1 - 20 - 4 ??!!

Inarille on sitten vahvistettu toiminta- ja taloussuunnitelma vuosille 2009 - 11.

Vanha valtuusto pääsi viime töinään ottamaan kantaa myös siihen pitäisikö nuorten pajatoiminta siirtää nuorisotyöltä Revontulisäätiölle, joka hoitaa pitkäaikaistyöttömien sosiaalista työllistämistä. Kunnanhallitus ehti jo yksimielisesti täydentämään nuorisotyön viestintäpajatekstiosaa lauseella Pajatoiminta liitetään Revontulisäätiöön.

Koko homma tehtiin kahdessa viikossa. Kiireessä unohtui sivistyslautakunnan, nuorisotyön ja ennenkaikkea nuorten itsensä kuuleminen.

Siirtolauseke kirvoitti salissa kipakan ajatustenvaihdon. Moni valtuutetuista oli oivaltanut sen, että mikäli asia olisi edennyt kunnanhallituksen esityksen pohjalta, ei jatkossa enää olisi keskusteltu muutostarpeista tai syistä. Keskustelua jatkossa olisi kyllä käyty, mutta vain siitä miten ja millä aikataululla siirto hoidellaan.

Seurailin keskustelua Radio Inarin suorassa lähetyksessä ja pääosin asian käsittely oli tasokasta. Keskustelun edetessä oli ilmeistä, että asiassa päädytään äänestämään. Keskustelun edetessä oli selvää myös se, että siirto aiheuttaisi merkittäviä muutoksia nuorisotyön talousarvioon sekä toimintaan. Uhkana olisi huolella rakennellun ja nuorten elämäntilanteista perustelunsa ammentavan kokonaisuuden rapautuminen.

Jotenkin minulla oli sellainen olo, että siirtoajatus toimi myös testinä siihen mitä kaikkea kunnan omaa toimintaa voidaankaan/halutaan ulkoistaa. Sosiaali- ja terveystoimi on jonkin tekstin mukaan siirtämässä päihdetyö- vastuutaan samaiselle Revontulisäätiölle. Siitä olisikin lyhyt matka kysyä Selvä Peli -työn suorittajasta. Sitä kautta voisi sitten pohdiskella kätevästi koko kunnallisen nuorisotyön asemaa ja tarvetta.

Lopullinen ratkaisu(ko?)

Viimeistä kokoustaan istuneelle valtuustolle on kunniaksi se, että nuijankopautukseen tarvittiin omituiset äänestysluvut: 1 siirron puolesta, 20 sitä vastaan ja 4 tyhjää. Olevissa olosuhteissa tulos on ainoa oikea.

Toivottavaa on myös se, että viesti seuraavalle valtuustolle on riittävän selkeä: ennaltaehkäisevän nuorisotyön lähtökohdat ovat ihan erit kuin sosiaalisen työllistämisen, vaikka niihin erityisesti työllistämisasioissa liittyy samojakin elementtejä.

En ole kuitenkaan vakuuttunut siitä, että asialle hyväksi on se miten ratkaisu syntyi. Viestintäpajan asemaa on käsitelty valtuustotasolla omana asianaan vuosina 2001 ja 2005 sekä osana työllistämisen tuotteistustyötä vuosina 2006-07, normaalit kuntasuunnitelmapäätökset on myös tietysti tehty vuosittain. Kaikki yksimielisesti joskin välillä kiivaastikin keskustellen.

Suotavaa olisi, että nyt saataisiin työrauha ainakin pariksi-kolmeksi vuodeksi. Jatkuva selvittely ja asian vatvominen kuluttaa energiaa ja kaikki se on pois varsinaisesta työstä, jota sitäkin on ihan riittämiin pelkän peruskuvion pyörittämisessä puhumattakaan erillistapahtumista.

Vuosi 2009 on Inarin nuorisotyön merkkivuosi monella tapaa. Tuleepa todelliseen tarpeeseen ajatus tehotiedottaa nuorten toiminnoista ja nuorten asioista ylipäänsä. Myös NuVan suunnitelma tiivistää nuorten ja aikuisten välistä vuoropuhelua on mitä ajankohtaisin.

RockInariRonja

NuValla on mukava perinne: se jakaa vuosittain kunnan itsenäisyyspäiväjuhlissa oman Rock Inari-tunnustuspalkinnon.

