sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Nuorten työpajan syvin olemus- työtä vai puuhailua?











Reissua on riittänyt. Hanasaarimatkan jälkeen tulin piipahtaneeksi Murmanskissa. Syynä oli Lapin sekä sikäläisen aluehallinnon Nuorisokomitean välisen nuorisovaihdon 20 -vuotisjuhla-seminaari. Olen ollut alusta alkaen osa tuota toimintaa, joten eipä ollut vaihtoehtoja.

Hieno reissu. Lapin huippumahtavassa ryhmässä oli nuoria ja nuorisotyöläisiä Torniosta, Rovaniemeltä, Ranualta sekä Inarista ja delegaation itseoikeutettuna johtajana toimi Lapin Ely-keskuksen sivistystoimentarkastaja Seija.

Venäjä ei pettänyt, vaan oli jälleen oma ihastuttava ja ristiriitainen itsensä. Isäntien ystävällisyys hurmaa joka kerta. Jatkuva reissaaminen on synnyttänyt myös uusia tuttavuuksia, joita hoidellaan virallisen ohjelman ohessa ja osin kustannuksellakin. Yhdessä tekeminen tarkoittaa sitä, että jokainen mahdollisuus käytetään. Luottamus syntyy siitä, että oppii tuntemaan ja lopulta ihmissuhteet ratkaisevat. Uhrin osaan jää tosin muutama tunti seminaariohjelmaa, mutta kaikella on hintansa.

No, näissä "oheis"merkeissä pääsin tutustumaan kiintoisaan ja kunnianhimoiseen Youth House -hankkeeseen, jonka vetäjä Zhenja tuli tutuksi takavuosina nuorisokomitean kv-sihteerinä. Hän ja Youth House ovat muuten jatkossa kumppaneina vuosille 2012 - 14 suunnitteilla olevassa Murmanskia, Inaria, Torniota sekä Norjan Altaa ja Ruotsin Haaparantaa koskevassa nuorisovaihtohankkeessa.

Murmanskin tunnelmiin aion palata myöhemmin Nuorisotyö -lehdessä. Molemmat ulottuvuudet saavat huomiota. Näin on sovittu, joten syksyllä sitten.

Työhallinnon uusi tulkinta: voiko nuorten työpaja työllistää nuoria

Venäjän reissun alkutahdit olivat kohdallani kiukun sävyttämät. Syy löytyi lähtöpäivän aamuna sähköpostista.

Pohjois-Lapin työvoimatoimiston Ivalon sivupiste (!) ilmoitti, että emme saa viestintäpajalle eräälle nuorelle neljän kuukauden mittaisen työharjoittelun jatkeeksi kuukauden tukityöjaksoa. Näin on voitu menetellä aiemmin ja työharjoittelua sekä enimmillään kuuden kuukauden palkkatukijaksoa toisiinsa sovittamalla on voitu luoda nuoren elämäntilanne huomiovia ja satunnaisen joutenolon mahdollisimman lyhyenä pitäviä kokonaisuuksia.

Järjestely on palvellut pajatoiminnan ylläpitoa ja kehittämistä, mutta ennenkaikkea nuorta, joka on päässyt tutustumaan työelämän pelinsääntöihin sekä saanut myös työmarkkinatukea parempaa taloudellista etua. Ensisijaisena kohderyhmänä meillä ovat olleet 17 - 22 vuotiaat nuoret, joilla useinmiten on puuttunut ammatillinen koulutus ja monesti myös jatkokoulutus-paikka. Pajajakson tulostavoitteena on ollut hommien hoitaminen pajalla, mutta myös se, että nuori tietää mitä sitten tapahtuu kun pajahommat loppuvat. Inarin viestintäpajan tapauksessa se seuraava juttu on pääosin ollut juuri opiskelu. Olemme muuten käytännössä voineet ottaa sisään kaikki nuoret, jotka ovat halunneet.

Nyt puhaltavat uudet tuulet. Pyytämättä ja yllättäen meille ilmoitettiin, että uuden linjauksen mukaan tukityöpaikkoja ei saa alle 25-vuotiaille ammatillista koulutusta vailla oleville nuorille. Siis heille, joille Inarin viestintäpaja on ensisijaisesti tarkoitettu.

Juhlapuheiden ja reaalimaailman hilpeä ristiriita

Verenpaine hyppäsi välittömästi vaarallisille alueille. Linjaus on mielestäni käsittämätön. Kuinka paljon eri yhteyksissä onkaan korostettu joustavuutta, yksilöllisiä ratkaisuja sekä nuoren kuulemista. Omituista fiilistä korosti vielä se, että Hanasaaren taannoisen työllistämisseminaarin puheet olivat ihan tuoreessa muistissa.

