Nuorisolakia uudistamassa...

Nuorisolakia uudistetaan. Uuden lain pitäisi olla voimassa 1.1.2016. Tahti on semmoinen, että heikompia hirvittää...

Opetus- ja kulttuuriministeriö on kiertänyt maakunnissa informoimassa ja kuulemassa ahkerasti. Kierros päättyy Rovaniemelle ensi perjantaina 27.2. Mielenkiintoista. Odotan innolla miten keskustelu käy...

Lupasin itselleni, etten kommentoi julkisesti. Melko hyvin päätös piti. Lappilaisen päätoimittaja Riitta oli kumminkin niin sinnikäs, että tänään siinä lehdessä on luettavissa oma kannanotto. Pistän sen tähänkin.

Mantamahdollistaja Riitasta sen verran, että pisteet hänelle. Ei siitä, että hän onnistui jallittamaan minut, vaan siitä, että hän on antanut lehdessä paljon tilaa lappilaiselle nuorisotyölle ja nuorille. Mahtavaa, arvostan todella kovasti. Mutta se kannanotto:

Nuorisolain kynsitulilla…

Jos en väärin muista, nyt on menossa kolmas nuorisolain uudistamiskierros oman inarilaisen nuorisotyöurani ajoilta. Tahti ollut kerta vuosikymmenessä.

Minulla on selkeä muistikuva parinkymmenen vuoden takaa, lakiuudistusvuodelta 1996. Oli huono hillavuosi. Liikuskelin Karigasniemen tie varren jängillä ja turhautuneena hillattomuuteen nousin lähitunturiin. Sieltä näki kauas Muotkatuntureille ja myös Utsjoen suuntaan. Pötköttelin tunturikoivikossa, kun tajuntaan piirtyi absurdina ajatuksena se, että yhteiskunta on kehittänyt nuorisopolitiikan tännekin. Ajatus kummitteli korvien välissä koko päivän ja piirtyi kysymyksenä mitä sillä ja nuorisotyöllä on tekemistä täällä. Aika outoa, luulisi että tunturi inspiroisi aivan muihin mietteisiin.

Sittemmin on tapahtunut paljon. 

Nuorisotyö on laji, jossa tekeminen tempaa mukaansa ja usein vimma on ajatusta edellä. Työ on täynnään kiintoisia kokeiluja ja onnistuneita toimia, sellaisia jotka koukuttavat ja vievät eteenpäin. 

Ajatus puolestaan vaatii rauhoittumista. Työtovereiden tapaamisesta saa hyvät sytöt ja ajetuilla kilometreillä on ajatusta edistävä vaikutus. Monilla kynsitulillakin on tullut pohdiskeltua nuorisotyön maailmaa. Suurimmat niistä tulista ovat ne kolmen metrin kynsitulet, ne joilla ajatus on ollut todella kirkas ja joiden lämmöstä on loihdittu parhaat ideat.  Ja taas on menty…

Kun on riittävän kauan hommissa, saa mahdollisuuksia ottaa kantaa. Ellen väärin muista, niin olen arvioinut julkisesti ainakin kahta lakiuudistusta ja yhtä hallituksen lapsi- ja nuorisopoliittista ohjelmaa. Ja kun ihminen on lappilainen nuorisotyöntekijä, on kehys selvä: kauas on pitkä matka, verkostojen yhteistyö on voimaa, perinteinen monikulttuurisuus elää ja maassamuuttoon liittyvän työn tarve on voimissaan. Tulevaisuuden Lapin itsetunto on juuri niin vahva kuin niillä nuorilla, jotka maakunta lähettää Innovaatio-Suomen kasvukeskuksiin toteuttamaan opinnollisia unelmiaan ja ottamaan mittaa elämästä.

Lueskelin ministeri Pia Viitasen nuorisolain uudistamiseen liittyvää tiedotetta. Jotenkin päädyin kysymään, että löytyykö uutta auringon alla. Tiedotteessa hehkutellaan tavoitteella turvata palvelujen saatavuuden tasa-arvo ja yhdenvertaisuus koko maassa. 

Ei, ei taas tätä. Jos tuota lukee kuin piru raamattua, niin se on kuin läiskäisy märällä rätillä päin naamaa. Miksi pitää kirjoitella tuommoista, josta kaikki täällä tietävät, että se ei ole totta. 