Numeron kuusitoista sai nuoriso-ohjaaja Ronja Kyrö. NuVa arvosti palkinnolla nuorta nuorisotyöntekijäänsä, joka muutaman Rovaniemellä vietetyn opiskeluvuoden jälkeen on halunnut palata Inariin. Ja halunnut myös tehdä työtä nuorten parissa. Ja nopeasti Ronja onkin luottamuksen nuoriin hankkinut.

Kaikista nuorisotyön tunnustuksista mahtavinta on varmaankin saada nuorten oma tunnustus. Näin ajattelisin.

Selvä Keli onnittelee Ronjaa, niin ja myöskin pitkän työn inarinsaamenkielen hyväksi tehnyttä Matti Morottajaa, joka puolestaan pokkasi samoissa pippaloissa vuoden 2008 Inarilaistekopalkinnon. Oli jo aikakin...

Tuoreita Selvä Kelin äänileikkeitä nettiin...

Vihdoin ehdin uusimaan nettisivujen äänileikekokoelmaa. Osoitteesta www.lanuti.fi/inari ja vihreästä bannerista (kuuntele selvää keliä tästä) löytyy haastatteluja menneeltä syksyltä. Äänessä mm. linja-autokatossankari Arttu Inarista, opetusministeriön nuorisoyksikön päällikkö Olli Helsingistä, saamelaiskäräjien puheenjohtaja Klemetti Enontekiöltä sekä powermetalliyhtye Eklipiticonin rokkistarat Jarppa sekä Juho Ivalosta.

Muutakin löytyy, käykää kuuntelemassa.

Ensi viikon radioshow onkin vuoden viimeinen, studiovieraana joulutunnelmissa on koko Selvä Peli -työryhmä. Radio Inarin ohjelmakarttaa ei vuodenvaihde hetkauta: Mari ja Seppo on the air heti loppiaisen jälkeen.

S

Tansanilaista elämänmenoa Isolla Kirkolla

Tapasin perjantaina vanhan tuttavani Freddyn, joka oli saapunut Suomeen opiskelemaan stipendin turvin tietotekniikkaa Metropoliaan.

Tuleva maisteri luonnehti suomalaista elämänmenoa sangen osuvasti ja mietimme yhdessä elämän moninaisuutta ja tansanialaisia-suomalaista synteesiä siitä.

Freddy kertoi olevansa 17 lapsisen perheensä onnekkain, koska saa opiskella Suomessa täydellä stipendillä. Stipendinsä turvin hän elättää itsensä täällä Suomessa sekä vaimonsa ja poikansa Tansaniassa. Sillä mitä jää, hän maksaa kahden sisarensa koulunkäynnin lukion loppuun saakka kotimaassaan. Kaveri melskaa siinä sivussa Symbian softan parissa ja kuvaa freelancer- pohjalta opinahjolleen videoita. Aikaansaapa kaveri.

Jos kiinnostuneita löytyy tarpeeksi, niin järjestämme elokuun 2009 lopussa musiikkipainoitteisen kahden viikon reissun Tansaniaan, Freddyn toimiessa matkaoppaana tansanialaisen musiikin ihmeelliseen maailmaan.

Jotain suomalaisesta stipendijärjestelmästä tietävänä ajattelen, että Freddy käyttää aikansa täällä monella tapaa todella järkevästi.

Eroavaisuuksia Suomen ja Tansanian välillä udellessani hän totesi:"Suomessa kaikki toimii ja kirkot ovat tyhjiä. Tansaniassa mikään ei toimi ja kirkot ovat koko ajan aivan täynnä."

Taidan lopettaa valituksen tältä joululta tähän.

-m-

Äetsän työpajan kokemuksia

Täällä Äetsässä päätetiin muutama vuosi sitten tehdä "revontulisäätiöt" ja nuorille kohdennettu, tarpeellinen ja toimiva konsepti aukaistiin.

Loistava älynväläys oli avata toiminta kaikille.

Hommassa kun hommassa tuppaa käymään niin, että kun se kohdennetaan kaikille, niin se ei kohdennu kenellekkään.

