Tuli(ko) tukieuroja? - tuleeko valkolakki?

Hoppuisat härkäviikot jatkuvat. Toiminnallisesti liikettä piti yllä Ankkurihankkeen digikuvauskurssi, jota pidettiin alkuviikosta Stönöllä. Viikkoa värittivät myös kunnan muutostyön valmistelut sekä ensimmäiset tukipäätökset, joita loppuviikosta viimein tehtiin.

AbiNiinan harvinainen yhdistelmä: inarinsaame - ranska

Yo-kirjoitukset päättyivät ja niinpä mukavana studiovieraana oli Ivalon lukion abiturientti Niina. Niinan urakka oli päättynyt vieraiden kielten päivänä yhdistelmäkirjoittamiseen, joka oli maanlajuisestikin ainutlaatuinen: nuori nainen suoritti yhden kuuden tunnin session kuluessa ensin inarinsaamen ja sitten ranskan.

Selvä Keli on hyvin vaikuttunut studiovieraansa suorituksesta. Eikä siinä Niinan omien sanojen mukaan ollut edes mitään kummallista, korvienväli muutettiin inarinsaamen taajuuksilta ranskaan lyhyen ruokatauon aikana. Muutenkin valkolakki odottaa käyttöään toukokuun lopulla. Hienoa.

Oli mukavaa kuulla kuinka kevään abi kehui opinahjonsa osoittautuneen ihan hyväksi valinnaksi. Edessä on kuitenkin muutto pois Inarista. Tätä ei oltu tilattu, vaikka toisaalta olisi voitu: jatkossa häämöttävät kuulemma nuorisotyöntekijän opinnot... Kiintoisaa.

Selvä Keli onnittelee Niinaa ja kaikkia muita Ivalon lukion abeja. Yksi urakka alkaa olla kuitattu. Selvä Keli toivottaa abeille myös aurinkoista kevättä, rentouttavaa irtiottoa vaikkapa pilkkijäillä sekä sitä kautta virittäytymistä seuraaviin koetoksiin: jatko-opintoihin hakemiseen.

Lehdet kertovat: nuoria inarilaisia maailmalla

Pikku tauon jälkeen oli tutustuttu sanoma- ja aikakausilehtien tuotantoon ns. sillä silmällä. Se Silmä oli nyt etsinyt inarilaisista kertovia juttuja julkaisuista, joita lähetyksessä ei oltu aiemmin siteerattu.

JHL:n Motiivi -nimisessä maaliskuun numerossa kerrottiin junantuomasta lappilaisesta. Ja katso: tuttu nuori nainenhan Motiivin sivuilla hymyili. Jennistä on tullut Motiivin kolumnisti.

Väitöskirjaansa Jyväskylän yliopistoon perheen taloustieteestä valmisteleva Jenni miettii Motiivissa muuttamisen aiheuttamaa tunnekuohua: Aina on pitänyt muuttaa työn perässä, varsinkin pohjoisesta etelään. Miksi se olisi helsinkiläiselle eri asia. Kiintoisaa, hyvin kiintoisaa.

Tehtiin Marin kanssa periaatepäätös: Selvä Keli yrittää saada Jennin puhelinhaastatteluun lähilähetyksiinsä. Sitäpaitsi: tulevat kolumnit ovat hyvää siteerausmateriaalia. Odotamme innolla.

Somby Suosikissa

Käsiin oli tarttunut myös Suosikin tuorein numero. Nuorten lehdestä löytyi mainio artikkeli, joka kertoi inarilais-vuotsolaisesta Somby -yhtyeestä. Oli pakko soitella bändin kitaristille Inariin. Oula oli tyytyväinen, bändi saa näin lisää näkyvyyttä ja uskottavuutta. Niin ja saamelaiskulttuurin kannalta näkyvyys on loistava asia.

Bändi kuulemma keikkailee seuraavan kerran pääsiäisen tietämissä Norjan Kautokeinossa, jossa pidetään Sámi Grand Prix -kilpailut. Selvä Keli seuraa miten orkesteri menestyy viiden muun finalistin joukossa. Selvä Keli seuraa myös yhtyeen uutta levyprojektia. Uusi lätty julkaistaan kitarasankari Oulan mukaan syyskuussa.

