Seitsemänkymmentä vuotta Nuorisotyötä

Nuorisotyössä on sentään jotain vanhempaa kuin minä. Tein tämän järisyttävän ja ilahduttavan havainnon Helsingissä 20.10.2016, kun osallistuin Ostrobotnialla syntymäpäiville. Bottalla ei juhlittu henkilöä, juhlakaluna oli peräti 70 -vuotta täyttävä Nuorisotyölehti.

Lehti on väline paikallaan. Se on oman alansa ainoa kattava aikakauslehti maassamme, Euroopan mittakaavassakin hyvin ainutlaatuinen painettu julkaisu. Unohtuu usein, että se on myös Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssin palveluista vanhin, lehden esiaste Nuoriso-ohjaaja ilmestyi ensi kertaa heti sotien jälkeen vuonna 1946. Kertoo jotain ammatillisesta tarpeesta, että lehti on monissa nuorisotyön murroskohdissa säilyttänyt asemansa ammatillisena äänenkäyttäjänä ja keskustelun herättäjänä.

Nuorisotyö on ainakin omasta mielestäni Allianssin palveluista myös demokraattisin. Nuorisotyöläinen tai opettaja Utsjoella saa sen luettavakseen samaan tahtiin kuin kollegat vaikkapa Helsingin Nuorisoasiainkeskuksessa ja kouluilla. Sen saadakseen ei kenenkään tarvitse matkustaa mihinkään, lehti matkustaa sinne mihin tilauskortti sen haluaa matkustavan. 

Kuulun lehden sisäpiiriin, kun olen ollut vuodesta 2012 lähtien sen toimitusneuvoston jäsen. Siitä huolimatta tai ehkäpä juuri siksi voinkin väittää, että lehti on hyvin toimitettu ja sen teemat on huolella mietitty. Havainto ei ole pelkästään oma, vuotuiset lukijatutkimukset vahvistavat sitä. 

Oma suhde lehteen alkoi jo 1980 -luvun lopulla. Veikkaan, että vuosi oli 1988 ja ensimmäinen juttuni oli otsikoitu sanoin Kuntavierailu Utsjoelle. Hellyttävää, yksi kokonainen lausekin on jäänyt mieleen: ”Ochejohka huudahtaa Kaitsu ja bussi laskeutuu Tenon laaksoon”.

Seuraavalla vuosikymmenellä kirjoittelin harvakseltaan, mutta kumminkin. Mieleeni on jäänyt hyvin 1990 –luvun alku, jolloin kaimamies Hinkulan päätoimittajana ollessa kokosin nykyistä valtakunnallista nuorisokeskusverkostoa esittelevän teemalehden. Muistan pääkirjoituksen otsikon: On hyvä, että on suunnitelma. En ole ihan varma siitä millä mielellä opetusministeriössä luettiin sitä ja lehden linjauksia ylipäänsä. Kaimani pääkirjoitukset olivat tuolloin hyvin kriittisiä ja terävää kynää tuli sittemmin käyttäneeksi päätoimittajana vaikkapa nykyinen Kotkan Leena. Ja moni muu…

Kun ministeriö tukee ja lehdistöllä on oma sananvapautensa, on asetelma herkkä. En tunne historiaa riittävästi, mutta jos ristiriitoja on ollut, niin kyllä ne on unohdettu. Siinä määrin myönteinen oli ministeriön nuorisopoliittisen yksikön päällikön Georg Henrik, Wreden tervehdyspuheenvuoro Bottalla.

Lehdellä on ollut yksi päätoimen työntekijä. Vaikka lehti on ilmestynyt vain 8 - 10 kertaa vuodessa, niin työmäärä on yhdelle ihmiselle hillittömän iso. Se on niin kova, että siitä selviytyäkseen toimitus tarvitsee kirjoittajarenkaan, jossa on nuorisoalan osaajia eri puolilta maata sekä toimialan eri osa-alueilta. Asetelmassa toimitusneuvosto on paitsi linjaaja ja ideoija, myös tekijä.  Erityisesti viimeksi kuluneet viisi toimitusneuvostovuotta ovat osoittaneet sen kuinka osaavia ja innokkaita kirjoittajia voikaan löytyä. Työskentelyssä on löytynyt uusia kontakteja, aiemmin tuntemattomia hienoja ihmisiä sekä vilkasta nuorisopoliittista keskustelua. Näköalapaikka parhaasta päästä.

Lisäksi olen saanut kirjoittaa aina, kun on ollut asiaa. Näin on ollut tähän päivään saakka. Seuraavaa julkaisua jännitetään nyt. Lahjaksi virkulle seitsenkymppiselle paukuttelin kolmen liuskan verran raporttia Lapin nuorisotyöläisten Sallan kokoontumisajoista. Se oli mieluisaa, Lapin ja ylipäänsä reunaseutujen nuorten sekä nuorisotyön asiat ovat oman mukavuusalueeni kovaa ydintä.

Lähestytään niitä hetkiä, jolloin pääsee miettimään painaako enteriä vai ei. Allianssi pistää kohta luottamushenkilöpaikat avoimeen hakuun. Tämän juhlavuoden piti olla minun ehdottomasti viimeinen toimitusneuvostovuosi. Bottalla kuulin, että ainakin nykyinen päätoimittaja Anita ja jäsen Jossu hakevat jatkoa. Tultiin yhtä aikaa, joten pitäisiköhän vielä?