Aikuisten pitkäaikaistyöttömien, mielenterveyskuntoutujien ja päihteitten pitkäaikaisväärinkäyttäjien haaliminen nuorten työpajaan onnistui tuhoamaan ainakin täällä Äetsässä ajatuksenkin "nuorten" työpajasta. Ja työpajasta yleensäkin.

Nuoret äänestivät jaloillaan, kun toiminnat yhdistettiin. Jäljelle jäi torso "työ"-paja, joka ei palvele ainakaan nuorten tarpeita.

Että näin täällä.

-m-

Ristiriitaisia odotuksia...

Pitkästä aikaa meillä oli radiossa studio-
vieraita ihan livenä. Ja mukavia vieraita olikin: Vilma ja Sara, jotka tahoillaan toimivat nuorten vapaaehtoisohjaajina, Vilma seurakunnan isoisena ja Sara Tilkkutäkissä.

Ivalon nuorisotila Stönölle syntyi nuorten omasta aloitteesta ensivaiheessa diskojen yhteyteen vapaaehtoisten nuorten päivystysryhmä, jonka nuoret nimesivät Tilkkutäkiksi. Toiminta täyttää muuten ensi syksynä jo peräti 15 vuotta ja on kestänyt ajan myllerrykset hyvin. Ringissä on nytkin parikymmentä päivystäjää ja hommassa on sen historiassa ollut mukana kolmisensataa inarilaisnuorta.

En edelleenkään jaksa olla ihastelematta sitä kuinka tosissaan asiaan "höyrähtäneet" nuoret ovat toimiessaan nuorten parissa aikuisten oivallisena apuvoimana ja nuorten vertaistukena. Studiovieraista uhkui tässä mielessä positiivista virtaa vaikka muillekin jakaa. Raha ei ratkaise, pääasia että kuuluu mukavaan ryhmään, josta löytyy mielekästä tekemistä.

Soitettiin myös Lahteen Hemmolle, joka toimii sikäläisen Nuorten Talo Pariston vaparina leireillä, tapahtumissa ja avoimen toiminnan normi-illoissa. Sama on meininki sielläkin: työ itsessään ja mukava seura palkitsee. Kun perustouhuja ryyditellään sopivassa määrin myös jollain erikoisella, onkin koossa paketti joka pitää jalat liikkeessä. Paristossa ja Stönöllä muuten odotellaan jo maaliskuun kevätlomaa, jolloin LahtIvalo nuorisovaihto jatkuu Lahdessa vapaahtoisnuorten koulutusviikonlopun merkeissä.

Myönteiset odotukset...

Nuorten halu toimia nuorten puolesta elää ja voi siis koulupaineiden, verkkomesettelyn, nettipelailun ja muun sen sellaisen puristuksessa hyvin. Toki on niin, että vapaaehtoistoiminnan organisoiminen ja kehittäminen vaatii ammattitaitoiset ja asialleen omistautuneet aikuiset, heidät joita nuorisotyöntekijöiksi kutsutaan.

Haasteet tekemisessä ovat kovat, mutta olen hyvin luottavainen: kun homma on kerran saatu kunnolla oikeille raiteille käy niin, että liike synnyttää uutta liikettä ja perinne velvoittaa. Odotukset ovat myönteiset.

Tietysti tähän hommaan pitää myöskin panostaa sekä työtä että jonkinverran euroja. Panostus maksaa itsensä kyllä moninverroin takaisin...

Muutostarpeen sietämätön itsetarkoituksellisuus

Tieto kuntasuunnitelman valmisteluprosessista kertoo, että pajatoimintaa ollaan keskittämässä pitkäaikaistyöttömien työllistämisyksikkö Revontulisäätiöön.

On aika hämmentävää, että juuri kun nuorisotyölle tärkeä viestintäpaja on nuorisotyön vuosien kehittelytyön tuloksena saatu iskukuntoon, sitä taas ollaan viemässä suuntaan, jonka toiminnan perustan lähtökohdat ovat ihan muualla kuin ennaltaehkäisevässä nuorisotyössä. Tarkkaa syytä ajateltuun muutostarpeeseen en tiedä, samaan asiaan (työllistäminen) liittyvät toimenpiteet pitää kuulemma yhtenäistää.

