lauantai 18. huhtikuuta 2009

Do the Stönö...!!!



Kuukausi on vilahtanut tosi nopeasti. Kunnassa menossa olevan muutostyön pyörteissä on tullut istuskeltua palavereissa sekä kirjoiteltua ja oikoluettua pilvin pimein erilaisia muistioita, joten inspiraatio muuhun kirjoitteluun on ollut haussa. Siitä tauko, joskus näin.

Sombyn matka kohti listahittejä

Kolmisen viikkoa sitten lueskeltiin lähetyksen lehtiosiossa Suosikin mainiota juttua vuotsolais-inarilaisesta Somby-yhtyeestä. Soiteltiin jutun innoittamana yhtyeen kovan luokan kitaristille Oulalle Inariin ja kyseltiin mihin bändi on menossa seuraavaksi.

Oula kertoi tuolloin orkesterin keikkaavan seuraavan kerran pääsiäisenä Kautokeinossa saamelaisen musiikin Euroviisuissa Sáme Grand Prixissä. Ja niinhän siinä kävi, että Somby meni ja voitti skaban laulusarjan. Hienoa, Selvä Keli on innoissaan ja onnittelee nuoria saamerokkaajia... Olipa mahtavaa katsella saamen TV-uutisten Oddasat -lähetyksestä sitä miten Somby tuuletti. Kuten Juti Globenissa legendaarisena vuonna 1995.

Olikohan se vuoden 2007 VaNuRock, jolloin näin Sombyn livenä Ivalossa ja tulin ennustaneeksi, että siinä on Lapin läänin seuraava "Stalingrad Cowgirls", bändi josta vielä kuullaan. Toivottavasti porukka jaksaa kehittää itseään, maailma on avoin Suomen ainoalle pohjoissaamenkieliselle rockbändille. Bändi on nimittäin myös HYVÄ, ei pelkästään pohjoissaamelainen.

Menestys Kautokeinossa on hyvä potku uralle. Radio Inarin toimittajaikoni Aikion Ilmari oli tavoittanut sanoittaja Millan Kautokeinosta ja Milla oli enemmän kuin tyytyväinen. Tapasin itse sattumoisin Oulan Ivalon lukion pihalla ja herra totesi yksikantaan, että voitto oli iso asia bändille. Niin varmaan, tämä oli viikon SE todella iloinen uutinen.

Do the stönö...

Viime lähetyksessä ennakkotiedotettiin jo siitä mitä tulee tapahtumaan perjantaina 8.5.2009. On nimittäin niin, että Ivalon kylän nuorisotila Stönö täyttää tänä vuonna 25 vuotta ja 8.5. vietetään juhlapäivää rennosti perustyön ja kaikenikäisille avointen ovien sekä juhladiskon merkeissä.

Minun on vaikea kuvitella Inarin kunnan nuorisotyötä ilman Stönöä. Lähes kaikki mitä on tehty ja synnytetty juontaa juurensa perusnuorisotilatyöstä. Se on usein näkymätöntä hommaa, joka totisesti juhlansa ansaitsee. Stönöllä on aikaansa viettänyt satoja nuoria. No, asiasta enemmän myöhemmin, mm. Selvä Keli radiolähetys 7.5. omistetaan täysin Stönölle.

Yksi pieni, mutta hyvin jännä juttu todettiin jo viime radioshowssa. Stönötoiminta käynnistyi 1983 Ivalojoen rannassa entisen koulutoimiston (vielä entisemmän sairaalan kroonikko-osaston) parakkirakennuksessa. Stönöllä on nimikkolaulu, synty lie sattuma (tai sitten ei), mutta kiintoisa semmoinen kumminkin. Juankosken suuri poika ja Suomirockin riimittelijänero Juice Leskinen teki 1980 -luvun alussa biisin nimeltään Do the Stönö...

Biisi on sijoitettu Juicen elämäntyökotikaupunkiin Tampereelle. Ivaloa tunteva voi kuitenkin yrittää virittäytyä 1980-luvun alun tunnelmiin ja etsiä yhteneväisyyksiä. Miten se biisi menikään: "Satakunnankadulla kävelin, stönöaskelin stönösävelin ja kohdalla sähkölaitoksen sain elämänpolkuuni taitoksen...". Tilalle Sairaalantie ja katso: loppu onkin mahtavaa yhteensattumaa.

Parisen vuotta sitten maataloussihteerimme toi minulle Maaseudun tulevaisuus -nimisen julkaisun. Siitä löytyi laaja Juicen tekstejä käsittelevä artikkeli. Jutusta selvisi, että miltei kaikilla biiseillä ja niissä käytetyillä käsitteillä on selitys. Poikkeuksena jutun mukaan oli stönö, jota Juice itsekään ei oikein osannu määrittää. Jutussa todettiin, että ilmaisun tarkoitus on arvoitus, ellei stönöllä sitten tarkoiteta nuorten suosimaa kokoontumispaikkaa Ivalossa.
Täytyy sanoa, että hyvin oli toimittaja taustoittanut tekstiään.

Wanted: vapaaehtoisia aikuisia koulujen päätöspäivän tapahtumaan


Vuosi sitten pidettiin Game over -tapahtumaa Nt. Stönöllä koulujen päätöspäivän iltana. Ovet olivat avoinna kaikenikäisille, paikalla oli tarjolla toimintaa ja mukavaa yhdessäoloa sekä maittavaa paellaa. Koko homma tehtiin tietysti Selvän Pelin merkeissä. Radio Inari oli äänessä aamukolmeen kertoen tapahtumista Stönöllä sekä raportoiden menosta kylillä ja Ivalojoen rantsusta, jonne porukoilla on tapana kerääntyä sankoin joukoin juhlimaan kesäloman alkamista.

Oli mukava kokemus. Tapahtuma osoittautui tarpeelliseksi ja Selvä Peli työryhmä onkin uusimassa tempausta lauantaina 30.5.2009. Tapahtuma vaatii tekijänsä ja niinpä Selvä Peli etsii nyt vapaaehtoisia aikuisia mukaan mukavaan menoon ja yhdessäoloon. Tekemistä piisaa kaikille. Selvä Keli innostaa aikuisia mukaan: jos tunnet mielenkiintoa, niin ota yhteys Mäenpään Pirkkoon ja hommia löytyy. Pirkon yhteystieto löytyy osoitteesta www.lanuti.fi/inari ja yhteyshenkilöt.

Luulenpa, että he jotka vastaavat kutsuun eivät pety. Itse joudun kyllä jättämään tämän kierroksen perhesyistä väliin: kotosalla on yksi, jonka elämässä on edessä eräs merkittävä game over -tilaisuus. Niinpä olenkin tanakasti isukki ja nuorisotyöntekijä saa olla sivuosassa...
S

lauantai 28. maaliskuuta 2009

Tuli(ko) tukieuroja? - tuleeko valkolakki?



















