Yksivuotias Selvä Keli

Aika kuluu tosi vauhdilla. Lähetys 26.2. oli Selvä Kelin merkkipaalu: radio-ohjelma blogeineen on selvinnyt hengissä kokonaisen vuoden. Oli tullut aika katsella hivenen taaksepäin.

Studiovieraitakin oli pyydetty mukaan useita, mutta aina ei voi voittaa: kukaan ei kieltäytynyt (kukaan ei muuten ole vielä kertaakaan kieltäytynyt haastatelusta tai vierailusta, mikä on ohjelman kannalta ollut ensiarvoisen hieno juttu), mutta monenlaiset yhteensattumat vatsainfuenssoineen estivät vierailut.

Yksi kuitenkin tuli: Siirin Vesku Radio Inarin pitkäaikainen juontaja-toimittaja ja viestintäpajan työelämävalmentajan sijainen. Veskun läsnäolo muuttikin asetelmat ihan mukavalla tavalla.

Mortti - syypää Selvä Kelin syntyyn

Eipä ollut vaihtoehtoa vaan nyt viimein toteutettiin se mitä oli jo uhkailtu: soitettiin Mortille Sastamalaan.

Jos Selvän Kelin aloittamiseen pitää etsiä syyllinen, niin se on kyllä Mortti kun otti asian puheeksi. Hänen visionsa oli selvä: nuorten asioita käsittelevälle radio-ohjelmalle on selkeä tilaus osana nuorten asioista tiedottamista. Ja kun kerran on kanava käytössä niin miksipä ei kokeiltaisi.

Idea tuntui heti kättelyssä hyvältä, mutta muut kiireet siirsivät aloittamista useita kuukausia. Helmikuun alussa 2008 Mortilta lopulta loppui kärsivällisyys ja yksi aurinkoinen aamu hän haki minut kunnantalolta ja ilmoitti, että nyt mennään.

Matka suuntautui Saariselälle ja siellä Tunturikappelin sakastiin. Paikka oli tuttu jo aiemmilta ajoilta. Sakastin rauhassa oli ehditty pitää ainakin kahden hankkeen suunnittelupalaveria. Metodi oli nyt sama kuin ennenkin: pois lähdetään vasta kun on saatu jotain aikaiseksi. Ympäristö on ilmeisen inspiroiva: Selvän Kelin raamit syntyivät lopulta muutamassa tunnissa...

So simple: ei kulunut kuin kaksi viikkoa, kun ensimmäistä ohjelma valmisteltiin. Nyt ohjelmia on työstetty 36 kappaletta, blogitekstejä on syntynyt muutama enemmän, studiovieraita ja haastateltavia on ollut kymmenittäin ja ainakin vieraat/haastateltavat ovat olleet täysillä mukana juonessa.

Tuosta kiireen vaikutuksesta: historia näyttää toistavan itseään, nyt niin, että kiire on Mortilla. Hänellä kun on ollut suunnittella Selvän Kelin vastine erääseen Pirkanmaalla toimivaan paikallisradioon. "Kyllä se muuten, mutta kiireet ovat estäneet", kuuluu selittelyltä vaikuttava selitys siihen, että projekti on vieläkin ns. vaiheessa. Selvä Keli odottaa kieli pitkällä pohjois-hämäläisen vastineen syntyä ja suosittelee Mortille + aisaparilleen vetäytymistä vaikkapa Kurun kansallispuistoon pitämään suunnitteluseminaaria.

Mortti meni - Mari tuli

Mortti vaihtoi maisemia juhannuksen jälkeen ja siinä vaiheessa piti miettiä, että tässäkö tämä sitten oli. Ratkaisu löytyi kuitenkin lähempää kuin ensin osasi kuvitellakkaan. Tottakai se parivaljakon toinen puolisko oli Mortin sijaiseksi viestintäpajan kautta valittu Mari.

Asetelma on ollutkin mitä mainioin. Itse tunnustan edelleen olevani inarilainen ja lappilainen nuorisotyöntekijä, vieläpä ylpeä näistä kummastakin. Virkavuosia on kuitenkin takana jo niin runsaasti, että vaikka toisalta kokemuksia ja tuttavuuksia on kertynyt tosi paljon, niin ajoittain sitä löytää itsestään pikku kyynikon liiankin helposti.

Niinpä onkin ollut ihan opettavaista tehdä nuorten asioihin liittyvää ohjelmaa yhdessä nuoren nuorisotyöntekijän kanssa. Aisaparini on niin nuori, että hän voisi ikänsä puolesta hyvinkin olla tyttäreni. Kasvattava ulottuvuus vanhalle ja ajoittain inhorealismiiin taipuvaiselle nuorisotyön ammattilaiselle.

Oman radio-ohjelman studiovieraana

Oli aika vekkulia havaita olla oman ohjelman studiovieraana. Vesku, joka on oman alansa huippuammattilainen osasi pistää Marin ja minut tiukalle ja hyvä niin, ihan oikein meille. Siinä me kaksi sitten arvioitiin kulunutta vuotta Veskun revolverihaastattelussa.

Mitäpä sitten pohdittiin. Studiossa on vieraillut kiintoisia ja mukavia persoonia: opettajia, nuorisotyöntekijöitä, järjestöihmisiä ja tietenkin suuri joukko inarilaisia nuoria. En ryhdy luettelemaan ihmisiä, mutta jos jonkun helmen nostaisi esiin niin kyllä pitkäaikaisten opettajien Riitan ja Ollin studiovierailut ovat jääneet erityisesti toimituskunnan mieleen.

