Edellinen teksti syntyi Kauhajoki -tunnelmissa Rovaniemellä. Torstain Selvä Keli lähetys pohdiskeli myös tuota traagista tapahtumasarjaa.
Kulunut työviikko oli muuten kiivastahtinen. Se on sinällään ihan normaali tila alkusyksyn nuorisotyössä. Viestintäpajalla on sitäpaitsi ollut tänä syksynä säpinää ihan eri tavalla kuin vuosi sitten. Liekö sattumaa vai Etsivä löytää -hanketyön ansiota, mutta kohderyhmää on löytynyt ihan eri tahtiin. Se on hyvä se, työpaja ilman työpajanuoria on... No, se ei oikein vastaa alkuperäistä tarkoitustaan.
Etsivä löytää hankkeeseen palataan muuten lähetyksessä torstaina 9.10., jolloin studiolle Marin käsittelyyn saapuu hanketta vetävä nuoriso-ohjaaja Mika Fält.
Nuorten hyvinvoinnin ankkureita etsimässä...Rovaniemikin on ehditty nähdä toisen kerran viikon sisällä. Ollaan nimittäin lähdetty mukaan Pohjois-Suomen Sosiaalialan kehittämiskeskuksen ideoimaan Nuorten hyvinvoinnin ankkurit Lapissa hankkeeseen, jonka alkuseminaaria pidettiin Pohtimolammen luonnonkauniissa maisemissa viime perjantaina.
Hankkeeseen palataan takuulla myöhemmin. Nyt riittää, kun toteaa, että hankkeen osatoteuttajina, kuten EU-termi asian määrittää, ovat Inarin ohella Kemijärven kaupunki sekä Kolarin ja Ranuan kunnat. Lapin yliopisto on vahvasti mukana tuoden tutkimus- ja koulutuspanostusta sekä Taiteiden että Sosiaalitieteiden laitosten kautta. Kiintoisaa.
Jännä nähdä mitä tästä taiteen ja median keinojen yhdistelemisestä nuorten (15 - 17 v.) toimintaryhmien työskentelyyn lopulta kehkeytyy. Kaikessa kulkee mukana myös nuorten arviot omasta elinympäristöstään, sen vahvuuksista ja heikkouksista. Jo alkuseminaarissa eri kuntien ryhmien ensitöiden purku oli kiinnostavaa seurattavaa: pulmista huolimatta yleisarvio on positiivinen ja näkemykset myös tulevaisuudesta vähintäänkin varovaisen myönteiset. Näin myös Kemijärvellä, vaikka kaupunki onkin kokenut viime vuosina todella kovia rakennemuutoksen ravistellessa.
Ei siis huono tulos, ei ollenkaan. Asiasta tehdään projektin toimesta vuoden 2009 aikana yhden ikäluokan kattavat kuntakohtaiset hyvinvointiselvitykset. Niiden tuloksia voidaankin odottaa suurella mielenkiinnolla.
Kauhajoen jälkikaikuja ja inarilaista perhetyötäStudiovieraana pyörähti perhetyöntekijä Taavi Simonen. Juteltiin nuorista ja perheiden tilanteesta Inarissa.
Studioraatimme antoi inarilaisnuorille korkean arvosanan, Muutoinkin todettiin, että asiat Inarissa ovat pääosin mallillaan. Inarilainen moniammatillinen lähestymistapa miellytti studiovierasta, joka totesi nähneensä paljon hapuilevampaakin yhteistyötä. Täällä eri osapuolet mahtuvat hyvin yhteisten pöytien ääreen ja keskustelu on rakentavaa ja pääosin myöskin eteenpäinvievää.
Viestinä inarilaisperheisiin singahti toive siitä, että vanhemmat asettaisivat lapsilleen selkeämmin rajoja asioissa, joiden määrittely on yksiselitteisesti aikuisten harteilla. Lapsia päästetään joskus liian helposti hallitsemaan tilanteita. Mitään korkealentoisia kasvatusteorioita sinällään ei tarvita, lapsille annettava aika ja mielenkiinto heidän asioihinsa ovat tärkeitä, lopusta pitää huolen terve maalaisjärki. Studioraati totesi yksituumaisesti, että maalaisjärki onkin siellä jossain, piilossa arkikäytöstä. Se pitäisikin äkkiä palauttaa sille kuuluvaan asemaan tai muuten ollaan hukkateillä.
