sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Jäisinkö? - Lähtisinkö? - Palaisinko?

Pääsin osallistumaan Eduskunnan Pikkuparlamentissa pidettyyn Saamelaisnuorten konferenssiin, jonka järjesti Saamelaiskäräjien nuorisoneuvosto.

Hyvin kiintoisa mahdollisuus. Tapahtuma etsi vastausta kysymykseen siitä mitä pitäisi tehdä, että saamelais-nuoret voisivat jäädä kotiseudulleen. Luonteva kysymys: taitaa olla niin, että runsaat 60% saamelaislapsista asuu saamelaisalueen ulkopuolella ja niin, että Helsinki on tätä menoa kohta maan suurin kolttakylä. Sehän on myös pohjoisen kannalta ihan avainkysymys, ei vaan saamelaisnuoriin liittyen, vaan alueen kaikkien nuorten osalta. Erinomainen kysymys, joka kertoo siitä, että vaikka Saamelaiskäräjien nuorisoneuvoston historia on varsin lyhyt, neljä vuotta, niin siitä huolimatta neuvosto on nopeaan tahtiin päässyt poliittisessa toiminnassa ydinasioiden ääreen.

Pikkuparlamentissa kuultiin liuta laadukkaita puheenvuoroja, etujoukoissa saamelaisalueen nuorten omat puheenvuorot, joissa käsiteltiin oikeutta omaan kieleen, saamenkielisen opetuksen tilaa, mahdollisuuksia perinteisten elinkeinojen harjoittamiseen ja niin edelleen. Mielenkiintoista kuten lopun paneelikeskustelukin kaikkinensa.

Vastausten löytäminen ei ole helppoa ja saamelaisalueella riittää kosolti soviteltavaa saamelaisen elämänmuodon, matkailun, maankäytön ja elinkeinojen kehittämistyön kanssa. Haastekerrointa nostaa talouden lama, johon ei ole lähiaikoina odotettavissa helpotusta. Päinvastoin, edunvalvonnassa on takuuvarmasti edessä tehtävää myös siinä, että jatkossakin joudutaan puolustamaan alueen ja maakunnan koulutus- ja muita palveluita. Keskittämisvauhti on tappava.

Haastekerrointa nostaa myös saamelaisalueella kiristynyt ilmapiiri, joka saa käyttövoimansa näkemyseroista erityisesti siitä kuka on saamelainen ja siitä miten suhtaudutaan ILO 169 -sopimuksen ratifioimiseen. Muitakin juttuja on, mutta olkoon. Ottamatta kantaa asiasisältöihin, niin on kuitenkin hyvin huolestuttavaa, jos nuoret aikuiset kokevat itseensä kohdistuvaa vihapuhetta ja rasismia. Kun valmistauduin konferenssin paneelikeskustelun avauspuheenvuorooni tajusin, että saamelaisnuorten itsetunnon nousu on oikeastaan aika tuore ilmiö. Nousu on myös ollut nopea ja rapatessahan roiskuu toisinaan puolin jos toisinkin.

Mutta: keskinäinen nahistelu ei pitkässä juoksussa hyödytä ketään. Tai jos hyödyttää, niin se joku ei kyllä löydy pohjoisesta. Sitä sopisi pohtia.

Tilaisuus pisti miettimään omia ajatuksia. Nuoriin liittyen ajattelen niin, että paras menetelmä tietämättömyyden poistamiseen ja mahdollisten ennakkoluulojen ravisteluun on yhdessä tekeminen. Nuorten osallisuusryhmien kesken se tarkoittaa sitä, että toimitaan porukalla yhteisiksi koettujen tärkeiden asioiden puolesta. Näinhän tapahtui runsas vuosi siten, kun Pohjosen Vinkkelin verkosto (Saamelaiskäräjien ja Tornion NuNet sekä Inarin NuVa) kävi porukalla ilmoittamassa silloiselle opetusministeri Krista Kiurulle, ettei Lapin lukioverkkoon pidä kajota. Niin tapahtui myös 2006, kun neljän Lapin kunnan nuorisovaltuustot yhdessä Suomen Saamelaisnuorten yhdistyksen kanssa toteuttivat EU:n nuorisotoimialapäällikkökokoukselle ohjelmaa ja esittivät omat sekä yhteiset julkilausumansa. Yhdessä tekemisen pohjalta tapahtuman nimi olikin Ovttas - Yhdessä.