Saa nähdä mitä tuleman pitää. Asialla on iso merkitys nuorille ja nuorten parissa tehtävälle työlle. Viestintäpaja on nimittäin paljon muutakin kuin nuorten työpaja. Työpaja on yksi, joskin hyvin tärkeä osa nuorisotyön kokonaisuutta, jossa sen kaikki eri osat (tilatoiminta, tyttötyö, nuorisotiedotus, Selvä Peli -moniyhteisöllinen työtapa, nuorisovaltuusto yms.) tukevat toisiaan ja sitä kautta edelleen nuorten kasvua.

Toivottavasti asiasta keskustellaan myös tästä näkökulmasta. Toivottavasti myös asianosaisia kuullaan ja heidän kantaansa kysytään. Toivottavasti päätöksiä ei tehdä hätiköiden, vain oletetun muutostarpeen pohjalta.

Odotukset ovat epävarmat...

Nuorisotyötä ei saa laiminlyödä

Lehtiäkin luettiin. Viikon pääkirjoituspisteet studioraadilta keräsi yksiselitteisesti lähetyspäivän (27.11.) Lapin Kansa pääkirjoituksellaan, joka oli otsikoitu väliotsikon sanoin.

Eipä olisi voinut paremmin sattua. Kirjoituksessa on erinomaisen vähän asioita, joista voi olla eri mieltä. Ehkäpä siteraan tämän blogisession loppuun suoraan kirjoittajaa:

"Keskustelu nuorten hyvinvoinnista ei saa jäädä vain vaalienalun hymistelyksi, vaan sitä pitää jatkaa pian kokoontuvissa uusissa valtuusoissa. Vaalilupaukset pitää lunastaa ja jatkossa on entistä tarkemmin seurattava mitä nuoremmille kuntalaisille kuuluu. Jos tahtoa on ja toimenpiteitä tarvitaan, niihin löytyy kyllä rahaa. Monesti investoinnit eivät järin suuria ole."

(Lapin Kansa, pääkirjoitus 27.11.2008)

Aika hyvin kirjoitettu.

M.O.T.

S

Kärsivällisyys palkitaan....

Soittelimme toissaviikon radiosshowssa suoran puhelun Inariin. Linjan toisessa päässä jutusteli kuulumisistaan lukiolainen Arttu.

Syy soittamiseen löytyy siitä, että eri puolille kuntaa on ilmestynyt viime kesänä jotain sellaista mitä nelostien varresta Rovaniemellä ja Sodankylässä on ollut havaittavissa jo pitkään. Inarissa niitä sensijaan vasta oli ehditty toivoa, pitkään kylläkin. Kyse on linja-autokatoksista.

Arttu on sitkeä nuori mies, joka edusti nuorisovaltuustossa sen edellisellä kaudella Inarin yläastetta. Autokatoksia käsiteltiin jo 2002 - 03 NuVassa, teknisessä lautakunnassa ja herraties missä. Suunnitteluun liittyen pidettiin oikein kilpailukin, mutta jostain syystä asia hautautui byrokratian rattaisiin ja unohtui.

Arttupa ei unohtanut ja hän kaivoi asian esille nuorisovaltuustossa 2005 - 06.

Sinnikkäästä nuvalaisesta tuli tuttu vieras teknisen osaston käytävillä, osastosta vierailtiin myös NuVan kokoksissa. Papereita kirjoiteltiin. NuVan edustajat piipahtivat myös Tieliikelaitoksen Rovaniemen toimistossa, jossa Arttu piti asiasta vastaavalle piiri-insinöörille erinomaisen presentaation katosten tarpeellisuudesta ja niiden puutteesta Inarissa. Herra ei tyytynyt pelkkään puheeseen vaan terästi esittelyään laatimillaan piirrustuksilla ja perusteluteksteillä.

Asioilla on taipumus hoitua jotenkin. Onnistuneiden juttujen takaa löytyy aina kumminkin heitä, joiden työtä ilman asiat hautautuvat tai niiden toteutus pitkittyy kohtuuttomasti.

Linja-autokatoksia odoteltaisiin varmaan vieläkin ilman sinnikkään nuorisovaltuutetun määrätietoista työskentelyä asian eteen. Arttu oli itsekin tyytyväinen, katos löytyy nyt myös Nikulanperäntien risteyksestä. Kuutisen vuotta hommassa meni, mutta parempi myöhään jos silloinkaan. Senkin asia opetti, että sinnikkyys palkitaan.