Huomioni kiinnittyi myös siihen, että rakettimaisesti eri puolille maata levinnyt etsivä nuorisotyö on tiedotteen suurin viime vuosien menestystarina. Onhan se toki sitä ja siellä tehdään todella arvokasta työtä kovalla sykkeellä. Silti: virhe ei ole nuorisotyön, mutta joidenkin virhearviointien varaanhan se menestystarina rakentuu.

Minun onni taitaa olla se, että nyt on menossa työkohdaltani viimeinen lain uusintakierros. Semmoinen lapsenuskoinen toive on, että seuraavalla kierroksella ei enää pidettäisi tulipalojen sammuttamista keskiössä. Jospa palattaisiin juurille ja nuorisotyö keskittyisi sammuttelun sijasta toimintaan, jolla tuetaan sitä, ettei uusia palopesäkkeitä löydy. Siinä on vinha ero.

Niin. Ei tämäkään kierros taida olla kolmen metrin kynsituli, lopullinen ratkaisu. Eteenpäinmeno kuitenkin. Sitä paitsi palveluthan voivat sijoittua mihin tahansa ja silti tie lappilaisnuorille on avoin muutenkin kuin poismuuttomielessä.  

Palataanpa sinne Karigasniemen tien varteen. Ei niiltä ”minun” hillajängiltä ole mikään matka sinne mistä muuan Ailu Valle on noussut oman kulttuurinsa valovoimaiseksi lähettilääksi.  Itsetunto ja tahto, niitä ei onneksi voi määritellä pykälillä tai momenteilla.  Niihin voidaan kylläkin vaikuttaa. Jopa nuorisotyö voi.

Oli laki mikä tahansa, nuorisotyö tarvitsee ennakkoluulottomuutta ja tervettä itsetuntoa. Se tulee tekemisestä. Ja siitä, että käyttöön otetaan se paras voimavara mikä on: lappilainen nuori.

Kun Saamelaiskäräjien ja Tornion nuorisoneuvostot ja Inarin nuorisovaltuusto lähtivät syksyllä tapaamaan opetusministeriä ja valloittamaan Helsinkiä, ja muodostivat yhteistyön allianssin, Pohjosen Vinkkelin, meillä nuorisotyöläisilläkin oli kyllä voittajafiilis. Missähän se onkaan, se Innovaatio-Suomi…

Mietiskelee

Skoeoe

Edunvalvontaa, osa III: Hetta

Tulipahan tehtyä jotain mitä työmielessä on tullut tehdyksi harvakseltaan: kävin Hetassa. Edellinen kerta taisi olla keväällä 1998, Saamelainuorten taidetapahtuma, Angelin nuoret ja sitä rataa. Oli siis jo aika semminkin kun Enontekiön vapaa-aikasihteeri Heikki on pitäaikainen ystäväni ja henkilö, jonka työtä haasteellisissa oloissa olen aina arvostanut.

Kauas on tosiaan pitkä matka... Kun kuntauudistusta yriteltiin, spekuloitiin jonkinverran Saamen kunnalla, joka joidenkuiden päiväunissa olisi muodostettu Suomen saamelaisalueesta. Olisihan se ollut varsinainen maantieteellinen riemuvoitto. Jo mennessä Pokan Tievabaarin 4 euron munkkikahveilla tuli mieleen, että ehkäpä pitäytyminen mykyisessa kuntajaossa oli perusteltua.

Mikä vei Enontekiölle? Oikeusministeriön yhdenvertaisuushankeen YES7 työpaja Saamelaisalueen kuntien nuorille. Tavoitteena oli koota 25 nuorta alueen kunnista sekä Saamelaiskäräjien nuorisoneuvostosta arvioimaan nuorille tarkoitettujen palveluiden toteutumista pohjoisessa. Alunperin ajatuksena oli kaiketi toteuttaa työpaja Inarissa, mutta Sajoksen suunnittelukokouksessa joulukuussa tuumittin, että voisiko joskus järjestää jotain myös muualla. Ei niin, että järjestäminen olisi jotenkin vastenmielistä, päinvastoin. Mutta, jos kaikki aina toteutetaan yhdellä paikkakunnalla, katoaa lopulta arkikokemukseen pohjautuva tuntuma siitä, että saamelaisalue on muutakin kuin Inari.

