sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Tavallista työskentelyä kevätloman alla...

Vuoden ensimmäinen Vasatokka viikonloppu on takana. Heille, jotka eivät tiedä mikä tokka on kyseessä, muutama selityksen sananen. Nuorisokeskus Vasatokka on yksi maan kymmenestä valtakunnalliseen ja kansainväliseen käyttöön tarkoitetusta nuorisokeskuksesta. Järjestelmä on syntynyt aikanaan Suomen vuoden 1975 ETY -kokouksen eräänä johdannaisena ja sen piirissä olevat keskukset saavat opetus- ja kulttuuriministeriöltä toimintaansa merkittävästi sekä investointi- että käyttötukea.

Vasatokka aloitti aikanaan 1994 Nuorisokeskus Inarin -nimellä ja Metsähallituksen isännöimänä. Paikalla on juhlava historia: päärakennus on entinen Riutulan lastenkoti, jota NNKY-liitto pitkään ylläpiti Muddusjärven etelärannalla. Paikka on vaikuttanut merkittävästi myös omaan työuraani. Ne ainoat katkokset, jotka liittyvät nuorisosihteerin hommaani, ovat seurausta keskuksen valmisteluista: kaksi projektia tuli vedettyä mitenkuten 1990 -luvun alussa. No, keskus toimii ja keskus toimii hyvin: maaginen 10.000 yöpyjän raja ylitettiin viime vuonna ja lukuisten vime vuosien investointien jatkeeksi käynnistyvät liikuntasalin rakennustyöt huhtikuussa. Tila tulee tarpeeseen, petipaikkoja on toistasataa ja keskuksesta puuttuu iso kokoava tila. Kohta ei puutu, mahtavaa...

Vasatokasta on tullut merkittävä yhteistyötaho Inarin nuorisotyölle. Aika paljon me sitä käytetään ja nyt oltiin siellä taas semmoinen tiivistöinen lauantain ja sunnuntain yhdistelmä. Eikä oltu ensi kertaa nuorisovaltuustoasioita kehittämässä. Syy on ajankohtainen ja ote etupainotteisen ennakoiva.

Nuorisotyössä on yksi juttu. johon ei oikein koskaan totu, ei vaikka se kuuluu luontaisetumaisesti ns. tapauskuvaukseen: aina ja kaikessa aloitetaan säännöllisesti alusta. Meidän NuValla on kaksivuotinen toimikausi ja nyt on menossa se jälkimmäinen vuosi siitä. Se tarkoittaa sitä, että uuden NuVan vaalit pidetään syyskuussa. Kun on jo nyt tiedossa, että moni jää pois käy niin, että pakka menee pääosin uusiksi. Näissä merkeissä oltiin koolla: katse menneeseen, mutta tiukasti myös tulevaan.

Tilinpäätöksen julkistamisen aika on myöhemmin, mutta jotain voisi sanoa. Nykyinen NuVa on profiloitunut melko ärhäkkänä edunvalvojana ja kahdessa vuodessa on tapahtunut paljon sellaista, mikä miellyttää myös nuorisotyöntekijän sielua. On tehty, ei vain aiottu ja kaikesta on myös elämöity, sillee myönteisesti, ei riitaa haastamalla...

Hieno hommeli. Viikonloppu meni pohtiessa: miten motivoida uusia nuoria luopujien tilalle ja miten siirtää myönteisen draivin perintö myös uudelle NuValle. Paljon keskusteltiin myös nuorten kuulemisen ja osallisuuden periaatteista ja siitä miten nämä hienot asiat koti-Inarissa toimivat. Mahtavia keskusteluja ja tulostakin tehtiin: nyky NuVan loppukauteen löytyy nyt selkeä toimintasuunnitelma. Miellyttävää on havaita, että vastuuhenkilöt eri jutuille löytyivät helposti, vaikka paikalle pääsi tottapuhuen vain NuVanpuolikas. Tästä on kuitenkin oikein hyvä jatkaa...

Hiihtolomaa odotellessa

Päivän Keskisuomalainen kertoili koululaisten kevätlomasta jutussa, jonka mukaan hiihtoloma on keksitty jo 80 vuotta sitten. Jutun mukaan ajatuksen keksi voimistelunopettaja Santeri Hirvonen vuonna 1926. Ideana oli se, että lapset saisivat "hiihtäessään keväthangilla raitista ilmaa ja kestävyyttä pakertaa lukuvuoden loppuun". Kuten kaikki hienot ideat meni tämänkin kanssa toki hiukan aikaa, kunnes vuonna 1933 lapset pääsivät ensi kertaa kokeilemaan miten ajatus toimii.

