sunnuntai 30. marraskuuta 2008

Ristiriitaisia odotuksia...















Pitkästä aikaa meillä oli radiossa studio-
vieraita ihan livenä. Ja mukavia vieraita olikin: Vilma ja Sara, jotka tahoillaan toimivat nuorten vapaaehtoisohjaajina, Vilma seurakunnan isoisena ja Sara Tilkkutäkissä.

Ivalon nuorisotila Stönölle syntyi nuorten omasta aloitteesta ensivaiheessa diskojen yhteyteen vapaaehtoisten nuorten päivystysryhmä, jonka nuoret nimesivät Tilkkutäkiksi. Toiminta täyttää muuten ensi syksynä jo peräti 15 vuotta ja on kestänyt ajan myllerrykset hyvin. Ringissä on nytkin parikymmentä päivystäjää ja hommassa on sen historiassa ollut mukana kolmisensataa inarilaisnuorta.

En edelleenkään jaksa olla ihastelematta sitä kuinka tosissaan asiaan "höyrähtäneet" nuoret ovat toimiessaan nuorten parissa aikuisten oivallisena apuvoimana ja nuorten vertaistukena. Studiovieraista uhkui tässä mielessä positiivista virtaa vaikka muillekin jakaa. Raha ei ratkaise, pääasia että kuuluu mukavaan ryhmään, josta löytyy mielekästä tekemistä.

Soitettiin myös Lahteen Hemmolle, joka toimii sikäläisen Nuorten Talo Pariston vaparina leireillä, tapahtumissa ja avoimen toiminnan normi-illoissa. Sama on meininki sielläkin: työ itsessään ja mukava seura palkitsee. Kun perustouhuja ryyditellään sopivassa määrin myös jollain erikoisella, onkin koossa paketti joka pitää jalat liikkeessä. Paristossa ja Stönöllä muuten odotellaan jo maaliskuun kevätlomaa, jolloin LahtIvalo nuorisovaihto jatkuu Lahdessa vapaahtoisnuorten koulutusviikonlopun merkeissä.

Myönteiset odotukset...

Nuorten halu toimia nuorten puolesta elää ja voi siis koulupaineiden, verkkomesettelyn, nettipelailun ja muun sen sellaisen puristuksessa hyvin. Toki on niin, että vapaaehtoistoiminnan organisoiminen ja kehittäminen vaatii ammattitaitoiset ja asialleen omistautuneet aikuiset, heidät joita nuorisotyöntekijöiksi kutsutaan.

Haasteet tekemisessä ovat kovat, mutta olen hyvin luottavainen: kun homma on kerran saatu kunnolla oikeille raiteille käy niin, että liike synnyttää uutta liikettä ja perinne velvoittaa. Odotukset ovat myönteiset.

Tietysti tähän hommaan pitää myöskin panostaa sekä työtä että jonkinverran euroja. Panostus maksaa itsensä kyllä moninverroin takaisin...

Muutostarpeen sietämätön itsetarkoituksellisuus

Tieto kuntasuunnitelman valmisteluprosessista kertoo, että pajatoimintaa ollaan keskittämässä pitkäaikaistyöttömien työllistämisyksikkö Revontulisäätiöön.

On aika hämmentävää, että juuri kun nuorisotyölle tärkeä viestintäpaja on nuorisotyön vuosien kehittelytyön tuloksena saatu iskukuntoon, sitä taas ollaan viemässä suuntaan, jonka toiminnan perustan lähtökohdat ovat ihan muualla kuin ennaltaehkäisevässä nuorisotyössä. Tarkkaa syytä ajateltuun muutostarpeeseen en tiedä, samaan asiaan (työllistäminen) liittyvät toimenpiteet pitää kuulemma yhtenäistää.

Saa nähdä mitä tuleman pitää. Asialla on iso merkitys nuorille ja nuorten parissa tehtävälle työlle. Viestintäpaja on nimittäin paljon muutakin kuin nuorten työpaja. Työpaja on yksi, joskin hyvin tärkeä osa nuorisotyön kokonaisuutta, jossa sen kaikki eri osat (tilatoiminta, tyttötyö, nuorisotiedotus, Selvä Peli -moniyhteisöllinen työtapa, nuorisovaltuusto yms.) tukevat toisiaan ja sitä kautta edelleen nuorten kasvua.

