Tunnelmia eduskunnasta

Asiat usein johtavat toisiin asioihin. Tornion nuorisoneuvoston ja Inarin nuorisovaltuuston tammikuinen Vasatokan koulutustilaisuus päätti vastata inarilaisen kansamme edustajan Janne Seurujärven kutsuun yksituumaisesti KYLLÄ. Lupaus lunastettiin 25.11. jolloin 25 nuorta vaikuttajaa piipahti opintomatkalla eduskunnassa. Lähes kaikille vierailu oli lajityypissään ensimmäinen. Ryhmä teki opastetun kierroksen, tutustui eduskunnan työtapoihin sekä seurasi kiintoisaa hallituksen kyselytuntia Isossa Salissa. Kohokohtana oli kumminkin kansanedustajan kyselytunti, jossa Janne joutui koville nuorten tiukkojen kysymysten ristitulessa.

Perusasioiden äärellä

Nuoret valmistautuivat kohtaamiseen huolellisesti. Kysymysten pohdinta oli alkanut jo kotipaikkakunnilla ja yhteinen junamatka kului osin tässäkin merkeissä. Lopullinen työstö sekä kysymykset/esittäjät hiottiin pienissä ryhmissä Helsingin Nuorisoasiankeskuksen ystävällisesti osoittamissa tiloissa Toimintakeskus Hapessa.

Oli mahtava seurata miten intensiivisesti porukka teki työtänsä. Purkutilanteessa oli vain yksi ongelma: missä järjestyksessä kysyttävä sanotaan ja mitä runsaassa puolessa tunnissa ehtii. No, nuorten tapa toimia on mutkaton ja mitään kilpalalaulantaa tai arvovaltameinikiä ei ollut ilmassa. Happea riitti ja työnjako syntyi rivakasti.

Kansanedustaja kohtaa nuoria

Asetelma oli kiintoisa. Mies, joka aikanaan on esittänyt Inariin nuorisovaltuuston perustamista, on itse päätynyt maamme vallan ytimeen tai ainakin hyvin lähituntumaan. Kyselytunnin ilmapiiri olikin varsin vapautunut.

Ensimmäinen kysymys singahti suorasuuntauksella kotinurkilta: Inarin NuVan varapuheenjohtaja Sunna esitti huolensa Inarinjärven raskaaksi arvioimaansa kaavoitushanketta koskien ja tehosti huoltaan kysymyksellä siitä onko Pallaksen ja Suuren Järven suunnitelmat koko Lapin vääjäämätön tulevaisuuden tie, tie joka hautaa alleen suureen ääneen markkinoidut luontoarvot.

Loistava kysymys, erittäin ajankohtainen. Jäätävä pelinavaus. Osui ja upposi: "Jahas, täällähän mennäänkin heti asiaan, edellinen aikuisdelegaatio oli kiinnostunut ensimmäiseksi edustajien torkkupeitoista..."

Tilaisuus eteni samaa rataa: luonnonsuojelu, ydinvoiman jatkorakentaminen ja loppusijoittaminen, nuorten mielenterveys ja päihteet, Lapin poismuuton estäminen, äänioikeusikäraja, mitkä ovat olleet keskeiset aloitteesi....

Mitä jäi käteen. Paljonkin. Jututin nuoria illalla majapaikassa ja juteltavaa riitti. "Poliitikkoimaista, osa asioista jäi vaille selkeätä vastausta, pyörittelyä asioilla jotka tosin ovat hankalia, kiintoisa ja mukava tapaaminen, kannusti mukavalla tavalla..." Kommentteja oli.

Selviäkin vastauksia tuli: Rautatie Jäämerelle - ehdottomasti, äänioikeusikäraja 16 -vuoteen - kyllä ja mahdollisimman pian - energiajuomat vain täysikäisille kyllä...

Minua miellytti moni asia. Kärjessä nuorten ennakkoluuloton ote ja kansamme edustajan kannustava viesti lappilaisnuorille: opiskelkaa, osallistukaa ja luottakaa itseenne sekä Lapin tulevaisuuteen. Eikä minulla ole syytä nähdä mitään teennäistä, kosiskelvaa tai jotain tämmöistä Jannen tilaisuuden jälkeisessä kommentissa: onpa teräviä nuoria...

Kaikkineen: mukava jälkimaku.