Luulen, että ratkaisu oli oikea ja siitä oli hyötyä ennenmuuta enontekiöläisnuorille ja nuorisotyöläisille. Näin, vaikka osallistujatavoitteesta jäätiinkin aika tavalla. Aina on kaikenlaisia päällekkäisyyksiä eikä koululaisten saaminen arkisin pois opinnoistaan pariksi päiväksi voi onnistua joka kerta. Ainakin käräjien nuorisoneuvostolaisilla ja Inarin NuVan jäsenillä näitä sanomisen paikkoja ja edustureissaamista riittää yllättävän runsaasti, joten siltä pohjalta haasteet eivät yllättäneet.

Eipä meiltäkään NuVasta ehtinyt paikalle kuin kaksi edustajaa. Loput kolme löytyivät Inarin ja Ivalon yläkoulujen oppilaskunnasta. Se olikin hienoa, uusia nuoria mukaan osallistumaan ja sitäpaitsi luulen, että tästä seuraa yhteistyön tiivistymistä. Näin ainakin puheltiin.

Osallistujakadosta huolimatta työpaja onnistui ja siinä oli paljon myönteistä pöhinää. Keskustelu oli vilkasta ja paja tuotti yhteisen nelikohtaisen manifestin siitä, mihin pohjoisessa pitäisi nuorten mielestä keskittyä:

1. Pieniä kouluja ei saa lakkauttaa...!!!
2. Lappiin ei saa lisää ihmisiä, jos heillä ei ole paikkaa missä asua!
3. Opiskelijat pois köyhyysrajalta!
4. Kaikilla pitää olla mahdollisuus opiskella haluamaansa kieltä/reaaliainetta.

Näin. Jännä juttu, mutta tavallaanhan näitä samoja esiteltiin eri paketissa samaan aikaan Ivalon Stönöllä asunto- ja kulttuuriministeri Viitaselle.

Lista muistutti etäisesti oman NuVamme kärkihankelistaa. Työpajan myönteinen pöhinä yhdessä edellisen havainnon kanssa innosti NuVan Eemeliä ja Miikkaa sekä minua esittelemään kärkihankemenettelyä läsnäolijoille. Lisäksi huomasimme riemastuttavan asian: Utsjoen NuVa on jo herännyt unestaan ja Enontekiöllä  toimintaa viritellään uuteen huomiseen. Kannustimme luomaan oman kärkihankesovelluksen. Se on yksinkertainen joskin työläs metodi, joka tuo ryhtiä ja tavoitteellisuutta NuVan toimintaan.

Jäi hieno jälkimaku paikallisista järjestelyistä, Onnin tulevaisuusverstaasta sekä ministeriön kannustavasta otteesta. Niin ja pääosanesittäjistä, pohjoisen nuorista. Kyllä se vaan on niin, että pohjoisen nuori tuntee sielunkumppanuutta toiseen riipumatta siitä mikä on kumpaisenkin kotipaikka. Niin näpsäkästi täällä toisilleen tuntemattomat nuoret ryhmäytyvät lyhyessä ajassa.

Ainoa takaisku koettiin, kun BB Andte oli estynyt saapumasta paikalle. Järkyttävä pettymys, sen kerran kun... Ja vielä Hetassa. Ei taida toistua ikinä se mahdollisuus. Ja samaan aikaan Ivalon Stönöllä meni toinen ainutkertainen mahdollisuus: ministeri nuorisotiloilla. Ai että mitä henkilökohtaisia takaiskuja ja ryppy muutoin siloiseen työpajareissuun....

Mutta toisaalta: kaikella on hintansa. Niin ja sekin, että tähän en kyllästy ikinä: pohjoisessa 
ei ole koskaan tylsää tämmöisistä pikku takaiskuista huolimatta.

Skoeoe

Edunvalvontaa osa II: Ministeri Ivalon Stönöllä

  

                              eka kuva: Tero Titoff

.

No nyt se on nähty: ministeri Ivalon nuorisotalo Stönöllä sekä viestintäpajalla.

Asunto- ja kulttuuriministeri Piia Viitanen pyörähti Ivalossa. Iso kiitos Valtterille, joka isännöi ministeriä ja jonka idea oli se, että nyt mennään nuoret edellä. Mahtavaa... Tuon ajatuksen pohjalta kävikin sitten niin, että Pohjonen Vinkkeli pääsi toteuttamaan sitä mitä varten se puolivahingossa lokakuussa 2014 syntyi: pohjoisen nuorten edunvalvontaa...