Anu ja NuVan uudet suunnitelmat

Viime torstain lähetyksessä meillä oli pitkästä aikaa studiovieras. Anu on Tunturista kotoisin oleva nuori lukiolainen. Opinnot ovat kiivastahtisia, mutta Anun aikaa täyttävät myös osallisuusasiat lukion oppilaskunnan hallituksessa ja nuorisovaltuustossa. NuVassa hänellä onkin merkittävä asema vaikuttajajaoston puheenjohtajana sekä NuVan edustajana sivistyslautakunnassa.

Lysti oli kuulla Anun myönteisistä lautakuntakokemuksista. Vastaanotto on ollut hyvä ja Anun mielipiteitä on haluttu kuulla. Hienoa. Erilaisia lautakuntia on itsellänikin tullut nähdyksi ja kuulluksi vuosien varrelle sen verran, että nuorison edustajan puheet eivät takuulla ole laskemassa keskustelun tasoa. Luulenpa, että asia on päinvastoin: uudet näkökulmat raikastavat.

Rupateltiin Anun kanssa myös Inarin NuVan suunnitelmista vuodelle 2009. Valtuustokauden vaihtuminen tekee ensi vuodesta merkittävän. Niinpä NuVassa onkin pohdittu sitä, miten NuVa kertoo toiminnastaan sekä yleensä nuorten asioista uusille päättäjille. NuVa on asettamassa toiminnalleen tavoitteeksi NuVan sekä uuden valtuuston ja ylipäänsä päätöksentekoon osallistuvien aikuisten välisen vuoropuhelun lisäämisen.

Työmaa on haastava, mutta ehdottoman tarpeellinen. Jatkossa ei riitä, että ääni on kuuluva. Tulevaisuuden päätöksenteon haasteet kasvavine hoito- ja hoivapalveluihin kohdistuvine vaateineen asettavat nuorten sanomisen sisällöille melkoiset laatuvaatimukset. Sisällön pitää olla uskottava ja perusteltu, muutoin on yhdentekevää kuinka kovaa huudellaan.

Nuorisotyön tulevaisuus vai onko sitä?

Niin. Hyvä kysymys tämä kysymys, jolla veljeni Mortti otsikoi edellisen blogikirjoituksensa. Tulee mieleeni, että josko onnistuisi tuo mitä Inarin NuVa ensi vuonna yrittää. Voisipa ehkä olla tae siihen, ettei pääsisi käymään siten miten Mortin mukaan on käymässä uuden Sastamalan kaupungin nuorisotyömäärärahojen kanssa.

Keskustelun tiiviistäminen nuorten ja päätöksentekijöiden kesken on niin hyvä tavoite, että siihen kannattaa pyrkiä vaikka se lähtökohtaisesti tuntuisi turhan isolta haasteelta. Yrittää kannattaa aina, pyytämättä ei saa muuta kuin luun kouraan ja nollat määrärahamomenteille. Yrittää kannattaa myös siksi, että siinä ei häviä mitään. Päinvastoin, voi jopa iloisesti yllättyä.

Nuorisotyölehden viime numerossa esiteltiin muuten Lahden nuorten kuulemismalli. Siinä nuorisovaltuustolta pyydetään lausuntoja nuorten asioihin jo siinä vaiheessa, kun virkamiehet valmistelevat asioita päätöksentekoa varten.

Kuulostaa lupaavalta. Kuulostaa myös niin kiinnostavalta, että Selvä Keli palaa takuulla tähän asiaan. Lahtihan on tunnetusti Inariin nähden nuorisotyöllisesti hyvin myötämielisesti suhtautuva kaupunki, joten keskustelulle ei ole esteitä.

Miten sattuikin...

S

Nuorisotyön tulevaisuus vai onko sitä?

Tapasin eilen Tiinan, joka tulee työskentelemään uuden Sastamalan kaupungin sivistystoimen alaisuudessa vastuualueenaan tämä meidän Äetsän alueen nuorisotyö.

Olivat luottamusmiehet ( nämä vanhat valtuutetut ) sitten lähtiessään karsineet käytännössä koko
Sastamalan kaupungin nuorisotoimen toimintamäärärahat kuiville. Siitä Tiina oli sitten ottanut pultit - ja syystä.