Pikkuparlamentissa pohdiskelin asioita ja uskoni edelliseen toimintatapaan vahvistui entisestään.
Konferenssi osoitti osaltaan arjen nuorisotyön antaman tuntuman siitä, että pohjoisen nuorten kohdalla kotiseudulle paluu on nykyään oleellisesti merkittävämpi vaihtoehto kuin oli 20-30 vuotta sitten. Kun silloin lähdettiin, niin asenne oli se, että kytkin ylös, kaasu pohjaan eikä ikinä takaisin. Tilanne on nyt toinen: keskisormen sijasta kotiseudulla asumiselle nostetaan peukku. En tiedä mikä tätä selittää, mutta lähdettäessä opiskelemaan tai töihin, veräjää ei suljeta, se jää raolleen.
 
Tämä on asia, joka Lapin päätöksentekijöiden kaikissa portaissa, kunnissa, Saamelaiskäräjillä, maakunnassa, seurakunnissa sekä eduskunnassa, olisi syytä tiedostaa. Se on resurssi, mahdollisuus, jota kannattaa vaalia ja huoltaa.

Edelliseen osaltaan liittyy se, että nuorille kannattaa luoda sanomisen paikkoja. Ja heitä on syytä kuulla huolella eikä pelkästään kuunnella kohteliaasti. Tuo voisi konkreettisesti merkitä vaikkapa sitä, että kun Inarin NuVa kertoo päättäjille olevansa huolestunut ympäristöön liittyvistä asioista sekä ilmastonmuutoksesta ja haluaa kestävän kehityksen periaatteiden huomioimista kaikessa päätöksenteossa, on sitä syytä ainakin pohtia. Siinä puhuu tulevaisuus, ei sen enempää eikä vähempää…

Skoeoe

Ai niin 1
Konferenssi-iltana City Sápmi järjesti räppikekkerit On the Rocksissa. Stagelle nousivat Ailu Valle ja Amoc sekä hetkeksi myös Azis, jonka edellisestä näkemisestä olikin aikaa. Siistiä. Ohjelmaan sisältyi muutama vastikään edesmenneelle ivalolaisräppäri Edorfille omistettu biisi, joita ryyditettiin kuvin. Oli koskettava pätkä ja erittäin hieno ele livenä esiintyviltä artistikollegoilta. Respect...

Ai niin 2
Piipahdin myös Allianssissa Pohjosen Vinkkelin asioilla. Oli hieno rupeama Allianssi risteilyn koordinattori Mannen kanssa. Kova on hänen urakkansa, ei käy kateeksi, soviteltavaa riittää. Näyttää hyvältä, eiköhän me saada alueiden ja saamelaisnuorten asiaa risteilyn agendalle.

Ai niin 3
Harvinaista on se, että tulee  käytyä Espoossa. Tänä vuonna se onkin tapahtunut kahdesti, kun sain nyt tavata Espoon Nuorisopalvelupäällikkö Merjan hänen huudeillaan Espoon keskuksessa. Oli erittäin kiintoisa ja mukava tapaaminen. Eiköhän siitä jotain seuraa myöhemmin, mutta se on oma tarinansa se.


Ai niin 4
Tässä linkki Selvä Kelin sound cloud tilille. Sieltä löytyy käräjien NuNen puheenjohtaja Niilan pikakommentit heti tuoreeltaan konferenssin päätyttyä  https://soundcloud.com/selvakeli/niila-rahko

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Barents Roots... ja liike jatkuu...

On tullut viime viikkoina käytyä aika tiuhaan Nuorisokeskus Vasatokassa. Viimeisen käynnin tein yhdessä meidän uuden NuVan puheenjohtajien Papun ja Eemelin kanssa. Vierailtiin Barentsin Nuorisoneuvoston (BRYC) Barents Roots –leirillä.


