, että tunnen juuri nyt kirjoittanutta ikäluokkaa erityisen hyvin. Olen voinut seurata näiden ysikymppisten edesottamuksia, koulunkäyntiä ja ylipäänsä kasvua kohti aikuisuutta jo ala-asteen esi- ja ykkösluokista lähtien. Se on ollut kiintoisa tutustumismatka, jota on tehty milloin missäkin: kotona omassa olohuoneessa, harrastuksiin liittyvissä asioissa ja yhteisillä matkoilla, monena on saanut olla: autonkuljettajana, kuuntelijana sekä keskustelijana. Mahtavaa, minun eri tarvitse todellakaan vajota mihinkään imarteluun kun sanon, että kyseessä on ollut etuoikeutetun näköalapaikka.

Miltä meno on sitten näyttänyt: matkaan on mahtunut tietysti ylämäkiä ja alamäkiä, kysehän on ollut täysillä eletystä nuorten elämästä. Kulunutta kevättä lähestyttäessä ovat opintoihin liittyvä työnteko sekä kurssien suorittamista ja yo-kirjoituksia käsitelleet asiat olleet vahvasti esillä. Ajoittainen hermostuneisuus on verhottu taidokkaasti filosofisella pohdiskelulla ja yhteisöllisyydestä kertovalla verbaaliakrobatiaa lähentyvällä sanailulla. Olen ymmärtänyt asian niin, että toisista on haluttu pitää huolta.

Kevättä kohden on myös meidän vanhempien välinen keskusteluyhteys kummasti piristynyt. Ihan yllättäen keskustelu on kiertynyt nuortemme ajankäytön ympärille. Ilmassa on ollut havaittavissa hienoista huolestuneisuutta ja pohdinnoille on löytynyt myös yksi vakiintunut täsmäkohde: tietokone.

Huoli ajankäytöstä on ollut sinällään ymmärrettävää, mutta lopulta on niin, että nuoren elämästä pitää työn ohella löytyä myös rock'n roll, niin tai jääkiekko tai mikä se kunkin nuoren kohdalla onkin. Toisaalta nykypäivän nuorten yhteisöllisyys eroaa merkittävästi meidän keski-ikäisten vastaavasta. Yhteisöt ja vuorovaikutus toimivat paljolti myös verkossa. Se on asia, jolle ei mitään mahda ja jonka kanssa täytyy myös meidän vanhempien oppia tulemaan toimeen. Kukapa meistä lopulta pystyy määrittämään sen mikä olisi ollut paremmin ilman ylioppilaittemme netissä viettämää aikaa. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta luulenpa, että verkosta poissaolo olisi itseasiassa vähentänyt nuorten keskinäistä kanssakäymistä ja yhteisöllisyyden kokemusta. Sitäkin sopii pohtia mitä se olisi edistänyt.

Arvoisat ylioppilaat...

Olette tehneet omaa matkaanne jo varsin pitkään ja vaatimukset ovat olleet koko ajan noususuunnassa. Hienostihan tämä teiltä meni. Tulokset puhuvat puolestaan ja yksi vaihe elämässänne alkaa olla ohitettu.

Elämän pelipanokset kasvavat jatkossa entisestään. Arvelen, että useimmat teistä lähtevät Inarista. En ole tästä ollenkaan huolissani, sillä nuoren ihmisen, inarilaisenkin, on hyvä kasvattaa oman elämänsä pääomaa myös poissa tutuista ympyröistä. Huolissani olisin silloin, jos kaikki teistä ajattelisivat jäädä sille tielleen.

Uskon, että Inari kaikkineen ja opinnoissanne viime vaiheessa Ivalon lukio, ovat tarjonneet teille hyvät lähtökohdat. Toivottavaa on tietysti se, että ainakin osa teistä joskus palaisi. Meillä, jotka tänne jäämme, on haasteena tehdä Inarista entistäkin houkuttelevampi ja ennenkaikkea paikka, joka kykenee tarjoamaan sen tärkeimmän: toimeentulon ja mahdollisuuden kehittyä työssä ja elämässä.

