lauantai 19. lokakuuta 2013

RajaRock 2013 mainconcert (on line blogging)




Okay... It's finally time to ROCK!!! This update will be written at Tornio Music House just before and during the great RajaRock 2013 mainconcert. Picture material is sofar just taken and the feelings based on Just here and just now -effect, a kind of on-line blogging. First time with this blog ever, cool...

RajaRock is a now during 2012 - 14 a part of Enpi Kolarctic -supported Connecting Young Barents project... RajaRock is also an independant rock event, maybe one of the oldest in Lapland which is ment to be a possibility for youngsters' rockgroups to climb up on stage and to get guidance to their music by professional musicians. First of this event ever was played in Utsjoki village in August 1989. So we noticed a while ago that if RajaRock still exists after this Tornio - Haaparanta På Gränsen event, so it will have a celebration year: 25 anniversary event coming.



Via CYB -project or via other discussions the future is unsure. Actually there hasn't been any discussions about the coming years: where, by whom, with which money and so on. All the important issues are open. Nobody knows...

In fact we've however already decided in Inari on behalf of all at least one thing:  there will be a celebration concert in January 2014 at Vasatokka Youth Center new sporthall. We'll put many things together: RajaRock 25 -year anniversary concert as a part of opening ceremonies of new hall and as a part of Youth Center Inari/Vasatokka 20 -year anniversary year. Big concert at the same time with Skabmagovat sámish film festival. Plans go so that all the groups which are invited to stage must have a kind of connection to Inari.

So our network partners will be in: Murmansk, Tornio, Alta, Inari of cource... We discussed about this at Nuorkka, Tornio Youth House, when the project had steering group meeting. All the partners said that it's a really good idea. So, no possibilities to step backwards. We are already looking forward to January 2014. In a cottage at open fire the the whole network can discuss about RajaRock future. Cool... I think 2014 won't  be the end of the story. Anyway I hope...

Musichouse rocking...


Now here RajaRock started to rock... Start was a success: connecting young Lapland show. Punkmusic powered by Pekka the drummer from Inari, Aki and Miku the singers from Tornio, Juuso the guitarhero from Sevettijärvi and finally Jaakko the bassplayer from Tornio. Really cool: they decided to do this performance just three hours before concert. And of cource: they had never played together, some of the musicians never played punk. But the result was fantastic seen from this perspective. Crazy people make big stories and maybe this is the best part of RajaRock history and CYB -project too. You just must believe....

It's like Inari municipal youth council band Osallisuusorkesteri. In a short period four youth council members created a band, of cource they had never played together. Of cource they come from different parts of Inari: Juuso from Sevettijärvi, basist Sanna from Kaamanen, drummer Pekka from Inari village and finally other guitarplayer Ronni from Ivalo. Singer comes from Saariselkä but couldn't take part to Tornio event. But later we'll see a five musician Osallisuusorkesteri. Really well done I must say... Crazyness is something which makes things possible. We adults should always remember this, and trust on youngsters. It's like Norwegian Alta Huset style to do youth work: youngsters are a possibility, not any problem.

It was really cool to see Osallisuusorkesteri on real stage, good equipments and a lot of audience. Atmosphere in the hall promises a lot for coming rest evening. Good bands will climb on stage... Let's enjoy Barentsian youth rockmusic... It still exists.

Youth Houses in progress at Kola Peninsula


One of the practical partners in CYB -project is Murmansk Youth House Mr. Pink. I have known already before that their aim is to help youngsters in other Nortwestern Russia cities to create youth houses like Mr. Pink. To create a new way to think about youngster's wellfare and future and not only think but act.

So it has been cool to notice that there has started a similiar youth house like Mr. Pink in Apatity. Like Natasha the vicepresident said in the afternoon at Aineen Taidemuseo in a matchmaking event: "Now we have a small brother, Mr. Orange in Apatity. And the work continues to create more youth houses...."

That is really great. Respect for this. And hope for success in creating it. It's not so easy...

Skoeoe


Approaching Pluto from Alta on stage at 21.25.... Good show... Success in Tornio + Inari + Murmansk + Alta. To be recommended... Ask Eirik from Huset i Alta.



 

tiistai 8. lokakuuta 2013

Pirates of AMK (and Barentsian...)






No niin... Tuli tutustuttua opiskelijaelämään... Hyvä niin, ettei totuus unohdu. Tämä tapahtui muuten Torniossa, jolla on taas näin lokakuussa iso osa omaa työtäni...