Surkuhupaisaa näissä kuntaliitoksissahan, yleensäkin ottaen.. on tämä kustannussäästö-toiminnan tehostaminen-toimintojen järkeistäminen-mantra. Säästämällä oikein ponnekkaasti saadaan tuhottua vuosien työ yhden vaalikauden aikana.

Herkullista tässä "edustuksellisessa demokratiassa" yhdistyvissä kunnissa on tietenkin se, että vanha valtuusto voi vapaasti tehokkuusajattelun piikkiin laittamalla, säästää niin paljon kuin haluaa
kantamatta enää vastuutaan valtuutettuina ( kollektiivisesti ) ensi vuoden alusta eteenpäin.

Uusilla valtuutetuilla niin seurakuntien kuin kuntienkin elimissä on nyt uuden kynnyksellä mahdollisuus luoda uutta tuhoamatta totaalisesti vanhaa.

Pari seuraavaa kuukautta näyttää minkälaista toimintaympäristöä täällä Kokemäenjoen yläjuoksulla voidaan pyörittää. Ei hyvältä näytä.


Päivän kevennys:
Päiväkerhossa alkuhartauden aikana eturivin tyttö vääntelehtii vaikeana ilmiselvästi haluten
sanoa jotain tärkeää. Ohjaajan kysyessä: "Mikä hätänä?" Tyttö vastaa: "Multa pääsee kohta paukku ja se haisee varmaan aika pahalle." Siihen vierustoveri huikkaa heti väliin:"Älä välitä, mulle tuodaan aina kynttilä veskiin kun mää meen vessaan Isin jälkeen."

Voimia lasten ja nuorten kasvun tukemiseen.

M.

Kuntavaaleja ja Barents-rockia....

Olipahan kiivaat kaksi viikkoa. Tahti oli niin kova, että lähetys 23.10. jäi kokonaan lähettämättä. Olin itse tuolloin Luoteis-Venäjällä ja heti rockreissun jälkeen piipahdin Helsingissä. Muutenkin ehti tapahtua paljon, kuntavaalit olivat ja melkoinen puhuri kävikin ainakin täällä Inarin valtuustossa.

Polarnye Zor ja venäläinen versio Rajarockista

Polarnye Zor on noin 25.000 asukkaan pikkukaupunki Kuolan niemimaalla kolmisenkymmentä kilometriä Kantalahdesta Murmanskiin päin. Kaupunkia ei olisi, ellei sen lähituntumassa sijaitsisi ydinvoimala. En tiedä johtuuko kaupungin pienuudesta vai voimalasta vaiko molemmista, mutta PZ on venäläisen mittapuun mukaan viehättävä ja siisti kaupunki.

Kaupungissa on kulttuuritalo. Ulospäin se on kuten tuhannet muut kaltaisensa Äiti-Venäjän kulttuuripalatsit: kun olet nähnyt yhden, olet nähnyt kaikki. Mutta PZn palatsi ei ole mikään keskiarvomesta. Se on huolella pidetty, hyvin johdettu ja varustukseltaan aivan loistava paikka rockkonserttien pitämiseen. Kun tähän lisätään ystävällinen ja asiansa osaava henkilökunta, niin aivan pakkohan sinne oli viedä Rajarock.

Rajarock on nuorten rockyhtyeille tarkoitettu koulutus- ja konserttitapahtuma, johon osallistuu yhtyeitä kaikista neljästä Barentsin maasta. Tapahtumaa on järjestetty vuodesta 1989 alkaen ja nyt oli 14. kerta, toinen kerta Venäjällä, jossa Apatity oli järjestäjänä lokakuussa 2003. Ja toisenlaista on, niin ja kumminkin niin samanlaista

Rock on rajaton kieli...

Musiikki yhdistää. Kielimuuri on ja sitä ei ole. Musiikin kieli on universaali ja koko Rajarockin historiassa kielimuuri on käytännössä ollut tuntematon asia.

Tapahtuman työkieli on periaatteessa englanti, mutta livetilanteissa englannin ohella puhutaan ruotsia, norjaa, venäjää, suomea ja elekieltä. Tunnelma on kuin Baabelin tornilla, mutta hyvin tullaan toimeen.