Teidän tehtävä on jatkossa hoitaa oma osuutenne mihin sitten päädyttekin opintojanne jatkamaan.

Me vanhemmat olemme myös uuden tilanteen edessä. Luopuminen askarruttaa ja kohta koittaa nenäliinojen esiinkaivamisen hetki. Hyvä on muistaa se, että poissa ollessaankin voi tänään olla läsnä enemmän kuin ennen. Ellemme tunne nettiperusteista yhteisöllistä verkkoelämää, niin ehkäpä on tullut viimein aika tutustua siihen. Lopulta oma lapsi on yhtä etäällä kuin se lähin tietokone.

Ja lopuksi: neljäntoista vuoden kosketus inarilaiseen vuosikertaan 1990 tekee minusta jatkon suhteen luottavaisen: te valmistuneet ylioppilaat kyllä pärjäätte ja löydätte oman paikkanne elämässä.

Mutta tänään on juhlan aika. Siispä sanon teille kaikille yhdessä ja jokaiselle erikseen: lämpimät onnittelut ja myötäisiä tuulia elämäänne...

*******
Selvä Keli toivottaa kaikille mukavaa kesää ja rentoa lomailua!
S



tiistai 12. toukokuuta 2009

Stönö - neljännesvuosisata nuorisotilatyötä ivalolaisittain

























Viime perjantaina juhlistettiin Ivalon nuorisotilan Stönön 25 -vuotista taivalta. Päivä oli nuorisotyöntekijän näkökulmasta hyvin pitkä, mutta todella mukava. Porukkaa, kaikenikäistä pyöri tiloilla koko päivän tasaisena virtana. Illan juhladiskossakin oli pitkästä aikaa mahtava meininki.

Sönöllä on ollut tosi iso merkitys inarilaisessa nuorisotyössä. Ei ole liioiteltua sanoa, että miltei kaikki mitä kunnan nuorisotyössä on viimeiset parikymmentä vuotta touhuttu on tavalla tai toisella Stönötoiminnan johdannaista.

Jännä juttu on ollut se, että vaikka ikäluokat ovat vuosien mittaan pienentyneet, on perustoiminnan suosio ollut vakaalla tasolla koko stönöilyn ajan. Vähentynyt väki näkyy diskoissa, rockkonserteissa sekä muussa tapahtumatoiminnassa, mutta perusilloissa käy edelleen 20 - 80 nuorta/ilta.

Se kertoo jotain siitä miten nuoret ovat omineet paikan. Eipä lie sattumaa, sillä nuoret on osallistettu ja heitä on kuultu koko Stönön historian ajan. Ivalon Pommarilta alkaneen tilatoiminnan taustalta löytyy silloisten nuorten esitykset ja toiveet. Alussa, kun vanhaa Stönöä Ivalojoen rantsussa rempattiin osallisuutta edistettiin mm. kirveen, vasaran ja maalipensseleiden avulla, nyttemmin käytössä on muita apukeinoja. Yhtäkaikki nuoret keskustelevat ja osallistuvat itse, toiminta on kaikkea muuta kuin passiivista oleskelua, josta ns. avointa toimintaa on aika ajoin valtakunnallisesti kritisoitu.

Suosio kertoo myös siitä, että työllä on ollut innostuneita ja ammatillisesti valveutuneita sekä nuoria kunnioittavia ohjaajia. Suuri kiitos singahtaakin Pirkolle, Sepolle, Riitalle, Hannalle ja Irmelille. Myönteinen henki ja innostus ei synny tyhjästä ja se työ on useinmiten sitä, joka ei synnytä otsikoita. Ilman sitä työtä ei kumminkaan tapahtuisi juuri mitään...

