Mistä tietää, että kevät on tullut? Sen tietää mm. siitä, kun katselee Inarin Vintiltä alas etuviistoon.
Vuolaana virtaavan Juutuanjoen kuohuissa voi miltei nähdä kuinka tappajataimen nousee vauhdilla Juutuanvuonosta kohti Solojärveä... Ollaan muuten Inarissa mietiskelty sitä, että julistetaan Paras näkymä suomalaisesta nuorisotilasta -kilpailu. Ollaan ajateltu pärjätä siinä...
Kevään tulon tietää myös siitä, että on kestokiire. Blogin päivityskin siirtyy siirtymistään. No, parempi myöhään jos silloinkaan.
Loppukevään yksi kohokohta oli Tornion nuorisoneuvoston ja Inarin nuorisovaltuuston yhteinen koulutus, jota helatorstain tienoilla vedettiin Haaparannan Ala-Vojakkalassa Palogården -nimisessä ja minulle vanhastaan tutussa paikassa.
Haluttiin Tornion Mikun kanssa kokeilla jotain uutta lähestymistapaa: power point sulkeisia, organisaatiokaavioita ja puhetta on riittänyt ihan yli nuorten tarpeiden ja kiinnostustason. Lähtökohta oli yksinkertainen: tekemällä itse ja kohtaamalla luovaa ajattelua sekä nopeaa reagointia vaativia kuvitteellisia tilanteita nuoret oppivat viemään asioitaan eteenpäin tehokkaammin kuin kuuntelemalla luentoja. Vasatokassa aiemmin keväällä kehitetty käsikirjoitus toimikin ällistyttävällä tavalla: osallisuusputkeksi ristitty menetelmä tempaisi nuoret mukaan tavalla, jossa toden ja kuvitellun raja hämärtyi iloisesti.
Hienoa, ei ole syytä paljastaa yhtään enempää. On syytä kehitellä menetelmää ja uusia juttu toiselle porukalle hivenen kehiteltynä versiona ja suhteellisen nopeasti. Lapin nuorisofoorumi voisi olla oikein sopiva tilaisuus, pitää pistää pohdintaan...
Osallisuuspolkuja tallaamassa
Palogården on muuten paikka, jossa olen tullut käyneeksi aika monesti. Rokinsoittajia, nuorisotyöntekijöitä ja osallisuuden polkuja kulkevia nuoria, monenlaista nuorten asialla olevaa porukkaa..... Palogården on paikka, jonka tavaramerkkejä ovat rauhallisuus, ystävällinen henkilökunta sekä aivan erinomainen savusauna. Se toimi myös vuoden 2006 Ovttas - yhdessä -tapahtuman jälkilöylyjen ympäristönä.
Monessa on tullut oltua mukana. Tapahtumapuolella Ovttas on ainakin minun kohdalla ykkösjuttu kautta aikojen. Kyse oli opetusministeriön nuorisoyksikön toimeksiannosta. Kyse oli ministeriön esityksestä nuorisovaltuustolle: järjestäkää nuorten tapahtuma EU:n nuorisotoimialapäälliköiden Saariselän kokouksen yhteyteen lokakuussa 2006. Kyse oli Inarin NuVan halusta ottaa mukaan muitakin Lapin nuoria vaikuttajia.
Kyse oli lopulta puolitoistavuotta kestäneestä mittavasta yhteistyöhankkeesta, jossa oli mukana nuoria vaikuttajia Inarin ohella Ranualta, Torniosta, Sodankylästä sekä Suomen Saamelaisnuorten yhdistyksestä.
Homma meni ns. putkeen. Kun tammikuussa piipahdin opetusministeriön nuorisoyksikössä, siellä vieläkin muisteltiin kuinka suurta huomiota Lapin nuorten esiintyminen oli eri maiden delegaatioissa herättänyt. Ja mikä ettei: esiintyminen oli tyylikäs, sanoma selkeä ja ulkoilu- sekä kulttuuriohjelmat tasokkaita.
Aika mukavaa: lähes samaan aikaan, kun osallisuusputkea vedettiin, löytyi tiedotusvälineistä infoa kahdesta EU toimialapäälliköiden kokouksessa vierailleesta nuoresta, joiden matka osallisuusjutuissa on jatkunut Saariselän jälkeenkin. Kyseessä ovat julkilausumatilaisuuden vetäjät: Inarin NuVan silloinen varapuheenjohtaja Jenni sekä SSN:n puheenjohtaja Tuomas-Aslak.
Ylen nettisivuilta bongasin taannoin huolestuneen Jennin: opiskelupaikkaleikkaukset johtavat aloituspaikkojen vähentämiseen, joka taas tarkoittaa riman nousua ja uusin pudokkaiden syntymistä. Hiukan provosoiden nuori puheenjohtaja heittää väitteensä: yhteiskuntatakuun hyödyt ovat pienet ammattikoulujen leikkausten rinnalla. "Opiskelupaikkaa vaille jäänyt nuori joutuu syrjäytymään, jotta hän pääsee yhteiskuntatakuun piiriin ja sitä kautta ammattikouluun, hullunkurista".
Kiintoisa näkökulma. Nuori puheenjohtaja on ylpeä pestistään ja tuhansista järjestönsä nuorista jäsenistä. Niin, mihin lie päätyy. Linja kumminkin pitää: vuodet Inarin NuVassa opettivat, että omista on syytä pitää huolta ja olla ylpeä.
Jennin puheenjohtajaparina Saariselän virkamieskokouksessa toimi Suomen Saamelaisnuorten puheenjohtaja Tuomas-Aslak. T-A J on myös ollut monessa mukana, takana on mm. yksi kausi Saamelaiskäräjillä ja kuten joskus olen tainnut jo bloggaillakin, niin häntä on paljolti kiittäminen siitä, että Käräjien yhteyteen lopulta syntyi nuorisoneuvosto.
Saamelaisradion nettisivut kertoivat 14.5., että lisää tehtäviä on tullut. Tuomas-Aslak on valittu johtamaan alkuperäiskansojen nuorten järjestöä Youth Caucusaa yhdessä taiwanilaisen Jocelyn Hungin kanssa. Tämäkään ei minua isommin yllätä. Tunnen miehen ja tiedän hänen vahvan kansainvälisen suuntautumisensa. Hienoa. Joskus keväthelteisessä Kölnissä juteltiin hiukan pidempi rupeama näistä. Silloinkin oltiin kv-asioissa liikkeellä Saksan EU -nuorisotapaamisen merkeissä.
Kaikista nuorista ei tule isona vaikuttajia. Ei tarvitsekaan, kunhan oppivat olemaan oman elämänsä ykkösvaikuttajia. Osa jatkaa puolue- tai muussa yhteiskuntapolitiikassa. Sekin on hyvä se. Aiemman kokemuksen päälle on silloin hyvä rakentaa uutta. Kun on kerran kohdannut v-mäisen teflonvirkamihen tai yhteisiä ponnisteluja dissaavan oman ryhmän jäsenen, on jo paljon helpompaa kohdata vastuksia ja sietää turhautumista. Vaiva kumminkin lopulta palkitaan näissäkin asioissa...
mietiskelee
Skoeoe
Tätä viimeistellessä tuli tietoa siitä, että jälleen joku elämäänsä pettynyt on päättänyt lujittaa itsetuntoaan kiväärillä. Toivottavasti yhteiskunnan analyysi on perusteellinen. Mikä saa jonkun näin järjettömiin johtopäätöksiin, joissa ratkaisu kaikkeen on tappaa niin monta kanssaeläjää kuin kerkiää. Murheellista, järkyttävää ja järjenvastaista...
