sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Game over: Nyt poika saunoo...



Kevään Iso Jytky n:o 2 oli epäilemättä leijonien upeasti taistelema jääkiekon maailmanmestaruus. Torilla oli tavattu näissä merkeissä 16 vuotta aikaisemmin ja juhlinta olikin sen mukaista. Niin tai ainakin juhlinnan uutisointi, joka toisteli Nurmisen ilmaveiviä ja Jutin lausuntoja kerta toisensa jälkeen. Tietoa tulvi kaikkialta ja edelliskertaan verrattuna tietysti oleellisesti enemmän, kun sosiaalinen media on nyt mukana. Alleviivaavaan örveltämisen näyttämiseen sortui myös moni ns. laatulehti tai sähköisen viestinnän laatukanava.

Panee kysymään, että miksi näin. Myyntiä pitää tietysti edistää, mutta kova on hinta kun itse asia katoaa seurannaisten selvittelemiseen ja sosiaalipornahtavaan kurkisteluun. Haastattelin tutkija Mikko Salasuota, joka otti City -lehden verkkoblogissa vahvasti kantaa Kauppatorin tapahtumiin. Tutkija kysyy aiheellisesti median vastuun perään: onko pakko vahvistaa suomalaiseen juhlimiskulttuuriin pesiytynyttä yletöntä päihteiden käyttöä ja sen ihannointia.

Pelaajat ovat juhlansa ansainneet. Ei ole mikään ihme, että valtavan tarkkailun alla eläneiden nuorten miesten paineet purkautuvat voimakkaasti. Siltikin joutuu ihmettelemään, että miksi tyylikäs juhlinta tuntuu olevan mahdottomuus ja moni päätyy nöyryyttämään itseään käsittämättömän julkisesti eräistä tosiTV-formaateista tutulla tavalla. Mikko Salasuo pitää itsestään selvänä, että idolien antamat mallit siirtyvät: sadat juniorit treenaavat Granlundin ilmaveiviä. Toisaalta kärjistäen: piirinmestarit tekevät Nurmisen ilmaveiviä oikein urakalla, kun äijämäinen hillunta kuuluu kuvaan lähes joka taito- ja sarjatasolla.

Tapahtumat paljastivat karulla tavalla sen kuinka iso vastuu on joukkueen valmennus- ja muulla johdolla. Miten voidaan edellyttää joukkueelta asiallista käytöstä, jos osa johdosta sekoilee julkisesti kännipäissään. Kun tätä joukkueenjohdon taholta selitetään vielä typerällä tavalla parhain päin ja päävalmentaja kommentoi, ettei juhlinta mennyt yli, niin tyylipisteet jäävät jakamatta. Sitäpaitsi: juhlista huolimatta on muistettava, että kultajoukkueen johto oli Torilla töissä. On outoa, jos asiaan ei tartuta ja vähättely jatkuu. Sponsorit ovat ärähtäneet ja hyvä niin.

Työ työnä. Me odottelimme nuorisotilaa Inarin kirkonkylään 25 vuotta. Mitäpä luulette tapahtuneen, jos nuorisotyöntekijät olisivat vetäneet avajaisissa kunnon juhlakoomat...

Kultturisoitunut käyttäytyminen ja muutoksen haasteellisuus

Moni on kysynyt torimenoja ällistelleiltä, että miksi olla juhlan hetkellä tiukkapipoinen moraalinvartija, sattuuhan näitä... On myös sanottu, että ei näillä selitetä nuorten päihteidenkäyttöä, syyt ja mallit tulevat muualta.

Juteltiin Mikko Salasuon kanssa siitä mitä vaaditaan kun kultturisoitunutta käyttäytymistä lähdetään muuttamaan. Allekirjoitan tutkijan näkemykset täysin: kyse on kasvatuksesta, valistuksesta sekä hyvinvoinnin edistämisestä, kaiken tämän kokonaisuudesta. Kyse on pitkäjänteisestä ja johdonmukaisesta toiminnasta, jossa ei tunneta pikavoittoja. Tehtävä on haasteellinen myös siksi, että niin kovin monien asioiden pitäisi hoitua samansuuntaisesti.

Niinpä. Tätä kautta tarkasteltuna ei olekaan enää yhdentekevää millä tavalla Poika saunoo tai miten se tuodaan näkyville. Muutoksen tekeminen on ryskätyötä parhaimillaan, siinä hihat kääritään ja se vaatii hillitöntä turhauman sietoa. Paikallisesti tästä on hyvä esimerkki kun 2000-luvun alkuvuosina ajettiin sisään päihteetöntä toimintaa tavamerkkinä pitävä Selvä Peli. Ei muuten ollut ihan yksinkertainen homma sekään... Kaikenmoista on yritetty ja luotu muutama toiminnallinen tavaramerkki. Yksi niistä liittyy villiksi biletysajaksi tiedettyyn koulujen päätöspäivän iltaan.