Muuttuva työnkuva ja muuttuvat nuorisotilat

Stönön pitkäaikainen ohjaaja Pirkko oli nähnyt kovasti vaivaa kootessaan historiikkinäyttelyä. Olipas monella tapaa kiintoisa aikamatka. Kaiken kiireen keskellä olikin hyvä vähän pysähtyä ja katsoa taaksepäin. Nykyistä voi ymmärtää paremmin kun muistaa miten tähän on tultu.

Toisaalta iskee päälle haikeuskin: moni heistä, joihin lehtileikkeissä ja tilatoimikunnan pöytäkirjoissa törmää on jo poissa keskuudestamme. Työkin on muuttunut eikä se muutos ole pelkästään myönteistä.

No kumminkin: virhemarginaalin suuruuden pelossa ei uskallettu tehdä arviota paljonko nuoria Stönö on tavoittanut, paljon joka tapauksessa. Se kannustaa.

Kokoavalle tilatoiminnalle on edelleenkin tarvetta. Asia nousee ajoittain esiin myös esityksinä siitä, että tiloja pitäisi saada lisää. Viimeksi törmäsin tähän vuosi sitten, kun lapsiasiavaltuutetun toimiston saamelaisnuorten elinoloja saamelaisalueella käsittelevä tutkimus julkistettiin Inarissa. Vähemmän yllättäen myös ns. sivukylissä asuvat nuoret toivoivat nuorisotiloja ja niiden lisärakentamista. Minna Rasmuksen koostamassa tutkimuksessa esitettiinkin yhtenä johtopäätöksenä lisää nuorisotiloja sivukyliin.

Nuorten toive on ymmärrettävä, mutta ikävällä tavalla epärealistinen. Täytyy muistaa, että tilat ovat pelkkiä seiniä ja nykysysteemissä, jossa kaikki maksetaan euroina myös taloudellisesti yksistään pelkkinä kehyksinä raskaita ratkaisuja. Lisäksi on ratkaistava SE ISO kysymys: miten järjesteään ammattitaitonen ja turvallinen ohjaustoiminta. Kuntatalouden sopeutuessa alati eläviin talouden reunaehtoihin ei ole realismia odotella, että lisähenkilöstöä löytyy kaikkialle.

Tulevaisuus onkin uudentyyppisissä tilaratkaisuissa, jotka huomioivat myös riittävän käyttäjämäärän sekä hallintokuntarajat ylittävän uudenlaisen yhteistyön.

Nuorisotila Inariin?

Voi olla, että Inariin tila tulee. Asia on ollut toiveissa pitkään, hyvin pitkään.
En ole enää aikoihin uskonut erillisratkaisuun. Inarissa kuten hyvin paljolti muuallakin kyseeseen tulee ratkaisu, jossa nuorisotila on osa isompaa kokonaisuuutta.

Taantumalla on äkkiä ajatellen merkillisiä sivuvaikutuksia. Inariin on etsitty pitkään kouluratkaisua, jossa kirkonkylän yhtenäiskoulu sijoittuisi fyysisesti nykyisen kahden paikan sijasta yhteen paikkaan. Väestökehitys ja kuntatalous ovat väistämättä vieneet kohti kyseistä ratkaisua. Tästä kaikki osapuolet ovat yksimielisiä.

Koulukysymys on kuitenkin ollut suuria tunteita ja vilkasta keskustelua nostattanut asia Inarissa. Ydinkysymys on liittynyt siihen mihin uusi koulu halutaan: alakoulun vai yläkoulun paikalle. Kyläläiset ovat voimakkaasti ajaneet nykyiselle alakoululle sijoittuvaa ratkaisua.
En halua ottaa kantaa sijoituspaikkaan, molemmilla ratkaisuilla on puolensa ja kummankin ratkaisun ajajien näkökulmissa on piirteitä, joita voi ymmärtää.