Hoppuisat härkäviikot jatkuvat. Toiminnallisesti liikettä piti yllä Ankkurihankkeen digikuvauskurssi, jota pidettiin alkuviikosta Stönöllä. Viikkoa värittivät myös kunnan muutostyön valmistelut sekä ensimmäiset tukipäätökset, joita loppuviikosta viimein tehtiin.

AbiNiinan harvinainen yhdistelmä: inarinsaame - ranska

Yo-kirjoitukset päättyivät ja niinpä mukavana studiovieraana oli Ivalon lukion abiturientti Niina. Niinan urakka oli päättynyt vieraiden kielten päivänä yhdistelmäkirjoittamiseen, joka oli maanlajuisestikin ainutlaatuinen: nuori nainen suoritti yhden kuuden tunnin session kuluessa ensin inarinsaamen ja sitten ranskan.

Selvä Keli on hyvin vaikuttunut studiovieraansa suorituksesta. Eikä siinä Niinan omien sanojen mukaan ollut edes mitään kummallista, korvienväli muutettiin inarinsaamen taajuuksilta ranskaan lyhyen ruokatauon aikana. Muutenkin valkolakki odottaa käyttöään toukokuun lopulla. Hienoa.

Oli mukavaa kuulla kuinka kevään abi kehui opinahjonsa osoittautuneen ihan hyväksi valinnaksi. Edessä on kuitenkin muutto pois Inarista. Tätä ei oltu tilattu, vaikka toisaalta olisi voitu: jatkossa häämöttävät kuulemma nuorisotyöntekijän opinnot... Kiintoisaa.

Selvä Keli onnittelee Niinaa ja kaikkia muita Ivalon lukion abeja. Yksi urakka alkaa olla kuitattu. Selvä Keli toivottaa abeille myös aurinkoista kevättä, rentouttavaa irtiottoa vaikkapa pilkkijäillä sekä sitä kautta virittäytymistä seuraaviin koetoksiin: jatko-opintoihin hakemiseen.

Lehdet kertovat: nuoria inarilaisia maailmalla

Pikku tauon jälkeen oli tutustuttu sanoma- ja aikakausilehtien tuotantoon ns. sillä silmällä. Se Silmä oli nyt etsinyt inarilaisista kertovia juttuja julkaisuista, joita lähetyksessä ei oltu aiemmin siteerattu.

JHL:n Motiivi -nimisessä maaliskuun numerossa kerrottiin junantuomasta lappilaisesta. Ja katso: tuttu nuori nainenhan Motiivin sivuilla hymyili. Jennistä on tullut Motiivin kolumnisti.

Väitöskirjaansa Jyväskylän yliopistoon perheen taloustieteestä valmisteleva Jenni miettii Motiivissa muuttamisen aiheuttamaa tunnekuohua: Aina on pitänyt muuttaa työn perässä, varsinkin pohjoisesta etelään. Miksi se olisi helsinkiläiselle eri asia. Kiintoisaa, hyvin kiintoisaa.

Tehtiin Marin kanssa periaatepäätös: Selvä Keli yrittää saada Jennin puhelinhaastatteluun lähilähetyksiinsä. Sitäpaitsi: tulevat kolumnit ovat hyvää siteerausmateriaalia. Odotamme innolla.

Somby Suosikissa

Käsiin oli tarttunut myös Suosikin tuorein numero. Nuorten lehdestä löytyi mainio artikkeli, joka kertoi inarilais-vuotsolaisesta Somby -yhtyeestä. Oli pakko soitella bändin kitaristille Inariin. Oula oli tyytyväinen, bändi saa näin lisää näkyvyyttä ja uskottavuutta. Niin ja saamelaiskulttuurin kannalta näkyvyys on loistava asia.

Bändi kuulemma keikkailee seuraavan kerran pääsiäisen tietämissä Norjan Kautokeinossa, jossa pidetään Sámi Grand Prix -kilpailut. Selvä Keli seuraa miten orkesteri menestyy viiden muun finalistin joukossa. Selvä Keli seuraa myös yhtyeen uutta levyprojektia. Uusi lätty julkaistaan kitarasankari Oulan mukaan syyskuussa.

LahtIvalon oheisseurakset

Päijät-Hämeen Lapin Kansa, Etelä-Suomen Sanomat ja sen nuorten sivu kertoi näyttävässä kokosivun jutussa 20.3. tarinan siitä mihin nuorten kulttuurivaihto voi johtaa. Jutussa LahtIvalo vaihdossa mukanaolleet nuoret Laura ja Hemmo kertoivat siitä miten heidän seurustelunsa alkoi.

Nuoret kävivät myös vertailevaa vuoropuhelua omista kotipaikkakunnistaan. Kiintoisaa oli todeta molempien näkemys: nuoret ovat lopulta samanlaisia Lahdessa ja Ivalossa. Jännää oli kotiraitin arvioinnin käänteisyys: siinä missä Laura totesi Ivalon raitin hiljaisuuden häiritsevän piti Hemmo samaa asiaa vahvuutena... Lahdessa on kuulemma ruuhkaista.

Hienoja juttuja kaikki kolme. Selvä Kelin yksiselitteinen kanta medianäkyvyyteen on seuraava: menestyköön positiivinen inarilainen nuoruus myös jatkossa kuluneen uutisviikon lailla eri mediaympäristöissä. Se on huomionsa ansainnut, ihan takuulla.

Tukipolitiikan oudot kiemurat - syrjäytetäänkö syrjäseudut?

Viikon huono(hko)t tai ainakin ristiriitaiset uutiset tulivat odotetuilta avustusrintamilta. Opetusministeriö oli tehnyt myös Inarin nuorisotyölle niin tärkeät ennaltaehkäisevän huume- ja päihdetyön avustuspäätökset.

Avustettujen kohteiden luettelossa pärjättiin hyvin. Mutta mutta. Pidimme hankesuunnitelmaamme hyvänä ja niinpä odotusarvot olivat tulosta oleellisesti isommat. Nyt hukassa on kymppitonni ja se on todella paljon se...

Miten tässä näin pääsi käymään. Pika-analyysi antaa kaksi tulosta. Jaettavaa taisi olla vähemmän, vaikka sitä taantuman takia pitäisi oikeastaan olla enemmän. Toinen ja hankalampi juttu liittyy siihen miten ministeriö painotti eurojen kanavointia. Päätöksessä mainittiin kaksi asiaa, josta etukäteen ei tiedetty: painotettiin nuorisotyön ammatillisen koulutusohjelman kehittämistä sekä Avartti-ohjelman toteutusta.

Ilmeisesti näillä perustein valtaosa hakijoista sai murusia ja voittajia löytyi kaksi: Suomen Humanistinen Korkeakoulu oy sekä Allianssi ry.keräsivät potista yli puolet eli 450.000 €. Hämmentävä jakosuhde, joka lähettää paikalliselle toiminnalle selkeän viestin: ei kannata odotella liikoja...

