Medbörgarna's Europa: På Gränsen Torneå

 

Käytiin Torniossa. Se miksi niin on Inarin nuorisotyössä tapahtunut useasti on oma tarinansa. Kaikki alkoi vahingossa elokuussa 2001, kun minulla oli käsissä ongelma: tulossa oli Rajarock -niminen ja kuudelle bändille mitoitettu konsertti ja yhteensattumien ja peruutusten vuoksi meillä oli isohko pulma: ei ollut kuin kolme orkesteria.

Silloinen läänintaiteilija Juha sanoi ottavansa yhteyttä Tornion nuorisotoimeen ja siellä nuoriso-ohjaaja Luskuun, josko jotain järjestyisi. Käsittämättömän lyhyellä varoitusajalla herra Lusku, torniolaisen nuorisotyön ilmentymä ja tyyppi. josta pitäisi tehdä vähintään oma blogikirjoitus (tämä on etukäteisvaroitus :D ) pelasti tilanteen ja bändi hoitui. Seuraavana vuonna oltiinkin jo Torniossa sekä Haaparannalla ja loppu onkin lappilaisen nuorisotyön kuntayhteistyön historiaa. Ihan totta, sopii ottaa mallia...

Tähän palaan... Ja siihen, että torniolaisesta tyylistä sopii katsoa esimerkkiä muuallekin kuin pohjoiseen.

På Gränsen, diskuteeraus ja muuta keskimääräisesti outoa

Niin. Inarilaiselle nuorisotyölle Tornio edustaa lappilaista kaupunkimaista yhteisöä, jollaiseen Inarista nuoret häipyvät. Valtakunnallisesti tämmöistä mestaa edustaa Lahti, mutta se on toinen tarina. Torniossa opiskelee hämmentävän moni inarilainen: nuorisotyötä joen Suomen puolella Kivirannassa (helvetin HUMAK vielä kerran, kohta opiskelee vähemmän)  ja musiikkia tai mediaa Suensaaressa varsinaisella På Gränsen -alueella liki Svea mamman valtakuntaa Ruotsia. Tornion koulutustarjonta on muutoinkin ollut merkittävä mahdollistaja Lapin perimmäistenkin kolkkien nuorille: kotiin pääsy on hankalaa, mutta ei kumminkaan ylivaikeaa. HUMAKin ajettua yhteisöpedagogikoulutuksen alas, matkaa lappilainen AMK-nuorisotyöopiskelija Kuopioon tai Etelä-Suomeen. Mutta sehän on sama asia, ainakin HUMAK oy:n mielestä... Tulkoon osakeyhtiön hallitus testaamaan asian. No olkoon nyt lopulta, juna meni, tai HUMAK meni...

Mutta itse Tornio on kummajainen. Lapissa on monta kulttuurista aluetta ja Lappi on kokonaisuutena erittäin suuri maa (siteeraus: ex lopetusministeri Jukka Gustaffson). Lappi on myös luonnonympäristöltään ja kulttuurisen monipuolisuuden osalta yleisesti tiedostettua rikkaampi alue, jossa Tornionjokilaakso on ihan oma, useimmille käsittämätön alue.

Sen keskus ei ole keskellä, vaan se on eteläosassa hillittömän pitkää aluetta. Keskuksen asema on vahvistunut huomattavasti, kun muuan ruotsalainen  liikemies keksi perustaa IKEA -nimisen ostoshelvetin rajan tuntumaan Haaparannalle. Happis, kuten torniolaiset rajanaapuriaan ja nuuskakauppojen paratiisia tuttavallisesti kutsuvat, on oleellinen osa torniolaista elämämänmuotoa. Rajassa on jotain samaa kuin Tenojoessa ylhäällä. Mitä hallinnollisesta ulottuvuudesta, veneellä pääsee ja nykyisin löytyy myös siltoja. Raja vain on ja se siitä...

Pikku kaupungeilla menee periaatteessa hyvin: IKEA vetää porukoita Oulun talousaluetta ja Murmanskin seutua myöten. Nyt Raja-alueelle suunnitellaan entistäkin kolossaalisempaa kaupallisuuden rajavyöhykettä, Torniossa Rautaruukki eikun OUTOKUMPU työllistää ja vaikka Lapin Kulta meni På Gränsen kehittyy vauhdilla.