Koko tilaisuus on nauhalla. Minulla on materiaali Selvä Keli -lähetykseen 2.12.2010 täysin valmiina. Kyselytunti ja Tornio NuNen pj Riston sekä Inarin NuVan jäsen Kaisun punnittuja ajatuksia eduskuntavierailusta. Koko matsku matkaa ajallaan myös Tornioon, Nuorisokanava Hertzilä tekee mitä tekee. Kantsii kuunnella, joka pystyy, Radio Inari...

Sköö

Etsin kunnes löydän mun...

Onpahan ollut marraskuu. Keulinut on ennenkin, mutta nyt on lähes irronnut käsistä Pirullista tässä kaikessa on se, että asiat ovat sinällään kiintoisia ja eteenpäinvieviä. Sen myötä kierre ja vapaa pudotus on valmis.

Viestintäpaja tukee nuorten kasvua

Yksi syksyn toiminnallisista kohokohdista oli 13.11. soitettu viestintäpajan 20 -vuotisjuhlakonsertti. Paja perustettiin itseasiassa jo 1989 ja oli tuolloin Lapin silloisen läänin ensimmäinen videotyöpaja. Paljon on vettä virrannut sen jälkeen Ivalon ohi kohti Järveä. Joukkotiedotuskasvatus on muuttunut vuosien kuluessa medialukutaitojen opettamiseksi, analoginen tekniikka bittien digitaaliseksi ilotulitteluksi ja toiminta on laajentunut muutoinkin paljon.

Paja on toiminut 15 vuotta myös nuorten mediapainotteisena työpajana. Ensimmäinen työllistettyjen nuorten joukko aloitti miltei päivälleen 15 vuotta sitten. Työllistämisen profiilikin on muuttunut: tuolloin lähes koko kahdeksanhenkinen joukko oli ammattikoulun käyneitä nuoria, jotka 1990-luvun talouden syöksykierteen seurauksena eivät olleet tehneet päivääkään koulutustaan vastaavaa työtä. Lama vei työt kirvesmiehiltä sekä sähkö- ja LVI-miehiltä ja muilta rakentamisen ammattilaisilta vuosiksi. Koulutus oli aloitettu vaiheessa, jossa mm. Saariselkää rakennettiin tiuhaan ja lopulta valmistuttiin vaiheessa, jossa sahan sointi ja vasaran pauke oli vaiennut pitkäksi aikaa.

En ole koskaan laskenut kuinka moni nuori tuon jälkeen on ollut viestintäpajalla töissä tai harjoittelussa. Tosi moni, useita satoja, varovaisenkin arvion mukaan noin 350, joten pajan merkitys ei ole vähäinen. Tarinoita on paljon. Pääosin nuoret ovat sittemmin löytäneet paikkansa ja usea on päätynyt media-alan koulutuksen kautta arvostetuksi alan ammattilaiseksi. Heitäkin on kymmeniä. Ja mikä mukavinta: tosi monet hyvissä tehtävissä. Kaksi heistä on löytänyt tiensä mediaopiskelijoiden kouluttajiksi Lappiin ja yksi työllistämishankkeiden hallinnoijaksi Etelä-Savoon. Vahinko kiertää; inarilaisille mediaopiskelijoilla on omat pedagogit ainakin Inarin SAKK:ssa sekä Tornion Lappia-opistossa. Mahtavaa.

Nyttemmin pajan kohderyhmä muodostuu pääosin 17 - 21 -vuotiaista nuorista, lähinnä nuorista miehistä. Ollaan mielestäni ytimessä: asiakkaat ohjautuvat nuorisotyön oman työn kautta pajalle, josta ollaan kehitelty matalan kynnyksen tukipistettä. Ollaan ajateltu, että kynnyksen pitää olla niin matalalla, että sitä ei ole. Jokaista nuorta, joka haluaa, kuunnellaan ja kaikkien kanssa keskustellaan. Elämäntilanne ratkaisee, tavoite on löytää harjoittelu- tai työpaikka kaikille nuorille, jotka sitä tarvitsevat. Avainsanat ovat nuoren oma motivaatio ja elämäntilanne. Ja jos radio- tai videotyö ei kiinnosta, niin etsivä työ yrittää löytää muita ratkaisuja. So simple.