Minä en syrjäisen seudun nuorisotyön näkökulmasta ja sen tinkimättömänä edustajana ymmärrä alkuunkaan tätä jakopolitiikkaa. Kummastakaan yhteisöstä ei ole Nuorisotyö -lehteä lukuunottamatta juuri mitään välitöntä hyötyä reuna-alueilla tehtävälle nuorisotyölle. Sitäpaitsi Allianssi on järjestö, joka saa muutoinkin sammioittain tukieuroja. Miksi tämä järjestö pitää päästää osille tässäkin tuessa kun jaetaan järjestöille ja kunnille niin tärkeitä avustuksia? Allianssin 250.000 €:n rinnalla esimerkiksi Ranualle osoitettu 2.000 € tuntuu suoranaiselta vitsiltä.

Ministeriö ei taida tuntea kunnallista tätä päivää. Suuruuden suosiminen tappaa pienten ja keskisuurten organisaatioiden luovuuden ja yrityshalun ja kehitys vie mennessään tukieurot, joita tarvittaisiin paikallisten hankkeiden eteenpäinviemiseen. Jäljelle jäävät ns. isot asiat kuten koulutusjärjestelmän omituinen pönkittäminen ja Avartin tyyppiset kokonaisuudet, joiden arvellaan palvelevan lähtökohtaisesti koko maata. Paikallinen tietämys ja tarpeet sekä niihin liittyvä luova ideointi jauhautuu kaiken tuon alle ja turhauttaa viimeisetkin hakijat.

Tukieurojen katoamisen myötä kehitys lopulta pysähtyy ja päädytään hilpeään pysähtyneisyyden tilaan. Seminaareja ja muita kokoontumisajoja riittää, mutta paikallisesti on vaisumpaa. Keisarilla ei olekaan vaatteita ja kaikki ovat tyytyväisiä...

Niin, vai ovatko: mihin unohtui nuori...
S

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Tyttötyötä ja tukieurojen odotusta
















KG elikkäs Kalorigeelit on Inarin nuorisotyön uusi työmuoto, jonka käynnistämistä pohdimme varsin perusteellisesti. Kysymys ja perusteltu sellainen oli: onko meillä resursseja ja varaa kohdentaa työtämme pelkästään tytöille...

Alkusysäys siihen, että asiaa edes pohdittiin tuli kouluilta: tytöt oirehtivat, asialle olisi syytä tehdä jotain. Asia jäi vaivamaan, sillä siitä oli keskusteltu aiemminkin. Lopulta päätimme kokeilla ja tyttöryhmät perustettiin Ivaloon, Inariin ja Sevettijärvelle. Sevetin ryhmä on tosin ollut omanlaisensa tyttötyön sovellus: porukoita on rajatusti, joten Sevetin KG on avoin myös pojille...

Kokemukset ovat osoittautuneet hyviksi. Naiseksi kasvaminen on taitolaji ja sitä voi mainiosti tukea tyttöjen yhteisöllisellä toiminnalla, jota ryyditetään yksilöllisellä tuella. So simple. Näin on tehty muuallakin ja johtopäätös on sama: tarvetta on... Inarin nuorisotoiminnallisen Etelän ystävyyskaupungin Lahden kokemus on sama: Tyttöjen Tila Helmi vetää porukoita, tehtävää löytyy paljon ja alussa oli kovasti työtä perustella kohdennetun työn tarvetta. Enää kukaan ei kyseenalaista työmuotoa.

Inarissa tyttötyötä on rahoitettu lääninhallituksen alueellisen kehittämisrahan turvin. Ja hyvä niin, raha on tarpeeseen ja erilaiset tuet ovat koko 2000-luvun ajan mahdollistaneet monien muidenkin asioiden kokeilua... Voisi jopa puhua toimintojen ja tukieurojen läheisriippuvuudesta.
Ja alkukevät: se on tässä suhteessa odotuksen ja vieroitusoireiden aikaa. Rahoituspäätöksiä on totuttu odottamaan yhtä intohimoisesti kuin kevään ensimmäistä västäräkkiä.

Pohjois-Lappiin uudenlaisia tukieuroja

No. Opetusministeriön kautta oli ehditty jakaa 2.000.000€ hallituksen lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman toimeenpanoon liittyviin (????) hankkeisiin. Jakoperusteina oli mm. moninaisuus ja yhdenvertaisuus, digitaalinen sukupolvi sekä luovuuden Suomi. Ihan hienoja asioita itsessään joskin lähempi määrittely vaatiikin hallituksen linjauksiin perehtymistä.

Itse olin inhorealistisesti epäillyt sitä, että rahaa ei reuna-alueille irtoa ja että ratkaisevaa ovat asioiden mittasuhteet. Siinä katsannossa hyötyjinä ovat väestöltään suuret yksiköt. Epäluuloani lisäsi se, että parisen viikkoa sen jälkeen kun avustus oli marraskuussa julistettu haettavaksi, opetusministeriö täsmensi hakua: kelpoisia ovat valtakunnalliset hankkeet.

Kaiken uhallakin Inari haki myös kyseistä rahaa.Lopputuloksena oli vesiperä ja välipäätös, jonka mukaan hakemus oli siirretty Oulun (???!!??) lääninhallituksen käsiteltäväksi.

Euromittainen tulos inarilaisittain ei ollut yllätys, päätökseen kirjattu jatkokäsittelijä oli. Ilahduttavaa oli kuitenkin se, että Pohjois-Lappikin pärjäsi. Rahoituspäätöksestä löytyivät 42 hyväksytyn hakijan joukosta mm. Enontekiön ja Utsjoen kunnat, Nuorisokeskus Vasatokka sekä Saamelaiskäräjät. Myös City-Same ry:n saamelaisnuorten aktivointiin myönnetty kohdeavustus on hieno juttu.

Selvä Keli iloitsee siitä, ettäVasatokka on profiloimassa itseään alueen ympäristökasvatuksen osaajaksi. Kepsein kairassa -hanke hyödyntää uutta GPS-tekniikkaa ja innostaa sitä kautta nuoria liikkumaan luonnossa. Hieno oivallus.

Täyttää reippaasti myös sen jo mantraksi muodostuneen Innovatiivisuuden kriteeristön.

Saamenkielisten kielipesien rahoitus hoidettava

Selvä Keli on myös hyvin iloinen siitä, että Saamelaiskäräjät sai peräti 100.000€ saamenkielisten kulttuuripesien toimintaan. Selvä Keli kannattaa varauksettomasti kielipesätoimintaa kaikille kolmelle saamenkielelle. Asiasta on riittävästi näyttöä ja niinpä onkin oikeastaan suoranainen kansallinen häpeä, että kielipesien toimintaa ei ole voitu vakinaistaa.