LahtIvalon oheisseurakset

Päijät-Hämeen Lapin Kansa, Etelä-Suomen Sanomat ja sen nuorten sivu kertoi näyttävässä kokosivun jutussa 20.3. tarinan siitä mihin nuorten kulttuurivaihto voi johtaa. Jutussa LahtIvalo vaihdossa mukanaolleet nuoret Laura ja Hemmo kertoivat siitä miten heidän seurustelunsa alkoi.

Nuoret kävivät myös vertailevaa vuoropuhelua omista kotipaikkakunnistaan. Kiintoisaa oli todeta molempien näkemys: nuoret ovat lopulta samanlaisia Lahdessa ja Ivalossa. Jännää oli kotiraitin arvioinnin käänteisyys: siinä missä Laura totesi Ivalon raitin hiljaisuuden häiritsevän piti Hemmo samaa asiaa vahvuutena... Lahdessa on kuulemma ruuhkaista.

Hienoja juttuja kaikki kolme. Selvä Kelin yksiselitteinen kanta medianäkyvyyteen on seuraava: menestyköön positiivinen inarilainen nuoruus myös jatkossa kuluneen uutisviikon lailla eri mediaympäristöissä. Se on huomionsa ansainnut, ihan takuulla.

Tukipolitiikan oudot kiemurat - syrjäytetäänkö syrjäseudut?

Viikon huono(hko)t tai ainakin ristiriitaiset uutiset tulivat odotetuilta avustusrintamilta. Opetusministeriö oli tehnyt myös Inarin nuorisotyölle niin tärkeät ennaltaehkäisevän huume- ja päihdetyön avustuspäätökset.

Avustettujen kohteiden luettelossa pärjättiin hyvin. Mutta mutta. Pidimme hankesuunnitelmaamme hyvänä ja niinpä odotusarvot olivat tulosta oleellisesti isommat. Nyt hukassa on kymppitonni ja se on todella paljon se...

Miten tässä näin pääsi käymään. Pika-analyysi antaa kaksi tulosta. Jaettavaa taisi olla vähemmän, vaikka sitä taantuman takia pitäisi oikeastaan olla enemmän. Toinen ja hankalampi juttu liittyy siihen miten ministeriö painotti eurojen kanavointia. Päätöksessä mainittiin kaksi asiaa, josta etukäteen ei tiedetty: painotettiin nuorisotyön ammatillisen koulutusohjelman kehittämistä sekä Avartti-ohjelman toteutusta.

Ilmeisesti näillä perustein valtaosa hakijoista sai murusia ja voittajia löytyi kaksi: Suomen Humanistinen Korkeakoulu oy sekä Allianssi ry.keräsivät potista yli puolet eli 450.000 €. Hämmentävä jakosuhde, joka lähettää paikalliselle toiminnalle selkeän viestin: ei kannata odotella liikoja...

Minä en syrjäisen seudun nuorisotyön näkökulmasta ja sen tinkimättömänä edustajana ymmärrä alkuunkaan tätä jakopolitiikkaa. Kummastakaan yhteisöstä ei ole Nuorisotyö -lehteä lukuunottamatta juuri mitään välitöntä hyötyä reuna-alueilla tehtävälle nuorisotyölle. Sitäpaitsi Allianssi on järjestö, joka saa muutoinkin sammioittain tukieuroja. Miksi tämä järjestö pitää päästää osille tässäkin tuessa kun jaetaan järjestöille ja kunnille niin tärkeitä avustuksia? Allianssin 250.000 €:n rinnalla esimerkiksi Ranualle osoitettu 2.000 € tuntuu suoranaiselta vitsiltä.

Ministeriö ei taida tuntea kunnallista tätä päivää. Suuruuden suosiminen tappaa pienten ja keskisuurten organisaatioiden luovuuden ja yrityshalun ja kehitys vie mennessään tukieurot, joita tarvittaisiin paikallisten hankkeiden eteenpäinviemiseen. Jäljelle jäävät ns. isot asiat kuten koulutusjärjestelmän omituinen pönkittäminen ja Avartin tyyppiset kokonaisuudet, joiden arvellaan palvelevan lähtökohtaisesti koko maata. Paikallinen tietämys ja tarpeet sekä niihin liittyvä luova ideointi jauhautuu kaiken tuon alle ja turhauttaa viimeisetkin hakijat.