Vasatokkaan oli saapunut 85 nuorta ympäri laajaa aluetta. BRYCin nuori puheenjohtaja Sunna porukoineen oli siis saanut rekrytoitua tosi hyvin sakkia kotikonnuilleen. Halukkaita oli ollut kuulemma enemmän kuin mitä oli voitu ottaa. Hieno homma itsessään, hieno homma Inarille ja myös Vasatokalle, joka elää perinteisesti lokakuussa ja marraskuun alkupuolella rauhallisempaa jaksoa ennen joulusesongin alkua.

Barentsista puhutaan paljon. Joskus on tuntunut siltä, että yhteistyö alueella on enemmän puhetta seminaareissa kuin tekoja. Vasatokan leirillä kuten BRYCissä ylipäänsäkin on eri meininki: myönteistä tekemisen säpinää, nuorten lähivuorovaikutusta, työtä joka on satsaus tulevaisuuteen.  Nuorten ja myös nuorisotyön toiminnoin voidaan näin raivata tilaa sille, että nykynuorilla, noilla pohjoisen tulevaisuuden päätöksentekijöillä ja hyvinvoinnin rakentajilla, olisi jatkossa luontevaa toimia rajojen yli. Se on välttämätöntä, huomisen haasteet pohjoisessa ovat isot, mutta niin ovat toisaalta mahdollisuudetkin.

Barentsin alueella elää runsaat 5 miljoonaa asukasta. Tätä taustaa vasten oli mahtavaa noteerata se, että leirille osallistui Sunnan lisäksi neljä muuta inarilaista. Se kertoo inarilaisista nuorista. Se kertoo hyvin paljon myös puheenjohtaja Sunnasta ja hänen tyylistään toimia. Kuten varsin hyvin on tiedossa, Sunna on takavuosien Inarin NuVan määrätietoinen puheenjohtaja. Niissä hommissa hän päätyi Barentsin nuorisokuvioihin ja hurahti niihin täysin.

Monesti uskotellaan, että nuoria ei kiinnosta. Kyllä nuoria kiinnostaa, toinen juttu on sitten se miten kiinnostusta ruokitaan ja miten osallistumismahdollisuuksia edistetään. Vähemmän yllättäen inarilaisryhmä koostui entisistä NuVan jäsenistä ja yhdestä nuoresta, NuVaa lähellä olevasta kuntapoliitikosta. Liike jatkuu, se mitä Inarissa on opittu, on siirretty BRYCiin. Tosi siistiä. Oli ihan pikkuisen ylpeät fiilikset. Mihin vielä päätyvätkään?

Vaikka vierailu oli lyhyt, ehdin tapaamaan muitakin kuin ns. omia. Minulle yllättäen törmäsin Zhenjaan, edesmenneen Murmansk Youth House Mr. Pinkin ideologiin ja perustajaan. Oli hienoa kuulla, että pettymys on jo poispyyhitty. Zhenja jatkaa Arktisen Teatterin toiminnoissa ja Mr. Pinkin toinen ja viimeiseksi jäänyt puheenjohtaja, ihastuttava Natasha, jatkaa elokuvakoulutoimintaa. Venäläinen on selviytyjä, liike jatkuu…

Pitkään juttelin myös Barentsin Nuorisovaihdon Keskuksen BYCOn koordinaattori Zhannan kanssa. Piti jo hiukan passailla, kun Zhanna innokkaasti kosiskeli Inarin nuorisotyötä ja NuVaa valmisteilla olevaan vaihto-ohjelmaan. Tuo kertoo Zhannasta. Virtaa riittää.

BYCO on välittäjäorganisaatio, jonka tehtävä on edistää nuorisohankkeita, tukea projekteja ja saattaa nuoria sekä nuorisotyöläisiä yhteen. Sen olemassaolo perustuu siihen, että kaikki neljä Barentsin maata rahoittavat sitä. Koko sen olemassaolon ajan rahoittamisessa on ajoittain ollut haasteita, milloin Venäjä on vitkutellut ja milloin mitäkin. Nyt huomisen taivaanranta tummenee, kun talous on tiukalla muuallakin. Meillä Suomessa on tiedossa, että mittavat säästöt odottavat opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisorahoja myös. Kaiken huipuksi Venäjä on saanut kuningasidean siirtää keskus Murmanskista Arkangeliin. Typerä idea ainakin minun mielestäni on muuten se idea.