Ollaan porukassa oltu jo pitkään liikenteessä nimenomaisena iltana. Muutama kerta beachillä Ivalojoen rantsussa kypsytti pohtimaan toisia lähestymistapoja. Parhaimmillaan rantariennoissa oli runsaat 300 nuorta ja meno melkoista, juopottelun kaikki tyylisuunnat iloisesti edustettuna. Kolmannen Selvä Peli -laavuhomman jälkeen pohdittiin muuta lähtökohtana luoda vaihtoehto heille, joita beachipippalot eivät kiinnosta.

Niinpä 4.6. klo 18 - 22 Selvä Peli järjestää jo neljännen toiminnallisen Game over tapahtuman kaikenikäisille. Urheilukentän rakennustyöt sekä Stönön eteisremppa siirtävät kekkerit tutulta pelipaikalta uuteen Ivalon lukion pihalle. Nähtäväksi jää miten vaikuttaa, mutta yksi varma voittaja on: Kyyläradion toimitus. Radio Inarin legendaarinen suora show tarjoilee tunnelmia Ivalon ja Inarin yöstä kotisohville ainakin klo 24.00 sakka. Game over on nyt helppo hoitaa, kun asiat tapahtuvat studion ikkunan alla.

Viestintäpajalta Hanasaareen

Poika tai Kundi tai se mitä siitä on juhlinnan tuoksinassa jäänyt jäljelle, on nyt maakuntakierroksellaan. Alueellisen tasa-arvon merkeissä meidän viestintäpajalta lähtee poikien edustusjoukkue alkavalla viikolla pääkaupunkikierrokselle.

Taustalla on opetus- ja kultuuriministeriön nuorisoyksikön pyyntö, pyyntö jollaisiin ei ole tavattu vastata kieltävästi. Nuoret miehet matkustavat Espoon Hanasaareen, jossa pidetään pohjoismaista nuorisotyöttömyysseminaaria. Herrat vetävät siellä workshopin teemana haja-asutusalueiden työpajatoiminta ja sen merkitys. Kiintoisaa, valmistelut ovat kiihkeimmillään, showtime on torstaina 26.5. ja tunnelmiin palataan myöhemmin.

Tuo matka vie harmillisen lähelle Jyväskylää, jossa on perjantaina 27.5. erittäin mielenkiintoinen väitöstilaisuus: tutkija Katariina Soanjärvi on pureutunut väitöskirjassaan suomalaisen nuorisotyön syvimpään olemukseen. Ennakkoinfossa Kati tiivistää asian riemastuttavan hienosti: yhteiskunnan palokunta nuorille. Minulla on takana vain 30 vuotta nuorisotyöläisen arkea, mutta siltikin: näinhän se on ollut ja niin luulen sen olevan jatkossakin. Strategioita sekä lapsi- ja nuorisopoliittisia ohjelmia suolletaan, mutta nuorisotyön tulipaloluonne säilyy niin hyvässä kuin huonossa....

Hetken jo harkitsin, että jätän pojat perjantaiksi Hesaan ja piipahdan Jyväskylässä. No. Lopulta käy niin, että yritän saada tutkijalta haastattelun Radio Inarille myöhemmin.

Etukäteisonnittelut kumminkin... Tutkimus on nuorisotyölle tärkeä ja ansaitsee kyllä laajaa huomiota.

Skoeoe

tiistai 3. toukokuuta 2011

Murmanskrokkia ja byrokratian esteitä







Nyt on nähty tämäkin: vappu Murmanskissa.

Oli hieno rokkipitoinen reissu nyt jo kolmena vuonna tutuksi tulleelle Rock Attacks Barents -festivaalille matkakumppanina haaparantalainen nuorten naisten melodinen rockorkesteri Traffic Jams ja ivalolainen örinäkokoonpano Stoned Sultans. Veikeää matkaseuraa, joka kokonaisuudessaan heitti hienot setit paikallisessa Bellona -yökerhossa pidetyissä rokeissa :D

Ruotsin tyttäret muuten hurmasivat yleisön: Venäjällä ei ole totuttu siihen, että naiset soittavat rokkia. Yhtään paikallista tyttöbändiä en ole nähnyt siellä ikinä, muutamia yksittäisiä persoonia, lähinnä laulajia tai kosketinsoittajia kylläkin. Isännät vahvistivat asian: rock on miesten juttu...

Ystävällisten isäntien maa ja mittasuhteiden suhteellisuus

Onhan se ollut tiedossa: itäisessä naapurissa vieraat ovat arvossaan ja heistä pidetään huolta suorastaan liikuttavalla tavalla. Niin nytkin, kieli, kulttuuri ja meno muutenkin on erilaista, mutta kyllä olo on noin kolmenkymmenen käynnin tuloksena jo perin kotoinen.

Olen ollut mukana Lapin entisen läänin ja Murmanskin oblastin nuorisovaihdossa käytännössä koko sen ajan mitä sitä on tehty. Sitä on tehty kohta 20 vuotta ja seuraava reissu on edessä jo kesäkuussa ja silloin juhlitaan tuon vaihtotoiminnan merkkivuotta.