Nyt kevätlukukautta on mahdotonta kuvitella ilman tuota viikon hengähdystaukoa. Aika paljoltihan käsikirjoitus kulkee niin, että vanhemmat yrittävät sovittaa omia talvilomiaan lastensa kevätlomaan. Hyvä näin, mutta kaikille se ei ole mahdollista. Monet katkaisevat talven ja lähtevät lämpimiin maihin. Kaikilla ei ole mahdollista matkustella, osa jää kotiin...

Minulla on tuuria: pääsen realisoimaan pitämättömiä lomapäiviä eli kevätlomailemaan. Useimmat meidän työporukasta eivät pääse. Ja siis kun ylipäänsä kaikilla aikuisilla tätä mahdollisuutta ei ole, niin  ollaan täällä kuten monessa muussakin kunnassa kehitelty tarjontaa, johon lapset ja nuoret pääsevät halutessaan mukaan miltei pelkästään sillä vaivannäöllä, että lähtevät mukaan. Perusjuttuja, niitä tärkeitä, joista kaikki lopulta nousee. Menkää ja osallistukaa, se on kaikkien etu...

Nuorisovaltuustosta puheenollen: yksi sen kärkihankelistan kolmesta esityksestä liittyy juurikin kevätlomaan. NuVahan esitti, että kunnan rinneyhtiö antaisi kaikille oman kunnan nuorille vapaat hissiliput ja varustepaketin yhdeksi päiväksi hiihtolomalla Saariselän rinteisiin. Hieno esitys, joka hakee perustansa kunnan lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman suosituksesta edistää nuorten liikkumista. Se hakee perustansa myös siitä sosiaalisesta seikasta, että kaikilla ei ole varaa.

Tieto elinkeinopuolelta kertoo, että asia ei jää pelkästään puheeksi, vastaan tullaan. Hienoa, inarilaiset voivat kysellä koululta miten...

Mukavaa kevätlomaa kaikille, kun sen aika tulee....

Skoeoe








 

torstai 14. helmikuuta 2013

Russia - Russia - Russia...


 
 
I simply must write this blog in my marvellous harbour English. That's because of my friends in Murmansk area Russia and Finnmark Fylke Norway. In fact we are having an international Barentsian project between our three northern areas going on. If Nokia says it's connecting people, we say we´re Connecting Young Barents.

People move away from northern areas, it's a fact. Many times we ask what's the future for our youngsters. Why to stay or why to come back to Inari after studying. Tourism, high technological testing work, working for health and for to take care about old people who have done their lifework already, reindeer hearding naturally for those who have the possibility. Sàmish culture and work for sámi people of cource a big part in these areas.

These are the usual, most common to be said when thinking about future. Mining maybe, but maybe not so good for nature image of Inari, quite wounerable because of  rapidly varying economic issues. No, too risky, takes euroes out from country, threat to spoil original nature etc, too many buts... No more forest industrial things practically, that time went because of globalization and saving nature and rescuing environment, no come back with that to be seen.

So big challenges. How to guarantee possibilities to children of my generation. One dimension in addition to those mentioned is the direction to east, North-Western Russia. When our Youth Parliament visited Finnish Parliament a few years ago and met the member from Inari those days Mr. Janne Seurujärvi, one of his main message was that: great future to Kola Peninsula. Lots of possibilities. Learn Russian language, learn the culture... Do it, don't wait.

Why with Russia...

Janne is not alone with his thoughts. Almost all development programs for Lapland sing the same song. Nobody knows when, but many persons are looking forward to the future: some day.

We in Inari often forget one fact: the nearest real city is situated quite near, as near as Rovaniemi. But it's not Rovaniemi. It's Murmansk. Now people in north know more about it: during weekends the most spoken language in Ivalo markerts, even in Rovaniemi sometimes seems to be not Finnish but Russia.

So it's because of commercial issues. But on the other hand and from youthworker's point of view it's more: because we live so near. Important at northern areas: get to know each other and know the situation and culture of neighbouring country. And we often speak about this dimension when we speak about international youth work. But in practice: the  efforts and interest have been more to other parts of Europe. Maybe the reason for that is supportissues, European Youth change programs, a really good method in itself, has given more attention for that.

Why not and other ???:s

Barentsian co-operation, not only Russia - Finland but Norway and Sweden too: a lot of speak and ceminars, not as much action. Sometimes to an ordinary-everyday youthworker it really looks like that. Of cource there's BRYC but in Finland. Speaking, not doing.

Same with cooperation to Russia. I've been thinking about reasons. To official and governmental structures I have one proposal: visa freedom for youth change. If we really want to improve situation, we could give a supportive sign by that and make things at least a bit easier. Of cource there's EU but anyway. If Russian youngsters under 18 get free visa for youth change to Norway why not to our country? Why not a visa freedom area Lapland - Murmansk region? Maybe it's future. I hope anyway.