On ollut tosi mukava havaita, että periksiantamattoman puhumisen ja tekemisen tuloksena pajan työtä arvostetaan ja se nähdään tärkeänä osana kunnan palvelutuotantoa. Tästä on osoituksena mm. kunnan halu panostaa Radio Inarin kehitystyöhön.

Viriilin kirvesmiehen solistina

No. Juhlia vietettiin siis työn merkeissä viestintäpajan omimmalla osaamisalueella. Pajarock 2010 oli kokonaisuudessaan tasokas tilaisuus. Esiintyjäkaarti koostui miltei kokonaisuudessaan entisistä ja nykyisistä sekä Vasatokan bändileiri workshopin kautta kenties myös tulevista pajalaisista.

Viestintäpaja toi stagelle oman rokkikokoonpanon nimeltänsä Viriili Kirvesmies. Rumpalin bändi lainasi The Second Best yhtyeeltä, muut soittajat olivat omia. Rumpali Ollikin on Ivalon kylän lahja pääkaupunkiseuduin rokkikartalle, takavuosien viestintäpajalainen hänkin.

Tiesin kyllä, että herrat ovat musikaalisesti lahjakkaita rokkimiehiä. Yhdessä ei kuitenkaan oltu aiemmin soiteltu. Ällistyttävän hienosti poppoo veti kahden viikon harjoittelun tuloksena, Olli tuli mukaan soundcheckissä. Myös taustahenkilöille löytyi tehtävät: työvalmentaja Mortti veti komeasti Juicen biisin Outoon valoon. Allekirjoittaneelle oli langetettu lyömäsoitinsoolo soittimena triangeli. Esiintymiseni kokonaiskesto oli muuten viisi sekunttia. Pidin suuressa arvossa sitä, että herrat, jotka sentään ovat soittajia isoilla kirjaimilla, uskoivat minulle tuon yhden iskun mittaisen soolon. Olo oli ihan rok rok...:D

Kun katselin konsertin kuluessa pajaporukoiden touhuamista Viriilissä Kirvesmiehessä, radiotuotannossa, videodokumentoinnissa, juontajana, roudareina ja vaikka minä, päädyin väkisinkin kysymään, että mistäpäin Suomea löytyy tämmöinen työpaja: hullua porukkaa ja mieletön työmoraali.

Tuota taustaa vasten oli kyllä hillittömän harmillista, että paikallinen ja maakunnallinen tiedotus loisti poissaolollaan. Ei näkynyt, vaikka tiedon puutteesta ei voinut olla kyse. Sen kerran kun todella olisi ollut syytä, niin ei tietenkään tulla. Ärsyttävää. Itselleni se on yhdentekevää, mutta pojille sen olisi suonut, niin ja itse asialle. Ne huonot uutiset kun kyllä löytävät tiensä etusivuille.

Etsivän työn olemuksen äärellä

Olin paikalla Nuorisokeskus Vasatokassa Lapin alueella tehtävän etsivän työn ohjaajien tapaamisessa. Täytyy sanoa, että Vasatokan sosiaalisen työn Lauri ja Inarin Etsivä löytää -hankkkeen Antti olivat löytäneet todellisen markkinaraon. Yhtä hanketta lukuunottamatta muiden 10 työläiset osallistuvat kokoontumisajoon. Kyseessähän on lappilaisittain varsin uusi työmuoto, joten kiinnostus tutustumiseen ja ajatustenvaihtoon oli kova. Monet hankkeet ovat vasta nyt aloittelemassa...

Kiintoisaa keskustelua, jota mukavalla tavalla ryyditti Inarin nuorisotyön kaupunkimaisen nuorisotyön yhteistyökumppani Lahden etsivän työn Mikan ja Tonin sekä monipalvelukeskus Dominon Anun kokemukset. Parin päivän tuloksena todettiin, että kyllähän toimintakehykset eri puolilla maata vaihtelevat isosti: Utsjoen 50%:n etsivä Kaisan maailma näyttäytyy ihan erilaisena kuin vaikkapa Kemin Argoksen Satun ja Jannen.

