Kolmivuotias Selvä Keli

Aika kiitää kuin siivillä. Viimeinen lähetyksemme 4.3. oli Selvän Kelin 3-vuotisjuhlalähetys. Juhlan kunniaksi ohjelmaan kaivettiin mukaan idean isä Mortti sekä kautta aikojen ensimmäinen ohjelmaan haastateltu vieras ja nuorisotyön ammattilainen Pekka Tukeva Kirkkohallituksesta.

Koska Selvä Keli on koko historiansa ajan elänyt vahvasti myös hetkessä kuultiin lisäksi Inarin kirkonkylän nuorisotilan valmisteluihin osallistuneita nuoria. Pakettiin kuului tietenkin hyvä musiikki kuten aina, kuinkas muuten...

Kolme vuotta on makasiiniohjelmalle varsin pitkä aika. Enpä ole tullut laskeneeksi kuinka monta tunnin settiä on vedetty ja kuinka moni nuori tai nuorten kanssa toimiva aikuinen ohjelmantekoon on osallistunut. Monta on kumpaankin liittyen ehkä se osuvin ilmaus. Selvä Keli on tehty viikottain lukuunottamatta kahden kuukauden kesätaukoa, joten puuhaa on riittänyt.

Ohjelmilla sanotaan olevan oma luontainen elinkaarensa. Rajat tulevat vastaan jossain ja helposti päädytään toistamaan samoja asioita. Byrokratian arjen pyörityksessä on siinä määrin tietämistä, että yksi uhkatekijä tälle on helposti se kuinka hyvin toimitustyöhön ehtii paneutumaan. Aina ei ehdi, vaan asiat syntyvät tosi vauhdilla sekä tässä ja nyt.

Nuorten asioiden rajattomat ideat

Olemme kumminkin huomanneet juontajaparini Marin kanssa, että asiat, ilmiöt ja ennenkaikkea ihmiset eivät lopu. Motivaatio on ollut korkealla ja olen todennut, että jokainen lähetys on itsessään oma oppimiskokemus. Kun käsitellään monenlaisia näkökulmia, se lisää myös tietoa ja pitää virkeänä. Erityisesti tämä toimii silloin, kun on aikaa valmistautua hyvin.

Muutaman kerran arkikiireessä on ollut se tilanne, että kun toimiston jälkeen on päässyt viestintäpajalle siinä viiden pintaan valmistelemaan seitsemältä alkavaa suoraa lähetystä, ei ole ollut oikeastaan yhtään mitään valmista. Nuorisotyöntekijän kännykän muisti pitää sisällään kunnioitettavan määrän yhteystietoja ja usein puhelinhaastattelut onkin sovittu aika loppuvaiheessa ohjelmasession valmisteluja. Meitä ovat kiinnostaneet erityisesti opiskeluun ja lähtemiseen sekä mahdolliseen palaamiseen liittyvät asiat. Onkin ollut tosi antoisaa päästä jututtamaan nuoria inarilaisia maailmalla, siellä jossain.

Olemme pyrkineet välttämään itsemme toistamista myös pyytämällä apuja viestintäpajan nuorilta. Pajalle työllistetyt radiotyöläiset ovatkin toimittaneet käyttöömme runsaasti hyvin tehtyjä haastatteluja. Oma lukunsa on ollut Pauli, tuo Pirkanmaalla käpyään jäädyttävä nuori elämän tarkkailija.

Nuoruuden julkikuvaa etsimässä

Ja jos muu ei ole auttanut on tiedotusvälineitä seuraamalla löydetty runsaasti kerrottavaa. Jännä omakohtainen havainto onkin ollut se, että Selvä Keli on pakottanut tekijöitään tutkailemaan lehtiä, teksti tv:n sivuja ja nettifoorumeita niin sanotusti sillä silmällä, ohjelmaan valmistautumisen mielessä.

Selvän Kelin linja on lähtökohtaisesti ollut tarjota myönteisiä nuoriin liittyviä juttuja ja haastatteluja. Joskus takavuosina tuntui vahvasti siltä, että tiedotusvälineitä kiinnosti lähes yksinomaan ruma nuoruus. Lööppejä syntyi, mutta huomion saivat lähinnä huumerenkaat, kaahailijat, yksittäiset häiriköt ja muu marginaalijuttu.