Haasteena Lapin ja reunaseutujen nuorisotyöntekijöille: hakekaa, jos vähänkään kiinnostaa. Painan enteriä tai en, niin kohta tämä homma loppuu minulta joka tapauksessa. Ja jonkunhan se täytyy pitää reunaseutujen asioita esillä. Kyse on sentään laadukkaasta valtakunnallisesta ammattilehdestä.

Onnittelut vireälle seitsenkymppiselle tätäkin kautta.

Niin ja haluan sinkauttaa tällä tekstillä erityisterveiseni pitkäaikaiselle toimitussihteerille Kirsille: well done…!!!

Taisi olla Allianssin puheenjohtaja Eero tai pääsihteeri Olli, jotka Bottalla visioivat jo 100 -vuotisjuhlia. Epäilemättä ne saadaan, Nuorisotyöllä on paikkansa

Skoeoe

 

 kuva: Leena Ruotsalainen 

In the middle of Nowhere (on line)

 Selvä Keli on line 5.10.2016 klo 12.30 Sallan Poropuisto. Lapin nuorisotyö keskellä ei mitään. Siistiä...

Siistiä on myös se, että Nuorisotyölehti täyttää tänä vuonna huimat 70 vuotta. Allaoleva Kläppi ennakko on julkaistu vastikään ilmestyneessä lehdessä. Julkaisen sen myös blogissa ajatellen kumpaakin: Nuorisotyölehteä ja Kläppi -tapahtumaa. Hyvä me ja meidän sitkeä heimo, hyvä meidän oma äänenkannattaja:

Kläppi kokoaa Lapin nuorisotyöntekijät Sallaan

Lappi on ollut aina aktiivinen järjestämään maakunnan nuorisotyöntekijöille kokoontumisajoja. Matkaa on taitettu paljon ja suunta on useimmiten ollut kohti maakuntakeskus Rovaniemeä tai Kemi – Tornion seutua. Vuosi sitten maakunnassa kokeiltiin yhtä isoa tapahtumaa, joka kokosi etsivät, hallintonuorisotyöläiset, työpajaporukat, koulutuksen, seurakunnat, järjestöt, kaikki Lapin rakkauden ammattilaiset yhteen. Tornion Kläppi 2015 olikin menestys.

Tornion kokemuksen pohjalta haluttiin pikauusinta. Ja kyllä onkin kannattanut lähteä tähän. Näyttää siltä, että on myös kannattanut viedä tapahtuma seudulle, joka markkinoi itseään itseironisesti sloganilla Salla – in the middle of Nowhere. Valinta on hieno monesta syystä. Lapin kaupungit on nähty, uusi innostaa ja matkailu muualle edistää kilometreissä mitattavaa yhdenvertaisuutta. Sitä paitsi Sallassa, Koillis-Lapin sinnikkäässä selviytyjäkunnassa, tehdään todella laadukasta nuorisotyötä. Sitä on hyvä arvostaa porukoissa paikan päällä.

Niin tai näin, mutta Sallaan kokoontuu 5.-6.10.2016 runsaat 150 nuorisotyöläistä. Se on Lapin oloissa paljon. Se on niin paljon, että Sallan oloissa osa auditorion istunnoista joudutaan striimaamaan salin ulkopuolelle, jotta kaikki saavat osansa. Se demokratisoi myös tekemistä: mediapajoja löytyy muutamasta Lapin kunnasta.

Idea kaikki kokoavasta tapahtumasta on Lapin oloihin loistelias. Kun välimatkat ovat mitä ovat, on järkevää vähentää kohtaamisia ja keskittyä monen pienen sijasta yhteen hyvin valmisteltuun isoon tapahtumaan. Ratkaisussa säästyy matkarahoja, mutta myös työaikaa: laskin kerran, että Inarista yhden syksyn aikana kului pelkkään nelostiellä istumiseen kuukauden työaika.

Sallan tapahtuman suurin ryhmä on ohjaajat, joita porukasta on kolmannes. Se kertoo siitä, että heillä on yhteiseen kokemusten vaihtoon ja koulutukseen huutava tarve. ”Kläppi-ideologian”  syntymisen yksi lähtökohdista olikin kysymys siitä miten ihan tavallista perusnuorisotyötä tekevät ohjaajat voitaisiin huomioida työpaja-etsivä-byrokraatti-lanutivastuuhenkilöiden täsmäkokoon-tumisten maailmassa. Nyt väliinputoajia ei ole, halu osallistua ratkaisee.

Parin tiiviin päivän aikana keskustellaan uudistuvasta nuorisolaista ja pureudutaan koulunuorisotyöhön, maakunnan nuorille tyypilliseen lähtemisen pakkoon, osallisuushommiin, työssä jaksamiseen, ehkäisevään päihdetyöhön, nuorten mielenterveyteen….

Nykyään ärsyttää jo aika usein lähteä tien päälle. Lokakuussa ei ärsytä. Ei, sillä käytännössä kaikki matkustavat. Ja kaikki tiet vievät Sallatunturille.

Seppo Körkkö

Kläppi 2016 työryhmä