Kehitys näyttää kuitenkin vievän siihen, että yläkoulun ja siihen liittyvän entisen asuntolan tiloihin saneerataan melkoinen varhaiskasvatuksen ja sosiaali-/terveyspalveluiden keskittymä: päivähoito, perusopetus, kansalaisopisto, tervestoimi... Ratkaisu on keskusteluttanut, mutta tämäntyyppisiin kokonaisuuksiin ollaan käsitykseni mukaan menossa jatkossa ylipäänsä aiempaa enemmän. Eikä pelkästään Inarissa vaan kaikkialla. Mm. Ouluun on syntymässä aivan valtava kasvatuksen ja opetuksen keskittymä, puhutaan kokonaisesta korttelista ei vain parista rakennuksesta. Ja lisää tulee.

Mutta vielä Inariin. Kun taantumaan yhdistetään sisäilmapulmat tapahtuu kummallisia asioita: äkkiä rahaa alkaa löytymään ja kaikilla on hitonmoinen kiire. Elämme kiintoisia aikoja: valtuusto käsittelee hanketta toukokuun kokouksessa ja jos asia etenee, alkavat rakennustyöt jo syksyllä.

Tämän projektin myötä Inari saa kenties myös nuorisotilat. Ja jos niin käy, niin Stönön perinne velvoittaa: nuorten panosta tarvitaan jo suunnittelu-vaiheessa. Sen ovat Inarinkin nuoret ansainneet.

S

lauantai 2. toukokuuta 2009

Kaikuja Oulun nuorisotyöpäiviltä...






















Piipahdettiin "isolla" porukalla Oulussa, jossa pidettiin valtakunnallisia nuorisotyöpäiviä.

Kymmenvuotiaan Selvä Peli -työn kunniaksi rakenneltiin paikalle ihan osasto, jolla vietiin viestiä inarilaisesta moniyhteisöllisestä työtavasta. Toki markkinoitiin ohessa myös Inaria sekä tutustumisvierailujen mainiota tukikohtaa Nuorisokeskus Vasatokkaa.


Homma oli ihan pakko toteuttaa, kun monen vuoden jälkeen nuorisotyön kokoontumisajo sijoittui Inarin vinkkelistä Keski-Suomeen. Valtakunnallisiin ammatillisiin kekkereihin on sinällään muuten monta hyvää syytä osallistua: kontaktit sekä tiedon saanti. Kuntaosasto vietiin nyt ensi kertaa.

Kiintoisaa. Uteliaita riitti tasaiseen tahtiin. Aika mukava kokemus joskin yllättävän raskas, sai skarpata tosissaan, osasto myös sitoi ja rajoitti seminaariosallisuuttani.

Ei liene muuten ihan sattuma se, että järjestelyvastuussa oli Oulu. Kaupunki on nuorisotyöllisesti kova kunta: Oulu satsaa nuoriinsa valtakunnallisessa tarkastelussa tosi paljon. Panostus on huomattukin, sillä Oulu on Suomen ensimmäinen ja toistaiseksi myös ainoa nuorisokunta. Opetusministeriön valinta on tosin jo vuodelta 2006 ja muu Suomi jännittää edelleen sitä, että löytyykö Oululle koskaan seuraajaa...

Alueiden erilaisuus

Oululaiset onnistuivat järjestelyissä ihan hienosti, Selvä Keli iloitsee ja kiittää.

Seminaareissa käsiteltiin mm. alueiden erilaisuutta, tuota minun lempiaihetta. Ihan hyviä alustuksia, mutta jotenkin vaisuksi ja hajuttomaksi käsittely näiltä osin jäi. Pettymys minulle...

Tutkija Anu Gretschelin seminaarissa etsittiin kunnallisen nuorisotyön perusideaa. Kiintoisaa kuultavaa. Hyvin vaikuttuneena kuuntelin kuinka oli tutkittu Helsingin Malminkartanon nuorisotalon toimintaa. Tila on suuruudeltaan ja nuorten osallistujamääriltään kuten Ivalon Stönö, vaikutusalueella asuu 8.000 ihmistä elikkä 1.000 enemmän kuin Inarin kunnassa. Tähän saakka lähes vertailukelpoista juttua. Ja se ero sitten: on toki toimintaympäristössä muutakin, mutta lumoutuneena kuulin, että tilaa pyörittää neljä päätoimista ohjaajaa, NELJÄ.