Tukieurojen katoamisen myötä kehitys lopulta pysähtyy ja päädytään hilpeään pysähtyneisyyden tilaan. Seminaareja ja muita kokoontumisajoja riittää, mutta paikallisesti on vaisumpaa. Keisarilla ei olekaan vaatteita ja kaikki ovat tyytyväisiä...

Niin, vai ovatko: mihin unohtui nuori...

S

Tyttötyötä ja tukieurojen odotusta

KG elikkäs Kalorigeelit on Inarin nuorisotyön uusi työmuoto, jonka käynnistämistä pohdimme varsin perusteellisesti. Kysymys ja perusteltu sellainen oli: onko meillä resursseja ja varaa kohdentaa työtämme pelkästään tytöille...

Alkusysäys siihen, että asiaa edes pohdittiin tuli kouluilta: tytöt oirehtivat, asialle olisi syytä tehdä jotain. Asia jäi vaivamaan, sillä siitä oli keskusteltu aiemminkin. Lopulta päätimme kokeilla ja tyttöryhmät perustettiin Ivaloon, Inariin ja Sevettijärvelle. Sevetin ryhmä on tosin ollut omanlaisensa tyttötyön sovellus: porukoita on rajatusti, joten Sevetin KG on avoin myös pojille...

Kokemukset ovat osoittautuneet hyviksi. Naiseksi kasvaminen on taitolaji ja sitä voi mainiosti tukea tyttöjen yhteisöllisellä toiminnalla, jota ryyditetään yksilöllisellä tuella. So simple. Näin on tehty muuallakin ja johtopäätös on sama: tarvetta on... Inarin nuorisotoiminnallisen Etelän ystävyyskaupungin Lahden kokemus on sama: Tyttöjen Tila Helmi vetää porukoita, tehtävää löytyy paljon ja alussa oli kovasti työtä perustella kohdennetun työn tarvetta. Enää kukaan ei kyseenalaista työmuotoa.

Inarissa tyttötyötä on rahoitettu lääninhallituksen alueellisen kehittämisrahan turvin. Ja hyvä niin, raha on tarpeeseen ja erilaiset tuet ovat koko 2000-luvun ajan mahdollistaneet monien muidenkin asioiden kokeilua... Voisi jopa puhua toimintojen ja tukieurojen läheisriippuvuudesta.

Ja alkukevät: se on tässä suhteessa odotuksen ja vieroitusoireiden aikaa. Rahoituspäätöksiä on totuttu odottamaan yhtä intohimoisesti kuin kevään ensimmäistä västäräkkiä.

Pohjois-Lappiin uudenlaisia tukieuroja

No. Opetusministeriön kautta oli ehditty jakaa 2.000.000€ hallituksen lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelman toimeenpanoon liittyviin (????) hankkeisiin. Jakoperusteina oli mm. moninaisuus ja yhdenvertaisuus, digitaalinen sukupolvi sekä luovuuden Suomi. Ihan hienoja asioita itsessään joskin lähempi määrittely vaatiikin hallituksen linjauksiin perehtymistä.

Itse olin inhorealistisesti epäillyt sitä, että rahaa ei reuna-alueille irtoa ja että ratkaisevaa ovat asioiden mittasuhteet. Siinä katsannossa hyötyjinä ovat väestöltään suuret yksiköt. Epäluuloani lisäsi se, että parisen viikkoa sen jälkeen kun avustus oli marraskuussa julistettu haettavaksi, opetusministeriö täsmensi hakua: kelpoisia ovat valtakunnalliset hankkeet.

Kaiken uhallakin Inari haki myös kyseistä rahaa.Lopputuloksena oli vesiperä ja välipäätös, jonka mukaan hakemus oli siirretty Oulun (???!!??) lääninhallituksen käsiteltäväksi.

Euromittainen tulos inarilaisittain ei ollut yllätys, päätökseen kirjattu jatkokäsittelijä oli. Ilahduttavaa oli kuitenkin se, että Pohjois-Lappikin pärjäsi. Rahoituspäätöksestä löytyivät 42 hyväksytyn hakijan joukosta mm. Enontekiön ja Utsjoen kunnat, Nuorisokeskus Vasatokka sekä Saamelaiskäräjät. Myös City-Same ry:n saamelaisnuorten aktivointiin myönnetty kohdeavustus on hieno juttu.