Toivottavaa on, että toiminnan merkittävä rahoittaja Opetus- ja kulttuuriministeriö ei ryhdy laatimaan kovin pitkälle meneviä ja yhtenäistettyjä laatukriteerejä etsivälle työlle. Iso tila on annettava ennaltaehkäisevälle ulottuvuudelle. Jos korjaavaan painottuvasta työstä ja ongelmakeskeisyydestä tehdään lähtökohta, käy helposti niin, että seuraavissa Lapin etsivien työkokouksissa voidaan ottaa käyttöön Vasatokan Lapintupaakin oleellisesti pienempi tila. Se ei voi olla kenenkään edun mukaista.

Vasatokassa meni muuten päällekkäin monta juttua. Etsivät ja bändileiri sekä Inarin ja Lahden vuosina 2007 - 09 toteutetun LahtIvalo -vaihtotoiminnan yhteenveto ja arviointi. Viimeisestäkin jäi hyvä fiilis: todettiin, että oli tehty hieno vaihtokokeilu. Jatkollekin löydettiin edellytyksiä. Vuonna 2011 kokeillaan maansisäistä jobshadowingia, miten se meneekään: Inarilainen nuorisotyöläinen Lahdessa ja päinkinvastoin.

Nuorten osalta vaihdetaan ainakin hetkeksi kohderyhmää: Ivalon Nuorisotila Stönön ja Lahden Nuorten Talo Pariston nuoret muuntuvat Etsin ja Etsivä löytää -hankkeiden nuoriin.

Kiintoisaa...

Skoeoe

Nuorten hyvinvoinnin tila puhuttaa ja loppuvuosi jyrää painollaan...

Inspiraatio ei näemmä ole itsestäänselvyys. Kesä ja alkusyksy lipsahti bloggaamatta. Radioshow sensijaan on pyörinyt koko syksyn ja ohjelmapaikka on käytössä ainakin loppukeväälle 2011. Blogin osalta kyse ei ole siitä, etteikö kirjoitettavaa olisi ollut, päinvastoin. Jotenkin vaan kaikki on pysynyt sisällä. Nyt tulee muutos, kommentteja on tarkoitus kirjoitella jatkossa taas ainakin kerran kaksi kuukaudessa.

Nuoret ja mahdollisuuksien eriarvoisuus

Inspiraation synnystä on kiittäminen Allianssin pääsihteeriä. Maakunnan ykköslehdeksi itseään tituleeraava Lapin Kansa kirjoittaa pääkirjoituksessaan 6.11. siitä miten nuorten ongelmat unohtuvat helposti myös vaalien alla.

Sinällään mukavassa kirjoituksessa tarkastellaan Yle-uutisten taannoin tekemää hallituksen nuorisopolitiikkaa käsitellyttä kyselyä, joka oli suunnattu nuorisojärjestöille ja -tutkijoille. LK toteaa vastausten perusteella mm. sen, että monet kunnat ovat onnistuneet surkeasti nuorisotyössään.

LK:n mukaan Allianssin pääsihteeri Jukka Tahvanainen on esittänyt huolensa erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen nuorista, joille ei ole tarjolla edes perustuslain takaamia vapaa-ajan harrastusmahdollisuuksia.

Jaa-a. Aika rankasti sanottu ja saa ainakin minut kysymään muutamia asioita. Ensinnäkin haluaisin tietää mistä näitä nuoria löytyy? Itsestään selvää on se, että tasa-arvosta ei voi puhua silloin kun asukastiheys esimerkiksi Inarissa on huimat 0.4 asukasta/neliökm ja välimatkat kunnan sisällä pitkät. Tavoitteiden tasa-arvoistaminen tyyliin nuorisotila joka kylään on tässä mielessä Lapissa ja Itä-Suomessa silkkaa höpötystä. Ikävä kyllä moni asia vaatii väestöpohjaa, niin ja kestävää kuntataloutta. Se on näin ja sen kanssa on elettävä ja tarjottava sitä mitä voidaan. Toki on niin, että täydellisiä katveita ei saisi olla. Mutta onko niitä edes? En tiedä, ehkä joku kertoo...

Kiintoisaa on myös se, että kannanotto tulee Allianssilta, järjestöltä jota ei ole juurikaan totuttu näkemään reuna-alueiden edunvalvojana. Nuorisotyö-lehti saa minulta synninpäästön, siellä on ymmärretty alueiden erilaisuus ja annettu tilaa ainakin Lapin asioille.

Allianssi saa toimintaansa huomattavaa taloudellista tukea opetus- ja kulttuuriministeriöltä.