In practice there has been some difficulties because of language problems. Seen by long term that's true even by my experience. But then comes the but: these days the situation is totally different, younger generation especially at voluntary organizations speak more than earlier English. English is really good choice for a common third language. More equality, less interpretors if you can't Russia. Makes things more straight. So not a problem any more....

What else? Lack of money and lack of time, if You start You`ll get more work to usual agenda. True, I easily understand. Travelling for instance from Rovaniemi to Murmansk and back in itself is an effort. But all interesting has it's costs.

Then there are still existing some second thoughts and doubts: how can You trust and what are the real motives anyway?  Hmmm.... only thing to walk over: get to know, do together. No alternatives but worth to try.

New culture - new partners

One reason can also be the fact that there isn't knowledge enough. My experience is that there has been a lot of changes especially during the last maybe 5-7 years. A lot of you new way to think and some structures to help for developing co-operation.

If governmental connections seem to be too... too something, so there's alternatives. One good is Barents Youth Co-Operation Office (BYCO) supported by governments of Barentsian four countries. Maria will help, no doubt. Another good to mention and with which I have too really good ecxperience when co-operating, is Non-commercial Partnership Socium+. All kind of projects with infrastructure, oil etc. and among all also projects for cultural issues and youthwork.  Leading project manager Irina finds surely out a proper project if there is any need to have change. As near as the nearest computer...

From youthworker's point of view maybe the most interesting is Mr. Pink, Murmansk newiest Youth House runned by youngsters themselves. Mr. Pink is a platform for more than 40 different projects ideapowered ja implemented by youngsters living in Murmansk. The place itself is something almost amezing...  I'm sure that Zhenja the president and Natasha the vice will say wellcome to all who are honestly interested to visit Mr. Pink and to see what's happening there...

Common thing: new generation doesn't wait anymore. It doesn't just think, it acts. Those people want to make their dreams true. Actually they face the same fact as we here in Lapland. People, especially youngsters leave their hometown and the direction is to Petrozavotsky, St. Petersburg or Norway or Finland. The amount of the citizens in the city has rapidly got lower. Mr. Pink and these others want to fight against this. They want to make their homecity more comfertable for youngsters to live.

Hmmm... have I heard something like that somewhere else. So the conclusion: common language is not only English... Let's think about this.

So I recommend to try. For the first timer it's an experience with black or white results, it's either or: never again or next time as soon as possible. Since 1992 at my youthwork: I've never counted my visits...

Skoeoe


 

perjantai 1. helmikuuta 2013

Reissuton helmikuu

 
 
 
 
 
Olen kirjoitellut tästä aiemminkin. Nuorisotyöläinen ei ole enää aikoihin pystynyt tekemään työtään pelkästään siellä missä ensisijaisesti nuorten asemaan ja asioihin pitäisi vaikuttaa. Inarin kunnan nuorisotyön osalta Siellä tarkoittaa Inarin kuntaa, yhäti maan suurinta ja kauneinta pitäjää.

Nelostie ja lentokenttä ovat tulleet vuosien varrella turhankin tutuiksi. Syitä on paljon ja niistä on tullut turistua aiemmissa postauksissa siinä määrin runsaasti, että olkoon. Nyt en lähde enemmälti sille tielle... Sen verran voisi kumminkin todeta, että aina kun liikutaan nuorten kanssa ollaan oikealla asialla. Käytännössä kaikki ne reissut, joilla on oltu nuorten mukana mahdollistamassa milloin NuVa-edustuksia, milloin rokkikeikkoja, eduskuntavierailuja, konserttimatkoja tai mitä vaan, ovat olleet nuorisotyöntekijällekin hyvin motivoivia ja perusteltuja. Istumalihaksia siinäkin tarvitaan, mutta seura inspiroi. Se mikä pistää pohtimaan on yksin tai kaksintehdyt loppumattomat muut työmatkat, ne nuorettomat... Ne, joiden määrä on ollut noususuunnassa.

Reissumeiningeistä puhuttaessa Lapissa on yksi ylivertaisesti yli muiden, kun tarkastellaan kunnan rajojen ylittämistä: Rovaniemi. Normitahtiin hyvissä keleissä se tarkoittaa meno-paluu  -mielessä seitsemän tunnin istumista Eurooppa nelosella. Yksi työpäivä/keikka/reissaaja... Sikälis sitä on oppinut jo ensimmäisen sadan reissun, siis noin 60.000 Rovaniemityökilometrin jälkeen, eli jo parikymmentä vuotta sitten siihen, että pitäisi vältellä ns. yhdenasian matkoja. Keskittäminen kannattaa tässä suhteessa... Monta juttua yhdellä istumisella, se on tavoite.