Puuttumiskynnyksen sietämätön korkeus
Kauhajoen tapahtumiin on tietysti monia syitä. Ne osoittavat kumminkin sen, että ketään ei saisi unohtaa yksin. Äärimmillään eristäytyminen, totaalinen nettimaailmaan uppoutuminen ja pitkään kertynyt patoutunut viha johtaa mielettömyyksiin, jolle ikävä kyllä on Myyrmanni-Jokela-Kauhajoki ketjulla luotu toimintamallit.
Juteltiin siitä, että pitäisi havaita ja puuttua mahdollisimman varhain. Se on helposti sanottu. Se on käytännössä usein varsin hankalaa, sillä asia ei välttämättä näy nuoresta ulospäin ihan helposti. Lisäksi nykymeininki on ikävä kyllä johtanut siihen, että helposti katsotaan ohi, ei viitsitä tai kehdata puuttua, annetaan asian olla. Studioraatimme peräänkuuluttaa myös uuden yhteisöllisyyden luomisen tarvetta.
Todettiin, että kaikki ennaltaehkäisevä työ pitäisi nähdä vaikuttavuuden arvioinnin vaikeudesta huolimatta mielekkäänä yhteiskunnallisena panostuksena eikä kuluriippana. Kun Kauhajoen kunta nyt on saanut opetusministeriöltä nuorisotyön vahvistamiseksi 170.000 €, ovat kaikki varmasti sitä mieltä, että tarpeeseen menee. Ihan epäilemättä näin onkin.
Avustuksella on tarkoitus kehittää kouluyhteistyötä, järjestää kohdennettuja tapahtumia sekä pitää nuorisotilaa auki joka päivä. Pistää kyllä miettimään, että karmaisevan kova on hinta sille, että nuorisotilaa voidaan pitää auki joka päivä. Eikö pysyviä satsauksia, edes kunnon keskustelua niistä todellakaan saada aikaan muuta kun pitkän ja äärimmäisen rankan kaavan kautta?
Kriistyön avulla toivon näköaloihin
Kauhajokitragedia on paikkakunnalleen erittäin traumaattinen ja pitkään mielialoihin vaikuttava tapahtuma.
Selvä Keli jututti myös mielenterveys- ja perheneuvonnan psykologia ja kriisityöntekijää Kimmo Kovasta. Kimmoa kuunnellessa tuli kyllä heti ilmi se miksi erilainen varautuminen ja harjoittelu kriisitilanteita varten on tärkeätä.
Kun sattuu Kauhajoen tapaan jotain valtakunnallisesti ja maailmankin laajuisesti huomiotaherättävää on haaste asian käsittelylle tosi kova. Enää ei ole aikaa pohtia mitä tehdä, suunnitelman pitää olla valmis. Tiedostusvälineistä on syntynyt kuva siitä, että Kauhajoella tämä valmius on ollut ja jälkityö on ollut suunnitelmallista.
Kriisityöntekijän mukaan tarvitaan heti ihmisiä, paljon ihmisiä, jotka ryhtyvät purkamaan tapahtumaan osallisien sekä lähiympäristön kokemuksia ja tuntoja. Työ alkaa heti kun välitön vaara on ohi. Yksilölliset erot vaikuttavat siihen mihin tahtiin yksilö pystyy asiat käsittelemään.
Lohdullinen ja toivoa antava on Kimmon toteamus ajan parantavasta merkityksestä ja siitä, että ihminen pyrkii selviämään ja selviytymään hyvinkin rankoista kokemuksista. Pyrkimys on niin kova, että sen voima on ammuttuja luotejakin kovempi.
Uhreja ei saa takaisin eikä heitä saa unohtaa. Elämän on kuitenkin jatkuttava...
S