Mutta aloitetaan 4-tieltä. Ajelin taannoin kohti Rovaniemeä Humakin projektin ohjausryhmän kokoukseen. Koska ei oltu enää Radio Inarin kuuluvuusalueella, kuuntelin Lapin Radiota. Ja äänessä oli tuttu kaveri: ivalolainen medianomiopiskelija Jyri raportoi tulevan Lapin Ammattikorkeakoulun aikeista lopettaa medianomikoulutus Torniosta. Piti nostaa volumet kymppiin, että kuulee koko jutun.

Taas kerran kävi kuten aina: on käsittämätömän hienoa kuulla, katsoa tai lukea kuinka joku inarilainen nuori, joka on ollut meillä viestintäpajalla oppimassa viestintää, elämää ja kasvamassa korkoa, selviää muissa yhteyksissä. Ja hehän selviävät: Jyriltä loistavaa journalistiikkaa, kiihkotonta mutta kriittistä, hienoa, hyvä tulee... Olin innoissani, vaikka juttu käsitteli ikävää asiaa lappilaisten mediaopiskelijoiden osalta.

Torniolla menee huonosti nuorten koulutukseen liittyen, sieltä katoaa nuorisotyöhön liittyviä aloituspaikkoja. Humak päätti lopettaa nuorten koulutuksen jo 2012. Uusi yksikkö on perustettu Kuopioon ja sinnehän se lappilainen yhteisöpedagogiopiskelija matkustaa jatkossa, jos ei halua ihan etelään. 

Nyt syksyllä uusi Lapin ammattikorkeakoulu, Rovaniemen ja Kemi-Tornion ammattikorkeakoulujen yhteensulauma, on päättänyt ajaa alas Tornion medianomikoulutuksen. Aika kylmää kyytiä. Syystäkin Torniossa on oltu pettyneitä ja ärsyyntyneitä. Opiskelijoita ärsyttää ja kun olet viimeisessä saapumiserässä, painaa ymmärrettävästi stressi siitä, että opinnot edistyvät jouhevasti ilman katkoksia.

Muitakaan ei naurata: Tornion kaupunginjohtaja on syyttänyt julkisuudessa näkyvästi Rovaniemeä vedätyksestä ja jopa huijaamisesta. Aloituspaikka on arvossaan, kun katsellaan mikä jatkuu ja missä, kun on pakko säästää miljoonatolkulla.

Sinällään säästäminen on ymmärrettävää. Pakko. On myös niin, että ei ole järkeä koulutella nuoria aloille, joihin sitten ei ylitarjonnan takia työllisty kuin käsittämättömällä tuurilla. Kuitenkin... Koulutuksen uudelleenjärjestelyissä määräävänä tekijänä on euro ja keskittäminen. Minusta on tosi ymmärrettävää, että leikkauksista on noussut alueellinen metakka. Kuka muu puolustaa maakunnan nuorten mahdollisuuksia, elleivät maakunnan nuoret itse.

Kumpaankin ratkaisuun liittyy myös riski siitä, että amk-koulutuksen lähtö heijastuu vastaavaan ammatilliseen koulutukseen. Lappia opisto kouluttaa media-assistentteja ja toisella puolella väylää Peräpohjolan opisto nuoriso- ja vapaa-aikatoiminnan ohjaajia. Synergiaedut katoavat ja pahimmillaan Humakin ja Lapin amk:n ratkaisut näivettävät ammatillisen koulutuksen. Ja se olisi äärimmäisen huono lopputulos lappilaisten nuorten ja nuorisotyön kannalta...

Sitten on kysymys yhdenvertaisuudesta tai edes jostain sen suuntaisesta. Pohjoisesta lähdetään pääosin muualle opiskelemaan. Asiassa ei itsessään ole mitään dramaattista. Näin on aina ollut ja niin pitää olla. Mutta Inarin näkökulmasta mennä Tornion sijasta Ouluun Kuopiosta nyt puhumattakaan, on askel hankalampaan. Nuoret ylipäänsä haluavat pitää kosketuksen kotiseutuunsa ja homma kyllä hankaloituu jatkossa.  

Minun silmissäni mahdollisuuksien tasa-arvo koulutuksessa on lähinnä politiikkaohjelmien onttoa retoriikkaa. Mahdollisuuksen tasa-arvoa ei ole ja reunoilta yhä etäämmälle karkaava koulutus pitää huolen siitä, että käsite voidaan poistaa jatkossa ihan mainiosti erilaisista julistuksista.

Kysäiskääpä vaikka nuorilta itseltään. No kohta kysytään lisää, vaikka he ovat jo elämöineet ja hyvä niin. Nuorisotyölehteen on työn alla reportaasi Torniosta, koulutuksen rakennemuutosalueelta. Keväällä sitten luetaan, nuori mies Ville siellä jo terävöittää kynäänsä...