Mukavaa on ollut myös toimittaa ohjelman Missä hän on nyt -osioita. Kaikki, joilta haastateluja on pyydetty ovat olleet ihan innoissaan ja on ollut todella hienoa kuulla miten paikkakunnalta muualle ainakin opintojen ajaksi siirtyneillä inarilaisilla menee.

Yhteenvetona voi todeta, että Selvä Keli on hyvin ylpeä seutukunnan nuorista. Selvä Keli toteaa, että poismuuttaneita nuoria Inari kaipailee paluupostissa takaisin. Moni heistä haluaisikin, kysymys on siitä, että onnistuuko inarilainen päätöksenteko paluumuuttoa harkitsevien osalta siinä tärkeimmässä: löytyykö töitä. Tämä on ollut yksi ohjelman kantavista teemoista.

Kun Mortin kanssa aloittelimme oli ajatuksena korostaa myönteisiä asioita, positiivista nuoruutta ja nuorten eteen työskentelyä. Syynä tähän oli se, että turhan usein korostetaan nuorten ongelmia, myönteisistä asioista ei synny ihan helposti lööppejä ja uutisia ellei kyseessä ole sitten Tanja Poutiaisen kaltaiset nuoret.

Varsin linjakkaasti on voitukin edetä valitulla uralla. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ongelmista pitäisi vaieta ja unohtaa ne. Korostetusti asia oli Selvässä Kelissäkin esillä Kauhajoen traagisten tapahtumien jälkeisissä lähetyksissä. Asiaa ei voinut ohittaa, ei mitenkään...

Toinen ohjelman kantavista teemoista onkin ollut se, että ennaltaehkäisevään nuorten parissa tehtävään työhön kannattaa panostaa kaikissa olosuhteissa.

Panostus maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin. Selvä Keli on huolissaan taloustaantuman mustista pilvistä: nyt on vihonviimeinen aika leikata nuoriin liittyvistä asioista. Leikkaukset ovat lyhytnäköistä politiikkaa ja maksavat myöhemmin moniverroin enemmän kuin ne panostukset mitä kunnissa tehdään.

Selvä Keli in the future..

Ennustaminen, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Talouden kiristyminen on synnyttänyt taivaanrannalle tummien pilvien kertymän, jonka seuraukset jäävät nähtäväksi. Kaikki on mahdollista.

Juhlalähetyksessä todettiin yhdessä Marin kanssa kumminkin, että niin kauan kun Inarissa on paikallisradio ja niin kauan kun virkahenki meissä pihisee on Selvä Keli on the air -tilassa elikkä nuorten asiosta tehdään Inarissa radio-ohjelmaa.

Vuoden kokemus on opettanut sen, että kiintoisat aiheet ja kiintoisat ihmiset eivät lopu ihan hetkessä. Kerrottavaa riittää. Se on tärkeätä. Nuorten asia on tärkeä näinä aikoina, jolloin eläköityminen, terveyspalvelujen lisääntyvä tarve, kuntatalouden kiristyvät näkymät ja muut sellaiset asiat tahtovat viedä huomion siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että tämän päivän 15 -vuotias on jo 10 - 15 vuoden päästä huomispäivän avainhenkilö: päätöksentekijä, ammattilainen, Inarin hyvinvoinnin rakentaja. Häneen kannattaa panostaa...

S

Kehitys kehittyy(kö?)

Syrjäytymisen ehkäisy.... Kuinkahan monta kertaa olenkaan joutunut kuulemaan tuon ilmaisun? No, koko 2000-luku on kaikkialla kehitelty ehkäisymenetelmiä sille, että kukaan ei pääsisi ulkoistamaan itseään erilaisista hyviksi arvotetuista asioista etunenässä mielekäs työ ja toimeentulo.

Inarin nuorisotyössä on pääosin myönteisiä kokemuksia erilaisista lähinnä nuorten työllistämiseen ja viestintäpajan kehittämiseen liittyneistä hankkeista. Projekteilla on tuotettu hillitön määrä paperia ja monenmoisia kokouskokemuksia, mutta sivutuotteena myös yllättäen tuloksia: nuorten työpajatoiminta on vakinaistettu, Selvä Peli työn tuntevat kaikki, tiedotuspiste In@Net toimii... Niin ja löytyyhän Nuorisokeskus Vasatokan alkuvaiheen historiastakin Lapin läänin kehittämisrahoitus ja yllättäen projekti.

Kenen ehdoilla kehitetään?

Projekti on mainio mahdollistaja kun halutaan kokeilla uutta ja kehitellä perustoimintoja. Rahaakin löytyy kun osaa ja haluaa hakea.

Erityistä valtakunnallista ja EUsuojelua tuntuu nauttivan perusopetuksen jälkeistä siirtymävaihetta elävä nuori pulmineen. Hyvä niin, sillä ikävaihe on kasvun näkökulmasta haastava ja tosi lyhyessä ajassa nuori itseään vapaasti toteuttaessaan voi hakeutua isoihin hankaluuksiin. Ikävaihe on myös sellainen, jolloin oikealla tavalla tehty ennaltaehkäisevä työ vielä toimii.

Joskus kyllä tuntuu siltä, että huomiota pitäisi kohdistaa oleellisesti enemmän myös aiempiin nivelvaiheisiin. Minua on alkanut myös askarruttamaan kehittämisen käsite itsessään: kuka määrittää ja mitä, miten paikallinen tietämys ja kokemus saa määritellä asioita, onko oikea asiantuntemus EU:ssa ja sen säädöksiä valvovissa viranomaisissa?