Piti oikein tarkistaa LaNuTista miten Ivalon näkökulmasta löytyy neljä kunnallista ja pysyvässä työsuhteessa olevaa nuoriso-ohjaajaa. Siihen tarvitaan Inarin Stönön Pirkko, Sodankylän Veikkolan Jouni, Kittilän Tuomas ja Kolarin Sanna. Alue on tolkuttoman iso ja jengiäkin sillä asuu lähes 30.000 hlöä.

Pidin session kuluessa omaa erillisseminaaria Humakin tutkija Katin kanssa. Todettiin, että ei näistä erilaisuusjutuista näytä syntyvän kunnon keskustelua ilman sitä, että synnytetään ristiriita. Ei itsetarkoituksellinen vastakkainasettelu suuret - pienet, mutta tietoinen ristiriita kumminkin. Hymistely ei näytä auttavan yhtään.

En tiedä miten muuttotappioisten reunaseutujen asiat saataisiin näkyvimmin esille. Jotain on kumminkin tehtävä ennenkuin kaikki se hautautuu suuruuden ekonomian ja kaikille alueille yhdenvertaisten vaatimusten syövereihin.. Sepä jäi seminaari-istunnon sisäisen kahdenkeskisen miniseminaarimme loppupäätelmäksi. Luvattiin ainakin pohtia sitä, että mitenkä...

Nuorisotyö - ammattilaisten asialla

Nuorisotyötä palvelee valtakunnallinen mainio julkaisu nimeltään Nuorisotyö.
Lehti on monipuolinen ja pureutuu nopeasti nuoriin ja nuorten parissa tehtävään työhön liittyviin ajan ilmiöihin.

Nuorisotyölle isoksi kunniaksi on luettava myös se, että ainakin pohjoinen näkökulma on saanut tilaa ja kiinnostanut lehden tekijöitä. Näin on ollut jo pitkään, vaikka lehden pieni yhdennaisen toimitus sekä sen toimitusneuvosto on pääosin kehäkolmosen sisäpuolelta.

Asia on tietysti vaatinut oma-aloiteisuutta, mutta ihan sama sille. Aktiivisuus on alati uudistuva luonnonvara. Pääasia on se, että lehdestä on annettu mahdollisuus. Se on hieno asia se, Selvä Keli on hyvin otettu ja iloinen siitä...

Ihmemiehet ja -naiset

Samaisen Nuorisotyön huhtikuun numerossa päätoimittaja Susanne Maude
kirjoittaa otsikolla Ihmemiehet ja -naiset nuorisotyöntekijän sielunmaisemasta. Taiotaan pienistä budjeteista merkittäviä asioita, kohdataan, kuunnellaan, ennaltaehkäistään, osallistetaan, kehitetään ja resurssoidaan omaa työtä, uudistutaan, rakennetaan verkostoja... Kaikessa kulkee mukana suvaitsevaisuus, hurtti humori ja maalaisjärki sekä monet muut suotavat piirteet.

Mahtava kuvaus, siitä löytää helposti itsensä. Pääkirjoitus tuli oitis mieleeni, kun lukaisin mennä torstain Iltalehdestä kuvausta inarilaisesta rippikoulusta. Susanne Mauden tapauskuvaukseen kuuluu myös se, että itsestään selvänä pidetään sitäkin, että nuo kasvatuksen Mac Gyverit eivät mokaa, kaikki menee aina hyvin. Ja auta armias, jos ei menekään, syntyy juttua saman tien.