Huoli on hieno asia, mutta siitä on vielä matkaa toimintaan. Allianssilla olisi resursseja toimia myös siten, että alueiden erilaisuus huomioitaisiin ja tasa-arvoa edistettäisiin edes niissä asioissa missä se on mahdollista. On nimittäin niin, että näillä ns. reuna-alueilla tehdään haastavissa oloissa rankasti työtä nuorten eteen, siinä tuki monin paikoin on toki tarpeen. Jään suurella mielenkiinnolla odottamaan mitä tuleman pitää.

Yksi juttu vielä. Levy korvieni välissä on juuttunut, mutta ei voi mitään: tässäkin yhteydessä on todettava se, että kun kaikkea erityistä tuetaan sillä on hintansa. Nykyinen nuorisotyön avustuspolitiikka vie kyllä kohti aiempaa suurempaa polarisoitumista, eriarvoistumista: vahvat pärjäävät, heikoilla menee edelleenkin huonosti. Ongelmalähtöinen tukipolitiikka vie eurot kasvukeskuksiin ja jättää pienet kunnat käymään uuvuttavaa olemassaolokamppailua. Tästä Allianssi voisi myös olla huolissaan ja muodostaa kantaa kehitykseen.

Nuorten hyvinvoinnin ankkureita etsimässä

Piipahdin Rovaniemellä Nuorten hyvinvoinnin Ankkurit Lapissa -hankkeen loppuseminaarissa. Rapiat kaksi vuotta kestäneen hankkeen osana toteutettiin kattava Lapin 2008-09 ysiluokkalaisille kohdennettu hyvinvointikysely.

Tutkija Riikka Sutista oli nytkin mukava kuunnella. Tekemistä hyvinvoinnin saralla löytyy kyllä, mutta hyvin lohdullinen oli lopputulema: nuorilla menee pääosin hyvin lukuunottamatta sitä noin 10 %:n ryhmää, joka oirehtii perheensä tai/ja omaa pahoinvointiaan. Huolta voi tuntea myös koulukiusaamisen yleisyydestä sekä osin myös ikuisuusasiasta nimeltään päihteidenkäyttö.

Hellyttävä on murrosikäisten luettelo niistä asioista, joista hyvinvointi koostuu: oma perhe - hyvät ystävät - hyvin sujuva koulunkäynti. Siinä pohdiskeltavaa meille kaikille: vanhemmille, nuorisotyön ammattilaisille, opettajille, päätöksentekijöille...

Nuoruuden julkikuva on myös surkuhupaisalla tavalla outo. Tutkija Riikan mukaan nuoria ja nuoruuttaa käsitellään turhan paljon ongelmalähtöisesti. Tästä saatiin hilpeä esimerkki, kun edellä jo siteerattu Lapin Kansa kirjoitti Riikan tutkimuksesta ja etusivuotsikoi asian: Joka 10. lappilaisnuori haluaisi kokeilla huumeita. Niinpä niin, olihan se siellä, mutta siellä olisi ollut tosi paljon muutakin ja myös myönteistä otsikoitavaa.

Syystoimintojen sietämätön kaaottisuus

Usko hallitun kaaoksen hallitsemiseen on ollut kyllä koetuksella. Tahti on ollut kova ja semmoisena se jatkuu. Onneksi asiat ovat pääosin eteenpäinvieviä. Niihin palaan myöhemmin.

Nyt se kuuluisa focus kohdistuu viikonloppuun 11. - 14.11. Vasatokassa koulutetaan nuoria rokkareita ja launtaina 13.11. soitetaan Inarin kunnan viestintäpajan 20-vuotisen taipaleen kunniaksi maailmahistorian toinen Pajarock.

Pirskeet tulevat hiukan jälkijunassa, mutta tulevat kumminkin. Kiintoisa ilta tiedossa, miltei jokainen soittaja on ollut jollain tavalla tekemisissä viestintäpajan kanssa. Jännityksellä odottelen omaa osuuttani, organisointi ja taustatyö ei riitä, vaan nyt on myös noustava Ivalon nuoriso- ja urheilutalon stagelle muiden pajalaisten kanssa.

Pidän suurena kunniana olla osa juhlabändiä nimeltään Viriili Kirvesmies :D

Skoeoe