Itse olin pelipäivänä Hetassa osallisuusjutuissa ja siitä myöhemmin sitten oma raporttinsa. Hieno reissu, jonka hinta oli se, että missasin Stönöilevän ja pajailevan ministerin. Tieto kumminkin kertoo, että oli ollut hieno ja onnistunut vierailu. Stönöllä oli käynyt niin, että oli syntynyt melkoinen mediasirkus, joka hiukan oli vaikuttanut. Mutta lopputulos on hieno: ministerivierailun mediajulkisuudessakin mentiin nuoret edellä... Mahtavaa.

Minä pistän tähän nyt kaikkien nähtäväksi yhden julkilausuman, jonka ministeri Viitanen sai. Se on ärhäkän nuorisovaltuustomme kannanotto ajankohtaisiin asioihin ja se menee näin:

"Inarin nuorisovaltuusto haluaa kiinnittää huomiota ja vedota arvoisaan ministeriin seuraavissa ajankohtaisissa asioissa:

Nuorisolain uudistus:

Haluamme painottaa, että nuorten kuuleminen on edelleen sisällytettävä lakiin. Se voi tapahtua nuorisovaltuuston tai vastaavan edustuksellisen elimen tai jonkin muun tavoitteellisen kuulemis- ja/tai osallistamis- menettelyn kautta. Säädös itsessään voi olla sitova, mutta muotoilu väljä, jotta kuntien erilaisuus tulee huomioiduksi. Nuoret ovat keskenään erilaisia ja niin ovat kuntien päätännälliset järjestelytkin, joten on huomioitava, että yksi kaava ei välttämättä toimi kaikissa maamme kunnissa.

Nuorisotyön peruspalvelut täytyy olla määriteltynä laissa. Mukautumiskykyinen lista, joka jättää tilaa paikallisille ratkaisuille, on parempi kuin ei mitään sitovaa. Työpajojen ja etsivän työn asema pitää selkeyttää ja rahoituksen pysyvyys varmistaa.

Koulutuksen yhdenvertaisuus ja koulutustakuun toteutuminen:

Parhaillaan keskustellaan lukioverkosta. Inarin NuVa on yhdessä Saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston sekä Tornion nuorisoneuvoston kanssa lähestynyt asiassa opetusministeri Kiurua (yhteinen vetoomus ohessa). Lukio on koulutuksellinen peruspalvelu ja mahdollisuus siihen on turvattava siinä lähiyhteisössä, missä nuori asuu. Lapissa maakunta tai seutukunta ei ole lähiyhteisö.  

Ammatillisen koulutuksen jatkuva keskittyminen entistä kauemmaksi reunaseuduilta on myös kehitys, joka huolettaa alueella. Voidaan aiheellisesti kysyä miten kehitys palvelee koulutustakuun toteutumista ja palveluiden yhdenvertaisen saatavuuden tavoitteita. Tälle kehitykselle on laitettava  piste.

Kohtuuhintaisten ensiasuntojen tuotanto:

Olette esittäneet huolenne nuorten ensiasuntojen vähäisyydestä. Tämä ongelma ei koske vain kaupunkeja, Lapissa moni nuori haluaisi muuttaa omilleen, mutta jäädä silti kotipaikkakunnalleen. Kaikki eivät haaveile urbaanista kaupunkielämästä, vaan haluaisivat olla mukana elinvoimaistamassa Pohjois-Suomea. Tännekin tarvitaan ensiasuntoja nuorille.

Nuorisotakuun toteutuminen ja yleiset resurssit:

Tieto kertoo, että TE-toimistot linjaavat työllistämistoimien painopistettä pitkäaikaistyöttömyyteen. Onko totta, että on suunnitteilla luopua sanssikorttien käytöstä maakunnissa ja että työllistämisvarat uhkaavat loppua jo ensimmäisen vuosipuoliskon kuluessa. Miten nämä palvelevat nuorisotakuun toteutumista sekä nuorten työpajojen toimintaedellytyksiä maakunnassa?  Mikä on ministeriöiden välisen monialaisen keskustelun merkitys ja mahdollisuudet nuorisotakuun toteutumisen turvaamisessa? Olemme huolissamme nuorisotakuun toteutumisesta tasapuolisesti kaikkialla Suomessa.