Venäjältä paluun jälkeen selvisi, että kyse on uusista suosituksista. Paikallistoimiston kannanotot eivät paljoa jouston suuntaan lupaile, vaan näköpiirissä siintää uuden suosituksen kategorisen linjakas soveltaminen.

Jos on näin, niin tulossa on isoja ongelmia, mediapajan pyörittäminen ei ole ihan pikku juttu. Myös nuori tarvitsee porkkanoita. Työsuhde on toiminut hyvänä sellaisena. Synkein visio on se, että uusi linjaus tappaa pajatoiminnan nuorten toimintana. Vähimmilläänkin se estää toiminnan kehittämisen.

Linjaus herättää muutoinkin liudan kysymyksiä. Suorastaan typerältä tuntuu kysyä, että miksi nuorten työpaja ei voi työllistää nuoria. Oudolta tuntuu sekin, että pitää epäillä olemmeko me pajoinemme samalla puolella työviranomaisten kanssa. Kyllä meidän toimintatapamme pitäisi olla tiedossa, ainakin Ivalossa. Toimisto itsessään on Sodankylässä, joten en tiedä. Olemme luulleet, että työpajamme on paikallinen voimavara... Näinköhän lopulta on.

Olemme kumminkin pyrkineet tavoitteellisesti luomaan nuoret huomioivan järjestelmän, jota on kehitetty nuorisotyölain hengessä ja sen kirjauksia noudattaen

Mitä sitten tapahtuu?

Niin. Ei kai tätä oikein voi tähän jättää vaan tämä pitää katsoa loppuun.

Tässä mitataan myös sitä mikä vaikutus nuorisotyölailla ja sen perusteluilla on lopulta kun tiukka paikka tulee. Testiin joutuu myös nuorisolain muutoksiin kirjattu toive monialaisesta asian käsittelystä. Testiin joutuu myös se mikä on oikeaa nuorten sosiaalista vahvistamista tai sitä vanhakantaisemman ilmaisuin mukaista syrjäytymisen ehkäisyä.

Pääosin asia tietysti setvitään Inarissa. Katse kohdistuu kuitenkin kovasti myös muualle. Pajaideologian lanseeraajina sekä rahoittajina on kunnostautunut kaksi tahoa, joiden toivoisi nyt ottavan selkeän edunvalvojan roolin. Toinen tahoista on opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisoyksikkö. Toinen löytyy lähempää: Ely-keskuksen nuorisotoimi työskentelee Rovaniemellä. Laaja-alaisen käsittelyn voisi olettaa olevan aiempaa huomattavasti mutkattomampaa kun koko Lapin nuorisotyön hoito tapahtuu samassa keskuksessa, mistä hoidellaan myös työllistämiseen liittyviä asioita.

Asia on tärkeä ja sen sivuuttaminen keskusteluitta olisi virhe. Toinen juttu sitten on se, että jos linja pitää kaikesta keskustelusta huolimatta. Silloin kyllä saa kysenalaistaa ja paljon. Nuorisolaillekin löytyy uusi käyttö kesäloman rantasaunaa lämmitettäessä...

Skoeoe

torstai 2. kesäkuuta 2011

Glesebygdes ungdomar på E4

Maaliskuun lopulla sain sähköpostiini viestin Opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisoyksiköstä: voisiko Inarin viestintäpaja vetää osaltaan workshoppia Hanasaaren kulttuurikeskuksessa. Tapahtumaksi ilmoitettiin Suomen Pohjoismaisen ministerineuvoston puheejohtajuusvuoden merkeissä pidettävä nuorisotyöttömyyttä ja sen torjuntaa pohtiva seminaari. Paja haluttiin kertomaan työpajatoiminnasta ja sen merkityksestä haja-asutusalueella.

Pyyntö oli niitä, joihin täällä ei ole ollut tapana vastata kieltävästi. Niinpä reissu tehtiin yhdistettynä opinto- ja seminaarimatkana 24. - 28.5.2011. Kyllä kannatti... Maine kasvoi ja muutoinkin päästiin kiintoisiin tutustumiskohteisiin.

Nämä kaksi tahoa kohtasivat toisensa siis torstaina 26.5.2011.



Kauas on pitkä matka. Lukema menomatkalla Jämsässä jo 1000.7 km. Tiistaina 24.5. piipahdettiin myös ulkomailla Haaparannan kylpylässä, jossa opintojärjestö Studiefrämjandetin revyyharjoituksista löytyi reissun teemaan liittyvää ruotsalaista sarkasmia. Niin, seminaari-puheet ja todellisuus = ilmeinen ristiriita. Tähän asiaan otti kantaa sitten myös seminaariesityksessään viestintäpajatyöntekijä Antti.