Radiolähetykseen saatiin haastattelu, jossa käräjien sosiaali- ja terveyssihteeri yhtäältä iloitsi avustuksesta ja toisaalta totesi sen riittävän vain alkumetreille ja pikaiseen tarpeeseen mm.koltankielen kielipesätoiminnan turvaamiseen. On todella hienoa, että opetusministeriö tukee tätä asiaa. Pakko on kuitenkin kysyä ovatko nuorisoyksikön hartiat tässä asiassa riittävä leveät. Työsarkaa löytyy ja pysyvän ratkaisun tarve on polttava. Ainakin koltan- ja inarinsaamen osalta kiire ei ole vain kiire vaan se on TODELLA KIIRE!

Hallintomenettelyn sietämätön hitaus ja kuntatason lähityön todellisuus


Hyvä, että rahoituspäätöksisä on pää auki. Jo blogissa helmikuun alussa kirjoitin tästä epätietoisuuden alkuvuodesta, siis elosta tukieuropäätösten ihanassa odotuksessa.

Lääninhallituksesta tuli viikolla tieto siitä, että läänit eivät vielä tiedä sitä kuinka paljon läänissä voidaan myöntää nuorisotyön alueellista kehittämisrahaa. Puuttuu kuulemma opetusministeriön irroituspäätös. Se on omituinen ja huolestuttava tieto.

Suuntaus viime vuosina on ollut se, että eri avustusten hakuaikaa on aikaistettu. Hyvä niin, sillä sehän mahdollistaa periaatteessa nopeamman päätösmenettelyn. Mutta vain periaatteessa. Nopeutuminen ei ole siirtynyt suoraan verrannollisesti päätöksentekoon. Kolme kuukautta on tosi pitkä aika odotella irroituspäätöksiä.

Kuntatalouden kiristyminen on saanut olon kunnissa epävarmaksi. Lähiviikkoina meillä käydään läpi koko kunnan palvelutarjonta ja pohditaan voidanko asioita tehdä toisin ja kenties luopua jostakin. Euromittaisia säästöjä pääsee tekenään jokainen vastuualue. Edessä ovat yhteiset talkoot ja kaikki ymmärtävät sen, että talous vaatii sopeutumista.

Näissä keskusteluissa olisi tukipäätöksillä käyttöä. Inarin nuorisotyö on tehnyt nuorisotyön hallinnolle viisi eri rahoitushakemusta, tärkeitä kaikki. Kuten blogissa helmikuussa totesin: ei niitä hakemuksia ihan huvikseen viitsi väsätä...

Nyt maaliskuun lopulla käytössä on yksi siirtopäätös, ei muuta. Ei hyvä. Kun kuntatalouden kriisiytyminen on yleisesti hyvin tiedossa, olisi enemmän kuin toivottavaa, että valtionhallinnossa herättäisiin todellisuuteen ja toimittaisiin nopeasti... Kaikki olisivat tyytyväisiä.
S

maanantai 2. maaliskuuta 2009

RAB Murmansk - heavyn voimalla huumeita vastaan























































Luoteis-Venäjällä sijaitseva Murmansk on Ivaloon nähden lähin suurkaupunki. Maanteitse matkaa Ivalosta Rajajoosepin raja-aseman ja Ylä-Tuloman kylän kautta tulee 305 km, 10 kilometriä enemmän kuin Rovaniemelle.

Todellisuudessa matka on huomattavasti pitempi. Etäisyyttä lisäävät oleellisesti huonompi tie, rajamuodollisuudet naapurin tulli- ja rajamiesten arvaamatto-mine oikkuineen sekä kielimuuri ja kulttuurierot. Näin on vieläkin, vaikka erot ovat viime vuosien aikana supistuneet merkittävästi ja nuorten vaihtotoiminta monilta osin on helpottunut.

Muutoksen tuulet puhaltavat

Murmanskin eräänä pulmana on Pohjois-Lapin tapaan poismuutto. Nykyisellään kaupungissa asuu Espoon verran ihmisiä (n. 350.000 henkeä), vielä kymmenen vuotta sitten asukasluku lähenteli puolta miljoonaa.

Poismuutosta huolimatta Murmansk on edelleen Venäjälle tärkeä kaupunki. Sen lähituntumassa sijaitsee yksi maailman merkittävimmistä sotilastukikohdista. Severomorskin kaupungin keskustorilta on vajaan viiden minuutin kävelymatka alas Kuolavuonon rantaan Venäjän Pohjoisen laivaston päätukikohtaan. Satunnaista matkaajaa (ja onnekasta, sillä kaupunki on edelleen suljettu sotilaskaupunki) kohtaa rannassa surrealistinen näky: suurten taistelulaivojen armada on mykistävää katseltavaa. Jos Enontekiön nuorisotyön vaihtosuunnitelma kaupunkiin toteutuu, järjestyy Käsivarren nuorille takuulla ikimuistoisia kokemuksia.

Murmanskin perinne on vahva. Se on yksi II maailmansodan neuvostoliittolaisista sankarikaupungeista ja on historiansa aikana kokenut muutoinkin kovia. Lähimenneisyydestä on hyvin muistissa ydinsukellusvene Kurskin kohtalo. Veneen tukikohta on maantieteellisesti lähellä, mutta huolellisesti varjeltuna sotilaskohteena käytännössä hyvin kaukana Murmanskista.

Vaikeuksista huolimatta kaupunki on toimelias sekä kansainvälinen ja arktisen alueen asukkaat ovat sitkeitä selviytyjiä. Suuri laiva kääntyy hitaasti, mutta kääntyy kumminkin. Paradoksaalisesti voi sanoa, että sosialistisen Neuvostoliiton perinne näkyy, mutta ei kumminkaan näy... Täällä eletään edelleenkin merkillistä taloudellista ja sosiaalista murrosvaihetta

Itselläni oli päässyt lipsahtamaan kolme peräkkäistä Murmanskitonta vuotta, kunnes maaliskuun alkajaisiksi viimein matkasin kaupunkiin. Taas kerran näkyi se kuinka asiat etenevät. Koskaan ennen en ole törmännyt kaupungissa hillittömään liikenneruuhkaan. Ja mikä autokanta: Karl Marx -kadun kaaoksessa Ladoja saa etsiä ja huomio kiinnittyy kalliiden citymaastureiden suureen määrään, Mersujen tyypitkään eivät ole halvimmasta päästä. Joillakin on rahaa ja paljon...

Kaupunkiin on piraattituotetorien kylkiäisiksi rakennettu massiivisia ostoskeskuksia. Kaikkea saa, jos on rahaa ja ostoshelvettien ulkoasu on kuten Inarin kitarasankari Oula osuvasti totesi: kuin Itäkeskus ilman maahanmuuttajia. Toisaalta äärimmäisyyksien maassa osa asukkaista elää suuressa puutteessa ja varsin puutteellisissa oloissa.