Toivottavasti asiasta keskustellaan myös tästä näkökulmasta. Toivottavasti myös asianosaisia kuullaan ja heidän kantaansa kysytään. Toivottavasti päätöksiä ei tehdä hätiköiden, vain oletetun muutostarpeen pohjalta.

Odotukset ovat epävarmat...

Nuorisotyötä ei saa laiminlyödä

Lehtiäkin luettiin. Viikon pääkirjoituspisteet studioraadilta keräsi yksiselitteisesti lähetyspäivän (27.11.) Lapin Kansa pääkirjoituksellaan, joka oli otsikoitu väliotsikon sanoin.

Eipä olisi voinut paremmin sattua. Kirjoituksessa on erinomaisen vähän asioita, joista voi olla eri mieltä. Ehkäpä siteraan tämän blogisession loppuun suoraan kirjoittajaa:
"Keskustelu nuorten hyvinvoinnista ei saa jäädä vain vaalienalun hymistelyksi, vaan sitä pitää jatkaa pian kokoontuvissa uusissa valtuusoissa. Vaalilupaukset pitää lunastaa ja jatkossa on entistä tarkemmin seurattava mitä nuoremmille kuntalaisille kuuluu. Jos tahtoa on ja toimenpiteitä tarvitaan, niihin löytyy kyllä rahaa. Monesti investoinnit eivät järin suuria ole."
(Lapin Kansa, pääkirjoitus 27.11.2008)

Aika hyvin kirjoitettu.
M.O.T.
S

sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Kärsivällisyys palkitaan....














Soittelimme toissaviikon radiosshowssa suoran puhelun Inariin. Linjan toisessa päässä jutusteli kuulumisistaan lukiolainen Arttu.

Syy soittamiseen löytyy siitä, että eri puolille kuntaa on ilmestynyt viime kesänä jotain sellaista mitä nelostien varresta Rovaniemellä ja Sodankylässä on ollut havaittavissa jo pitkään. Inarissa niitä sensijaan vasta oli ehditty toivoa, pitkään kylläkin. Kyse on linja-autokatoksista.

Arttu on sitkeä nuori mies, joka edusti nuorisovaltuustossa sen edellisellä kaudella Inarin yläastetta. Autokatoksia käsiteltiin jo 2002 - 03 NuVassa, teknisessä lautakunnassa ja herraties missä. Suunnitteluun liittyen pidettiin oikein kilpailukin, mutta jostain syystä asia hautautui byrokratian rattaisiin ja unohtui.

Arttupa ei unohtanut ja hän kaivoi asian esille nuorisovaltuustossa 2005 - 06.

Sinnikkäästä nuvalaisesta tuli tuttu vieras teknisen osaston käytävillä, osastosta vierailtiin myös NuVan kokoksissa. Papereita kirjoiteltiin. NuVan edustajat piipahtivat myös Tieliikelaitoksen Rovaniemen toimistossa, jossa Arttu piti asiasta vastaavalle piiri-insinöörille erinomaisen presentaation katosten tarpeellisuudesta ja niiden puutteesta Inarissa. Herra ei tyytynyt pelkkään puheeseen vaan terästi esittelyään laatimillaan piirrustuksilla ja perusteluteksteillä.

Asioilla on taipumus hoitua jotenkin. Onnistuneiden juttujen takaa löytyy aina kumminkin heitä, joiden työtä ilman asiat hautautuvat tai niiden toteutus pitkittyy kohtuuttomasti.

Linja-autokatoksia odoteltaisiin varmaan vieläkin ilman sinnikkään nuorisovaltuutetun määrätietoista työskentelyä asian eteen. Arttu oli itsekin tyytyväinen, katos löytyy nyt myös Nikulanperäntien risteyksestä. Kuutisen vuotta hommassa meni, mutta parempi myöhään jos silloinkaan. Senkin asia opetti, että sinnikkyys palkitaan.

Anu ja NuVan uudet suunnitelmat

Viime torstain lähetyksessä meillä oli pitkästä aikaa studiovieras. Anu on Tunturista kotoisin oleva nuori lukiolainen. Opinnot ovat kiivastahtisia, mutta Anun aikaa täyttävät myös osallisuusasiat lukion oppilaskunnan hallituksessa ja nuorisovaltuustossa. NuVassa hänellä onkin merkittävä asema vaikuttajajaoston puheenjohtajana sekä NuVan edustajana sivistyslautakunnassa.