Jokaiselle lapselle oikeus harrastamiseen:

Kulttuuriministerinä haluamme tiedän muistavan nuorten harrastusmahdollisuuksia kehittäessänne tarjonnan monipuolisuuden tärkeyden. Myös pienemmillä paikkakunnilla olisi oltava tarjolla monenlaista tekemistä, jotta toiminta kohtaisi nuoret. Tämän mahdollistamiseksi voisi hyödyntää esimerkiksi nykyaikaista teknologiaa. Ehdotuksenne koulujen kasvavasta merkityksestä harrastustoiminnan saralla kuulostaa hyvältä. Silloin pitää vain muistaa tukea myös reuna-alueiden kouluja eikä unohtaa kouluhenkilökunnan asiaankuuluvaa kouluttamista.

Lopuksi:

Inarin nuorisovaltuusto toimii Suomen saamelaisalueen ytimessä ja tekee yhteistyötä Saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston kanssa. NuVa tukee Saamelaiskäräjien nuorisoneuvostoa niissä nuorisokasvatukseen ja –työhön liittyvissä pyrkimyksissä, joita sillä on mm. Ofelaš-toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi. Inarin NuVa ja Tornion nuorisoneuvosto ovat Helsingissä 29.10.2014 ilmoittaneet opetusministeri Kiurulle yhteistuumin tukevansa oheista Saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston vetoomusta.

Ivalossa 16.02.2015

Oona Pennanen                                       Maria Peltonen

puheenjohtaja                                         varapuheenjohtaja

Inarin Nuorisovaltuusto                          Inarin Nuorisovaltuusto"

--------------------------------------------------------------------------

Siistiä. Katselin Yle Sápmin Oddasatin uutisia sittemmin. Tilaisuudessa ministerille jätettiin muutama muukin julkilausuma, mm. saamelaiskäräjien nuorisoneuvosto vetosi ministeriin saamenkielen kielipesien rahoitukseen liittyen ja kaikessa uutisoinnissa tuokin on huomioitu.

Oddasatin uutisen kärki on siinä, että käräjien nuorisoneuvosto sekä Inarin NuVa ja Tornion NuNe ovat vedonneet eri tahoihin pohjoisen lukioverkon säilyttämisen puolesta. Mahtavaa.

Kannattaa katsella pätkä Areenasta niin kauan kuin se sieltä löytyy, linkki tässä  http://areena.yle.fi/tv/2398242?fb_ref=Default

Todella komeata olla yhteisrintamassa. Asia on jakamaton ja sen puolesta on syytä tapella. Lukio on todella kaikille nuorille yhteinen lähiperuspalvelu...

Joskus tuntuu siltä, että me keski-ikäiset täällä ylhäällä osaamme tuottaa eriseuraisuoutta ja eripuraa pienellä alueella saman määrän kuin jossakin ns. Suomen metropolialueessa = pääkaupunkiseudulla.

Nuorisotyöläisellä, jopa kaltaisellani inhorealistilla, on puolellaan yksi etu: usko nuoriin ja usko muutoksen mahdollisuuteen, siihen että nuoret hoitavat sen mihin me iäkkäämmät ei olla pystytty. Sitä tarvitaankin, pohjoisessa on paljon yhteisiä, jakamattomia haasteita. Yhteistyö on voimaa, eripurasta hyötyy vain maata keskittävä uuskolonialistinen Ruuhka-Suomi.

Miettii
Skoeoe

                               kuva: Tero Titoff

Kesätöihin...

Kunnan kesätyöpaikat on pistetty hakuun. Systeemi on kokenut joitakin muutoksia aiempiin vuosiin verrattuna. Hyvää on se, että nyt kunnan kesätyöpaikat haetaan yhdestä paikasta aiemman kahden sijasta. Hyvää on sekin, että haku tapahtuu nyt  oleellisesti aiemmassa vaiheessa kevättä kuin ennen.

Sekin on hyvä muistaa, että koko järjestely oli katkolla, kun toimintansa lopettaneelta Revontulisäätiöltä käytämättä jääneet eurot on käytetty loppuun. Hienoa on, että nuorisovaltuuston sekä nuorisotakuutytöryhmän työn tuloksena rahat löytyivät ainakin vuosille 2015 - 17. Kesätyöpaikka on monille nuorille se ensimmäinen työkokemus ja kunnan paikat ovat kiinnostaneet: viime vuonna hakijoita oli yli 70 ja töitä löytyi 40 nuorelle. Nyt liikutaan samoissa mitoissa. Niin ja vielä se, että yritysten kesätyötuki nuorten työllistämiseen tulee haettavaksi myöhemmin.