Ongelmatiikka on vaativaa. Projektin pystyttäminen on kaikessa vaativuudessaankin kumminkin suhteellisen helppoa. Tosi ongelma on muuttaa hankkeiden tulokset pysyväksi toiminnaksi. Se kai lienee lopulta tarkoitus, ei kehittäminen kehittämisen itsensä tai kehityseurojen vuoksi.

Yhteistyötä tyrkyllä

Omien ideoiden kylkiäisenä nuorisotyöläisellekin on koko ajan on tarjolla useita eri projekteihin liittyviä yhteistyö- ja kumppanuusesityksiä.

Nämäkin kohdistuvat monesti tuohon samaan kohderyhmään: perusopetuksen jälkeiseen aikaan. Ja kaikkien asia on tietenkin tärkeä ja kaikkien mukaan pyydettyjen mukanaolo on tietenkin tärkeää kokonaisuuden onnistumisen kannalta.

Esityksiä on siinä määrin, että on ollut ihan pakko puntaroida panokset ja hyödyt hyvin tarkkaan sekä rajata osallisuutta. Niin: kieltäytyminen ei saa aina osakseen ymmärrystä. Johonkin on kuitenkin sanottu kyllä, hypätty kyytiin ja sitämyöten panostettu työaikaa.

Nuorten hyvinvoinnin ankkureita etsimässä

Inari osallistuu Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen hallinnoimaan ja ESR:n rahoittamaan Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa -hankkeeseen. Osatoteuttajien joukko on minusta hyvin kiintoisa ja myönteisiä odotuksia herättävä : Lapin yliopiston taiteiden tiedekunta ja sosiaalityön laitos sekä Kolarin, Kemijärven, Ranuan ja Inarin kuntien nuorisotoimet.

Osallisuutta tarjottiin vuosi sitten kaikille Lapin kunnille. Oikeastaan on lievästi outoa, että osallistujakuntien määrä jäi näin pieneksi. Ehkäpä se kertoo juuri siitä, että työssä ollaan tosi tiukoilla ja ajan löytyminen uuteen on haastavaa.

Alkuvaiheessa syksyllä 2008 oli aika hankalaa ajatella sitä miten me viemme paikallisesti hanketta eteenpäin. Myös hankekokonaisuuden hahmottaminen oli hakusessa. Olo oli kuin tammikuussa 2006, kun aloimme tehdä opetusministeriön tilauksesta nuorisotapahtumaa EU:n nuoriso-päälliköiden Saariselän työkokouksen yhteyteen. Silloin kuten nytkin vaadittiin muutama kokoontuminen, jotta kulkusuunta selkiytyisi.

Nyt odotan hankkeelta kuitenkin aika paljon. Yhteisötaide menetelmänä on uskoakseni piristävä kokemus sekä nuorille että ohjaajille. Kevään työpajat jättävät varmaankin mukavan ja pysyvän tuotoksen 25-vuotisjuhliaan toukokuussa viettävälle Ivalon nuorisotila Stönölle.

Suurella mielenkiinnolla odotan kaikille kohdekuntien ysiluokkalaisille kohdistettavaa hyvinvointiselvitystä. Ehkä suurin puute mikä työajan käyttöön liittyy on se, että ikinä ei ole aikaa etsiä tietoa omasta työstä tai nuorten asioista tutkimustyön kautta. Se on harmi, sillä virhesatsauksiin ei talouden kireissä reunaehdoissa olisi varaa. Valinnat pitäisi pystyä perusteleman hyvin sekä itselle että tietysti koko toimintaympäristölle.

Koska olen hankkeen ohjauryhmän aktiivinen jäsen, olen nähnyt keväällä toteutettavan haastattelun lomakkeen. Näyttää lupaavalta. Sieltä on odotettavissa hyödyllistä tietoa. Hyvää on sekin, että kysely toteutetaan myös koko saamelaisalueella, ei vain Inarissa. Vertailtavuus lisää kummasti odotusarvoja.

Hankkeesta lisää sen nettisivuilla: http://www.sosiaalikollega.fi/hankkeet/nuorten-hyvinvoinnin-ankkurit.

Projektikoordinaattori Katrin ja Ivalon ysiluokkalaisen Piritan näkemyksiä hankkeesta löytyy äänileikkeinä myöskin netistä www.lanuti.fi/inari -> selvä keli.

Penkkarit ivalossa: riehakasta, mutta siistiä

Viime lähetyspäivän aamu alkoi kohdallani Ivalon lukion ruokasalissa. Koulu on järjestänyt penkkaripäivänä abeille ja heidän vanhemmilleen kahvitilaisuuden. Yhtenä ajatuksena on ollut hillitä takavuosien rajua koulujuhlintaa.

Mukava tilaisuus, hyvä ajatus koululta. Penkkarit sujuivat riehakkaasti, mutta tyylikkäästi elikkä tavalla mitä Pauli 5.2. lähetyksen Käpy jäätyy osiossa peräänkuulutti.

Hienoa. Selvä Keli iloitsee ja toivottaa abeille opiskeluintoa ja myötäisiä kevättuulia...

S

€€€????: Tukieurojen ihanassa odotuksessa...

Nyt voi sanoa, että kevät on monin tavoin etenemässä hyvää vauhtia. Aurinko on kunnioittanut läsnäolollaan seutua jo parisen viikkoa, päivät pitenevät ja samaan tahtiin työtahti tiukentuu. Viikko kuluu tosi nopeasti...

Nuoria miehiämme maailmalla...

Viime lähetyksen studiovieras osallistui Selvä Kelin osioon Missä hän on tänään? Niinpä vieras oli läsnä ilmateitse.