Heavymetallin soundein huumeita vastaan...

Yhteistyötä lähinaapureihin on haettu jo pitkään ja sitä tehdään edelleen myös nuorisoalalla. Ja se kannattaa: Venäjä on suurien mahdollisuuksien maa ja ihmiset, jotka vaihtotoiminnassa ovat mukana ovat ystävällisiä ja arvostavat vieraitaan. Mielekiinnon puutteesta vaihtoimintaa ei myöskään voi syyttää, yksikään vierailu idässä ei ole toisensa kaltainen.

Luoteis-Venäjän huumeongelma räjähti käsiin sosialismin romahdettua ja Neuvostoliiton hävittyä maailmankartalta. Voi tietenkin olla, että pulma oli olemassa jo Neuvostoaikana, mutta virallinen totuus vaikeni sen kuoliaaksi. Jotenkin kuitenkin olen taipuvainen uskomaan siihen, että ongelma on kärjistynyt 1990 -luvulla Venäjän aikana. Ja täällä ei ole hienosteltu bilenapeilla: perinteinen tyyli on tykittää suoraan suoneen.

Oli miten oli asiaan on viime vuosina kiinnitetty kasvavaa huomiota. Yhdeksi aseeksi on valjastettu rockmusiikki. Niinpä pääsin näissä merkeissä tutustumaan Rock Attacks Barents -festivaaliin. Matkaseurana oli pikkubussillinen powermetallia soittavia nuoria inarilaismiehiä. Eklipticon oli yksi kymmenistä Golfstream -nimisen murmanskilaisyökerhon stagelle nousseista bändeistä.

Metallinen ja mahtipontisen massiivinen meininki...


Olipahan raskassoundinen viikonloppu: Barentsin meren rantamilla syntyy etupäässä rankkaa heavya, johon paikalliset onnistuvat kuitenkin istuttamaan venäläisen kansanmusiikin sointukulkuja. Konsertit olivat venäläisen suurellisia maratonsessioita: perjantaina soitto alkoi klo 16 ja päättyi lauantaina aamuyöllä 04.30, lavalla piipahti vaatimattomat 31 kokoonpanoa. Lauantai päivänä löysäiltiin 14 yhtyeen voimin seitsemän tunnin paketti.

Tapahtuman järjestäjä Irina Vovk yhteistyöjärjestö Socium+:sta pahoittelee sitä, että tiedotus ulkomaille jäi viime tippaan. "Olisi tärkeätä saada kontakteja naapurimaihin, nuoret oppivat toisiltaan ja musiikin avulla rakennetaan rajat ylittäviä siltoja. Rock Attacks Barents onkin kutsunut paikalle nuoria, jotka hyväksyvät erilaisiin asioihin kuten huumeidenvastaiseen työhön, liittyvän taistelun, jonka on kaikessa kuitenkin tapahduttava muutoin kuin sotilaallisin tai väkivaltaisin keinoin".

Murmanskissa majaa pitävän Barentsin nuorisovaihdon keskuksen BYCOn koordinaattori Maria Petrova on samoilla linjoilla: Kansainväinen nuorisovaihto kasvattaa, lisää ymmärrystä ja raivaa pois turhat ennakkoluulot.

Tällä kierroksella Barentsmaista Ruotsi jäi pois, Norjan Alta lähetti peräti viisi kokoonpanoa ja Lapin sekä Oulun lääneistä matkasi pohjoiseen kaksi orkesteria.

Pitkien keikkamatkojen festari

Paradoksien maassa Golfstream-klubille päätynyt rockin ystävä sai tuhdin paketin hyvää nuorisomusiikkia. Konsertit eivät olleet varsinaisesti Selvän Pelin riemujuhlia: täällä huumeita vastustetaan pontevasti olutpullo kourassa ja tupakka suussa. Järjestys säilyi kumminkin hyvänä. Pahempaakin on nähty.

Kiiminkiläinen Downfade istui 900 kilometriä päästäkseen 30 minuutin keikalleen. Basisti Ipe on keikan tauottua riemuissaan: "Mahtava yleisö, ennakkoluuloja oli kun kukaan ei ole ikinä ennen vieraillut Venäjällä, mutta tännehän täytyy päästä uudestaan."

Myös Eklipiticonin basisti, pari kertaa Kantalahden pohjoispuolella Polarnye Zorin venäläisen mittapuun mukaan pienessä ydinvoimakaupungissa keikkaillut Juho on tyytyväinen. "Erilaista kuin aiemmilla reissuilla. Todella iso kaupunki. Tekniset hässäkät häiritsivät keikkaa, mutta tässähän on kyse muustakin kuin soittamisesta. Sitä kuulee puhuttavan kaikenlaista, mutta minusta Venäjä on hieno ja mielenkiintoinen maa, ruoka on hyvää ja ihmiset pääosin ystävällisiä, ei tämä tähän jää".
S

Yksivuotias Selvä Keli


















Aika kuluu tosi vauhdilla. Lähetys 26.2. oli Selvä Kelin merkkipaalu: radio-ohjelma blogeineen on selvinnyt hengissä kokonaisen vuoden. Oli tullut aika katsella hivenen taaksepäin.

Studiovieraitakin oli pyydetty mukaan useita, mutta aina ei voi voittaa: kukaan ei kieltäytynyt (kukaan ei muuten ole vielä kertaakaan kieltäytynyt haastatelusta tai vierailusta, mikä on ohjelman kannalta ollut ensiarvoisen hieno juttu), mutta monenlaiset yhteensattumat vatsainfuenssoineen estivät vierailut.

Yksi kuitenkin tuli: Siirin Vesku Radio Inarin pitkäaikainen juontaja-toimittaja ja viestintäpajan työelämävalmentajan sijainen. Veskun läsnäolo muuttikin asetelmat ihan mukavalla tavalla.

Mortti - syypää Selvä Kelin syntyyn

Eipä ollut vaihtoehtoa vaan nyt viimein toteutettiin se mitä oli jo uhkailtu: soitettiin Mortille Sastamalaan.

Jos Selvän Kelin aloittamiseen pitää etsiä syyllinen, niin se on kyllä Mortti kun otti asian puheeksi. Hänen visionsa oli selvä: nuorten asioita käsittelevälle radio-ohjelmalle on selkeä tilaus osana nuorten asioista tiedottamista. Ja kun kerran on kanava käytössä niin miksipä ei kokeiltaisi.

Idea tuntui heti kättelyssä hyvältä, mutta muut kiireet siirsivät aloittamista useita kuukausia. Helmikuun alussa 2008 Mortilta lopulta loppui kärsivällisyys ja yksi aurinkoinen aamu hän haki minut kunnantalolta ja ilmoitti, että nyt mennään.