Virallista vaihtoa on vaivannut moni selittämätön juttu. Jotenkin jossain vaiheessa päädyttiin siihen, että ensin pidettiin neuvottelu, jossa sovittiin seuraavan vuoden toimet. Vuotta myöhemmin kokoonnuttiin taas ja nyt mietittiin mikä meni pieleen kun hommat unohtuivat.

Ehkäpä tästä syystä päädyin jossain vaiheessa ns. suoraan toimintaan ja uusiin kumppaneihin. Murmanskissa on virinnyt kansalaisten omaa toimintaa sekä sen myötä uusia toimijoita suorastaan kiitettävällä tavalla. Vaihtotoimintaan liittyen on pitkään esiintynyt jossain määrin ärtyneisyyttä siitä, että rahaa oletetaan löytyvän muilta, ei itänaapurilta. Nyt puhaltelevat osin uudet tuulet. RAB-festivaalin taustalta löytyy Socium+ -niminen organisaatio, joka tekee kovasti töitä uuden ENPI -rahoituksen varaan rakennettavien projektien suhteen. Tutustuin tuon organisaation projektipäällikkö Irinaan kaksi vuotta sitten, kun Murmanskissa toimivan ja Barents-maiden valtioiden rahoittaman Barentsin nuorisovaihdon keskuksen koordinaattori Maria välitti minulle pyynnön osallistua bändin tai parin kanssa RAB-festareille.

Sociumin projektipäällikkö on kaikilla mittareilla tarkasteltuna uuttera ja tehokas nainen. Pyrkimys vaihtotoiminnan edistämiseen on kova ja uutta hankerahoitusta määrätietoisesti hyödyttävä. Nuorisotyön näkökulmasta kyseessä ovat ns. isot rahat. Hanketoiminnan etuna on myös ohjelmapohja: kolmen vuoden aikaväli on parempi kuin vuosittainen sopiminen ja jatkuva rahoituksen haku.

Ihan yllättäen minut vietiin rokkifestarin aikana myös neuvottelupöydän ääreen ja sanoma oli lupaava: venäläiset hakevat rahoitusta isoon hankkeeseen, johon sisällytetään mm. Murmanskin RAB-festivaali, meidän ja Tornio-Haaparanta -seudun Rajarock sekä Norjan Altan kaupungion Aronnes-rocken.

Kiintoisaa. Minua tosin välillä hirvittävät mittasuhteet. Olen yrittänyt muistutella, että Inari on tosi pieni kunta Murmanskiin verrattuna. Kumppanit protestoivat ja korostavat sitä, että Venäjän Federaatiossa Murmansk on pienen pieni kaupunki. Niinpä niin. Tottahan se on, jos muistetaan Moskovan 10 miljoonaa ja Pietarin 8 miljoonaa asukasta. Mitä on Murmanskin nykyiset 350.000 asukasta? Ei mitään. No, on se kumminkin aika paljon Inarin 6.800 verrattuna...

Seminaarien kaunopuheet ja käytännön todellisuus

Viestintäpajamme ykkösketjun välittämät tiedot Levin työpajapäiviltä kertovat, että kyseessä olivat hyvin järjestyt päivät. Kuulostelin sitä, että mikä oli pääviesti. Koko kolmikko kertoi saman tarina, joka on tuttu myös tiedotusvälineistä ja seminaareista: nuorisotyöttömyyttä tulee torjua päättäväisesti, toimenpiteitä on pystyttävä räätälöimään (kuten termi kuuluu) joustavasti ja nuoren lähtökohdat sekä elämäntilanne huomioiden. Niin ja nuori on syytä ottaa mukaan kun joutilaisuuden katkaisevaa toimenpidekokonaisuutta suunnitellaan...

Hienoa. Seminaarivaiheessa kaikki on vielä selkeää ja ymmärrettävää. Sitten tulee suuri mutta: Edellistä yritetään soveltaa käytäntöön...

Mikähän siinä on, että se on niin hirveän vaikeata. Mielummin kuin puhutaan esilläolevan ratkaisun hyvistä puolista ja mahdollisuuksista, viranomaiset etsivät tukun esteitä sille, että miksi tässäkäään tapauksessa ei voi joustaa. Työvoimatoimiston käytäntö on huono kieltävä perustelu nuorelle, jolle olisi tarjolla mielekäs työtehtävä, tehtävä jonka suorittaminen edellyttäisi joustoa ja muutaman kuukauden normisti 6 kuukautta ylittävää tukityösuhdetta.

Kun tilanne monesti on näissä vielä se, että jousto ei olisi pois keneltäkään, niin voi vain ällistellä juhlapuheiden ja arjen käytäntöjen karua ristiriitaa. Miksi? Miten tämä kerrotaan nuorelle? Miksi nämä asiat eivät voi muuttua? Eivätkö työpaja ja työhallinto olekaan samalla puolella?

Niin. Kuka ärähtäisi... Syytä olisi...

Skoeoe