Joulunseutu yhdistettynä Nuori 2013 -tapahtumaan muodosti jakson, jota ei oikein voi luonnehtia ihan tavalliseksi nuorisotyöläisen arjeksi. Nyt kun tuosta on päästy eroon ja aurinko on tehnyt comebackin alkavat härkäviikot ja on aika arvioida sitä mihin armon nuorisotyövuonna 2013 aion erityisesti paneutua.
Ajettelen piipahtaa kotikylän Nuoriso- ja urheilutalolla seuraamassa hetken kevään sählyliigan pelejä. Sarjaa pelataan huhtikuun loppuun kahdeksalla joukkueella. Hommaan sisältyy paljon myönteistä ja yhteisöllistä. Liiga on ollut aiemmin monenikäisten kohtaamispaikka, läsnä on jopa yleisöä ja inarilaiset vanhemmat ovat mahdollistamassa nuorten osallistumista muodostamalla vuorovedolla toimivan kuljetusrenkaan. Touhu tukee hienosti myös kunnan lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman suosituksia liikunnan lisäämiseksi. Hieno homma, kilpailullisuutta on toki mukana, mutta ihan sopivana annoksena. Nuorisotalon perustoimintaa.
Nuorisotyölle on ollut tyypillistä se, että julkikeskustelua leimaa joku tulipaloluonteinen, ongelmaksi koetty asia, jonka nuorisotyö ottaa kuuliaisesti ratkaistavakseen. Näin on ollut niin kauan kuin muistan: huumeet, nuorisotyöttömys, hukatut nuoret, nuorisotakuu...
Tästä tuskin päästään, mutta kyllä kaiken keskiössä pitäisi muistaa se, että perustyö on tärkeintä. Muu toimii, jos peruskuviot on järjestyksessä. Ja sen pitää olla sitä, mikäli oikeasti halutaan onnistua nuorisotyön ennaltaehkäisevässä ulottuvuudessa. Tältä pohjalta ollaan tehty oman tilatoiminnan itsearviointia mallina Nuorisokanuunan kehittämät mittarit ja menetelmät. Työ jatkuu ja luulen, että tässä on yksi keskeinen tulosalue tälle vuodelle. Tilatoimintaa on hiljakseen kehitelty siten, että erilaista täsmätoimintaa ja työtä useiden eri kumppaneiden sekä vanhempien kanssa toteutetaan suuresti muuallakin kuin Ivalon Stönöllä ja Inarin Vintillä. Matkaa tässä suhteessa on vielä kuljettavana, mutta uskoisin, että siihen panostaminen kannattaa.
Nuorisovaltuuston selkeytynyt rooli
Kaksi vuotta on lyhyt aika. Syyskuussa ollaan sen edessä, että on taas aika valita uusi nuorisovaltuusto. Perushommaa sekin, mutta nyt siihen on erityistä syytä paneutua huolella.
Miksi? Nykyisen NuVan aikana on tehty huima harppaus kohti sitä mitä NuVan rooli nuorten asioiden puolestapuhujana ja edunvalvojana parhaimmillaan voisi olla. Keskusteluyhteys päättäjiin on tiivistynyt ja menetelmiä on kehitetty: kärkihankelistat ja yhteiset valtuustoseminaarit ovat olleet käytössä vuosina 2009 - 12 ja kuntavaaleissa NuVa on kunnostautunut hyvänä sparraajana vuosina 2008 ja 2012. NuVa on myös taistellut näkyvästi tärkeiksi kokemiensa asioiden puolesta. Nuoriso-ohjaajan vakinaistamisjutussa tuli turpiin ja avoin toiminta närkästytti päättäjiä, mutta hyvää siinä oli aito yritys ja profiloituminen: NuVa ei olekaan pelkkä aikuisten lemmikki, vaan se osaa käyttää itsenäisesti ja rohkeasti ääntään.
Minun on mahdotonta kuvitella, että marraskuinen eduskuntavierailu olisi kasvanut mittoihinsa ilman tätä myönteistä kehitystä ja draivia. NuVan onkin syytä pohtia tekemisiään, miettiä miten uusia nuoria innostetaan ehdokkaiksi syksylle ja kuinka siirtää kokemuksensa uusille parlamentin jäsenille. Kevät on aikaa pitää huolta siitä, että kehitys jatkuu myös uuden NuVan aikana. Se ei tule ilmaiseksi.
Myös NuVan taustahenkilöille riittää tässä haastetta: miten nuoria tuetaan tässä. Siinäpä minulle toinen painopiste alkaneelle vuodelle. Vasatokka on mainittu ääneen sisäisen kehitysseminaarin pitopaikkana. Kuulostaa hyvältä...
Nuorisotakuu: mitä se on?
Nuori 2013 nettisivuilla oli lukijakysymys: Tiedätkö asemasi nuorisotakuun toteuttamisessa? En viitsinyt osallistua, kun totta puhuen en sitä tiedä.
Sen tiedän, että asian tiimoilta on riittänyt perusteluja ja julistuksellista puhetta runsaasti. Nollatoleranssi joutenolon osalta on hieno tavoite ja periaatteessa pikku kunnissa ihan realistinenkin. Toisaalta homman käytännön toteuttamiseen liittyy runsaasti kysymysmerkkejä, joihin kysyttäessäkään ei ole löytynyt vastauksia. Vielä. Julistuksellisen liturgian sijasta olisikin syytä pikaisesti kuulla vaikkapa siitä mitä uusi työkokokeilu sekä työhallinnon uusi palvelutapa käytännössä tarkoittavat.
Nyt jo edesmenneen entisen kunnanhallituksen jäsen Valtteri taisi olla etuajassa tehdessään valtuustoaloitteen alkusyksystä erityisen nuorisotakuutyöryhmän perustamiseksi Inariin. Taitaa olla niin, että kaivan tuon lepäämään jätetyn aloitteen uuteen käsittelyyn lähiviikkoina.
Olen ollut hiukan epäileväinen nuorisotakuun suhteen. Aiotut koulutusleikkaukset Lapissa eivät parantaneet asiaa eikä se, että lukuisiin kysymyksiin ei ole tullut selvyyttä. Kokonaisyhteiskunnallinen europanostuskin tuntuu haasteeseen nähden aika pieneltä. Silti: pitäisiköhän kumminkin ottaa asiaan positiivisempi asenne ja puhaltaa korvienvälissä aikalisä. Pikässä juoksussa pelissä on paljon ja nuorisotyöllä on sitäpaitsi käytössä viestintäpaja ja etsivä työ.
Ajanhallinnan sietämätön haaste...
Aikamoista reissaamista on nykypäivän nuorisotyöläisen elämä pohjoisessa. Homma on saanut taas semmoiset mittasuhteet, että siihen on jo pakko puuttua. Kokonaan keikkaamisesta ei tietysti pääse eikä tarvitsekaan, mutta kohtuutta ryhdytään etsimään.
Ei ala kumminkaan oikein lupaavasti: tammikuussa on oltu Jyväskylässä ja ensimmäiset Rovaniemen reissut on takana. Itsellä edessä on tässä kuussa vielä yksi työperäinen pikavisiitti Helsinkiin.
Nuorisotyö on tekijälleen koukuttava laji: helposti lipsahtelee ns. lisätyön puolelle. Ei on sana, joka ei kuulu ensimmäisten käytettävien ilmaisujen joukkoon. Tässäkin riittää pohdittavaa. Hyvin ehtii, vaikka viisi vuottakin on lyhyt aika. Se on aika, jonka kuluttua feidaan itseni ulos näistä hommista ja ryhdyn kalastajaksi Inarinjärvelle...
Skoeoe