Pirates of Barentsian...


Tornioon menen pian uudestaan. Connecting Young Barents jatkuu ja vuorossa on RajaRock, paikalla soittajia ja dokumentoijia kaikista Barentsin maista. Siistiä. Puitteet ovat komeat: Tornion Musiikkitalo on kuulemma puolen Suomen mahtavin mesta tämmöiseen. Eipä kumma, että meiltäkin on menty sinne opiskelemaan soittoa tai ääniteknologiaa. Sama pätee muuten mediakoulutukseen: erinomaiset puitteet lakkautettavaksi...

Tornioon tulee myös ystäviä Murmanskista. Kaupunki on ollut viime viikot otsikoissa muista kuin kulttuurisyistä. En oikein ole osannut suhtautua Greenpeacen mielenosoitukseen. Sen seuraukset ovat tietysti ylimitoitetut ja merirosvoussyyte järjetön ihmisoikeusnäkökulmasta. Ja mielenosoittajat tulisi kotouttaa pikimiten, vaikka minua pelottaa että toisin käy.

Venäjän hallinnon reaktio kertoo siitä kuinka herkkään asiaan Sini Saarela ja kumppanit iskivät. Arktis, jota Greenpeace haluaa suojella, on supervallan näkökulmasta paitsi sotilaspoliittisesti ja logistisesti myös luonnonresursseiltaan strategisesti äärettömän tärkeä alue. Sinne on siksi aika riskialtista mennä heilumaan. Jos aiemmin ei ole tapahtunut mitään, on sillä vain se merkitys, että aiemmin ei ole tapahtunut mitään. Kun mitta täyttyy, niin se tekee sen näyttävästi, pelotteena. Ja lainsäädäntö taipuu kyllä...

Asialla on myös Venäjän kansalaisia ja koko pohjoista koskeva puolensa: Stokhmanin kaasu- ja öljyesiintymien sekä muiden luonnonvarojen käytön varaan lasketaan  paljon. Resurssien hyödyntäminen tuo työtä ja luo toimeliaisuutta sekä tulevaisuudenuskoa seudulle, joka kärsii poismuutosta ja jossa vaihtoehdot ovat vähissä. Näin se vain on, siitä huolimatta, että jäljet pelottavat: tilanne on parantunut, mutta silti maisema vaikkapa Monsegorskin liepeillä ei inspiroi, se karmaisee.

Venäjän oma kansalaistoiminta on lujilla. Hallinto tekee siitä hankalaa ja ulkomaiset kontaktit tuovat järjestöille ulkomaan agentin leiman. Se ei välttämättä tarkoita mitään, mutta äärimillään se merkitsee vakoilua ulkovallan hyväksi.

En tiedä miten näyttävät mielenosoitukset vaikuttavat tähän. Arvoituksellisessa maassa voi olla, ettei mitenkään tai sitten kovasti. Greenpeacen aktivistien ohella tunnen suurta huolta siitä miten sikäläiset ystäväni pärjäävät. Ja siitä miten on viisasta toimia ihmisoikeuksien toteutumisen puolesta.... 

Pohtii

Skoeoe





maanantai 7. lokakuuta 2013

Nuorisotyön syksyä 2013


Mitä voi syksyllä harrastaa, kun jäljellä ei ole mittään...

On se aika syksystä, jolloin loppuvuoden suunnitelmat ovat joltisenkin selvillä ja julkaistaan perinteinen kunnan nuorisotyön syystiedote. Sitä jaetaan kouluille ja sitä saa mm. nuorisotiloilta Vintti ja Stönö.

Sen löytää nyt ensi kertaa myös tästä blogista... Se on meidän koko nuorisotyön porukan yhteisesti kokoama ja siinä olevat kohteet on tietysti yhteisesti sovittu. Tekninen toteutus on viestintäpajan, joka tuottaa meille kaiken tämmöisen takuuvarmasti ja tyylikkäästi. Kannen kuva ja esitteen toteutus on viestintäpajatyöläisen Petterin tekoa...














tiistai 1. lokakuuta 2013

Hunting high and low (laaja-alaisen yhteistyön metsästys)




Syyskuussa tapahtui paljon sellaista mitä kutsutaan laaja-alaisen yhteistyön edistämiseksi. On ollut koulutuksia, ohjausryhmää, tapahtumaa, toiveita ja aloitteita. Se on ollut tyypillistä hallinnon ja palvelutuotannon lajikäyttäytymistä jo jonkin aikaa. Tuntuu siltä, että lähes kaikkialla on äkillisesti havahduttu huomaamaan, että yhdessä tekeminen on oivallisempi lähtökohta kuin se, että jokainen touhuaa omissa laatikoissaan. Miltei jokaisella nuorten kanssa toimivalla taholla tuntuu olevan myös omia ratkaisuja ja avauksia.