Selvä Keli iloitsee siitä, ettäVasatokka on profiloimassa itseään alueen ympäristökasvatuksen osaajaksi. Kepsein kairassa -hanke hyödyntää uutta GPS-tekniikkaa ja innostaa sitä kautta nuoria liikkumaan luonnossa. Hieno oivallus.

Täyttää reippaasti myös sen jo mantraksi muodostuneen Innovatiivisuuden kriteeristön.

Saamenkielisten kielipesien rahoitus hoidettava

Selvä Keli on myös hyvin iloinen siitä, että Saamelaiskäräjät sai peräti 100.000€ saamenkielisten kulttuuripesien toimintaan. Selvä Keli kannattaa varauksettomasti kielipesätoimintaa kaikille kolmelle saamenkielelle. Asiasta on riittävästi näyttöä ja niinpä onkin oikeastaan suoranainen kansallinen häpeä, että kielipesien toimintaa ei ole voitu vakinaistaa.

Radiolähetykseen saatiin haastattelu, jossa käräjien sosiaali- ja terveyssihteeri yhtäältä iloitsi avustuksesta ja toisaalta totesi sen riittävän vain alkumetreille ja pikaiseen tarpeeseen mm.koltankielen kielipesätoiminnan turvaamiseen. On todella hienoa, että opetusministeriö tukee tätä asiaa. Pakko on kuitenkin kysyä ovatko nuorisoyksikön hartiat tässä asiassa riittävä leveät. Työsarkaa löytyy ja pysyvän ratkaisun tarve on polttava. Ainakin koltan- ja inarinsaamen osalta kiire ei ole vain kiire vaan se on TODELLA KIIRE!

Hallintomenettelyn sietämätön hitaus ja kuntatason lähityön todellisuus

Hyvä, että rahoituspäätöksisä on pää auki. Jo blogissa helmikuun alussa kirjoitin tästä epätietoisuuden alkuvuodesta, siis elosta tukieuropäätösten ihanassa odotuksessa.

Lääninhallituksesta tuli viikolla tieto siitä, että läänit eivät vielä tiedä sitä kuinka paljon läänissä voidaan myöntää nuorisotyön alueellista kehittämisrahaa. Puuttuu kuulemma opetusministeriön irroituspäätös. Se on omituinen ja huolestuttava tieto.

Suuntaus viime vuosina on ollut se, että eri avustusten hakuaikaa on aikaistettu. Hyvä niin, sillä sehän mahdollistaa periaatteessa nopeamman päätösmenettelyn. Mutta vain periaatteessa. Nopeutuminen ei ole siirtynyt suoraan verrannollisesti päätöksentekoon. Kolme kuukautta on tosi pitkä aika odotella irroituspäätöksiä.

Kuntatalouden kiristyminen on saanut olon kunnissa epävarmaksi. Lähiviikkoina meillä käydään läpi koko kunnan palvelutarjonta ja pohditaan voidanko asioita tehdä toisin ja kenties luopua jostakin. Euromittaisia säästöjä pääsee tekenään jokainen vastuualue. Edessä ovat yhteiset talkoot ja kaikki ymmärtävät sen, että talous vaatii sopeutumista.

Näissä keskusteluissa olisi tukipäätöksillä käyttöä. Inarin nuorisotyö on tehnyt nuorisotyön hallinnolle viisi eri rahoitushakemusta, tärkeitä kaikki. Kuten blogissa helmikuussa totesin: ei niitä hakemuksia ihan huvikseen viitsi väsätä...

Nyt maaliskuun lopulla käytössä on yksi siirtopäätös, ei muuta. Ei hyvä. Kun kuntatalouden kriisiytyminen on yleisesti hyvin tiedossa, olisi enemmän kuin toivottavaa, että valtionhallinnossa herättäisiin todellisuuteen ja toimittaisiin nopeasti... Kaikki olisivat tyytyväisiä.

S

RAB Murmansk - heavyn voimalla huumeita vastaan

Luoteis-Venäjällä sijaitseva Murmansk on Ivaloon nähden lähin suurkaupunki. Maanteitse matkaa Ivalosta Rajajoosepin raja-aseman ja Ylä-Tuloman kylän kautta tulee 305 km, 10 kilometriä enemmän kuin Rovaniemelle.