Zhannaa huoletti. Niin minuakin. Vuonna 2002 aloittaneella BYCOlla on ollut virkistävä vaikutus pohjoisen rajat ylittävään yhteistyöhön. Laji on kiintoisa, mutta haastava. Tekijöitä voisi olla enemmänkin. Tehtävää on paljon ja siksi tarvitaan BYCOn kaltainen toiminnan tukija ja mahdollisuuksista tiedottava taho. 

Erityisen tärkeätä se on juuri nyt, kun poliittiset paineet, Ukraina ja EU –pakotteet, ruplan heikko kurssi ynnä muuta ovat aiheuttamassa kasvavia haasteita erityisesti Venäjä yhteistyölle.

Pahoin pelkään, että siinä ollaan palaamassa ajassa taaksepäin 1990 –luvulle. Huono homma. Tavallisten kansalaisten ja erityisesti nuorten yhteistyötä ja vaihtoa pitäisi lisätä, ei vähentää.. Se olisi osaltaan satsaus pohjoisen tulevaisuuteen.

Skoeoe

torstai 5. marraskuuta 2015

Erään työpäivän anatomia (4.11.2015)

Kurkistetaanpa nuorisotyöläisen päivään... Miltä maailma näytti maan suurimman kunnan nuorisosihteerin silmin keskiviikkona 4.11.2015 valtakunnallisen ennaltaehkäisevän päihdetyön viikon Inarin toimintapäivänä.

06.30:
Rapia tunteroinen toimistolla, pakolliset sähköpostit ja muut nopeat kommervenkit. Riittävän ajoissa kohti Inaria, sillä on liukasta, nelostie polanteella, komea aamu, pikkupakkasta. Jokohan lauha syksy taittuu talveksi...

08.30:
Kutsuttuna Ylen saamelaistoimitukseen. Pitkästä aikaa siellä, mukava rupatteluhetki toimittajien kanssa, Jounin mukana studioon ja suoraan aamulähetykseen. Selvä Peli -työstä puhellaan. Minulla on ollut jo pitkään henkisessä valmistelussa Nuorisotyölehteen lopulta päätyvä ja YLE Sàpmin työhön liittyvä juttu. Lähetyksen jälkeen hetki henkisen riman madaltamista toimituksen päällikkö Piritan kanssa. Kohta syntyy...

09.00:
Nuorisotila Vintti ja tärkeä palaveri... Omassa toimistossa eletään haasteellisia aikoja, kun on yhden työntekijän vaje. Sovitaan miten tilatoimintaa pyöritetään. Täytyy sanoa, että Selvä Peli yhteistyöryhmässä on kehitelty hyvää yhteistä draivia, isot propsit Nuorisokeskus Vasatokalle ja seurakunnan Taunolle. Kuukausisuunnitelma kehittämisideoineen syntyy vaivatta...

10.30:
Matkalla Ivaloon melkein porokolari, mutta vain melkein, Sovintovaaran perinteinen alue, ei ensimmäinen melkein eikä varmaan viimeinen. Jäistä on, liukkaudenestojärjestelmän keltainen varoitusvalo käyttäytyy diskovalon lailla. Saamelaiskäräjien kollega Kaisa ajelee perässä, turvallisuusväliä on. Hymyilyttää, olisihan se varsinainen nuorisopoliittinen läjä: kaikki kunnan nuorisosihteerit ja poro samassa nipussa.

11.30:
Viestintäpaja, teemailtapäivän hermokeskus. Kahvia naamaan ja työnjako. Ihan mukavasti työryhmäläisiä läsnä, ja muitakin. Selvä Peli ryhmä on varsin kattava otos inarilaisia nuorten kanssa tavalla tai toisella touhuavia henkilöitä. Ryhmä on melko iso, joten haastetta riittää siihen, että koko porukka kerkiäisi. Ihmiset ovat kiireisiä ja kalentereiden elämä vilkasta. Realismia on hyväksyä se, isossa verkostossa löytyy kyllä muitakin rooleja kullekin, kun halutaan niitä löytää...