Kiintoisaa on ollut arkihavaita selkeä muutos. Ehkä hukattuja nuoria ja huoltosuhteen vinoutumista koskeva keskustelu toimii tässäkin. Nyt ollaan hyvinkin kiinnostuneita ja tunnetaan huolta myös syistä sekä asioiden taustoista ei pelkästään seurauksista. Selvä Keli on ilolla viime kuukausina siteerannut erityisesti Paikallislehti Inarilaista sekä maakunnan ykköslehteä Lapin Kansaa. Edellinen on kunnostautunut lapsiin ja nuoriin liittyvillä kuvillaan ja jälkimmäinen ansaitsee tunnustusta siitä, että nuorten asioita on käsitelty huomattavan runsaasti lehden pääkirjoituksissa.

Niin. Selvä Kelin tekijöiden motivaatio ei ole vielä osoittanut hiipumisen merkkejä. Radio Inarin uusi toimilupakausi alkaa 1.1.2012 ja kanava saa olla On the air -tilassa 31.12.2019 saakka. Näiltä pohjin Selvä Keli miettii tulevaisuuttaan...

- S -

Inarin nuorisotilaa metsästämässä...

On hetkiä, jolloin ihminen huomaa, että tulee niinsanotusti tippa linssiin. Tätä kirjoitettaessa on sanottava, että eilen, vuorokausi sitten, koitti minulle sellainen hetki.

Jollain tavalla olen aina tiennyt, että Inarin kirkonkylään tulee nuorisotila. Olen myös tiennyt sen, että se toteutuu osana isompaa kokonaisuutta, ei muuten. No, nyt semmoinen iso kokonaisuus on toteutunut: Inari on saanut uuden koulun, terveystoimen tilat, asuntoja, kansalaisopiston tilat, kaksi päiväkotia, kuntosalin... Ja nuorisotilat. Viimeinkin...

Muistelen, että se oli vuosi 1982, jolloin eka kerran olen istunut työryhmässä, joka mietti monitoimitaloa Inariin. Taisi olla Sápmelas Duoddjaratin edustaja Ilmari, joka esitteli ajatuksen.
Muistaakseni silloisen urheilu-raittiussihteerin Kalevin mielestä kokonaisuuuteen olisi pitänyt sisällyttää uimahalli, jossa olisi 50 m:n allas ja 10 metrin hyppytelineet. Edelleenkin on niin, että lähin tämmöinen löytyy Oulusta.

Sittemmin on Juutuanjoessa vesi virrannut ja taimen noussut tiuhaan, työryhmiä on nimitetty, suunnitelmia muuteltu ja aika kulunut. Kunnes äkillisesti vesivaurio, sisäilmaongelma, talouden taantuma ja valtion pikaisesti järjestynyt tuki ratkaisivat kerralla kaiken. Vuosien odottelun jälkeen kaikilla oli yhtäkkiä hillitön hoppu. Kahdessa vuodessa peruspiirrustuksista toimintaan.

Jopa kunta voi toimia joskus nopeasti.

Nuoret tekevät - nuoret toimivat

Moni miettii, että tämä tulee liian myöhään. No joo, totta kyllä. Moni, aika nuorikin inarilainen on kertonut, että hienoa, mutta aika myöhään, miksei meidän aikana. Ymmärrän tunteen. Parempi kumminkin näin kuin ei koskaan.

Eilen piipahdin paikalla. Tiesin, että ohjaajamme Ronja sekä seurakunnan Mari ovat tehneet Inarin nuorten kanssa tosissaan töitä. Kumminkin olin yllättynyt, myönteisesti.

Läsnä oli nuoria. Läsnä oli myös Säpinää. Ihan hieno havainto: porukka maalasi tilaa uusiksi. Mintunvärinen huone tuntuu psykedeeliseltä, mutta entä sitten...??? Tässä projektissa nuoria on nykytyylin mukaan kuultu. Tehköön mintuvärisen huoneen, jos haluavat, ihan sama. Hehän sitä katsovat, en minä eivätkä muutkaan aikuiset...