Todellisuudessa matka on huomattavasti pitempi. Etäisyyttä lisäävät oleellisesti huonompi tie, rajamuodollisuudet naapurin tulli- ja rajamiesten arvaamatto-mine oikkuineen sekä kielimuuri ja kulttuurierot. Näin on vieläkin, vaikka erot ovat viime vuosien aikana supistuneet merkittävästi ja nuorten vaihtotoiminta monilta osin on helpottunut.

Muutoksen tuulet puhaltavat

Murmanskin eräänä pulmana on Pohjois-Lapin tapaan poismuutto. Nykyisellään kaupungissa asuu Espoon verran ihmisiä (n. 350.000 henkeä), vielä kymmenen vuotta sitten asukasluku lähenteli puolta miljoonaa.

Poismuutosta huolimatta Murmansk on edelleen Venäjälle tärkeä kaupunki. Sen lähituntumassa sijaitsee yksi maailman merkittävimmistä sotilastukikohdista. Severomorskin kaupungin keskustorilta on vajaan viiden minuutin kävelymatka alas Kuolavuonon rantaan Venäjän Pohjoisen laivaston päätukikohtaan. Satunnaista matkaajaa (ja onnekasta, sillä kaupunki on edelleen suljettu sotilaskaupunki) kohtaa rannassa surrealistinen näky: suurten taistelulaivojen armada on mykistävää katseltavaa. Jos Enontekiön nuorisotyön vaihtosuunnitelma kaupunkiin toteutuu, järjestyy Käsivarren nuorille takuulla ikimuistoisia kokemuksia.

Murmanskin perinne on vahva. Se on yksi II maailmansodan neuvostoliittolaisista sankarikaupungeista ja on historiansa aikana kokenut muutoinkin kovia. Lähimenneisyydestä on hyvin muistissa ydinsukellusvene Kurskin kohtalo. Veneen tukikohta on maantieteellisesti lähellä, mutta huolellisesti varjeltuna sotilaskohteena käytännössä hyvin kaukana Murmanskista.

Vaikeuksista huolimatta kaupunki on toimelias sekä kansainvälinen ja arktisen alueen asukkaat ovat sitkeitä selviytyjiä. Suuri laiva kääntyy hitaasti, mutta kääntyy kumminkin. Paradoksaalisesti voi sanoa, että sosialistisen Neuvostoliiton perinne näkyy, mutta ei kumminkaan näy... Täällä eletään edelleenkin merkillistä taloudellista ja sosiaalista murrosvaihetta

Itselläni oli päässyt lipsahtamaan kolme peräkkäistä Murmanskitonta vuotta, kunnes maaliskuun alkajaisiksi viimein matkasin kaupunkiin. Taas kerran näkyi se kuinka asiat etenevät. Koskaan ennen en ole törmännyt kaupungissa hillittömään liikenneruuhkaan. Ja mikä autokanta: Karl Marx -kadun kaaoksessa Ladoja saa etsiä ja huomio kiinnittyy kalliiden citymaastureiden suureen määrään, Mersujen tyypitkään eivät ole halvimmasta päästä. Joillakin on rahaa ja paljon...

Kaupunkiin on piraattituotetorien kylkiäisiksi rakennettu massiivisia ostoskeskuksia. Kaikkea saa, jos on rahaa ja ostoshelvettien ulkoasu on kuten Inarin kitarasankari Oula osuvasti totesi: kuin Itäkeskus ilman maahanmuuttajia. Toisaalta äärimmäisyyksien maassa osa asukkaista elää suuressa puutteessa ja varsin puutteellisissa oloissa.

Heavymetallin soundein huumeita vastaan...

Yhteistyötä lähinaapureihin on haettu jo pitkään ja sitä tehdään edelleen myös nuorisoalalla. Ja se kannattaa: Venäjä on suurien mahdollisuuksien maa ja ihmiset, jotka vaihtotoiminnassa ovat mukana ovat ystävällisiä ja arvostavat vieraitaan. Mielekiinnon puutteesta vaihtoimintaa ei myöskään voi syyttää, yksikään vierailu idässä ei ole toisensa kaltainen.

Luoteis-Venäjän huumeongelma räjähti käsiin sosialismin romahdettua ja Neuvostoliiton hävittyä maailmankartalta. Voi tietenkin olla, että pulma oli olemassa jo Neuvostoaikana, mutta virallinen totuus vaikeni sen kuoliaaksi. Jotenkin kuitenkin olen taipuvainen uskomaan siihen, että ongelma on kärjistynyt 1990 -luvulla Venäjän aikana. Ja täällä ei ole hienosteltu bilenapeilla: perinteinen tyyli on tykittää suoraan suoneen.