Soitettiin På Gränsen området -kaupunkiin elikkä Tornioon. Tornio on paitsi Inarin nuorisotyön tärkeä yhteistyötaho myös kaupunki, jossa opiskelee varsin paljon Inarista muuttaneita nuoria. Pääosin heistä kouluttautuu medianomeja tai nuorisotyöntekijöitä.

Eikka, joka takavuosilta tunnetaan myös taiteilijanimeltä dj. Auno, on yksi heistä. Joka kerta on mukavaa kuunnella kun muualle opiskelemaan päätynyt nuori inarilainen kertoo pärjänneensä ja viihtyvänsä opinnoissaan. Niin nytkin.

Selvä Keli on ylpeä Eikasta ja toivottaa menestystä Engalannissa tapahtuvaan parin kuukauden mittaiseen työharjoitteluun, johon nuori mies on tätä kirjoitettaessa jo matkustanut. Tämmöisiä Eikkoja Inari tarvitsee opintojen jälkeen paluupostissa kotiseudulleen. Mukava oli kuulla myös Eikan suusta se, että jos työtä löytyy, niin voihan sitä harkita...

Odottavat tunnelmat

Vesku oli soitellut päivällä Seijalle, joka toimii lääninhallituksen nuorisotoimen
vastuuhenkilönä. Läänien organisaatiot ovat muutosten alla, mutta perustoiminnat pyörivät uudelleenjärjestelyistä huolimatta.

Läänistä kerrotaan, että työpöydällä odottelee ratkaisuaan paksu pino erilaisia kuntien tai järjestöjen toimittamia avustushakemuksia. Hyvä, että nippu on käsittelyssä. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ei niitä ihan huvikseen viitsi laatia. Erilaisilla hanke- tai kehittämisrahoilla on suuri merkitys, jos nuorisotyön asiaa halutaan paikallisesti edistää. Näin sitä huolimatta, että pysyviin ratkaisuihin tarvitaan muutakin: sitä paikallista rahaa ja ylipäänsä nuorten asioiden paikallista ymmärtämistä.

Toivottavaa olisi, että rahoituspäätöksiä saataisiin vuoden ensimmäisen kvartaalin kuluessa. Euromäärät eivät ole hillittömän suuret, mutta niillä on merkitystä. Meilläkin on paljon pelissä: pari työpaikkaa ja kahden-/monenvälisen yhteistyön jatkotyön edellytykset sekä tyttötyön jatkuminen.

Mitä nopeammin päätökset tietää sitä parempi on varautua. Tämmöisenä asia näyttäytyy peruskunnan tasolla. Toivottavasti asia näyttäytyy samalla tavalla myös siellä missä odotetut päätökset tehdään.

Minulla on tulevasta sellainen ennakkotuntuma, että työpajat pärjäävät jatkossakin hyvin, tukirahaa näiltä osin riittää hyvin myös pieniin ja keskisuuriin kuntiin. Mutta, mutta: jatkuuko hyvä kehitys muutoin?

Toinen asia on se mitä kehittämiseltä jatkossa odotetaan: miten rahoittajan ja toimijan odotukset kohtaavat. En ole ihan vakuuttunut siitä palveleeko nykysuuntaus pieniä ja keskisuuria kuntayksikköjä yhtälailla kuin suurimpia kaupunkeja.

Katsotaan miten käy ja palataan sitten asiaan.

NuVa ja VanuRockin jälkeinen elämä

NuVan pj Jenni pyörähti päivällä pajalla ja kehui oman joukkonsa sekä kaikki muut VaNuRocin järjestelyihin osallistuneet tai konserttia muuten vain seuraamaan tulleet. Syytä onkin: oma kommenttini kulki jo viikko sitten samaa rataa.

Rupateltiin Jennin kanssa myös siitä, että mitä sitten. Yhteistuumin todettiin, että pakko on nähdä kuinka taivaanrannalle nousee talouteen liittyviä tummia pilviä. Ajatuksemme on se, että nyt on todella typerää kyseenalaistaa ennaltaehkäisevää toimintaa. Päinvastoin: huonojen aikojen lähestyessä panostusta pitäisi lisätä.

No, emme oikein usko tuon realistisuuteen. Niinpä päädyimme siihen, että NuVa ja nuorisotyö tekee kaikkensa, jotta saavutetut asemat säilytetään. Olisi oikeastaan pakko: me täällä Inarissa olemme sotkeneet kaikista toimenpiteistä kokonaisuuden jossa eri toiminnalliset osat tukevat toisiaan. Asetelma on huolella rakenneltu, mutta herkästi haavoittuva. Jos nyt leikataan merkittävästi, niin paluu kestää kauan ja voi olla, että paluuta entiseen ei ole.

Asioihin liittyy sekin, että nuorten määrä on tasaisessa laskussa. Asemien säilyttämisessa taitaa olla siis tavoitetta kerrakseen. Ja jos se onnistuu, niin sitten NuVa ja nuorisotyöntekijät voivat onnitella itseään: ääni on tullut kuulluksi.

Uusia äänileikkeitä LaNuTiin

Latasin uusia äänileikkeitä nuorisotyön nettisivuille. Osoite on vanha tuttu: www.lanuti.fi/inari ja etusivulla vihreä painike. Sieltä löytyy mm. nuo Jennin ja Seijan haastattelut.

Käpy jäätyy -sarjassa Pauli antaa käyttäytymisohjeita abiturienteille tulevaa penkkaripäivää varten. Äänite on mainio, kantsii käydä tsekkaamassa.