En tietenkään kannata sellaista, että epäkohdista vaietaan. On perin inhimillistä, että inhimillisessä toiminnassa sattuu monenlaista ja niistä pitää voida puhua. Eri asia on sitten se miten asiat otetaan esille. Aika oudolta kuulostaa se, että nuoret ja aikuiset eivät esitä kritiikkiä vastuullisille nuoriso-ohjaajille suoraan vaan heti tiedotusvälineiden kautta. Tässä yhteydessä tuntuu myös kohtuuttomalta se, että 650 nuorisotyöntekijän kokoontuminen yhteen ei saa aikaan samanlaisia otsikoita. Ei, vaikka he yksituumaisesti esittävät huolensa ennaltaehkäisevän työn tärkeydestä ja siitä, että menossa olevan laman yhteydessä ei toistettaisi 1990-luvun alun virheitä.

No. Ehkäpä tämäkin kuuluu meidän kasvatuksen Mac Gyverien toimenkuvaan. Olla provosoitumatta, kestää kritiikki, ottaa opiksi ja uskoa härkäpäisesti siihen, että lopulta vaikeuksista huolimatta sinnikäs työ palkitaan.

S
Ai niin. Kymppitonnikerho on saanut uuden jäsenen. Selvä Keli onnittelee Settlementin Pekka Häyhää nuorisotyön valtion tunnustuspalkinnosta armon vuonna 2009.

lauantai 18. huhtikuuta 2009

Do the Stönö...!!!



Kuukausi on vilahtanut tosi nopeasti. Kunnassa menossa olevan muutostyön pyörteissä on tullut istuskeltua palavereissa sekä kirjoiteltua ja oikoluettua pilvin pimein erilaisia muistioita, joten inspiraatio muuhun kirjoitteluun on ollut haussa. Siitä tauko, joskus näin.

Sombyn matka kohti listahittejä

Kolmisen viikkoa sitten lueskeltiin lähetyksen lehtiosiossa Suosikin mainiota juttua vuotsolais-inarilaisesta Somby-yhtyeestä. Soiteltiin jutun innoittamana yhtyeen kovan luokan kitaristille Oulalle Inariin ja kyseltiin mihin bändi on menossa seuraavaksi.

Oula kertoi tuolloin orkesterin keikkaavan seuraavan kerran pääsiäisenä Kautokeinossa saamelaisen musiikin Euroviisuissa Sáme Grand Prixissä. Ja niinhän siinä kävi, että Somby meni ja voitti skaban laulusarjan. Hienoa, Selvä Keli on innoissaan ja onnittelee nuoria saamerokkaajia... Olipa mahtavaa katsella saamen TV-uutisten Oddasat -lähetyksestä sitä miten Somby tuuletti. Kuten Juti Globenissa legendaarisena vuonna 1995.

Olikohan se vuoden 2007 VaNuRock, jolloin näin Sombyn livenä Ivalossa ja tulin ennustaneeksi, että siinä on Lapin läänin seuraava "Stalingrad Cowgirls", bändi josta vielä kuullaan. Toivottavasti porukka jaksaa kehittää itseään, maailma on avoin Suomen ainoalle pohjoissaamenkieliselle rockbändille. Bändi on nimittäin myös HYVÄ, ei pelkästään pohjoissaamelainen.

Menestys Kautokeinossa on hyvä potku uralle. Radio Inarin toimittajaikoni Aikion Ilmari oli tavoittanut sanoittaja Millan Kautokeinosta ja Milla oli enemmän kuin tyytyväinen. Tapasin itse sattumoisin Oulan Ivalon lukion pihalla ja herra totesi yksikantaan, että voitto oli iso asia bändille. Niin varmaan, tämä oli viikon SE todella iloinen uutinen.

Do the stönö...

Viime lähetyksessä ennakkotiedotettiin jo siitä mitä tulee tapahtumaan perjantaina 8.5.2009. On nimittäin niin, että Ivalon kylän nuorisotila Stönö täyttää tänä vuonna 25 vuotta ja 8.5. vietetään juhlapäivää rennosti perustyön ja kaikenikäisille avointen ovien sekä juhladiskon merkeissä.