Ja seuraavassa nuorten kesätyöryhmän laatima hakuilmoitus, jonka perusteella toimitaan:

"Nuorten kesätytöpaikkoja voivat hakea inarilaiset 15 - 25 -vuotiaat peruskoulunsa päättäneet opiskelijat tai peruskoulunsa toukokuussa 2015 päättävät oppilaat. Työtehtävät ovat yhden kuukauden kestoisia ja ne sijoittuvat Inarin kunnan palveluihin seuraavasti:

- kirjasto (Ivalo tai Inari)                                                4
- liikuntapalveluyt (uimakoulut, urheilukentät)             6
- kulttuuripalvelut                                                           3
- nuorisotyö (nuorisotilat 3, viestintäpaja 7)                 10
- päivähoito                                                                     5
- ruokapalvelut (Ruokapalvelu liikelaitos)                     2
- kiinteistönhoito (Inari Kiinteistöt oy)                          2
- ympäristönhoitotyöt (tekninen osasto)                         4
- vanhustyö (Männikkö ja Koivikko)                             3
- kehitysvammaistyö (toimintakeskus, Kaamosranta)   2

Etusija valinnoissa annetaan niille nuorille, jotka eivät ole aiemmin olleet kunnan kesätyössä. Kesätyöpaikkoihin valitaan yksi nuori samasta perheestä/perhekunnasta. Näiden linjausten avulla kesätöistä saatava sekä taloudellinen että kokemuksellinen hyöty jakaantuu useamman perheen/perhekunnan sekä nuorten kesken. Palkkauksessa noudatetaan ns. kannustelisän periaatteita.

Hakemukset sijoituspaikkatoiveineen toimitetaan sähköpostitse tai kirjeitse perjantaihin 27.3.2015 klo 15.00:een mennessä osoitteella tuula.sarajarvi@inari.fi tai Inarin kunta, Työllisyysasiat/Tuula Sarajärvi, Piiskuntie 2, 99800 Ivalo (kuoreen kesätyöpaikka). Lisätietoja Tuula Sarajärvi, 040 - 1706867.
......................................................

Että näin. Eikun hakemaan....

Skoeoe

Ministerin puheet ja karu arki

Maakunnassa on hämmästelty (l)opetusministeri Krista Kiurun puheita. Hänhän piirteli rajaviivaa Inarin NuVan sekä Saamelaiskäräjien ja Tornion nuorisoneuvostojen edustajille lokakuun lopussa: Oulusta Kajaaniin kulkevan viivan yläpuolelta ei hallituksen toimien takia lopeteta yhtään lukiota.

No hyvä, sillä lukio on sellainen koulutuksellinen peruspalvelu, jonka käyminen pitäisi olla kaikille nuorille mahdollista omassa lähiyhteisössään. Lapin ja Itä-Suomen oloissa maakunta tai edes seutukunta ei ole enää semmoinen, matkat ovat pitkät ja kulkuyhteydet mitä ovat.

Noin ministeri lupasi, koko juttu löytyy ääninauhalta. Silti: monikaan ei uskonut. Ei, koska alkusyksyn uutisoinnista syntyi sellainen mielikuva, että Lapissa ainoa elinvoimainen, yli 500 oppilaan lukio, olisi oma entinen opinahjoni, nykyinen Lyseonpuiston lukio Rovaniemellä. Se mielikuva saattoi olla erehdyttävä, mutta täällä on totuttu epäilemään ensiksi, varmuuden vuoksi.

No sittemmin ministeri onkin lausunut lisää ja täsmennelyt asiaa:  Lapin Liiton edunvalvojille hän totesi, että myös Lapin lukioverkkoa karsitaan. Savon Karstulassa ministeri taas kertoi, ettei syrjäisten alueiden lukioita lopetella.

Ministerin aivoituksia on kummasteltu ja osin pistetty lähestyvien eduskuntavaalien piikkiin. Voi ollakin strategiaa. Nähtäväksi jää, lukioiden opetusluvat tulevat piakkoin hakuun ja opetuksen toteuttajien lukumäärä takuulla pienenee. Siitä pitää huolen 260 miljoonan euron säästötarve. On sanottu, että toimipisteiden määrä ei vähene, että kyse on hallinnon keventämisen kautta tulevista säästöistä.