Penkkarit ovat ensi torstaina 12.2. ja Mari aikoo houkutella muutaman abin studiolle. Katsotaan kuinka käy...

S

Toiset on luotuja kulkemaan...

Alkaa mennä jo itsensä toistamiseksi, mutta ei voi mitään: takana jälleen kiivastahtinen, mutta kiintoisa viikko. Ei sinällään mitään dramaattista, ihan normaali nuorisotyöläisen arki pistää jalat liikkumaan.

Ollin opetusvuodet...

Studiolla vieraili todella mukava ja kiintoisa henkilö, joka eli lähetyksen aikaan lähes kuin viimeistä päivää. Legendaarinen liikunnanopettaja Olli on jäänyt helmikuun alussa viettämään hyvinansaittuja eläkepäiviään 30 Inarissa vietetyn opetusvuoden jälkeen.

Ollin tuntee koko pitäjä. Mies on itse elänyt kuten opettaa: koulumaailman ohella hän on tuttu liikuntakerhoistaan, erätouhuista, vapaaehtoisista maanpuolustushommista... Eipähän ole vierivä kivi päässyt sammaloitumaan.

Kuntosuunnistustapahtumissa olen itsekin katsellut kuinka vikkelästi hyväkuntoisen kuusikymppisen nastarit häviävät näkökentästä... Voihan olla, että eläkepäiville riittää sekä virtaa että monenmoista aktiviteettia.

Juteltiin siitä mihin nuorten miesten fyysinen kunto on kehittynyt. Päivää ennen studiosessiota tiedotusvälineissä kerrottiin Puolustusvoimien tyly havainto: jo viidennes alokkaista keskeyttää palvelun, ei riitä kunto tai ei kestä korvienväli.

Olli on tehnyt myös tästä asiasta pitkäaikaista selvitystyötä Inarissa.
Suunta on sama kuin valtakunnassa: erityisesti kestävyyttä vaativissa lajeissa
tulokset ovat laskeneet dramaattisesti. Mutta huonomminkin asiat voisivat Inarissa kuulemma olla. Myönteistä Inarin osalta on sekin, että pikkuhiljaa ikäryhmissä näkyy paluuta, hidasta mutta kuitenkin, kohti tasoa, josta laskusuunta on alkanut.

Se on hyvä sillä, hiirikäsi-/monitorisukupolvi on melkoinen kansanterveydellinen ja -taloudellinen aikapommi, ellei kehitykseen havahduta ja asialle tehdä jotain. Syrjäytyminen, tuo sinällään leimaava käsite, näyttää olevan kuin ameeba: uusia muotoja syntyy koko ajan, nyt uhkaa jo terveydellinen massasyrjäytyminen.

Tuhansien oppilaiden tuntema PERSOONA

Pauli piipahti päivällä täyskierroksen Ivalon kouluilla ja jututti eri-ikäisiä Ollin oppilaita. "Kova jätkä, rento tyyppi, kannustava, maailman paras liikunnanopettaja". Luonnehdinnoista on mahdotonta löytää moitteita.

Olen itsekin ollut Inarissa lähes 29 vuotta. Kuulostaa uskomattomalta, mutta tuona aikana en ole koskaan kuullut kenenkään Ollin oppilaan lausuvan opettajastaan yhtään poikkipuolista sanaa. Rock-Inarinkin, tuon inarilaisnuorten tunnustuspalkinnon, Olli pokkasi jo yli 10 vuotta sitten. Tuo kaikki on hämmästyttävää.

Juteltiin siitä miten se on mahdollista. Ollin resepti on sinällään hyvin yksinkertainen, mutta sen mukaan eläminen onkin jo taitolaji: "Kaikessa pitää olla täysillä, koko persoonallaan ja johdonmukaisesti mukana, pitää vaatia mutta myös kannustaa...." Niinpä. Sieltä löytyy se kasvattajan auktoriteetti ja katu-/luokkauskottavuus, joka ei pohjaudu pelkästään muodolliseen asemaan ja vaadi tuekseen jatkuvaa äänen korottamista ja patistelemista.

Niin ja vielä Ollin persoonasta ja oikeudenmukaisuudesta kertoo tiivistetysti oleellisen erään alakoulun pojan lausunto: "Se on mahdottoman hyvä jakamaan joukkueita..."

Niinpä niin. Suuret on saappaat, jotka joku tai jotkut saavat täytettäväkseen.
Selvä Keli toivottaa Ollille mukavia eläkepäiviä ja kireitä siimoja kalavesille.

VaNuRock -yhteisen toiminnan voimannäyttö

Nuorisovaltuuston vuotuinen voimainponnistus VaNuRock soiteltiin tammikuun viimeisenä perjantaina. Kaikki meni hyvin: lippuja meni runsaat sata, ilahduttavasti myös Inarin kuljetuksessa käytössä ollut 22-paikkainen bussi täyttyi viimeistä istuintaan myöten.

Urheilutalolla oli lisäksi viitisenkymmentä eri tavalla järjestelyissä mukana ollutta.

Nuorisotyöntekijöitä ja järkkäreitä lukuunottamatta kaikki olivat nuoria. Olipas ihan mahtavaa seurata vierestä illan kulkua, kun homma toimi: bändit, NuVa, viestintäpajan porukat, äänentoistohenkilöstö,puffetin pitäjät, Tilkkutäkki, jokainen hoiti hommansa sovitulla tavalla. Oikeastaan ylikin: Joni G pajalta ideoi kokeilun ja niinpä konsertti lähetettiin suorana Radio Inariin.