Lysti oli kuulla Anun myönteisistä lautakuntakokemuksista. Vastaanotto on ollut hyvä ja Anun mielipiteitä on haluttu kuulla. Hienoa. Erilaisia lautakuntia on itsellänikin tullut nähdyksi ja kuulluksi vuosien varrelle sen verran, että nuorison edustajan puheet eivät takuulla ole laskemassa keskustelun tasoa. Luulenpa, että asia on päinvastoin: uudet näkökulmat raikastavat.

Rupateltiin Anun kanssa myös Inarin NuVan suunnitelmista vuodelle 2009. Valtuustokauden vaihtuminen tekee ensi vuodesta merkittävän. Niinpä NuVassa onkin pohdittu sitä, miten NuVa kertoo toiminnastaan sekä yleensä nuorten asioista uusille päättäjille. NuVa on asettamassa toiminnalleen tavoitteeksi NuVan sekä uuden valtuuston ja ylipäänsä päätöksentekoon osallistuvien aikuisten välisen vuoropuhelun lisäämisen.

Työmaa on haastava, mutta ehdottoman tarpeellinen. Jatkossa ei riitä, että ääni on kuuluva. Tulevaisuuden päätöksenteon haasteet kasvavine hoito- ja hoivapalveluihin kohdistuvine vaateineen asettavat nuorten sanomisen sisällöille melkoiset laatuvaatimukset. Sisällön pitää olla uskottava ja perusteltu, muutoin on yhdentekevää kuinka kovaa huudellaan.

Nuorisotyön tulevaisuus vai onko sitä?

Niin. Hyvä kysymys tämä kysymys, jolla veljeni Mortti otsikoi edellisen blogikirjoituksensa. Tulee mieleeni, että josko onnistuisi tuo mitä Inarin NuVa ensi vuonna yrittää. Voisipa ehkä olla tae siihen, ettei pääsisi käymään siten miten Mortin mukaan on käymässä uuden Sastamalan kaupungin nuorisotyömäärärahojen kanssa.

Keskustelun tiiviistäminen nuorten ja päätöksentekijöiden kesken on niin hyvä tavoite, että siihen kannattaa pyrkiä vaikka se lähtökohtaisesti tuntuisi turhan isolta haasteelta. Yrittää kannattaa aina, pyytämättä ei saa muuta kuin luun kouraan ja nollat määrärahamomenteille. Yrittää kannattaa myös siksi, että siinä ei häviä mitään. Päinvastoin, voi jopa iloisesti yllättyä.

Nuorisotyölehden viime numerossa esiteltiin muuten Lahden nuorten kuulemismalli. Siinä nuorisovaltuustolta pyydetään lausuntoja nuorten asioihin jo siinä vaiheessa, kun virkamiehet valmistelevat asioita päätöksentekoa varten.

Kuulostaa lupaavalta. Kuulostaa myös niin kiinnostavalta, että Selvä Keli palaa takuulla tähän asiaan. Lahtihan on tunnetusti Inariin nähden nuorisotyöllisesti hyvin myötämielisesti suhtautuva kaupunki, joten keskustelulle ei ole esteitä.

Miten sattuikin...

S

perjantai 14. marraskuuta 2008

Nuorisotyön tulevaisuus vai onko sitä?


Tapasin eilen Tiinan, joka tulee työskentelemään uuden Sastamalan kaupungin sivistystoimen alaisuudessa vastuualueenaan tämä meidän Äetsän alueen nuorisotyö.

Olivat luottamusmiehet ( nämä vanhat valtuutetut ) sitten lähtiessään karsineet käytännössä koko
Sastamalan kaupungin nuorisotoimen toimintamäärärahat kuiville. Siitä Tiina oli sitten ottanut pultit - ja syystä.

Surkuhupaisaa näissä kuntaliitoksissahan, yleensäkin ottaen.. on tämä kustannussäästö-toiminnan tehostaminen-toimintojen järkeistäminen-mantra. Säästämällä oikein ponnekkaasti saadaan tuhottua vuosien työ yhden vaalikauden aikana.

Herkullista tässä "edustuksellisessa demokratiassa" yhdistyvissä kunnissa on tietenkin se, että vanha valtuusto voi vapaasti tehokkuusajattelun piikkiin laittamalla, säästää niin paljon kuin haluaa
kantamatta enää vastuutaan valtuutettuina ( kollektiivisesti ) ensi vuoden alusta eteenpäin.

Uusilla valtuutetuilla niin seurakuntien kuin kuntienkin elimissä on nyt uuden kynnyksellä mahdollisuus luoda uutta tuhoamatta totaalisesti vanhaa.