Esiintyminen Venäjällä oli myös koko rokkibussillemme (yhtyeet Inarista, Haaparannalta ja Torniosta) elämys. Torniolaisen Poco Locon kitaristi-laulaja Riku ja inarilaisen Eklipticonin basisti-laulaja Juho olivat samoilla linjoilla: Suomessa ei ole ikinä samanlaista, soittaminen itänaapurissa on ihan eri juttu ja jos siellä ei ole päässyt esiintymään tai seuraamaan konserttia muuten vaan, niin sitä ei voi mitenkään ymmärtää.

Niin ja keikan jälkeisessä fanilauman puristuksessa voi vain unelmoida siitä, että sama tapahtuisi edes kerran nuoren soittajan elämässä kotiSuomessa.

Learning by doing...(or by watching?)

Kulttuurieroja löytyy tietenkin. Iso laiva kääntyy hitaasti ja niinpä vanha neuvostoaikainen meininki näkyy vielä.

Meikäläinen pedagogiikka lähtee siitä, että itse tekemällä oppii parhaiten.
Nuoret ovat tämän opin mukaan pääasia, ei kohde vaan tekijä. Rajarockin oppien mukaan tapahtuman pääkonsertti on nuorten juttu, johon aikuiset eivät osallistu muutoin kuin taustalta: antamalla ohjeita ja kannustamalla.

Paikalliset halusivat kaksi konserttia ja hyvä niin. Pääkonsertti toteutettiin edelläkuvatulla tavalla. Perjantain konsertin periaate oli paikallisten järjestäjien haluama ja toisenlainen: Rajarockin kuusi nuorten bändiä soitti kaksi biisiä kukin konsertin aluksi ja sen jälkeen kokeneet ja osaavat orkesterit vetivät pitkät setit. Ideana tässä järjestelyssä oli se, että nuoret oppivat kuuntelemalla ja katselemalla kokeneempia soittajia.

Ihan kaunis, mutta meille vieras ajatus. Ja kävi kuten ounastelimme. Kokeneet soittajat, nuo Komsomolin perilliset jostain 80-luvun lopulta, soittivat hienosti, mutta yksi puuttui. Samaistuminen on universaali ilmiö ja se toimii yhtälailla Inarissa, Haaparannalla, Zimbabwessa, New Yorkissa ja Polarnye Zorissa, se toimii kaikkialla...

Siinä missä nuorten bändit riehaannuttivat PZ:n kulttuuripalatsin varsin nuoren ja noin 300-päisen yleisön senioriosasto tyhjensi salin. Vahinko sinällään, sillä seniorit soittivat hyvin ja ihan kuunneltavaa musiikkia...

Kuntavaalit - muutoshalua ilmassa, muuttuuko mikään?

Kuntavaalit pidettiin. Ainakin meillä Inarissa ilmeni selkeää muutoshakuisuutta. Valtuusto meni kerralla uusiksi, lähes 20 uutta valtuutettua sai kuntalaisilta mandaatin vuosille 2009 - 12.

Valtuustosta putosi ominaispainoltaan merkittäviä ja pitkäaikaisia kuntapäättäjiä. Näinhän käy joka kierroksella, mutta nyt paikastaan joutui luopumaan häkellyttävän moni pitkänlinjan
paikallispoliitikko.

Joutuu kyllä kysymään sitä, että miksi näin? Vakioselitys kuuluu, että vastuunkantajat kantavat myös vaaleissa raskaan vastuun. Voi olla, mutta ei se selitä kaikkea. Inarissakin muutostahti (joka sinällään voi olla välttämätön ja perusteltavissa, en tiedä...) on viime vuosina ollut kova. Voihan olla, että kaikki tapahtunut ei hahmotu peruskuntalaisen ajatusmailmaan ja takapotku näkyy nyt vaalituloksessa.

Niin tai näin. Kuitenkin on ennustettavissa, että tulossa on kiintoisa joskin varmaankin kaikkea muuta kuin helppo kunnallinen alkuvuosi. Voittajia ovat sitoutumattomat ja ensi kertaa inarilaiseen kunnallispolitiikkan rynnistäneet vihreät. Vasemmistoliitto ja Keskusta, perinteiset mahtipuolueet ovat paikalliset häviäjät. Kiintoisaa

S