Lupaava radiokokeilu, vaikka tietysti pulmiakin oli. Jokatapauksessa lähetys ylitti kiinnostavuudessaan takuuvarmasti edellispäivän radioinnin valtuustosalista. Järjestäytymiskokous on tietenkin tosi kiintoisa, mutta suhteellisten vaalien rumba teki kokouksesta vähemmän seurattavaa radiodraamaa.

Mutta vielä tiivitetysti VaNuRockista: mahtavaa!!! Pari ylipitkää päivää ei lopulta paina paljoa, kun homma pelaa ja nuoret toimivat...

S

Ääni kuuluviin ja asennetta peliin...

Nuorisotyössä ja nuorten asioissa yksi ihan oleellinen hommeli on yrittää vastata kysymykseen: Miten saada tieto perille?

Eräs oivallinen väylä tähän on nuorisovaltuusto tai vastaava nuorten edustajisto. Inarin NuVa on pyrkinyt tehostamaan työtään ja jakamaan työvastuita järjestäytymällä kolmeen jaostoon: vaikuttajajaosto ottaa kantaa, tapahtumajaosto järjestää toiminnallisia juttuja ja tiedotusjaosto pitää meteliä kaikesta.

Selvä Kelin tavoitteena on kutsua studioon kukin NuVan puheenjohtajistosta vuorollaan. Viime showssa vieraili lukiolainen Anu, NuVan tiedotustoimialan vastuuhenkilö.

Puhe vai kirjoitettu teksti?

Tiedotusjaosto on paljon vartijana. Tosi kiva oli kuunnella Anun jutustelua. Lukioon syksyllä siirtyneen nuoren koulupaineet ovat oleellisesti yläkoulua kovemmat, joten aika on välillä tiukassa. Mutta harrasteet katkaisevat mukavasti varsinaista työtä. Uskallan myös väittää, että osallisuusjutuista saaduista kokemuksista on nuorelle hyötyä hänen elämässään muutoinkin.

Näin ajattelee myös Anu. Alussa hänellä ja muilla tiedottajilla, erityisesti sihteeri Lotalla oli vastattavana Radio Inari ja sen jokaperjantainen NuVartti. Sitten tulivat mukaan nettisivut ja syksyllä alkoi uusin tiedotusmuoto: NuVan uutisnurkka paikallislehti Inarilaisessa.

Tämä kuukausittain toimitettava palsta on huomiotu myös lukijoiden taholta. Mukavaa oli huomata Anun korkea motivaatio tähän tiedottamiseen. Puhujia ja tekijöitä riittää kyllä joka lähtöön, mutta kirjoittavat nuoret ovat hakusessa. Anulle oli selvinnyt sekin, että paikallislehteä luetaan ja paljon. Se on tieto, joka kannustaa. Kirjoittaminenhan vaatii paneutumista ja aikaa, mutta kun testejä luetaan, se palkitsee vaivannäön.

Inarilaiselle pisteet palstamahdollisuudesta. NuVa pitää kyllä jatkossakin huolen osuudestaan: keskiviikkona 28.1. lukijat saavat tietää mikä on VaNurock ja millaisia bändejä kätkeytyy nimien HMVJ, Inari Swing Band juniorit ja Gospel of Judas taakse...

Kaikenkaikkiaan nuorilla parlamentaarikoilla on siis monta tiedotusmuotoa käytössään. Olisi tietenkin suotavaa, että kaiken keskellä muistettaisiin tiedonjakelukeinoista myös se halvin ja yksinkertaisin: juttu kiertämään.

Luulenpa, että se monissa tapauksissa on lisäksi tehokkain väline. Sitäpaitsi se on ehdottomasti demokraattisin: kukaan ei pääse luistamaan, sillä jos halutaan tuloksia on vastuu koko porukalla, ei pelkästään Anulla, Lotalla ja tiedottajakavereillaan, jotka sitten kyllä hoitelevat ne sovitut hommansa takuuvarmasti.

Siispä: asennetta kehiin kaikille. Ja pitkää pinnaa, se kannattaa.

Ole silmissä - pysyt mielessä

Asennetta nuorilta kaivataan erityisesti näinä aikoina. Nuorisovaltuustot kaikkialla elävät kiintoisia ja haasteellisia aikoja. Miten kertoa nuorten viestit päätöksentekijöille nyt kun uudet kunnanvaltuustot ja lautakunnat ovat järjestäytymässä nelivuotista toimikauttaan varten.

Inarissa asia on puhuttanut jo syksyllä ja toimenpiteet onkin ehditty aloittamaan. Kolme nuvalaista osallistui 23.1. uusille kunnanvaltuutetuille tarkoitettuun kunnallista päätöksentekoa käsittelevään koulutukseen. Puolet NuVasta menee seuraamaan 29.1. uuden valtuuston järjestäytymiskokousta ja esitys NuVan edustuksesta sivistyslautakunnassa myös uudella valtuustokaudella on tehty.

Hienoa. Siitä se lähtee... Pitää olla heti näkyvillä eikä odotella turhia. Selvä Keli seuraa projektia ja raportoi asioiden etenemisestä Radio Inarissa sekä blogisivuillaan. Ennustan, että tässäkin suhteessa raportoitavaa riittää.

Kouluille muuten pitää antaa julkitunnustus ymmärryksestä ja myönteisestä suhtautumisesta nuvatoimintaan. Ajoittain hirvittää pyydellä nuorille lupaa olla pois koulusta nuvajuttujen takia, joskin toisaalta: kyllä siitä on hyötyäkin, uskokaa huviksenne. Oma osallisuus on mitä parhainta yhteiskuntaopin opetusta, learning by doing on tässäkin erittäin tehokas oppimisen tapa.