Työnjaon kylkiäisenä raapaisen alustavan ajolistan Radio Inarin teemalähetyksen omaan osuuteeni. Biisilistan sentään tein jo eilen. Pajanuoret valmistautuvat omiin juttuihinsa.

12.15:
Kylän suurimman kaupan aulassa, pääosa porukoista ulko-ovilla. Tie Alkoon on varmistettu, ohi ei pääse.

Jaetaan vihreitä nauhahuutomerkkejä ja viesti on tärkeä: jos välität, et välitä. Paikallisena kärkenä on tämä: alaikäiset eivät saa itse kaupoista kaljoja ja viinoja, aikuiset typeryyksissään, ajattelematomuuttaan tai jopa välityspalkkion toivossa hoitavat jakelun. Tähän pitää puuttua.

On hiukan epävarma olo, joka pyyhkiytyy nopeasti pois: ihmisiä kiinnostaa, ympäristö on kuin kävelevä facebookin keskusteluketju, peukut nousevat ylös. Huomaan tässä vaiheessa puhuneeni viisi tuntia katkeamatta. Hyviä keskusteluja, tempaus saa hyvää palautetta. Osa jututettavista on yllättyneitä siitä, että välittämistä tapahtuu. Lähes kaikki ottavat tarjotun huutomerkin hakaneuloineen. Mielenkiintoista on se, että hyvin useat kaivavat kuvettaan, huutomerkin ilmaisuus yllättää huomiotaherättävän monet...

Vasatokassa alkaa Barentsin Alueen Nuorisoneuvoston BRYCin lähes 100 nuoren leiri. Törmään NuVan entiseen puheenjohtaja Sunnaan, joka on leirin pomo ja BRYCin puheenjohtaja. Törmään myös entiseen NuVan varapj Jaakkoon ja ex-jäsen Ronniin, kaikki menossa leirille. Vähänkö osaa olla ylpeä olo inarilaisnuorista... Lupaan, että mennään nykyNuVan edustajien kanssa kuokkimaan leirille loppuviikosta.

14.00:
Kunnantalon kokoustiloihin ja Lastensuojelun kehittämistyöryhmän kokous. Tärkeä joukko tärkeällä asialla, ilmoitan puheenjohtaja Veikolle, että jos minun känny soi, joudun poistumaan enkä luultavasti palaa...
15.05:
Ja soihan se, soitto tulee Torniosta ja sikäläisen osallisuusguru Mikun kännykästä. Tapahtuu jotain mitä ei ikinä ennen ole tapahtunut: osallistun sikäläisen nuorisoneuvoston kokoukseen puhelimen välityksellä. Hyvät ja välttämättömät keskustelut. Ollaan valmistelemassa Pohjosen Vinkkelin yhteistä isoa koulutuviikonloppua Tornioon. Kerron tilanteen Inarin NuVassa ja Saamelaiskäräjien NuNessa. Keskustelu kestää miltei puoli tuntia. Sovitaan, että viikon päästä palataan asioihin.

Kiusalllinen yhteensattuma, en palaa LaSuKeen.

15.30:
Takaisin viestintäpajalle. Alkaa olla kiire, arjen skitsofrenia kokee täyttymystään: pitää muuttaa
aamuhaastateltavan taajuudet iltapäivän juontaja-haastattelijataajuuksille. Taukoamaton puhe on ärsyttänyt kurkkua, yritän olla vaiti ja se ei ole muuten ihan helppoa tässä tilassa... Jonkinmoinen flow näissä tulee, se auttaa jaksamaan, tuttu tunne, joka iskee takuuvarmasti kaikessa missä tehdään isosti ja taas tehdään. Ajolistan viimeistelyt ja keskittyminen...