Toki on niinkin, että vielä esiintyy kunnon perinteistä eristäytymistä. Vanha hyväksi koettu keino tähän on vedota vaitiolovelvollisuuteen. Vaikka lapsen ja nuoren nimenomainen etu vaatisi, tieto ei liiku vahingossakaan. Kokemus työllistämistoimista on kuluvan vuoden aikana ollut lähinnä sellainen, että uudistunut työhallinto on toteuttanut velvollisuuttaan olla vaiti olemalla vaiti. Byrokratian luomista esteistä ja  toimenpiteen estoloukuista onkin esimerkiksi nuorisotakuun toteutumisen osalta käyty valtakunnallisesti kipakkaa keskustelua ja hyvä niin. Eihän siinä ole mitään järkeä, että kysynnän ja tarjonnan välillä on iso tyhjä tila. Siis olisi töitä ja rahaa, mutta ei ole työttömiä. vaikka heitä toisaalta on enemmän kuin aikoihin. Onneksi tilanne on helpottamassa.

Enemmän kumminkin esiintyy yllättävää aloitteellisuuta. Jännä homma. Olen pohdiskellut mistä tämä oikein kertoo... Olisiko niin, että siellä sun täällä on jotenkin pallo hukassa. Olisiko niin, että kun väki vähenee, pidot eivät parane oikein missään ja aika alkaa lopulta olla niinsanotusti kypsä.

Jos nuorisotyö pelaa korttinsa oikein, tilanne on herkullinen: kysyntää on sinne missä nuoria ainakin periaatteessa löytyy. Tietysti on niin, että kyse ei saa olla ilmaisesta sijaispalvelusta tai puhtaasti yhteistyötä esittävän tahon omista intohimoista. Aito ja tasavertainen yhteistyö hyväksyy myös nuorisotyön lähtökohdat. Muuten ei synny mitään pysyvää... Toisaalta pitää muistaa sekin, että nuorisotyöllä on oltava aidosti annettavaa, pelkkä meno johonkin ei riitä.

Jotenkin tuntuu siltä, että nuorisotyö muistaessaan omat lähtökohdat, on tässä turbulenssissa aika vahvoilla. Pakko on pistänyt tekemään ja kokeilemaan yhteistyötä jo ennenkin, inarilaisina esimerkkeinä vaikkapa lastensuojelun kehittämistyöryhmä ja Selvä Peli -verkosto. Molemmat ovat toimineet jo kauan ennen kun nuorisolainsäädäntöön sisällytettiin laaja-alaisen yhteistyön velvoite.

Ollaan tosiaan piipahdettu melko useassa koulutuksessa syyskuun aikana ja on semmoinen olo, että juhlavista koulutusotsikoista huolimatta niissä puhutaan lopulta aika yksinkertaisista arjen asioista. Yhteistyö on ennenkaikkea tahtotila, asenne. Jos se puuttuu on ihan samantekevää millaisia työryhmiä kootaan...

Kouluyhteistyön tarve


Koulusta löytyvät kaikki nuoret.... Samoista nuoristahan on kyse.... Siinä tiiviisti syyt miksi kouluyhteistyöstä on puhuttu jo jonkin aikaa melko painokkaasti. Isot kaupungit, joilla on resursseja, ovat panostaneet kyseisen yhteistyön perusteiden selvittämiseen, toiminnan tutkimiseen ja sen kehittämiseen. Täällä reunoilla tuota seurataan, jos kerjetään, loivasti kateellisena. Täällä pelkkä maalaisjärki saa riittää, kun työn suuntaamista koskevia valintoja tehdään...

Suunta on Inarissakin selkeä: osa toisen etsivän työajasta kohdistuu jatkossa aiempaa enemmän kouluille. Toki niin, että kyse ei ole vain nuorisotoimiston halusta, työ pitää nähdä osana arjen toimintoja kummallakin puolella.