Oli miten oli asiaan on viime vuosina kiinnitetty kasvavaa huomiota. Yhdeksi aseeksi on valjastettu rockmusiikki. Niinpä pääsin näissä merkeissä tutustumaan Rock Attacks Barents -festivaaliin. Matkaseurana oli pikkubussillinen powermetallia soittavia nuoria inarilaismiehiä. Eklipticon oli yksi kymmenistä Golfstream -nimisen murmanskilaisyökerhon stagelle nousseista bändeistä.

Metallinen ja mahtipontisen massiivinen meininki...

Olipahan raskassoundinen viikonloppu: Barentsin meren rantamilla syntyy etupäässä rankkaa heavya, johon paikalliset onnistuvat kuitenkin istuttamaan venäläisen kansanmusiikin sointukulkuja. Konsertit olivat venäläisen suurellisia maratonsessioita: perjantaina soitto alkoi klo 16 ja päättyi lauantaina aamuyöllä 04.30, lavalla piipahti vaatimattomat 31 kokoonpanoa. Lauantai päivänä löysäiltiin 14 yhtyeen voimin seitsemän tunnin paketti.

Tapahtuman järjestäjä Irina Vovk yhteistyöjärjestö Socium+:sta pahoittelee sitä, että tiedotus ulkomaille jäi viime tippaan. "Olisi tärkeätä saada kontakteja naapurimaihin, nuoret oppivat toisiltaan ja musiikin avulla rakennetaan rajat ylittäviä siltoja. Rock Attacks Barents onkin kutsunut paikalle nuoria, jotka hyväksyvät erilaisiin asioihin kuten huumeidenvastaiseen työhön, liittyvän taistelun, jonka on kaikessa kuitenkin tapahduttava muutoin kuin sotilaallisin tai väkivaltaisin keinoin".

Murmanskissa majaa pitävän Barentsin nuorisovaihdon keskuksen BYCOn koordinaattori Maria Petrova on samoilla linjoilla: Kansainväinen nuorisovaihto kasvattaa, lisää ymmärrystä ja raivaa pois turhat ennakkoluulot.

Tällä kierroksella Barentsmaista Ruotsi jäi pois, Norjan Alta lähetti peräti viisi kokoonpanoa ja Lapin sekä Oulun lääneistä matkasi pohjoiseen kaksi orkesteria.

Pitkien keikkamatkojen festari

Paradoksien maassa Golfstream-klubille päätynyt rockin ystävä sai tuhdin paketin hyvää nuorisomusiikkia. Konsertit eivät olleet varsinaisesti Selvän Pelin riemujuhlia: täällä huumeita vastustetaan pontevasti olutpullo kourassa ja tupakka suussa. Järjestys säilyi kumminkin hyvänä. Pahempaakin on nähty.

Kiiminkiläinen Downfade istui 900 kilometriä päästäkseen 30 minuutin keikalleen. Basisti Ipe on keikan tauottua riemuissaan: "Mahtava yleisö, ennakkoluuloja oli kun kukaan ei ole ikinä ennen vieraillut Venäjällä, mutta tännehän täytyy päästä uudestaan."

Myös Eklipiticonin basisti, pari kertaa Kantalahden pohjoispuolella Polarnye Zorin venäläisen mittapuun mukaan pienessä ydinvoimakaupungissa keikkaillut Juho on tyytyväinen. "Erilaista kuin aiemmilla reissuilla. Todella iso kaupunki. Tekniset hässäkät häiritsivät keikkaa, mutta tässähän on kyse muustakin kuin soittamisesta. Sitä kuulee puhuttavan kaikenlaista, mutta minusta Venäjä on hieno ja mielenkiintoinen maa, ruoka on hyvää ja ihmiset pääosin ystävällisiä, ei tämä tähän jää".

S

Yksivuotias Selvä Keli

Aika kuluu tosi vauhdilla. Lähetys 26.2. oli Selvä Kelin merkkipaalu: radio-ohjelma blogeineen on selvinnyt hengissä kokonaisen vuoden. Oli tullut aika katsella hivenen taaksepäin.