16.00:
Paha vaanii Radio Inarin taajuuksilla, studiossa mukana Selvä Peli -työryhmän puheenjohtaja Sámi Sosterin Inkku. Näissä suorissa teemalähetyksissä on jotain maagisen vetoavaa, tajunnanvirran riemujuhla alkaa heti kun Marko Haavisto Poutahaukkoineen on kehottanut pitämään mielen kirkkaana ja paidan puhtaana.

16.15:
Oman jaksoni huippuhetki. Ikinä ennen mitään tunnustusta täälläpäin ei ole jaettu paikallisradion suorassa lähetyksessä, nyt jaetaan. Selvä Peli on kehittänyt vuosittain myönnettävän kunniakirjan. Ollaan haluttu antaa tunnustusta henkilöille tai yhteisöille, jotka tekevät nuorten hyvinvoinnin puolesta työtä, mutta jäävät  jotenkin takavasemmalle, työtä ei huomata tai sitä pidetään itsestään selvänä.

Kunniakirjat kuittasi Inarin kirkokylän veljeskaksikko Yrjö ja Timo. Hieno valinta, jota työryhmä perustelee seuraavasti:

1.
ovat toimineet pitkään innokkaasti paikkakunnan eri urheiluseuroissa nuorten innostajina ja ohjaajina
2.
ovat toimineet vuosikausia aktiivisina vapaaehtoisina toimihenkilöinä ja tekijöinä erilaisissa lähinnä
urheiluun ja liikuntaan liittyvissä tapahtumissa
3.
ovat omalla esimerkillään kannustaneet nuoria ja aikuisia aktiiviseen liikuntaan

Aivan mahtavaa oli jutella veljesten kanssa. Tunnen molemmat pitkältä ajalta, joten sikälikin. Juteltiin siitä mikä innostaa vapaaehtoistoimintaan ja miksi sen arvostus on siellä jossain, hakusessa. Se on hyvä kysymys, johon olisi syytä paneutua kaikkialla. Jos vapaaehtoistyö loppuu, niin siitä ei hyvä seuraa. Asiat eivät hoidu itsekseen ja vapaaehtoistyötä ei olisi syytä pitää itsestäänselvyytenä. Huolestuttava kehitys on ollut vallala jo liian pitkään.

https://soundcloud.com/radio-inari/selva-peli-kunniakirjan-julkistus

16.30:
Toimittaja Ilmari oli tavoittanut seurakuntamme entisen nuorisotyön ohjaajan ja SP-työryhmän perustajajäsen Mortin, joka kertoili ryhmän toiminnan alkuajoista. Nauhoitteen pyöriessä studioon tulee päihdetyöntekijä Anu, teemaviikon ideanikkari ja työn sankari. Loppuaika showsta menee Anun kanssa, tehdään yhteenvetoa päivästä. Anu vastailee kuntalaisilta tulleisiin päihteidenkäyttöä koskeviin kysymyksiin.

17.15:
Mikkiliu'ut kiinni ja Jenni Vartiainen jää kertomaan On the air mitä on olla Selvästi päihtynyt. Laskeudutaan alakertaan kakkukahveille, kun kännykkä soi.

Puhelimessa on Nuorisokanuunan puheenjohtaja ja Lahden nuorisopomo Jouni. Ollaan puhuttu paljon siitä miten nuorisotyön Suomen eri kuplat kohtaavat toisensa, mikä nuorisotyössä yhdistää ja mikä erottaa kaupunkeja ja nurkkapaikka Suomea. Nuorisolaki on lausuntokierroksella ja taas jutellaan. Menee runsas puoli tuntia, kunnes pääsen lähtemään Ivalon nuorisotila Stönölle.

Kunniakirjamielessä hankittua täytekakkua on jäljellä ja toimitan loput päivän toiselle työnsankarittarelle, Stönön ohjaaja  Pirkolle. Vaihdetaan muutama sana, puhe alkaa olla jo hyvin hidastempoista. Olo on ryytynyt, kun tulen kotiin.

Kello on 18.15

Näin se meni, ihan tavallinen normipäivä. Vai olikohan sentään??? Hieno päivä kumminkin...

Skoeoe