Uudenlainen Vasa -merkitys

Viime lähetyksessä keskityttiin yhteen ainoaan lehtihommaan. Studioraati ruoti Lapin Kansassa julkaisunsa tammikuussa aloittanutta ja jatkossa kaksi kertaa kuussa (joka 2. lauantai) ilmestyvää nuorten sivua nimeltään Vasa. Porukalla todettiin eka julkaisu kiintoisaksi ja luettavaksi.

Kymmenen pistettä Lapin Kansalle tällaisesta panostuksesta nuoriin. Selvä Keli seuraa suurella mielenkiinnolla miten Vasa linjaa nuorten asioita osana maakuntalehteä, jota ainakin täällä Pohjois-Lapissa luetaan paljon. Voipa olla että jossain vaiheessa kevättä yritetään haastatella tekijöitä.

Vasa löytyy myös netistä, joten mainostettakoon sitä myös tässä yhteydessä http://www.lapinkansa.fi/ -> nuoret. Käykää tsekkaamassa, minä ainakin aion käydä.

35 vuotta opettajakokemusta studiovierailulla 29.1.

Tammikuun viimeisessä lähetyksessä kohtaavat toisensa entinen oppilas ja hänen opettajansa. Mari on reissulla ja Pauli, Selvä Kelin tämän kevään vahvistus paikkaa. Vieraaksi on lupautunut Akkasen Olli, helmikuun alussa ansaitulle eläkkeelle siirtyvä pitkäaikainen liikunnanopettaja. Olkaa kuulolla...

S

Taas mennään...

Aika takkuista on ollut liikkeellelähtö joulutauon jälkeen. Vuodenvaihteessa on onneksi kuitenkin niin paljon hommia, että pakko, tuo kaikista deadlinesta tehokkain, saa lopulta jalat liikkumaan.

Studiossakin on istuttu jo kahteen otteeseen. Selvä Kelin toimituskunta on muuten vahvistunut: studiovieraana joulukuussa piipahtanut Pauli on kotiutunut Sodankylän Jääkärikomppaniasta ja aloittanut työskentelyn viestintäpajalla. Kevään aikana Pauli paikkaa Marin ja minun mahdollisia poissaoloja sekä tuottaa jatkossa viikoittain myös oman 5-minuuttisen bloginsa lähetyksiin. Mahtavaa, odotamme mielenkiinnolla.

Inarilaisia Kirkon nuorisotyöntekijäpäivillä

Niin. Viime lähetyksessä Pauli pääsikin ääneen kun Mari osallistui kirkon nuorisotyöntekijöiden jokavuotiseen kokoontumisajoon, joka tällä kertaa pidettiin Tampereella.

Soiteltiin Marille ja Tampereen kuulumisia löytyy lähipäivinä Selvä Kelin nettisivuilta www.lanuti.fi/inari ja siellä se vihreä banneri. Ajallemme oireellista on se, että keskeinen teema oli yhteistyö sekä toiminta kuntaliitosten ja seurakuntien yhdistämisten turbulenssissa. Siitä muuten alkaa olla kokemuksia Mortilla, joka onkin tässä blogissa jo aiemmin ehtinyt pohdiskella muutokseen liittyviä asioita. Niitä ajatuksia toivottavasti saadaan Sastamalasta lisääkin jatkossa.

Marilla ja Astalla oli Tampereen kekkereissä muuten eräänlainen lähetyssaarnaajan tehtävä: inarilaiskaksikko piti osastoa, jolla vietiin Selvä Peli -työtavan ilosanomaa tunnetuksi kirkon kolleegoille. Hyvä niin, sillä olen joltisenkin varma siitä, että tulevaisuudessa inarilaisen nuorisotyön verkostotoiminnan tyyppiselle työlle on kysyntää ja tarvetta kaikkialla. Asian tiimoilta otetaan uusintakierros maallisen puolen nuorisotyöntekijäpäivillä, joita pidetään huhtikuun lopulla nuorisokunta Oulussa. Osasto singahtaa sinnekin, näin olemme Selvä Peli -työryhmässä ajatelleet...

Jeremy: inarilaisbändistä Metallimessun musiikin vastaavaksi

Mortilta kuulin lähetyspäivän aamuna kiintoisan uutisen: hän oli ajamassa Tamperetalolla pidettävään Metallimessuun, jonka musiikista vastasi muuan Jeremy Quick.

Oli ihan pakko soittaa Jerrylle, joka jokunen vuosi sitten muutti Inarin kirkonkylällä käydyn peruskoulun jälkeen musiikkilukioon Helsinkiin. Jo Inarin aikana Jeremy soitteli. Itselleni on jäänyt lähtemättömästi mieleen inarilaisen Decadence -yhtyeen esiintyminen vuoden 2003 Rajarockissa Luoteis-Venäjällä Apatityssä: legendana kiertää edelleen juttu siitä miten yhtyeen soolokitaristi Jerry ja rumpali Anssi riisuivat T-paidat kesken Final countdownin ilman, että soitto keskeytyi...

No, Hesassa aikaa oli mennyt lukion ohella tiiviisti myös soittohommissa: Jeremyn orkesteri Tracedown on päässyt Suomen soittolistoille ja käväissyt myös Tuska-festivaalin lavalla. Poppoo on levynsä kautta tuttu myös täkäläisille
nuorille ja minulle on annettu ymmärtää, että bändi ei ole mikä tahansa tusinaorkesteri.