Studiovieraitakin oli pyydetty mukaan useita, mutta aina ei voi voittaa: kukaan ei kieltäytynyt (kukaan ei muuten ole vielä kertaakaan kieltäytynyt haastatelusta tai vierailusta, mikä on ohjelman kannalta ollut ensiarvoisen hieno juttu), mutta monenlaiset yhteensattumat vatsainfuenssoineen estivät vierailut.

Yksi kuitenkin tuli: Siirin Vesku Radio Inarin pitkäaikainen juontaja-toimittaja ja viestintäpajan työelämävalmentajan sijainen. Veskun läsnäolo muuttikin asetelmat ihan mukavalla tavalla.

Mortti - syypää Selvä Kelin syntyyn

Eipä ollut vaihtoehtoa vaan nyt viimein toteutettiin se mitä oli jo uhkailtu: soitettiin Mortille Sastamalaan.

Jos Selvän Kelin aloittamiseen pitää etsiä syyllinen, niin se on kyllä Mortti kun otti asian puheeksi. Hänen visionsa oli selvä: nuorten asioita käsittelevälle radio-ohjelmalle on selkeä tilaus osana nuorten asioista tiedottamista. Ja kun kerran on kanava käytössä niin miksipä ei kokeiltaisi.

Idea tuntui heti kättelyssä hyvältä, mutta muut kiireet siirsivät aloittamista useita kuukausia. Helmikuun alussa 2008 Mortilta lopulta loppui kärsivällisyys ja yksi aurinkoinen aamu hän haki minut kunnantalolta ja ilmoitti, että nyt mennään.

Matka suuntautui Saariselälle ja siellä Tunturikappelin sakastiin. Paikka oli tuttu jo aiemmilta ajoilta. Sakastin rauhassa oli ehditty pitää ainakin kahden hankkeen suunnittelupalaveria. Metodi oli nyt sama kuin ennenkin: pois lähdetään vasta kun on saatu jotain aikaiseksi. Ympäristö on ilmeisen inspiroiva: Selvän Kelin raamit syntyivät lopulta muutamassa tunnissa...

So simple: ei kulunut kuin kaksi viikkoa, kun ensimmäistä ohjelma valmisteltiin. Nyt ohjelmia on työstetty 36 kappaletta, blogitekstejä on syntynyt muutama enemmän, studiovieraita ja haastateltavia on ollut kymmenittäin ja ainakin vieraat/haastateltavat ovat olleet täysillä mukana juonessa.

Tuosta kiireen vaikutuksesta: historia näyttää toistavan itseään, nyt niin, että kiire on Mortilla. Hänellä kun on ollut suunnittella Selvän Kelin vastine erääseen Pirkanmaalla toimivaan paikallisradioon. "Kyllä se muuten, mutta kiireet ovat estäneet", kuuluu selittelyltä vaikuttava selitys siihen, että projekti on vieläkin ns. vaiheessa. Selvä Keli odottaa kieli pitkällä pohjois-hämäläisen vastineen syntyä ja suosittelee Mortille + aisaparilleen vetäytymistä vaikkapa Kurun kansallispuistoon pitämään suunnitteluseminaaria.

Mortti meni - Mari tuli

Mortti vaihtoi maisemia juhannuksen jälkeen ja siinä vaiheessa piti miettiä, että tässäkö tämä sitten oli. Ratkaisu löytyi kuitenkin lähempää kuin ensin osasi kuvitellakkaan. Tottakai se parivaljakon toinen puolisko oli Mortin sijaiseksi viestintäpajan kautta valittu Mari.

Asetelma on ollutkin mitä mainioin. Itse tunnustan edelleen olevani inarilainen ja lappilainen nuorisotyöntekijä, vieläpä ylpeä näistä kummastakin. Virkavuosia on kuitenkin takana jo niin runsaasti, että vaikka toisalta kokemuksia ja tuttavuuksia on kertynyt tosi paljon, niin ajoittain sitä löytää itsestään pikku kyynikon liiankin helposti.

Niinpä onkin ollut ihan opettavaista tehdä nuorten asioihin liittyvää ohjelmaa yhdessä nuoren nuorisotyöntekijän kanssa. Aisaparini on niin nuori, että hän voisi ikänsä puolesta hyvinkin olla tyttäreni. Kasvattava ulottuvuus vanhalle ja ajoittain inhorealismiiin taipuvaiselle nuorisotyön ammattilaiselle.