Pari seuraavaa kuukautta näyttää minkälaista toimintaympäristöä täällä Kokemäenjoen yläjuoksulla voidaan pyörittää. Ei hyvältä näytä.


Päivän kevennys:
Päiväkerhossa alkuhartauden aikana eturivin tyttö vääntelehtii vaikeana ilmiselvästi haluten
sanoa jotain tärkeää. Ohjaajan kysyessä: "Mikä hätänä?" Tyttö vastaa: "Multa pääsee kohta paukku ja se haisee varmaan aika pahalle." Siihen vierustoveri huikkaa heti väliin:"Älä välitä, mulle tuodaan aina kynttilä veskiin kun mää meen vessaan Isin jälkeen."

Voimia lasten ja nuorten kasvun tukemiseen.

M.

perjantai 31. lokakuuta 2008

Kuntavaaleja ja Barents-rockia....































Olipahan kiivaat kaksi viikkoa. Tahti oli niin kova, että lähetys 23.10. jäi kokonaan lähettämättä. Olin itse tuolloin Luoteis-Venäjällä ja heti rockreissun jälkeen piipahdin Helsingissä. Muutenkin ehti tapahtua paljon, kuntavaalit olivat ja melkoinen puhuri kävikin ainakin täällä Inarin valtuustossa.

Polarnye Zor ja venäläinen versio Rajarockista

Polarnye Zor on noin 25.000 asukkaan pikkukaupunki Kuolan niemimaalla kolmisenkymmentä kilometriä Kantalahdesta Murmanskiin päin. Kaupunkia ei olisi, ellei sen lähituntumassa sijaitsisi ydinvoimala. En tiedä johtuuko kaupungin pienuudesta vai voimalasta vaiko molemmista, mutta PZ on venäläisen mittapuun mukaan viehättävä ja siisti kaupunki.

Kaupungissa on kulttuuritalo. Ulospäin se on kuten tuhannet muut kaltaisensa Äiti-Venäjän kulttuuripalatsit: kun olet nähnyt yhden, olet nähnyt kaikki. Mutta PZn palatsi ei ole mikään keskiarvomesta. Se on huolella pidetty, hyvin johdettu ja varustukseltaan aivan loistava paikka rockkonserttien pitämiseen. Kun tähän lisätään ystävällinen ja asiansa osaava henkilökunta, niin aivan pakkohan sinne oli viedä Rajarock.

Rajarock on nuorten rockyhtyeille tarkoitettu koulutus- ja konserttitapahtuma, johon osallistuu yhtyeitä kaikista neljästä Barentsin maasta. Tapahtumaa on järjestetty vuodesta 1989 alkaen ja nyt oli 14. kerta, toinen kerta Venäjällä, jossa Apatity oli järjestäjänä lokakuussa 2003. Ja toisenlaista on, niin ja kumminkin niin samanlaista

Rock on rajaton kieli
...

Musiikki yhdistää. Kielimuuri on ja sitä ei ole. Musiikin kieli on universaali ja koko Rajarockin historiassa kielimuuri on käytännössä ollut tuntematon asia.

Tapahtuman työkieli on periaatteessa englanti, mutta livetilanteissa englannin ohella puhutaan ruotsia, norjaa, venäjää, suomea ja elekieltä. Tunnelma on kuin Baabelin tornilla, mutta hyvin tullaan toimeen.

Esiintyminen Venäjällä oli myös koko rokkibussillemme (yhtyeet Inarista, Haaparannalta ja Torniosta) elämys. Torniolaisen Poco Locon kitaristi-laulaja Riku ja inarilaisen Eklipticonin basisti-laulaja Juho olivat samoilla linjoilla: Suomessa ei ole ikinä samanlaista, soittaminen itänaapurissa on ihan eri juttu ja jos siellä ei ole päässyt esiintymään tai seuraamaan konserttia muuten vaan, niin sitä ei voi mitenkään ymmärtää.

Niin ja keikan jälkeisessä fanilauman puristuksessa voi vain unelmoida siitä, että sama tapahtuisi edes kerran nuoren soittajan elämässä kotiSuomessa.

Learning by doing...(or by watching?)

Kulttuurieroja löytyy tietenkin. Iso laiva kääntyy hitaasti ja niinpä vanha neuvostoaikainen meininki näkyy vielä.