Rajalla Asetelma on ainutlaatuinen pohjoismaissa ja aika erikoinen Euroopankin tasolla. Ei ihme, että suomalaiset yrittävät ottautua loputtoman diskuteerauksen kultturiin. Onhan se ärsyttävää, kun jutellaan vaikkapa diskon toteuttamisesta, niin sanotaan, että: Vi måste nu ha ungdomsrådet's möte förrän vi vet.... Mutta: en ymmärrä enkä tunne tapaa paljoa, mutta sen verran tiedän, että diskuteerauksessa on puolensa. Kyllä kunnolla keskusteltu on sitten myös kunnolla demokraattisesti hyväksytty ja eipä tarvi kenenkään epäillä...

Torniolaakso on siis omalla sympaatttisella tavallaan kosmopoliittinen vyöhyke. Ja jokivarsihan on komea, käykääpä itse kevätulvaisen Kukkolankosken partaalla. On meinaan hieno...

Tornio on myös kiintoisa sekoitus peräpohjalaista maaseutumaisemaa ja (pikku)kaupunkimaista elämätyyliä.

Torniolainen nuorisotyö...

Torniossa tehdään laadukasta nuorisotyötä. Homma on toki ollut vuoristoratamaisesti ylä- ja alamäkien sävyttämää. Mutta isossa kuviossa viimeisen 10 vuoden aikana kaupungissa on edistytty huimasti, perussuunta on ollut iloisen nousukierteinen.

Tornion nuorisotyö on hyötynyt kaupungin koulutustarjonnasta. Nuorisotyökoulutus suoltaa toinen toistaan hullumpia uusia nuorisotyöläisiä, kaupunkiin pesiytynyt mediakoulutus tarjoaa muutakin synergiaa kuin paikallisen Radio Pron ja Tornion Musiikkitalo on kuulemma yksi pohjoiskalotin mahtavimmista kehyksistä muusikkojen ja ääniteknologien kouluttamiselle.

Jos pohdiskellaan lappilaisia nuorisotyön vetureita, kehittäjäkuntia, Tornion nuorisotoimi kuuluu ehdottomasti Top kolmoseen. Tietenkin tulee virheliikkuja ja kokeiluja, jotka jäävät kokeiluiksi, rapatessa tuppaa roiskumaan. Ihailtavan monessa asiassa Torniossa ollaan kumminkin etujoukoissa ja kehitystyötä on viety eteenpäin ennakkoluulottomasti hankerahoituksia hyödyntäen: mediakasvatus, tyttötyö, osallisuushommat, perusnuorisotyö, bänditoiminnan tukeminen, Rajalla yhteistyö... Aika omituista on sekin, että johonkin kuntaan perustetaan lyhyen ajan sisään puolenkymmentä erityyppistä nuorisotilaa, pääasiassa vanhaa kiinteistömassaa kierrättäen, mutta silti. Kaupungissa on maakunnan ensimmäinen tyttöjen tila, skeittihalli sekä bänditalo. Me sentään ehdittiin perustaa Inariin viestintäpaja ennenkuin Tornioon syntyi Nuorisotiedotuspiste Aaltonen, jossa on runsaasti samoja elementtejä kuin meidän pajassa. Murusia siis muillekin.

Mediahomma onkin yksi meitä ja Torniota yhdistävä tekijä. Vuosien mittaan yhteistyölle on löytynyt kolme tasoa: nuorisotyöntekijöiden koulutus ja ajatustenvaihto-/virkistäytymistilanteet, nuorten osallisuuskuviot sekä kansainvälinen työ. Hieno kokonaisuus, josta uskon kaikkien johonkin yhteiseen osallistuneiden saaneen jotain.

Hieno hommeli, että on jaksettu ja uskottu. Ellei niin olisi, ei olisi nähty sitä yhteistä mielenilmausta, jonka kuntiemme loistavat nuorisovaltuutetut toteuttivat yhdessä marraskuun lopulla 2012 pistäessään silloisen lopetusministeri Jukka Gustaffsonin ahtaalle Lappiin suunniteltujen ammatillisen koulutuksen leikkausvaatimusten takia. Ei olisi myöskään soitettu niin runsaasti rokkia eikä annettu solidaarista tukea Murmanskin uudelle nuorisokulttuurille, sille jonka päälle lankeaa Putinin Venäjän luoma myyttinen Ulkomaan agentin leima. Ja ihan tavalliset, ne tärkeimmät jutut: eipä tunnettaisi puolin ja toisin tosi mahtavia nuorisotyöläisiä siinä määrin kuin nyt tunnetaan... Sitäpaitsi: joka vierailulla tai jokaisessa yhteisessä nuorisotapahtumassa on opittu jotain uutta. Suosittelen  kokeilemaan muuallakin.

Niin. Ja meillähän on yhteisen tuotekehittelyn seurauksena Osallisuusmankeli... Vielä ei ole huudeltu kovin, mutta kohta huudellaan. Kunhan ensin tuotteistetaan... Siitä tulee kova juttu.