Minun on vaikea kuvitella Inarin kunnan nuorisotyötä ilman Stönöä. Lähes kaikki mitä on tehty ja synnytetty juontaa juurensa perusnuorisotilatyöstä. Se on usein näkymätöntä hommaa, joka totisesti juhlansa ansaitsee. Stönöllä on aikaansa viettänyt satoja nuoria. No, asiasta enemmän myöhemmin, mm. Selvä Keli radiolähetys 7.5. omistetaan täysin Stönölle.

Yksi pieni, mutta hyvin jännä juttu todettiin jo viime radioshowssa. Stönötoiminta käynnistyi 1983 Ivalojoen rannassa entisen koulutoimiston (vielä entisemmän sairaalan kroonikko-osaston) parakkirakennuksessa. Stönöllä on nimikkolaulu, synty lie sattuma (tai sitten ei), mutta kiintoisa semmoinen kumminkin. Juankosken suuri poika ja Suomirockin riimittelijänero Juice Leskinen teki 1980 -luvun alussa biisin nimeltään Do the Stönö...

Biisi on sijoitettu Juicen elämäntyökotikaupunkiin Tampereelle. Ivaloa tunteva voi kuitenkin yrittää virittäytyä 1980-luvun alun tunnelmiin ja etsiä yhteneväisyyksiä. Miten se biisi menikään: "Satakunnankadulla kävelin, stönöaskelin stönösävelin ja kohdalla sähkölaitoksen sain elämänpolkuuni taitoksen...". Tilalle Sairaalantie ja katso: loppu onkin mahtavaa yhteensattumaa.

Parisen vuotta sitten maataloussihteerimme toi minulle Maaseudun tulevaisuus -nimisen julkaisun. Siitä löytyi laaja Juicen tekstejä käsittelevä artikkeli. Jutusta selvisi, että miltei kaikilla biiseillä ja niissä käytetyillä käsitteillä on selitys. Poikkeuksena jutun mukaan oli stönö, jota Juice itsekään ei oikein osannu määrittää. Jutussa todettiin, että ilmaisun tarkoitus on arvoitus, ellei stönöllä sitten tarkoiteta nuorten suosimaa kokoontumispaikkaa Ivalossa.
Täytyy sanoa, että hyvin oli toimittaja taustoittanut tekstiään.

Wanted: vapaaehtoisia aikuisia koulujen päätöspäivän tapahtumaan


Vuosi sitten pidettiin Game over -tapahtumaa Nt. Stönöllä koulujen päätöspäivän iltana. Ovet olivat avoinna kaikenikäisille, paikalla oli tarjolla toimintaa ja mukavaa yhdessäoloa sekä maittavaa paellaa. Koko homma tehtiin tietysti Selvän Pelin merkeissä. Radio Inari oli äänessä aamukolmeen kertoen tapahtumista Stönöllä sekä raportoiden menosta kylillä ja Ivalojoen rantsusta, jonne porukoilla on tapana kerääntyä sankoin joukoin juhlimaan kesäloman alkamista.

Oli mukava kokemus. Tapahtuma osoittautui tarpeelliseksi ja Selvä Peli työryhmä onkin uusimassa tempausta lauantaina 30.5.2009. Tapahtuma vaatii tekijänsä ja niinpä Selvä Peli etsii nyt vapaaehtoisia aikuisia mukaan mukavaan menoon ja yhdessäoloon. Tekemistä piisaa kaikille. Selvä Keli innostaa aikuisia mukaan: jos tunnet mielenkiintoa, niin ota yhteys Mäenpään Pirkkoon ja hommia löytyy. Pirkon yhteystieto löytyy osoitteesta www.lanuti.fi/inari ja yhteyshenkilöt.

Luulenpa, että he jotka vastaavat kutsuun eivät pety. Itse joudun kyllä jättämään tämän kierroksen perhesyistä väliin: kotosalla on yksi, jonka elämässä on edessä eräs merkittävä game over -tilaisuus. Niinpä olenkin tanakasti isukki ja nuorisotyöntekijä saa olla sivuosassa...
S