Meikäläinen pedagogiikka lähtee siitä, että itse tekemällä oppii parhaiten.
Nuoret ovat tämän opin mukaan pääasia, ei kohde vaan tekijä. Rajarockin oppien mukaan tapahtuman pääkonsertti on nuorten juttu, johon aikuiset eivät osallistu muutoin kuin taustalta: antamalla ohjeita ja kannustamalla.

Paikalliset halusivat kaksi konserttia ja hyvä niin. Pääkonsertti toteutettiin edelläkuvatulla tavalla. Perjantain konsertin periaate oli paikallisten järjestäjien haluama ja toisenlainen: Rajarockin kuusi nuorten bändiä soitti kaksi biisiä kukin konsertin aluksi ja sen jälkeen kokeneet ja osaavat orkesterit vetivät pitkät setit. Ideana tässä järjestelyssä oli se, että nuoret oppivat kuuntelemalla ja katselemalla kokeneempia soittajia.

Ihan kaunis, mutta meille vieras ajatus. Ja kävi kuten ounastelimme. Kokeneet soittajat, nuo Komsomolin perilliset jostain 80-luvun lopulta, soittivat hienosti, mutta yksi puuttui. Samaistuminen on universaali ilmiö ja se toimii yhtälailla Inarissa, Haaparannalla, Zimbabwessa, New Yorkissa ja Polarnye Zorissa, se toimii kaikkialla...

Siinä missä nuorten bändit riehaannuttivat PZ:n kulttuuripalatsin varsin nuoren ja noin 300-päisen yleisön senioriosasto tyhjensi salin. Vahinko sinällään, sillä seniorit soittivat hyvin ja ihan kuunneltavaa musiikkia...

Kuntavaalit - muutoshalua ilmassa, muuttuuko mikään?

Kuntavaalit pidettiin. Ainakin meillä Inarissa ilmeni selkeää muutoshakuisuutta. Valtuusto meni kerralla uusiksi, lähes 20 uutta valtuutettua sai kuntalaisilta mandaatin vuosille 2009 - 12.

Valtuustosta putosi ominaispainoltaan merkittäviä ja pitkäaikaisia kuntapäättäjiä. Näinhän käy joka kierroksella, mutta nyt paikastaan joutui luopumaan häkellyttävän moni pitkänlinjan
paikallispoliitikko.

Joutuu kyllä kysymään sitä, että miksi näin? Vakioselitys kuuluu, että vastuunkantajat kantavat myös vaaleissa raskaan vastuun. Voi olla, mutta ei se selitä kaikkea. Inarissakin muutostahti (joka sinällään voi olla välttämätön ja perusteltavissa, en tiedä...) on viime vuosina ollut kova. Voihan olla, että kaikki tapahtunut ei hahmotu peruskuntalaisen ajatusmailmaan ja takapotku näkyy nyt vaalituloksessa.

Niin tai näin. Kuitenkin on ennustettavissa, että tulossa on kiintoisa joskin varmaankin kaikkea muuta kuin helppo kunnallinen alkuvuosi. Voittajia ovat sitoutumattomat ja ensi kertaa inarilaiseen kunnallispolitiikkan rynnistäneet vihreät. Vasemmistoliitto ja Keskusta, perinteiset mahtipuolueet ovat paikalliset häviäjät. Kiintoisaa

S

tiistai 28. lokakuuta 2008

Et saa välittää lapselle omaa arvomaailmaasi






Otsikon neuvon bongasin Helsingin seudun paikallislehdestä ( HS 21.10.08 ) herra Junkkaalan
syntymäpäivähaastattelusta.

Ajatus ei ole todellakaan ole Timo Junkkaalan ajatus, vaan nousee vapaa-ajattelijoiden arvomaailmasta. Vapaa-ajattelijoiden mielestä vanhemmat eivät saa tuputtaa arvojansa lapsellen vaan heidän ( lasten ) pitäisi saada itse valita arvonsa.

Joopa joo. Tähän löytyy varmaan se kauan kadoksissa ollut salattu järjen hiven.

Äärivasemmistolainen ystäväni Ivalosta tuumasi joskus takavuosina, että kristillinenkin kasvatus on parempi kuin ei kasvatusta ollenkaan. Ateistin poikana em. lämmitti silloinkin kummasti.

Kun ajattelen Jokelaa ja Kauhajokea niin muistaakseni molempien tragedioiden päähenkilöt ilmoittautuivat ateisteiksi.