Uskoo ken haluaa. Näinhän monen asian alasajo alkaa. Ensin virtaviivaistetaan hallintoa ja sitten seuraavalla talouden tasapainotuskierroksella isommat ja aiempaa vähälukuisemmat toteuttajat tiivistävät talouden tervehdyttämisen ja tehokkuuden nimissä toimipisteverkkoaan. Ja niin edelleen.,.. Pikku paikkakunnille jää Musta Pekka kouraan...

Nykyisen hallituksen yksi kärkihankkeista on ollut nuorisotakuu, jota markkinointiin kuin Vapahtajamme toista tulemista. Sen piti ratkaista nuorten työllisyys ja edistää koulutukseen sijoittumista.

Vaan miten on käynyt: nuorisotyöttömyys on noussut ja koulutuksen aloituspaikkoja on keskitetty reunoilta kasvukeskuksiin. Tehdäänpä pientä välitilinpäätöstä Tornion koulutuskenttään, josta olen kirjoitellut pari kertaa jo aiemminkin.

En tiedä onko tässä nyt suoranaista asiayhteyttä, mutta Humakin lähtö Torniosta ja sen myötä yhteisöpedagogikoulutuksen siirto Kuopioon, oli ainakin symbolinen ja nopea lähtölaukaus mahdolliselle Lapin nuorisotyökoulutuksen hitaalle, mutta määrätietoiselle alasajolle.

Vuodenvaihteen jälkeen nimittäin kuultiin perinteikkäältä Peräpohjolan Opistolta hätkähdyttäviä joskaan ei hillittömän yllättäviä uutisia: nuoriso- ja vapaa-aikatoiminnan ohjaajakoulutuksen aloituspaikkoja on jouduttu vähentämään ja opiston käymien yt-neuvottelujen tuloksena oli päädytty irtisanomisiin, jotka heijastuvat myös opetukseen ja alan koulutuksen profiloitumiseen ainakin täällä pohjoisessa.

Hienoa, tätähän tietysti maakunnan nuorisotyö ja nuoret tarvitsevat. Sopii kysyä miten näissä toteutuu politiikkaohjelmien uljas tavoite koulutuksen saavutettavuuden yhdenvertaisuudesta koko maassa. En ole valmis panemaan centtiäkään likoon pitkävedossa, joka lähtee siitä olettamuksesta, että Lapissa järjestetään nuorisotyön koulutusta vielä 2020 -luvulla.

Asiassa ei ole mitään muuta hyvää kuin se, että PPO:lla on opettajia, jotka eivät aio luovuttaa. Jotenkin minusta tuntuu, että Lapin nuorisotyön kentän olisi hyvä havahtua tukemaan heitä ajoissa tai muutoin tässä käy ns. kylmät. Niin hyytävät ovat koulutuspoliittiset tuulet.

Tässä yhteydessä minä ilmaisen solidaarisuutta ja lähetän voimahalin PPO:n nyt jo entiselle koulutusjohtajalle Maaritille. Kun ihminen tekee persoonallaan täysillä töitä uskoen nuorisotyön asiaansa, kehittä itseään ja profiloi tavoitteellisesti työkenttäänsä osaksi lappilaista nuorisotyötä, niin se on kunnioitettavaa.

Kun tältä pohjalta lopullisessa korttienjaossa jää käteen Musta Pekka, niin se ei ole kyllä kunniaksi jakajalle. Olin PPO-uutisista yllättynyt enkä vähimmässäkään määrin myönteisesti.

No. Lopulta suurin voittaja ainakin pitkällä tähtäimellä koko hässäkässä taitaa olla juurikin ex-koulutusjohtaja. Muut miettiköön tekosiaan ja sitä, että mitä milläkin asialla lopulta saavutetaan. Ja opetus- ja kulttuuriministeriö voisi lopultakin miettiä mitä se tarkoittaa, kun se edelleen mm. nuorisolain uudistamista koskevassa tiedotuksessaan toistelee tuota palvelujen saatavuuden tasa-arvoa koko maassa....

Minä en ainakaan tiedä mitä se tarkoittaa sillä. Kertokaa, joku....????