Hesan alta löytyi mahdottoman iso maanalainen maailma. Maalaispojat ajoivat ensikertalaisen varmuudella runsaan kilometrin ohi ajatellun P-paikan. Yhtään en tiennyt mistä noustaan ylös. Maan pinnalla totesin, että ajatella, Rautatientori. Parkkiluolien kokonaisuus on niin iso, että perjantain tutustumiskohteisiin olisi voitu käyttää omaa autoa maan alla :D
Ainakin yksi menehtyi... Pitkään matkaan mahtuu viivytyksiä ja yllätyksiä. Jämsässä suma seisoi lähes 1.5 tuntia.


Autossa soivat lukuisat eri kanavat, myös Iskelmä, jonka Kaapelitehtaan toimituksessa käytiin tutustumassa kanavan toimintaan. Inarilaisella iskuryhmällä oli myös tilaisuus tutustua Suomen maineikkaimman rockklubin Tavastian toimintaan. Todella kiinnostavasta esittelystä vastasi legendaarinen Mr. rockfestivaali Juhani Merimaa. Tila oli täynnä karismaa... Esittelyn jälkeen päästiin Leavings konserttiin, joka paljasti, että bändi kyllä sinällään toimi, mutta jotain uupui. Kyllä: Gösta Sundqvistin karisma on hankalasti paikattavissa...


Oulun taide- ja mediapaja Wankkuri oli myös mainio tutustumiskohde. Hyvää työtä nuorten parissa, oikein hyvää...

2500 kilometriä tila-autossa pistää keksimään kaikenlaista ajankulua. Dokumentointi ja juttujen teko Radio Inariin on hyvää ajanvietettä, matka taittuu. Nuorisotyön tutkija Petri palasi etelään Inarista ja sai kyydin Tornioon pajaporukan kyydissä.


Laskee uudelleen.... Pääasiassa tästä laitteesta oli iso hyöty

Vesijärvenkadulla Lahdessa näytti aamu yhdeksältä 26.5. tämmöiseltä... Lahdessa yövyttiin Ivalon nuorisotila Stönön ystävyystilan Nuorten talo Pariston tiloissa. Hieno mesta, mukavia ihmisiä, minulle ei tämä ollut uutinen. Ensikertalaiset hyvin tyytyväisiä...

Kaikenlaista dokumentointia kuten kuvaan sopiikin... Puheen ohella seminaarisalissa myös tehtiin: kuvattiin, haastateltiin ja Terppa pyöritti editointiyksikköä. Tehokasta ja havainnollista. Hyvä palaute järjestäjiltä kokonaisuudesta kaikenkaikkiaan...


Antti, Ville ja Iiro äänessä. Erinomainen presentaatio. Yleisö hyvin keskittynyttä ja asiasta kiinnostunutta. Antti on muuten ensimmäinen pajalainen, jolla on voimassaoleva kutsu Fär Saarille... Pajatoimintakonsultti , saarille kun pitäisi kuulemma käynnistää työpajatoimintaa... ;D hienoa.

Helsingin Nuorisoasiainkeskuksen toimintakeskus Happi edustaa hesalaista toimintojen keskittämistapaa parhaimmillaan. Mahtava tutustumiskohde ja nuorten mediatuotannon kotimainen lippulaiva. Paljon nähtävää. Suosittelen kaikille, jotka nuorisotyössä harjoittavat mediahommia.

Nuorten ääni -toimitus on muuten todella loistelias, kovan luokan konsepti, kuka lie keksinyt, hyvin hoksittu. Pisteet myös TV 1:n A-studiolle, Suomen Kuvalehdelle sekä Hesarille, jotka tarjoavat toimitukselle mahdollisuuden tuottaa omannäköistä ja rehellistä materiaalia laatukanavien levitykseen.
Ilmari ja ties kuinka mones haastattelu, käsittelyssä Mediahatun Antti. Oli muuten erittäin kiinnostava haastattelu. Vierailu oli mukava: kahdesta tunnista sovittiin, mutta tarinointia riitti lähes neljäksi tunniksi, asia yhdistää ja toki Hapessa oli paljon mitä katsella. Keskustelu äityi hyvin vilkkaaksi. Koko matkajengi diggasi.

Niin. Kehykset ovat erilaiset ja mittaluokat tosi ääripäissä, mutta asiat, ilmiöt, ongelmat ja tarpeet ovat häkellyttävän samanlaiset ollaanpa sitten Sörnäisten tai Ivalon Rantatiellä.

Sum summarum: 34 tuntia autossa, lähes 2.500 kilometriä, paljon nähtyä ja koettua. Hieno reissu. Lappilainen osaaminen esillä, sitä kyllä kelpaa kaupitella, kestää vertailun.

Voin kehua. Minähän olin vain päätoiminen volkkarikuljettaja ja apunavigoija...

- S -