Oman radio-ohjelman studiovieraana

Oli aika vekkulia havaita olla oman ohjelman studiovieraana. Vesku, joka on oman alansa huippuammattilainen osasi pistää Marin ja minut tiukalle ja hyvä niin, ihan oikein meille. Siinä me kaksi sitten arvioitiin kulunutta vuotta Veskun revolverihaastattelussa.

Mitäpä sitten pohdittiin. Studiossa on vieraillut kiintoisia ja mukavia persoonia: opettajia, nuorisotyöntekijöitä, järjestöihmisiä ja tietenkin suuri joukko inarilaisia nuoria. En ryhdy luettelemaan ihmisiä, mutta jos jonkun helmen nostaisi esiin niin kyllä pitkäaikaisten opettajien Riitan ja Ollin studiovierailut ovat jääneet erityisesti toimituskunnan mieleen.

Mukavaa on ollut myös toimittaa ohjelman Missä hän on nyt -osioita. Kaikki, joilta haastateluja on pyydetty ovat olleet ihan innoissaan ja on ollut todella hienoa kuulla miten paikkakunnalta muualle ainakin opintojen ajaksi siirtyneillä inarilaisilla menee.

Yhteenvetona voi todeta, että Selvä Keli on hyvin ylpeä seutukunnan nuorista. Selvä Keli toteaa, että poismuuttaneita nuoria Inari kaipailee paluupostissa takaisin. Moni heistä haluaisikin, kysymys on siitä, että onnistuuko inarilainen päätöksenteko paluumuuttoa harkitsevien osalta siinä tärkeimmässä: löytyykö töitä. Tämä on ollut yksi ohjelman kantavista teemoista.

Kun Mortin kanssa aloittelimme oli ajatuksena korostaa myönteisiä asioita, positiivista nuoruutta ja nuorten eteen työskentelyä. Syynä tähän oli se, että turhan usein korostetaan nuorten ongelmia, myönteisistä asioista ei synny ihan helposti lööppejä ja uutisia ellei kyseessä ole sitten Tanja Poutiaisen kaltaiset nuoret.

Varsin linjakkaasti on voitukin edetä valitulla uralla. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ongelmista pitäisi vaieta ja unohtaa ne. Korostetusti asia oli Selvässä Kelissäkin esillä Kauhajoen traagisten tapahtumien jälkeisissä lähetyksissä. Asiaa ei voinut ohittaa, ei mitenkään...

Toinen ohjelman kantavista teemoista onkin ollut se, että ennaltaehkäisevään nuorten parissa tehtävään työhön kannattaa panostaa kaikissa olosuhteissa.

Panostus maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin. Selvä Keli on huolissaan taloustaantuman mustista pilvistä: nyt on vihonviimeinen aika leikata nuoriin liittyvistä asioista. Leikkaukset ovat lyhytnäköistä politiikkaa ja maksavat myöhemmin moniverroin enemmän kuin ne panostukset mitä kunnissa tehdään.

Selvä Keli in the future..

Ennustaminen, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Talouden kiristyminen on synnyttänyt taivaanrannalle tummien pilvien kertymän, jonka seuraukset jäävät nähtäväksi. Kaikki on mahdollista.

Juhlalähetyksessä todettiin yhdessä Marin kanssa kumminkin, että niin kauan kun Inarissa on paikallisradio ja niin kauan kun virkahenki meissä pihisee on Selvä Keli on the air -tilassa elikkä nuorten asiosta tehdään Inarissa radio-ohjelmaa.

Vuoden kokemus on opettanut sen, että kiintoisat aiheet ja kiintoisat ihmiset eivät lopu ihan hetkessä. Kerrottavaa riittää. Se on tärkeätä. Nuorten asia on tärkeä näinä aikoina, jolloin eläköityminen, terveyspalvelujen lisääntyvä tarve, kuntatalouden kiristyvät näkymät ja muut sellaiset asiat tahtovat viedä huomion siitä yksinkertaisesta tosiasiasta, että tämän päivän 15 -vuotias on jo 10 - 15 vuoden päästä huomispäivän avainhenkilö: päätöksentekijä, ammattilainen, Inarin hyvinvoinnin rakentaja. Häneen kannattaa panostaa...

S