Uskoo

Skoeoe

 

Lööpit ja ne...

 

 

 

Huolikeskustelu on palannut juurilleen. Taannoin käytiin keskustelua siitä mitä tehdä kun nuoret vastaavat kaupallisten seireenien kutsuun ja päätyvät oleskelemaan Kampin ostoskeskuksessa. Poishan ne pitää saada ja nopeasti, tietenkin, kuinkas muutoin.... Näin tehtiinkin ja näyttävästi. Ja saatiin samalla polkaistua uinumisvaiheessa ollut keskustelu käyntiin.

Vanhempainliitto jatkoi teemaa ja esitti alaikäisten ulkonaliikkumiskieltoa. Tälläkin on aiempi taustansa: paikalliset keskustelut yhteisesti sovitusta kotiintuloajasta. Ja toisaalta: nuoria on aina pidetty jonkinmoisena uhkana tai vähintäänkin häiriötekijänä. Mitä lie haitantekoa pohtivat. Joutessaan...

Jaa-a. Toki on hyvä, että halutaan keskustella. Mutta: onkohan Tuomaksella ja kumppaneilla nyt alkanut hiukka keulimaan. Kaikella kunnioituksella. Kieltohommeli tuo mieleen syyllistämisen ja se taas johtaa kysymään kannattaako. Jokunen vuosi sitten pohdin nuoruuden julkikuvaa, sitä kuvaa, jossa ruma nuoruus ja lööppiotsikot ovat keskiössä ja myyvät hyvin. Sitä julkikuvaa, johon ei mahdu millään se, että on myös toinen tie: kasvu kohti aikuisuutta myönteisten asíoiden ja kokemusten kautta. Jossain vaiheessa näytti siltä, että pitää olla vähintään Tanja Poutiainen, että syntyy myönteinen lööppi.

Mutta näppituntuma on se, että asiassa on vuosien mittaan edistytty. On edistytty paitsi valtakunnallisesti myös paikallisesti. Vain ruma ei ole enää kaunista, kiehtovaa ja myyvää, vaan nyt mennään ihan toisella tavalla: myös position kautta. Toki linjapoikkeamia on, kuinkas muutoin, mutta silti. On tietysti myös vaikeita asioita eikä niistä pidä vaieta.

Kehitys kumminkin on näyttäytynyt yleisesti myönteisenä ja tästä näkökulmasta Vanhempainliiton kampanja on outo. Kuka haluaa palata takaisin osoittelevaan ja syyllistävään otteeseen ja jos se tehdään, niin miksi? Ja myös se, että miksi juuri nyt, kun on myönteistä draivia ilmassa? Parin viikon takaisen keskustelun yhteydessä nuorisotutkijat kysyivät tätä kertoen samalla, että nuoriso käyttäytyy asiallisemmin kuin koskaan.

Ketä tämä lopulta palvelee?

Minulla ei ole vastauksia tietenkään, epäilyjä kylläkin. Tuli kumminkin mieleen, että voisin lämmittää uusiksi jo naftaliiniin pölyttyneen kirjoitukseni, jonka tein Apro -nimisen ja ESR -rahoitteisen hankkeen kylkiäisenä julkaistuun Pajatso -lehteen. Se ilmestyi jo vuonna 1999 ja kommenttini sanoma kulki suurinpiirtein (= isosti lyhennetysti) seuraavasti:

Lööpit ja NE

Iltapäivälehden lööppi kirkuu: humalainen nuorisojoukko häiriköi, saatananpalvonta kiehtoo nuoria.

Satunnainen lukija hämmästelee: Tämmöistäkö se nuorten elo nykyään on, toista oli ennen, tämmöisiäkö NE on tänään?

Onhan se niin, että maailma on takavuosilta muuttunut paljon kovemmaksi ja monimutkaisemmaksi. Julkisuus jauhaa jatkuvasti työttömyydestä. Tehokkuusvaatimukset työpaikoilla niille, joilla työpaikka vielä sattuu olemaan, kasvavat kiihtyvään tahtiin. Toimeentulon huolet ja näköalattomuus ovat todellisuutta useille aikuisille. Välillä iskee ymmärrettävä neuvottomuus ja uupumus. Kaiken yllä jyrää tajuntateollisuuden turruttava pauhu.