Tulipa koettua aikamoinen tunnekuohu. Ei voinut yhtään mitään. Näin kävi, kun katselin nuoria, jotka maalasivat seiniä uusiksi ja värjäsivät verhoja. Pitkän tien yksi etappi. Sitäpaitsi huomasin, että taannoinen Inarin Yrityksen Nuoriso- ja luontotalo Hoikkalassa pidetty Staffileiri oli tehnyt ahkerasti töitä: uuden tilan seiniltä löytyivät aukioloajat, tilan käyttösäännöt, vapaaehtoisten Staffinuorten toimenkuvat... Hieno hommeli, Inarissa sovelletaan heti Stönön Tilkkutäkin ja Lahden Nuorten Talo Pariston oppeja ja vertaisohjaus on kunniassaan välittömästi kuten pitääkin.

Toiminta alkaa avajaisten 25.3. jälkeen...

Oltiin nuorisotoimistossa mietitty, että avaamme ovet heti kevätloman jälkeen. Nuoret sanoivat, että ovet avataan vasta avajaisten jälkeen. Sisustus- ja kalustus ja kaikki tehdään kokonaan valmiiksi ennenkun normaali viikkotoiminta alkaa. No, hyvä näin. Heidänhän se tila on...

Olin mukana tilaisuudessa, jollaisessa olin ollut edellisen kerran 27 vuotta sitten. Silloin valittiin Ivalon nuorisotilalle nimi, joka muuten on sitten kestänyt kaikki nämä vuodet. Stönö on Stönö ja sitä ei muuksi muuteta.

Inarin tila sai väännön jälkeen nimensä ja hyvän nimen saikin. Ehdotuksia tuli 24 ja pohdittavaa riitti. Mikä Inarin tila on: se selviää avajaisissa pe 25.3., ei ennen.

Luopiot ja lörppäsuut ammutaan aamunkoitteessa, joten tässäkään sitä ei voi paljastaa. Pakko odotella...

- S -

Kirjoittamisen sisäinen pakko ja ulkoiset haasteet

Onpahan riittänyt kysyntää eri foorumeiden kirjoittajaksi. Luulin jo päässeeni Allianssin kuukauden bloggaajan urasta, mutta kerran vielä esiinnyn. Pyydettiin. Toivottavasti minua koskeva mitta tässä suhteessa lopulta täyttyy ja etelän kirjoittavat nuorisotyöläiset ottavat foorumin (http://www.alli.fi/ -> blogit) haltuunsa.

Syystä, joka on minulle tuntematon, olen päätynyt kirjoittamaan nuorisotutkimusverkoston muistioon, joka liittyy seuraavan hallituksen lapsi- ja nuorisopoliittisen kehittämisohjelman valmisteluihin. Kokonaisuuteen toimittaa tekstejä lähes 40 eri kirjoittajaa pääasiassa tutkijoita ja suurten organisaatioiden nuorisobyrokraatteja. Kiintoisaa, vaikkakin tunnen asetelmaan liittyvää epävarmuutta: osaan kirjoittaa vain oman kokemuksen ja havaintojen kautta, aikaa ja kykyäkään ei löydy taustojen selvittämiseen ja teoreettiseen pohdiskeluun. Toki tuntuu mukavalta se, että joku luottaa. Ja ilmeisesti odottaa toisenlaista näkökulmaa poliittiseen ohjaukseen ja nuoriin. Minä katson sitä muuttotappioisen reuna-alueen nuorten elinolojen kautta.

Jos teksti kelpaa, kokonaisuus valmistuu maaliskuussa. Olen saanut myönteistä palautetta puheenvuorostani sieltä mistä eniten sitä kaipaankin eli näiltä reunaseutujen nuorisotyöläisiltä. Olen siitä iloinen. Asiat ovat niin kovin suhteellisia, yleisesti kelvollisia ja kaikkialle soveltuvia itsestäänselvyyksiä nuorisotoimialalla on vähän.