Kokeilu käynnistyy Inarin koululla, jossa nuorisotila Vintti on luonteva osa koulukokonaisuutta. Asiasta on sovittu yhteistuumin koulun rehtorin kanssa, etsivä Ronjalle on nimetty opettajakunnasta työpari ja alkajaisiksi kaksikko paneutuu tukioppilastoiminnan virittelyyn. Vinttilähtöinen ulottuvuus siinä on se, että samat nuoret voisivat toimia nuoriso-ohjusten ohella vertaisohjaajina nuorisotilalla. Vapaaehtoisrinki Stuffi olisikin hyvä herätellä unestaan...

Täsmätoiminnan tarvetta on toki muuallakin ja katsotaan nyt minne ehditään. Työn uudelleen kohdistaminen ei tietenkään merkitse sitä, että työtunnit lisääntyvät. Kyllä niitä jatkossakin on se määrä mikä työsopimuksessa määritellään, niiden käyttöä joudutaan miettimään...

Kirjaston muuttuva maailmankuva


Sen toisen maan suurimman kunnan, Helsingin, nuorisojohtaja Tommi Laitio on omissa puheenvuoroissaan esittänyt, että kirjasto olisi tulevaisuudessa aiempaa merkittävästi oleellisempi nuorisotyön  kumppani nuorten asioihin liittyen.

Kiintoisa ajatus, yllättäväkin. No, sopii odottaakin: puhutaan varsin tuoreesta nuorisopäälliköstä. Tommin käsityksistä riippumatta kokeiltiin Inarin kirjaston esityksestä yhteinen toimintaperjantai-ilta. Kiintoisa juttu, ei mitenkään voinut ennustaa kuinka vetää. Tapahtuma ei ollut lajityypissään ensimmäinen, mutta edellisestä oli aikaa. Aika mukavastihan kokeilu veti, olivat laskeskelleet että runsaat 80 nuorta illan mittaan...

Tapahtuman järjestäminen pohditutti ja varmaan pohdituttaa jatkossakin. On nimittäin melko iso omaan toimintaan liittyvä valinta pistää kaksi nuorisotilaa kiinni ja katkaista myös viestintäpajan palvelutuotanto päiväksi. Siinä mielessä on oltava melkoinen motiivi jatkoon, pelkkä yksittäisen tapahtuman uudelleenlämmittely ei riitä.

Hesassa voi olla osin kyse myös siitä, että kun kaupunki joutuu keskittämään nuorisotiloja jää reunoille katveita, joissa nuoret käyttävät kirjastoa olohuoneenaan. Logiikka on sama kuin vaikkapa netti- tai kauppakeskusnuorisotyössä: mennään sinne missä nuoret ovat.

Kirjastot ovat olleet melkoisen muutospaineen alla: hiipuvat kuntataloudet leikkaavat kirjahankintoja, digitaalinen viestintä on nostanut huimasti merkitystä ja muuta tämmöistä on ilmassa. Se on saanut kirjastot pohtimaan palvelujaan ja Inarin kirjaston aloitteellisuus ei ole irrallinen ilmiö: kirjastoista kehitellään aiempaa monipuolisempia mahdollisuuksien tiloja, joissa on vaikkapa omaa tapahtumatuotantoa.

Mikä ettei, mutta kyllä kaikkialla pitäisi myös huomioida naapuritoimistojen työ. Tämä olisi tärkeätä, ettei käy kuten täällä: kirjasto perusti kirjastojen tyyliin asiakkailleen ilmaisen digitointipisteen. Meilläkin on viestintäpajalla semmoinen, on ollut paljon kauemmin kuin kirjastossa. Se palvelutuotanto on ollut suosittua ja siitä työpaja on tulouttanut kuntaan euroja palvelumaksuina.

Ei oltu oikein innostuneita kirjaston ratkaisusta. Siinä mielessä pistää miettimään miten yhteistyötä tehdään, molemminpuolinen avoimuus on tärkeätä ja luo yhdenvertaisuuden tunnetta tekemiseen. Näin se vaan kaikissa yhteistyökuvioissa menee. Jatkosta päätämme myöhemmin: olisiko niin, että ensi syksynä kirjasto pistää itsensä kiinni, siirtyy nuorisotalo Stönölle ja sitten vietetään porukalla kirjallisuuden teemailtaa...

Miettii

Skoeoe

Nuorisovaltuusto on vaihtunut. Pidettiin syyskuun päätteeksi koulutus Vasatokassa. Olipa mukavaa. Tuottelias vuorokausi ja lupaava porukka. Ja aivan loistokkaasti hoitivat koulutustehtäviä entisen NuVan pj Sunna, jäsen Ville sekä nykyisessä NuVassa varapuheenjohtajana jatkava Jaakko. Tästä tavasta toimia tehdään perinne... Sitä ei tarvitse miettiä yhtään...