Oma isäni ei ollut koskaan uhkaamassa muitten henkeä ja terveyttä, mutta joku muu näyttää siinäkin onnistuneen.

Pari kuvaa viime viikolta Sevetistä (43) toivottavasti piristää päivääsi.

-m-

lauantai 18. lokakuuta 2008

Tunnelma tiivistyy...

Joo... Vaalisunnuntai lähestyy ja nyt vaalit jo näkyvät.

Ennen torstain Selvä Keli radioshowta Siirin Weskulla ja minulla tuli täyteen yksi etappi: vedettiin viimeinen Ehdokaslistat esittäytyvät -sarjan kolmevarttinen ja seurassamme olivat Kristillisdemokraattien edustajat.

Taakse jäi seitsemän iltaa ja neljätoista studiovierasta. Kiintoisa kaksiviikkoinen ja käsinkosketeltava oli helpotuksen tunteemme, kun urakasta lopulta selvittiin.

Nuorten asíat ja NuVan kysymykset: Miten ehdokkaat vastasivat?

NuVa oli työstänyt kunnan vaalikoneeseen lukuisia kysymyksiä, joista aika montaa ehdittiin käsitellä puolueiden edustajien kanssa. Oli ihan pakko tehdä radiolähetyksessä Weskun kanssa yhteenvetoa istunnoista.

Mielenkiintoinen kokemus. Kaikki puolueet sekä sitoutumattomat tiesivät, että Inarin kunnassa on äänekäs ja vikkeläliikkeinen nuorisovaltuusto. Se on hyvä juttu. Pientä hajontaa oli siinä miten suhtaudutiin nuorten kuulemiseen. Pääosin todettiin, että asia on hyvällä mallilla, mutta muitakin käsityksiä löytyi.

Koulukuraattoriasia toimi jännällä tavalla ilmapuntarina. Ei koulukuraattorin virkaa = ei nuorten kuulemista. Hmmmm... Jännä juttu, tosiasiassa kuraattorihomma synnytti runsaasti keskustelua ja paljon paperia, niin ja myös toimenpiteitä. Asiat eivät ole ihan yksioikoisia.

Pohdiskeltiin sitä miksi nuoria, alle 30 -vuotiaita ehdokkaita on niin vähän. Kaikki olivat sitä mieltä, että sopivanikäiset lähtevät Inarista muualle. Onhan se niinkin, mutta se ei selvitä kaikkea. Miksi ne harvat nykyisistä alle kolmikymppisistä valtuutetuista eivät jatka? Selvä Keli taitaa palata vielä tähän aiheeseen. Luulenpa, että kyse on paljolti myös siitä, että me inhorealismin kyllästämät aikuiset ja ennakkoluulottomat nuoret puhumme eri kieltä silloinkin kun lopulta puhumme samasta asiasta...

Kykeneekö 16-vuotias kypsään äänestyskäyttäytymiseen?

Kiintoisa on myös kysymys äänioikeusikärajan laskemisesta paikallisvaaaleissa kirkon tapaan 16 -vuoteen. Pääosin tilanne seitsemässä lähetyksessä oli 2 - 0 nykymenon puolesta. Ainakin Keskustassa ja Vihreissä tilanne oli 1 - 1.

Vastustajilla oli kaksi perustetta, joista mielestäni parempi liittyy kysymykseen siitä saavatko lapset olla lapsia. Totta on se, että ihan liian nuorina lapsilta edellytetään turhan paljon. Toinen asia on se, istuuko asia äänioikeuskysymyk-seen.

Olen aiemmin jo todennut, että Kirkko on Suomen poliittista järjestelmää edistyksellisempi. Pitkässä juoksussa äänioikeusikärajan lasku kuntavaaleissa ruokkisi takuulla nuorten kiinnostusta paikallisiin asioihin ja niihin vaikuttamiseen. Sitäpaitsi: on hyvä totuttautua äänestämiseen kotioloissa ja lähiasioissa, ennen kuin edessä on se monille väistämätön: poismuutto opiskelemaan muualle.

Toinen vastustajien peruste on pelko eräänlaisesta Tony Halme -ilmiöstä siis siitä, että populismi vie voiton. Tätä pohtivat ainakin Vasemmiston sekä Kristillisdemokraattien edustajat. Kiintoisaa.