Matka suuntautui Saariselälle ja siellä Tunturikappelin sakastiin. Paikka oli tuttu jo aiemmilta ajoilta. Sakastin rauhassa oli ehditty pitää ainakin kahden hankkeen suunnittelupalaveria. Metodi oli nyt sama kuin ennenkin: pois lähdetään vasta kun on saatu jotain aikaiseksi. Ympäristö on ilmeisen inspiroiva: Selvän Kelin raamit syntyivät lopulta muutamassa tunnissa...

So simple: ei kulunut kuin kaksi viikkoa, kun ensimmäistä ohjelma valmisteltiin. Nyt ohjelmia on työstetty 36 kappaletta, blogitekstejä on syntynyt muutama enemmän, studiovieraita ja haastateltavia on ollut kymmenittäin ja ainakin vieraat/haastateltavat ovat olleet täysillä mukana juonessa.

Tuosta kiireen vaikutuksesta: historia näyttää toistavan itseään, nyt niin, että kiire on Mortilla. Hänellä kun on ollut suunnittella Selvän Kelin vastine erääseen Pirkanmaalla toimivaan paikallisradioon. "Kyllä se muuten, mutta kiireet ovat estäneet", kuuluu selittelyltä vaikuttava selitys siihen, että projekti on vieläkin ns. vaiheessa. Selvä Keli odottaa kieli pitkällä pohjois-hämäläisen vastineen syntyä ja suosittelee Mortille + aisaparilleen vetäytymistä vaikkapa Kurun kansallispuistoon pitämään suunnitteluseminaaria.

Mortti meni - Mari tuli

Mortti vaihtoi maisemia juhannuksen jälkeen ja siinä vaiheessa piti miettiä, että tässäkö tämä sitten oli. Ratkaisu löytyi kuitenkin lähempää kuin ensin osasi kuvitellakkaan. Tottakai se parivaljakon toinen puolisko oli Mortin sijaiseksi viestintäpajan kautta valittu Mari.

Asetelma on ollutkin mitä mainioin. Itse tunnustan edelleen olevani inarilainen ja lappilainen nuorisotyöntekijä, vieläpä ylpeä näistä kummastakin. Virkavuosia on kuitenkin takana jo niin runsaasti, että vaikka toisalta kokemuksia ja tuttavuuksia on kertynyt tosi paljon, niin ajoittain sitä löytää itsestään pikku kyynikon liiankin helposti.

Niinpä onkin ollut ihan opettavaista tehdä nuorten asioihin liittyvää ohjelmaa yhdessä nuoren nuorisotyöntekijän kanssa. Aisaparini on niin nuori, että hän voisi ikänsä puolesta hyvinkin olla tyttäreni. Kasvattava ulottuvuus vanhalle ja ajoittain inhorealismiiin taipuvaiselle nuorisotyön ammattilaiselle.

Oman radio-ohjelman studiovieraana


Oli aika vekkulia havaita olla oman ohjelman studiovieraana. Vesku, joka on oman alansa huippuammattilainen osasi pistää Marin ja minut tiukalle ja hyvä niin, ihan oikein meille. Siinä me kaksi sitten arvioitiin kulunutta vuotta Veskun revolverihaastattelussa.

Mitäpä sitten pohdittiin. Studiossa on vieraillut kiintoisia ja mukavia persoonia: opettajia, nuorisotyöntekijöitä, järjestöihmisiä ja tietenkin suuri joukko inarilaisia nuoria. En ryhdy luettelemaan ihmisiä, mutta jos jonkun helmen nostaisi esiin niin kyllä pitkäaikaisten opettajien Riitan ja Ollin studiovierailut ovat jääneet erityisesti toimituskunnan mieleen.

Mukavaa on ollut myös toimittaa ohjelman Missä hän on nyt -osioita. Kaikki, joilta haastateluja on pyydetty ovat olleet ihan innoissaan ja on ollut todella hienoa kuulla miten paikkakunnalta muualle ainakin opintojen ajaksi siirtyneillä inarilaisilla menee.

Yhteenvetona voi todeta, että Selvä Keli on hyvin ylpeä seutukunnan nuorista. Selvä Keli toteaa, että poismuuttaneita nuoria Inari kaipailee paluupostissa takaisin. Moni heistä haluaisikin, kysymys on siitä, että onnistuuko inarilainen päätöksenteko paluumuuttoa harkitsevien osalta siinä tärkeimmässä: löytyykö töitä. Tämä on ollut yksi ohjelman kantavista teemoista.

Kun Mortin kanssa aloittelimme oli ajatuksena korostaa myönteisiä asioita, positiivista nuoruutta ja nuorten eteen työskentelyä. Syynä tähän oli se, että turhan usein korostetaan nuorten ongelmia, myönteisistä asioista ei synny ihan helposti lööppejä ja uutisia ellei kyseessä ole sitten Tanja Poutiaisen kaltaiset nuoret.

Varsin linjakkaasti on voitukin edetä valitulla uralla. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ongelmista pitäisi vaieta ja unohtaa ne. Korostetusti asia oli Selvässä Kelissäkin esillä Kauhajoen traagisten tapahtumien jälkeisissä lähetyksissä. Asiaa ei voinut ohittaa, ei mitenkään...

Toinen ohjelman kantavista teemoista onkin ollut se, että ennaltaehkäisevään nuorten parissa tehtävään työhön kannattaa panostaa kaikissa olosuhteissa.

Panostus maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin. Selvä Keli on huolissaan taloustaantuman mustista pilvistä: nyt on vihonviimeinen aika leikata nuoriin liittyvistä asioista. Leikkaukset ovat lyhytnäköistä politiikkaa ja maksavat myöhemmin moniverroin enemmän kuin ne panostukset mitä kunnissa tehdään.

Selvä Keli in the future..

Ennustaminen, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Talouden kiristyminen on synnyttänyt taivaanrannalle tummien pilvien kertymän, jonka seuraukset jäävät nähtäväksi. Kaikki on mahdollista.

Juhlalähetyksessä todettiin yhdessä Marin kanssa kumminkin, että niin kauan kun Inarissa on paikallisradio ja niin kauan kun virkahenki meissä pihisee on Selvä Keli on the air -tilassa elikkä nuorten asiosta tehdään Inarissa radio-ohjelmaa.

Vuoden kokemus on opettanut sen, että kiintoisat aiheet ja kiintoisat ihmiset eivät lopu ihan hetkessä. Kerrottavaa riittää. Se on tärkeätä. Nuorten asia on tärkeä näinä aikoina, jolloin eläköityminen, terveyspalvelujen lisääntyvä tarve, kuntatalouden kiristyvät näkymät ja muut sellaiset asiat tahtovat viedä huomion siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että tämän päivän 15 -vuotias on jo 10 - 15 vuoden päästä huomispäivän avainhenkilö: päätöksentekijä, ammattilainen, Inarin hyvinvoinnin rakentaja. Häneen kannattaa panostaa...
S

sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Kehitys kehittyy(kö?)