Lappilainen Lapin nuorten asialla

Lapissa 52.000 talouteen jaettava ja Rovaniemellä toimitettava Lappilainen käynnisti lappilaisia nuoria ja maakunnan nuorisotyötä käsittelevän julkaisusarjan. En voinut kieltäytyä, kun pyydettiin avaamaan peli.

Ajatus artikkelisarjasta on hieno. Äitihahmona on toiminut pitkänlinjan järjestönuorisotyöläinen Riitta, mahdollistaja Manta ja isähahmo on tietysti julkaisun päätoimittaja ivalolaislähtöinen pitkään toimittajana työskennellyt Timo.

Minua miellyttää kovasti homman journalistinen lähtökohta: myönteiset asiat esille. Hienoa. Minua miellyttää myös se, että asioita tarkastellaan monen erilaisen organisaation kannalta ja useiden eri nuorisotyöläisten toimesta. Toivon, että homma lähtee lentoon ja me nuorisotyöläiset omimme sen. Minulla on helppoa, olen osani tehnyt ja jatkossa voin keskittyä kommentointiin, mikäli sattuu siltä tuntumaan. Ja voi olla, ettei satu. Tässä on tosiaan nyt niin monta eri asiaa menossa yhtäaikaisesti ja näkyvästi, että itseäkin jo ärsyttää. Niin, toivonpa todella, että muitakin ärsyttäisi, mutta ennenkaikkea siten, että meissä kaikissa asuva kirjoittaja heräisi henkiin. Kaikilla meillä nuorisotyöläisillä on sanottavaa liittyen nuoriin ja nuorisotyön kehittämiseen.

Niin muuten. Ellet satu asumaan Lappilaisen jakelualueella, niin eipä hätiä mitä. Tekstit löytyvät verkkojulkaisuna osoitteesta www.lappilainen.fi.

Paikallisradioiden toimiluvat jaettu

Liikenne- ja viestintäministeriö on toiminut tehokkaasti ja nopeasti käsitellessään radioiden toimilupia. Pieni osoittautui kauniiksi. Radio Inarin taajuuksille 89.0 MHz ja 95.7 MHz oli hakeutumassa yllättäen myös Riofori -niminen osakeyhtiö Pohjanmaalta. Samainen yhtiö haki myös Tornion Radio Pron taajuuksia.

Lopputulos oli jo toimiville radioille myönteinen ja ketjuuntumisyritykselle kielteinen. Hieno ja odotettukin päätös, joka tekee kunniaa paikallisradiotoiminnan alkuperäiselle idealle.

Hieno päätös myös toiminnallisesti: Radio Inari on Inarin nuorisotyölle tärkeä. Radiotuotanto on viestintäpajan nuorille työharjoittelijoille ja työllistetyille keskeisen tärkeä ja mielekäs työmuoto, oikeaa työtä, vaikka joskus on saatu kuulla epäileviäkin kannanottoja.

Seuraava toimilupa on voimassa 1.1.2012 - 31.12.2019. Meiltä on paljon kyselty siitä tuleeko Radio Inari nettiin ja jos niin milloin. Kysyntää on ollut yllättävänkin runsaasti ja se kertoo siitä, että inarilaiset muualla ovat hyvin kiinnostuneita alueensa asioista. Miten se menikään: mies voi lähteä Siskelistä, mutta Siskeli ei miehestä.

Nettiradioon liittyen on liian aikaista luvata mitään tarkkaa. Nyt kun toimiluvan jatko on varma, on kuitenkin tarkoitus edetä asiassa jo tänä vuonna. Tämä on myös toimiluvan haltijan, Inarin Paikallisradioyhdistyksen ykköspainotus vuonna 2011. Homma ei kuitenkaan ole läpihuutojuttu, vaan toteutuessaan luo radiolle ihan uuden journalistisen tavan toimia. Se on hyvä, sillä se kehittäisi kanavaa myös kokonaisuudessaan. Se on kuitenkin vaativa ja erityispaneutumista edellyttävä juttu. Olemmekin hakeneet Opetus- ja kulttuuriministeriöltä hankerahoitusta palkataksemme ihmisen vetämään tuota muutos- ja kehitystyötä

Kevät näyttää miten meille käy... Nyt näyttää kumminkin hyvältä: kelit selvät vuoteen 2020.

- S -