Kaikki heijastuu jälkikasvuun, murrosiässä mennään välillä tosi kovilla kierroksilla ja lyhytjänteisesti. Kun tänään oirehditaan, se saa rajummat muodot kuin silloin ennen. Kolmekymmentä vuotta sitten kun lähdettiin ekoille kaljoille, painuttiin syvälle metsän siimekseen ja järjestettiin vielä parivartio 300 metrin päähän tissuttelupaikasta. Tänään samanikäiset saattavat toisinaan tepsutella kukkuratäydet muovipussit käsissä iltamyöhäällä pitkin kylänraittia. Estot puuttuvat.
..................

Tuntuu siltä, että  tuossa ysiluokan tietämissä aikuisten kannattaisi erityisesti olla kiinnostuneita siitä missä se jälkikasvu kulkee.

Aika, kiinnostuksen osoittaminen ja välittäminen kannattaa, vaikka tuntuisi siltä, että omissa paineissa on tarpeeksi. Me aikuiset tämän maailman olemme tällaiseksi rakentaneet, eivät lapset ja nuoret. Omia asenteita kannattaa tutkiskella. Vastikään tehdyssä 9-luokkalaisia koskeneessa selvityksessä liian monista vastauksista löytyi väite siitä, että alkoholin nuorille toimittavat omat vanhemmat. Toisaalta selvitys tuo esiin paljon myönteistä.
.....................

Lööppitodellisuus yleistettynä koko väestöön paljastuu myös nuorten asioissa lähemmässä tarkastelussa taruksi. Ja totuus on kuten tunnettua tarua ihmeellisempi, onneksi!

Muuttuiko joku

Edellinen katkelma liittyy kommenttiin, joka kirjoitettiin tilanteessa, jossa nuorten alkoholinkäyttö oli värikästä, kyläkuva levoton ja huumeiden käytölle oli saatu paikalliset kasvot. Se kirjoitettiin tilanteessa, jossa seurakunnan ja kunnan nuorisotyöntekijät pohtivat keinoa järjestäytyä ja käydä kiinni ilmiöön. Tuo keskustelu johtikin jo seuraavan vuoden alussa moniyhteisöllisen Selvä Peli -yhteistyöverkoston syntyyn. Oivallus oli hieno ja välttämätön: verkosto toimii edelleen ja täyttää laaja-alaiselle nuorisotyölle asetetut tunnusmerkit hienosti. Täällä, jo silloin...

Niin, mikä on muuttunut? 

Aika monia asia ja toisaalta ei mikään: nuoret kokoontuvat tietyille paikoille kuten he ovat aina tehneet, kyläkuva on kuitenkin ihan erilainen kuin vuonna 1999, päihteidenkäyttö noudattelee valtakunnallisia linjauksia ja on siistiytynyt, nuoret eivät ole yhtään agressiivisempia tai tee enemmän rikoksia kuin silloinkaan, inarilaisnuori on yhä kohtuullisen aktiivinen harrastuksissaan, yhteisöllisyys on saanut nettiympäristön kautta uusia ulottuvuuksia ja niin edelleen.

Mutta muutoin tekstin sanoma, jos siitä semmoinen on löytyvinään: voisin kirjoittaa noin nytkin.

Osoittelemisen avulla ei rakenneta. Ja ainakin minua mietityttää mikä on osoittelevan viestinnän oikea motiivi?

Totuus lienee siis yhä tarua ihmeellisempi, onneksi!

Pohtii

Skoeoe

Oli muuten aika herkistävää tyhjentää koko Pajatso eli lukea se läpi. Melkoinen nostalgiapläjäys... Alkaa olla kyllä tämä työelämä muutoinkin melkoista nostalgiaa... Piipahdin viikolla Vintillä ja törmäsin 1980 -luvun paikallisten bändien kitaravirtuoosiin. Aikanaan kuljettiin keikkailemassa siellä täällä akselilla Kirkkoniemi - Sevettijärvi - Tornio - Tampere. Nytten on alkanut toinen kierros: haki kitarasankari tyttöään tiloilta, jotka 1980-luvulla olivat pelkkä etäinen unelma...


 

Citizens' Europe: Dubrovnik...

It's the final countdown of Flow4YU -project going on. No more meetings, no more youth events, just DVD under making in Jyvaeskylae + brocuheres + some byrocracy left any more to be completed and send somewhere where the EU -project money exists.

To complete the project the representatives of Partner Municipalities had the last meeting in Croatia, in City of Dubrovnik. I had never visited Croatia before so I was curiouse even because of that.
And what happened: Ravenna never came and they missed a lot I must say. All the rest partners, Fidenza + Cervia from neighbouring Italy, Mjölby from Sweden + Finnish partners Rovaniemi, Jyvaeskylae and Inari were at present.

For me the experience was much more interesting than I could imagine in beforehand.