Skoeoe

Edunvalvontaa, osa I: Allianssi

Long time no see... Pohjosen Vinkkelin Hesan valloituksen jälkeen en ole tullut poistuneeksi työperäisten asioiden merkeissä Inarista kolmeen kuukauteen. Tammikuun lopulla sitten piipahdin Itä-Pasilassa, tarkemmin Allianssi -talolla.

Syksyllä tuntui jo siltä, etten paina enteriä vaiheessa, jossa Suomen Nuorisoyhteistyö Alliansssi haki avoimella haulla luottamushenkilöitä vuodelle 2015. Tuntui siltä, että kyllä yhdelle miehelle kolme vuotta riittää.

Kyse ei ollut kyllästymisestä. Hain aikanaan Nuorisotyölehden päätoimittajaksi ja onneksi en päässyt. Anita on hoitanut hommansa hyvin ja toimitusneuvostoa edestä innostaen. Ei tullut päätoimittajuutta, mutta hyvin motivoiva jäsenyys lehden toimitusneuvostoon.

Kyse ei ollut siitäkään, että olen ollut yksinäinen susi, ainoa lappilainen luottari. Suomalaisen nuorisotyön edunvalvontajärjestön luottamushenkilöt tulevat pääosin kehäkolmosen sisäkaarteen Tallinnan puolelta. Jonkinmoinen kiintiöreunasuomalainenhan minä...

Tuosta huolimatta olen tuntenut olleeni tervetullut. Olen saanut kirjoittaa niin paljon kuin olen ehtinyt. Ääni toimitusporukoissa on tullut kuulluksi yksittäisissä juttuideoissa ja maan johtavan nuorisotyön ammattijulkaisun kehittämiskeskusteluissa. Sivutuotteena on löytynyt uusia mukavia tuttavuuksia ja kontakteja. Ja onhan toimitusneuvosto mahtava näköalapaikka sekä iso mahdollisuus tuoda esiin pohjoista näkökulmaa. Voin suositella...

Silti arvelutti, että onhan tuota tullut raportoitua ja kommentoitua. Pyörsin aikomukseni paljolti oikeastaan edelläesilletulleista syistä. Ratkaisevaa oli kumminkin se, että Pohjosen Vinkkelin taholla syntyi syksyllä laajempaa mielenkiintoa Allianssin eri tehtäviin.

Eipä sitten tarvinnutkaan nyt edustaa yksin. Mitenkäs YK nuorisodelegaatti Mikke asian ilmaisikaan esittäytyessään koulutuksessa: "Aika hienoa. Maassa joka tuhannes asukas on inarilainen ja täällä meitä on kolme".

Niin, Saamelaiskäräjien Minnan, Miken ja minun ohella lappilaisen m-ketjun täydentää Miku, tuo Tornion nuorten osallistuttaja ja vaikuttamismankeloija. Siistiä. Ja todellista: Lappi pystyy tarjoamaan osamista ja näkökulmia, siitä hyötyvät sekä Allianssi että lappilainen nuorisotyö, takuuvarmasti.

Joku epäili, että nykyedustus ei ole sattumaa. Hän sanoi sen, kaikkea ne siellä etelässä mukavat ihmiset epäilevät... Ei kai me sentään.

Kyllähän tässä siis vielä vuosi menee. Saattaapa olla, että yksi vielä houkuttaa hakemaan. Oma suhteeni Nuorisotyölehteen on pitkä. Kirjoitin ensimmäisen juttuni jo 1987. Sen otsikko oli Kuntavierailulla Utsjoella. Herttaista.

Sen jälkeen kirjoittelin 1990-luvulla joitakin satunnaisia irtojuttuja, kunnes 2001 tai 2002 alkoi jakso, jonka aikana olen raportoinut nuorisotyön eri asioita säännöllisesti ja usein. En tiedä kuinka laajasti on tiedossa se, että Nuorisotyölehden toimitusporukka on pitkäaikaisin luottamushenkilöelin. Lehden esiaste taisi olla nimeltään Kerhonohjaaja. Nimet ja järjestöt ovat vaihtuneet, mutta lehti on säilyttänyt merkittävän asemansa suomalaisen nuorisotyön äänenkannattajana.

Mikä muka vielä houkuttaa Pohjosen Vinkkelin lisäksi. No se, että ensi vuosi on juhlavuosi. Nuorisotyö täyttää 70 vuotta. Se on niin komeata, että ehkäpä pyrin vielä kerran. Joku nykynuorisotyössä on sentään vanhempaa kuin itse...

Skoeoe