Syrjäytymisen ehkäisy.... Kuinkahan monta kertaa olenkaan joutunut kuulemaan tuon ilmaisun? No, koko 2000-luku on kaikkialla kehitelty ehkäisymenetelmiä sille, että kukaan ei pääsisi ulkoistamaan itseään erilaisista hyviksi arvotetuista asioista etunenässä mielekäs työ ja toimeentulo.

Inarin nuorisotyössä on pääosin myönteisiä kokemuksia erilaisista lähinnä nuorten työllistämiseen ja viestintäpajan kehittämiseen liittyneistä hankkeista. Projekteilla on tuotettu hillitön määrä paperia ja monenmoisia kokouskokemuksia, mutta sivutuotteena myös yllättäen tuloksia: nuorten työpajatoiminta on vakinaistettu, Selvä Peli työn tuntevat kaikki, tiedotuspiste In@Net toimii... Niin ja löytyyhän Nuorisokeskus Vasatokan alkuvaiheen historiastakin Lapin läänin kehittämisrahoitus ja yllättäen projekti.

Kenen ehdoilla kehitetään?

Projekti on mainio mahdollistaja kun halutaan kokeilla uutta ja kehitellä perustoimintoja. Rahaakin löytyy kun osaa ja haluaa hakea.

Erityistä valtakunnallista ja EUsuojelua tuntuu nauttivan perusopetuksen jälkeistä siirtymävaihetta elävä nuori pulmineen. Hyvä niin, sillä ikävaihe on kasvun näkökulmasta haastava ja tosi lyhyessä ajassa nuori itseään vapaasti toteuttaessaan voi hakeutua isoihin hankaluuksiin. Ikävaihe on myös sellainen, jolloin oikealla tavalla tehty ennaltaehkäisevä työ vielä toimii.

Joskus kyllä tuntuu siltä, että huomiota pitäisi kohdistaa oleellisesti enemmän myös aiempiin nivelvaiheisiin. Minua on alkanut myös askarruttamaan kehittämisen käsite itsessään: kuka määrittää ja mitä, miten paikallinen tietämys ja kokemus saa määritellä asioita, onko oikea asiantuntemus EU:ssa ja sen säädöksiä valvovissa viranomaisissa?

Ongelmatiikka on vaativaa. Projektin pystyttäminen on kaikessa vaativuudessaankin kumminkin suhteellisen helppoa. Tosi ongelma on muuttaa hankkeiden tulokset pysyväksi toiminnaksi. Se kai lienee lopulta tarkoitus, ei kehittäminen kehittämisen itsensä tai kehityseurojen vuoksi.

Yhteistyötä tyrkyllä

Omien ideoiden kylkiäisenä nuorisotyöläisellekin on koko ajan on tarjolla useita eri projekteihin liittyviä yhteistyö- ja kumppanuusesityksiä.

Nämäkin kohdistuvat monesti tuohon samaan kohderyhmään: perusopetuksen jälkeiseen aikaan. Ja kaikkien asia on tietenkin tärkeä ja kaikkien mukaan pyydettyjen mukanaolo on tietenkin tärkeää kokonaisuuden onnistumisen kannalta.

Esityksiä on siinä määrin, että on ollut ihan pakko puntaroida panokset ja hyödyt hyvin tarkkaan sekä rajata osallisuutta. Niin: kieltäytyminen ei saa aina osakseen ymmärrystä. Johonkin on kuitenkin sanottu kyllä, hypätty kyytiin ja sitämyöten panostettu työaikaa.

Nuorten hyvinvoinnin ankkureita etsimässä


Inari osallistuu Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen hallinnoimaan ja ESR:n rahoittamaan Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa -hankkeeseen. Osatoteuttajien joukko on minusta hyvin kiintoisa ja myönteisiä odotuksia herättävä : Lapin yliopiston taiteiden tiedekunta ja sosiaalityön laitos sekä Kolarin, Kemijärven, Ranuan ja Inarin kuntien nuorisotoimet.

Osallisuutta tarjottiin vuosi sitten kaikille Lapin kunnille. Oikeastaan on lievästi outoa, että osallistujakuntien määrä jäi näin pieneksi. Ehkäpä se kertoo juuri siitä, että työssä ollaan tosi tiukoilla ja ajan löytyminen uuteen on haastavaa.

Alkuvaiheessa syksyllä 2008 oli aika hankalaa ajatella sitä miten me viemme paikallisesti hanketta eteenpäin. Myös hankekokonaisuuden hahmottaminen oli hakusessa. Olo oli kuin tammikuussa 2006, kun aloimme tehdä opetusministeriön tilauksesta nuorisotapahtumaa EU:n nuoriso-päälliköiden Saariselän työkokouksen yhteyteen. Silloin kuten nytkin vaadittiin muutama kokoontuminen, jotta kulkusuunta selkiytyisi.

Nyt odotan hankkeelta kuitenkin aika paljon. Yhteisötaide menetelmänä on uskoakseni piristävä kokemus sekä nuorille että ohjaajille. Kevään työpajat jättävät varmaankin mukavan ja pysyvän tuotoksen 25-vuotisjuhliaan toukokuussa viettävälle Ivalon nuorisotila Stönölle.

Suurella mielenkiinnolla odotan kaikille kohdekuntien ysiluokkalaisille kohdistettavaa hyvinvointiselvitystä. Ehkä suurin puute mikä työajan käyttöön liittyy on se, että ikinä ei ole aikaa etsiä tietoa omasta työstä tai nuorten asioista tutkimustyön kautta. Se on harmi, sillä virhesatsauksiin ei talouden kireissä reunaehdoissa olisi varaa. Valinnat pitäisi pystyä perusteleman hyvin sekä itselle että tietysti koko toimintaympäristölle.

Koska olen hankkeen ohjauryhmän aktiivinen jäsen, olen nähnyt keväällä toteutettavan haastattelun lomakkeen. Näyttää lupaavalta. Sieltä on odotettavissa hyödyllistä tietoa. Hyvää on sekin, että kysely toteutetaan myös koko saamelaisalueella, ei vain Inarissa. Vertailtavuus lisää kummasti odotusarvoja.

Hankkeesta lisää sen nettisivuilla: http://www.sosiaalikollega.fi/hankkeet/nuorten-hyvinvoinnin-ankkurit.

Projektikoordinaattori Katrin ja Ivalon ysiluokkalaisen Piritan näkemyksiä hankkeesta löytyy äänileikkeinä myöskin netistä www.lanuti.fi/inari -> selvä keli.