Inarin Vasemmiston varauksellisuuden ymmärtää, jos muistelee neljän vuoden takaista ehdokasasettelua. Paikallisesti merkittäväksi muotoutunut rap-kulttuuri julisti Ambassan valtakauden alkaneeksi vuonna 2005. Kausi jäi sattuneesta syystä lyhyeksi ja iskuja sateli yhteiskunnan kontrollimekanismeista käsin siinä määrin, että kyseisen nuorisokulttuurisen suuntauksen edustajat poistuivat Inarista vähin äänin vuoden 2007 keväällä. Tässä yhteydessä kato kävi myös vasemmiston luottamushenkilöissä...

Kyse on myös nuorten omasta suhtautumisesta. Oma kokemukseni on se, että nuoret suhtautuvat näihin asioihin pääosin vakavasti. Jos poismuutto häämöttää parikymppisenä, niin rima lähteä mukaan kunnallispolitiikkaan 18 -vuotiaana on todella korkealla. Neljä vuotta on pitkä aika nuoren elämässä.

Lopuksi on todettava, että lähetysten vanhin vierailija osoittautui myös
ennakkoluuttomimmaksi suhteessa inarilaisnuoriin ja heidän asioihin. Vihreiden Harald H:ia oli mukava kuunnella: nykyiset nuoret tietävät paljon
ja ovat valistuneita, järkeviä ja kykeneviä ottamaan kantaa. Hienoa. Eikä jutustelu ollut ollenkaan kosiskelevaa vaan punnittua puhetta.

Viestintäpaja ja nuoren elämän suunta

Siirin Wesku oli myös viikon vieraamme. Marin käsittelyssä Wesku kertoili juurevan vakaaseen siskeliläistyyliinsä viestintäpajan syksyn kuulumisista. Tosi lystiä oli sivusta kuulla kuinka motivoitunut tämä viestintäpajan pitkäaikainen moniottelija on nykyisestä tehtävästään.

Soiteltiin myös Perttu R:lle Hesaan. Perttu on ivalolainen kaveri, joka näkyi Inarissa monessa hahmossa: rockkitaristina, Radio Inarin äänenä, nuorisovaltuuston puheenjohtajana, helluntaisrk:n aktiivinuorena... Pari vuotta sitten hän häipyi pääkaupunkiin opiskelemaan mediatuottajaksi, kuinkas muuten. Ihan lysti oli kuulla Perttua: perhe, erityisesti lehtijulkaisualalla toimiva isä ja viestintäpaja kaikkine mahdollisuuksineen. Siinäpä elämän suuntaajat...

Perttu on muuten mukana mielenkiintoisessa hankkeessa. Hän toimii yhtenä kirjoittajana maan nuorisotyön perinnehankkeen Nuoperin kirjaprojektissa. Tulevan opuksen mediaosiossa hän ja yksi Helsingin Nuorisoasiainkeskuksen Free Your Mind mediakeskuksen nuori kertovat kokemuksistaan. Vanhemman kaartin kirjoittajana on mm. muuan Jorma Pilke, Yleisradion nuorten TV-toimituksen perustaja 1960-luvulta. Tuttu persoona myös Inarin viestintäpajalla. Henkilö. jonka suuri TV-yleisö muistaa parhaiten takavuosien Iltalypsystä. Miten se menikään: Täällä Aimo Surakka, Pasilan asema.

Mukavaa. Selvä Keli palaa myöhemmin tähän aiheeseen.

Koillis-Venäjän kutsu

Kyrön Janne oli tavoittanut Eklipticon -yhtyeen basisti-laulaja Juhon. Juho ja Jarppa, Joona sekä Oula matkaavat ensi viikolla Kuolan niemimaalle Polarnye Zorin ydinvoimakaupunkiin. Herrat powermetallibiiseineen edustavat Inarin kuntaa Rajarockissa.

Siitä miten homma meni, kertoo Selvä Keli marraskuun alussa...

S

perjantai 10. lokakuuta 2008

Vaalinalustunnelmia ja etsivää nuorisotyötä

Syksy on vuodenajoista se, jolloin viikot kuluvat vikkelimmin. Nyt ovat normimenon lisämausteena vielä lähestyvät kuntavaalit, jotka näkyvät erityisesti viestintäpajalla ja Radio Inarin toimituksessa. Juicen syksyiset sävelet ovat nousseet uuteen kukoistukseen: nyt on lokakuu ja minusta näkee sen...

Hassisen Kone elää myös renessanssia: meill on levottomat jalat, levottoomat...

Kaikki nuorten asialla(ko?)