Kymmeniä ajokertoja sitten olen tullut myös siihen tulokseen, että päivämutkin -periaattella tehdyt, matkustussäännön edullisuusperiaatetta  kunnioittavat reissut ovat ns. syvältä. Kuvitelkaa itse: lähdössä yksin tielle, linja-autoaikataulut eivät toimi, kokous tai mikä tahansa tähdellinen vuorovaikutteinen tilanne alkaa kello 9.00, jolloin aamun linja-auto on vasta ohittanut Sodankylän. On lokakuinen aamu kello 5.00, räpsii räntää, on pakkasenuhka, pimeää kuin hiilikellarissa, tienpinnan kosteus imee valot ja on tiedossa, että porotkin liikkuvat. Ohjaamasi yleieurooppalaisen vuokraamon auto kääntyy nelostielle. Autotyyppi on tietenkin outo, automaattivaihteet ja kaikki... Aamukahvi on tempaistu 4.30. 

Ei mitään turvallisuusriskejä, kylkíäisenä aloitat tärkeät palaverit äärettömän pirteänä seilailtuasi neljä tuntia ja rapiat umpipimeässä kaamosaamussa.  Ja sama yötä vasten toisinpäin... 15 tuntia vierähtää helposti. Reilu meininki, josta on eksotiikka kaukana... Viisikymmentä kertaa riittää, aika tutuksi tie käy sen jälkeen... Parhaita ovat kesäyöt varsinkin eteläänpäin mentäessä. Pohjoiseen ajaessa aurinko, tuo keskikesän kestovalo, räköttää inhottavasti suoraan silmille... Mutta kesäyön värit, ne ovat jotain lumoavaa...

Kohtuus kaikessa

Sinällään tässä ei ole mitään erikoista. Pohjoisessa on totuttu välimatkoihin, ne kuuluvat asiaan, niiden kanssa on opittava elämään ja sillä sipuli. Eikä matka Sodankylään ole yhtä pitkä kuin matka Hesasta Tampereelle, ei ole vaikka se onkin sitä. Sodankylään mentäessä ohitetaan vain Saariselkä ja Vuotso, Hesasta Tampereelle löytyy Korso, Kerava, Riihimäki, Toijala, Hämeenlinna.... vaikka mitä. Pitempi 160 kilsaa siis... Tässä mielessä arkihavainto on tuttu: kyllä se matka Rovaniemeltä Ivaloon on pitempi kuin toisinpäin... Ainakin näin ajatellaan.

Matkoihin on täällä ylhäällä totuttu, mutta silti pistää miettimään. Sinällään on hienoa, että Lapissa on vaikkapa aktiivinen Ely-keskus, joka järjestää monia tosi tarpeellisia juttuja. Päädyin kumminkin pohtimaan elämän tarkoitusta, kun tarkastelin ajanjaksoa joulukuu 2012 - helmikuu 2013 meidän kuusihenkisen nuorisotoimiston näkökulmasta:

Lapin nuorisotyöntekijäpäivät, Levi 4.-5.12.
LaNuTi päivityspäivä, Rovaniemi 17.1.
Lapin Nuorisofoorumi ja Lapin Liiton nuorisovuoden avajaiset, Rovaniemi 18.-19.1.
Lapin etsivien päivät, Rovaniemi 7.-8.2.
Vastaavien Lapin nuorisotyöntekijöiden työkokous, Rovaniemi 19.2.

Kuusi henkilömatkaa, 3.500 henkilökilometriä ja 45 henkilötuntia autossa. Yksi ylipitkä työviikko.

Väliin mahtui vielä Jyväskylän Nuori 2013 -tapahtuma, joka nosti henkilökilometrit reilusti yli 10.000:een. Sopii laskea tietyöaika... Eikä liene tältä pohjin outoa, että aika ajoin pyydämme, että josko jotain kokoontumisajoja täällä pohjoisessakin. Ihan yhdenvertaisuuden merkeissä...

Tarkkaan pohtien edelliseen listaan ei sisälly yhtään sinällään turhaa reissua. Siltikin... Asialle on pakko tehdä jotain. On syytä pohtia löytyisikö tähän joku ajoittamiseen liittyvä linja, jolla kuormitusta kevennetään. Muuten käy niin, että takuuvarmasti ryhdytään ns. jättämään väliin... Ei se ole hyvä sekään.

Omalta osaltani olen julistanut itselleni reissuttoman helmikuun. Nähtäväksi jää... Ei näytä täysin pitävältä. Näillä näkymin joudun ylittämään Kakslauttasen yhden kerran. Matkalla arvatkaapa mihin... niin ja takaisin...

Skoeoe