In a few minutes it was clear what's the reality: Dubrovnik is like Canary Islands or Saariselkae of Croatia. City breaths via tourism. And no wonder: climate is warm, sea is beautiful, mountains are near and something nice to look and maybe to hike too. The Old Town with lots of narrow "streets" is really nice. City is extremely clean, food is good and my feeling is that there's a lot to be seen. Lot more than we could because of the Ceminar... We had just a bit freetime to hang around in city and take a gondol elevator up tp 450 meters and back. But lots of guides, lots of special programs was possible to choose if time.

During our short visit there was, at least it's my opinion, a lot of people, City crowded by tourists. But our hosts told that it was nothing compared to real season in summer. "You have difficulties to walk on streets, and it's really warm and moisty then, better now before or later just after season...". No doubt what they said.

Looking forward to the future...

It was interesting to listen our hosts. Dura is called the Development Agency of Dubrovnik.
We met four fascinating Dura women full of energy trying to improve the future of younger generation.

When listening guided tour and when having discussion came clear the fact that history of area is really coulourful with lots of difficulties, occupations and everything mess. It came clear too that it's not so long ago when they still had a terrible war at Balkan. Maybe it's good to remember... Only 20 years ago, in Europe. We shoud never let it happen again...

Also Dubrovnik had then difficult times. Serbs bombed the city and the Old Town was rebuild later. Some signs are still to be seen. It's shocking, like Kursk monument in Murmansk.

Now I feel that Croatia is getting rapidly better anyway. Younger generation seems to want to leave the shadows of old socialist Tito Jugoslavia and Balkan wars finally and totally backwards. Instead they look to the future. They try to make innovative solutions never heard during old times. We visited an enterprise incubator which is founded to help young people to start their own business. Interesting. When this place started a couple of years ago they got an innovation prize by Financial Times or was it some other big magazine. But anyway: cool.

We visited a youthclub. If I understood it right, there are four of them in Croatia. Club was near the University building and it's runned by young person's voluntary organization. A bit different from Finnish style with possibility to buy beer and smoke inside. I think the target group is for a bit older ones, students maybe. Culture difference again: in Finland we call this kind of place Rock Club or Rock Cave.

But the effort is cool. I think the atmosphere is the same I have seen in Murmansk when doing co-operation with all those marvellous foreign agents friends there. Younger ones want to make a change and they don't wait anymore. And in Dubrovnk as well in Murmansk it has been interesting to see so many young women to do this work for youngsters. Cool. Somebody has to repair the mess the others created earlier. Respect to all those who have the dream and vision...

Flow results and last words

Of cource Flow was the main thing. I've already written something about this project which main aim has been to improve the communication of youngsters and politicians at local level.
I had a bit difficulties at ceminars after the youngsters from project municipalities got their declaration completed in 45 minutes. I thought that after that everything was said and I think that the main issue powered by project was the work between youngsters during Cervia, Inari and Dubrovnik events and on local level between the events and meetings.

Of cource there were quite big culture differences. I think we in Finland have still a long way to go when improving the communication between youngsters and politicians and other structures, it's a neverending path. But at the same time we can be proud about the practices we have created. The gap for instance to Italian similiar is like the Alantic Ocean between Europe and America: tradition missing.
Still they said that it's so difficult... It seems to be a question like question of female priests in Orthodoxian church: no speaking about a thing which never existed.

So. Thinking about best practices from Finnish point of view: there was more to be exported than imported. Anyway: it was cool to hear by Cervia persons about the progress they have made during Flow. Now planning even a center for youth information and projects. Great.

We got progress at local level anyway. Co-operation started with Jyvaeskylae too and will be continued. International level is a bit problematic because of municipal economical issues which are rapidly getting worse in whole Finland. So lots of questionmarks with that.

Whole Flowexperience was finally useful and interesting. Culuture differences and getting to know new persons working in different schedules make people mentally richer. It's just the matter of want to know.

Of cource again differences. I'm not so used to international co-operation. With Russia of cource but wider... In spite of lack of experience I found one really strange moment in Dubrovnik. I think that the final event even in shorter sessions is Part of the process. Big one. It was strange that during last cultural evening our Italian partners were somewhere. Why, nobody knows. Of cource there appeared some various ways to see the things and different opinions during last two years. But it's normal...

Empty chairs was not so pretty especially for our dear marvellous hosts. They showed in a couple of days part of their history, traditions and today. Just those things they have, nothing more...

That was really cool... I mean the hospitality and effort. Lots of thanks to Ena and her Duracollegues. You managed, what happened crossed at least my expectations. I really hope that my first one won't be my last one.

So: Croatia, some day again...

Skoeoe