Metallimessussa Jeremy kertoi olleensa pari vuotta. Kirkkoja oli tullut kierrettyä ja vastaanotto oli ollut hieno, metallimusiikkiin sovitetut virret ja hengelliset laulut purevat kuulemma yleisöön. Uskottavahan tuo on. Taustoitin puhelinhaastattelua ja jotenkin hellyttävää oli lukea metallimessun nettisivuilta seuraava Hämeenlinnassa pidettyä messua kuvaileva teksti: erityisesti Jeremyn loppusoolo "Onneni on olla" -finaalivirren lopussa oli mahtava.

Myös studiovieraamme rockmusaa itsekin soittavat abiturientit Saku ja Antti pitivät kuulemastaan. "Kiintoisaa, ja inarilainen tässä mukana...".

Niinpä, hieno juttu: täältäkin voi päästä oikeasti eteenpäin. Jeremy ei muuten ole ainoa, muitakin on. Eikä ihme: Inari on paikkakunta, jossa muistan aina olleen nuorten rockbändejä. Soittajia siis löytyy sillä, oma perspektiivini inarilaiseen nuorisomusiikkiin täyttää ensi kesäkuussa 29 vuotta. Ja jos joka vuosi on löytynyt kaksi bändillistä uusia soittajia, niin karkeasti kyse on ainakin 250 rokkarista...

Mihin sitten vertaisin tätä Jerry-juttua. Moneenkin, mutta äkikseltään mieleen nousee muistikuva vuoden 2000 toukokuulta ja olympiastadionilta. Iso konsertti ja lavalla vuoden 1984 Riutulan lapsiryhmän jäsen Ursula siskonsa Tuunin kanssa. Nyt nimi olikin Angelit ja lavalla myös Kärtsy Hatakka + Waltari. Olipahan jännät fiilikset... Miten kuvailisin: no, niitä hienonhienoja hetkiä, joita pitkänlinjan nuorisotyöntekijä työssään väistämättä kohtaa. Onneksi, se on nimittäin mitä tehokkainta käyttövoimaa, nuijii pakonkin mennen tullen.

112-täti Sanna ja periksiantamattomuuden periaate

Vuoden eka radioshowssa vieraili Radio Inarista takavuosilta tuttu radioääni ja viestintäpajan työnsuunnittelija Sanna. Olipas mukava kuunnella Sannan vaiheista. Sannukka, joka opiskelee nyt Kuopion Pelastusopistossa tullakseen isona hätäkeskuspäivystäjäksi elikkä omin sanoin 112 -tädiksi on nuoresta iästään huolimatta ehtinyt moneen junaan.

Aika ei ole käynyt pitkäksi. "Niin, kaikki pitää ottaa vastaan mitä tarjolla on, jos töitä ei löydy niin opiskellaan ja sitten myöhemmin taas löytyy töitä, siinä koko juttu, kyllä elämä vie sitten eteenpäin".

Aika hienosti tiivistetty elämänfilosofia. Radiojutustelun perusteella 112-täti on epäilemättä menossa kohti työtä mistä hän todella pitää. Ajatus elämänmenosta viittaisi soveltumisesta myös muille työelämän alueille. Eipähän tuolla asenteella nuorisotyöntekijän urakaan olisi mitenkään poissuljettu. Siitä löytyy sitäpaitsi oiva näyttö jo vuosilta 2001 - 03.

S

Kohti vuotta 2009

Selvä Keli radioshow on sitten vuoden 2008 osalta paketissa. Viimeisen lähetyksen studiovieraana oli Selvä Peli -työryhmä, joka kokousti viestintäpajalla. Katsottiin taaksepäin ja todettiin porukalla, että taakse jäi hyvä ja vilkas vuosi. Tästä on hyvä jatkaa ansaitun ja toivottavasti rauhoittavan joulutauon jälkeen kohti vuotta 2009, joka sitten onkin monien merkkivuosien sarjatulitusta.

Eipä ennen ole oikein ollut tapana korostaa nuorisotyön toimintojen merkkivuosia. Viime huhtikuussa Vasatokassa pidettiin Selvä Peli porukoilla työkokousta teemalla Minne menet inarilainen nuorisotyö? Huomattiin, että ehkäpä vuonna 2009 olisi syytä suhtautua asiaan toisin. Tosi monia asia täyttää tasavuosia, lista on näyttävä:

- Nuorisotila Stönö 25 v.
- Viestintäpaja 20 v.
- Rajarock 20 v.
- Nuorisokeskustoiminta 15 v.
(Nk. Inari/Vasatokka)
- Tilkkutäkki 15 v.
- Selvä Peli 10 v.

Niin ja saavuttaahan Selvä Kelikin peukku suussa vaiheen eli täyttää helmikuussa kokonaiset yksi vuotta...

Nämä vuosipäivät ryydittävät vuotta 2009. Juhlinta tapahtuu ensisijassa normaalin perustyön merkeissä, mutta erityisjuttujakin on tulossa. Tiedotuksellisesti vuosi on erityisen tärkeä... Selvä Peli ryhmällä on siis tiedossa vilkas vuosi.

Mutta sitä ennen pysähdytään ja rauhoitutaan joulunaikaa viettämään.

Selvä Keli kiittää kuuntelijoitaan, studiovieraitaan sekä blogissa kävijöitä
kuluneesta vuodesta ja toivoo kaikille rauhallista joulua ja mukavaa vuotta 2009.

Blogi ja radioshow vaikenevat, mutta vain hetkeksi. Selvä Keli radioshow produced by Mari & Seppo on the air again on the 8th of january, elikkäs loppiaisen jälkeen nuorten asiat esillä Radio Inarissa...

S