Penkkarit ivalossa: riehakasta, mutta siistiä

Viime lähetyspäivän aamu alkoi kohdallani Ivalon lukion ruokasalissa. Koulu on järjestänyt penkkaripäivänä abeille ja heidän vanhemmilleen kahvitilaisuuden. Yhtenä ajatuksena on ollut hillitä takavuosien rajua koulujuhlintaa.

Mukava tilaisuus, hyvä ajatus koululta. Penkkarit sujuivat riehakkaasti, mutta tyylikkäästi elikkä tavalla mitä Pauli 5.2. lähetyksen Käpy jäätyy osiossa peräänkuulutti.

Hienoa. Selvä Keli iloitsee ja toivottaa abeille opiskeluintoa ja myötäisiä kevättuulia...

S

sunnuntai 8. helmikuuta 2009

€€€????: Tukieurojen ihanassa odotuksessa...
















Nyt voi sanoa, että kevät on monin tavoin etenemässä hyvää vauhtia. Aurinko on kunnioittanut läsnäolollaan seutua jo parisen viikkoa, päivät pitenevät ja samaan tahtiin työtahti tiukentuu. Viikko kuluu tosi nopeasti...

Nuoria miehiämme maailmalla...

Viime lähetyksen studiovieras osallistui Selvä Kelin osioon Missä hän on tänään? Niinpä vieras oli läsnä ilmateitse.

Soitettiin På Gränsen området -kaupunkiin elikkä Tornioon. Tornio on paitsi Inarin nuorisotyön tärkeä yhteistyötaho myös kaupunki, jossa opiskelee varsin paljon Inarista muuttaneita nuoria. Pääosin heistä kouluttautuu medianomeja tai nuorisotyöntekijöitä.

Eikka, joka takavuosilta tunnetaan myös taiteilijanimeltä dj. Auno, on yksi heistä. Joka kerta on mukavaa kuunnella kun muualle opiskelemaan päätynyt nuori inarilainen kertoo pärjänneensä ja viihtyvänsä opinnoissaan. Niin nytkin.

Selvä Keli on ylpeä Eikasta ja toivottaa menestystä Engalannissa tapahtuvaan parin kuukauden mittaiseen työharjoitteluun, johon nuori mies on tätä kirjoitettaessa jo matkustanut. Tämmöisiä Eikkoja Inari tarvitsee opintojen jälkeen paluupostissa kotiseudulleen. Mukava oli kuulla myös Eikan suusta se, että jos työtä löytyy, niin voihan sitä harkita...

Odottavat tunnelmat

Vesku oli soitellut päivällä Seijalle, joka toimii lääninhallituksen nuorisotoimen
vastuuhenkilönä. Läänien organisaatiot ovat muutosten alla, mutta perustoiminnat pyörivät uudelleenjärjestelyistä huolimatta.

Läänistä kerrotaan, että työpöydällä odottelee ratkaisuaan paksu pino erilaisia kuntien tai järjestöjen toimittamia avustushakemuksia. Hyvä, että nippu on käsittelyssä. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ei niitä ihan huvikseen viitsi laatia. Erilaisilla hanke- tai kehittämisrahoilla on suuri merkitys, jos nuorisotyön asiaa halutaan paikallisesti edistää. Näin sitä huolimatta, että pysyviin ratkaisuihin tarvitaan muutakin: sitä paikallista rahaa ja ylipäänsä nuorten asioiden paikallista ymmärtämistä.

Toivottavaa olisi, että rahoituspäätöksiä saataisiin vuoden ensimmäisen kvartaalin kuluessa. Euromäärät eivät ole hillittömän suuret, mutta niillä on merkitystä. Meilläkin on paljon pelissä: pari työpaikkaa ja kahden-/monenvälisen yhteistyön jatkotyön edellytykset sekä tyttötyön jatkuminen.

Mitä nopeammin päätökset tietää sitä parempi on varautua. Tämmöisenä asia näyttäytyy peruskunnan tasolla. Toivottavasti asia näyttäytyy samalla tavalla myös siellä missä odotetut päätökset tehdään.

Minulla on tulevasta sellainen ennakkotuntuma, että työpajat pärjäävät jatkossakin hyvin, tukirahaa näiltä osin riittää hyvin myös pieniin ja keskisuuriin kuntiin. Mutta, mutta: jatkuuko hyvä kehitys muutoin?

Toinen asia on se mitä kehittämiseltä jatkossa odotetaan: miten rahoittajan ja toimijan odotukset kohtaavat. En ole ihan vakuuttunut siitä palveleeko nykysuuntaus pieniä ja keskisuuria kuntayksikköjä yhtälailla kuin suurimpia kaupunkeja.
Katsotaan miten käy ja palataan sitten asiaan.

NuVa ja VanuRockin jälkeinen elämä

NuVan pj Jenni pyörähti päivällä pajalla ja kehui oman joukkonsa sekä kaikki muut VaNuRocin järjestelyihin osallistuneet tai konserttia muuten vain seuraamaan tulleet. Syytä onkin: oma kommenttini kulki jo viikko sitten samaa rataa.

Rupateltiin Jennin kanssa myös siitä, että mitä sitten. Yhteistuumin todettiin, että pakko on nähdä kuinka taivaanrannalle nousee talouteen liittyviä tummia pilviä. Ajatuksemme on se, että nyt on todella typerää kyseenalaistaa ennaltaehkäisevää toimintaa. Päinvastoin: huonojen aikojen lähestyessä panostusta pitäisi lisätä.

No, emme oikein usko tuon realistisuuteen. Niinpä päädyimme siihen, että NuVa ja nuorisotyö tekee kaikkensa, jotta saavutetut asemat säilytetään. Olisi oikeastaan pakko: me täällä Inarissa olemme sotkeneet kaikista toimenpiteistä kokonaisuuden jossa eri toiminnalliset osat tukevat toisiaan. Asetelma on huolella rakenneltu, mutta herkästi haavoittuva. Jos nyt leikataan merkittävästi, niin paluu kestää kauan ja voi olla, että paluuta entiseen ei ole.

Asioihin liittyy sekin, että nuorten määrä on tasaisessa laskussa. Asemien säilyttämisessa taitaa olla siis tavoitetta kerrakseen. Ja jos se onnistuu, niin sitten NuVa ja nuorisotyöntekijät voivat onnitella itseään: ääni on tullut kuulluksi.

Uusia äänileikkeitä LaNuTiin


Latasin uusia äänileikkeitä nuorisotyön nettisivuille. Osoite on vanha tuttu: www.lanuti.fi/inari ja etusivulla vihreä painike. Sieltä löytyy mm. nuo Jennin ja Seijan haastattelut.

Käpy jäätyy -sarjassa Pauli antaa käyttäytymisohjeita abiturienteille tulevaa penkkaripäivää varten. Äänite on mainio, kantsii käydä tsekkaamassa.

Penkkarit ovat ensi torstaina 12.2. ja Mari aikoo houkutella muutaman abin studiolle. Katsotaan kuinka käy...
S