Oli aika rankka Selvä Keli -lähetys, vaikka Mari hoitelikin taidokkaasti studiovieraamme ja helpotti niiltä osin oloani merkittävästi. Omakohtainen mikkiväsymys selittyy lähestyvillä kuntavaaleilla.

Olin nimittäin viestintäpajan tämänhetkisen työvalmentajan Siirin Veskun kanssa viettänyt laatuaikaa studiolla neljänä perättäisenä iltana seurana ehdokkaita asettaneiden ryhmien edustajia. Hetki ennen Selvä Keli lähetystä tenttasimme Ivalon Kokoomuksen edustajia suorassa lähetyksessä.

Onpa ollut todella kiintoisia kolmevarttisia. Matka on muuten tätä kirjoitettaessa puolivälissä elikkä ensi viikolla on vielä neljä istuntoa lisää...

Lähetysten perusjuoni on se, että tenttaamme ehdokkaita käyttäen apuna niitä kysymyksiä, joita kuntalaiset ovat toimittaneet Inarin kunnan vaalikoneeseen (löytyy muuten osoitteesta http://www.inari.fi/) ja jotka eivät ole sinne asti päässeet. Niitä kysymyksiä onkin sitten aika paljon, joten olemme säästyneet pahimmalta: miettimisen vaivalta. Se on hyvä, sillä ajattelu on rasittavaa ja kun olemme mukavuudenhaluisia, niin...

Yksi kymmenminuuttinen jakso ehdokasillasta on omistettu nuorisovaltuuston kysymyksille. Yhteenvedon paikka nuorten asioiden käsittelystä on edessä ensi viikon (16.9.) lähetyksessä, jota edeltävän tunnin aikana esittäytyy muuten viimeinen ryhmittymä, Inarin kuntavaalien ensikertalainen: Kristillisdemokraatit.

Tässä voi kumminkin jo todeta, että on se jännää miten kaikki yhtäkkisesti ovat niin nuorten asialla, että heikkopäisempää ajoittain hirvittää. Sisäinen inhorealisti toki muistuttaa olemassaolostaan ja sanoo, että nämä on kuultu ennenkin, viimeksi neljä vuotta sitten... No, ehkei asia ole kuitenkaan ihan näin yksioikoinen: Inarin NuVa on viimeisen valtuustokauden ajan pitänyt suht korkeaa profiilia ja kyllä emovaltuustokin tietää ja tunnistaa, että sillä on ärhäkkä pikkusisko/-veli. Oikealla tiellä siis ollaan.

Etsivä löytää (ja kolkuttavalle avataan...!)

Studiovieraaksi saapui Etsivä löytää -hankkeen nuoriso-ohjaaja Mika Fält. Mika on tehnyt viestintäpajalla kelpo työtä: ideana on ollut madaltaa entisestään jo matalaa pajan ulko-oven kynnystä nuorille, jotka ovat elämänsä kanssa taitekohdassa. Hankkeen pyrkimyksenä on ollut myös löytää palvelujärjestelmien ulkopuolelle mahdollisesti jääneet nuoret sekä auttaa tavalla tai toisella muutoin väliinpudonneita nuoria.

Ja katso: kohderyhmää onkin löytynyt... Ammatillinen yhteistyökin on tiivistynyt ja hyvä niin.

Hanke on mahdollista toteuttaa, koska yhteiskunta (opetusministeriö) on katsonut tarpeelliseksi panostaa paljon euroja etsivän työpajatyön rahoittamiseen. Hyvä, mutta on kumminkin perin kummallista, että tehopanostukset pyrkivät kasautumaan yhteen, sinällään tärkeään nivelvaiheeseen: nuorten siirtymiseen peruskoulun jälkeiseen elämään.

Tähän vaiheeseen satsataan todella paljon. Ilmassa leijuu tästä huolimatta kiusallisena kysymys: pitäisikö vahvistaa muidenkin siirtymävaiheiden toimia. Kauhajoki-tragedian jälkeen joutuu kysymään: miksi ei havaittu, miksi ei puututtu? Jotenkin minusta on alkanut tuntumaan entistä enemmän siltä, että mitä enemmän panostetaan varhaisiin siirtymiin (perhe/päivähoito -> peruskoulu, alakoulu -> yläkoulu) sitä vähemmän tarvitsee panostaa myöhempiin korjaaviin toimiin.

Olisiko tullut aika panostaa myös niihin? Ja jopa ensisijaisesti niihin?

S